Karvisen kasvisruokapäivä

Kirjoitettu by Kaisa

Yksi italialaisen keittiön korvaamattomista lahjoista maailmalle on ehdottomasti lasagne. Tämä Pohjois-Italiassa luultavasti jo 1400-luvulla syntynyt uunissa paistettava pastaruoka on monella tapaa huippujuttu: mahdottoman maukas, monipuolisesti muunneltava, suhteellisen simppeli ja runsaudessaan riittoisa, siis oikeaa arkiruokien aatelia. Ja tietysti kissa Karvisen suosikkiruokaa.

IMG_4904Itse olen varmasti eniten tuttu jauhelihaversion kanssa, mutta joitakin kertoja – tai siis kerran – olen valmistanut myös kasvislasagnea. Tuo olikin varsin hyvää munakoiso-kesäkurpitsatäytteineen. Ohjeen voit käydä kurkistamassa täältä. Pikku-Kokki sen sijaan ei ollut tähän päivään mennessä päässyt kosketuksiin lasagnen kanssa. Näinpä kasvisruokavarastoja täydentäessäni päädyin linssilasagneen, joka osoittautuikin vallan toimivaksi konseptiksi.

Ensin lähdin ottamaan mallia Kananpoikien Bistrosta, joskaan omasta versiostani ei tullut gluteeniton, eikä myöskään vegaaninen. Myös suola, aurinkokuivatut tomaatit ja juusto – raejuustoa käytin hiukan – jäivät oman tekeleeni ulkopuolelle, olihan pääasiallinen tarkoitukseni kuitenkin muonittaa perheemme kokeista pienintä. Syntyi joka tapauksessa varsin maukas kokonaisuus, jonka kokeilua voin ehdoitta suosittaa. Itse tulen  varmasti tekemään tätä uudestaankin. Toki aurinkokuivatut tomaatit kastikkeessa ja juusto kuorrutuksessa olisivat eittämättä tehneet tästä vieläkin herkullisempaa, joten niiden lisäystä suositan niin ikään.

Eipä tähän hätään muuta kuin hyvän maanantain toivotus! Jospa lasagne vaikka tekisi siitä himpun verran mukavamman (mikäli siis sattuu suhtautumaan siihen Karvisen lailla).

Kasvis-linssilasagne

6 annosta

IMG_4911Linssikastike:
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
2 porkkanaa
(1 dl aurinkokuivattuja tomaatteja)
1 dl punaisia kuivattuja linssejä / 290 g kypsiä linssejä
rypsiöljyä
1 tl paprikamaustetta
0,5 tl chilimaustetta
1 tl basilikaa
(suolaa) ja mustapippuria
2 rkl tomaattipyrettä
400 g tomaattimurskaa

Valkokastike:
2 rkl rypsiöljyä / voita
0,5 dl vehnäjauhoja
5 dl maitoa
ripaus musta- / valkopippuria
(0,5 tl suolaa)

lasagnelevyjä
raejuustoa / juustoraastetta

Kuori ja hienonna sipulit, kuori ja raasta porkkanat. (Hienonna myös aurinkokuivatut tomaatit.) Huuhtele ja valuta linssit.
Kaada pannulle tilkka öljyä. Kuullota ensin sipulit. Lisää sitten porkkanaraaste. Mausta paprikamausteella, chilillä, basilikalla, suolalla ja pippurilla. Sekoita joukkoon tomaattipyree ja kaada perään tomaattimurska. (Lisää joukkoon myös aurinkokuivatut tomaatit.) Mikäli käytät kuivattuja linssejä sekoita myös ne tässä vaiheessa joukkoon. Anna kastikkeen hautua 20 min.
Jos käytät kypsiä linssejä, lisää ne nyt joukkoon. Anna kastikkeen porista vielä 10 min. Tarkista maku.
Valmista valkokastike. Kuumenna öljy / sulata voi kattilassa. Kiehauta siinä jauhot. Lisää maito ohuena nauhana, sekoita kastike tasaiseksi. Anna kiehua muutaman minuutin ajan ja mausta.
Kokoa lasagne. Laita vuokaan vuorotellen linssikastiketta, valkokastiketta, raejuustoa ja lasagnelevyjä. Jätä päällimmäiseksi valkokastiketta ja raejuustoa.
Paista 200-asteisessa uunissa noin 45 min.

Kyllä Pikku-Rouva keinot keksii -piirakka

Kirjoitettu by Kaisa

Hmm. Pastavuokaa uunista ottaessani tajusin, että oli tullut tehtyä pieni virhe, kun olin jättänyt päällimmäiseksi kerroksen pastaa. Ylinnä olisi tietysti pitänyt olla kastiketta. Nyt minua katseli vuoasta kerros kivikovia makaroneja, joita edes täysihampainen ei viitsisi nakertaa – saati sitten Pikku-Kokki kuudella maitoversiollaan. No, onneksi pastat sai kuorittua erilleen ja vuoka oli muuten onnistunutta (muikku-pastavuokaa muuten, jos jotakuta kiinnostaa).

IMG_4868Kun minulla kerran oli purkillinen niin sanotusti kelvotonta kivimakaronia, päätin että sille oli keksittävä käyttöä. Lisäksi jääkaapissa sekä pakastimessa odotti uutta kotia aimo määrä muita aineksia, joten lyhyen henkilökohtaisen aivoriihen jälkeen päädyin tekemään, yllätys, yllätys, piirakkaa. Joku saattaisi ihmetellä kaikkea tätä vaivaa vain makaronin tähden, mutta mielestäni tässä voittivat kaikki: töistä palaavaa Aleksia odotti piirakantuoksuinen koti, minua ilahdutti lisäksi se, että teholeikkurin läpi kulkeneet makaronit tuottivat piirakkapohjaan oikeastaan melko mukavan tvistin. Hih, kyllä Pikku-Rouva keinot keksii.

Täyte oli sitten perinteisempi, kinkkua, tomaattia, fetaa sekä pestoa, ja sellaisenaan tottahan toki toimiva. Eli kaiken kaikkiaan onnistunut piirakka jälleen kerran. Pikku-Rouvan piirakkapaja kiittää kiinnostuksestanne.

Pestoinen kinkkupiirakka makaronisella pohjalla

Vuoallinen (ø 25 cm)

IMG_4865Pohja:
2 dl jotakin ”ripettä” (tällä kertaa minä käytin pastavuoan päällä kivikoviksi muuttuneita makaroneja sekä kuivaa ruisleipää, jotka ajoin teholeikkurin läpi vesitilkan kera)
2 dl jauhoja (mitä nyt sattuu olemaan)
50 g voita
1,3 tl leivinjauhetta

Täyte:
Tällä kertaa en sen kummemmin punninnut käyttämiäni täytteitä, kukin mitoittakoon omien mieltymystensä mukaan.

kinkkua
fetaa
miniluumutomaatteja
basilikanlehtiä
1 kananmuna
1 dl kermaviiliä
1 dl kermaa
mustapippuria myllystä
2 rkl pestoa

Tee ensin pohja. Nypi voi, jauhot ja leivinjauhe murumaiseksi seokseksi. Lisää ripe. Taputtele taikina voideltuun piirakkavuokaan.
Kuutioi kinkku ja feta, siivuta tomaatit, silppua basilikan lehdet. Asettele edellä mainitut pohjan päälle.
Sekoita keskenään kananmuna, kermaviili ja kerma. Mausta pippurilla. Kaada seos täytteiden päälle. Ripottele pinnalle vielä pesto.
Paista 200-asteisessa uunissa noin puoli tuntia.

Mitäpä muikuista -pasta – ja taas kalan poskia punoittaa

Kirjoitettu by Kaisa

Kun viimeksi muikkukaupat tehtyäni ja niistä laatikon valmistettuani ”nautiskelin” koko loppupäivän ihastuttavasta muikkuaromista ympärilläni, olin tällä kertaa kaukaa viisas – sekä ehkä hiukan laiska – ja ostin muikkuni perattuina. Selkäruoto oli silti tallella, joten kumihanskoillekin tuli käyttöä. No more muikkuparfyymi!

IMG_4852Viimeksi tein siis muikuista hieman perinteisempää perunaista muikkulaatikkoa, tällä kertaa halusin kokeilla niitä pastan kera. Syntyi muikkuisa makaronilaatikko, ihan kelpo sellainen. Tosin lohi tai tonnikala olisivat voineet säväyttää tässä vielä hieman enemmän – etukäteen ounastelinkin miten muikku ja tomaatti tulevat toimeen keskenään, mutta tulivat ne ihan hyvin. Ensi kerralla taidan kuitenkin kokeilla kalalajin vaihtoa. Joka tapauksessa kiva muikkukokeilu tämäkin.

P.S. Kannattaa tosiaan muistaa säästää hieman tomaattikastiketta päällimmäiseksi kerrokseksi, sillä muuten uunista ulos tulee sangen hyvin paistuneilla – siis kivikovilla – pastoilla kuorrutettu vuoka. No, minä tietysti löysin noillekin uusiokäyttöä (teholeikkurilla muusiksi ja piirakkapohjaan), joten tilanne ei ollut kovinkaan vakava. Pikku-Rouva kyllä keksii keinot ruokahävikin eliminoimiseksi…

Muikku-pastavuoka

4 annosta

IMG_4853200 g tummaa pastaa (minä käytin fusillia)
1 sipuli
0,5 rkl rypsiöljyä
400 g tomaattimurskaa
0,5 tl mustapippuria
0,5 tl rosmariinia
1 tl timjamia
0,5 tl suolaa
1 tl sokeria
300 g muikkufileitä (tai lohta kuutioina / tonnikalaa)
0,5 l maitoa
2 kananmunaa
suolaa
1 rkl maissitärkkelystä

Keitä pasta. Kuori ja pilko sipuli ja kuullota öljyssä pannulla, lisää tomaattimurska ja mausteet.
Valmistele kala sopivaan muotoon, muikut voi jättää kokonaisiksi fileiksi.
Sekoita munamaidon aineet keskenään.
Öljyä vuoka ja kaada pohjalle puolet pastasta, lisää kala ja suurin osa tomaattikastikkeesta, sitten loput pastasta ja kastikkeesta.
Kaada munamaito vuokaan ja kypsennä 180 asteessa uunin alaosassa reilu tunti, kunnes laatikko hyytyy ja saa kauniin värin.

Punastunut uunikala

Kirjoitettu by Kaisa

Kuten taannoin kalaseljankan kohdalla totesin, ei pakastekala ole hullumpi raaka-aine. Ei se nyt tietenkään mikään herrojen herkkukaan ole, mutta ihan harmiton kuitenkin, sellainen arjen apuri, joka ei tee kiusaa kukkarollekaan.

IMG_4799Näinpä otin yhtenä otollisena hetkenä – Pikku-Kokki taisi keskittyä matkakosmetiikkani järjestelyyn – sopivan tuntuiset ainekset esiin ja miltei kirjaimellisesti heittelin ne uunivuokaan. Tämän ruoan valmistuksessa ei tämän jälkeen oikeastaan odotusta lukuun ottamatta muuta tarvinnutkaan tehdä, joten kyseessä on todellinen taaperoperheen unelmaruoka. Olen muutenkin huomannut, että näinä päivinä, kun aikaa on paljon, mutta oikein mitään ei saa tehdyksi, on uuni oivallinen ystävä.

IMG_4803Tomaattisesta uuniseistä tuli odotettua maukkaampaa, jonka lisäksi tomaatti värjäsi kalpeat kalakuutiot mukavan punaisiksi. Tämän ajattelin lisäillä arkiruokakavalkadiini. Nyt keitin kumppaniksi perunoita, mutta ehkäpä joskus voisi kokeilla vaikkapa niin, että vuokaan lisäisi riisiä ja toki enemmän nestettä, jolloin syntyisi kätevä yhden padan kalarisotto. Juu, tätä kokeilenkin ensi tilassa. Kokeilkaa tekin!

Tomaattinen uunisei

4 annosta

IMG_4796300 g pakastekalaa (minulla oli kalakuutioita)
puolikas purjo
3-4 tomaattia
sitruunamehua
suolaa
rakuunaa
400 g tomaattimurskaa
2 dl ruokakermaa (osan voit hyvin korvata maidolla)
tuoretta tilliä

Mikäli et käytä kalakuutioita, paloittele puoliksi sulanut pakastekala.
Suikaloi purjo ja viipaloi tomaatit. Aseta voideltuun uunivuokaan sekaisin kalapaloja, purjosuikaleita ja tomaattiviipaleita. Valuta päälle hieman sitruunamehua. Ripottele pinnalle suolaa ja rakuunaa. (Minä tein taaperotyyliin ja jätin suolan pois, mikä teki lopputulokselle mielestäni yllättävän vähän hallaa.)
Sekoita tomaattimurska, ruokakerma sekä tilli ja kaada kastike vuokaan. Paista 200 asteessa noin 40 min.
Tarjoa esimerkiksi perunamuusin tai muiden valitsemiesi lisukkeiden kera.

Täysipainoista kasvisruokaa niin taaperolle kuin hieman vanhemmallekin taapertajalle: intialainen kasvistagine

Kirjoitettu by Kaisa

Kuluva vuosi on varmasti ollut elämässäni se vuosi, josta olen käyttänyt kaikista eniten aikaa sen miettimiseen, mitä ruokaa valmistaisin. Syy tähän on tietysti Pikku-Kokki, tälläkin hetkellä välipalalautasensa parissa nautiskeleva taapero. Sillä niinhän se on, että mikäli haluaa syöttää lapsensa hyvin ja terveellisesti, on asiaan hiukan perehdyttäväkin. Tai ainakin minun oli niin tehtävä. Mutta en suinkaan valita, tämä on ollut vallan mielenkiintoinen ruokaseikkailu – ja tietysti jatkuu yhä vain.

IMG_4740Kuten olen monesti kertonut, olen Pikku-Kokin kohdalla pitänyt lähtökohtana sitä, että toinen päivän kahdesta lämpimästä ateriasta on kasvisateria. Juuri nämä kasvisruoat ovatkin tuottaneet ehkä eniten päänvaivaa, sillä vaikka minä pidän valtavasti kasvisruoasta, en kuitenkaan ollut sitä tähän mennessä – ainakaan ajatuksella – niin paljon valmistanut. Mutta nyt siis olen.

Jotta kasvisateriasta tulee pienelle kasvavalle ihmiselle täysipainoinen on sitä mielestäni mietittävä vielä vähän liha- tai kala-ateriaa tarkemmin. Todella hyviä kasvisaterian pääraaka-aineita ovat esimerkiksi linssit sekä muut herneet ja palkokasvit tai vaihtoehtoisesti kananmuna. Myös kvinoaan olen tutustunut vasta nyt Pikku-Kokille ruokaa valmistaessani.

IMG_4746Tällaista siis tällä kertaa. Mutta on tässä toki reseptillekin tarkoitus antaa tilaa. Kuten arvata saattaa, kasvisreseptille. Kehotan kokeilemaan seuraavaa kasvistaginea, joka ainakin meillä maistui niin isommille kuin pienemmillekin kokeille. Makua siinä oli mielestäni tarpeeksi ihan ilman suolaakin, vaikka itse en edes aivan täysiä mausteannoksia viitsinyt Pikku-Kokin vuoksi pataan laittaa.

Meillä tagine mutusteltiin kuskusin kera. Pakastimeen piilotetun loppuosan taas ajattelin sovittaa yhteen naanleivän ja jogurttikastikkeen kanssa, vaihtoehtoja olisi toki monia muitakin.

Syyspäivän jatkoja toivotellen!

Intialainen kasvistagine

4 annosta

IMG_47552 sipulia
2 porkkanaa
1 rkl öljyä
pieni kukkakaali
2 tl raastettua inkivääriä
1 tl kurkumaa
1 rkl Garam masalaa
(0,5 tl suolaa)
2 dl punaisia linssejä
5 dl vettä

Kuori ja kuutioi sipulit ja porkkanat. Kuullota kevyesti öljyssä ja anna hautua padassa. Lisää paloiteltu kukkakaali, raastettu inkivääri ja mausteet. Sekoittele hetki.
Huuhtele ja valuta linssit. Lisää pataan linssit ja vesi. Hauduta kannen alla noin 15 min. Lisää tarvittaessa hieman vettä.
Tarjoa esimerkiksi kuskusin, naanleivän ja/tai jogurttikastikkeen kera.

Tunnelmallisia makuja ravintolamaailmassa luku 62: Lipuva illallinen, jazzilla maustettuna

Kirjoitettu by Kaisa

llallisristeilyt ovat usein olleet miellyttävä osa ulkomaanmatkojani. Olen illallistanut erilaisilla aalloilla ainakin Budapestissa, Roomassa, Istanbulissa, Lontoossa ja Pariisissa. Mikseipä siis kokeilla vastaavaa Helsingissäkin, kun näillä omilla lähilaineilla kerran tällaisia mahdollisuuksia tarjotaan?

IMG_4696Monesti mielessä käynyt idea illallisristeillä kotikaupungissa – tai tarkemmin sanottuna entisessä kotikaupungissa – pääsi vihdoin toteutukseen, kun kesällä huomasin ei ollenkaan hullummalta kuulostavan mahdollisuuden hypätä elo-syyskuussa Helsingin saaristossa risteilevän jazzlaivan kyytiin ja nauttia samalla ahvenanmaalaisen Michael Björklundin suunnittelemasta skandinaavisesta menusta. Matkanjärjestäjä oli nimeltään Strömma Finland ja kelluva ravintolamme M/S Aava.

IMG_4704Kun sateisen perjantain päätteeksi nousemme Kauppatorilla Vanhan Kauppahallin edustalla jo moottoreitaan virittelevään alukseen, pilkistää aurinkokin jo hieman pilven takaa. Saamme siis taivaalle miellyttävän matkaseuralaisen. Niin ikään laivan ravintolasalissa on mukavan lämmin tunnelma, ruokailijoille varatut paikat ovat melko pitkälti täytetty. Tilaamme alkuun lasit kuohuvaa ja kilisteltyämme keskitymme seuraamaan paattimme laiturista irrottautumista. Tai oikeastaan kuuntelemaan sitä, sillä moottorin pauhu on melkoinen. Samalla estradille siirtynyt esiintyjäkaksikko, jazzkitaristi Teemu Viinikainen ja pianisti Janne Maarala, lämmittelevät jo välineitään. Tiedossa on ”Kultaiset jazz-ikivihreät” -nimikettä kantava ilta eli mestarisäveltäjien teoksia lähinnä Broadway-musikaalien ja Hollywood-filmien tiimoilta.

Jazzin alkaessa myös ravintolasalissa nousee volyymin taso yhä korkeammalle. Soitanta on todella kovaäänistä, jonka vuoksi seuralaisiaan kuullakseen on ihmisten niin ikään mahdotonta vain puhua, joten lopputulos on tässä suhteessa epätoivottu. Laivan moottori sentään on alkuyskänsä jälkeen hiljentynyt. Joka tapauksessa musiikin olisi suonut olevan huomattavasti enemmän taka-alalla ja nyt tuntuukin siltä, että sen ajoittain tauotessa tunnelma jopa paranee.

Mutta ruokaan, sehän se kuitenkin on tuo iltamme odotetuin osa. Ja totta puhuakseni myös se, että sitten äitienpäivänaaton emme ole Aleksin kanssa päässeet – tai jos ihan tarkkoja ollaan edes oikeammin halunneet päästä – illallistamaan ilman Pikku-Kokin hurmaavaa seuraa. Nyt kuitenkin tuntuu melko ihmeelliseltä vain istua ja odotella rauhassa, mitä kokit ovat Michael Björklundin ohjeistuksella saaneet aikaan.

Tuntuu tylsältä taas koputtaa nokkaa, mutta ihan vertailumielessä on todettava, että tämä oli ensimmäinen illallisristeily, jossa hintaan ei sisältynyt minkäänlaista alkumaljaa. Vaikka se olisikin varmasti tuonut hintaan joitakin euroja korotusta, olisi tämä mielestäni ollut sangen mieluinen lisä, sellainen tunnelmannostattaja. Samoin tuntui hiukan erikoiselta, että ruoan ympärille ei oltu suunniteltu minkäänlaista juomamenua. No, saihan noita tilailtua ihan itsenäisestikin.

Ruokailuvaihtoehtoja laivalla on kaksi, kolmen (36,50€) tai viiden (49,00€) ruokalajin menu, jotka ovat valittavissa joko lihaa ja kalaa sisältäen tai kasvisvaihtoehdoin. Me otamme viisi ruokalajia lihalla ja kalalla, jolloin liikkeelle lähdetään savukirjolohen voimin. Ulkomuodoltaan annos on todella vaatimaton, mutta maut siinä ovat jokseenkin kohdallaan. Kastelholm-juusto ja siitä valmistettu kastike, pikkelöity punasipuli, kurkku ja krutongit – retiiseistä en suostu pitämään näinkään hyvässä seurassa – muodostavat kalan kanssa oivallisen joukkueen, joka pelaa hienosti yhteen. Ainoa, jota moitin on jo edellä mainittu esillepano. No, lohtakin olisi kernaasti saanut olla hiukan enemmän. Toinen alkuruoka, lihapuolen edustaja, on ilmakuivattua kinkkua ja ruskistettua parsaa, kumppaneinaan pähkinöitä, kurkkua, vuohenjuustoa ja ruskistettua omenaviinietikkaa sekä yrttisalaattia. Mielestäni annos on todella maukas.

Väliruoaksi saamme kuohkeaa rapukeittoa ravunpyrstöillä, tomaatinfileillä ja tillikreemillä kruunattuna, rinnallaan krassitoast. Keitto lisukkeineen on erittäin hyvää, jos yhden pienen seikan unohtaa. Se ei ole lainkaan kuohkeaa, pikemminkin päinvastoin. Joko kokki on epäonnistunut tai sitten kuohkeus on jäänyt matkan varrelle; en usko, että tämä on se, mitä haetaan, kun annos on nimetty kuohkeaksi. Niin tai näin, maku on kaikesta huolimatta kohdallaan.

IMG_4718Pääruoan epäonnistuminen menee ilman muuta laivan piikkiin. Meille tarjoillaan timjamivoissa paistettua karitsanfileetä ja kevätsalaattia sokeriherneistä, pinaatista, retiisistä ja palsternakasta sekä vaahdotettua käärmeenlaukkavoita, redusoitua punaviinietikkaa ja perunaleivosta. Liha on hyvää, samoin perunaleivos, eikä kokonaisuudessakaan itse asiassa ole vikaa, paitsi että ruoka on suurilta osin kylmää. Ainoa lämmin asia lautasellani on perunaleivos. Näin ollen kastike ei maistu oikein miltään, eikä lihakaan pääse missään mielessä oikeuksiinsa. Harmi juttu, mutta ymmärtääkseni laivalla ei ole keittiötä ja näin ollen jokin on tainnut mennä ruoan kuljetuksessa tai säilytyksessä pieleen. Ehkäpä tässä piilee syy myös rapukeiton kuohkeuden uupumiseen.

IMG_4729Olemme ajelehtineet jo jälkiruokavaiheeseen ja eteemme purjehtiikin raikkaan näköinen viritelmä. Vaikka crème brûlée tuoreilla mansikoilla sekä mansikkasorbetti sopivat hyvin päättämään tämän tyyppistä ateriaa, nousee mieleeni heti epäilys siitä, kuinka hyvin tämä kaksikko tulee toimeen keskenään. Ja juuri näin, molemmat ovat hyviä omina itsenään, mutta yhteen ne eivät mielestäni sovi. Pieni miinus siis tästäkin.

Siinä siis se, tunnenpa itseni kovin kriittiseksi tällä kertaa. Laiva olosuhteena asettaa toki omat haasteensa, mutta jostakin syystä odotin ehkä himpun verran parempaa. Vaikka niinhän se usein – tai aina – ulkomaillakin on ollut, että ei sitä matkan parasta ateriaa illallisristeilyltä napata. Mutta siitä viis, nämä ovat mukavia kokemuksia. Ja oli tämä kotimainenkin versio, vaikka tunnelma ei ihan noita ulkomaisia vastaaviaan saavuttanut. Lopulta tuntui siltä, että tulihan tämä aikamoisen tyyriiksi, kun risteilystä ruokineen kaksi henkilöä maksoi 160,00€ ja siihen juomalasku päälle. No, hampaankoloon ei kuitenkaan jäänyt mitään ylimääräistä, vaan saimme viettää onnistuneen illan. Uskoisin, että turistina tämä tuntuisi vielä asteen verran rikkaammalta kokemukselta.

Ruoka: 3/5
Tunnelma: 3/5
Palvelu: 3/5

Kokonaisuus: 3/5

Jauhelihaa ja kukkakaalia, miltei sormia napsauttamalla

Kirjoitettu by Kaisa

IMG_4741-1 - Versio 2Erilaiset kaalit ovat herkkua Kotikolossa kahdelle kolmesta. Minä ja Pikku-Kokki popsimme mielellämme keitettyä parsa- ja kukkakaalia ihan sellaisenaan, itse lisään tuohon kolmanneksi vielä ruusukaalin, joka ei ainakaan ensi yrittämällä näyttänyt sulattavan Pikku-Kokin sydäntä. Kaalikääryleet taas ovat yksi niitä arkiruokia, joista haaveilen useasti, mutta joita olen tehnyt tasan kerran itse. (Ja vielä sienistä, tuplanam!) No, nyt kun meitä syöjiä on ensi kerralla varmasti kaksi – mitä kaalikääryleistä pitämiseen tulee uskon vahvasti poikaamme  – saan ehkä vielä jokunen päivä taas aikaiseksi puuhastella noitakin.

Täysin kaalikääryleiden vastaisesti – no, niissäkin ”vaikeaa” on vain ja ainoastaan se kaalin keittäminen – nyt valmistui todella helppoa kaaliruokaa, mutta kuitenkin maukasta sellaista. Resepti jauheliha-kukkakaalivuokaan löytyi Perinneruokaa Prkl -blogista, jossa tämän loistavan arkiruoan kehuttiin valmistuvan käden käänteessä. Totta joka sana. On muuten tuo Perinneruokaa Prkl yksi tämän hetken blogisuosikkejani ja blogistin uutta kirjaakin olen ehtinyt jo hieman vilkaista, kuten kerroin taannoin voileipäkakkupalleroista turistessani. Palaan tähän tarkemmin ehdittyäni tutustua kirjaan vielä hiukan paremmin.

Jauhelihavuokaan tein sen muutoksen, että vaihdoin juustoraasteen raejuustoon, kun kuitenkin tein tämän ensisijaisesti Pikku-Kokkia ajatellen. Suolan jätin niin ikään pois ja osa kukkakaalista korvautui kesäkurpitsalla, joka sopi joukkoon oikein mainiosti.

Tällaisia sadepäivän terveisiä tällä kertaa, kohta taidetaankin käydä Pikku-Kokin kanssa lounaspöytään. Tämä on muuten oivallinen arkiruoka siinäkin mielessä, että se vaan paranee hiukan oltuaan eli kannattaa valmistaa suuri annos ja syödä useampaan otteeseen.

P.S. Jos nuo yllä mainitsemani kaalikääryleet alkoivat kiinnostaa, voi reseptin kurkistaa täältä.

Jauheliha-kukkakaalivuoka

6 annosta

IMG_46521 sipuli
400 g naudan jauhelihaa
2-3 valkosipulinkynttä
2 rkl tomaattipyreetä
3 tl timjamia
1 tl oreganoa
1 tl mustapippuria
(1,5 tl suolaa)
400 g tomaattimurskaa
800 g kukkakaalia (minä korvasin tästä noin 200 g kesäkurpitsalla)
100 g juustoraastetta / raejuustoa

Kuori ja silppua sipuli. Ruskista jauheliha pannulla ja lisää joukkoon sipuli. Kuullota hetki. Lisää hienonnettu valkosipuli ja tomaattipyree. Mausta timjamilla, oreganolla, mustapippurilla ja suolalla. Lisää lopuksi tomaattimurska ja anna hautua hetki.
Jauhelihakastikkeen hautuessa viipaloi kukkakaali (ja kesäkurpitsa) ohuiksi suikaleiksi ja nosta palat voideltuun uunivuokaan. Kaada päälle jauhelihakastike ja sekoita hieman. Paista 200 asteessa 30 min.
Ota vuoka pois uunista. Sekoita hiukan ja lisää päälle juustoraaste. Mikäli käytät raejuustoa, sekoita se joukkoon. Paista vielä noin 30-45 min. kunnes kukkakaali on kypsynyt.

Punajuuri pääsköön pannasta

Kirjoitettu by Kaisa

Nyt kun yksivuotisjuhlia on Kotikolossa vietetty jo reilut pari kuukautta sitten, tuntuu Pikku-Kokin monipuolinen ruokkiminen niin kovin helpolta. No, eipä se tätä ennenkään kovin vaikeaa ollut, mutta kuitenkin, nyt on tuo ”maaginen” raja ylitetty, saa syödä ”mitä vaan”. Tai ainakin maistella.

IMG_4685Eräs alle 1-vuotiailta nitraattipitoisuutensa vuoksi kielletty kasvis on punajuuri. Nyt kun tuokin juurikas lukeutuu sallittujen listalle, päätin aloittaa sen ja Pikku-Kokin yhteistaipaleen valmistamalla punajuuri-kikhernepihvejä. Pihveistä tuli maukkaita ja pidin erityisesti niiden koostumuksesta, joka toi mieleen falafelin. Hummus olisikin ollut mielestäni pihveille oiva kumppani. Tällä kertaa tarjoilin niitä ensin raejuuston sitten valkosipuli-basilika-jogurttikastikkeen kera, joista voiton vei viimeksi mainittu. On muuten tuo Tunnelmallisten alkuhämäristä peräisin oleva jogurttikastike aivan varmasti se Kotikolossa kaikkein aktiivisimmin käytössä oleva resepti, sellainen jokapaikanhöylä – sillä täsmennyksellä, että se oikeasti toimii: grilliruoan ja monenlaisten lihojen kera, hampurilaisissa, salaateissa ja erilaisten kasvisruokien kumppanina näin joitakin käyttökohteita mainitakseni. Kannattaa kokeilla ja varioida esimerkiksi yrttejä vaihtelemalla tai korvaamalla omenasose hunajalla.

Tällaista siis tänään; lyhyestä virsi kaunis Pikku-Kokin osoittaessa merkkejä ensimmäisestä uhmakaudestaan. Ja minä kun odotin niitä saapuviksi aikaisintaan parin vuoden tietämillä. Väärässä taisin olla, kun nuorta herraa ei tunnu saavan enää jatkamaan matkaa tai tekemään mitään muutakaan hänen sen hetkisiin mieltymyksiinsä sopimatonta ilman totaalista raivokohtausta. No, näillä mennään; on tuo kuitenkin maailman ihanin pikkumies.

Punajuuri-kikhernepihvit

4 annosta

IMG_4621400 g punajuuria
1 tlk (285 g) kikherneitä
2 rkl öljyä
1 rkl perunajauhoja
3 rkl vehnäjauhoja
0,5 dl kasvislientä tai maustamatonta jogurttia
puolikkaan sitruunan mehu
1 valkosipulinkynsi
(1 tl suolaa)
0,5 tl mustapippuria
1 tl hunajaa
öljyä paistamiseen

Lisäksi:
esim. yllä mainittua jogurttikastiketta, raejuustoa ja/tai paistettua sipulia

Keitä punajuuret kypsiksi. Pane kikherneet, öljy ja punajuuret monitoimikoneeseen. Jauha hienoksi. (Minä käytin sauvasekoitinta, joka toimi myös hyvin).
Lisää muut aineet ja käynnistä kone hetkeksi.
Anna taikinan tekeytyä jonkin aikaa.
Paista taikinasta pihvejä öljyssä ohukaispannulla miedolla lämmöllä.

Toisen roska on toisen aarre: pekonia ja sipulia – sekä kauan kaivattu kakkulautanen

Kirjoitettu by Kaisa

Minä olen kierrätysihminen. Tykkään paljon enemmän tehdä löytöjä kirpputoreilla kuin kaupoissa, samoin omista ylimääräisyyksistä eroon pääseminen niin, että joku toinen tulee niistä iloiseksi, on ihan mahtavaa. Huomaa, että en ole asiani kanssa yksin, sillä tuntuu että nykyään erilaisia itsepalvelukirpputoreja ynnä muita kierrätysasialla olevia laitoksia löytyy lähes paikasta kuin paikasta, nettikirpputoreista nyt puhumattakaan. Loistavaa näin!

Toinen harrastukseni, joka niin ikään on yhdistettävissä kierrätysintooni, on tapani valmistaa herkkuruokaa rippeistä. Tässä kohtaa iloa tuottaa se, että kauppareissun sijaan tekeekin hankintamatkan omille kaapeilleen ja saa löydöksistään aikaan jotakin maukasta. Jotta tämä on mahdollista ja jotta päästäisiin lopulliseen päämäärään, ruokahävikin minimoimiseen, on pakastettava kaikki mahdollinen – ja oikeastaan mahdotonkin. Sehän minulta sujuu.

IMG_4576Tämä artikkeli pohjaa juuri näihin, kirpputoreihin ja tähteistä tähdiksi -ideologiaan. Esiteltävä piirakka syntyi, kun kurkistin pakastimeen, kuvissa näkyvä kakkutarjotin taas löytyi kirpputorilta. Miksi haluan tehdä kakkutarjottimesta näinkin suuren numeron, on siksi, että en olisi ikinä uskonut, kuinka haasteellista sopivan sellaisen löytäminen voi olla. No, sitkeys palkitaan, jonkun roskasta tuli minun aarteeni.

Seuraava pekoni-sipulipiirakka syntyi oikeastaan vahingossa, kun olin tekemässä pastakastiketta. Sopivan pastan puuttuessa päätin ujuttaa kastikkeen piirakkapohjalle ja lopputulos oli mainio. Suosittelen. Pohjana toimii oikeastaan mikä vaan suolainen piirakkapohja, minä käytin tätä monesti hyväksi havaittua talkkunapohjaa. Mikäli piirakka ei tällä kertaa kiinnosta, voi kastiketta toki jatkaa hiukan vedellä ja tehdä siitä jonkin verran juoksevampaa. Näin tarjoilu pastan kanssa toimii mainiosti. Tällöin kuitenkin kananmuna on syytä jättää pois.

Sipuli-pekonipiirakka

Vuoallinen (ø 25 cm)

IMG_4584Pohja:
Valitsemasi itsetehty tai valmis piirakkapohja. Hyvä vaihtoehto on esimerkiksi yllä linkkaamani talkkunapohja.

Täyte:
160 g pekonia
1 iso keltasipuli
muutama kevätsipulinvarsi
pala leipäjuustoa
2 dl ruokakermaa
1 kananmuna
2 rkl maustamatonta tuorejuustoa
2 rkl pestoa
0,5 tl mustapippuria rouhittuna

Tee ensin valitsemasi pohjataikina, taputtele se piirakkavuokaan ja suorita mahdollinen esipaisto.
Paloittele pekoni, kuori ja pilko sipuli, pilko kevätsipulinvarret ja kuutioi leipäjuusto.
Paista pekonia hetki pannulla ja lisää sekaan keltasipuli. Kuullota kunnes sipulit ovat pehmenneet ja pekoni kunnolla ruskistunut. Ripottele pekoni-sipuliseos piirakkapohjalle ja sen päälle pilkottu kevätsipuli ja kuutioitu leipäjuusto.
Sekoita ruokakerma, kananmuna, tuorejuusto, pesto ja mustapippuri keskenään. Kaada seos piirakan pinnalle.
Paista 200-asteisessa uunissa noin 30 min.

Kasariherkkua toisella tapaa: voileipäkakkupallerot

Kirjoitettu by Kaisa

Voileipäkakku. Mielipiteitä jakava tapaus, itse olen aina lukeutunut myötämielisiin. No, olemmehan kahdeksankymmentäluvun lapsia molemmat, tai minä ainakin, kakulla tuolloin joka tapauksessa kultakautensa.

Syystä tai toisesta voileipäkakkuja on tullut tehtyä todella vähän. Oman perheen parissa se helposti tuntuu liian massiiviselta – ei sitä kuitenkaan ihan ruoaksi tee mieli syödä – ja juhliinkin olen varsinkin lähiaikoina pyrkinyt tekemään mahdollisimman paljon etukäteen. Voileipäkakun ehdoton huono puoli onkin mielestäni juuri pakastukseen soveltumattomuus.

Kun reilu vuosi sitten keksin valmistaa voileipäkakkuleivoksia, ajattelin että vastaavia tulen varmasti suosimaan useamminkin esimerkiksi alkuruoan roolissa. Eipä vaan ole tullut tehtyä. Nyt kuitenkin uuden keittokirjalöydökseni myötä sukelsin jälleen voileipäkakkujen maailmaan. Kirja on nimeltään Perinneruokaa prkl ja ruokalaji taas voileipäkakkupallerot. Hauska idea ja vielä leivoksiakin huomattavasti simppelimpi, sellainen täsmäannoksina helposti toteutettava. Samalla tuli myös testattua, että ranskanleipä toimii niin ikään mainiosti voileipäkakussa, itse kun olen alkuperäisen reseptin tapaan tottunut suosimaan paahtoleipää. Tällä kertaa halusin kuitenkin leivän jämistä eroon, joten käytin ranskanleipä-ruisleipäkomboa, joka toimi hyvin.

Siis suositus; niin reseptille kuin jo varovaisesti keittokirjallekin, johon on aikomukseni perehtyä lähitulevaisuudessa tarkemmin.

Voileipäkakkupallerot

10 annosta

IMG_45181 maustekurkku
puolikas paprika
100 g (palvi)kinkkua
puolikas omena
200 g tuorejuustoa
0,25 tl suolaa
0,25 tl mustapippuria
2 rkl sitruunamehua
8 (paahto)leipäviipaletta
tuoretta ruohosipulia ja/tai persiljaa

Kuutioi maustekurkku, paprika, kinkku ja omena pieniksi, noin puolen sentin kuutioiksi.
Sekoita joukkoon tuorejuusto ja mausta suolalla, pippurilla ja sitruunamehulla.
Poista leipäviipaleista kuoret ja kuutioi leipä noin sentin kuutioiksi. Hienonna ruohosipuli ja persilja.
Sekoita kaikki ainekset yhteen ja muotoile massasta 10 palleroa.