Kevätpäivän pirteä lohikastike

Kevään ensimmäiset oikeasti aurinkoiset päivät ovat tänä vuonna tehneet ihan erityisen hyvää. Kun ulkona on kirkasta ja ihanaa, mielikin rentoutuu, on helpompi katsoa toivottavasti entistä aurinkoisempaan tulevaisuuteen.

Seuraava supersimppeli lohikastike, jonka reseptin nappasin Maku-lehdestä, sopi niin ulkonäkönsä kuin pirteän sitruksisen makunsa puolesta mitä mainioimmin edellä kuvatunlaiseen kevätpäivään. Kun keitin kastikkeen rinnalle vielä jättikokoista fusillipastaa, onnistuin kerrankin saamaan päiväkodin kuraleikeistä kotiutuneet lapsetkin päivällispöydän ääreen heti ensimmäisellä kutsukerralla.

Tälle iisille arki-illan pelastajalle siis ehdoton suositukseni.

Sitruunainen lohipasta

4 annosta

300 g lohifileetä
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
0,5 rkl sitruunankuoriraastetta
2 rkl sitruunamehua
1 rkl rypsiöljyä
3 dl ruokakermaa
2 dl pakasteherneitä
1 tl mustapippuria
1 tl suolaa
0,5 dl tuoretta tilliä

Lisäksi:
pastaa

Leikkaa lohi nahattomiksi paloiksi. Kuori ja hienonna sipuli ja valkosipulinkynnet. Pese sitruuna, raasta kuori ja purista mehu.
Kuullota sipulit öljyssä pannulla. Lisää lohi ja ruskista palat varovasti käännellen.
Lisää kerma ja jäiset herneet. Kuumenna. Mausta kastike sitruunanmehulla ja -kuorella, pippurilla ja suolalla. Lisää lopuksi hienonnettu tilli.
Tarjoile valitsemasi pastalajin kera.

Supermaukkaat sienipihvit

Kun alkuvuodesta tulin valmistaneeksi elämäni ensimmäiset herkkusienijohdannaiset kasvispihvit, herkkusieni-quinoapihvit, olin lopputulokseen vallan tyytyväinen. Törmättyäni sittemmin seuraaviin pähkinöillä ja parmesaanilla aateloituihin rouheisiin sienipihveihin, tiesin löytäneeni ehkä elämäni sienipihvireseptin. Niin maukkaita nämä pihvit olivat. Juuri sellaisia, jonkalaisen odottaa löytyvän hyvän kasvishampurilaisen uumenista.

Tätä reseptiä kannattaa ehdottomasti kokeilla. Ja jos kaikki eivät tule syödyksi oikopäätä, loput voi mainiosti pakastaa. Sillä: mikä onni ovatkaan pakastimessa odottavat valmiit herkkupihvit. Senhän tietää ihan jokainen.

Kaiken muun hyvän lisäksi pihvit ovat helposti muutamaa ainesosaa muuttamalla muokattavissa vegaanisiksi ja sopivat näin ollen sangen monenlaiseen ruokavalioon.

Sienipihvit

Noin 14 kpl

700 g (herkku)sieniä
200 g keltasipulia
5 valkosipulinkynttä
0,5 dl rypsiöljyä
1,5 dl (kasvi)kermaa
1,5 dl kaurahiutaleita
1 dl korppujahoja
1,5 dl pähkinöitä
1 dl (täysjyvä)vehnäjauhoja
1 dl parmesanraastetta (tai jotakin vegaanijuustoa)
1 dl tuoretta persiljaa
2 tl suolaa
1 tl oreganoa
0,25 tl mustapippuria
Huom! Voit käyttää myös kuivattuja sieniä, joita tarvitset 70 g. Liota ja valuta sienet ennen käyttöä.

Puhdista sienet ja silppua ne. Kuori ja silppua keltasipulit ja valkosipulinkynnet.
Paista sieniä kuivalla pannulla, kunnes neste on haihtunut. Lisää pannulle öljy ja keltasipulit. Kuullota, kunnes sipuli on pehmeää. Lisää pannulle valkosipulit ja kääntele hetki, kunnes valkosipuli tuoksuu. Nosta pannu syrjään ja anna seoksen jäähtyä hiukan.
Lisää kaikki loput aineet ja kääntele massa tasaiseksi. Anna tekeytyä 15 min.
Muotoile massasta leivinpaperin päälle uunipellille pihvejä.
Paista pihvejä 200-asteisessa uunissa noin 20-25 min. kunnes ne ovat saaneet sopivasti väriä.

Paahdettu valkosipulikeitto

Talvipäivän päivälliseen sopivaa alkuruokaa valikoidessani mieleeni ajautui resepti vuosien takaa. Paahdetuista valkosipuleista valmistettu keitto oli jäänyt mieleen pehmeän koostumuksensa, kermaisuutensa sekä epäilemättä herkullisuutensa takia. Ja näinpä vain muistoni oli oikea; keitto oli kerrassaan maukasta, aivan mainio aterian aloitus, jota suosittelen ilman muuta kokeilemaan.

P.S. Me halusimme tarjota vieraillemme vähän monipuolisemman alkuruoan, joten tällä kertaa tarjolla oli kahta erilaista keittoa, kun valkosipulikeiton rinnalle nostettiin pienet kulhot uutta suosikkiani salaattikeittoa. Tämä kahden keiton idea toimi mainiosti ja valittu viinikin pääsi esittelemään eri puoliaan, kun sitä maisteltiin kahden erilaisen keiton makuparina.

Paahdettu valkosipulikeitto

4 annosta

200 g kokonaista valkosipulia
200 g keltasipulia
350 g jauhoista perunaa
1 rkl voita
6 dl vettä
1 tl suolaa
2 dl kuohukermaa

Kypsennä kokonaisia valkosipuleita kuorineen 200-asteisessa uunissa pellillä leivinpaperin päällä noin 30 min.
Hienonna kuoritut keltasipulit. Kuori perunat ja paloittele ne. Kuullota keltasipuleita ja perunoita voissa noin 5 min. Lisää vesi ja suola ja kuumenna kiehuvaksi. Keitä noin 5 min.
Kuori valkosipulit kynsistään ja lisää keittoon. Keitä vielä hetki, kunnes perunat ovat kypsiä.
Soseuta keitto sauvasekoittimella. Lisää kerma ja kiehauta. Kuohkeuta keitto lopuksi vielä sauvasekoittimella.

Rapea ja täyteläinen lehtikaali-saksanpähkinäpiirakka

Kun maailmalla myllertää ja ahdistuksen sekä surun tunteet pyrkivät väkisinkin täyttämään mielen, on yksi omalla kohdallani toimivista helpotusta tuottavista asioista tietysti leipominen. Koska lounaskin puuttui, päädyin suolaiseen piirakkaan, josta tulikin aivan mainio.

Piirakan päätähtenä loisti lehtikaali ja sen pinnalle ripotellut saksanpähkinät tekivät siitä täydellisen rapean, juuri lounaspiirakaksi sopivan juustolla täyteläistetyn kokonaisuuden. Kun valitut ainesosat loksahtavat osuvasti paikoilleen, yksinkertainen on todellakin kaunista – ja maukasta.

Lehtikaali-saksanpähkinäpiirakka

Vuoallinen (ø 24 cm)

Pohja:
3 dl jauhoja (esim. vehnä-, speltti- tai sämpyläjauhoja)
0,5 tl suolaa
1 tl leivinjauhetta
100 g voita
2 rkl kylmää vettä

Täyte:
150 g lehtikaalia
2 pientä keltasipulia
2 rkl rypsiöljyä
0,5 tl suolaa
0,25 tl rouhittua mustapippuria
2 kananmunaa
2 dl ruokakermaa
1 dl maitoa
100 g juustoraastetta
0,25 tl suolaa
0,25 tl rouhittua mustapippuria
1 dl saksanpähkinöitä

Aloita pohjataikinasta. Jos mahdollista ota voi aikaisemmin pöydälle pehmenemään. Toinen vaihtoehto on sulattaa sitä muutaman sekunnin ajan mikron sulatusohjelmalla.
Sekoita pohjataikinaa varten jauhot, suola ja leivinjauhe kulhossa. Nypi joukkoon pehmeä voi. Sekoita joukkoon lopuksi kylmä vesi.
Taputtele taikina voidellun tai leivinpaperoidun piirakkavuoan pohjalle ja reunoille ja pistele pohja haarukalla. Siirrä vuoka jääkaappiin täytteen valmistamisen ajaksi.
Huuhtele ja valuta lehtikaalin lehdet. Poista lehtiruotien kovimmat osat ja leikkaa lehdet suikaleiksi.
Kuori ja hienonna sipulit. Kuullota sipulisilppua öljyssä pannulla muutaman minuutin ajan ja lisää joukkoon lehtikaali. Kypsennä vielä joitakin minuutteja, kunnes lehtikaali pehmenee hiukan. Mausta suolalla ja pippurilla.
Esipaista piirakkapohjaa 200-asteisessa uunissa noin 10 min. Nosta vuoka uunista ja levitä piirakkapohjalle tasainen kerros lehtikaali-sipuliseosta.
Vatkaa kananmunien rakenne rikki. Sekoita joukkoon kerma ja maito sekä juustoraaste. Mausta suolalla ja pippurilla. Kaada seos lehtikaali-sipulitäytteen päälle ja tasoittele ainekset tarvittaessa haarukan avulla. Rouhi saksanpähkinät ja ripottele ne piirakan pinnalle.
Paista piirakkaa uunin alimmalla tasolla noin 25-30 min.

Rapsakat lehtikaali-linssipihvit

Aikaisin lauantai-aamuna iskenyt tarve päästä toteuttamaan itseään keittiössä johti siihen, että oli keksittävä jotain, johon ainekset löytyivät suoraan senhetkisistä ruokavarastoistani. Paikallaolijoiksi ilmoittautuivat kaksi suosikkiani, linssit ja lehtikaali, joten valitsin ne pääraaka-aineiksi.

Lehtikaali-linssipihvit, jotka mukailin Maku-lehden vastaavasta pyörykkäohjeesta osoittivat jälleen sen, kuinka paljon pidän kasvispihveistä ja niiden loputtomasta muuntautuvuudesta. Nämä pihvit olivat erityisen rapeita – huolimatta siitä, että paistoin ne uunissa – ja Pikku-Kokkikin totesi, että onpa kiva, kun pihvien sisään on laitettu lehtikaalisipsejä. Siis ehdottomasti jatkoon.

Lehtikaali-linssipihvit

4 annosta

100 g lehtikaalia
1 sipuli
25 g lehtiselleriä
3 rkl rypsiöljyä
1 rkl tomaattipyreetä
2 kananmunaa
1 dl korppujauhoja
290 g punaisia kypsennettyjä linssejä
50 g juustoraastetta (esim. cheddar)
0,5 dl tuoretta lehtipersiljaa
(1-2 tl chilirouhetta)
1 tl suolaa
1 tl oreganoa
0,5 tl mustapippuria

Huuhdo kaalinlehdet, poista kovat lehtiruodit ja silppua lehdet veitsellä hyvin pieneksi.
Kuori sipuli ja leikkaa se sekä sellerinvarsi hyvin pieneksi silpuksi.
Kuullota kaalia, sipulia ja selleriä öljyssä noin 10 min. Lisää loppuvaiheessa tomaattipyree. Anna jäähtyä.
Sekoita kananmunien rakenne rikki, lisää korppujauhot ja anna turvota hetki. Sekoita kaikki ainekset keskenään.
Muotoile taikinasta pihvejä (tai pyöryköitä) käsin leivinpaperin päälle pellille.
Kypsennä pihvejä 190-asteisessa uunissa noin 30 min.

Kasvisbolognese munakoisosta ja soijarouheesta

Siitä lähtien, kun olen tarkoituksella ruvennut vähentämään radikaalisti liharuokien syöntiämme, ovat erilaiset kasvisbologneset olleet olennainen osa arkiruokien kavalkadiamme. Yksi syy tähän on tietysti Neiti-Kokin osittainen ennakkoluuloisuus mitä kasviksiin tulee, toinen yksinkertaisesti se, että kasvisbologneset ovat hyviä sekä maultaan että monikäyttöisyydeltään. Niitä voi yhtä lailla syödä sellaisenaan vaikkapa pastan parina kuin sujauttaa annoksen lasagneen. Niihin saa sullottua parhaat päivänsä nähneitä kasviksia laidasta laitaan ja mikä parasta, ne näyttävät ihan jauhelihakastikkeelta. Oiva huijaus siis kaiken kaikkiaan.

Tällä kertaa bolognesen pääraaka-aineiksi valikoituivat Hannan sopan ideasta soijarouhe ja munakoiso. Mausteiksi ja makujen syventäjiksi valikoin perinteiset yrtit sekä vakiokolmikkoni viinietikan, balsamicon ja sokerin. Lopputulos oli mainio ja kastikkeen pitkä haudutusaika nujersi siinä määrin hyvin munakoisonkin rakennetta, että sekin maistui hyvin myös hieman nuivemmin munakoisoon yleisesti ottaen suhtautuville. Sitten puuttuivatkin enää pasta sekä juustoraaste ja se oli siinä, koko perheelle mainiosti maistuva kasvisbolognese.

Kasvisbolognese munakoisosta ja soijarouheesta

6 annosta

1 munakoiso
2 rkl + 0,5 dl + 1 rkl rypsiöljyä
2 dl soijarouhetta
2 dl vettä
2 rkl soijakastiketta
0,5 tl savupaprikajauhetta
1 sipuli
4 valkosipulinkynttä
2 lehtisellerin vartta
1 paprika
2 rkl tomaattipyreetä
1 rkl punaviinietikkaa
2 rkl balsamicoa
1 rkl sokeria
400 g tomaattimurskaa
1-2 dl vettä
suolaa ja mustapippuria
2 rkl kuivattua basilikaa
2 tl kuivattua oreganoa
2 tl kuivattua timjamia

Lisäksi:
pastaa
parmesanraastetta (Valitse niin halutessasi vegaaninen versio.)
kirsikkatomaatteja

Leikkaa munakoiso pieniksi kuutioiksi. Paista kuutioita öljyssä (noin 2 rkl) miedolla lämmöllä, kunnes ne ovat pehmeitä, noin 15 min. Siirrä sivuun odottamaan.
Turvota seuraavaksi soijarouhe. Lisää pannulle 0,5 dl öljyä ja paista soijarouhetta pari minuuttia. Lisää vesi muutamassa osassa välillä sekoittaen. Vesi imeytyy soijarouheeseen ja rouhe turpoaa. Mausta soijakastikkeella ja savupaprikajauheella. Siirrä soijarouhe sivuun odottamaan.
Kuori ja hienonna sipuli ja valkosipulinkynnet. Leikkaa lehtisellerin varret pieniksi paloiksi, kuutioi paprika. Lorauta 1 rkl öljyä pannulle ja kuullota sipulia pari minuuttia. Lisää valkosipuli, selleri ja paprika, jatka kuullottamista muutama minuutti.
Lisää pannulle tomaattipyree, punaviinietikka, balsamico ja sokeri. Sekoita. Lisää munakoisot ja soijarouhe sekä tomaattimurska. Kaada vesi tyhjään tomaattimurskapurkkiin ja sieltä kastikkeen joukkoon, jotta purkki huuhtoutuu samalla. Mausta kastike suolalla, mustapippurilla ja kuivatuilla yrteillä. Kuumenna kiehuvaksi ja anna kastikkeen muhia miedolla lämmöllä vähintään puoli tuntia. Lisää vettä tarvittaessa.
Tarjoile pastan ja parmesanraasteen kera. Jos otat mukaan myös kirsikkatomaatteja, ne voi asettaa pannulle jo ennen kastikkeen valmistumista, jotta ne pehmenevät hiukan.

Rapsakka kesäkurpitsa-halloumipaistos

Tuumaillessani sopivaa käyttötarkoitusta vihanneslaatikossa pikaista poispääsyä odottelevalle kesäkurpitsalle törmäsin Hannan sopassa ideaan kesäkurpitsa-halloumipaistoksesta. Koska minulla kuitenkin oli Hannan reseptiin nähden aivan liian vähän kesäkurpitsaa, korvasin osan siitä soijarouheella ja tein matkan varrella hieman muitakin muutoksia.

Paistoksesta tuli vallan mainio ja tämä rapean halloumikuoren alle piiloutuva kokonaisuus kannattaa ilman muuta painaa mieleen tulevaa kesäkurpitsa kautta ajatellen. No, tuonne tosin aikaa on vielä melkoisesti, mutta kuitenkin, silloin reseptejä usein kaivataan – enemmän kuin paljon. Ja saa tätä tietysti aiemminkin kokeilla, kerätä vaikka kesäkurpitsapisteen #25kasvistaviikossa -haasteeseen, jonka mekin muuten Pikku-Kokin kanssa viime viikolla aloitimme. Oiva juttu, jonka tuloksista kerron seuraavalla kerralla tarkemmin.

Kesäkurpitsa-halloumipaistos

4 annosta

1,5 dl soijarouhetta
0,5 dl rypsiöljyä
1,5 dl vettä
400 g kesäkurpitsaa
1 sipuli
4 valkosipulinkynttä
0,5-1 punainen chili (Minä jätin lasten chiliherkkyyden takia pois.)
3 rkl oliiviöljyä
suolaa ja mustapippuria
0,5-1 tl juustokuminaa
1 tl savupaprikaa
400 g tomaattimurskaa
tuoretta lehtipersiljaa ja oreganoa (Kuivatut toimivat vaihtoehtoisesti niin ikään.)
200 g halloumia

Lisäksi:
esim. riisiä, ohraa, couscousia

Huom! Jos omistat uuninkestävän kasarin, tämä kannattaa valmistaa siinä, sillä paistos siirretään lopuksi uuniin.
Aloita turvottamalla soijarouhe. Kuumenna öljy paistinpannulla ja lisää soijarouhe. Paista hetki. Lisää vesi muutamassa erässä välillä sekoittaen. Vesi imeytyy soijarouheeseen ja rouhe turpoaa. Siirrä rouhe toiseen astiaan odottamaan.
Leikkaa kesäkurpitsat pieniksi kuutioiksi. Kuori ja hienonna sipuli ja valkosipulinkynnet. (Hienonna chili.)
Kuumenna oliiviöljy kasarissa ja kuullota sipulia muutama minuutti. Lisää pannulle kesäkurpitsakuutiot ja valkosipuli, jatka kuullottamista pari minuuttia. Lisää joukkoon mahdollinen chili ja mausta vihannekset suolalla, mustapippurilla, juustokuminalla ja savupaprikalla. Sekoittele pari minuuttia ja lisää pannulle turvotettu soijarouhe.
Kaada kasariin tomaattimurska ja anna kastikkeen muhia viitisen minuuttia. Tarkista maku ja lisää joukkoon runsaasti hienonnettua lehtipersiljaa ja oreganoa.
Raasta halloumi. Jos kasarisi on uuninkestävä, ripottele halloumit kesäkurpitsa-soijarouhekastikkeen päälle. Jos kasari taas ei kestä uunia, siirrä kastike uunivuokaan ja ripottele halloumit päälle. Paahda paistosta kuumassa uunissa grillivastusten alla noin 5-10 min. kunnes halloumissa on kaunis paistunut väri.
Koristele tuoreilla yrteillä ja tarjoile esimerkiksi riisin, ohran tai couscousin kera.

Hasselbackan palsternakat

Klassikon maineeseen ansaitusti nostettu Hasselbackan peruna on 1940-luvulta peräisin oleva ruotsalaisidea, jossa uuniperunoita tarjoillaan kokonaisina mutta lähes läpi asti viipaloituna, voisulaan ja juustoraasteeseen puettuna.

Tällä kertaa valmistin samalla periaatteella palsternakkaa. Lopputulos oli mainio ja oli mukavaa, että tuo hieman harvemmin pääroolissa nähty juures pääsi kunnolla loistamaan. Palsternakkaa nimittäin pidetään liiankin usein vain osana keittojuureksia, vaikka sen mielenkiintoinen maku ilman muuta ansaitsisi suuremmankin huomion.

Jos palsternakka siis on jäänyt omassa keittiössäsi sivurooliin, aloita siihen tutustuminen vaikka näiden Hasselbackan palsternakkojen parissa. Niin ikään resepti paahdettuihin hunajaisiin palsternakkoihin kannattaa kurkistaa täältä.

Hasselbackan palsternakat

4 annosta

600 g palsternakkaa
0,5 tl suolaa
ripaus mustapippuria
50 g voita
2 valkosipulinkynttä
tuoretta lehtipersiljaa, persiljaa tai rakuunaa
1 dl juustoraastetta

Pese palsternakat hyvin. Leikkaa niihin viiltoja 2 mm välein lähes pohjaan saakka niin, että ne pysyvät vielä kasassa, eivätkä katkea.
Mausta palsternakat suolalla ja pippurilla.
Notkista puolet voista kulhossa ja mausta voi hienonnetulla valkosipulilla sekä yrteillä. Hiero voi käsin palsternakkojen pintaan.
Kypsennä 200-asteisessa uunissa noin 20-30 min. Sulata loppu voi ja lusikoi se juureksille. Jatka paistamista vielä noin 10 min, kunnes juurekset ovat mehevän pehmeitä.
Ripottele pinnalle juustorastetta.

Ihan mainio salaattikeitto, kuin suolainen mannapuuro

Viime aikoina olen kokenut suuria onnistumisen tunteita erityisesti kasvisruokien parissa. Vielä muutama vuosi sitten kamppailin, kun piti keksiä viikolle ainakin muutama kasvisruoka, nyt tuntuu siltä, että olen pikkuhiljaa tullut tilanteeseen, jossa liharuokia valmistuu ehkä se yhdestä kahteen viikossa. Tästä suunnasta olen enemmän kuin iloinen – ja perhekin tuntuisi olevan suurin piirtein tyytyväinen, mikä tietysti on tärkeää sekin.

Seuraava salaattikeitto syntyi, kun pohdiskelin käyttöä nuupahtaneille salaatinjämille. Lopputulos oli mainio, kermainen ja makumaailmaltaan jonkin verran pinaattikeittoa vastaava. Koostumukseltaan keitto muistutti elävästi mannapuuroa jopa niin paljon, että sitä voisi pitää sen suolaisena versiona. Tämä jos mikä teki keitosta vähintäänkin mielenkiintoisen ja ehdottomasti suosituksen arvoisen.

Ravintoarvoiltaan keitto ei tietenkään ole kummoinen, mutta toimii mainiosti esimerkiksi alkuruokana.

Salaattikeitto

4 annosta

300 g salaattia
2 rkl voita
2 rkl vehnäjauhoja
5-6 dl maitoa
1 tl suolaa
mustapippuria
1,5 dl kermaa

Huuhtele ja valuta salaatinlehdet ja laita kattilaan. Kiehauta ne ja anna hautua omassa liemessään noin 5 min. Valuta lehdet, ota liemi talteen ja hienonna salaatti sauvasekoittimella. Voit halutessasi jättää salaatin myös karkeammaksi hienontaen sen veitsellä.
Kiehauta kattilassa voi ja jauhot. Vatkaa maito sekaan ja anna kiehua muutaman minuutin ajan. Sekoita joukkoon hienonnetut salaatinlehdet ja jonkin verran talteen otettua lientä. Mausta suolalla ja pippurilla ja anna taas kiehahtaa.
Lisää kerma, anna keiton lämmetä, mutta älä enää keitä.

Muhevan mehevä hyvikkikasvislasagne

Kannettuani jälleen kotiin suuren lastin hyvikkihedelmiä ja -kasviksia huomasin varastoista löytyvän sopivaa materiaalia aiemmin bongaamaani Aniko Lehtisen kasvislasagnea varten. Reseptissä määrät oli mainittu enemmän ja vähemmän sinne päin, jonka lisäksi tein raaka-ainelistaan jonkin verran omia muutoksiani. Näin ollen lopputuloksena syntyi Anikon ideaa mukaileva oma versioni vallan maukkaasta kasvislasagnesta.

Tässä lasagnessa juttuna on kasvisraaste, joka tekee siitä mehevää. Kasviksia voi hyvin muutella omien tarpeiden ja maun mukaan, kunhan katsoo, että kokonaisuudesta ei tule liian kuiva. Ainakin kesäkurpitsaa kannattaa laittaa mukaan. Aniko oli omassa versiossaan korvannut lasagnelle tyypillisen juustokastikkeen pelkällä fetalla, minä taas lisäsin joukkoon myös kreikkalaista jogurttia.

Ehkäpä juuri juustokastikkeen puuttumisen vuoksi tätä voisi kutsua astetta helpommaksi lasagneksi, vaikka itse olenkin sitä mieltä, että lasagnen valmistamista epäröidään turhaan. Aika helpolla syntyy iso annos ruokaa, jonka valmistamisen voi niin halutessaan vielä jakaa osiin. Tehdä toisella kertaa yksi kastike, myöhemmin toinen ja lopulta koota paketti uuniin. Näin minä joskus teen, kun aika on niin sanotusti kortilla.

Kerrassaan oiva resepti, jota kannattaa ilman muuta kokeilla – vaikka vain todetakseen, että kyllä kasvislasagne on hyvää, usein jopa lihallista versiota parempaa.

Kasvis-fetalasagne

6 annosta

1 kesäkurpitsa
0,5 parsakaalia
1 sipuli
1 paprika
2 valkosipulinkynttä
rypsiöljyä kuullottamiseen ja vuoan voiteluun
150 g pakastepinaattia
2,5 dl kreikkalaista- tai turkkilaista jogurttia/ranskankermaa
2 dl vehnäolutta/kuivaa valkoviiniä tai -siideriä (Tämän voit korvata myös 1 rkl omenaviinietikkaa ja 2 dl vettä.)
mustapippuria myllystä
1 tl rakuunaa
1 tl meiramia

Juustokastike:
120 g fetajuustoa
3 dl kreikkalaista- tai turkkilaista jogurttia

Lisäksi:
lasagnelevyjä
1,5 dl (parmesan)juustoraastetta

Raasta kesäkurpitsa, parsakaali, sipuli ja paprika karkeaksi raasteeksi. Kuori ja pilko valkosipulinkynnet.
Kuullota valkosipulia hetki öljyssä. Lisää vihannesraaste ja anna kuullottua niin ikään. Sekoita joukkoon pakastepinaatti ja hauduta, kunnes pinaatit sulavat.
Lisää jogurtti ja sekoita tasaiseksi. Kaada joukkoon valitsemasi neste ja mausta mustapippurilla sekä yrteillä.
Öljyä uunivuoka.
Murustele feta jogurtin joukkoon.
Laita vuoan pohjalle ohut kerros kasviskastiketta, sitten juustokastiketta ja lasagnelevyjä. Jatka näin vielä muutama kerros niin, että päällimmäiseksi jää juustokastike. Ripottele pinnalle juustoraaste.
Paista 180-asteisessa uunissa noin 40 min. kunnes lasagne on kauniin värinen.