Linssejä ja kookosta, koko perheelle jookosta!

IMG_2923Nyt kun olemme ottaneet jo monta askelta kohti yhteistä perhepataa, esittelen yhden tuotoksen, jota suositella vauvasta vaariin. Seuraava punainen linssejä ja kookosmaitoa sisällään pitävä pata maistui niin minulle kuin Pikku-Kokillekin, joskin omaani maustoin hiukan vauvaversiota vahvemmin.

Reseptin löysin jo useasti mainitsemastani oivasta Kasvisruokaa koko perheelle -opuksesta, jota olen lähiaikoina lukenut hieman uusin silmin ja todennut, että monet sen ohjeet sopivat hieman sovellettuina jo alle 1-vuotiaillekin ruokailijoille. Kivaa, saa hyvä kirja taas uutta käyttöä, kun rupean läpikäymään sitä uudestaan Pikku-Kokille – ja toki meille muillekin – ruokaa laittaessani.

Siis suositus; niin kookos-linsseille kuin kirjallekin.

P.S. Kirjassa ehdotettiin padalle kumppaniksi riisiä, mutta minä valitsin sen sijaan ohraa, joka soveltui mielestäni kokonaisuuteen mainiosti. Olen muutenkin pyrkinyt syöttämään Pikku-Kokille mahdollisimman vähän riisiä sen sisältämän muihin viljoihin nähden suuren arseenimäärän takia. Onkin suositeltavaa, että pienet lapset söisivät riisiä enintään vain noin kerran viikossa.

Punainen linssi-kookos(-curry)

4 annosta

IMG_29131 sipuli
2 valkosipulinkynttä
(1-2 tl punaista currytahnaa) vauvaversioon tämä ei sovellu
öljyä
4-5 dl vettä
2 dl kuivattuja punaisia linssejä (linssit soveltuvat vauvoille 7-8 kk:n iästä alkaen)
4 dl kookosmaitoa
2 rkl tomaattisosetta
250 g kukkakaalia
(suolaa) ei vauvoille
pippuria
(muutama kourallinen tuoretta tai pakastettua pinaattia) pinaatti ei sovellu alle 1-vuotiaille

Lisäksi:
4 annosta sopivaksi katsomaasi lisäkettä, kuten ohraa tai riisiä

Tarjoiluun:
1-2 dl cashewpähkinöitä
1 limetti

Keitä valitsemasi lisäke pakkauksen ohjeen mukaan.
Kuori ja hienonna sipuli ja valkosipuli. Kuullota (currytahnassa ja) öljyssä joko padassa tai isossa kattilassa noin 2 min.
Lisää vesi, huuhdotut linssit, kookosmaito ja tomaattisose. Keitä raotetun kannen alla noin 20 min.
Huuhtele sillä aikaa kukkakaali ja paloittele pieniksi kukinnoiksi. Lisää pataan, kun keittoaikaa on jäljellä noin 10 min.
Mausta maun mukaan suolalla ja pippurilla ja lisää kastikkeeseen pinaattia, jos se mielestäsi kaipaa hieman lisäväriä.
Tarjoile rouhittujen cashewpähkinöiden, limettilohkojen ja valitsemasi lisäkkeen kera.

Pikku-Kokin keittiöstä osa 20: Täältä tullaan yhteisruokailu

Jos Pikku-Kokilta kysyttäisiin, mikähän lienisi hänen lempiruokansa? Jaa, tiedä häntä, kysyminen kun vielä on – onneksi – mahdotonta. Nyt syödään siis sitä, mitä minun tekee mieli valmistaa ja kokeilla. Paljon kasviksia ja kasviproteiineja, vähän jauheliha-makaroni -linjaa, joka mitä luultavimmin on kuitenkin jossakin vaiheessa se suositumpi vaihtoehto. Tai eihän sitä koskaan tiedä, kaikin keinoinhan tässä yritetään kasvattaa poikasesta pientä kulinaristia…

IMG_2816”Kun rakastat ruokaa, lapsesi oppii rakastamaan sitä myös.” Luin tuoreimmasta keittokirjatuttavuudestani Samasta padasta ja niinhän se on, aivan varmasti. Tuon lainauksen lisäksi Outi Väisäsen ja Elvi Ristan Samasta padasta : Huippuhyvää kotiruokaa vauvalle ja itsellesi -teos puhutteli minua monta muutakin kertaa. Myös seuraavaksi esittelemäni resepti, kurkumakukkakaalia ja kvinoaa on sieltä peräisin. Olipa muuten hyvää, niin Pikku-Kokin kuin minunkin mielestäni.

IMG_2825Kehotan ehdottomasti kokeilemaan todeten samalla ehkäpä pienoinen suru puserossa, että Pikku-Kokin vauvaruokailut alkavat pikkuhiljaa olla historiaa. Näinpä nämä Pikku-Kokin keittiöstä -artikkelitkin taitavat pian olla tässä. No, ehkä tänne vielä joitakin taaperoille sopivia reseptiikkoja ilmestyy.

Eipä tällä kertaa muuta kuin kukkakaalisin kesäterveisin!

Kurkumakukkakaalia ja kvinoaa

4 annosta + muutama annos vauvalle

IMG_28171 kg kukkakaalia
3 valkosipulinkynttä
0,75 dl rypsiöljyä
2,5 tl kurkumaa
2 tlk kikherneitä
(10-15 taatelia) näillä voit mukavasti makeuttaa, mikäli pidät mausta
cashewpähkinöitä

Lisäksi yli 1-vuotiaille:
suolaa
tuoretta chiliä / chilihiutaleita

Lisäksi:
3 dl kvinoaa
1 ruukku korianteria
3 dl turkkilaista jogurttia
(0,5 dl tahinitahnaa, 1 rkl sitruunamehua)

Laita 6 dl vettä kattilaan kiehumaan. Huuhtele kvinoa siivilässä kuumalla vedellä ja keitä 15 min. ilman kantta.
Pilko kukkakaali. Kuori ja hienonna valkosipuli.
Kuumenna öljy paistinpannussa. Lisää kukkakaali, valkosipuli sekä kurkuma ja paista 5 min.
Huuhtele kikherneet ja lisää pannuun. Paloittele taatelit joukkoon, jos haluat käyttää niitä.
Siirrä sopiva osa kukkakaaliseoksesta pieneen kattilaan vauvalle. Lisää tilkka vettä ja hauduta kannen alla noin 10 min. Hienonna tai soseuta, mikäli vauvan tarpeet niin edellyttävät.
Rouhi pähkinöitä isoon pannuun, voit lisätä niitä halutessasi myös vauvalle aivan pieneksi hienonnettuna.
Lisää isojen ihmisten keitokseen suola ja chili ja paista kukkakaali kypsäksi ja rapeaksi.
Tarjoa kvinoan, korianterin ja turkkilaisen jogurtin kanssa. Jogurtin voit myös maustaa tahinitahnalla ja sitruunamehulla, mutta anna tällöin jogurttikastikkeelle aikaa tekeytyä jääkaapissa.

Pikku-Kokin (kesä)keittiöstä osa 19: palleroita ja pihvejä vaikkapa retkieväiksi

Kuten varmasti on tullut selväksi, elämme Kotikolossa vahvasti sormiruokailun aikaa. Itse pidän tätä hieman tylsänä; olisi niin mukava valmistaa päivä päivältä laajenevan ruokaympyrän piiriin pääsevälle Pikku-Kokille kunnollisia aterioita, sellaisia täysipainoisia kokonaisuuksia. Mutta ei, minäpä keittelen porkkanoita ja parsakaalia, siivuttelen avokadoa ja yritän pikkuherran sormeilun ohessa työntää suuhun lusikallisen kalaa tai lihaa. No, aika aikaansa kutakin.

Jotta saisin kuitenkin tehdä jotakin ja mikä tärkeintä, jotta saisin Pikku-Kokin syömään hieman porkkanoita laaja-alaisemmin, olen panostanut monipuolisen sormiruoan valmistukseen. Tässä minua on oman luovuuteni lisäksi auttanut suuresti jo useasti mainitsemani Simppeli sormiruokakeittiö, josta seuraavatkin reseptit jäivät haaviini.

Sekä couscous-porkkanapihvit että linssipyörykät ovat varsin suositeltavia vaihtoehtoja niin pienemmälle kuin isommallekin (sormi)ruokailijalle. Näihin saa helposti upotettua vaikkapa ylimääräisen couscousin tai linssit, nämä ovat helppoa syötävää myös tien päällä tai retkellä ja oikeiden lisäkkeiden kera näitä syö aikuinenkin ihan mielellään. Lisäksi hieman omaamme varttuneempi apukokki olisi varmasti jo hyvä lisä ainakin palleroiden pyörittelijänä.

Siispä suositukseni on suuri!

Vauvan couscous-porkkanapihvit

12 kpl

IMG_26441 dl vettä
1 dl couscousia
1 rkl öljyä
100 g porkkanaa (tai 1 dl porkkanasosetta)
1 tl tillisilppua
1 kananmuna
1 dl herneitä

Keitä vesi. Laita couscous kannelliseen astiaan ja kaada kiehuva vesi päälle. Anna tekeytyä viitisen minuuttia kannen alla. Lisää öljy ja sekoita.
Kuori, pilko ja keitä porkkanat kypsiksi. Soseuta.
Sekoita couscous ja porkkanasose keskenään. Lisää seokseen vielä tilli, kananmuna ja herneet.
Paista 200-asteisessa uunissa noin 15 min.

Vauvan linssipyörykät

30 kpl

2 dl kuivattuja punaisia linssejä
1 porkkana (noin 2 dl raastetta)
500 g kesäkurpitsaa (noin 5 dl raastetta)
1 sipuli
1 valkosipulinkynsi
1 rkl kuivattuja yrttejä
2 tl paprikajauhetta
öljyä paistamiseen
2,5 dl kaurahiutaleita

Valmista linssit pakkauksen ohjeen mukaan.
Kuori porkkana, pese kesäkurpitsa. Raasta molemmat karkeaksi raasteeksi. Kuullota raasteita öljyssä pannulla noin 5 min.
Kuori ja pilko sipulit. Kuullota niitä öljyn ja mausteiden kanssa pannulla noin 5 min.
Sekoita kuullotettu raaste sekä sipuli-mausteseos. Soseuta.
Lisää soseen joukkoon linssit sekä kaurahiutaleet. Anna turvota noin 10 min.
Muotoile taikinasta kostutetuin käsin pyöryköitä.
Paista 200-asteisessa uunissa noin 20 min.

Hei, me syödään samaa ruokaa! (Siis punaista linssikeittoa)

IMG_2565Minä jo luulin, että tänä minulle kelpaa vain sormiruoka -kautena jotkut huippujutut kuitenkin maistuisivat ihan lusikastakin käsin. No, nyt näyttää kuitenkin siltä, että kapeammaksi menee, mitä kelpuutettuihin lusikkaruokiin tulee. Linssit ovat kuitenkin tähän asti olleet sen verran kova juttu, että päätin kokeilla josko linssipadasta olisi tällaiseksi, lusikkakelvolliseksi. Olin osittain väärässä.

IMG_2542Näin ollen en uskalla suositella seuraavaa linssikeitto yksinomaan Pikku-Kokin suulla, joka ei ensimmäisillä kokeilukerroilla oikein auennut tällekään. No, pistän muiden asioiden piikkiin, en syytä reseptiä laisinkaan. Tämä linssikeitto nimittäin oli maukasta jo ihan vauvaversiossaan, pienellä tuunauksella siitä tuli vieläkin parempaa ja näin ollen pääsimme Pikku-Kokin kanssa nyt ihan oikeasti saman padan äärelle. Kivaa!

Siis mikäli linssikeitto napustaa, pikkuista, keskikokoista tai täysikasvuista, suosittelen testaamaan seuraavaa. Mahdollinen lisämaustaminen tehdään sitten ikäkauden mukaan. Reseptin löysin Isyyspakkaus-blogista, kiitos tästä!

Punainen linssikeitto

4 (aikuisten) annosta

IMG_25502 sipulia
1 valkosipulinkynsi
öljyä
1 tlk tomaattimurskaa
7 dl vettä
tuoreita yrttejä
2 laakerinlehteä
hieman mustapippuria
3 dl punaisia linssejä

Aikuisille lisäksi:
kapriksia
suolaa
tilkka viinietikkaa
(chilikastiketta)

Halutessasi tarjoiluun:
raejuustoa/smetanaa/turkkilaista jogurttia

Kuori ja pilko sipulit ja valkosipulinkynsi. Kuullota sipulit öljyssä isossa kattilassa ja lisää valkosipuli.
Lisää tomaattimurska, vesi, hienonnetut yrtit, laakerinlehdet ja mustapippuri.
Lisää linssit ja keitä noin puoli tuntia, kunnes linssit ovat täysin kypsiä.
Ota tässä vaiheessa vauvalle tarkoitettu osa erilleen toiseen astiaan.
Lisää aikuiselle tarkoitettuun keittoon kaprikset ja mausta keitto suolalla, lusikallisella viinietikka ja mahdollisella chilikastikkeella.
Lisää annosten päälle lusikallinen valkoista suosikkiasi.

Pikku-Kokin keittiöstä osa 18: Näitähän sormeilisi aikuinenkin

Meillä eletään nyt vaihetta, jossa sormiruokailu on enemmän kuin pop. Kaikki pitäisi saada suuhun omin avuin ja koska lusikkaa on vielä mahdoton saatella suuhun asti – ainakaan oikein päin – jäävät jäljelle ainoastaan sormet. Niinpä niin, makaronilaatikko lusikasta on pahaa, suu pysyy tiukasti kiinni, mutta pöydältä popsittuna se maistuukin hyvältä. Mikäs siinä, nyt voimmekin helposti syödä samanaikaisesti, kun minun roolini on vaihtunut syöttäjästä palastelijaan. Lisäksi pöydän ääressä viihdytään hyvin pitkän kaavan mukaan, mutta tuokin on ihan positiivista, syöminenhän on tunnetusti mukavaa puuhaa. No, ei tämä sormeilu ihan absoluuttista ole, todelliset herkut, puuro etunenässä, maistuvat edelleen ihan lusikastakin käsin.

IMG_2385IMG_2350Koska sormiruokailu kerran on niin hurjan hauskaa, olen lähiaikoina kokeillut melko monenlaisia sormiruokareseptejä. Tässä esiteltävät reseptit, vauvan kanapötköt ja puurorieskat, ovat peräisin Simppeli sormiruokakeittiö -blogista, jonka tarjontaa olen tutkinut laajasti. Ihan huippu blogi muuten!

Kanapötköt, joista minä tein palleroita, olivat maukkaita niin Pikku-Kokin kuin meidän vanhempienkin kotikololaisten mielestä. Sama päti myös rieskoihin, mutta koska käytin niihin äidinmaitoa, niiden maistelu tuntui hiukan oudolta. Pikku-Kokki kuitenkin tykkäsi kovasti. Siis suuria suosituksia satelee näille reseptiikoille, kuten myös Simppelille sormiruokakeittiölle yleensä.

Kokeilkaa ja sormeilkaa, vauvasta vaariin!

Vauvan kanapallerot (tai -pötköt)

20 pötköä (siis huomattavasti enemmän palleroita)

IMG_2353400 g broilerin- / kananjauhelihaa
2 porkkanaa
1-2 omenaa
1 dl (kaura)hiutaleita
1 valkosipulinkynsi
1 rkl kuivattuja yrttejä
1 tl paprikajauhetta

Sekoita kaikki ainekset keskenään ja muotoile haluamallasi tavoin.
Paista 200-asteisessa uunissa noin 30 min.

Vauvan puurorieskat

9 kpl

IMG_23961 dl keitettyä puuroa
0,5 dl vauvallesi sopivaa maitoa
0,5 dl raastetta (esim. porkkana tai kesäkurpitsa)
1 kananmuna
1 rkl öljyä
1,5 dl jauhoja

Sekoita kaikki aineet keskenään. Nostele taikinaa uunipellille lusikalla.
Paista 250-asteisessa uunissa noin 10 min.

Pikku-Kokin keittiöstä osa 17: Kolmen kasviksen kastike

IMG_2301Kun sosetouhu ja -tehtailu kotikolossa joitakin kuukausia sitten alkoi, lähti kaikki liikkeelle bataatista. Hyvää oli – kuten oikeastaan melko pitkälle kaikki muukin, jos Pikku-Kokilta kysytään. No, Pikku-Kokki taitaa olla hieman keskimääräistä ennakkoluulottomampi vauvaruokailija, mutta mitä nyt olen ymmärtänyt, bataatista vauvat pitävät noin yleisestikin ottaen. Niinpä bataatin ympärille on helppo kehittää moninaisia ruokalajeja ja tutustuttaa näin makeanlempeästi vauvoja muihinkin makuihin.

IMG_2320Vaikka Pikku-Kokin kanssa ollaankin siirrytty jo astetta karkeampaan soseeseen sekä sormiruokailuun, ajattelin kuitenkin esitellä tämän helpon mutta maukkaan kolmen kasviksen kastikkeen, joka on mutkitta yhdistettävissä vaikkapa lihan tai broilerin kera. Ihan sellaisenaankin se toimii ensimmäisinä yhdistelmäsoseina siinä vaiheessa, kun yksi proteiinipitoinen ateria päivässä vielä riittää, mutta vanhemmalle soseilijalle kehottaisin lisäämään siihen jonkin proteiininlähteen.

Simppeliä mutta hyvää, ja tätä voi mukavasti maustella omien mieltymysten mukaan.

Kolmen kasviksen kastike

5 annosta

IMG_23184 tomaattia
1 bataatti
pala purjoa
oreganoa
basilikaa
mustapippuria
paprikajauhetta

Pese ja lohko tomaatit, poista kantaosat. Keittele tomaattilohkoja viitisen minuuttia ja survo ne sitten haarukalla. Jos kyseessä on vasta ruokailua aloitteleva syöjä, poista tässä vaiheessa tomaatinkuoret.
Kuori ja kuutioi bataatti, pese ja pilko purjo. Keitä kypsäksi kiehuvassa vedessä ja valuta.
Sekoita tomaattisose bataattien ja purjon kera ja soseuta vauvasi tarpeiden mukaan joko sauvasekoittimella tai haarukalla.
Mausta mielesi mukaan esimerkiksi yrtein ja pippurein, myös paprikajauhe sopi tähän ihan hyvin.
Tarjoile esimerkiksi jauhelihan tai broilerin kera.

Pikku-Kokin keittiöstä osa 16: Kasviksia kahdella tapaa – ja pieniä paljastuksia

Lelut eivät meillä kuulu ruokapöytään. Ensin syödään ja sitten leikitään. Niinpä niin.

Tuollaisia ajatuksia viljelin – ja toteutinkin – vielä joitakin aikoja sitten Pikku-Kokin ottaessa ensiaskeleitaan ruokailutaipaleellaan. Vähän aikaa kaikki menikin juuri noin, mutta sitten tapahtui jotakin, ehkäpä ruoka ja syöminen eivät enää olleetkaan niin suurta ja ihmeellistä. Alkoi vaihe, jossa syödäkseen Pikku-Kokki vaati saada jotakin oheistekemistä ja tutkimista, muuten ei suu enää auennutkaan. Annoin pikkusormen ja hän vei koko käden. Nyt meillä syödään, ei leikkien, mutta lukien. No, tämä on vain väliaikaista; kunhan Pikku-Kokki oppii syömään itse, poistuvat ruokakirjat välittömästi pöydästä…

IMG_2251Pieniä viitteitä seuraavasta vaiheesta oli nähtävissä, kun tänään valmistin Ukkelille kasvis”keittoa”. Toisen osan ruoasta soseutin haarukalla karkeaksi, mutta toisen jätin sellaisekseen. Kun Pikku-Kokki sitten kyllästyi syömään soseutettua versiota, tarjosin hänelle kupillisen sormin syötäväksi ja niinpä vain hän viihtyi hyvinkin pitkään sormiateriansa parissa – ja sai paljon syötyäkin. Siinä me sitten istuimme vierekkäin omia lounaitamme popsien, ihan huippua! Eikä kirjaa muuten kaivattu kertaakaan.

Näinpä ne vaiheet vierivät. Täytynee ensi kerralla jättää liha-kala -puolikin hieman suurempaan muotoon, niin pääsee herra syömään koko aterian omin sormineen. Tämäkin keitto muovautuu helposti moneen muotoon lisäämällä sinne esimerkiksi kalaa tai lihaa. Mausteita suosittelen käyttämään ihan runsaasti, omastani tuli hieman mautonta, mutta mitä sormiruokailuun tulee, juuri nämä kasvikset toimivat hyvin. Tällainen liemiruoka tuntuu ehkä hiukan haasteelliselta vielä näin pienen syöjän kohdalla, mutta hyvähän keittoihinkin on pikkuhiljaa alkaa perehtyä, jotta saadaan Pikku-Kokista varmasti kunnon keittomies, itse kun lukeudun suuriin keittojen ystäviin.

Tällaista siis toukokuun alkuun. Aurinko, jee!

P.S. Tottahan tällaisen kirjojen rakastajan on vaikea lapseltaan kirjoja kieltää. Tärkeintähän on kuitenkin, että lapsi lukee.

Vauvan kasviskeitto

6 annosta

IMG_22471,5 l vettä
2 perunaa
2 porkkanaa
puolikas sipuli
puolikas pieni paprika
pala kesäkurpitsaa
ruohosipulisilppua
paprikajauhetta
mustapippuria
kuivattuja yrttejä, esim. persiljaa

Pese kasvikset. Kuori perunat, porkkanat ja sipuli. Kuutioi kasvikset pieniksi kuutioiksi.
Lisää kiehuvaan veteen perunat, porkkanat ja sipuli. Anna kiehua noin 10 min. ja lisää paprika sekä kesäkurpitsa. Anna kiehua toiset 10 min. Mausta ja keitä vielä hetken, niin että kasvikset ovat pehmeitä.
Mikäli tarve vaatii, vähennä lientä ja soseuta keitto lopuksi sauvasekoittimella tai karkeammaksi haarukalla.
Vaihtelua keittoon saat lisäämällä joukkoon lihaa, kanaa tai kalaa, esimerkiksi kuutioiden muodossa.

Pikku-Kokin keittiöstä osa 15: Spagetille napsaa pienikin suu

Vaikka näitä vauvan pastaohjeita alkaa Pikku-Kokin keittiöpalstalla olla jo jos jonkinlaisia, esittelen vielä ainakin yhden, sillä kyllä se vain niin on, että makaroni ja erilaiset makaronijohdannaiset ovat huippujuttu – jo ihan pienenkin popsijan mielestä.

IMG_1927Tämänkertainen resepti, jonka muokkasin Henri Alénin mintulla maustetun karitsapastan ohjeesta, on simppeliydessään toimiva, sopii niin lihan, kanan kuin kalankin kumppaniksi. Minttu on mausteena lapsenkin makumaailmaan sopiva, mutta tuo samalla mukavasti uutta särmää. Alénin tapaan voi hyvin valita karitsan- tai lampaanlihaa, joka mintun seuralaisena on tietysti se ehkäpä viehkein vaihtoehto.

Siis pastakattilan äärelle, mums! Siellä viihtyvät niin isot kuin pienetkin.

Mintulla maustettu pastakastike

1 sipuli
1 porkkana
puolikas pieni kesäkurpitsa
1 valkosipulinkynsi
1 rkl öljyä
1 tl kuivattua minttua
200 g tomaattimurskaa / muutama tomaatti
4 dl vettä
1 dl pientä kuviopastaa / pätkittyä spagettia

Kuori ja hienonna sipuli. Kuori porkkana ja pese kesäkurpitsa, raasta ne karkeaksi raasteeksi. Hienonna valkosipuli.
Kuullota kasvikset sekä minttu öljyssä. Lisää mukaan tomaattimurska ja vesi. Hauduta 20 min. Lisää mukaan pasta ja hauduta vielä 10 min. tai kunnes pasta on kypsää.
Soseuta tai tarjoile tällaisenaan vauvasi tarpeiden mukaan.
Lisää halutessasi joukkoon lihaa tai kalaa.

Pikku-Kokin keittiöstä osa 14: Punaista pataa, nam!

Vaikka edellisessä Pikku-Kokki -kertomuksessani esittelinkin jo sormiruokailuasioita, palataanpa taas asteen verran taaksepäin. Valmistin nimittäin herralle pataa, joka sinänsä olisi sopinut sormiruoaksi ihan hyvin, mutta jonka kuitenkin päätin Pikku-Kokin tapauksessa vielä surauttaa vauvamuotoon, sen verran haparoivaa hänen sormiruokailunsa edelleen on. Harjoitukset etenevät joka tapauksessa.

IMG_1831Pata, jonka muokkasin Puolukkaposki-blogin punaisen kalapadan idean pohjalta oli mielestäni hyvää ja oikeassa muodossaan sekä ripauksella suolaa maustettuna ihan sopivaa meidän suurempienkin kokkien suuhun. Jätin kalan pois, jotta proteiininlähdettä voi halutessaan vaihdella, sillä mielestäni myös liha sopii hyvin padan kumppaniksi. Myös Pikku-Kokki näytti olevan samaa mieltä, niin kala- kuin lihaversiokin maistui ukkelille hienosti.

Punainen pata

8 dl valmista sosetta

IMG_18231 pieni tai puolikas iso bataatti
2 porkkanaa
1 punainen paprika
1 sipuli
1 valkosipulinkynsi
tilkka öljyä
2 rkl tomaattipyreetä
4 dl vettä (koska minä tein padasta sosetta, en lisännyt siihen vettä)
200 g tomaattimurskaa tai paseerattua tomaattia
1 laakerinlehti
1 tl timjamia

Lisäksi:
kalaa, kanaa tai lihaa pikku-ruokailijallesi sopivassa muodossa

Kuori ja paloittele bataatti ja porkkanat. Paloittele myös paprika. Kuori ja hienonna sipuli ja valkosipuli.
Kaada pataan tilkka öljyä ja lisää sipulit sekä tomaattipyree. Kuumenna sekoitellen pari minuuttia.
Lisää (vesi), tomaattimurska, laakerinlehti ja timjami. Kiehauta hetki.
Lisää porkkanat ja paprika. Keitä noin 5 min.
Lisää bataatti ja anna hautua, kunnes kasvikset ovat pehmeitä.
Soseuta tai tarjoile sellaisenaan sormisyötävänä. Lisää annoksiin myös proteiininlähde haluamallasi tapaa.

Pikku-Kokin keittiöstä osa 13: Vauvan kvinoapihvit

IMG_1724Pikku-Kokin edistyessä elämäntaipaleellaan huimaa vauhtia – ryömiminen on jäänyt pikkuhiljaa konttaamisen varjoon, vaaka-asento vaihtunut pitkälti huojuviin seisontaharjoituksiin – on toki ruokailunkin suhteen otettava uusia askeleita. Pinsettiotetta olemme harjoitelleet jo pitkään, Talk-murot ja Herra Hakkaraisen xylitol-pastillien palaset sujahtavat suuhun ongelmitta, mutta sormiruokailu noin muuten on Pikku-Kokin kohdalla vielä lapsenkengissä. Taidan olla hiukan hysteerinen asian suhteen, mutta jo pienen pieni kakominen saa minut pelon valtaan. Toisaalta ensimmäiset hampaat antoivat odottaa itseään liki kahdeksan kuukautta, joten tästäkään syystä en ole liialti kiirehtinyt Pikku-Kokkia pureskelun pariin. Nyt kuitenkin sauvasekoitin on jäänyt pitkälti taka-alalle ja olen alkanut survomaan ruoan karkeammaksi haarukalla. Ja valmistanut ensimmäiset oikeat sormiruoat.

IMG_1744 - Versio 2Mitä sormiruokailuun tulee, löytyy aiheesta muutamia kirjoja, joihin en vielä ole päässyt käsiksi. Aikomuksenani on perehtyä teemaan myös noiden opusten kautta, mutta koska halusin päästä asiaan käsiksi heti, tutustuin monessa foorumissa esille tulleeseen Simppeli sormiruokakeittiö -blogiin. Sieltä otin ensimmäisenä kokeiluun vauvan kvinoapihvit.

Itselleni tähän asti tuntematon kvinoa osoittautui ihan mielekkääksi tuttavuudeksi, hyväksi vaihtoehdoksi riisille, jonka käyttöä niin eettisistä kuin terveydellisistäkin syistä olisi hyvä rajoittaa. Minä valitsin ensikokeiluuni Risellan Kvinoa Mix -sekoituksen, joka sisältää punaista, mustaa ja valkoista kvinoaa. Runsaan proteiinipitoisuutensa vuoksi kvinoa on myös oiva valinta vauvan kasvisaterian pääraaka-aineeksi.

Pihvit olivat ihan maukkaita minunkin mielestäni ja Pikku-Kokille ne maistuivat niin ikään. Aluksi ukkeli ei tosin ihan ymmärtänyt niiden käyttötarkoitusta, mutta pieninä palasina pihvit sujahtivat pian suuhun jo ihan ominkin sormin. Piakkoin täytyy askarrella muitakin pullia ja pötkylöitä. Hauskaa tämä vääjäämättömän kehityksen tarkkailutyö.

Vauvan kvinoapihvit

12 kpl

IMG_17521 dl kvinoaa (tai 2 dl kypsää kvinoaa)
1 rkl hienonnettua sipulia
1 dl hienoa porkkanaraastetta
1 rkl öljyä
ripaus mustapippuria
timjamia
2 rkl kylmää vettä
2 rkl perunajauhoja

Valmista kvinoa pakkauksen ohjeen mukaan.
Kuori ja hienonna sipuli, tee porkkanaraaste.
Sekoita valmiin kvinoan joukkoon sipuli, porkkanaraaste ja öljy. Lisää seokseen mustapippuri ja timjami.
Sekoita kylmä vesi ja perunajauhot keskenään. Lisää perunajauhoseos muiden ainesten joukkoon.
Muotoile taikinasta palloja, jotta ainekset tarttuvat toisiinsa. Litistä pallot pihveiksi.
Paista 200-asteisessa uunissa noin 15 min.