Lumoava kanavuoka

Joitakin aikoja sitten ensikokeiluun päätynyt Peggyn pienestä punaisesta keittiöstä inspiraationsa saanut kanavuoka valmistui meillä pienen ajan sisällä jo toistamiseen. Helppoudestaan huolimatta ruoka nimittäin on erittäin maukasta ja maistuu perheemme jokaiselle jäsenelle – mikä tällä hetkellä ei ole kovinkaan yleinen tilanne. Tämän kertaista versiota tuunasin hiukan lisäämällä paistokseen aimo määrän lehtikaalia, joka teki siitä vielä entistäkin parempaa. Ihastuttava arki-iltojen pelastaja on siis tässä.

Esivalmisteluiksi riittää ainesosien asettelu uunivuokaan ja pian uunista leijailee jo lumoava tuoksu. Riisit voi periaatteessa kypsentää uunissa samalla kertaa, kunhan vaan muistaa lisätä liemen ja mausteiden määrää. Tai vaihtoehtoisesti keittää riisit erikseen kattilassa. Molempi parempi.

Helppo kanavuoka

4 annosta

800 g kanafileitä
suolaa ja mustapippuria
1 tl paprikajauhetta
1 tl savupaprikajauhetta
1 sipuli
1 yksikyntinen valkosipuli
muutama timjamin oksa
puolikas sitruuna
100 g lehtikaalia
200 g tomaatteja
400 g tomaattimurskaa tai kuorittuja tomaatteja
2 dl kanalientä
100 g fetajuustoa

Mausta kanafileiden pinta suolalla, pippurilla ja paprikajauheilla. Asettele fileet suureen uunivuokaan.
Kuori sipuli ja valkosipuli ja leikkaa neljään osaan. Hienonna timjami ja leikkaa sitruuna viipaleiksi. Irrota huuhdelluista lehtikaalin lehdistä kova ruoti ja revi lehdet suupaloiksi. Paloittele tomaatit.
Sekoita tomaattimurska ja kanaliemi keskenään. Kaada liemi vuokaan.
Ripottele päälle sipulit, timjami, sitruunan viipaleet, lehtikaali, tomaatit ja murusteltu fetajuusto. Painele lehtikaalin lehdet liemen alle, jotta ne eivät pala.
Kypsennä 200-asteisessa uunissa noin 40 min.
Tarjoile esimerkiksi riisin kera.

Lohipihvit, kesäinen sipulikastike ja kauden ensimmäiset uudet perunat

Kesäkuun ensimmäisen lounaan on tietysti maistuttava kesälle. Näinpä lautaselle valikoituivat ilman muuta uudet perunat. Kumppanikseen ne saivat lohipihvejä sekä kesäisen sipulikastikkeen. Päällimmäiseksi paahdoin vielä kasan paprikarenkaita.

Tällä aterialla kelpasi aloittaa virallinen kesäkausi. Pihvit ja kastike olivat oivallinen makupari perunoille, paprika toi kokonaisuuteen oman pikantin lisänsä. Vaikka perunoiden keittämisen ohella tätä ateriaa varten onkin valmistettava kolme muuta erillistä asiaa, ne ovat jokainen siinä määrin simppeleitä, että ateria valmistuu nopeasti. Ollaan siis kaikin puolin oivallisen kesäruoan äärellä.

Lohipihvit, kesäsipulikastike ja paahdetut paprikat

4 annosta

Lohipihvit:
500 g lohta
1,5 tl suolaa
0,5 tl valkopippuria
1 tl sitruunan raastettua kuorta
1 kananmuna
1 dl kuohukermaa

Sipulikastike:
200 g nippusipulia
1 rkl voita
2 dl ruokakermaa
0,5 tl suolaa
ripaus mustapippuria

Paahdetut paprikarenkaat:
400 g suippopaprikoita
1,5 rkl oliiviöljyä
ripaus suolaa ja mustapippuria

Lisäksi:
uusia perunoita

Tee ensin paprikarenkaat. Leikkaa paprikat ohuiksi renkaiksi, poista kanta ja siemenet.
Levitä paprikat leivinpaperin päälle uunipellille ja pyörittele niihin öljyä, suolaa ja pippuria.
Paahda 225-asteisessa uunissa noin 20 min. tai kunnes paprikat ovat pehmenneet ja saaneet hieman väriä.
Tee paprikoiden paistuessa pihvitaikina. Poista lohesta nahka ja leikkaa kala pieniksi paloiksi tehosekoittimen kulhoon. Lisää mausteet sekä kananmuna ja käynnistä kone. Lisää joukkoon pikkuhiljaa kuohukerma koneen käydessä. Kun massa on tasaista, muotoile se pihveiksi.
Kypsennä 200-asteisen uunin keskitasolla noin 15-20 min. kunnes pihvit saavat mukavan värityksen.
Laita perunat kiehumaan ja valmista samalla toisessa kattilassa kastike.
Hienonna sipulit varsineen. Kuullota sipuleita rasvassa, kunnes ne pehmenevät. Lisää joukkoon ruokakerma, suola ja pippuri. Keitä muutaman minuutin ajan.



Erityishyvä lohi-lehtikaalipiirakka

Joitakin aikoja sitten sain ystävän luona aivan erityisen maukasta lohipiirakkaa. Resepti paljastui Perinneruokaa Prkl -blogin Mikan Helpoksi lohipiirakaksi. Nyt kokeilin piirakkaa itsekin. Sen lisäksi, että se on yksi parhaista maistamistani lohipiirakoista, se on myös nimensä mukainen, siis helppo. Ainesosia ei tarvitse erikseen kypsennellä, vaan lohi saa paistua piirakan päällä juuri sopivan meheväksi. Kun piirakka vielä pitää sisällään reilun annoksen lehtikaalia, tämän hetken suurta suosikkiani, en voi muuta kuin suosittaa – suurella sydämellä.

P.S. Jos piirakasta haluaa Mikan tapaan minun versiotani helpomman, voi sen pohjaksi valita valmiin lehtitaikinan. Tai sitten noudattaa minun alla olevaa reseptiäni ja tehdä pohjan itse.

Lohi-lehtikaalipiirakka

Vuoallinen (ø 24-26 cm)

Pohja:
150 g voita
3 dl vehnäjauhoja
1 dl täysjyväspelttijauhoja / ruisjauhoja
ripaus suolaa
2 rkl kylmää vettä

Täyte:
350 g lohta
70 g lehtikaalia
1 pieni sipuli (Minä käytin nippusipulia ja purjoa, jotka toimivat mainiosti.)
150 g fetajuustoa
1 kananmuna
2 dl ruokakermaa
1 sitruunan kuoriraaste
2,5 rkl sitruunamehua
0,5-1 tl suolaa
0,5 tl mustapippuria

Valmista ensin pohja. Kuutio kylmä voi ja laita kulhoon. Lisää kulhoon jauhot ja suola. Nypi voi ja jauhot sekaisin. Lisää lopuksi kylmä vesi ja muotoile taikinasta pallo. Kääri taikina kelmuun ja nosta jääkaappiin puoleksi tunniksi.
Poista sillä välin lohesta nahka ja paloittele se reiluiksi paloiksi. Poista lehtikaalista kova varsi ja revi lehdet suupaloiksi. Kuori ja viipaloi sipuli (tai pilko pari vartta nippusipulia ja pala purjoa).
Voitele tai leivinpaperoi piirakkavuoka. Painele taikina tasaisesti vuokaan, myös reunoille.
Levitä taikinan päälle revitty lehtikaali ja pilkottu sipuli. Lisää lohipalat. Murenna piirakan päälle fetajuusto.
Vatkaa kananmunan rakenne rikki kulhossa. Lisää joukkoon kerma, sitruunan kuori ja mehu. Mausta seos suolalla ja mustapippurilla. Kaada kananmuna-kermaseos piirakan päälle.
Paista 200-asteisessa uunissa noin 40 min.


Pimientos de Padrón: pikkupaprikat taisivat tulla jäädäkseen

Koska grilliruoka on hyvää ja helppoa – sekä tärkeimpänä ehkä kaikista lasten suosikkia – syömme sitä lähes viikoittain ympäri vuoden. Jokin aika sitten olimme kuitenkin ajautuneet tilanteeseen, jossa viikonloppuiset grilliateriat olivat alkaneet enemmän ja vähemmän toistaa itseään: aina samat kasvikset, lihoja ja kaloja vaihdeltiin mielihalujen ja ruokavarastojen mukaan. Tuon kyllästymisen myötä päätin, että kesäkurpitsat, sipulit ja grillitomaatit saisivat tehdä tilaa uusille tuttavuuksille. Näinpä grillimme on viimeiset kerrat täyttynyt mitä erilaisimmista kasviksista aina lantusta ja palsternakasta erilaisiin kaaleihin. Kasvisnyytteihin voi laittaa periaatteessa mitä vaan ja liki joka kerta paketista on paljastunut mieluinen yllätys. Eläköön kokeilunhalu!

Yksi uusista grillituttavuuksistani ovat pienet Pimientos de Padrón -paprikat, joita kaupoissa on kyllä näkynyt jo joitakin vuosia, mutta joihin en niiden epäilyttävän ulkomuodon takia ole aiemmin uskaltanut tarttua. En nimittäin erityisemmin pidä vihreästä paprikasta, enkä varsinkaan chilistä sellaisenaan. Näin ollen vihreä paprika, joka vielä on kooltaan juuri chiliä vastaava, oli saanut minun osaltani jäädä kokeilematta.

Nyt asiaan on tullut muutos. Pimientos de Padrónit ovat nimittäin hyvin valmistettuina oikein piristävä lisä grilliaterialle. Ja jännitysmomentinkin ne tuovat tullessaan, kun kuulemani mukaan noin joka kymmenes yksilö onkin tulinen. No, meillä ei vielä olla törmätty tällaiseen poikkeamaan, vaikka on näitä jo muutama pussillinen popsittu. Tiedä sitten tuon väitteen todenperäisyydestä…

Yksinkertaisin tapa valmistaa paprikat on paistaa ne pannulla tai vastaavasti grillata. Tällä kertaa minä valmistin niitä ja kaalia uunikasvisten tapaan ja tykkäsin. Alta löydät reseptit kuhunkin valmistustapaan. Kannattaa tutustua.

Pimientos de Padrón

2-4 annosta

200 g Pimientos de Padrón -pikkupaprikoita
2 rkl öljyä
sormisuolaa

Paistinpannulla:
Huuhdo ja kuivaa paprikat. Kuumenna öljy paistinpannulla ja lisää paprikat pannulle. Paista paprikoita kuumassa öljyssä molemmin puolin, kunnes ne ovat osittain mustuneita ja kuplivia. Tarjoile sormisuolan kera.

Grillissä:
Huuhdo ja kuivaa paprikat. Pyörittele ne öljyssä, sirottele päälle sormisuolaa ja grillaa useasti käännellen sopivaan mustuustasoon.

Pimientos de Padrón -paprikoita ja valkokaalia uunissa

4 annosta

200 g Pimientos de Padrón -pikkupaprikoita
300 g valkokaalia
1 valkosipulinkynsi
1 rkl oliiviöljyä
1 rkl balsamicoa
0,25 tl suolaa
mustapippuria myllystä

Huuhdo ja kuivaa paprikat. Suikaloi kaali. Kuori ja silppua valkosipuli.
Laita paprikat ja kaali kulhoon. Sekoita joukkoon valkosipuli, öljy, balsamico ja mausteet niin, että kasvikset maustuvat kauttaaltaan.
Levitä kulhon sisältö leivinpaperoidulle pellille ja kypsennä 225-asteisessa uunissa noin 10 min. Kääntele kasviksia ja jatka paistamista, kunnes saavutetaan toivottu kypsyys ja väri.

Lindströmit ilman kikkailuja

Yksi suosikkitavoistani valmistaa jauhelihapihvejä on tehdä niistä lindströmejä. Punajuuri tekee pihveistä pehmeitä ja maukkaita, ja mikä parasta, antaa niille niiden kauniin värin. Koska lähiaikoina olen tullut tehneeksi lindströmeistä erilaisia kasvisversioita – yhden erinomaisen reseptin voit kurkistaa täältä – oli pitkästä aikaa kiva tehdä ihan perinteisesti jauhelihasta. Nakkasin pihvit vielä uuniin eli siltäkin osin tein tällä kertaa helpomman kautta.

Lopputulos oli mainio. Tietysti pannulla paistettuihin pihveihin olisi saanut ihastuttavan rapean pinnan, mutta ilman sitäkin bonusta nämä maistuivat erinomaisesti. Lindströminpihvien ehdoton kumppani on paistettu sipuli, jonka tällä kertaa tein kesän ensimmäisistä vihreyttään hohkaavista nippusipuleista.

Näin. Tuiki tavallista ja niin hyvää! Kun pihvit paistuvat uunissa, ehtii rinnalle valmistaa vielä perunamuusin, jonka jälkeen ateriaklassikko alkaakin olla koossa. Suosittelen.

Lindströminpihvit

12 kpl

400 g punajuuria
1 iso (puna)sipuli
öljyä kuullottamiseen
3 rkl korppujauhoja
400 g naudanjauhelihaa
2 kananmunaa
0,5-1 tl suolaa
1 tl mustapippurirouhetta
2 tl kuivattuja / 0,5 dl tuoreita yrttejä

Lisäksi:
paistettua sipulia
perunamuusia

Kuori ja keitä punajuuret kypsiksi. Raasta ne jäähtyneenä melko hienoksi raasteeksi. Itse tapaan yleensä kasvispihvejä tehdessä raastaa osan raastimen hienommalla ja osan karkeammalla terällä, jolloin pihveihin tulee mukava rakenne.
Kuori ja hienonna sipuli. Kuullota sipulisilppu pannulla öljyssä.
Sekoita kaikki ainekset niin, että syntyy tasainen massa.
Muotoile taikinasta kostutetuin käsin noin 12 pihviä ja nosta ne leivinpaperin päälle uunipellille. Paista 225-asteisen uunin keskitasolla noin 25 min.

Huijarin pinaattikeitto on tietysti lehtikaalikeitto

Kuten jotkut teistä lienevät huomanneen, on lehtikaali pikkuhiljaa vallannut keittiössämme alaa. Yhä useammin sille löytyy paikkansa, se rikastaa ja koristaa ruokia mitä erilaisimmin tavoin. Vaikka alun alkaen innostuin lehtikaalista lähinnä sen terveellisyyden tähden, olen nyttemmin rakastunut myös sen makuun. Vielä en kuitenkaan ole niin pitkällä, että osaisin syödä sitä raakana, tämän suhteen makuhermoni vaativat vielä totutteluaikaa.

Mitä lapsiin tulee, he eivät välttämättä ole lehtikaali-innostuksestani aivan samaa mieltä. Lehtikaalisipsejä he tosin popsisivat vaikka pääruokana, mutta muuten vihreät lehdet päätyvät ruoasta huolimatta lautasen reunalle.

Näinpä päätin hiukan huijata ja markkinoida seuraavan lehtikaalikeiton lapsille pinaattikeittona, ulkonäkö nimittäin sopi tähän yhtälöön mitä parhaiten. Mitä makuun tulee, jäin toki petoksestani kiinni, mutta keitto hupeni silti lautasilta mallikkaasti. Lehtikaalin vahva maku olikin maidossa keittämisen myötä taittunut sangen miedoksi, joten lopputulos oli kaiken kaikkiaan hyvin pitkälti pinaattikeittomainen.

Suositan siis kokeilemaan – vaikka ei lehtikaalista muuten erityisemmin innostuisikaan.

Lehtikaalikeitto

4 annosta

200 g lehtikaalia
1 l maitoa
50 g voita
5 rkl vehnäjauhoja
1-1,5 tl suolaa
1 tl sokeria
1 tl raastettua tai jauhettua muskottipähkinää

Tarjoiluun:
keitettyjä kananmunia

Huuhtele lehtikaalit ja leikkaa suikaleiksi.
Lämmitä maito. (Lämmitetty maito estää jauhoja paakkuuntumasta, kun maito lisätään voi-jauhoseoksen joukkoon ja keitosta tulee sileämpää.)
Kuumenna voi pinnoitetussa kattilassa ja lisää jauhot. Kypsennä sekoitellen noin minuutti. Lisää maito voi-jauhoseoksen joukkoon ohuena nauhana koko ajan sekoitellen.
Lisää maidon joukkoon lehtikaalisuikaleet, suola, sokeri ja muskottipähkinä. Keitä miedolla lämmöllä välillä sekoitellen 10 min.
Soseuta lehtikaalikeitto sileäksi tehosekoittimessa tai sauvasekoittimella. Maista ja lisää tarvittaessa suolaa.
Tarjoile esimerkiksi keitettyjen kananmunien kera pinaattikeiton tapaan.

Supermehevä lasagne ylläriainesosalla

Joitakin aikoja sitten ihmettelin uutuustuotteena mainostettua kukkakaalimurua. Kun jostakin sitten satuin huomaamaan reseptin, jossa jauheliha korvattiin kastikkeessa juuri kukkakaalimurulla, päätin itsekin kokeilla sen toimivuutta. En tosin valmiiksi käsitellyllä kukkakaalimurulla, vaan itse raastamallani. Tuomio tälle kokeilulle oli ehdottoman positiivinen. Kastike sai juuri toivotunlaista rakennetta, eikä kukkakaalin maku ollut lainkaan dominoiva. Se pikemminkin hukkui ainakin tämäntyyppiseen vahvan makuiseen kokonaisuuteen.

Siis suosittelen. Oiva tapa lisätä taas yksi kasvisruoka listalle tai vaihtoehtoisesti syöttää esimerkiksi lapsille hieman ”salakasviksia”. Ehdottomasti jatkoon.

Lasagne kukkakaalimurulla

6 annosta

lasagnelevyjä
0,5-1 kesäkurpitsa koosta riippuen

Kukkakaalimurukastike:
1 keskikokoinen kukkakaali
öljyä paistamiseen
70 g pekonia (Jos haluat tehdä kasvisruokaa, voit hyvin jättää pois.)
1 sipuli
2-4 valkosipulinkynttä
1 paprika
4 tomaattia
70 g tomaattipyrettä
1 rkl lihafondia / 1 lihaliemikuutio
2 rkl (punaista) balsamicoa
2 dl punaviiniä
1 rkl sokeria
mustapippuria
(suolaa)
2 rkl kuivattua basilikaa
2 tl kuivattua oreganoa
2 tl kuivattua timjamia

Juustokastike:
50 g voita
1 dl vehnäjauhoja
6 dl kasvislientä
2 dl kuohukermaa
200 g mozzarellaraastetta
1 dl parmesaaniraastetta
suolaa
viherpippuria
muskottipähkinää

Pinnalle:
tuoreita yrttejä tai esimerkiksi lehtikaalisipsejä

Valmista ensin kukkakaalimurukastike. Poista kukkakaalista lehdet ja kova kantaosa. Raasta kukinnot hienoksi. Paista kukkakaalimurua öljyssä pannulla muutaman minuutin ajan. Siirrä muru sivuun odottamaan.
Kuutioi pekoni, kuori ja hienonna sipuli ja valkosipuli, kuutioi paprika ja hienonna tomaatit.
Ruskista pekoni kuumalla pannulla. Lisää kukkakaalimuru, paprikakuutiot, sipuli ja valkosipuli. Laita levyn lämpö miedommalle ja kuullota muutama min. Lisää loput ainekset ja anna hautua kannen alla miedolla lämmöllä noin 30 min.
Juustokastiketta varten sulata voi kattilassa, älä anna ruskistua. Lisää jauhot ja sekoita hyvin. Lisää kasvisliemi ja kerma koko ajan sekoittaen. Kiehauta pienellä lämmöllä muutama minuutti. Lisää juustoraasteet, mutta jätä noin 1 dl vuoan pinnalle ripoteltavaksi. Anna juustojen sulaa ja sekoita hyvin. Mausta kastike ja nosta levyltä.
Voitele lasagnevuoka. Laita pohjalle kukkakaalimurukastiketta ja viipaloi päälle kerros noin puolen sentin kesäkurpitsasiivuja. Kaada vuokaan seuraavaksi juustokastiketta ja lado päälle kerros lasagnelevyjä. Toista kerroksittain, kunnes päällimmäiseksi jää kerros lasagnelevyjä. Kaada levyjen päälle juustokastikkeen loppu niin, että levyt peittyvät.
Ripottele päälle loppu juustoraaste. Paista 200-asteisen uunin keskitasolla noin 30 min. Nosta ruoka uunista ja anna vetäytyä noin 15 min. foliolla peitettynä.

Romesco-kastike, katalonialaisten kalastajien lahja maailmalle

Valikoidessani jälkeen kerran sopivaa käyttökohdetta jääkaapissa turhan panttina oleskeleville paprikoille – kauppojen hävikkihevilaatikoiden vakioasukkaille – muistin mainion paprika-asian, romesco-kastikkeen. Näinpä meillä kohta oli iso purkillinen maukasta tahnaa, joka sopii mainiosti esimerkiksi uunikasvisten ja erilaisten lihojen kumppaniksi. Vapun brunssikattauksessa se löysi niin ikään helposti paikkansa sämpylöiden päältä ja nakkien rinnalta, taisi se kruunata jokusen hodarinkin.

Siis monipuolinen klassikkokastike, joka kannattaa ilman muuta ottaa kokeiluun. Nyt, kun uudet perunat pikkuhiljaa alkavat valloittaa lautasiamme, voisi olla sopiva hetkikin. Ehkä perinteinen silli ei ole romescolle se otollisin makupari, mutta grilliruoka ja perunat aivan varmasti rakastavat tuota katalonialaisten kalastajien lahjaa maailmalle. Enpä tiedä siitä sillistäkään, onhan kastike alun alkaen ajateltu syötäväksi juuri kalan kanssa.

Romesco-kastike

6 annosta

2 punaista paprikaa
3 tomaattia
1 valkosipulinkynsi
0,5 dl oliiviöljyä
1 dl kuorellisia manteleita (Jouduin korvaamaan maa- ja cashewpähkinöillä, jotka toimivat mielestäni hyvin.)
pala maalaisleipää
0,5 dl oliiviöljyä
0,5 dl tomaattipyreetä (Määrää voisi ehkä hiukan niukentaa.)
2 rkl punaviinietikkaa
1 tl savupaprikajauhetta
0,5 tl suolaa
0,5 dl tuoretta lehtipersiljaa

Halkaise paprikat, poista siemenet ja valkoiset kalvot. Nosta paprikat leivinpaperin päälle pellille kupera puoli ylöspäin. Puolita tomaatit paprikoiden viereen. Paloittele valkosipuli kasvisten lomaan ja sivele kasvikset öljyllä. Paahda 225-asteisessa uunissa noin 15 min.
Lisää päälle kokonaiset mantelit ja murennettu leipäpala. Paahda vielä 5 min. Jäähdytä hetki.
Kumoa paahdetut ainekset monitoimikoneen kulhoon tai tehosekoittimeen. Lisää öljy, tomaattipyree, punaviinietikka ja mausteet. Aja ainekset leikkuuterällä karkeaksi tai sileäksi makusi mukaan.
Lisää lopuksi hienonnettu lehtipersilja.

Mehevä, ranskalaisvivahteinen lihakastike

Kysyessäni Aleksilta taannoin hänelle mieluisinta arkiruokaa, sain ehkä hieman yllätyksekseni vastaukseksi lihakastikkeen. Kuulemma sellainen täyteläinen, mauiltaan runsas. Näinpä päätin taas kokeilla yhtä sellaista, klassisin ranskalaisin mauin rikastettua.

Kastikkeen maku oli toivotunlainen, kermainen sekä runsas. Tämä resepti kannattaa siis muistaa etsiessään helppoa, mutta kuitenkin tyylikkääseenkin ateriaan sopivaa vaihtoehtoa, joka lihan laadusta riippuen on lisäksi nopea valmistaa.

Mehevä lihakastike

500 g naudanlihasuikaleita (Voit käyttää mainiosti myös possua.)
voita tai öljyä ruskistukseen
mustapippuria ja suolaa
1 iso sipuli
2 valkosipulinkynttä
1 rkl worcestershirekastiketta / soijakastiketta
1 rkl hunajaa
1 lihaliemikuutio
2 dl kermaa
200 g smetanaa
1 rkl Dijonia
1 tl rouhittua mustapippuria
2 tl kuivattua rakuunaa
2 tl roseepippureita murskattuna
1 tl kuivattua timjamia
1 rkl konjakkia
(suolaa maun mukaan)
2 rkl silputtua tuoretta persiljaa

Tarjoiluun:
riisiä

Ruskista lihat ja mausta kevyesti suolalla ja pippurilla. Jos käytät muuta lihaa kuin fileetä, kypsennä lihat mureiksi esimerkiksi hauduttamalla niitä tilkassa lihalientä. Siirrä kypsät lihat sivuun odottamaan.
Kuori ja silppua sipuli ja valkosipulinkynnet. Kuullota sipuleita hetki öljyssä tai voissa.
Lisää worcestershirekastike, hunaja, lihaliemikuutio, kerma, smetana, Dijon ja mausteet. Sekoita hyvin.
Keitä hetki kasaan, lisää konjakki ja tarkista maku. Lisää tarvittaessa suolaa.
Lisää ruskistetut/kypsennetyt lihat joukkoon ja anna kiehahtaa.
Lisää vielä persilja.
Tarjoile esimerkiksi riisin kera.

Täytetty paprika: vähän vanhanaikainen, kuitenkin klassikko

Täytetyt paprikat ovat meidän perheessämme eräänlainen klassikko. Niitä ei tehdä usein, oikeastaan ainoastaan silloin, kun paprikoita on jostakin syystä kertynyt, ehkä kerran vuodessa. Joka kerta niitä syödessä mielessä kuitenkin välähtää, että tätä ruokaa kannattaisi tehdä useammin, siitäkin huolimatta, että ne ovat ehkä vähän vanhanaikaisia.

Taitaa olla, että jatkossa meillä tulee olemaan täytettyjen paprikoiden päiviä hieman useammin, lapset nimittäin olivat näistä mielissään. Harmikseni olen näet joutunut kohtaamaan sen tosiasian, että ennen niin epäluulottomasta ja kaikkiruokaisesta Pikku-Kokista on pikkuhiljaa kuoriutunut melkoinen nirso, joka löytää lähes jokaisesta ruoasta jotakin epämieluisaa. Hmm, taidan hieman syyttää tästä päiväkotia – jossa ruoka kuulemma on tosi hyvää – mutta nielen tappioni; eiköhän tämäkin ole ohimenevää. Ja sitä paitsi Neiti-Kokki syö tätä nykyä miltei kaikkea entistä paremmin eli hänestä päiväkoti ei ole onnistunut tekemään yksipuolista nirsoilijaa.

Joka tapauksessa paprikat olivat hyviä ja täyteläinen soijarouhekastike jo sellaisenaan vallattoman maukasta. Tämä kastike onkin kehkeytynyt ehdottomaksi suosikikseni ja vaikka sen resepti löytyykin jo toisista yhteyksistä, lisään sen luettavaksenne vielä kerran. Ja taisin minä sitä taas hieman muuttaakin.

Täytetyt paprikat muuten olivat ensimmäinen ruoka, jota valmistimme Aleksin kanssa yhdessä, silloisessa ensimmäisessä ikiomassa keittiössäni. Siinä mielessä ne ovat siis aivan erityinen osa perheemme ruokailuhistoriaa, joka, kuten tunnettua, on kaikin puolin runsas ja todella tärkeä osa elämäämme. Siis täydet pisteet niille!

Täytetyt paprikat täyteläisellä soijarouhekastikkeella

8 kpl

8 paprikaa
2 annosta pitkäjyväistä, puuroutumatonta riisiä pakkauksen ohjeen mukaan keitettynä
100 g fetajuustoa
1,5 dl juustoraastetta

Soijarouhekastike:
0,5 dl rypsiöljyä
2 dl tummaa soijarouhetta
1,5 dl vettä
4 tomaattia / 400 g tomaattimurskaa
2 porkkanaa
1 sipuli
2-4 valkosipulinkynttä
1 rkl öljyä kuullottamiseen
70 g tomaattipyrettä
1 rkl kasvisfondia / 1 kasvisliemikuutio
2 rkl (punaista) balsamicoa
2 dl punaviiniä
1 rkl sokeria
mustapippuria
(suolaa)
2 rkl kuivattua basilikaa
2 tl kuivattua oreganoa
2 tl kuivattua timjamia

Pese ja poista paprikoista siemenet. Säästä kuitenkin ”hatut”, niin saat kivemman näköisen lopputuloksen.
Valmista soijarouhekastike. Kuumenna öljy paistinpannulla ja lisää soijarouhe. Paista hetki. Lisää vesi muutamassa erässä välillä sekoittaen. Vesi imeytyy soijarouheeseen ja rouhe turpoaa. Siirrä rouhe toiseen astiaan odottamaan.
Jos käytät tomaattimurskan sijaan kokonaisia tomaatteja, tee huuhdeltujen tomaattien yläosaan ristiviilto ja kalttaa ne nopeasti kiehuvassa vedessä. Näin kuori rullautuu pois siististi ja lähes itsestään. Murskaa kuoritut tomaatit sopivaan muotoon.
Kuori ja raasta porkkanat raastimen hienoimmalla terällä, kuori ja hienonna sipuli ja valkosipuli.
Kuullota porkkanaraastetta ja sipuleita pannulla muutaman minuutin ajan, lisää soijarouhe ja jatka kuullottamista vielä hetki. Lisää loput ainekset ja anna hautua kannen alla miedolla lämmöllä noin 30 min.
Sekoita soijarouhekastikkeeseen kypsä riisi sekä murennettu fetajuusto. Jaa täyte paprikoihin. Ripottele täytteen pinnalle juustoraaste ja asettele hatut päällimmäiseksi.
Paista paprikoita 225-asteisessa uunissa noin 25 min. kunnes pinta on saanut sopivasti väriä ja paprikat ovat pehmenneet.