Kesäkurpitsaviikkoni satoa osa 2: kesäkurpitsa-broileripyörykät ja sitruunainen kermakastike

Omaksi suosikikseni viimeviikkoisista kesäkurpitsakokeiluistani valikoituivat kreikkalaishenkiset kesäkurpitsa-broileripyörykät, joissa simppeleihin palleroihin pyöriteltiin pääraaka-aineiden lisäksi fetaa, kapriksia sekä sitruunankuorta. Koska uuni sai tällä kertaa hoitaa paistamisen, valmistui kastike samanaikaisesti ja aterian saatteleminen syöntikuntoon tapahtui nopeasti.

Tätä Glorian Ruoka&Viini -lehden esittelemää reseptiä kannattaa siis ehdottomasti kokeilla, itse tulen varmasti tekemään näitä pyöryköitä uudestaankin. Kaiken muun hyvän lisäksi mainio juttu on myös se, että lisäämällä näin paljon kasvista taikinaan, yhdestä jauhelihapaketista saa huomattavasti suuremman annoksen valmista ruokaa. Ja kesäkurpitsanirsoilijallekin nämä muuten maistuivat, ihan hänen huomaamattaan. Mainiota.

Kesäkurpitsa-broileripyörykät ja sitruunainen kermakastike

Noin 24 kpl

Pyörykät:
400 g kesäkurpitsaa
400 g broilerinjauhelihaa
1 dl panko- tai korppujauhoja
200 g fetajuustoa
3 rkl tuoretta oreganoa
2 rkl pieniä kapriksia
1 valkosipulinkynsi
1 rkl sitruunan kuoriraastetta
1 rkl sitruunamehua
1 tl suolaa
0,5 tl mustapippurirouhetta
(0,5 tl kuivattua chilirouhetta)

Kastike:
50 g voita
1 rkl vehnäjauhoja
3 dl kermaa
2 rkl sitruunamehua
0,5 tl suolaa
0,3 tl valkopippuria

Raasta kesäkurpitsa lävikköön. Puristele siitä hetken kuluttua ylimääräinen neste ja laita raaste kulhoon jauhelihan ja korppujauhojen kanssa.
Murustele feta ja hienonna oreganonlehdet ja kaprikset. Kuori ja hienonna valkosipulinkynsi.
Lisää feta, oregano, kaprikset, valkosipuli, sitruunankuori ja -mehu taikinaan mausteiden kanssa.
Muotoile taikinasta kostutetuin käsin pieniä lihapyöryköitä ja asettele ne leivinpaperoidulle uunipellille. Paista 225-asteisessa uunissa noin 15 min.
Valmista pyöryköiden kypsyessä kastike.
Sulata voi kattilassa. Lisää jauhot ja ruskista niitä sekoitellen hetki, kunnes ne saavat hiukan väriä. Kaada kerma joukkoon ohuena nauhana, koko ajan sekoittaen. Huuhtaise kermapurkki tilkalla vettä ja lisää vesi kattilaan.
Keitä kastiketta välillä sekoitellen miedohkolla lämmöllä noin 5 min. Mausta lopuksi sitruunamehulla, suolalla ja valkopippurilla.

Kesäkurpitsaviikkoni satoa osa 1: kesäkurpitsamoussaka

Olen viettänyt keittiössä kesäkurpitsaviikkoa. Jotenkin noita vihreitä pötkylöitä on päässyt kaupan hyvikkilaatikoiden mukana kertymään ja kun yhteen ruokaan ei kuitenkaan kovin montaa saa upotettua, syntyi ruokalajeja neljä. Ensimmäisenä kokeilin broileri-kesäkurpitsapyöryköitä, sitten lasagnea, seuraavaksi nyt esiteltävää moussakaa ja viimeisimpänä eilen valmistunutta broileri-kesäkurpitsapannua. Tykkäsin kaikista.

Kesäkurpitsamoussakassa ideana on käyttää munakoison tilalta kesäkurpitsaa. Halusin ruoasta kasvisversion, joten väliin valmistin täyteläisen soijarouhekastikkeen. Jos itse et välitä soijarouheesta, sen voi mainiosti korvata esimerkiksi punaisilla linsseillä tai (kasvis)jauhelihalla. Valkokastike korvautui yksinkertaisella kananmuna-kermaseoksella ja pinnan rapea kuori syntyi sulaneesta mozzarellasta.

Oikein mainio resepti, jonka alkuperäisidea on Valion, mutta jota tulin muuttaneeksi aika lailla. Päivänä, jona on vähän enemmän aikaa haudutella ja uunitella, suositan ihmeessä kokeilemaan.

Kesäkurpitsamoussaka täyteläisellä soijarouhekastikkeella

5 annosta

Soijarouhekastike:
0,5 dl rypsiöljyä
2 dl tummaa soijarouhetta
1,5 dl vettä
4 tomaattia / 400 g tomaattimurskaa
1 paprika
pieni nippu retiisejä
muutama lehti lehtikaalia
1 sipuli
2-4 valkosipulinkynttä
1 rkl öljyä kuullottamiseen
70 g tomaattipyreetä
1 rkl kasvisfondia / 1 kasvisliemikuutio
2 rkl (punaista) balsamicoa
2 dl punaviiniä
1 rkl sokeria
mustapippuria
(suolaa)
2 rkl kuivattua basilikaa
2 tl kuivattua oreganoa
2 tl kuivattua timjamia

Kananmuna-kerma:
2 dl ruokakermaa
3 kananmunaa
1 rkl sinappia
0,5 tl suolaa

500 g kesäkurpitsaa

Pinnalle:
2 palloa mozzarellaa (Minä korvasin toisen juustoraasteella.)

Valmista ensin soijarouhekastike. Kuumenna öljy paistinpannulla ja lisää soijarouhe. Paista hetki. Lisää vesi muutamassa erässä välillä sekoittaen. Vesi imeytyy soijarouheeseen ja rouhe turpoaa. Siirrä rouhe toiseen astiaan odottamaan.
Jos käytät tomaattimurskan sijaan kokonaisia tomaatteja, tee huuhdeltujen tomaattien yläosaan ristiviilto ja kalttaa ne nopeasti kiehuvassa vedessä. Näin kuori rullautuu pois siististi ja lähes itsestään. Murskaa kuoritut tomaatit sopivaan muotoon.
Paloittele paprika, pilko retiisit pienen pieniksi paloiksi ja revi huuhdellut lehtikaalin lehdet irti kovasta lehtiruodista suupalan kokoisiksi palasiksi. Kuori ja hienonna sipuli ja valkosipuli.
Kuullota paprikaa, retiisejä, lehtikaalia ja sipuleita pannulla muutaman minuutin ajan, lisää soijarouhe ja jatka kuullottamista vielä hetki. Lisää loput ainekset ja anna hautua kannen alla miedolla lämmöllä noin 30 min.
Kastikkeen hautuessa pese kesäkurpitsat ja viipaloi pituussuunnassa ohuiksi siivuiksi esimerkiksi juustohöylällä. Sekoita kananmuna-kerman ainekset keskenään.
Lado soijarouhekastiketta ja kesäkurpitsasuikaleita vuoron perään uunivuokaan. Lisää puolet kananmuna-kermasta noin puolivaiheessa täyttöä. Loput lisätään viimeisen soijarouheseoksen päälle niin, että päällimmäiseksi tulee vielä kesäkurpitsakerros.
Revi mozzarellapallot ja lado vuokaan kesäkurpitsojen päälle. Jos käytät minun tapaani myös juustoraastetta, sirottele vuokaan ensin juustoraaste ja sen päälle revitty mozzarella.
Paista 200-asteisen uunin toiseksi alimmalla tasolla noin tunnin verran tai kunnes paistos on kypsä ja kauniin värinen. Jos pinta tuntuu tummuvan paiston loppuvaiheessa liikaa, peitä vuoka foliolla.

Ihan tavallinen – ja ihan paras – kaalilaatikko

Kaaliruoat kuuluvat yksiin ehdottomista arkiruokasuosikeistani. Siitä huolimatta niitä tulee tehtyä äärettömän harvoin. Ehkäpä siitä syystä, että muut perheemme jäsenet eivät innostu kaalista ihan minun tapaani ja saan useimmiten nautiskella kaaliaterioitani itsekseni.

Poikkeus vahvisti jälleen kerran säännön, kun onnistuin kaalilaatikolla vakuuttamaan perheeni. Neiti-Kokkia lukuun ottamatta kaikki muut pitivät sitä maukkaana. No, Neiti tosin nirsouksissaan ei suostunut edes maistamaan ja Pikku-Kokille markkinoin ruoan ovelasti jauheliha-riisilaatikkona, jonka päälle kuului sujauttaa punaviinimarjahyytelöä. Tämä toimi ja nyt puhumme kiertelemättä jo kaalilaatikosta.

Siis suosittelen ja tulen varmasti tekemään uudestaankin. Kaalikääryleet saivat tästä oivan vastustajan, vieläpä helpommin valmistuvan.

Kaalilaatikko

6 annosta

1 kg keräkaalia
1 sipuli
5 dl vettä
1,5 tl suolaa
400 g jauhelihaa
2 tl meiramia
mustapippurirouhetta
3 rkl siirappia
1 dl puuroriisiä

Pinnalle:
1 rkl voita

Lisäksi:
puolukkahilloa (Me kokeilimme tällä kertaa punaviinimarjahyytelöä ja se toimi loistavasti niin ikään.)

Silppua kaali ja sipuli. Kuumenna vesi laakeassa kattilassa. Lisää suola, kaalit ja sipuli. Sekoittele silloin tällöin. Anna kiehua puolisen tuntia.
Ruskista kaalin kiehuessa jauheliha. Sekoita jauheliha, meirami, mustapippurirouhe ja siirappi kypsän kaali-sipulin joukkoon.
Voitele uunivuoka. Ripottele vuoan pohjalle riisit ja kaada kaaliseos liemineen vuokaan. Pane vuoan pinnalle muutama voinokare.

Yksi taikina, kaksi leivonnaista: ihastuttavalla omenareseptillä kohti satokautta

Omenakauden pikkuhiljaa lähestyessä on aika jakaa ensimmäinen omenaresepti. Tähän taikinaan käytetään tosin ainoastaan omenasosetta, joten ehkäpä siihen voisikin tuhlata mahdollisesta edellisestä sadosta pakastimen perälle unohtunutta sellaista.

Reilu vuosi sitten leivoin lasten synttärijuhliin vegaanisia mausteisia omenamuffinsseja, jotka kuorrutin omenahyveelle tyypillisellä kauramuruseoksella. Tänä vuonna, kun samaisia juhlia pohdiskellessani kysyin Neiti-Kokilta kakkuideaa, sain vastaukseksi ”piirakkakakku”. Tiesin hänen tarkoittavan omenapiirakkamaista kakkua, jonka leivoin kesällä omiin juhliini ja jonka reseptiä olin jo itsekin koittanut jälkikäteen etsiä siinä kuitenkaan onnistumatta. Harmi, tuo kakku oli nimittäin todella hyvää. Siinä kohtaa mieleeni kuitenkin tulivat edellisvuoden onnistuneet omenamuffinssit ja päätin koittaa, miten ne istuisivat kakun muotoon. Istuivathan ne ja ainoastaan paistoaikaa säätämällä sain aikaiseksi mainion omenakakun toivottua piirakkakakkua edustamaan. Sen lisäksi, että resepti on vegaaninen siitä saa helposti myös gluteenittoman vaihtamalla vehnäjauhot gluteenittomaan jauhoseokseen. Näin se sopiikin jo liki jokaiseen ruokavalioon.

Hauska kokeilu tämä muffinssien muuttaminen kakuksi, jota aion varmasti testata vielä uudestaankin.

Mausteinen omenakakku tai -muffinssit kauramurukuorrutteella

Vuoallinen (ø noin 20 cm) / 12 muffinssia

Taikina:
2 dl vehnäjauhoja / gluteenitonta tummaa jauhoseosta
1 dl kauraleseitä
1-2 dl fariinisokeria omenasoseen makeudesta riippuen
1 tl leivinjauhetta
0,5 tl ruokasoodaa
0,25 tl suolaa
2 tl kanelia
1 tl kardemummaa
2,5 dl omenasosetta
0,5 dl margariinia tai öljyä

Kauramuruseos:
75 g margariinia
1 dl sokeria
2,5 dl pikakaurahiutaleita
2 rkl vehnäjauhoja / gluteenitonta jauhoseosta
1 tl kanelia

Tarjoiluun:
vaniljakastiketta tai -jäätelöä

Tee ensin taikina. Sekoita jauhot, kauraleseet, fariinisokeri, leivinjauhe, sooda ja mausteet keskenään. Lisää joukkoon omenasose ja rasva. Jos käytät margariinia sulata se etukäteen.
Sekoita taikina tasaiseksi ja annostele joko leivinpaperoituun kakkuvuokaan tai muffinssivuokiin.
Valmista seuraavaksi muruseos. Sulata margariini ja lisää joukkoon sokeri, kaurahiutaleet, jauhot ja kaneli. Ripottele muruseos kakun tai muffinssien pinnalle.
Jos valmistat kakun, paista sitä 175-asteisen uunin alatasolla noin 40 min. Jos taas teet muffinsseja, paista niitä 200-asteisen uunin keskitasolla 15-20 min.
Tarjoile vaniljakastikkeen tai -jäätelön kera.

Mehevät kyssäkaalipihvit

Olen pannut merkille, että usein törmätessäni hieman oudompaan kasvikseen, kokeilen valmistaa siitä joko pihvejä tai sosekeittoa. Tällä kertaa pohdinnan alla oli, mitä tehdä kyssäkaalista. Päädyin pihveihin ja reseptiin, jossa taikinaa rikastettiin pähkinäjauheella. Mehevöittäjäksi alkuperäisessä reseptissä – joka taisi olla Kotiliedestä – ehdotettiin smetanaa, mutta minä valitsin tuohon rooliin ranskankerman. Lopputulos oli mainio ja tällä taikinapohjalla tulen varmasti valmistamaan kasvispihvejä jatkossakin. Itse koin taikinan siinä määrin löysäksi, ehkäpä johtuen juuri edellä mainitusta ranskankermasta, että päätin paistaa pihvit uunissa, joka toimi mielestäni ihan hyvin. Totta kai tällä systeemillä rapeasta kuoresta voi vain haaveilla, mutta joskus on mentävä siitä, mistä aita on matalin.

Siitä, kuinka paljon itse kyssäkaali pääsi pihveissä loistamaan, en ole ihan varma, mutta ei se niille ainakaan huonoa tehnyt. Ehkä seuraavalla kerralla kokeilen kuitenkin valmistaa kyssäkaalista jotakin, jossa sen miedohko maku pääsisi paremmin esille. Jos sinulla on mielessäsi jokin idea, otan mieluusti sen vastaan!

Kyssäkaalipihvit

12-20 kpl

1 kyssäkaali
2 porkkanaa
1 pieni purjo tai 2 varsisipulia varsineen
öljyä kuullottamiseen (Jos käytät varsisipulia ja tykkäät kuullottaa sipulit etukäteen.)
120 g smetanaa (Ranskankerma toimi myös hyvin, joskin taikinasta tuli ehkäpä juuri sen vuoksi hiukan löysempää.)
2 kananmunaa
1,5 dl vehnäjauhoja
0,5-0,75 dl pähkinäjauhetta
1 tl suolaa
1 tl paprikajauhetta
1 tl oreganoa tai meiramia
1 tl hienonnettua roseepippuria
öljyä tai voita (mahdolliseen pannulla paistamiseen)

Raasta kuorittu kyssäkaali ja porkkanat. Hienonna purjo tai varsisipulit varsineen.
Kuullota halutessasi sipulia öljyssä pannulla.
Sekoita smetanaan kananmunat, vehnäjauhot, pähkinäjauhe ja mausteet. Lisää seos kasvisraasteen joukkoon ja sekoita. Muotoile massasta pihvejä.
Paista kasvispihvejä miedolla lämmöllä 3-4 min. per puoli. Jos päätät paistaa pihvit uunissa, paista niitä 225 asteessa noin 25-30 min. kunnes pinta on ruskistunut hieman.

Pekonia, munia ja paprikaa, siis paprikauunimunakkaita

Kun meillä ”yllättäen” majaili jääkaapissa jokunen – eli todella monta – ylimääräistä paprikaa, oli jälleen ideoitava jonkin sortin paprikaruokaa. Tosiasia nimittäin on, että vaikka kauppojen hedelmiä ja vihanneksia sisältävissä hävikki- tai oikeammin hyvikkilaatikoissa, joita tykkään harrastaa, tuotteet vaihtelevat pitkälti sesonkien mukaan, on silti yksi, joka pysyy, paprika. Niitä riittää lähes jokaiseen laatikkoon, ihan riesaksi asti. Enkä itse edes ole sen kummempi paprikafani.

Yksi luottotavoistani käyttää paprikoita on täyttää niitä. Useimmiten valmistan riisipohjaisen täytteen, mutta tällä kertaa päätin käyttää paprikoita kuorina uunimunakkaille, idea johon olin törmännyt jossakin aiemmin. Lopputulos oli varsin mainio, sopiva niin brunssille, lounaalle kuin iltapalallekin. Turkkilaisella jogurtilla täyteläistetty munakasmassa oli kerrassaan herkullista ja vaikka ripaus pekonia teki mausta vielä himpun verran rikkaamman, olisi pekoniton kasvisversio toiminut varmasti niin ikään. Kannattaa siis kokeilla.

Ja niin, kuulisin mielelläni erilaisia paprikaideoita. Jo tätä kirjoittaessa olisi nimittäin seuraava paprikaresepti mietinnän päällä…

Paprikauunimunakkaat

600 g paprikaa (suippopaprikat toimivat näissä parhaiten)
140 g pekonia
1 pieni nippu varsisipulia
6 kananmunaa
1,5 dl turkkilaista jogurttia
0,25 tl rouhittua mustapippuria
0,25 tl suolaa
fetajuustoa maun mukaan

Huuhtele paprikat. Halkaise kantoineen pitkittäin niin, että syntyy kaksi syvää venettä. Poista siemenet, mutta jätä kannat paikoilleen. Asettele paprikat pellille leivinpaperin päälle ja tue toisiaan vasten.
Pilko pekoni ja sipulit varsineen. Paista pekoni pannulla rapeaksi, lisää loppuvaiheessa pannulle myös sipulit. Nosta seos paiston jälkeen talouspaperin päälle kuivumaan, jotta enin rasva imeytyy paperiin.
Riko kananmunat kaatonokalliseen kulhoon. Vatkaa joukkoon jogurtti, mustapippuri ja suola. Sekoita mukaan myös pekoni-sipuliseos. Kaada munakasseos paprikoihin.
Kypsennä 200-asteisessa uunissa noin 15 min. kunnes munakkaat ovat hieman hyytyneet. Murustele pinnalle fetajuustoa ja kypsennä vielä noin 10-15 min. kunnes juusto on saanut sopivasti väriä.

Huikean herkullinen karamellisoitu sipuligalette

Sipulin karamellisoiminen on yksi helpoimmista tavoista tehdä superherkullista ja miltei minkä tahansa kanssa sopivaa lisäkettä. Yleensä olen karamellisoinut sipulit pannulla, mutta tällä kertaa homman hoiti uuni minun valmistellessani galettepohjaa, kätevää ja varsin toimivaa.

Kun superrapealle ja maukkaalle pohjalle istutetaan karamellisoinnin myötä lähes täydellisiksi muuntuneita sipuliviipaleita, ei lopputulos voi olla kuin mahdottoman hyvä. Siis suosittelen suuresti. Itse tulen varmuudella palaamaan reseptin pariin jo pian uudestaan.

P.S. Kuten kuvasta näkyy, tulin laittaneeksi sipuleita galetteeni aivan liian vähän, kun täytin pohjan niillä ainoastaan kertaalleen ja loput sipuleista lisäsimme annostemme päälle jälkikäteen. Karamellisoituja sipuleita kannattaa ehdottomasti nostella ranskankermatäytteen päälle runsaina kasoina ja galetesta tulee vielä monin verroin maukkaampi.

Karamellisoitu sipuligalette

4 annosta

Pohja:
3 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
0,5 tl suolaa
1 dl juustoraastetta
100 g voita
0,5 dl vettä

Sipulitäyte:
500 g keltasipulia
500 g punasipulia
2 valkosipulinkynttä
2 rkl öljyä
2 rkl sokeria
2 rkl viinietikkaa
0,5 tl suolaa
0,5 tl mustapippuria

Ranskankermatäyte:
200 g ranskankermaa
1 kananmuna
0,5 tl suolaa
0,5 tl mustapippuria

Valmista ensin sipulitäyte. Kuori sipulit ja leikkaa ne poikittain noin sentin paksuisiksi viipaleiksi. Kuori ja viipaloi myös valkosipulinkynnet.
Levitä pellille leivinpaperi ja sivele se ruokalusikallisella öljyä. Ripottele päälle ruokalusikallinen sokeria tasaiseksi kerrokseksi ja nostele sipuliviipaleet sen päälle. Sivele sipulit lopulla öljyllä ja ripottele päälle loppu sokeri. Pirskota päälle etikka. Mausta suolalla ja mustapippurilla.
Anna sipuleiden paahtua 225-asteisen uunin keskitasolla noin 30 min.
Valmista sillä aikaa pohja. Sekoita jauhot, leivinjauhe, suola ja juustoraaste kulhossa. Lisää voi ja nypi muruiksi. Kaada joukkoon vesi ja sekoita tasaiseksi.
Kauli taikina kevyesti jauhotetun leivinpaperin päälle halkaisijaltaan noin 30 sentin kokoiseksi pyöreäksi levyksi.
Sekoita ranskankerma, kananmuna ja mausteet keskenään. Levitä seos pohjan päälle niin, että reunoille jää noin kolme senttiä tyhjää.
Nostele hieman jäähtyneet sipulit täytteen päälle lomittain ja päällekkäin.
Alenna uunin lämpö 200 asteeseen ja paista piirakkaa toiseksi alimmalla tasolla noin 20 min.

Mukavasti tahmea banaani-suklaakakku

Terttu ihanasti ylikypsyneitä banaaneja ajoi tarttumaan banaani-suklaakakun ohjeeseen. Ihastuttavan tahmean lopputuloksen synnyttänyt helppo reseptiikka on ilman muuta suosituksen arvoinen; tuli nimittäin vallan maukasta kakkua, siitäkin huolimatta, että kokonaisuuden viimeistelevät suklaapalat unohtuivat lopulta kaappiin. Tässäpä siis ohje, joka kannattaa ehdottomasti ottaa kokeiluun.

Tahmea banaani-suklaakakku

Vuoallinen (ø noin 20 cm)

3 kypsää banaania
115 g voita
1 dl sokeria
0,5 dl fariinisokeria
1 iso kananmuna
1 ml vanilja-aromia tai 1 tl vaniljasokeria
1 tl leivinjauhetta
0,25 tl suolaa
1 tl kanelia
ripaus muskottipähkinää
2 dl vehnäjauhoja
1,25 dl kaakaojauhetta
170 g tummaa suklaata

Tarjoiluun:
esim. kermavaahtoa

Muussaa banaanit kulhossa haarukalla. Vatkaa joukkoon sulatettu voi, sokerit, kananmuna ja vanilja-aromi tai -sokeri.
Yhdistä leivinjauhe, suola, kaneli, muskottipähkinä, jauhot ja kaakaojauhe. Siivilöi jauhoseos taikinan joukkoon. Sekoita varovasti käännellen. Lisää lopuksi paloiteltu suklaa.
Kaada taikina voideltuun tai leivinpaperoituun vuokaan. Paista 175-asteisessa uunissa 50-60 min. Kokeile kakkua tikulla paistamisen loppuvaiheessa, jolloin tikkuun saa jäädä hiukan taikinaa. Näin lopputulos on mitä luultavammin sopivasti tahmea.
Jäähdytä hetki ja irrota vuoasta. Tarjoile lämpimänä, huoneenlämpöisenä tai kylmänä esimerkiksi kermavaahdon kera.

Rapsakka pekoni-parsakaalipiirakka

Aiemmin tapasin leipoa suolaisia piirakoita lähes viikoittain. Niiden kanssa oli kiva touhuta; miettiä uusia yhdistelmiä, hyödyntää rippeitä kuiva- ja kylmäkaappien syövereistä. Lopulta taisin leipoa niitä vähän liikaa ja kyllästyin. Edes juhlissa ei tehnyt mieli tarjota piirakoita. Kesän mittaan olen kuitenkin saanut takaisin ainakin osan piirakkainnostuksestani ja leiponutkin muutamia varsin mainioita sellaisia.

Yhden onnistumisen koin seuraavan pekoni-parsakaalipiirakan kanssa, jonka valmistin nojaten osittain Valion reseptiin, mutta jota tapani mukaan muokkasin melko runsaasti ruokavarastojamme ja mieltymyksiämme vastaavaksi. Suosittelen.

Pekoni-parsakaalipiirakka

Vuoallinen (ø 24-26 cm)

Pohja:
Huomioithan, että pohjareseptini tuottaa sangen rapsakan lopputuloksen, joten mikäli toivot piirakan pysyvän paremmin koossa, käytä pohjassa ainoastaan jauhoja, älä korppujauhoja.

150 g voita
3 dl vehnäjauhoja (Erityisen rapean lopputuloksen saamiseksi korvaa 1,5 dl vehnäjauhoista korppujauhoilla, mieluiten itsetehdyillä.)
1 dl täysjyväspelttijauhoja / ruisjauhoja
ripaus suolaa
2 rkl kylmää vettä

Täyte:
300 g parsakaalia
puolikas paprika
140 g pekonia
200 g sipulia
150 g ranskankermaa
1,25 dl ruokakermaa
100-150 g Aurajuustoa (Itse korvasin noin puolet Aurasta fetajuustolla.)
1 tl basilikaa
0,25 tl suolaa
1 mm jauhettua mustapippuria

Pinnalle:
2 rkl pinjan- / auringonkukansiemeniä

Valmista ensin pohja. Kuutio kylmä voi ja laita kulhoon. Lisää kulhoon jauhot ja suola. Nypi voi ja jauhot sekaisin. Lisää lopuksi kylmä vesi ja muotoile taikinasta pallo. Kääri taikina kelmuun ja nosta jääkaappiin puoleksi tunniksi.
Leikkaa parsakaalin kukinnot pienemmiksi paloiksi. Käytä myös parsakaalin varsi kuorittuna ja pieniksi paloiksi leikattuna. Kuutioi huuhdeltu paprika.
Keitä parsakaalipaloja suolalla maustetussa vedessä 3-4 min. Valuta.
Hienonna pekoni ja leikkaa kuoritut sipulit viipaleiksi.
Ruskista pekoni pannulla. Lisää joukkoon sipuli sekä paprikakuutiot ja paista hetki, kunnes sipuli hieman pehmenee. Nosta pannu liedeltä, lisää joukkoon ranskankerma, ruokakerma ja mausteet.
Levitä pohjalle parsakaalipalat, sitten viipaloitu juusto ja päällimmäiseksi pekoninen täyte. Ripottele pinnalle siemenet.
Paista uunin alimmalla tasolla 200 asteessa noin 35 min.

Tosi täyteläinen broileribolognese

Asteen verran kevyempi bolognese syntyy, kun punaisen jauhelihan korvaa broilerin jauhelihalla. Itselleni tämä oli uusi kokeilu, olen aiemmin tavannut maustaa broilerin jauhelihan vallan erilaisin makumaailmoin. Nyt tein kastikkeesta tomaattipohjaisen ja lisäsin siihen runsaasti mausteita, joita tapaan käyttää ihan tavallista jauhelihakastiketta valmistaessani.

Lopputulos oli sangen mainio ja tämä helppo ruokalaji jääkin varmasti uudelleenvalmistettavien listalle. Yksinkertaisimmin broileribolognese on tarjoiltavissa pastan kera, mutta kastike olisi varmasti hyvin sovitettavissa myös esimerkiksi osaksi lasagnea.

Broileribolognese

4 annosta

1 sipuli
2-4 valkosipulinkynttä
1 paprika
400 g broilerin jauhelihaa
1 rkl öljyä
400 g tomaattimurskaa
70 g tomaattipyrettä
1 rkl kanafondia / 1 kanaliemikuutio
2 rkl (punaista) balsamicoa
1 rkl punaviinietikkaa
1 dl vettä
1 rkl sokeria
mustapippuria
(suolaa)
2 rkl kuivattua basilikaa
2 tl kuivattua oreganoa
2 tl kuivattua timjamia

Lisäksi:
pastaa

Kuori ja hienonna sipuli ja valkosipuli, kuutioi paprika.
Paista jauheliha öljyssä pannulla kypsäksi. Lisää paprikat, sipuli ja valkosipuli, laita levyn lämpö miedommalle ja kuullota muutama min.
Lisää loput ainekset ja anna hautua kannen alla miedolla lämmöllä noin 30 min. Kastikkeen maku paranee entisestään pitkän haudutusajan myötä.
Tarjoile esimerkiksi pastan kera.