Kukkakaalia päästä varpaisiin -piirakka

Taas teki mieli tyhjentää raaka-ainevarastoja ja laittaa ruokaa siitä, mitä kotoa nyt sattui löytymään. Pikku-Kokki unilla, ei halua käyttää kallista omaa aikaa kauppareissuun. Jääkaapissa pikaisia toimenpiteitä odotteleva kukkakaali, kuivamuonavarastossa yhä edelleen lajitelma erilaisia pitää-keksiä-jotakin -jauhoja ja pakastimessa sitä sun tätä, pieniä tähteitä matkalla kohti tähtiä.

Sen lisäksi, että minua houkutteli ajatus riperuoasta, halusin kokeilla kukkakaalin käyttämistä kauttaaltaan, siis lehtineen päivineen. Olenhan kuitenkin jo pitkään ollut varsin tietoinen sen soveltuvuudesta ravinnoksi kokonaisuudessaan – ja silti viskannut lehdet biojäteastiaan kerta toisensa jälkeen aina ajatellen ”ensi kerralla sitten”. No, se kerta oli sitten nyt. Suosittelen, ainakin hyvin kypsennettynä lehdet soveltuivat ruokaan mainiosti, aion itse keksiä niille käyttöä vastaisuudessakin.

IMG_2535Piirakkahan siitä taas kerran syntyi, oikein ruokaisa ja maukas sellainen. Vilkuilemani resepti oli Glorian Ruoka ja Viini -lehden satoa, tosin tämä oma versioni poikkeaa melko paljon alkuperäisestä, niin kuin nyt yleensä ruokaa rippeistä -mentaliteetilla valmistetuille aterioille on tyypillistä. Kokeilkaa tekin, joko näin tai jollakin toisella tavalla.

Pidemmittä puheitta asiaan. Pikku-Kokki jälleen unilla, minulla joitakin hetkiä aikaa saattaa artikkeli valmiiksi. Aina jäniksen selässä, oli sitten arki tai sunnuntai…

Ja niin, koska tämä tosiaan on melko tiukkaa tavaraa juustoineen päivineen, suosittelen tarjoilemaan jonkin raikkaan seuralaisena. Salaatti on aina hyvä vaihtoehto, itse valitsin tällä kertaa ihan silkan päärynän, joka makumaailmaltaan kolahtaa varsin mainiosti tähän piirakkaan.

Kolmen juuston kukkakaalipiirakka

Vuoallinen (ø 25 cm)

IMG_2524Pohja:
2,25 dl (vehnä)jauhoja (minä korvasin nämä mikstuuralla vehnä-, riisi-, maissi- ja ruisjauhoja)
1 tl leivinjauhetta
0,25 tl suolaa
mustapippuria myllystä
75 g voita
4 rkl kylmää vettä

Täyte:
puolikas sipuli
1 kukkakaalin lehdet (noin 100 g)
30 g voita
100 g kukkakaalia
0,5 dl vehnäjauhoja
0,25 tl muskottipähkinää
1 tl tuoretta timjamia hienonnettuna
0,25 tl kuivattua chiliä
0,5 tl suolaa
ripaus mustapippuria myllystä
1 dl kasvislientä
200 g ranskankermaa (turkkilainen jogurtti toimi myös hyvin hieman kevyempänä vaihtoehtona)
30 g kovaa cheddarjuustoa
30 g parmesaania
30 g fetajuustoa

Tee ensin pohjataikina. Sekoita kuivat aineet kulhossa, nypi kylmä voi käsin joukkoon. Lisää vesi ja pyöritä taikinaksi. Peitä kulho tuorekelmulla ja nosta jääkaappiin.
Valmista täyte. Kuori ja hienonna sipuli, huuhtele ja hienonna kukkakaalin lehdet. Kuullota molempia voissa pannussa 5 min.
Irrota kukkakaalin kukat ja viipaloi ne. Sekoita jauho, muskotti, timjami, chili, suola ja pippuri keskenään. Kaada mausteseos kukkakaaliviipaleiden kanssa tilavaan pussiin, sulje pussi ja ravistele hyvin. Lisää pussin sisältö paistinpannuun sipulin ja kukkakaalin lehtien joukkoon ja sekoita.
Kuumenna kasvisliemi. Lisää liemi ja ranskankerma pannuun ja hauduta noin 5 min. Raasta juustot hienoksi ja murustele feta. Lisää juustot kasvisten joukkoon, sekoita, sammuta liesi ja jätä juustot sulamaan. Anna täytteen jäähtyä haaleaksi.
Kuumenna uuni 200 asteeseen ja ota taikina jääkaapista. Painele taikina sormin tasaisesti vuokaan. Täytä vuoka kukkakaali-juustoseoksella.
Paista piirakkaa uunissa noin 20–25 min. Tarjoa lämpimänä.

Pikku-Rouva kiristää vyötä eli mainio broileri-kasvispiirakka

Äitiysloma sitten mennä huristeli loppuun, mutta Pikku-Rouva ei vielä tunne oloaan ollenkaan kotoiluun kyllästyneeksi, päin vastoin. Nyt ne sitten kai alkavat, niukat ajat. Mutta Kotikolossa ei hätää; Pikku-Rouva jos kuka taitaa nuukailun, jopa pitää siitä. Seuraajilleni tämä ei varmasti tule yllätyksenä, jo vilkaisu blogin Ruokaa rippeistä -osioon kuvaa hyvin tätä harrastusmielistä nuukailuani. Joka tapauksessa sen perimmäinen tarkoitus on ajatella ruoanlaiton ekologisuutta, rahallinen kannattavuus tulee vasta toisena. Hienointa on kuitenkin se, kun onnistuu luomaan järjettömästä järjellistä. Vähän niin kävi tällä kertaa.

Piirakoita ja piirakkapohjia olen viime vuosina tehnyt paljon, hurjan paljon. Voikin sanoa, että piirakka jos mikä on riperuokien helmi. Sinne saa ujutettua lähes mitä vaan ja lopputulos on miltei satavarmasti maukas. Siis mikäli riperuokailu tai oikeammin tähteistä tähdiksi -metodi kiinnostaa, kannattaa aloittaa piirakoista.

IMG_2344Tällä kertaa loihtimani broileri-kasvispiirakka sai alkunsa joitakin aikoja sitten pakastimen perukoille pelastamistani pulled porkin valmistamisen yhteydessä syntyneistä mausteisista kasviksista, siis niistä joita käytetään padassa vain tuomaan makua. Possun valmistuttua otin nämä talteen, pakastin ja nyt piirakkapohjaa pohdiskellessani surautin soseeksi. Oiva lisä niin piirakkapohjaa kuin täytettäkin maustamaan. Kun broileripaketti vielä löytyi kaupan lyhyt päivämäärä -alennuslaarista ja kaikki muut ainekset rippeinä Kotikolosta, voi tätä jo hyvillä mielin kutsua vyön kiristys -piirakaksi. Hyvää, hauskaa ja halpaa, mums!

Kokeilkaa tekin!

Broileri-kasvispiirakka

Vuoallinen (ø 25 cm)

IMG_2335Pohja:
2 dl jotakin ”ripettä”, kuten kastikekasviksia soseutettuna, sosekeittoa tai joululaatikkoa
2 dl jauhoja (mitä nyt sattuu olemaan)
50 g voita
1,3 tl leivinjauhetta

Täyte:
1 sipuli
1 valkosipulinkynsi
2 porkkanaa
200 g broilerin jauhelihaa
1 rkl öljyä
(1 tl juustokuminaa) itse jätin tämän pois ja maustoin kastikkeen muutamalla ruokalusikallisella soseutettuja kastikekasviksia
1 tl suolaa
0,25 tl mustapippuria myllystä
1 dl ranskankermaa
0,5 dl ruokakermaa / maitoa
1 kananmuna
1 rkl tuoretta rakuunaa (0,75 tl kuivattua)
75 g juustoraastetta

Pinnalle:
tuoretta persiljaa

IMG_2342-1Nypi voi, jauhot ja leivinjauhe murumaiseksi seokseksi. Lisää ripe. Taputtele taikina voideltuun piirakkavuokaan ja nosta jääkaappiin odottamaan.
Kuori ja hienonna sipuli ja valkosipuli. Kuori ja raasta porkkanat karkeaksi raasteeksi.
Ruskista jauheliha öljyssä kuumalla pannulla. Lisää porkkanaraaste jauhelihan joukkoon sipulien kanssa. Anna hautua miedolla lämmöllä noin 10 min. tai kunnes juurekset ovat pehmenneet. Mausta (juustokuminalla), suolalla ja pippurilla. Siirrä syrjään.
Sekoita keskenään ranskankerma, ruokakerma, kananmuna, hienonnettu rakuuna ja juustoraaste.
Levitä jauheliha-juurestäyte piirakkapohjalle ja kaada sen päälle kerma-kananmunaseos.
Paista piirakkaa 200 asteessa uunin keskitasolla noin 30 min. tai kunnes broileripiirakka on kauniin kullanruskea.
Ripottele hieman jäähtyneen piirakan pinnalle tuoretta persiljaa.

Perunaa ja porkkanaa taudin tappajaksi – ehkäpä loraus jotakin muutakin

Pikku-Kokki on ensimmäistä kertaa kipeä. Lähemmäs kahdeksaan kuukauteen päästiin ennen pöpön puremaa, mutta nyt Ukkeli on joutunut lentsun kouriin. Pieni pärskii ja yskii, äiti katselee neuvottomana vieressä. Unien jälkeen kuitenkin riittää energiaa myös ympäröivän maailman tutkailuun, oli sitten sairas tai ei, ovat nuo lapset vaan aikamoisia.

img_1146Pikku-Kokki ei kuitenkaan ole perheemme ainoa uhri. Myös perheemme toinen miespuolinen henkilö on ollut jo jonkin aikaa tulilinjalla, joskin taistellut tautia vastaan hiukan leikkiä järeimmin asein, rommin voimalla. Lämmikkeeksi muutama loraus, suurempiakin uhrauksia on tullut tehtyä. No, eipä ole päässyt pöpö niskan päälle, tiedä sitten miksi…

Pikku-Rouvan ominaisuudessa olen kaikin keinoin yrittänyt auttaa miekkosiani taistelussaan ja eilen tein sen piirakan muodossa. Pikku-Kokki pitää ruoan suhteen flunssadieettiä ja on taantunut miltei täysimetettäväksi mutta onneksi Aleksille maistuu. Kauppareissu sairaan karhunpoikasen kanssa ei sopinut kuvioon, joten syntyi riperuokaa. Seuraavaan piirakkaan päädyin halustani tuhota jääkaapissa majailevat ylimääräiset uuniperunat. Hyvää tulikin, sellaista ”kasvis”piirakkaa, jonka pohjalle piilotin Aleksin mieliksi tirauksen lihaakin. Kivijalkana jälleen talkkunapohja, mielestäni tavallista vehnätaikinapohjaa astetta rouheisempi versio.

Eipä tällä kertaa muuta; vesisade sulattaa toivottavasti lumen ja minä saan miekkoseni jälleen terveiden kirjoihin.

Kasvis-perunapiirakka (mahdollisella lihalisällä)

Vuoallinen (ø 25 cm)

img_1155Pohja:
Annos piirakkataikinaa, esim. talkkunataikinaa

Täyte:
100 g yrttimaustettua tuorejuustoa / maustamatonta tuorejuustoa sekä yrttimaustetta ja 1 valkosipulinkynsi
(50 g prosciuttoa tai muuta ilmakuivattua kinkkua)
2-4 keitettyä perunaa
nippu kesäsipulia / pala purjoa
2 porkkanaa
2 punajuurta
öljyä kuullottamiseen
suolaa
pippuria
yrttimaustetta / tuoreita yrttejä
2 dl ruokakermaa
1 kananmuna

Valmista valitsemasi pohjataikina ja painele se voidellun piirakkavuoan pohjalle ja reunoille. Suorita mahdollinen pohjan esipaisto.
Levitä esipaistetun pohjan päälle noin 65 g tuorejuustosta.
Mikäli haluat piirakasta lihaversion, levitä tuorejuuston päälle ilmakuivattu kinkku kokonaisina suikaleina.
Viipaloi perunat ja levitä ne tuorejuuston tai kinkun päälle.
Silppua kesäsipulit tai purjo, raasta kuoritut porkkanat ja punajuuret hienoksi raasteeksi. Kuullota kasviksia öljyssä pannulla ja mausta suolalla, pippurilla ja yrteillä. Levitä seos perunoiden päälle vuokaan.
Sekoita ruokakerma, loput tuorejuustosta ja kananmuna keskenään tasaiseksi seokseksi. Mausta tarvittaessa lisää ja valuta piirakalle.
Kypsennä 200-asteisen uunin alatasolla noin 30 min. kunnes piirakan pinta ja reunat ovat saaneet väriä ja täyte hyytynyt.

Mein Name ist Kuchen, Flammkuchen

Hmm. Saksalainen ei ole se keittiö, josta puhuttaessa vesi nousee erityisemmin kielelle. Mieleen tulevat makkara ja olut, hapankaali, perunat sekä pretzelit, lähes kaikki asioita jotka eivät houkuttele minua oikeastaan laisinkaan. Tylsää, suolaista ja raskasta. Mutta kuten yleensä kaikilla asioilla myös saksalaisen ruoan yllä liitelevällä pilvellä on hopeareunuksensa: esimerkiksi Baijerista lähtöisin olevaa Apfelstrudelia voisi pitää tällaisena herkullisena lahjana maailmalle.

img_0934Niin tai näin, muutama päivä sitten etsiskellessäni käyttötarkoitusta jääkaapissa kyhjöttävälle ranskankermapurkille törmäsin seuraavaan: Flammkuchen eli liekkipiiras, elsassilainen hiivattomasta vehnätaikinasta leivottu saksalaisten vastine valkoiselle pizzalle. Toisaalta mitä piiraan paistotapaan tulee, voisi sitä verrata omaan rakkaaseemme, karjalanpiirakkaan, paistetaanhan molemmat mieluiten tulikuumassa arinauunissa.

Leivinuunia meillä ei valitettavasti ole, mutta hyviä liekkipiiraita saa aikaiseksi sähköuunillakin. Ranskankermamatolle pekonia, punasipulia sekä purjoa ja se on pitkälti siinä, saksalainen lohturuoka, kuten jostakin luin näitä kutsuttavan. Reseptiksi valikoin Turun Sanomien tarjoaman. Ainakin nämä kolme asiaa on Flammkuchenien kohdalla syytä muistaa: hiivaton taikina, pekoni raakana piiraan päälle, tulikuuma uuni ja etukäteen kuumennettu pelti.

Siis suosittelen, helppo tapa piristää vaikkapa talvista arki-iltaa. Rinnalle sopinee ilman muuta olut, mikäli tuosta innostuu.

Sipuli-pekoni-flammkuchen

1 pellillinen / 2 pienempää

img_0937Pohja:
2,5 dl vettä (määrä voisi minusta olla himpun pienempi)
0,5 tl suolaa
5 dl (durum)vehnäjauhoja
2 rkl öljyä

Täyte:
300 g ranskankermaa
mustapippuria
suolaa
1 punasipuli
puolikas purjo
140-170 g pekonia

Lisää veteen suola ja jauhot, muovaile kiinteäksi palloksi. Vaivaa taikinaan lopuksi öljy. Anna taikinan levätä liinalla peitettynä noin puoli tuntia.
Mausta ranskankerma suolalla ja mustapippurilla. Kuori ja pilko sipuli puolikuun muotoisiksi viipaleiksi. Pese purjo, halkaise ja pilko ohuiksi paloiksi. Suikaloi pekoni. (Itse tosin laitoin pekonit kokonaisina viipaleina piiraiden päälle, joka mielestäni toimi hyvin.)
Laita uuni lämpenemään 250 asteeseen ja uunipelti uuniin lämpiämään. Kauli taikina mahdollisimman ohueksi levyksi leivinpaperille. Levitä taikinalle ranskankermaseos ja ripottele päälle sipulia, purjoa ja pekonia. Rouhi vielä lopuksi mustapippuria.
Nosta taikinalevy täytteineen kuumenneelle uunipellille ja paista noin 8–10 min. Tarjoile kuumana.

Lihariisipasteija, joka kyllästyi pukeutumaan lehtitaikinaan

Lehtitaikina ei ikinä ole ollut minun juttuni. Asiat, joita lehtitaikinasta tehdään eivät kuulu ruokasuosikkigalleriaani. Joulutortut jäävät leipomatta, samoin oikeastaan pasteijat, viinerin tilalta valitsen aina pullan. Kauhukokemus oli, kun Tallinnassa ihanaista omenajälkiruokaa odoteltuani eteeni kannettiin kolme valtavaa lehtitaikinakimpaletta, joiden sisälle oli ujutettu inahduksen verran omenasisältöä – ainakin kaksi jäi syömättä.

img_0626Lehtitaikinan sisälle piilotetut asiat ovat kuitenkin mielestäni yleensä maukkaita: luumuhillo, nam, samoin pasteijoiden täytteet. Viineristäkin olisi kiva saada vain se vaniljakreemi. Outoa, moni varmasti ajattelee, mutta tämänpä innoittamana syntyi seuraava lihariisipiirakka, jonka täytteessä lihariisipasteijoiden perustäyte hillosipuleilla paranneltuna saa seurakseen munariisipasteijoiden kananmunan. Pinnalle smetanan rippeistä ja maidosta sekoiteltu kastike ynnä juustoraastekuori ja se alkaa olemaan pitkälti siinä. Kun jauhelihakin on peräisin ylimääräisistä jauhelihapihveistä ja kananmunaviipaleet siitä hetkestä, kun totesin, että Pikku-Kokki ja kananmuna eivät ainakaan vielä ole kavereita keskenään, ollaan aika pitkälti riperuoan ytimessä. Mutta sehän täällä osataan.

Kokeilkaapa siis tätäkin omituisuutta, johon riperuoka uppoaa kuin ankkuri mereen. (Olipa huono vertauskuva, mutta enpä keksinyt parempaakaan. Väsymys painaa, Pikku-Kokki jatkaa neljän kuukauden yöhulinoitaan – vaikka täyttääkin sunnuntaina jo seitsemän kuukautta…)

Lihariisipiirakka

Vuoallinen (ø noin 25 cm)

img_0629Pohja:
Annos piirakkataikinaa, esim. lähiaikoina mainostamaani talkkunataikinaa, jonka ohjeen löydät linkin takaa.

Täyte:
2 dl kypsää riisiä (määrät ovat arvioita, laitoin itse mitä sattui olemaan)
1 kovaksi keitetty kananmuna
3 pientä jauhelihapihviä (vaihtoehtoisesti noin 150 g paistettua ja maustettua jauhelihaa, jonka seassa voi paistaa puolikkaan sipulin silputtuna)
hillosipuleita maun mukaan
80-120 g smetanaa
0,5-1 dl maitoa
1 kananmuna
suolaa
mustapippuria
2 dl juustoraastetta

Valmista valitsemasi pohjataikina ja painele se voidellun piirakkavuoan pohjalle ja reunoille. Suorita mahdollinen pohjan esipaisto.
Pilko kananmuna ja sekoita se riisin joukkoon. Levittele seos piirakkapohjalle.
Mikäli käytät jauhelihapihvejä, murenna ne pieniksi ja levittele murut riisin päälle. Muuten levittele riisipedille jauheliha-sipulipaistos.
Lisää sitten hillosipuleita haluamasi määrä.
Sekoita keskenään smetana ja kananmuna. Ohenna seosta hiukan maidolla, jotta siitä tulee sopivan juoksevaa. Sekoita joukkoon myös juustoraaste. Mausta seos suolalla ja mustapippurilla.
Kaada smetana-kananmunaseos päällimmäiseksi piirakkaan.
Paista 175-asteisessa uunissa alatasolla noin 30-40 min. Paistamisen loppuvaiheessa voit nostaa piirakan hetkeksi ylemmäs kauniimman paistopinnan saamiseksi.

No more tölkkikarhu – vaikka siitä hyvä piirakka syntyikin

Appivanhempien mukana meille kulkeutui tölkillinen karhua – siis lihaa, ei olutta. Mikään uusi tuttavuus karhu ei meille ollut; viimeisen vuoden aikana olemme maistelleet sitä kaksi kertaa ravintolassa ja kerran kotona, kotiversiota tuolloinkin tölkistä käsin. Ravintola-annoksista Bellevue veti ehdottomasti pidemmän korren karhupaisteineen, Saslikin karhufrikadellien jäädessä hiukan valjuksi kokemukseksi. Mitä tölkitettyihin kontioihin tulee, ensimmäisellä kerralla onnistuimme paremmin. Karhuburgerpihvit olivat tuolloin ihan maukkaita, niiden jäädessä tällä kertaa sille tasolle, että itse päädyin täyttämään burgerini perinteisellä jauhelihapihvillä. Tiedä sitten, mikä oli erona, mutta nyt liha maistui kummalliselta, rasvaiselta ja tölkkimäiseltä. Taisi olla eri merkkiä kuin viime kerralla. Tuolloin kyseessä oli karhusäilyke virolaisen Linnamäen tapaan, nyt en sattunut painamaan merkkiä mieleeni.

img_0573No siis, koska itse jätin karhupihvini syömättä, meillä odotteli yksi sellainen jääkaapissa jatkokäsittelyyn pääsyä. Päädyin helppoon ratkaisuun ja taiteilin mesikämmenen osaksi piirakkaa, tarkemmin sanottuna palsternakkapiirakkaa. Ohjeen täytteeseen nappasin Yhteishyvä-lehden sivustolta, oli muuten kyseinen piirakka voittanut jonkin sortin leivontakilpailun. Omaa lisääni oli tietysti karhu. Pohjana käytin taannoin esittelemääni jättihyvää talkkunapohjaa.

Voin suositella piirakkaa niin sellaisenaan palsternakkapiirakkana kuin karhullakin terästettynä. Karhu itsessään muuttui piirakkaan lisäämisen myötä huomattavasti paremman makuiseksi, joten mikäli tölkkilihaan vielä törmäämme, taidan suosiolla ujuttaa sen jonnekin ja jättää sellaisenaan syömiset muihin lihoihin.

Hyvä piirakka yhtä kaikki! Kyllä tähän varmasti muukin liha kelpaisi, jos karhua ei satu olemaan, eikä kasvisversio jostain syystä tunnu sopivan kuvioon.

P.S. Jälleen esittelyssä huippuleluja. Tällä kertaa kuvassa komeilee konttaava ja laulava nalle, jonka perässä oma mittarimatomme kiitää päivä päivältä kiihtyvällä tahdilla.

Karhu-palsternakkapiirakka

Vuoallinen (ø noin 25 cm)

img_0569Pohja:
Annos piirakkataikinaa, esim. edellä mainittua talkkunataikinaa, jonka ohjeen löydät yllä olevan linkin takaa.

Täyte:
300 g palsternakkaa / 200 g palsternakkaa ja 100 g (karhun säilyke)lihaa
1 sipuli
2 dl ruokakermaa (osan voit korvata maidolla)
150 g voimakasta juustoraastetta
1-2 kananmunaa
0,5 tl suolaa
0,2 tl mustapippuria
2 rkl tuoretta timjamia

Valmista valitsemasi pohjataikina ja painele se voidellun piirakkavuoan pohjalle ja reunoille. Suorita mahdollinen pohjan esipaisto.
Pese ja kuori palsternakat. Keitä ne kokonaisina vähässä vedessä lähes kypsiksi.
Kuori ja kuutioi sipuli. Pehmennä se öljyssä pannulla. Sekoita sipulin joukkoon mahdollinen kypsä liha.
Leikkaa jäähtyneet palsternakat ohuiksi viipaleiksi.
Vatkaa kananmunat kermamaitoon ja sekoita joukkoon mausteet sekä juustoraaste.
Asettele pohjataikinan päälle ensin palsternakkaviipaleet, sitten sipuli-lihapaistos. Kaada päällimmäiseksi kananmunaseos.
Paista 175 asteessa uunin alatasolla noin 40 min.

Yksinkertainen on kaunista -sipulipiirakka ynnä jättihyvä talkkunapohja

img_0502Sipuli, yksi suosikkiraaka-aineitani, pääsi jälleen arvoonsa, kun leivoin mitäpäs muutakaan kuin sipulipiirakkaa. Yksinkertaisella täytteellä syntyi maukkaan mehevä piirakka, jonka avainsanoina olivat sipuli, timjami ja hunaja. Myöskään Rantasen aidoista hämäläisistä talkkunajauhoista leipoutunut piirakkapohja ei jäänyt missään mielessä varjoon, siitä tuli herkullinen ja näin muutaman kokeilukerran perusteella voin ilomielin suositella talkkunajauhoa piirakkapohjien raaka-aineeksi. Lopputulos on mukavan ruokaisa, sellainen tumma ja rapsakka.

img_0505Mikään kaunotar piirakasta ei tullut, kuten oheiset kuvat kertovat, mutta kuvailinpa sitten sipulinkuoria. Siis sipulinkuoria kuvaillessa, sanotaan vaikka niin.

Sipuli-kinkkupiirakka talkkunapohjalla

Vuoallinen (ø noin 25 cm)

img_0508Pohja:
1,5 dl (vehnä)jauhoja (itse käytin jauhosekoitusta, jossa 1 dl vehnäjauhoja, 0,25 dl korppujauhoja ja 0,25 dl riisijauhoja)
1,5 dl talkkunajauhoja
0,5 tl leivinjauhetta
0,5 tl suolaa
100 g voita
0,5 dl kylmää vettä

Täyte:
2 isoa sipulia
3 valkosipulinkynttä
3 rkl rypsiöljyä
3,5 rkl tuoretta timjamia
2,5 rkl hunajaa
suolaa
mustapippuria
100 g (savu)kinkkua
2 dl kuohukermaa
1 kananmuna
mustapippuria
2 dl vahvaa juustoraastetta

Sekoita keskenään jauhot, talkkuna, suola ja leivinjauhe. Lisää voi nyppimällä se jauhoseokseen. Lisää murumaiseen seokseen kylmä vesi ja vaivaa taikinaksi. Painele taikina voideltuun vuokaan. Pistele haarukalla ja paista 200 asteessa noin 5 min.
Kuori ja suikaloi sipulit ja hienonna valkosipulin kynnet. Kuumenna rypsiöljy isossa pannussa. Lisää sipulit ja kuullota pehmeiksi. Mausta seos timjamilla, hunajalla, suolalla ja mustapippurilla. Suikaloi kinkku ja kääntele joukkoon. Kaada seos vuokaan.
Sekoita kulhossa kerma ja kananmuna. Mausta seos kevyesti suolalla ja mustapippurilla. Kaada seos täytteen päälle. Ripottele pinnalle juustoraaste.
Paista 200 asteessa noin 30 min.

Riisin uusi koti; eli säästeliään Pikku-Rouvan pinaatti-kinkkupiirakka riisipohjalla

img_0410Tässäpä taas oivallinen tapa käyttää ylijäänyttä riisiä – sillä kukapa sitä osaisi koskaan keittää juuri sopivasti. Samalla puhutaan ehkäpä maailmankaikkeuden helpoimmasta piirakkapohjasta eli kyseessä on todellinen säästeliään sekä tällä hetkellä rajallisesti ruoanlaittoaikaa omaavan Pikku-Rouvan riperuoka.

Hauska kokeilu, jonka täytettä suositan testaamaan, vaikka riisipohja ei tuntuisikaan houkuttelevalta vaihtoehdolta. Pohjasta taas oiva lisä sinne gluteenittomien reseptien aarrearkkuun.

Reseptin, jonka itse nappasin Arlan sivustolta ja tallensin tänne muunnellen on kehitellyt Hannan soppa -blogisti Hanna.

Pinaatti-kinkkupiirakka riisipohjalla

Vuoallinen (ø noin 26 cm)

img_0412Pohja:
5 dl kypsää riisiä
2 rkl seesaminsiemeniä
1 kananmuna

Täyte:
3 kananmunaa
2 dl täysmaitoa (minä korvasin kevytmaidon ja kerman sekoituksella)
2,5 dl pinaatinlehtiä
100 g fetajuustoa
1 dl juustoraastetta
suolaa
mustapippuria
200 g (ylikypsää saunapalvi)kinkkua

Paahda seesaminsiemeniä hetki pannulla. Sekoita riisin sekaan seesaminsiemenet ja kananmuna, painele seos sitten voidellun piirakkavuoan pohjalle ja reunoille. Esipaista 180 asteessa 15 min.
Vatkaa täytteen kananmunat ja maito sekaisin. Lisää seokseen pinaatinlehdet, hienonnettu fetajuusto ja juustoraaste. Mausta suolalla ja pippurilla.
Kuutioi kinkku. Levitä kuutiot esipaistetun piirakkapohjan päälle.
Kaada täyte kinkkukuutioiden päälle ja paista 180 asteessa noin 30 min. tai kunnes täyte on hyytynyt ja piiraassa on kaunis paistunut väri. Anna jäähtyä hetki ennen tarjoilua.

Jäähyväiset joulukinkulle vm. 2016 osa 1: ainakin hiukan ranskalainen kinkkupiiras

Viime vuonna puuhastelin erilaisten jouluisten riperuokien parissa pitkälle kevääseen valmistaen laatikoista ja kinkusta mitä erilaisimpia uusioruokia. Tänä vuonna tilanne on hiukan toinen; laatikoita ei jäänyt tähteille yhtään, kinkkuakin vain suhteellisen vähän. Olemme siis oppineet arvioimaan tarpeemme.

img_0264No, koska kinkkua kuitenkin jonkin verran jäi, päätin aloittaa sen parissa hetimiten. Ensimmäisestä osasta valmistui piirakka, alkuperäisohjeessaan K-Ruoka -sivustolla harhaanjohtavasti Quiche Lorraineksi nimetty kinkku-juustopiirakka. Harhaanjohtavasti siinä mielessä, että klassinen Lorraine ei sisällä juustoa laisinkaan, vaan koostuu kinkun ohella pekonista, kananmunista ja kermasta. No, pilkunviilaus sikseen, pääasia että quiche saa mehevän ja runsaan täytteen. Seuraavaa ohjeistusta noudattamalla näin tapahtuu.

Pohjasta sanottakoon, että siitä tuli varsin maistuva. Siitäkin huolimatta, että pelkäsin suoraan sanottuna katastrofia sen jälkeen, kun olin ajattelemattomuuksissani pohjataikinan jauhovalintoja tehdessäni päätynyt muiden muassa korppujauhoihin. Taikina maistui raakana arveluttavalta, mutta kypsänä yhdistelmä miellytti niin maullisesti kuin koostumuksensakin puolesta. Talkkunajauhot taas toivat pohjaan mukavaa tummasävyisyyttä ynnä runsaasti lisää kuitupitoisuutta. Suosittelen siis kokeilemaan tätäkin erikoista piirakan kivijalkaa.

Maukas välipäiväherkku, jota voi hyvin valmistaa vaikkapa uudenvuoden rientoihin.

”Quiche Lorraine”

Vuoallinen (ø noin 26 cm)

Pohja:
1 dl talkkunajauhoja
1 dl vehnäjauhoja
1 dl korppujauhoja
0,5 tl leivinjauhetta
0,5 tl suolaa
100 g voita
kylmää vettä

Täyte:
200 g kypsää (joulu)kinkkua
1 pieni sipuli
0,5 dl tuoretta persiljaa
0,5 dl tuoretta timjamia
150 g juustoraastetta
2 kananmunaa
2 dl (ruoka)kermaa
1 dl maitoa
0,5 tl mustapippuria
suolaa

Sekoita keskenään jauhot, suola ja leivinjauhe. Lisää voi nyppimällä se jauhoseokseen. Lisää murumaiseen seokseen hieman kylmää vettä ja vaivaa taikinaksi.
Painele taikina voideltuun vuokaan. Pistele haarukalla ja paista 200 asteessa noin 10 min.
Leikkaa kinkku pieniksi kuutioiksi. Hienonna kuorittu sipuli ja tuoreet yrtit. Sekoita ainekset kulhossa ja lisää joukkoon vielä puolet juustoraasteesta. Levitä seos esipaistetulle pohjalle.
Vatkaa kananmunien rakenne rikki. Sekoita joukkoon ruokakerma, maito ja loput juustoraasteesta. Mausta mustapippurilla sekä suolalla ja kaada seos piirakkavuokaan.
Paista uunin alatasolla noin 25 min. kunnes täyte on hyytynyt ja pinta saanut kauniin ruskean värin.

Pekoni-perunapiirakka, ei niin kaunis, mutta rakkaudella leivottu

img_0234Eilen huvituin taas tekemään niin sanottua riperuokaa, siis ruokaa, jonka valmistukseen ainesosaset kerätään kodin sen hetkisistä varannoista. Nyt nimittäin alkavat joulumuonat olla valmiina ja pakastin saanut tulevan juhlan myötä sen verran syödäkseen, että on hyvä laittaa vanhemmat varastot kiertoon. Näin syntyi – yllätys, yllätys – piirakka, tuo jämäkokin ainainen oljenkorsi.

Oudoin kokeilu tässä piirakassa oli taannoin kokkailemamme lihapadan valmistuksen sivutuotteena syntynyt kasvissilppu, jonka otin tuolloin talteen ja soseutin nyt sauvasekoittimella hienoksi. Mikäs siinä, ihan mukavasti tuo oheistuote toi makua ja koostumusta piirakkapohjaan ja jauhoja sai laittaa hiukan normaalia niukemmin. Ohjeeseen passaavat hyvin muuten myös laatikoiden rippeet, mikäli niitä sattuu joulusta jäämään yli. Samoin täyte, joka sisälsi tällä kertaa kirjaimellisesti purkkien ja pussien pohjallisia, onnistui sekin mainiosti. Mitä piirakoihin tulee kannattaa rohkeasti siis kokeilla melko erikoisiakin yhdistelmiä.

Pekoni-perunapiirakka

Vuoallinen (ø noin 23 cm)

img_0219Pohja:
1,5 dl jotakin ”ripettä”, kuten kastikekasviksia soseutettuna, sosekeittoa tai joululaatikkoa
1,5 dl jauhoja (mitä nyt sattuu olemaan)
40 g voita
1 tl leivinjauhetta
(ripaus suolaa)

Täyte:
2 isohkoa perunaa (valmiiksi keitetyt tähdeperunat käyvät mitä parhaiten)
10 kuivattua luumua
140 g pekonia
1 sipuli
puolikas paprika
80 g turkkilaista jogurttia
1 dl (kuohu)kermaa
Huom! jogurtin ja kerman voit korvata ranskankermalla
1 kananmuna
2 dl juustoraastetta
ripaus suolaa ja rouhittua mustapippuria

Nypi voi, jauhot ja leivinjauhe murumaiseksi seokseksi. Lisää ripe ja mahdollisesti ripaus suolaa. Taputtele taikina voideltuun piirakkavuokaan ja nosta jääkaappiin odottamaan.
Mikäli perunat ovat raakoja, keitä ne kypsiksi. Kuori ja pilko perunat. Pilko myös luumut.
Paloittele pekoni, sipuli ja paprika.
Paahda pannulla pekonia, kunnes se saa hieman väriä. Lisää perunat, taatelit, sipulit ja paprika. Kääntele kunnes kasviksetkin saavat väriä. Siirrä jäähtymään.
Sekoita jogurtti, kerma, kananmuna, juustoraaste ja mausteet.
Pistele taikinapohja haarukalla ja valuta päälle puolet kananmunaseoksesta. Levitä päälle pekoniseos ja valuta päälle loppu kananmunaseos.
Paista 175-asteisessa uunissa noin 45 min.