Mustanmakkaran uusi koti, piirakkavuoka

Ainoa makkara, josta voin sanoa oikeasti pitäväni on mustamakkara. Tai no, valehtelin, siskonmakkarasta pidän myös ja chorizosta. Ensin mainitusta keitossa ja chorizosta lähinnä mausteena. Mutta mustamakkara, sitä voin syödä ihan sellaisenaan, paistettuna tai grillattuna. Kumppaniksi valitsen mieluiten voin, aitoon tamperelaistapaan kuuluvan puolukkahillon jätän mieluiten muihin yhteyksiin.

Vaikka Aleksi meistä kahdesta – Pikku-Kokki ei onneksi osaa vielä edes haaveilla makkaran maistamisesta – edustaakin ehdottomasti sitä makkaramyönteisempää linjaa, ei hän erityisemmin pidä mustastamakkarasta. Tämän takia minua hiukan jännitti, mutta rohkaisinpa kuitenkin mieleni ja lähdin kokeilemaan, miten suosikkimakkarani istuisi piirakkaan.

IMG_5343Hyvinhän siinä taas kävi, jopa ”timanttisesti”, kuten Aleksi kuvaili makujen yhteensopivuutta. Myönnettäköön, että omastakin mielestäni onnistuin mainiosti, joten toisinto oli tehtävä melko pian uudestaan, ensimmäinen kun jäi kuvaamatta. Tätä toista versiota parantelin vielä himpun verran vaihtamalla puolukat puolukkakastikkeeseen, jota pirskottelin piirakan pinnalle. Kastiketta voin muuten suositella ihan sellaisenaankin, maistuu varmasti hyvin esimerkiksi liharuokien kera. Samoin annoin sipuleille pienen ekstratwistin karamellisoimalla ne.

Yksi piirakan ehdottomia juttuja on punasipulihilloke eli mikäli tätä lähtee tekemään, ei ihan helpolla tai ainakaan nopealla aikataululla selviydy, mikäli hilloketta ei löydy valmiina. Punasipulihilloke on kuitenkin niin hyvää ja monikäyttöistä, että sitä kannattaisi aina olla vähintään purkillinen jääkaapissa. No, se on yksi meidän keittiömme ikisuosikkeja, jonka resepti löytyy jo Tunnelmallisten alkuhämäristä. Linkin löydät alempaa piirakan ohjeistuksesta.

Mainittakoon vielä pohjasta, että tämä jo monesti mainostamani rouhea porkkana-kaurapohja on yksi parhaita kokeilemiani piirakkapohjia. Suosittelen suuresti.

Eipä tällä kertaa muuta, kuin tunnelmallista pyhäinpäivää. Me pääsemme tänään, jo ensimmäisiin pikkujouluihin, joten tästä se loppuvuoden hulinointi alkaa. Jee!

Puolukkainen mustamakkara-punasipulipiirakka

Vuoallinen (ø 23 cm)

IMG_5353Pohja:
1 dl vehnäjauhoja (myös sämpyläjauhot toimivat hyvin)
1 dl kaurahiutaleita
0,5 tl leivinjauhetta
(0,5 tl suolaa)
100 g voita
1 dl hienoa porkkanaraastetta

Punasipulihillokkeen ohjeen voit katsoa täältä. Huom! Tekeytyminen vie ainakin vuorokauden.

Puolukkakastike: (mikäli teet koko annoksen, kastiketta jää pieni purkillinen yli)
200 g puolukoita
0,5 dl öljyä
0,5 dl sokeria
1 rkl hunajaa
0,5 tl sinappia
1 tl soijakastiketta
0,25 tl suolaa
valkopippuria

Täyte:
100-200 g mustaamakkaraa
200 g sipulia
1 rkl voita
0,5 tl sokeria
ripaus suolaa
ripaus valkopippuria
100 g turkkilaista jogurttia
0,5 dl maitoa
1 kananmuna
mustapippuria myllystä

Tee ensin pohja. Sekoita kuivat aineet keskenään. Sekoita melkein sula voi porkkanaraasteen joukkoon. Sekoita kaikki ainekset yhteen taikinaksi.
Levitä taikina öljytyn vuoan pohjalle ja reunoille.
Tee sitten puolukkakastike. Soseuta puolukat. Lisää öljy ja muut ainekset. Sekoita tasaiseksi kastikkeeksi.
Survo mustamakkara haarukalla murumaiseksi.
Kuori ja pilko sipulit. Kuumenna voi paistinpannulla. Lisää sipulit, kuullota ja anna niiden kypsyä kannen alla noin 10 min.
Ripottele sipulien pinnalle sokeri, kääntele ja jatka kypsentämistä ilman kantta 5 min. Mausta suolalla ja pippurilla. Sekoita joukkoon mustamakkaramuru.
Esipaista pohjaa 200-asteisen uunin alimmalla tasolla 5-10 min.
Levitä sipuli-mustamakkarapaistos esipaistetulle piirakkapohjalle.
Sekoita jogurtti, maito ja kananmuna. Mausta seos mustapippurilla ja kaada vuokaan.
Seuraavaksi pirskottele pinnalle puolukkakastiketta ja viimeistele piirakka reilulla määrällä punasipulihilloketta.
Paista 200 asteessa alimmalla tasolla puolisen tuntia.

Nurinkurin kanapiirakkaa

IMG_5206Tätä menoa minun ehkä pitäisi miettiä blogin nimeämistä uudelleen. Tunnen nykyään leipovani niin paljon piirakoita, että ”Tunnelmallisia piirakoita” ei enää kuulostaisi hassummalta. No, ehkäpä ei, teen minä kuitenkin aika paljon muutakin. Niin tai näin, jälleen puhe on piirakasta.

Tällä kertaa leivoin Maku-lehden ohjeella amerikkalaishenkistä Pot Pie -kanapiirakkaa, jonka ideana on kuorruttaa kermainen kanakastike piirakkakuorella. Näin sisältö säilyy mehevänä ja rapea kuori voidaan nauttia ikään kuin leipänä sen kera. Minä tein piirakkatapani mukaan reseptiin hieman muutoksia ruokavarastojemme puitteissa, mutta koska kaikki eivät niistä ehkä olleet niitä parhaita vaihdoksia, liitän alle alkuperäisen ohjeistuksen. Kukin muuttakoon mielensä ja varantojensa mukaan. Joka tapauksessa tänne on helppo sujauttaa erilaisia kasviksia ja kypsiä broilerin tähteitä. Kuoritaikinan kohdalla sen sijaan olin tyytyväinen, että vaihdoin sen omaan ”ripetaikinaani”, reseptin vehnäjauhotaikina tuntui mielestäni aika tylsältä vaihtoehdolta. Siis valintoja, valintoja, niitä ovat piirakoiden valmistusprosessit pullollaan.

IMG_5227Pot Pie -ideasta vielä sen verran, että sisällön piilottaminen kuoren sisään todella kannattaa. Tein nimittäin kaksi erilaista versiota, joista toinen oli pohjan päälle rakennettu. Tavallinen versio oli paljon kuivempaa.

Siis eipä muuta kuin amerikkalaisen lohturuoan tekoon. Vaikka voi tätä toki ilman surujakin makustella. Sopii tunteeseen kuin tunteeseen.

Kuorellinen kanapiiras (Pot Pie)

Vuoallinen (ø 22 cm)

IMG_5225”Ripe”taikina:
2 dl jotakin ”ripettä” (tällä kertaa minä käytin ylimääräisiä kypsiä tattarisuurimoita pienen vesitilkan kera survottuna)
2 dl jauhoja (mitä nyt sattuu olemaan)
50 g voita
1,3 tl leivinjauhetta

Reseptin mukainen taikina:
2,5 dl vehnäjauhoja
0,25 tl suolaa
100 g voita
1 rkl vettä

Täyte:
1 sipuli
2 porkkanaa
100 g lehtiselleriä
400 g paistettua/kypsää broileria
2 rkl voita
1 dl vehnäjauhoja
2 dl kanalientä
2 dl kevytmaitoa
1 dl herneitä
1 dl maissinjyviä
1 tl suolaa
1 rkl persiljaa
0,25 tl mustapippuria

Voiteluun:
1 kananmuna

Tee ensin taikina.
Ripeversiossa nypi voi, jauhot ja leivinjauhe murumaiseksi seokseksi. Lisää ripe.
Reseptin mukaisessa versiossa sekoita jauhot ja suola kulhossa. Lisää voi ja nypi jauhojen kanssa murumaiseksi seokseksi. Lisää kylmä vesi pikkuhiljaa taikinaa kädellä sekoittaen, kunnes saat kiinteän taikinan.
Molemmissa tapauksissa kääri taikina kelmuun ja nosta jääkaappiin jähmettymään täytteen valmistamisen ajaksi.
Kuori ja silppua sipuli. Kuori porkkana ja kuutioi se. Huuhdo sellerinvarret ja viipaloi. Kuutioi broileri.
Kuullota sipuli, porkkana ja selleri pannulla voissa. Lisää jauhot ja sekoittele kasviksiin. Lisää kanaliemi ja maito pannulle koko ajan sekoitellen. Kiehauta kastike ja keitä noin 5 min. Lisää kastikkeeseen broileri, herneet, maissit ja mausteet. Kaada kastike piirakkavuokaan.
Kauli taikina piirakkavuokaa hieman suuremmaksi pyöreäksi levyksi. Nosta kansi piirakan päälle ja vuoan reunoille. Painele reunat haarukalla. Voitele piirakka kananmunalla.
Paista 200-asteisen uunin keskitasolla noin 20 min.

Ei kai Suomi vaan täytä vuosia -piirakka

Mennyt vuosi on saanut minussa aikaan sen, että kun jokin asia – usein esimerkiksi ravintolan ateriakokonaisuus – on ”kekseliäästi” nimetty ”Suomi 100”, nousevat minulla lähinnä karvat pystyyn. Kohta vuoden verran on tällä teemalla ratsastettu mitä ihmeellisimmillä tavoin. Alkaa hiukan uskottavuus kärsiä.

Yhden Suomi satasen tulin itsekin kesällä syöneeksi. Ravintola oli Mikkelin Bistro Vilee ja ruoka ihan kelpoa, osittain jopa todella kelpoa, mutta satavuotiseen isänmaahamme en tuostakaan ateriasta kovin montaa yhteyttä löytänyt. Pääruoaksi härkää ja jälkiruoaksi proseccossa marinoituja mansikoita näin joitakin mainitakseni…

IMG_5021Näin ollen en periaatteesta halua nimetä seuraavaksi parrasvaloihin pääsevää piirakkaani Suomi 100 -piirakaksi, vaikka tässä tapauksessa tuo olisi ihan aiheellista, kun ainesosia tarkastelee. Joka tapauksessa piirakka oli hyvää ja tätähän voi osuvasti tarjoilla vaikka tulevissa itsenäisyysjuhlissa. Sillä kyllähän tuo Suomen sata vuotta oikeasti on hieno juttu.

Maukas rahka-voipohja, Lunni leipoo -blogista bongattu, soveltui tähän oivallisesti ja sen resepti tuleekin varmasti käyttöön tulevaisuudessakin. Suositan siis kokeilemaan muillakin tavoin täytettynä.

Eipä siis muuta kuin itsenäisyysjuhlia suunnittelemaan, tästä on hyvä aloittaa tarjottavien tekeminen.

Leipäjuustoinen poro-kinkkupiirakka

Vuoallinen (ø 25 cm)

IMG_5038Pohja:
125 g voita
125 g maitorahkaa
2,25 dl sämpyläjauhoja
0,5 tl leivinjauhetta

Täyte:
1 sipuli / 0,5 dl punasipulihilloketta
1,5 dl tuoretta persiljaa
100 g kinkkua
50 g kylmäsavuporoa
2 kananmunaa
120 g turkkilaista jogurttia
2 dl ruokakermaa / 1 dl kuohukermaa ja 1 dl maitoa
2 dl juustoraastetta
mustapippuria
150 g leipäjuustoa

Tee ensin pohja. Kuutioi voi kulhoon, kuumenna varovasti jotta voi pehmenee, älä kuitenkaan sulata. Sekoita joukkoon rahka, jauhot ja leivinjauhe. Lisää jauhoja tarvittaessa, kunnes taikina on rakenteeltaan helposti käsiteltävää. Hieman tavallista tahmaisemmaksi se joka tapauksessa jää.
Taputtele taikina piirakkavuoan pohjalle huolellisesti, myös reunoille. Laita kylmään odottamaan noin 30 minuutiksi.
Pistele pohjaan reikiä haarukalla ja esipaista noin 10 min. 200-asteisessa uunissa.
Tee esipaiston aikana täyte. Mikäli käytät sipulia, hienonna kuorittu sipuli ja persilja. Punasipulihillokkeen voit jättää sellaiseksi.
Kuutioi kinkku ja poro. Sekoita kaikki täyteainekset keskenään leipäjuustoa ja mahdollista punasipulihilloketta lukuun ottamatta. Kaada täyte vuokaan.
Kuutioi leipäjuusto. Asettele juustokuutiot täytteen päälle ja ripottele pinnalle vielä punasipulihilloketta.
Paista 200-asteisessa uunissa 35-45 min. Suojaa pinta tarvittaessa foliolla.

Kalkkunapiilo x 2

Koska Aleksi ei millään muotoa arvosta kalkkunan makua – tai mauttomuutta – on tuo siivekäs varsin harvinainen vieras Kotikolossa. Minun mielestäni kalkkuna on kuitenkin ookoo ja muistaakseni olen joskus Pikku-Kokillekin ihan hyvin tuloksin siitä jotakin väkertänyt.

IMG_5059Näinpä lähdinkin tekemään seuraavaa kalkkunaruokaa ensisijaisesti Pikku-Kokille, mutta niin siinä vaan kävi, että alkuperäinen ruoka jalostuikin kahdeksi, joista toinen päätyi isompien kokkien lautasille. Siis kalkkuna-bataattivuokaa pienelle ja kalkkunapiirakkaa isoille, kaikki tykkäsivät. Hyvin maustettu kalkkuna on näin ollen hyvää – eikä sitä edes tunnista kalkkunaksi.

Seuraavat reseptit ovat helposti oman maun mukaisiksi muokattavissa, itsekin sovelsin niissä monia eri ideoita. Erityismaininta maukkaudesta menee tällä kertaa piirakkapohjalle, jonka reseptiikan aion ehdottomasti painaa mieleeni. Kiitos tästä Naiselle Talossa.

Kalkkuna-bataattivuoka

6 annosta

Huom! Tällä ohjeella kalkkunakastiketta tulee mielestäni bataattisoseeseen nähden reilu annos, joten ylimääräiselle kannattaa keksiä muuta käyttöä. Hyvä vaihtoehto on alla oleva kalkkunapiirakka. Toki kastikkeen voi kaiken käyttää vuokaankin, jolloin ruoasta tulee täyttävämpää.

IMG_50091 kg bataattia (minä korvasin puolet porkkanalla)
1 sipuli
3 valkosipulinkynttä
1 rkl rypsiöljyä
400 g kalkkunan jauhelihaa
1 tl savupaprikajauhetta
1 tl kuivattua persiljaa
1 tl korianteria
1 tl juustokuminaa
0,5 tl chilirouhetta
400 g tomaattimurskaa
2 tl kuivattua oreganoa
(suolaa)
mustapippuria
ripaus muskottia
1 kananmuna

Kuori, keitä ja soseuta bataatit.
Kuori ja hienonna sipulit.
Kuumenna öljy paistinpannussa. Kuullota sipulit pehmeiksi. Lisää kalkkuna ja mausta savupaprikalla, persiljalla, korianterilla, juustokuminalla ja chilirouheella. Paista kunnes kalkkuna on kypsää. Lisää tomaattimurska ja oregano. Kiehauta ja mausta (suolalla) ja mustapippurilla maun mukaan.
Mausta bataattisose muskotilla. Sekoita joukkoon kananmuna.
Lusikoi puolet bataattisoseesta uunivuoan pohjalle ja sen päälle kalkkunakastike. Levitä pinnalle loput bataattisoseesta.
Paista 200-asteisessa uunissa 35–45 min.

Kalkkunapiirakka porkkanaisella kaurapohjalla

Vuoallinen (ø 23 cm)

IMG_5057Pohja:
1 dl vehnäjauhoja (myös sämpyläjauhot toimivat hyvin)
1 dl kaurahiutaleita
0,5 tl leivinjauhetta
(0,5 tl suolaa)
100 g voita
1 dl hienoa porkkanaraastetta

Täyte:
400 g (kalkkuna)jauhelihakastiketta
150 g fetaa
100 g kirsikkatomaatteja
100 g turkkilaista jogurttia
0,5 dl maitoa
1 kananmuna
mustapippuria myllystä
kuivattua yrttiseosta

Koristeeksi:
tuoreita yrttejä

Tee ensin pohja. Sekoita kuivat aineet keskenään. Sekoita melkein sula voi porkkanaraasteen joukkoon. Sekoita kaikki ainekset yhteen taikinaksi.
Levitä taikina öljytyn vuoan pohjalle ja reunoille.
Esipaista pohjaa 200-asteisen uunin alimmalla tasolla 5-10 min.
Kuutioi feta ja halkaise kirsikkatomaatit.
Levitä esipaistetun pohjan päälle jauhelihakastike ja sen jälkeen fetakuutiot ja kirsikkatomaatit.
Sekoita jogurtti, maito ja kananmuna. Mausta seos mustapippurilla sekä yrteillä ja kaada vuokaan.
Paista 200 asteessa alimmalla tasolla 30-35 min. Mikäli haluat pintaan hiukan väriä, voit tämän jälkeen jatkaa paistamista keskitasolla vielä joitakin minuutteja.
Koristele tuoreilla yrteillä.

Kyllä Pikku-Rouva keinot keksii -piirakka

Hmm. Pastavuokaa uunista ottaessani tajusin, että oli tullut tehtyä pieni virhe, kun olin jättänyt päällimmäiseksi kerroksen pastaa. Ylinnä olisi tietysti pitänyt olla kastiketta. Nyt minua katseli vuoasta kerros kivikovia makaroneja, joita edes täysihampainen ei viitsisi nakertaa – saati sitten Pikku-Kokki kuudella maitoversiollaan. No, onneksi pastat sai kuorittua erilleen ja vuoka oli muuten onnistunutta (muikku-pastavuokaa muuten, jos jotakuta kiinnostaa).

IMG_4868Kun minulla kerran oli purkillinen niin sanotusti kelvotonta kivimakaronia, päätin että sille oli keksittävä käyttöä. Lisäksi jääkaapissa sekä pakastimessa odotti uutta kotia aimo määrä muita aineksia, joten lyhyen henkilökohtaisen aivoriihen jälkeen päädyin tekemään, yllätys, yllätys, piirakkaa. Joku saattaisi ihmetellä kaikkea tätä vaivaa vain makaronin tähden, mutta mielestäni tässä voittivat kaikki: töistä palaavaa Aleksia odotti piirakantuoksuinen koti, minua ilahdutti lisäksi se, että teholeikkurin läpi kulkeneet makaronit tuottivat piirakkapohjaan oikeastaan melko mukavan tvistin. Hih, kyllä Pikku-Rouva keinot keksii.

Täyte oli sitten perinteisempi, kinkkua, tomaattia, fetaa sekä pestoa, ja sellaisenaan tottahan toki toimiva. Eli kaiken kaikkiaan onnistunut piirakka jälleen kerran. Pikku-Rouvan piirakkapaja kiittää kiinnostuksestanne.

Pestoinen kinkkupiirakka makaronisella pohjalla

Vuoallinen (ø 25 cm)

IMG_4865Pohja:
2 dl jotakin ”ripettä” (tällä kertaa minä käytin pastavuoan päällä kivikoviksi muuttuneita makaroneja sekä kuivaa ruisleipää, jotka ajoin teholeikkurin läpi vesitilkan kera)
2 dl jauhoja (mitä nyt sattuu olemaan)
50 g voita
1,3 tl leivinjauhetta

Täyte:
Tällä kertaa en sen kummemmin punninnut käyttämiäni täytteitä, kukin mitoittakoon omien mieltymystensä mukaan.

kinkkua
fetaa
miniluumutomaatteja
basilikanlehtiä
1 kananmuna
1 dl kermaviiliä
1 dl kermaa
mustapippuria myllystä
2 rkl pestoa

Tee ensin pohja. Nypi voi, jauhot ja leivinjauhe murumaiseksi seokseksi. Lisää ripe. Taputtele taikina voideltuun piirakkavuokaan.
Kuutioi kinkku ja feta, siivuta tomaatit, silppua basilikan lehdet. Asettele edellä mainitut pohjan päälle.
Sekoita keskenään kananmuna, kermaviili ja kerma. Mausta pippurilla. Kaada seos täytteiden päälle. Ripottele pinnalle vielä pesto.
Paista 200-asteisessa uunissa noin puoli tuntia.

Toisen roska on toisen aarre: pekonia ja sipulia – sekä kauan kaivattu kakkulautanen

Minä olen kierrätysihminen. Tykkään paljon enemmän tehdä löytöjä kirpputoreilla kuin kaupoissa, samoin omista ylimääräisyyksistä eroon pääseminen niin, että joku toinen tulee niistä iloiseksi, on ihan mahtavaa. Huomaa, että en ole asiani kanssa yksin, sillä tuntuu että nykyään erilaisia itsepalvelukirpputoreja ynnä muita kierrätysasialla olevia laitoksia löytyy lähes paikasta kuin paikasta, nettikirpputoreista nyt puhumattakaan. Loistavaa näin!

Toinen harrastukseni, joka niin ikään on yhdistettävissä kierrätysintooni, on tapani valmistaa herkkuruokaa rippeistä. Tässä kohtaa iloa tuottaa se, että kauppareissun sijaan tekeekin hankintamatkan omille kaapeilleen ja saa löydöksistään aikaan jotakin maukasta. Jotta tämä on mahdollista ja jotta päästäisiin lopulliseen päämäärään, ruokahävikin minimoimiseen, on pakastettava kaikki mahdollinen – ja oikeastaan mahdotonkin. Sehän minulta sujuu.

IMG_4576Tämä artikkeli pohjaa juuri näihin, kirpputoreihin ja tähteistä tähdiksi -ideologiaan. Esiteltävä piirakka syntyi, kun kurkistin pakastimeen, kuvissa näkyvä kakkutarjotin taas löytyi kirpputorilta. Miksi haluan tehdä kakkutarjottimesta näinkin suuren numeron, on siksi, että en olisi ikinä uskonut, kuinka haasteellista sopivan sellaisen löytäminen voi olla. No, sitkeys palkitaan, jonkun roskasta tuli minun aarteeni.

Seuraava pekoni-sipulipiirakka syntyi oikeastaan vahingossa, kun olin tekemässä pastakastiketta. Sopivan pastan puuttuessa päätin ujuttaa kastikkeen piirakkapohjalle ja lopputulos oli mainio. Suosittelen. Pohjana toimii oikeastaan mikä vaan suolainen piirakkapohja, minä käytin tätä monesti hyväksi havaittua talkkunapohjaa. Mikäli piirakka ei tällä kertaa kiinnosta, voi kastiketta toki jatkaa hiukan vedellä ja tehdä siitä jonkin verran juoksevampaa. Näin tarjoilu pastan kanssa toimii mainiosti. Tällöin kuitenkin kananmuna on syytä jättää pois.

Sipuli-pekonipiirakka

Vuoallinen (ø 25 cm)

IMG_4584Pohja:
Valitsemasi itsetehty tai valmis piirakkapohja. Hyvä vaihtoehto on esimerkiksi yllä linkkaamani talkkunapohja.

Täyte:
160 g pekonia
1 iso keltasipuli
muutama kevätsipulinvarsi
pala leipäjuustoa
2 dl ruokakermaa
1 kananmuna
2 rkl maustamatonta tuorejuustoa
2 rkl pestoa
0,5 tl mustapippuria rouhittuna

Tee ensin valitsemasi pohjataikina, taputtele se piirakkavuokaan ja suorita mahdollinen esipaisto.
Paloittele pekoni, kuori ja pilko sipuli, pilko kevätsipulinvarret ja kuutioi leipäjuusto.
Paista pekonia hetki pannulla ja lisää sekaan keltasipuli. Kuullota kunnes sipulit ovat pehmenneet ja pekoni kunnolla ruskistunut. Ripottele pekoni-sipuliseos piirakkapohjalle ja sen päälle pilkottu kevätsipuli ja kuutioitu leipäjuusto.
Sekoita ruokakerma, kananmuna, tuorejuusto, pesto ja mustapippuri keskenään. Kaada seos piirakan pinnalle.
Paista 200-asteisessa uunissa noin 30 min.

Kasariherkkua toisella tapaa: voileipäkakkupallerot

Voileipäkakku. Mielipiteitä jakava tapaus, itse olen aina lukeutunut myötämielisiin. No, olemmehan kahdeksankymmentäluvun lapsia molemmat, tai minä ainakin, kakulla tuolloin joka tapauksessa kultakautensa.

Syystä tai toisesta voileipäkakkuja on tullut tehtyä todella vähän. Oman perheen parissa se helposti tuntuu liian massiiviselta – ei sitä kuitenkaan ihan ruoaksi tee mieli syödä – ja juhliinkin olen varsinkin lähiaikoina pyrkinyt tekemään mahdollisimman paljon etukäteen. Voileipäkakun ehdoton huono puoli onkin mielestäni juuri pakastukseen soveltumattomuus.

Kun reilu vuosi sitten keksin valmistaa voileipäkakkuleivoksia, ajattelin että vastaavia tulen varmasti suosimaan useamminkin esimerkiksi alkuruoan roolissa. Eipä vaan ole tullut tehtyä. Nyt kuitenkin uuden keittokirjalöydökseni myötä sukelsin jälleen voileipäkakkujen maailmaan. Kirja on nimeltään Perinneruokaa prkl ja ruokalaji taas voileipäkakkupallerot. Hauska idea ja vielä leivoksiakin huomattavasti simppelimpi, sellainen täsmäannoksina helposti toteutettava. Samalla tuli myös testattua, että ranskanleipä toimii niin ikään mainiosti voileipäkakussa, itse kun olen alkuperäisen reseptin tapaan tottunut suosimaan paahtoleipää. Tällä kertaa halusin kuitenkin leivän jämistä eroon, joten käytin ranskanleipä-ruisleipäkomboa, joka toimi hyvin.

Siis suositus; niin reseptille kuin jo varovaisesti keittokirjallekin, johon on aikomukseni perehtyä lähitulevaisuudessa tarkemmin.

Voileipäkakkupallerot

10 annosta

IMG_45181 maustekurkku
puolikas paprika
100 g (palvi)kinkkua
puolikas omena
200 g tuorejuustoa
0,25 tl suolaa
0,25 tl mustapippuria
2 rkl sitruunamehua
8 (paahto)leipäviipaletta
tuoretta ruohosipulia ja/tai persiljaa

Kuutioi maustekurkku, paprika, kinkku ja omena pieniksi, noin puolen sentin kuutioiksi.
Sekoita joukkoon tuorejuusto ja mausta suolalla, pippurilla ja sitruunamehulla.
Poista leipäviipaleista kuoret ja kuutioi leipä noin sentin kuutioiksi. Hienonna ruohosipuli ja persilja.
Sekoita kaikki ainekset yhteen ja muotoile massasta 10 palleroa.

Terveisiä piirakkapajalta!

En olekaan muutamaan hetkeen tarinoinut piirakkahengessä. No, täältä pesee, todella maukasta piirakkakertomusta.

IMG_4303Seuraava piirakkapariskunta tuli uunista ulos muutaman reseptin risteytyksenä ja lopputulos oli jokseenkin onnistunut. Piirakoita yhdistäviä tekijöitä ovat yhteinen pohjataikina sekä ruokaa rippeistä -mentaliteetti. Toinen täyttyi edellisen päivän grilliaterian lopuilla, toinen Sikke Sumarin ideoimalla tomaatti-majoneesiseoksella. Niin ikään pohjataikinan reseptiikka on Siken käsialaa.

Pidemmittä puheitta sorvin ääreen piirakoita tahkoamaan. Se kannattaa.

Tomaattipiirakka

Vuoallinen (ø 24 cm) / useampia pienempiä piirakoita

IMG_4311Taikina:
5 dl jauhoja
2,5 tl leivinjauhetta
0,5 tl suolaa
0,5 tl leivinsoodaa
75 g kylmää voita
pieni kourallinen silputtua persiljaa
vajaa 1,5 dl maitoa
tilkka sitruunamehua

Täyte:
2 tomaattia
suolaa ja mustapippuria
basilikanlehtiä
2,5 dl vahvaa cheddarjuustoa (mikäli juusto on mietoa, sekoita mukaan 1 rkl Dijonia)
2,5 dl majoneesia

Sekoita aineksista taikina ja vaivaa sitä noin viisi minuuttia, kunnes se on tasainen ja joustava. Painele taikina vuoan tai vuokien pohjalle.
Viipaloi tomaatit. Levitä viipaleet piirakkapohjalle ja mausta suolalla sekä pippurilla. Ripottele viipaleiden päälle basilikanlehtiä.
Raasta cheddar. Sekoita juustoraaste, mahdollinen  Dijon ja majoneesi keskenään. Levitä seos tomaattiviipaleiden päälle.
Paista 180-asteisessa uunissa noin 30 min. tai kunnes piirakan pinta on kauniin värinen.

Grillipiirakka

Ainesosien määrät riippuvat piirakan koosta, joten tällä kertaa annan ainoastaan osviittaa siitä, kuinka ylimääräiset jo grillatut herkut voi hyödyntää seuraavana päivänä piirakan muodossa.

IMG_4303 - Versio 3valitsemasi piirakkataikina
grillattuja ainesosia, kuten erilaisia lihoja, kasviksia ja/tai juustoja
ruokakermaa
1 kananmuna
juustoraastetta
suolaa, pippuria, kuivattuja yrttejä

Valmista piirakkataikina ja taputtele se vuokaan. Suorita mahdollinen esipaisto.
Pilko täytteen grillatut komponentit pieniksi kuutioiksi ja levitä pohjan päälle.
Sekoita kananmuna ja juustoraaste ruokakermaan. Mausta seos suolalla, pippurilla ja valitsemillasi yrteillä. Muista, että grilliherkkujen suolaisuus vaikuttaa siihen, kuinka paljon suolaa, jos ollenkaan, kermaseokseen on lisättävä.
Paista 200-asteisessa uunissa noin 30 min. tai kunnes piirakan pinta on kauniin värinen.

Hääpäivä, piknik ja piirakka

IMG_6754Kolmas hääpäivä. Pohtiessamme sopivaa tapaa juhlistaa näitä niin sanottuja nahkahäitä tuli mieleeni muutaman viikon takainen retkemme Oittaalle. Aurinkoinen sää, maittavat eväät, pullossa kahvia ja jälkiruoaksi pallot tuoretta jäätelöä suoraan kioskilta, mikäpäs sen parempaa. Tästä nautti koko perhe täysin rinnoin. Kolme ihastuttavaa kärpästä yhdellä iskulla: yhdessäolo, kesä ja ruoka – joka ulkona maistuu aina vieläkin paremmalta. Näinpä sainkin ajatuksen: sen sijaan että menisimme ravintolaan, voisimme tänä vuonna viettää hääpäivä-piknikkiä.

Ja näin tapahtui. Valmistimme korillisen ruokaa, kruunasimme sen kuohuviinillä ja matkustimme raiteita sekä meritietä pitkin Suomenlinnaan. Oi, miten mukavaa. Hääpäivä taaperolle sopivin maustein.

IMG_3816Mutta puhutaanpa hieman tämän artikkelin epäsuorasta pääasiasta, ruoasta. Valmistin nimittäin piknikille mitä helpoimman, mutta silti maukkaan piirakan, jonka reseptin ajattelin jakaa kanssanne. Kyseessä on ranskalaisesta keittiöstä peräisin olevan quichen muunnelma, kananmuniin, maitoon, juustoon ja kinkkuun perustuva vallan tavanomainen ja ehkäpä juurikin siksi niin maukas klassikko. Minä tosin tapani mukaan muovasin vehnäjauhopohjasta jotakin hieman rikkaampaa ja lisäsin täytteeseenkin omia twistejäni, joten perus quichestä tämä oli melko kaukana. No, ehkäpä parempi näin. Kokeilkaa ja muovailkaa.

Pinaattinen feta-kinkkupiirakka

Vuoallinen (ø 25 cm)

Pohja: (Minä tein taas itselleni tyypillisen ”ripeversion”. Valitse sinä toki se makuusi parhaiten sopiva, mutta todettakoon, että nämä ”rippeiset” ovat kyllä vallan maittavia ja kaikin tavoin huomattavasti perus vehnäpohjaa rikkaampia.)

IMG_38182 dl jotakin ”ripettä” (tällä kertaa minä käytin ruisvuokaleipää soseutettuna ja hiukan vedellä ohennettuna)
2 dl jauhoja (mitä nyt sattuu olemaan)
50 g voita
1,3 tl leivinjauhetta

Täyte:
200 g kinkkua tai ylikypsää palvikylkeä (palvikyljen rasvaisuuden takia suositan käyttämään sitä ehkäpä vain kinkun kumppanina, mutta syntyy siitä toki maukas piirakka ihan itsekseenkin)
150 g fetaa
muutama suuri kourallinen pinaatinlehtiä
2 kananmunaa
3 dl maitoa
yrttimausteseosta
1,5 dl juustoraastetta

Tee ensin pohja. Nypi voi, jauhot ja leivinjauhe murumaiseksi seokseksi. Lisää ripe. Taputtele taikina voideltuun piirakkavuokaan.
Pilko kinkku tai palvikylki. Mikäli käytät palvikylkeä, tiristä siitä enimmät rasvat paistamalla sitä kuumalla pannulla sopivaksi katsomasi ajan.
Murustele feta ja levittele se sekä kinkku piirakkapohjalle.
Hienonna pinaatinlehdet.
Sekoita keskenään kananmunat ja maito. Mausta seos pinaatinlehtisilpulla ja yrttimausteella. Sekoita joukkoon myös juustoraaste. Kaada seos piirakkavuokaan.
Paista piirakkaa 200 asteessa noin 30 min. tai kunnes pinta on kullanruskea.

Nyhtöpossua ripepiirakassa


Sateinen ja kylmä aamupäivä, Pikku-Kokki unilla, iltapäivän ohjelmaksi tiedossa sisäleikkejä, sillä kuratouhut eivät vielä sovi meidän päiväohjelmaamme, meillä kun vasta opetellaan hiekkalaatikkohommia, popsitaan hiekkaa sun muuta mielenkiintoista. Siispä en kuluta vapaahetkeäni kauppareissuun, vaan käytän luovuuttani keittiöpuuhasteluintoni laannuttamiseksi. Syntyy mitäpä muutakaan kuin riperuokaa.

IMG_2766Suoritettuani löytöretken pakastimelle on saaliini seuraava: purkillinen nyhtöpossua, desin verran uuniperunoiden täytettä ja muutama viipale kesraa, algerialaista leipää, jonka valmistus meni siinä määrin pieleen, että sen syöminen sellaisenaan ei maistiaispalaa lukuun ottamatta tuntunut mielekkäältä. Siis hyviä aineksia niin piirakkapohjaan kuin täytteeseenkin. Syntyy tuhti nyhtöpossupiirakka maukkaalla ripepohjalla ja ”valkoisen pizzan” valkoisella kastike-elementillä.

IMG_2776Muuten kehitelmä oli omani, mutta reseptin kastikkeeseen nappasin Kääpiölinnan köökistä, jossa sitä käytettiin osana pulled pork -pizzaa. Samoin idea paistaa piirakka valurautapannussa syntyi tuota ohjetta tutkiessani. Olikin muuten loistohomma ja löytyi pannullekin käyttöä; tätä rupean harrastamaan useamminkin.

Eipä siis sen kummempaa kuin suositusta peliin; niin koko piirakalle kuin sen tekotavallekin.

P.S. Tästä ei tullut kaunista katsottavaa; kuvat kuitenkin todistavat, että tehdyksi tuli, ihan omin kätösin.

Nyhtöpossupiirakka

Pannullinen / vuoallinen (ø 25 cm)

IMG_2768Pohja:
2 dl jotakin ”ripettä”, kuten perunamuusia, sosekeittoa tai leipää soseutettuna
2 dl jauhoja (mitä nyt sattuu olemaan)
50 g voita
1,3 tl leivinjauhetta

Kastike:
puolikas sipuli
1-2 valkosipulinkynttä
70 g tomaattipyreetä
tilkka öljyä
2 dl paseerattua tomaattia
0,5 tl suolaa
0,5 tl kuivattua basilikaa
1 tl ruokokidesokeria
ripaus rouhittua mustapippuria
nyhtöpossua (resepti jättihyvään sellaiseen löytyy täältä)

Täyte:
turkkilaista jogurttia
mustapippuria ja suolaa
juustoraastetta
pala mozzarellaa

Tee ensin pohja. Nypi voi, jauhot ja leivinjauhe murumaiseksi seokseksi. Lisää ripe. Taputtele taikina öljyttyyn valurautapannuun tai voideltuun piirakkavuokaan.
Keittele sitten kastike. Kuullota silputtua sipulia ja valkosipulia sekä tomaattipyreetä hetki kattilassa tai kasarissa tilkassa öljyä. Kaada joukkoon paseerattu tomaatti ja mausteet. Sekoita, kuumenna kiehuvaksi ja anna kiehua hissukseen muutaman minuutin ajan.
Nosta kattila sivuun ja sekoita nyhtöpossu kastikkeeseen.
Mausta seuraavaksi sopivaksi katsomasi määrä turkkilaista jogurttia rouhitulla mustapippurilla ja ripauksella suolaa.
Levitä pohjan päälle ensin jogurttikastike, sitten juustoraaste ja lopulta nyhtöpossukastike.
Viipaloi mozzarella ja viimeistele piirakka viipalein.
Paista piirakkaa 200 asteessa uunin keskitasolla noin 30 min.