Tunnelmallinen lukutoukka osa 10: Taikurin hattu

Jep, jep. Hujauksessa vaihtui etukansi takakanteen, kun pääsin käsiksi Taikurin hattuun. Muumi-romaanit ovat mahtijuttu!

Tove Jansson: Taikurin hattu
WSOY, 1956
Suom. Laila Järvinen, suomennoksen tarkistanut Päivi Kivelä 2010
Trollkarlens hatt, Schildts, 1948
Kuvitus: Tove Jansson

Nyt kun olen peräjälkeen päässyt kahdesti kurkistamaan Muumilaaksoon, olen yhä tyytyväisempi päätöksestäni lähteä lukemaan sarjaa läpi edellistä kertaa aikuisemman lukulampun valossa. Ja voi hyvänen aika sentään tuota Janssonin mielikuvituksen rikkautta; jos nämä eivät olisi ennalta tuiki tuttuja tarinoita, olisi niiden lukeminen varmasti mitä mahtavampi kokemus. Vaikka on se toki näinkin.

Taikurin hattu on taikojen ja omituisuuksien täyteinen tarina hatusta, jonka Muumipeikko, Nipsu ja Nuuskamuikkunen löytävät vuorenhuipulta kevään ensimmäisellä retkellään. Sitä, että se on sisäänsä heitettyjä asioita toisiksi muuttava Taikurin hattu, he eivät kuitenkaan tiedä ja kuljettavat hatun Muumitaloon, jossa se saa paperikorin roolin. Pian alkaa kuitenkin tapahtua, ja kun onnettoman piiloleikin seurauksena Muumipeikko muuttuu kummituseläimeksi, toteavat Muumipeikon vanhemmat hatun vaaralliseksi ja se on hävitettävä. Mutta kuinkas sitten kävikään, sen jätän toistaiseksi kertomatta.

Tarinan aikana Muumilaaksoon saapuu myös sangen kummallinen parivaljakko, Tiuhti ja Viuhti, jotka puhuvat ulkomaan kieltä, ovat säikkyjä kuin sähköiskun saaneet ja raahaavat mukanaan kokoonsa nähden valtavaa matkalaukkua. Se, mitä laukku kätkee sisälleen ei olekaan mitään ihan pientä ja pian saavat sekä Mörkö että Taikuri syyn vierailla Muumilaaksossa.

IMG_8340

Näiden kuvioiden lisäksi teoksessa entistä suurempaan rooliin pääsevät myös hattivatit, kun muumit ystävineen päätyvät veneretkellään hattivattien yksinäiselle saarelle ja erityisesti Hemuli saa tuta noiden hiljaisten ja vakavien, tyhjäkasvoisten, loputtomasti vaeltavien otusten kosketuksen. Sivuhuomautuksena mainittakoon, että postimerkkikokoelmansa kanssa täydellisyyteen päässyt Hemuli, on tätä nykyä kasvitieteilijä.

Tuo juonikuvioista. Taikurin hattu on romaanisarjasta yksi eniten lapsi-itselleni selkeitä muistikuvia jättänyt teos eittämättä juurikin sen tapahtumien laadusta, taianomaisuudesta ja jännittävyydestä johtuen. Sen esittelemät uudet henkilöhahmot, Tiuhti ja Viuhti, Taikuri sekä Mörkö ovat niin ikään mystisyydessään varmasti lapsen mieltä liikuttavia. Joka tapauksessa ainakin Pyrstötähteen nähden se on selvästi kirjaimellisemmin käsitettävissä, mikä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että janssonmainen filosofia loistaisi siinä poissaolollaan. Kyllä tästäkin aikuinen löytää paljon pohdittavaa.

”Toisinaan epätavalliset asiat ovat hauskoja. Kaameat jutut tai kastuminen tai että selviytyy yksin ja sen sellaiset. Mutta ne eivät ole viihtyisiä ajan pitkään.”

Näin. Nyt on jo kova kiire päästä availemaan Muumipapan urhokkaita muistelmia.

Tunnelmallinen lukutoukka osa 9: Muumipeikko ja pyrstötähti

Viime viikkojen ajoittaiset jaksamisvaikeudet ovat saaneet huomattavaa helpotusta, kun olen silloin tällöin päässyt pistäytymään Muumilaaksossa. Päähänpistona alkanut Muumi-romaanien luku-urakka tuntuu vievän siinä määrin mukanaan, että taidanpa lukea koko sarjan, ensimmäistä kertaa sitten lapsuuden. Paras juttu on kuitenkin se, että ajoittain saan seuraa Pikku-Kokista, joka jaksaa jo kuunnella joitakin enemmän tai vähemmän pitkiä pätkiä.

9789510429204_frontcover_draft_mediumTove Jansson: Muumipeikko ja pyrstötähti
WSOY, 1955
Suom. Laila Järvinen, suomennoksen tarkistanut Päivi Kivelä 2010
Kometjakten, Söderström & Co, 1946
Kometen kommer, Schildts, 1968
Kuvitus: Tove Jansson

”Pyrstötähti on yksinäinen tähti, joka on pillastunut ja ryntäilee pitkin avaruutta hehkuva häntä perässään. Kaikilla muilla tähdillä on kunnolliset ratansa, joita ne kiertävät, mutta pyrstötähti voi ilmaantua mihin tahansa. Tännekin.” kuvailee pyrstötähteä Nuuskamuikkunen, Muumi-kirjojen vihreähattuinen vaeltelija. Näin vaarallinen asia, josta edellisenä päivänä Muumitaloon kömpinyt Piisamirotta on puhunut maailmanloppuna ja josta on jo ilmennyt merkkejä myrskyn sekä koko laakson peittäneen harmaan viitan muodossa, on saanut nimen, pyrstötähti. Ja mitä sitten, jos se todella tulee? ”Koko maapallo särkyy pikku palasiksi.” Ainakin mikäli Nuuskamuikkusta on uskominen.

Kun huomasin WSOY:n juhlistavan 140 vuottaan kustannustoiminnan parissa muiden muassa julkaisemalla Tove Janssonin koko Muumi-romaanien sarjan uudessa asussa, syttyi minussa kipinä lähteä lukumatkalle Muumilaaksoon, ensimmäisen kerran sitten lapsuuden, sitten satojen televisiosta katsottujen Muumilaakson tarinoiden. Nyt ensimmäisen kirjan luettuani olen innoissani, on heti päästävä seuraavan kimppuun.

IMG_8218Muumipeikko ja pyrstötähti on tarina siitä, kuinka Muumipeikko ystävineen valmistautuu vastaanottamaan suurta katastrofia. Tarinan pyörät pyörähtävät liikkeelle, kun Muumitaloon saapuu yllättäen maailmanloppua povaileva Piisamirotta. Hälventääkseen Piisamirotan ympärilleen luomaa levotonta ilmapiiriä Muumipeikko sekä pikku otus Nipsu lähtevät etsimään paikkaa, jossa Piisamirotan mukaan voi katsella tähtiä. Alkaa seikkailu, joka jättiläissisiliskoineen, vaarallisine lauttamatkoineen, myrkkypensaineen ja mustekaloineen osoittautuu paljon odotettua hurjemmaksi. Mutta mahtuu väliin onneksi iloisiakin asioita, kuten tanssiaisia sekä kannattava vierailu kauppapuodissa. Matkallaan Muumipeikko ja Nipsu tapaavat Nuuskamuikkusen, Niiskun sekä Niiskuneidin, jotka pääsevät näin tekemään ensiesiintymisensä Muumi-kirjoissa. Muumipeikon ja Niiskuneidin yhteinen tulevaisuuskin taitaa sinetöityä aika lailla ensinäkemiseltä.

Muumipeikko ja pyrstötähti on kirja, joka ilmentää kirjoitusajankohtaansa vahvasti. Osittain sodan aikana kirjoitettu teos huokuu epävarmuutta tulevaisuudesta maailmassa, jossa odottamattomat luonnonvoimat sekä pakolaisuus ovat läsnä. Pyrstötähti atomipommin vertauskuvana on myös ilmeinen. Ei siis mitään tyypillistä lastenkirjallisuutta. Janssonin nerokkuus kirjailijana piileekin juuri tässä; Muumi-kirjoista jokainen voi löytää jotakin, joku syvällisempää, joku kirjaimellisempaa sisältöä. Ja juuri niin on hyvä, Muumi-kirjoja kuuluu ja pitää lukea kaikenikäisenä ja kaikenikäisille.

IMG_8223

Sen, kuinka pyrstötähden kanssa lopulta käy, jätän tietysti kertomatta. Jätän myös tässä kohtaa väliin henkilöhahmojen tarkemman analysoinnin, vaikka se sinänsä kutkuttaisikin kovasti. Totean ainoastaan, että jo tämän ensimmäisen puraisun perusteella henkilöt hahmottavat lukijalle selvääkin selvempinä persoonina, joista jokainen löytää varmasti omat suosikkinsa sekä epäsuosikkinsa. Tässä myös ikuisuusaihe, johon varmasti tulen palaamaan ainakin ajatustasolla jokaisen kirjan yhteydessä.

IMG_8221

Suositukseni lienee ilmeinen, itse lähden kurkistamaan Taikurin hattuun.

Tunnelmallinen lukutoukka osa 5: Peppi Pitkätossu

Oman pikku lukijamme – sillä lukutoukkahan hänestä ilman muuta tulee – päivä päivältä varttuessa olen alkanut keräillä hänelle omaa pikku kirjastoa. Näinpä olenkin sangen iloinen WSOY:n Astrid Lindgrenin klassikoiden uusintapainoksista, jotka tottahan toki on kaikki hankittava pikku miehemme kokoelmiin.

9789510414835_frontcover_final_originalAstrid Lindgren: Peppi Pitkätossu 
WSOY, 2017
Suom. Kristiina Rikman, ilmestynyt ensimmäisen kerran Laila Järvisen suomentamana vuonna 1946
Pippi Långstrump
Rabén & Sjögren, 1945
Kuvitus: Ingrid Vang Nyman

Peppi Pitkätossu on melko varmasti yksi lastenkirjallisuuden rakastetuimpia hahmoja kautta aikojen. Tälle ei tosin ole kovin hankala keksiä selitystä. Onhan Peppi hauska ja kekseliäs, hänellä on mahtava kotitalo nimeltä Huvikumpu ja sitten hän on vielä vahvakin, maailman vahvin tyttö. Hän on myös kiltti sekä rikas ja hänellä on kaksi hurmaavaa asuinkumppania, marakatti ja hevonen. Sitten on tietysti asia, jota ei kovin moni kohdalleen toivoisi: Pepin äiti on enkeli ja isä Etelämeren kuningas, eli käytännössä Peppi on orpo, tyttö joka elelee yhdeksänvuotiaan elämäänsä ilman aikuisen tukea ja turvaa. No, eipähän ole sitten kukaan komentamassa tai käskemässäkään.

Ei Peppi kuitenkaan yksinomaan marakatin ja hevosen kanssa vietä aikaansa, ovathan myös Tommi ja Annika, naapurin tunnolliset ja kunnolliset lapset, jotka tuntuvat ihailevan Peppiä, vaikka eivät ihan aina ymmärräkään Pepin järjenjuoksua.

Vuonna 1945 ilmestynyt Astrid Lindgrenin läpimurtoteos Peppi Pitkätossu sisältää reilut kymmenen Peppi-tarinaa, joissa Peppi muun muassa muuttaa Huvikumpuun, on hippasilla poliisien kanssa, aloittaa koulunkäynnin, käy sirkuksessa, joutuu tekemisiin varkaiden kanssa ja viettää syntymäpäiviä – tietysti kaikkia näitä omalla peppimäisellä tyylillään, jossa kaikki on enemmän tai vähemmän vinksin vonksin.

Ilmiönä vuosikymmeniä jatkunut Peppi-rakkaus on lähihistoriassaan joutunut negatiivisen tarkastelun kohteeksi, kun sen kohdalla on puhuttu valkoisesta maailmankuvasta sekä rasismista. Nykykäännöksissä Pepin isä ei ”yllättäen” ole enää neekerikuningas, Ruotsissa Peppi-elokuvista on leikattu kohtaukset, joissa Peppi leikkii kiinalaista venyttelemällä silmäkulmiaan. No, melko yksinkertaisin muutoksin Pepistä on onneksi saatu myös 2000-luvun lapsille sopiva sankari. Ovathan hänen mahti-ideansa kuitenkin valtaosin täysin aikaan tai paikkaan sitoutumattomia, rohkeutta meloa vastavirtaan, tehdä asioita omalla tavallaan. Näinpä jos Peppiin jonkin ismin haluaa liittää, voitaisiin puhua kiltistä anarkistista, sillä rasisti hän ei varmasti tieten tahtoen ole. Tuo puoli selittynee parhaiten teoksen kirjoitusajankohdalla.

Siis punapäälle suositus ja WSOY:lle kiitos ihastuttavista uusista Astrid Lindgren -painoksista.

Kun vähemmän on enemmän: Bebe-piirakka

Siskon valmistujaiset siintävät jo muutaman päivän päässä, joten niin ikään minun leivontaurakkani on saamassa päätöksensä. Jotakin helppoa ajattelin kuitenkin vielä pakkaan lisätä ja niinpä päädyin Bebe-leivoksiin, noihin voin ja sokerin aateloimiin vaaleanpunaisiin ”unelmiin”. Vaikka Bebet leivoksinakaan eivät ole suinkaan sieltä vaikeimmasta päästä valmistaa, päätin tehdä touhusta vieläkin helpompaa ja leipoa Bebe-piirakan – tai yhden ison leivoksen, ihan kuinka asian haluaa ajatella.

IMG_1604Mielestäni Bebe toimii piirakkana vallan mainiosti. Koska niin taikina kuin erityisesti kreemitäytekin, ovat ”melko” tuhtia tuumailtavaa, on varmasti monen mieleen maistaa vain pieni palanen, varsinkin jos tarjolla on muutakin makusteltavaa. Beben kohdalla vähemmän onkin yllättäen enemmän.

Tällä kertaa valitsin sankarin mukaan tyttömäisen perhosteeman, mutta Bebe-piirakalla voi juhlistaa yhtä hyvin monenlaisia muitakin juhlia. Itse ajattelin kokeilla sinistä tai vihreää versiota tulevissa 1-vuotisjuhlissamme. Niin, huomaan itsekin kuulostavani siltä, että vannoisin tyttöjen ja poikien värien nimeen, mutta näin ei kuitenkaan ole, Pikku-Kokki pukeutuu kyllä punaiseenkin. Vaaleanpunainen Bebe-piirakka Super-Ukkelin superjuhlissa ei kuitenkaan taida sopia kuvioon…

Bebe-piirakka (tai leivokset)

Annoksesta riittää yhteen piirakkaan (ø 25 cm) ja 6 leivokseen tai 24 leivokseen

IMG_1609Taikina:
200 g voita
1,5 dl sokeria
1 kananmuna
4,5 dl vehnäjauhoja

Täyte:
0,5 dl sokeria
IMG_16081 rkl perunajauhoja
2 keltuaista
1,5 dl kuohukermaa
150 g voita
2 tl vaniljasokeria

Kuorrutus:
Huom! Itse jouduin tekemään kuorrutusta muutaman kerran lisää, joten kannattaa ehkä tehdä jo alkajaisiksi hieman suurempi annos.
4 dl tomusokeria
2,5 rkl kuumaa vettä
muutama tippa nestemäistä punaista elintarvikeväriä
(nonparelleja)

Vatkaa pehmeä voi ja sokeri vaahdoksi. Vatkaa joukkoon kananmuna. Lisää jauhot neljässä erässä välillä sekoittaen. Painele taikina voidellun piirakkavuoan pohjalle ja reunoille.
Paista pohjaa 175 asteessa noin 12 min. Isoa piirakkapohjaa voit joutua paistamaan jonkin verran kauemmin. Jäähdytä hetki ja irrota varovasti vuoastaan.
Sekoita täytteen sokeri, perunajauhot, keltuaiset ja kerma keskenään kattilassa. Kuumenna seosta samalla koko ajan sekoittaen, kunnes se sakenee. Älä kiehauta. Anna jäähtyä hetki ja nosta kiisseli jääkaappiin.
Vatkaa pehmeä voi vaahdoksi. Lisää joukkoon kylmä kiisseli ja vaniljasokeri. Vatkaa täyte tasaiseksi.
Täytä piirakkapohja kreemillä ja tasoita pinta. Nosta piirakka jääkaappiin odottamaan täytteen jähmettymistä.
Sekoita tomusokeri ja vesi tasaiseksi seokseksi. Värjää kuorrute vaaleanpunaiseksi. Levitä kuorrute piirakan päälle ja koristele pinta halutessasi nonparelleilla.
Säilytä Bebe-piirakka jääkaapissa. Sen voi myös pakastaa.

Kuka saa Kiss-Kiss -karkin?!

Lapsena mummolat olivat kyllä huippujuttu – tai ovat toki edelleen, joskin hieman eri syistä. Meillä kävi hyvä tuuri; meillä oli kaksi täysin erilaista mummolaa, maalaismummola ja kaupunkilaismummola, molemmissa omat parhautensa. Mummoloiden ja mummolatarinoiden ympärille olisi toki mahdollista perustaa vaikka omaa bloginsa, mutta koska tämän blogin tarkoitus on kuitenkin yhä edelleen esitellä reseptejä, hyppään pidemmittä puheitta asiaan. Aivan kohta.

Tässä kohtaa en kuitenkaan malta ohittaa pientä kertomusta toisesta mummistani, siitä kaupunkilaisesta. Mummilla nimittäin oli kaappi, ihmeellinen runsaudensarvi, aina pullollaan makeisia ja muita houkutuksia. No, olivathan ne usein sellaisia mummo-herkkuja; kettukarkkeja, vohvelikeksejä ja pumpernikkeleitä, mutta siitä viis, herkkuja joka tapauksessa. Ja usein oli myös pussi Fazerin Parhaita – sekä siitä seurannut tyypillinen kiista: Kuka saa Kiss-Kiss -karkin?! Sillä niinhän se taisi meidän perheessämme olla, että ainakin meillä lapsilla suosikki oli tottahan toki sama. No, se Jääkarhu oli ihan hyvä kakkosvaihtoehto…

IMG_7754Mietiskellässäni leipomusta veljeni esikoispojan ristiäisiin – kyseessä on muuten vielä kissalla varustettu talous – ei siis valinta ollut vaikea, kun satuin löytämään tämän ohjeen, jossa Kinuskikissa taikoo Kiss-Kiss -karkista jättisuuren, siis kokonaisen tortun. Hauskaa!

Harmikseni ajanpuutteen vuoksi omaa torttuani en tällä kertaa onnistunut kuvaamaan, joten lainasin tässä esiintyvän kuvan reseptin laatineen Kinuskikissan Kinuskikissa taikoo -teoksen kuvituksesta. Uskokaa tai älkää, oma tuotokseni muistutti kovasti alkuperäisversiota tassunjälkineen kaikkineen. Kannattaa siis ehdottomasti testata tätä innovatiivista reseptiikkaa, joka tuottaa maukkaan ja hauskannäköisen lopputuloksen.

Kiss-Kiss -torttu

12 annosta

Huom! Sekä täytettä että tassutaikinaa tulee reilusti. Tassutaikinan lopusta paistoin muutaman muffinssin lisäämällä ylimääräiseen taikinaan hieman jauhoja. Täytteelle en sen sijaan vielä keksinyt uutta sijoituspaikkaa, joten laitoin sen pakastimeen. Uskaltaisin kuitenkin neuvoa, että täytettä voi tätä kakkua varten huoletta tehdä alla olevasta määrästä vain kaksi kolmasosaa.

IMG_7750Täyte:
250 g Kiss-Kiss -karkkeja (ainakin CandyTownista löytyi erikseen myytävinä, mikäli et halua ostaa ”muutamaa” Fazerin Parhain -pussia kotikokoelmiin…)
4 dl kuohukermaa

Tassutaikina:
1 valkuainen
0,5 dl sokeria
0,5 dl vehnäjauhoja
0,25 dl kaakaojauhetta
25 g huoneenlämpöistä voita

Rullataikina:
0,75 dl vehnäjauhoja
0,75 tl leivinjauhetta
50 g voita
3 kananmunaa
1,25 dl sokeria
pinkkiä pastaväriä

Valmista täyte tortun täyttämistä edeltävänä päivänä. Leikkaa tai väännä sormilla karkit kahtia, jotta ne sulavat nopeammin.
Laita karkit ja kerma kattilaan. Kuumenna lieden keskilämmöllä sekoitellen, kunnes karkit ovat sulaneet. Älä keitä tämän kauempaa.
Kaada karkkikerma kulhoon ja jäähdytä kylmässä vesihauteessa. Nosta sitten jääkaappiin jäähtymään yön yli.
IMG_7720Seuraavana päivänä tee ensin tassutaikina. Laita kulhoon valkuainen, sokeri, vehnäjauhot ja kaakaojauhe. Sekoita vatkaimella tasaiseksi massaksi. Sekoita joukkoon pehmeä voi. Laita taikina pursotuspussiin, jossa on pyöreä tylla.
Vuoraa pelti (30 x 38 cm) leivinpaperilla ja pursota päälle tassuja. Laita pelti jääkaappiin pariksi tunniksi, kunnes kuviot ovat jähmettyneet. Jos pelti mahtuu pakastimeen, jähmettyminen tapahtuu nopeasti.
Vatkaa sillä välin jääkaappikylmä karkkikerma napakaksi vaahdoksi. Laita takaisin jääkaappiin muiden valmisteluiden ajaksi.
Yhdistä vaaleanpunaisen rullataikinan vehnäjauhot ja leivinjauhe keskenään. Sulata voi ja anna jäähtyä.
Erottele keltuaiset ja valkuaiset eri kulhoihin. Vaahdota ensin valkuaiset ja lisää vatkaamisen aikana joukkoon puolet sokerista pieni määrä kerrallaan. Älä vatkaa valkuaisia ”tönköksi” vaahdoksi, vaan jätä vaahto notkeaksi ja kiiltäväksi.
Laita keltuaisten joukkoon loput sokerista. Vatkaa vaaleankeltaiseksi, kuohkeaksi vaahdoksi.
Yhdistä keltuais- ja valkuaisvaahdot keskenään. Sekoita joukkoon ensin vähän jauhoseosta nuolijalla käännellen. Lisää sitten voisulaa pienissä erissä vuorotellen lopun jauhoseoksen kanssa. Sekoita huolellisesti kulhon pohjaa myöten. Värjää taikina pastavärillä vaaleanpunaiseksi.
Kaada taikina pellille tassujen päälle ja levitä nopeasti tasaiseksi. Paista 200 asteessa noin 7 min.
Kumoa torttupohja leivinpaperille. Irrota leivinpaperi pohjasta. Kumoa levy uudestaan toisen leivinpaperin päälle, jotta kuviopuoli tulee alaspäin. Anna jäähtyä.
Täytä kääretorttu heti, kun pohja on jäähtynyt huoneenlämpöiseksi. Levitä täyte levyn pinnalle. Kääri leivinpaperilla auttaen rullaksi.
Nosta rulla jääkaappiin jähmettymään.

Aika jota lomaksi kutsutaan…

Tervetuloa vapaus, tervetuloa huolettomuus, tervetuloa loma!

Seuraavat kolme viikkoa tunnelmoidaan siellä sun täällä. Tien päällä tai kotikonnuilla, tiedä häntä, pääasia on että Tunnelmalliset ovat lomalla ❤

Tunnettua on, että paras keino pikaiseen lomatunnelman saavuttamiseen on aloittaa se matkalla, niin sanotusti poistua peruskuvioista. Näin teimme myös me, kun lähdimme toteuttamaan minun lahjaani Aleksille, matkaa joka meistä toiselle oli täysi mysteeri… Itse suunnittelijan roolissa tunsin tulevaa hiukan paremmin, mutta palattakoon tähän tuonnempana tarkemmin. Ainakin ravintolakokemukset tulevat varmasti päätymään luettavaksi niistä kiinnostuneille.

Edellisenä iltana kartutin jälleen varastojamme mitä tuleviin juhliimme tulee leipomalla empanadaksia, Etelä-Amerikan lahjoja kaikille suolapalojen ystäville. Näistä piiraista on jokaisella eteläamerikkalaisella valtiolla esittää oma versionsa taikinan, täytteiden, muotojen ja kypsennystapojen suhteen nautittavaksi niin kaduilla, kodeissa kuin ravintoloissakin. Me valitsimme chileläisversion, jossa lammas kuitenkin vaihtui lehmään. Tätä uudesta keittokirjatuttavuudestani Latinomakuja peräisin olevaa reseptiä – kuten ensituntumalta koko kirjaa – suosittelen kokeilemaan joko lehmän tai lampaan kera. Myös jostakin jo unohtuneesta syystä omalle kartettavien mausteiden listalleni kivunnut juustokumina pääsi tämän reseptin myötä pannasta; sehän toimikin oikein hyvin. Ja Latinomakuihin tulen varmasti palaamaan vielä tarkemmin.

IMG_4778Toiseksi esittelen klassikon, jolla ensimmäinen lomapäivä sai arvoisensa alun. Kyseessä ovat Croque Madame -muffinssit, joita valmistin BBC:n Pieni keittiö Pariisissa -keittäjättären Rachel Khoon reseptiä mukaillen. Vallan hyvää, vallan helppoa! Itse tosin täytin muffinssit ylijääneellä pulled porkilla, joten epäonnistuminen olisi ollut jo pieni ihme. Uskoisin kuitenkin, että myös kinkku tai rapeaksi paistettu pekoni, mikseivät katkaravut tai yksinkertaisesti tomaatti ja yrtitkin toimisivat mainiosti. Kukin tyylillään…

Empanada de pino chilena

8 kpl

Huom! Reseptissä Pino-seos neuvotaan tekemään jo edellisenä päivänä jääkaappiin maustumaan, mutta uskon, että tällä ei loppujen lopuksi ole paljoakaan merkitystä, jos aikataulu ei suosi tällaista järjestelyä.

IMG_4765Pino-seos täytteeseen:
2 keskikokoista keltasipulia
10 vihreää kivetöntä oliivia (korvasin pienillä kapriksilla)
2 dl vettä
2 rkl oliiviöljyä
400 g karitsan tai lampaan jauhelihaa (korvasin naudalla)
0,5 tl jauhettua juustokuminaa
0,5 tl suolaa
mustapippuria

Taikina:
100 g voita
2 dl vettä
0,5 rkl suolaa
4 dl vehnäjauhoja

Täyte:
4 kananmunaa
rusinoita
400 g pino-seosta

1 kananmuna voiteluun

Tee ensin Pino-seos joko jo edellisenä päivänä tai viimeistään niin, että se ehtii kunnolla jäähtyä.
Hienonna sipuli mahdollisimman pieniksi kuutioiksi. Hienonna myös oliivit. Kiehauta 2 dl vettä kasarissa ja keitä sipuleita siinä noin minuutin ajan. Valuta vesi pois sipuleista ja laita ne takaisin kasariin. Lisää joukkoon 1 rkl oliiviöljyä ja kuullota sipuleita keskilämmöllä. Lisää joukkoon jauheliha ja mausta juustokuminalla, suolalla ja rouhitulla mustapippurilla. Jatka kypsennystä vielä noin 10 min. keskilämmöllä. Lisää Pinon joukkoon viimeiseksi hienonnetut oliivit.
Siirrä seos jäähtymään ja anna sitten maustua jääkaapissa mieluiten seuraavaan päivään.

Tee sitten taikina. Sulata voi. Kiehauta vesi yhdessä suolan kanssa. Mittaa jauhot kulhoon. Sekoita sulatettu voi jauhojen joukkoon. Seoksesta tulee ensin rakeista. Lisää sitten vähitellen joukkoon sopivasti kuumaa vettä. Itse en ainakaan koko määrää kokenut tarpeelliseksi. Vaivaa taikinaa koneella tai käsin kunnes koostumus on tasainen ja pehmeä. Leikkaa taikina kahdeksaan osaan ja pyöritä taikina palloiksi. Kauli taikinapallot ohuiksi neliön muotoisiksi levyiksi (noin 15 cm x 15 cm).

Valmista sitten täyte. Keitä kananmunat koviksi, noin 9 min. Jäähdytä kananmunat nopeasti kylmän veden alla. Kuori ja lohko neljään osaan.
Lämmitä uuni 170 asteeseen. Jaa jokaisen taikinalevyn keskelle Pino-seosta ja sen päälle muutama lohko kanamunaa. Ripottele päälle vielä rusinoita.
Sulje empanadakset taittamalla vasen ja oikea reuna keskelle, toinen reuna toisen päälle. Sulje sitten päädyt haarukan avulla painelemalla. Varmista että piiraat ovat hyvin suljettu. Käännä empanadakset niin, että keskisauma jää alapuolelle paiston ajaksi. Voitele empanadakset kananmunalla. Painele piiraisiin muutamia reikiä tikulla tai haarukalla. Paista noin 25 min. tai kunnes empanadakset ovat pinnalta kauniin kullanruskeita.

Croque Madame -muffinssit

IMG_47752 paahtoleipäpalaa (muutkin vaaleat leivät sopivat, itse käytin ranskanleipää)
voita
2 (pienikokoista) kananmunaa
ripaus suolaa
juustoraastetta

Lisäksi täytteitä oman maun mukaan, kuten:
kinkkua
kirsikkatomaatteja
rapeaksi paistettua pekonia
herkkusieniä
yrttejä

IMG_4773Poista paahtoleivistä kuoret, kauli leivät ohuiksi. Voitele leivät molemmin puolin sulalla voilla ja asettele kupeiksi muffinssien paistovuokaan.
Riko jokaiseen leipäkuppiin pieni kananmuna, lisää täytteitä ja mausteita maun mukaan.
Ripottele pinnalle juustoraastetta.
Paista muffinsseja 180 asteessa 17-18 min. tai muutama minuutti vähemmän, jolloin saat valuvia keltuaisia.