Piirakkamaakarin unelmapizza

Kirjoitettu by Kaisa

Hip hei! Nyt löytyi pizzapohja, joka on kiva valmistaa. On nimittäin niin, että pizza on mielestäni jättihyvää, mutta meillä sitä kuitenkin valmistuu äärimmäisen harvoin, sillä en henkilökohtaisesti pidä pizzapohjan tekemisestä laisinkaan. Jotenkin nuo hiivaa sisältävät, kaulittavat taikinat vaan eivät ole minun juttuni. Ensin pitää stressata sen nousemista, sitten koittaa kaulita sitä sopivaksi. Äh. Ei minusta vaan halusta huolimatta ole pullantuoksuiseksi äidiksi.

Mutta nyt ovat asiat muuttuneet. Meilläkin saa pizzaa – ainakin niin kauan kuin tätä innostusta riittää. Innostuksen lähde on pizzan perunapohja, joka käveli vastaani Perinneruokaa Prkl -keittokirjaa lueskellessani – oiva kirja muuten, samannimisestä blogista puhumattakaan. Ohjeessa perunapohjan päälle oli rakennettu poronkäristystäyte, mutta minä peittelin pohjat kahdella erilaisella kasvistäytteellä sekä pulled porkilla. Osaan niistä keittelin vielä mainion tomaattikastikkeen, jota suosittelen myös kokeilemaan niin tällaiseen kuin ihan tavalliseenkin pizzaan. Tomaattikastikkeen reseptiin törmäsin Ruokasurffausta-blogissa.

Vielä perunapohjasta. Siitä tuli todella mehevä ja tähän mennessä kokeilemani täytteet ovat kaikki istuneet siihen mainiosti. Vaikka osa tällä tavoin valmistamistani pizzoista näytti hiukan kuivilta, ne eivät missään mielessä olleet sitä. Ja kuten sanottua, näitä pohjia oli mukava tehdä, vähän niin kuin piirakkapohjia ikään. Piirakkamaakari kiittää ideasta.

Perunainen pizzapohja

Pellillinen / useampia pienempiä

IMG_5733550 g puikulaperunoita
50 g voita
0,5 tl suolaa
1 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta

Keitä perunat kuorineen kypsiksi.
Kuori ja soseuta perunat ja lisää joukkoon pehmeä voi sekä suola.
Sekoita leivinjauhe vehnäjauhoihin ja lisää perunoihin. Vaivaa, kunnes taikina ei enää tartu käsiin. Lisää tarvittaessa jauhoja.
Taputtele taikinasta leivinpaperin päälle pellille useampia pieniä pizzoja tai koko pellillinen.
Pistele pohjat haarukalla. Esipaista 200-asteisessa uunissa noin 15 min.
Täytettyäsi esipaistetut pohjat, paista pizzoja 225-asteisessa uunissa 10-15 min.

Tomaattikastike pizzalle kuin pizzalle

250 g tölkkitomaattia / tomaattimurskaa
1 rkl tomaattipyrettä
0,5 rkl ketsuppia
0,5 dl vettä
mustapippuria
0,25 tl suolaa
0,5 tl pizzamaustetta
1 valkosipulinkynsi
0,5 rkl balsamiviinietikkaa

Kaada kaikki ainekset kattilaan ja keittele 5 min.
Soseuta sauvasekoittimella tasaiseksi massaksi ja anna porista kevyesti vielä noin 30 min.

Mikäli tomaattikastike ei tunnu sopivan agendaan, mainio vaihtoehto on korvata se esimerkiksi ranskankermalla.

Huom! Kun täytät pizzoja, laita alimmaiseksi tomaattikastiketta tai jotakin sen korviketta, sitten juustoraastetta ja viimeiseksi päätäytteet. Näin täytteet eivät liiskaudu juustoraasteen alle ja pizza säilyy myös raikkaamman näköisenä.

Eräs kalajuttu

Kirjoitettu by Kaisa

Kalakokkina en ole kunnostautunut ollenkaan. Näin siitäkin huolimatta, että pidän kalasta valtavasti, oikeastaan enemmän kuin lihasta. Miksi sitten kalan käsittely ja valmistus tuntuu hankalalta? Luulen, että syyllinen tähän on rakas aviomieheni. Ruoanlaittoni nimittäin alkoi vasta hänet tavattuani, kun siitä tuli meidän yhteinen harrastuksemme. Ja sellaisena se on pysynyt tähän päivään, jo kuuden vuoden ajan. Olipa muuten tämä blogikin Aleksin idea – joskin me aika nopeasti huomasimme, että kirjoittaminen ei ollutkaan meidän molempien juttu. No, eipä siinä, minä mieluusti raportoin kokeiluistamme ihan itseksenikin.

Mutta se kala-asia. Koska Aleksi ei liiemmin ole ollut kalamiehiä – nyt tosin huomattavasti enemmän kuin kuusi vuotta sitten – on kalan syöminen, ja varsinkin sen valmistus, jäänyt kohdallamme minimiin. Mutta nyt tilanne on muuttunut, sen on täytynyt muuttua. Koska Pikku-Kokki.

IMG_5609Parannukseni kala-aterioita tarjoilevana äitinä on edennyt askel askeleelta. Viiden tähden suoritukset ovat toistaiseksi vielä tavoitetasoni yläpuolella ja olenkin tässä vaiheessa pyrkinyt saalistamaan verkkoihini hyviä ja helppoja kalareseptejä. Ihan hyvin olen mielestäni tässä pelissä menestynyt.

Seuraava kalapata tuntui kieltämättä ajatuksena hiukan erikoiselta, mutta oli silti hauska tuttavuus. Aprikooseista en tiedä, koska niitä ei varastoistamme tähän hätään sattunut löytymään ja kalakin oli tässä köyhän miehen versiossani pakastekalaa, kun alkuperäinen Kodin Kuvalehden resepti puhui kuha- tai ahvenfileestä. No, laitan oheen alkuperäisen reseptiikan ja suosittelen rohkeasti kokeilemaan.

Bataatti-aprikoosi-kookoskalapata

4 annosta

IMG_5603750 g bataattia
1 iso sipuli
2-4 valkosipulinkynttä
3 kuivattua aprikoosia
3 tomaattia (tomaattimurska menetteli myös)
700 g kuha- tai ahvenfileetä (tai pari pakettia pakastekalakuutioita)
2 rkl ruokaöljyä
6 dl kookosmaitoa
0,5 tl chiliä
1 tl suolaa

Lisäksi:
tuoretta korianteria
basmatiriisiä (minä tarjoilin tattarisuurimoiden kera)

Kuori ja pilko bataatit kuutioiksi. Kuori ja viipaloi sipuli ja valkosipulit. Pilko aprikoosit pieniksi. Jos et käytä tomaattimurskaa, kuori ja lohko tomaatit. Tomaatti kuoriutuu siististi, kun kastat sen ensin nopeasti kiehuvaan veteen. Poista tomaatin siemenet.
Huuhtele kalafileet ja kuivaa ne talouspaperilla. Paista fileet kuumassa öljyssä pannulla nopeasti, kunnes pinta on haalean kullanruskea. Siirrä paistetut fileet odottamaan. Pakastekalakuutiot voit lisätä pataan keittämisen loppuvaiheessa.
Valuta isoon kasariin tai pinnoitettuun kattilaan öljyä. Laita bataattikuutiot paistumaan. Lisää sipuli, valkosipuli, aprikoosit ja tomaatit. Anna paistua muutama minuutti.
Kaada kasvisten päälle kasariin kookosmaito. Mausta chilillä ja suolalla. Anna kiehua 15-20 min. välillä sekoittaen. Lisää keittämisen loppuvaiheessa kalafileet/kalakuutiot.
Koristele valmis kalapata korianterilla. Tarjoa esimerkiksi keitetyn basmatiriisin kanssa.

Kurpitsan ja pekonin suloinen liitto

Kirjoitettu by Kaisa

Touhuiluni halloweenista tähteille jääneen myskikurpitsan kanssa jatkuivat, kun rennon lauantaiaamun puitteissa päätin valmistaa loppuun edellisenä päivänä esivalmistelemani kurpitsa-pekonipiirakan. No, todelliseksi touhuiluksi tämä sitten menikin, kun Pikku-Kokki päätti iskeä lusikkansa soppaan. Veijari oli nimittäin jossakin vaiheessa päässyt käsiksi uunin vipuihin ja vääntänyt sen 275-asteiseksi. Siellä minun piirakkani sitten uunin syleilevässä lämmössä paistui, paistui ihan kunnolla. Onneksi satuin vartin kohdalla vilkaisemaan tilannetta, joka tosin oli siinä vaiheessa jo päässyt riistäytymään käsistä. No, näin selvisimme kuitenkin vain pienellä käryllä ja piirakkaa pystyi jopa syömään, pienen ehostuksen myötä.

IMG_5570Ulkonäköön Pikku-Kokin tempaus vaikutti siinä määrin negatiivisesti, että en ruvennut kuvaamaan tätä kärähtänyttä tuotosta. Onneksi satuin kuitenkin ikuistamaan edellisenä päivänä valmistuneet kurpitsakuutiot.

Siitä huolimatta, että kävi kuten kävi, halusin ehdottomasti jakaa reseptin, sillä piirakka oli todella hyvää. Makeiden kurpitsojen hento tulisuus yhdistettynä pekonin suolaisuuteen toimi mainiosti ja mitä luultavammin tulen valmistamaan tätä uudestaankin. Haluan maistaa niin ikään oikein paistettua versiota.

Tällaista tällä kertaa. Pian päästäänkin Pikku-Kokin kanssa taas paistopuuhiin, kun viikonloppuna ajattelimme kunnostautua piparipuuhissa ja leipoa niitä koko perheen voimin. Tätä ei olekaan Kotikolossa tapahtunut sitten ensimmäisen yhteisen joulumme…

Kurpitsa-pekonipiirakka

Vuoallinen (25×35 cm)

IMG_5564Pohja:
3 dl vehnäjauhoja (suosittelen sekoittelemaan erilaisia jauhoja, esim. sämpyläjauhot tuovat mukavaa rouheutta)
1 dl kaurahiutaleita
1 tl leivinjauhetta
0,5 tl suolaa
150 g margariinia
1 dl hienoa porkkanaraastetta

Täyte:
300 g myskikurpitsaa
1 rkl öljyä
1 chili
1 tl timjamia
0,25 tl suolaa
200 g pekonia (mielestäni hieman pienempikin määrä riittää)
2 dl ranskankermaa
2 kananmunaa
(0,5 tl suolaa)
0,5 tl mustapippuria
150 g juustoraastetta

Valmistele ensin kurpitsat. Kuori ja kuutioi kurpitsan malto. Pane kuutiot uunivuokaan, kääntele sekaan öljy, silputtu chili, timjami ja suola. Paahda kuutioita 200-asteisessa uunissa 25 min.
Tee tällä välin pohja. Sekoita kuivat aineet keskenään. Sekoita melkein sula voi porkkanaraasteen joukkoon. Sekoita kaikki ainekset yhteen taikinaksi. Levitä taikina öljytyn vuoan pohjalle ja reunoille. Nosta jääkaappiin.
Paloittele pekoni ja paista palat rapeiksi paistinpannulla.
Sekoita kananmunat ranskankermaan. Mausta seos (suolalla) ja mustapippurilla. Mielestäni pekonista kuitenkin tulee piirakkaan vähintäänkin tarpeeksi suolaa.
Esipaista pohjaa 200-asteisessa uunissa 10 min.
Levitä kurpitsakuutiot ja pekonipalat pohjan päälle. Kaada päälle ranskankermaseos ja ripottele pinnalle juustoraaste.
Kypsennä piirakkaa 200-asteisessa uunissa noin 30 min.

Tunnelmallinen lukutoukka osa 2: Rajasta etelään, auringosta länteen

Kirjoitettu by Kaisa

Tammen Keltainen kirjasto, se on se minun kirjallinen lähteeni, sieltä minä ammennan sanojen voimaa, siellä ne minun rakkaimmat kirjailijani pitävät majaansa. Näinpä olikin vähintään nolostuttavaa, että yli vuoteen en ollut saanut yhtäkään Keltaista luettua. No, sitten Pikku-Kokin syntymän heinäkuulla 2016 olen lukenut kolme ”oikeaa” kirjaa, joista kaksi valvoessani yöt läpeensä juuri syntynyt nyytti rinnallani. Tämä oli siis ensimmäinen romaanini reiluun vuoteen – ja palautti kyllä haluni lukulampun kajoon ryminällä. Kyllä minusta taas kirjallinen toukka kuoriutuu…

9789513196233_frontcover_final_originalHaruki Murakami: Rajasta etelään, auringosta länteen
Tammi, Keltainen kirjasto 2017
Suom. Juha Mylläri
Kokkyō no minami, taiyō no nishi, 国境の南、太陽の西
Kodansha, 1992

Haruki Murakami on yksi niitä kirjailijoita, joiden tuotantoa odotan aina innolla. Lisäjännitystä hänen kohdallaan asiaan tuo se, että oikein koskaan ei voi tietää, mitä tuleman pitää – mutta jotakin kutkuttavaa kuitenkin. Tähän mennessä ei ole tarvinnut pettyä.

Rajasta etelään, auringosta länteen on hieman alle nelikymppisen Hajimen tarina. Hajimen, joka on perheensä ainoa lapsi ja tuollaisena mahdottoman harvinainen. Ensimmäisen tässä mielessä kaltaisensa hän tapaa alakoulun viidennellä luokalla – ja pikkuisen rakastuu. Sielunkumppanuutta, kevyttä klassista musiikkia ja teetä, sellainen on Hajimen ja tytön, Shimamoton, tarina. Lukioiässä Hajime saa ensimmäisen ”virallisen” tyttöystävänsä, Izumin. Tuolloin ainokaisuuden kahleet eivät enää kurista Hajimea. Tuolloin hän myös loukkaa, haavoittaa syvältä. Sitten on useita ohimeneviä vuosia, kunnes Hajime kolmikymppisenä avioituu.

Kirjan tapahtumahetkellä Hajimella on tuo vaimo, Yukiko, kaksi tytärtä ja menestyvä yritys. Sekä muistoissaan Shimamoto ja hieman Izumikin. Entisten naispuolisten ystävien varjot leijuvat Hajimen yllä. Sitten tapahtuu jotakin, muutamia merkitseviä asioita, ja vanhat kahleet kuristuvat Hajimen kaulan ympärille yhä tiukemmin. Lopun haluan teidän selvittävän lukemalla.

IMG_5537Rajasta etelään, auringosta länteen on ihan hyvä kirja. Sanon ihan, koska se on Murakamin käsialaa. Jonkun toisen kohdalla tämä olisi luultavasti tuntunut paremmalta, mutta nyt odotukset olivat korkeammalla. Vaikka teoksessa on paljonkin murakamimaista jo ihan alkuasetelmasta lähtien, jää se mielestäni hiukan vaillinaiseksi. Naiset Hajimen menneisyydestä sopivat niin ikään muottiin, johon Murakami ”naisensa” monesti valaa: jotakin mystistä ja sisäänpäinkääntynyttä, tällä tavoin sangen kiinnostavaa. Ja kyllähän tästä ihan kiinnostava tarina kasvaakin, mutta silti, en voi kieltää, että en olisi sen loputtua ajatellut odottaneeni jotakin suurempaa. Heti kirjan suljettuani minussa syntyi ajatus, että tiivistämällä Murakami olisi saanut tästä loistavan novellin, sellaisen täyteläisen.

Kaikesta huolimatta ehdottomasti lukemisen arvoinen teos, jota haluan kyllä suosittaa. Mutta jos tämä on ensimmäinen Murakamisi, lue joka tapauksessa vielä toinen, ainakin toinen.

Kurpitsaa lasagnessa – nam!

Kirjoitettu by Kaisa

Halloween tuli ja meni, mutta meillä jäivät tällä kertaa kurpitsaruoat tekemättä. Suunnitelmia kyllä oli, ja muutaman kurpitsankin olimme jo ehtineet hankkia. Elämä kuitenkin oli suunnitellut varallemme toisenlaista menoa ja murkinaa, joten niin jäivät kurpitsat nököttämään jääkaappiin vailla sen suurempaa tehtävää. Pikku-Kokki tosin piti noita sangen mielenkiintoisina räpläiltävinä.

IMG_5488Koska halusin kurpitsoille jotakin leluina toimimista tähdellisempää virkaa, etsiskelin käsiini joitakin reseptejä. Ensimmäinen toteutuksen alle päässyt oli kurpitsalasagne, jossa valkokastike ja juusto korvautuivat myskikurpitsasta ja kookosmaidosta tehdyllä soseella. Kastike taas syntyi paprikasta, tomaatista ja sienistä, joista viimeksi mainitun tosin korvasin versiossani broilerilla. Tällöin särkyi ruoan kasvisajatus, mutta lähtökohtaisesti tarkoituksenani olikin valmistaa kurpitsaruokaa. Joka tapauksessa sienet olisivat varmasti olleet vähintäänkin kelpo vaihtoehto, joten laitan alle reseptin alkuperäisen sieniversion. Huomionarvoista on, että tämä on myös maidoton lasagne, mikäli sellaiselle on tarvetta.

Lasagnesta tuli hyvää. Kurpitsasose oli tavallaan kepeämpi vaihtoehto ja peruslasagnen joskus kovinkin raskas olemus ei tässä häirinnyt. Tätä popsii siis mielellään vaikkapa kevyeksi lounaaksi.

Suosittelen. Alunperin Deliciously Ella -keittokirjasta peräisin olevan idean siirtämisestä eteenpäin kiitän Korianterifarmi-blogia.

Kurpitsalasagne

8 annosta

IMG_54852 keskikokoista myskikurpitsaa
3 valkosipulinkynttä
1 salottisipuli
3 punaista paprikaa
oliiviöljyä
300 g sieniä / kypsää broileria
400 g tomaattimurskaa
suolaa ja mustapippuria
lasagnelevyjä
2 dl kookosmaitoa

Kuori kurpitsat ja paloittele ne. Kaada isoon kattilaan parisen desiä vettä. Lisää pilkotut kurpitsat ja höyrytä niitä parisenkymmentä minuuttia – niin pitkään, että ne ovat todella pehmeitä.
Kuori ja pilko valkosipuli ja sipuli, paloittele paprikat ja silppua sienet tai vaihtoehtoisesti pilko broileri.
Paista valkosipulimurskaa, salottisipulia ja paprikanpaloja oliiviöljyssä miedolla lämmöllä muutama minuutti. Lisää silputut sienet ja paista kymmenisen minuuttia. Broilerit voit lisätä hieman myöhemmässä vaiheessa. Kaada sekaan tomaattimurska ja hauduta vielä kymmenisen minuuttia. Mausta suolalla ja pippurilla.
Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen.
Soseuta pehmenneet kurpitsat ja kookosmaito sauvasekoittimella tasaiseksi. Mausta suolalla ja pippurilla.
Kokoa lasagne perinteiseen tapaan: levitä lasagnevuoan pohjalle kerros tomaattikastiketta, sitten lasagnelevyjä, tomaattikastiketta, kurpitsakastiketta ja lasagnelevyjä. Jatka muutaman kerroksen verran. Peitä viimeiset pastalevyt kurpitsakastikkeella.
Paista lasagnea noin 40-45 min. Peitä vuoka paistamisen loppuvaiheessa foliolla, jos pinta näyttää kuivuvan liikaa.
Anna vetäytyä hetki ennen tarjoilua.

Intian makuinen maanantai : mango masala

Kirjoitettu by Kaisa

Yksi Pikku-Kokin ehdottomia ruokasuosikkeja on tomaatti. Tuo punainen herkku on kulkenut pikkuisen popsijamme suosikkilistalla lähes niin kauan, kuin hän ylipäätään on makuja maistellut. Mikäs siinä, terveellinen ystävä.

Johtuen tästä tomaattitykkäämisestä on Pikku-Kokille sangen helppo valmistaa mieluisaa ruokaa. Toisaalta tähän mennessä nuorukainen on vaikuttanut sen verran kaikkiruokaiselta, että ongelmia ruokailun kanssa ei ole ollut muutenkaan. Mutta kyllä ne suosikit silti ovat jo huomattavissa – sekä se, kuinka vaikea niitä on vastustaa. Olinpa nimittäin viritellyt erään ruokakuvauksen valmiiksi Pikku-Kokin tullessa nautiskelemaan välipalaansa näköetäisyydelle. Vaikea oli selittää taaperolle, että tomaatteihin ei juuri nyt sopisi koskea… Hmm, enpä ollutkaan tullut ajatelleeksi, että tomaatitkin voivat olla jotakin NIIN vastustamatonta, että kun niitä näkee, on saatava maistaa heti.

IMG_5459Edellinen esipuhe juontui mieleeni siitä, että joitakin aikoja sitten tulin tehneeksi Pikku-Kokille kasvispihvejä, jotka osoittautuivat hänen laveaan makuunsa sopimattomiksi. Nyt esiteltävä ratkaisu kuitenkin pelasti tilanteen, kun pihvit pääsivät polskimaan tähän samettiseen tomaattikastikkeeseen. Resepti oli samalla ensipuraisuni Sara Askin ja Lisa Bjärbon uudesta Lisää kasvisruokaa koko perheelle -keittokirjasta, johon perehtymistä olen innolla odottanut. Ja hyvä alku tämä olikin, helppo ja maukas.

Oikeastaan kyseessä oli paneer mango masala, siis itsetehdyllä tuorejuustolla kruunattu mangopata. Minä jätin kuitenkin tuorejuuston tekemättä, joten valmistui yksinkertaisempi kookoksinen tomaatti-mangokastike, jossa maut olivat kohdillaan. Ja kuten sanottu Pikku-Kokki söi myös innolla.

Laitan joka tapauksessa reseptin alle täydellisenä, sillä uskon vahvasti, että paneerin kanssa tämä olisi ollut vielä paljon parempaa. Mikäli tuorejuusto ei kuitenkaan houkuttele, kastikkeeseen voi huoletta sujauttaa jotakin itselle sopivampaa, kuten vaikkapa kanaa. Tuota vinkkiä kasviskirjan tekijät eivät varmastikaan katsoisi hyvällä, mutta ihan vain näin meidän kesken…

Jep, jep, tämän kirjan ääreen palaan varmasti lähitulevaisuudessa tarkemmin.

Paneer mango masala

6 annosta
Huom! Aloita paneerin valmistus hyvissä ajoin. Voit myös tehdä sen aiemmin päivällä ja säilyttää jääkaapissa odottamassa vuoroaan.

IMG_5440Paneer:
2 l vanhanajan maitoa (homogenoimatonta; noin 4% rasvaa)
1 dl paksua jogurttia (noin 10% rasvaa)
1-2 ison sitruunan mehu

Kastike:
1 keltasipuli
4 valkosipulinkynttä
pala tuoretta inkivääriä (noin 3 rkl hienonnettuna)
4 rkl rapsiöljyä
1,5 rkl kurkumaa
400 g tomaattimurskaa
0,5 dl tomaattipyrettä
3 dl cashewpähkinöitä (suolattuja tai suolaamattomia)
4 dl kookosmaitoa
suolaa ja halutessasi chilihiutaleita maun mukaan
250 g (pakaste)mangokuutioita

Lisäksi:
riisiä (minä keitin tällä kertaa polentaa, joka sopi sekin ihan mukavasti)

Tee ensin paneer. Kiehauta maito ja jogurtti suuressa kattilassa. Sekoittele seosta, jotta se ei pääse palamaan kiinni, ja tarkkaile, ettei se kiehahda yli. Kun maitoseos alkaa kiehua, siirrä kattila pois liedeltä. Lisää sitruunamehua, kunnes maito juoksettuu. Sekoita parin minuutin ajan maidon paakkuuntuessa.
Levitä puhdas keittiöpyyhe lävikköön ja kaada päälle juustomassa. Painele massaa hieman, kunnes se on litteä levy. Anna nesteen valua juustosta 20-30 minuutin ajan, kunnes juusto on kiinteää. Pilko levy paloiksi (2 cm x 2 cm) ja jätä sivuun odottamaan.
Kuori ja hienonna sipuli, valkosipuli ja inkivääri. Kuullota öljyssä ja lisää kurkuma.
Kaada tomaattimurska, tomaattipyre, cashewpähkinät ja kookosmaito kasariin ja keittele vähemmäksi parin minuutin ajan. Soseuta kastike sauvasekoittimella. Se saa mielellään jäädä hiukan rakeiseksi. Mausta maun mukaan suolalla ja chilihiutaleilla.
Lisää mango ja paneer (tai jokin muu) kastikkeeseen ja anna poreilla vielä muutaman minuutin ajan.
Tarjoile valitsemasi lisukkeen kera.

Mustanmakkaran uusi koti, piirakkavuoka

Kirjoitettu by Kaisa

Ainoa makkara, josta voin sanoa oikeasti pitäväni on mustamakkara. Tai no, valehtelin, siskonmakkarasta pidän myös ja chorizosta. Ensin mainitusta keitossa ja chorizosta lähinnä mausteena. Mutta mustamakkara, sitä voin syödä ihan sellaisenaan, paistettuna tai grillattuna. Kumppaniksi valitsen mieluiten voin, aitoon tamperelaistapaan kuuluvan puolukkahillon jätän mieluiten muihin yhteyksiin.

Vaikka Aleksi meistä kahdesta – Pikku-Kokki ei onneksi osaa vielä edes haaveilla makkaran maistamisesta – edustaakin ehdottomasti sitä makkaramyönteisempää linjaa, ei hän erityisemmin pidä mustastamakkarasta. Tämän takia minua hiukan jännitti, mutta rohkaisinpa kuitenkin mieleni ja lähdin kokeilemaan, miten suosikkimakkarani istuisi piirakkaan.

IMG_5343Hyvinhän siinä taas kävi, jopa ”timanttisesti”, kuten Aleksi kuvaili makujen yhteensopivuutta. Myönnettäköön, että omastakin mielestäni onnistuin mainiosti, joten toisinto oli tehtävä melko pian uudestaan, ensimmäinen kun jäi kuvaamatta. Tätä toista versiota parantelin vielä himpun verran vaihtamalla puolukat puolukkakastikkeeseen, jota pirskottelin piirakan pinnalle. Kastiketta voin muuten suositella ihan sellaisenaankin, maistuu varmasti hyvin esimerkiksi liharuokien kera. Samoin annoin sipuleille pienen ekstratwistin karamellisoimalla ne.

Yksi piirakan ehdottomia juttuja on punasipulihilloke eli mikäli tätä lähtee tekemään, ei ihan helpolla tai ainakaan nopealla aikataululla selviydy, mikäli hilloketta ei löydy valmiina. Punasipulihilloke on kuitenkin niin hyvää ja monikäyttöistä, että sitä kannattaisi aina olla vähintään purkillinen jääkaapissa. No, se on yksi meidän keittiömme ikisuosikkeja, jonka resepti löytyy jo Tunnelmallisten alkuhämäristä. Linkin löydät alempaa piirakan ohjeistuksesta.

Mainittakoon vielä pohjasta, että tämä jo monesti mainostamani rouhea porkkana-kaurapohja on yksi parhaita kokeilemiani piirakkapohjia. Suosittelen suuresti.

Eipä tällä kertaa muuta, kuin tunnelmallista pyhäinpäivää. Me pääsemme tänään, jo ensimmäisiin pikkujouluihin, joten tästä se loppuvuoden hulinointi alkaa. Jee!

Puolukkainen mustamakkara-punasipulipiirakka

Vuoallinen (ø 23 cm)

IMG_5353Pohja:
1 dl vehnäjauhoja (myös sämpyläjauhot toimivat hyvin)
1 dl kaurahiutaleita
0,5 tl leivinjauhetta
(0,5 tl suolaa)
100 g voita
1 dl hienoa porkkanaraastetta

Punasipulihillokkeen ohjeen voit katsoa täältä. Huom! Tekeytyminen vie ainakin vuorokauden.

Puolukkakastike: (mikäli teet koko annoksen, kastiketta jää pieni purkillinen yli)
200 g puolukoita
0,5 dl öljyä
0,5 dl sokeria
1 rkl hunajaa
0,5 tl sinappia
1 tl soijakastiketta
0,25 tl suolaa
valkopippuria

Täyte:
100-200 g mustaamakkaraa
200 g sipulia
1 rkl voita
0,5 tl sokeria
ripaus suolaa
ripaus valkopippuria
100 g turkkilaista jogurttia
0,5 dl maitoa
1 kananmuna
mustapippuria myllystä

Tee ensin pohja. Sekoita kuivat aineet keskenään. Sekoita melkein sula voi porkkanaraasteen joukkoon. Sekoita kaikki ainekset yhteen taikinaksi.
Levitä taikina öljytyn vuoan pohjalle ja reunoille.
Tee sitten puolukkakastike. Soseuta puolukat. Lisää öljy ja muut ainekset. Sekoita tasaiseksi kastikkeeksi.
Survo mustamakkara haarukalla murumaiseksi.
Kuori ja pilko sipulit. Kuumenna voi paistinpannulla. Lisää sipulit, kuullota ja anna niiden kypsyä kannen alla noin 10 min.
Ripottele sipulien pinnalle sokeri, kääntele ja jatka kypsentämistä ilman kantta 5 min. Mausta suolalla ja pippurilla. Sekoita joukkoon mustamakkaramuru.
Esipaista pohjaa 200-asteisen uunin alimmalla tasolla 5-10 min.
Levitä sipuli-mustamakkarapaistos esipaistetulle piirakkapohjalle.
Sekoita jogurtti, maito ja kananmuna. Mausta seos mustapippurilla ja kaada vuokaan.
Seuraavaksi pirskottele pinnalle puolukkakastiketta ja viimeistele piirakka reilulla määrällä punasipulihilloketta.
Paista 200 asteessa alimmalla tasolla puolisen tuntia.

Koska sormilla on vaan niin paljon kivempi syödä: mustapapupihvit

Kirjoitettu by Kaisa

Pikku-Kokki – ikää vuosi ja pian kolmasosa toista – on periaatteessa jo oppinut lusikoinnin ja pikkuhiljaa myös haarukoinnin jalon taidon. Siis nimenomaan periaatteessa; syntymäpäiväkakku kulkeutui suuhun mutkattomasti lusikalla jo lähes neljä kuukautta sitten, kaikki asiat eivät vieläkään. Niin, taito löytyy, viitseliäisyyttä silloin tällöin. Joka tapauksessa miltei annoksesta huolimatta vaihtuvat ruokailuvälineet vähintään puolessa välissä sormiin, mutta viis siitä, sormiruokailuhan on trendikästä.

Tästä johtuen teen Pikku-Kokille yhä silloin tällöin sormiruoka-annoksia, ”kulhoja”, joihin kokoan hänen suosikkimakujaan. Sen lisäksi, että veijari tykkää näistä, hän selviytyy niistä pitkälti itsekseen, joka taas antaa kanssaruokailijoille mahdollisuuden nauttia lämpimästä ateriasta. Toisaalta, viimeisen reilun vuoden enemmän tai vähemmän kylmää ruokaa syöneenä, olen oppinut arvostamaan muuten hyvissä merkeissä sujuvaa ruokailua niin paljon, että ruoan lämpötila tuntuu melko toisarvoiselta asialta.

IMG_5319Seuraavaksi esiteltävät mustapapupihvit toimivat paloiteltuina mainiosti mainitsemissani kulhoissa. Resepti oli jälleen kerran napattu Sara Askin ja Lisa Bjärbon loistavasta Kasvisruokaa koko perheelle -kirjasta, jossa nämä pihvit tarjoiltiin osana hampurilaisia. Varmasti toimiva konsepti. Itse tykkäsin erityisesti siitä, että pihvien kaikkia ainesosia ei survottu, vaan niihin jätettiin myös hieman pureskeltavaa. Pihvien kohdalla on hyvä huomioida, että teki niistä burgereita tai ei, jonkin kastikkeen ne vaativat osakseen parhaimmillaan ollakseen. Lisäksi suosittelen reseptin mukaisesti paistamista pannulla, sillä uunissa ne kuivuivat vähän liiaksi.

Tällä kertaa päiväkahvikupposeni ei kerro minulle enempää, joten lopettelen hyvän marraskuun toivotuksiin.

Mustapapupihvit

6-8 kpl

IMG_53281 keltasipuli
1 valkosipulinkynsi
1 tl juustokuminaa
ripaus chilihiutaleita
(rapsi)öljyä paistamiseen
3-4 dl keitettyjä mustapapuja (minulla oli 230 g, joka oli sopiva määrä)
1 mm (mielestäni tämä tarkoittaa noin viidesosa teelusikallista) mustapippuria
2 mm suolaa
200 g keitettyä perunaa
1 dl karkeasti rouhittuja cashewpähkinöitä
1 dl maissia
1 kananmuna
0,5 dl korppujauhoja
1-2 dl pankojauhoja (tai tavallisia korppujauhoja)

Kuori sipuli ja valkosipuli, pilko ne karkeaksi. Kuullota sipulia, valkosipulia, juustokuminaa ja chilihiutaleita muutaman minuutin ajan paistinpannussa.
Huuhtele ja valuta mustapavut ja sekoita puolet niistä sipuliseoksen kanssa. Lisää suolaa ja pippuria ja soseuta seos sileäksi esimerkiksi sauvasekoittimella.
Muhenna perunat ja lisää papuseokseen. Rouhi pähkinät ja lisää taikinaan yhdessä maissin, loppujen mustapapujen, kananmunan ja korppujauhojen kera.
Anna taikinan turvota hetken ja muotoile siitä sitten sopivaksi katsomasi kokoisia pihvejä tai pyöryköitä. Kääntele pihvit (panko)jauhoissa ja paista paistinpannussa pari minuuttia per puoli. Käännä pihvit varovasti, jotta ne eivät hajoa.

Tunnelmallinen lukutoukka osa 1: En saa unta!

Kirjoitettu by Kaisa

Tunnelmallisten makujen lisäksi olen joitakin vuosia pitänyt myös Kirjallisia kosketuksia -kirjablogia. Jo pidempään minun on kuitenkin täytynyt uhrata kaikki liikenevä blogiaika Tunnelmallisille, joten syntyi ajatus tuoda blogit yhteen. Onhan Tunnelmallisista muutenkin kehittynyt enemmän ja vähemmän myös eräänlainen ikkuna Kotikoloon ja koska niin ikään kirjat ovat suuri osa elämääni, miksi ne eivät sopisi tännekin. ”Oikea” lukeminenhan minulla on tosin tällä hetkellä jäänyt minimiin, mutta lastenkirjoja en voi vastustaa, joten ainakin niitä tulen toukkana tunnelmoimaan. Katsotaan.

Tässä joka tapauksessa ensimmäinen lajiaan.

en-saa-untaOwen Hart: En saa unta!
Kustannus-Mäkelä, 2017
Suom. Terhi Leskinen
I Can’t Sleep!
Little Tiger Press, 2017
Kuvitus: Caroline Pedler

En saa unta! on klassinen unenmetsästys -tarina. Loikkiva lohi -laivalla Myyrä turhautuu tilanteeseensa, hipsii Hiiren hyttiin ja pian ystävykset alkavat yhdessä etsiä ratkaisua Myyrän unettomuuteen. Mutta: satu on liian lyhyt, sitten liian pelottava, Hiiren hytti on liian pimeä, sitten liian valoisa, seuraavaksi Myyrälle tulee kylmä ja sen jälkeen tietysti kuuma, kunnes yhtäkkiä on ihan hiljaista… Mutta eipä ole kovinkaan kauan, sillä nyt uni juoksee karkuun Hiireltä – vaikkakin aivan toisenlaisesta syystä.

Erilaiset nukkumiseen liittyvät hankaluudet ovat osa monien ihmisten elämää. Vauvavuonna unen kanssa tavalla tai toisella temppuilevat varmasti miltei kaikki, tämän kirjan kuvailemat nukahtamisvaikeudet konkretisoituvat sitten vähän vanhempien lasten kohdalla, kun sanat tulevat mukaan kuvioon. Toki aikuisillakin on paljon erilaisia uneen liittyviä ongelmia, mutta niitä tuskin kannattaa tässä tuoda esille. Koska unen kiinniottaminen joka tapauksessa on silloin tällöin vaikeaa, on tästä aiheesta tehty paljon kuvakirjoja. Usein niissä toki mennään melko pitkälle, kuten tälläkin kertaa, kun Hiiri ehtii yhden nukahtamisprosessin aikana kaiken muun tohinan lisäksi askarrella yövalon ja sisustaa asuntonsa uudelleen. No, liioittelu kuuluu asiaan, eihän tämä muuten olisi sen kummempi tarina ollenkaan.

Myyrän ja Hiiren yöllinen tarina on suosituksen arvoinen. Vaikka Caroline Pedlerin kuvitus onkin ihan söpö, ei se kuitenkaan yllä viime vuonna suomennetun Pää tyynyyn! -teoksen Benji Daviesin aivan ihastuttavalle tasolle. Toisaalta Davies onkin ehkä se tämän hetken suosikkikuvittajani.

Perheemme pikku lukijaa Myyrä nauratti, joten suositus hänenkin suunnaltaan.

Nurinkurin kanapiirakkaa

Kirjoitettu by Kaisa

IMG_5206Tätä menoa minun ehkä pitäisi miettiä blogin nimeämistä uudelleen. Tunnen nykyään leipovani niin paljon piirakoita, että ”Tunnelmallisia piirakoita” ei enää kuulostaisi hassummalta. No, ehkäpä ei, teen minä kuitenkin aika paljon muutakin. Niin tai näin, jälleen puhe on piirakasta.

Tällä kertaa leivoin Maku-lehden ohjeella amerikkalaishenkistä Pot Pie -kanapiirakkaa, jonka ideana on kuorruttaa kermainen kanakastike piirakkakuorella. Näin sisältö säilyy mehevänä ja rapea kuori voidaan nauttia ikään kuin leipänä sen kera. Minä tein piirakkatapani mukaan reseptiin hieman muutoksia ruokavarastojemme puitteissa, mutta koska kaikki eivät niistä ehkä olleet niitä parhaita vaihdoksia, liitän alle alkuperäisen ohjeistuksen. Kukin muuttakoon mielensä ja varantojensa mukaan. Joka tapauksessa tänne on helppo sujauttaa erilaisia kasviksia ja kypsiä broilerin tähteitä. Kuoritaikinan kohdalla sen sijaan olin tyytyväinen, että vaihdoin sen omaan ”ripetaikinaani”, reseptin vehnäjauhotaikina tuntui mielestäni aika tylsältä vaihtoehdolta. Siis valintoja, valintoja, niitä ovat piirakoiden valmistusprosessit pullollaan.

IMG_5227Pot Pie -ideasta vielä sen verran, että sisällön piilottaminen kuoren sisään todella kannattaa. Tein nimittäin kaksi erilaista versiota, joista toinen oli pohjan päälle rakennettu. Tavallinen versio oli paljon kuivempaa.

Siis eipä muuta kuin amerikkalaisen lohturuoan tekoon. Vaikka voi tätä toki ilman surujakin makustella. Sopii tunteeseen kuin tunteeseen.

Kuorellinen kanapiiras (Pot Pie)

Vuoallinen (ø 22 cm)

IMG_5225”Ripe”taikina:
2 dl jotakin ”ripettä” (tällä kertaa minä käytin ylimääräisiä kypsiä tattarisuurimoita pienen vesitilkan kera survottuna)
2 dl jauhoja (mitä nyt sattuu olemaan)
50 g voita
1,3 tl leivinjauhetta

Reseptin mukainen taikina:
2,5 dl vehnäjauhoja
0,25 tl suolaa
100 g voita
1 rkl vettä

Täyte:
1 sipuli
2 porkkanaa
100 g lehtiselleriä
400 g paistettua/kypsää broileria
2 rkl voita
1 dl vehnäjauhoja
2 dl kanalientä
2 dl kevytmaitoa
1 dl herneitä
1 dl maissinjyviä
1 tl suolaa
1 rkl persiljaa
0,25 tl mustapippuria

Voiteluun:
1 kananmuna

Tee ensin taikina.
Ripeversiossa nypi voi, jauhot ja leivinjauhe murumaiseksi seokseksi. Lisää ripe.
Reseptin mukaisessa versiossa sekoita jauhot ja suola kulhossa. Lisää voi ja nypi jauhojen kanssa murumaiseksi seokseksi. Lisää kylmä vesi pikkuhiljaa taikinaa kädellä sekoittaen, kunnes saat kiinteän taikinan.
Molemmissa tapauksissa kääri taikina kelmuun ja nosta jääkaappiin jähmettymään täytteen valmistamisen ajaksi.
Kuori ja silppua sipuli. Kuori porkkana ja kuutioi se. Huuhdo sellerinvarret ja viipaloi. Kuutioi broileri.
Kuullota sipuli, porkkana ja selleri pannulla voissa. Lisää jauhot ja sekoittele kasviksiin. Lisää kanaliemi ja maito pannulle koko ajan sekoitellen. Kiehauta kastike ja keitä noin 5 min. Lisää kastikkeeseen broileri, herneet, maissit ja mausteet. Kaada kastike piirakkavuokaan.
Kauli taikina piirakkavuokaa hieman suuremmaksi pyöreäksi levyksi. Nosta kansi piirakan päälle ja vuoan reunoille. Painele reunat haarukalla. Voitele piirakka kananmunalla.
Paista 200-asteisen uunin keskitasolla noin 20 min.