Tunnelmallisia makuja ravintolamaailmassa luku 61: Ravintola Colorado; maukas legenda

Kirjoitettu by Kaisa

Kun ravintola Colorado joitakin aikoja sitten sulki ovensa minua kismitti. Vaikka ensimmäinen Colorado oli avattu Helsingin Unioninkadulle jo vuonna 1995 ja ravintola oli luokiteltavissa ainakin jonkin sorttiseksi legendaksi en ollut tullut vierailleeksi siellä kuin kerran. Viime vuonna, hieman ennen tuolloin Simonkadulla asustavan Coloradon sulkemista. Tuolla yhdellä kokeilukerrallani Yhdysvaltain etelävaltioiden keittiöstä ammentava ravintola teki vaikutuksen. Ruoka oli todella hyvää ja annokset runsaan rikkaita. Tuolloin syödessäni burriton sain eteeni lautasen, joka hehkui niin monipuolisuutta, tuoreutta kuin mainioita makujakin. Aleksin avoburgeri burgerpihvillä, ylikypsällä revityllä kanalla ja Cajun-makkaralla oli myös oivallinen. Mukavan mielen jätti ystävällinen palvelu, eikä paikan teemaansa sopiva sisustuskaan tietenkään hallaa tehnyt. Siis kaikin puolin toimiva kokonaisuus, jonka kokisi kernaasti uudestaankin. Näin ollen huomattuani Coloradon jälleen avanneen Helsingissä halu testata paikan uusi tuleminen oli suuri.

Heinäkuun alussa Mikonkadulle purjehtinut Colorado on ainakin ulkoisesti säilyttänyt entisen olemuksensa. Hämyinen valaistus kattokruunuineen, ”lehmännahkaiset” tuolit, eläinten pääkallot ja alkuperäiskansoista muistuttavat elementit ovat ennallaan, tunnelma muutenkin hyvin pitkälti entisen kaltainen. Myös palvelu jatkaa ystävällisyydessään sitä, mitä muistelinkin. No, suosiotakin tuntuisi riittävän, sillä lauantai-iltapäivänä neljän tietämillä ravintolaan on ehtinyt asiakaskuntaa jo varsin mukavasti.

IMG_4551Annosten saavuttua tiedän jo maistamatta, että tästä tulen pitämään. Valintani mango-avokadosalaatti kanan rintafileellä (18,00€) osuu ja uppoaa. Annos on värikäs ja houkutteleva, luvattuja elementtejä on runsaasti tarjolla. Pysyn ensivaikutelmassani alusta loppuun, valintani on vallan mainio, enkä keksi mitään parannettavaa. Myös Aleksin ”Green Monster Beef Burger” (21,00€) on hyvä, joskin IMG_7181annokseen sisältyvä lisäkesalaatti kaipaisi hiukan kohennusta. Jälkiruoista ei sitä vastoin ole oikeammin kommentoitavaa; minä saan raikasta omenasorbettia keskiverrolla kinuskikastikkeella (4,00€) ja Aleksi ihan mukiinmenevää uunijäätelöä Coloradon tapaan (8,00€). Mikäs näissä.

Lopputulemana sanottakoon, että Colorado jättää positiivisen jäljen, sellaisen varmasti jatkoa saavan. Sillä vaikka Helsingissä ihan mukavasti tällaisia keskihintaisia ravintoloita onkin, eivät monet niistä houkuttele kovinkaan monelle uusintakierrokselle. Colorado niin kuitenkin tekee. Ravintolana se sujahtaa sinne Amarillon, Santa Fen ja Cantina Westin kiepukoille ollen kuitenkin mielestäni ensimmäisenä mainittua laadukkaampi ja viimeksi mainittuja monipuolisempi, vaikka tuokin kolmikko kuuluu niihin paikkoihin, joihin tulee silloin tällöin epäsäännöllisen säännöllisesti tassuteltua.

Siis suositan. Ja toivon ehtiväni itsekin uudestaan.

Ruoka: 3+/5
Tunnelma: 3+/5
Palvelu: 3+/5

Kokonaisuus: 3+/5

Laatikollinen broileria ja ohraa

Kirjoitettu by Kaisa

IMG_4496Kaappien ulvoessa loman jäljiltä autioina oli Pikku-Kokille keksittävä jotakin lähes tyhjästä. Pakastimesta huuteli paketti broilerin jauhelihaa ja kuivakaapista ohraa, joten liikkeelle lähtö tapahtui näiden ainesosien kautta. Mausteeksi ja raikastukseksi tölkillinen ananasta ja se oli pitkälti siinä, superhelppo arkiruoka ja ihan maukaskin vielä. Kannattaa kokeilla.

Toki mikäli ruoasta haluaa hiukan eläväisempää, kannattaa mukaan sujauttaa vaikkapa tomaattia tai pinaattia. Varmasti myös jokin juusto voisi tuoda oman pikantin lisänsä, joten luulen, että ainakin itse kokeilen tehdä tätä hieman runsaamman kaavan mukaan. No, palaan asiaan, kun suunnitelmani etenee käytännön tasolle asti.

Ohra-broilerivuoka

4 annosta

IMG_4482400 g broilerin jauhelihaa
1 rkl öljyä
1 tl currya
0,5 tl jauhettua korianteria
ripaus suolaa
ripaus rouhittua mustapippuria
400 g (säilyke)ananasta
2 dl ohrasuurimoita
5 dl kasvislientä
2 dl kermaa

Paista jauheliha öljyssä. Mausta currylla, korianterilla, suolalla ja pippurilla. Siirrä uunivuokaan.
Lisää vuokaan myös ananas paloiteltuna sekä ohrasuurimot. Kaada päälle kasvisliemi ja kerma.
Kypsennä 175-asteisen uunin keskitasolla noin tunnin ajan, kunnes ohra on kypsää. Jos pinta saa liiaksi väriä, peitä se leivinpaperilla.

Pikkuperhe kurkistaa Ahvenanmaalle

Kirjoitettu by Kaisa

Vietimme menneen viikon puolikkaan Ahvenanmaalla pikkuperheinemme lomaillen. Retkineen kaikkineen matka oli sangen onnistunut, vaikka täytyykin ihan suoraan sanoa, että lomakohteemme yritti kaikin keinoin laittaa kapuloita rattaisiin. Ravintolat ja kahvilat olivat kiinni – ja kyllä, tiesimme että saari eli todellista off seasonia. Ärsyttävän asiasta tekikin se, että kun pitkien etsintöjen tuloksena sattui löytämään paikan, joka todella oli auki, saattoi ovella kuitenkin hyvin odottaa ”suljettu” -kyltti ihan vaan vaikka maanantain kunniaksi.

No, muutaman ravintolan pääsimme kuitenkin testaamaan. Liekö huonoa tuuria vai jotakin muuta, mutta tällä kertaa kävi niin, että matkan parhaat ruoat valmistimme itse, omassa asumuksessamme. Eikä kyseessä ollut edes mitään sen kummempaa, vaan nopeasti valmistuvaa perushyvää Tunnelmallisten tapaan. Kahdesta kokeilemastamme maarianhaminalaisravintolasta onnistuimme sen sijaan nappaamaan ainoastaan yhden maukkaan pääruoan sekä jälkiruoan. Loput olivat melko mauttomia, kaikin puolin tylsiä esityksiä, sellaisia hinta-laatusuhteeltaan karuja tapauksia.

Erikoisinta tässä oli se, että oikeasti näimme vaivaa ravintolavalintojemme eteen, emmekä tyytyneet vain kävelemään sisään jostakin avonaisesta ovesta. Näiden piti olla niitä kaupungin parhaasta päästä olevia paikkoja. Ja olivathan ne mukavia, tunnelmallisia ja ajatuksella sisustettuja. Mutta ei niissä oikeastaan ruokaa osattu tehdä, tai sitten me valitsimme väärin.

Ensimmäinen valintamme Dino’s oli kahdesta se parempi, ravintola josta kävelimme ulos enemmän ja vähemmän tyytyväisinä. Minä enemmän, sillä katkarapusalaattini oli vallan herkullinen, ihan hintansa (16,50€) väärti. Avokado, uudet perunat, kananmuna, kermaviilikastike ja ahvenanmaalainen musta leipä tekivät annoksesta monipuolisen, sellaisen miltei täydellisen salaattiaterian. Aleksin valitsema talon hampurilainen (17,20€) sen sijaan jäi melkolailla surkeaksi yritelmäksi, sellaiseksi klassisen huonoksi klassikkoannokseksi, josta maku puuttuu yleensä lähes kokonaan.

IMG_4384Kun molemmat päätimme aterian jäätelöannokseen, jossa vaniljajäätelö oli saanut kumppanikseen kotitekoista lämmintä kinuskikastiketta, jäi Aleksillekin ateriasta maukas mieli, sillä annos oli herkullinen. Toki 9,50€ jäätelöstä on hiukan suolainen hinta, mutta menköön, maku ennen kaikkea.

Näin ollen kun muutaman kotiruokapäivän jälkeen astelemme ravintola Indigoon, ovat edellä lupaamani yksi hyvä pääruoka sekä jälkiruoka jo nautittu ja tuloillaan on jotakin huomattavasti heikompaa. Tapoihini ei kuulu ravintoloissa jättää annoksia syömättä, mutta tällä kertaa tilanne on toinen. Salaatti (15,50€), joka koostuu IMG_4443salaatin ohella lähinnä majoneesissa pyöritellyistä kanapalasista, yrtti”maustetuista” makaroneista ja pekonista ei inspiroi. Tai sitähän sen pitikin olla, mutta kuitenkin. Itse olisin tehnyt paremmin, uskallan väittää. Ainoa jota salaatilla on antaa, on jättimäinen koko. Kiitos ei. Kun Aleksin pihvileipä (22,50€) on laadultaan luokiteltavissa samaan tapaan, on Indigo osaltamme aika lailla nähty. Emme valitettavasti voi suositella ja jälkiruoankin päätämme lähteä nauttimaan väliaikaiseen Kotikoloomme.

FullSizeRender-10Mitä siis opimme Ahvenanmaasta? Hmm. Paikka elää kesistä, eikä ainakaan näin syksyisin tarjoa kovinkaan eläväistä tunnelmaa. Ravintoloita, kahviloita ja jäätelökioskeja riittää, mutta ne ovat kiinni – varsinkin alkuviikosta. Asunnon vuokraaminen oli huippujuttu ja helpotti elämää ainakin Pikku-Kokin kanssa suuresti. Etäisyydet saarella ovat joka suuntaan lyhyitä, joten mantereen ehtii hyvin koluta melko perusteellisestikin muutamissa päivissä, mikäli retkeilee autolla. Kohteet tosin ovat pitkälti autioituneita heti elokuun kääntyessä mailleen, joten jos palveluita kaipaa, kannattaa ajoittaa matkansa hieman otollisempaan ajankohtaan.

Mutta hyvä siis näin. Ensi kerralla sitten jotakin muuta.

P.S. Aamiaisehdotus meillä joka tapauksessa on antaa. Hotelli Arkipelag tarjoaa vallan suositeltavan vaihtoehdon hintaan 15,00€ – ja jälkiruoaksi on muuten ahvenanmaalaista pannukakkua kaikilla herkuilla. Nam!

Terveisiä piirakkapajalta!

Kirjoitettu by Kaisa

En olekaan muutamaan hetkeen tarinoinut piirakkahengessä. No, täältä pesee, todella maukasta piirakkakertomusta.

IMG_4303Seuraava piirakkapariskunta tuli uunista ulos muutaman reseptin risteytyksenä ja lopputulos oli jokseenkin onnistunut. Piirakoita yhdistäviä tekijöitä ovat yhteinen pohjataikina sekä ruokaa rippeistä -mentaliteetti. Toinen täyttyi edellisen päivän grilliaterian lopuilla, toinen Sikke Sumarin ideoimalla tomaatti-majoneesiseoksella. Niin ikään pohjataikinan reseptiikka on Siken käsialaa.

Pidemmittä puheitta sorvin ääreen piirakoita tahkoamaan. Se kannattaa.

Tomaattipiirakka

Vuoallinen (ø 24 cm) / useampia pienempiä piirakoita

IMG_4311Taikina:
5 dl jauhoja
2,5 tl leivinjauhetta
0,5 tl suolaa
0,5 tl leivinsoodaa
75 g kylmää voita
pieni kourallinen silputtua persiljaa
vajaa 1,5 dl maitoa
tilkka sitruunamehua

Täyte:
2 tomaattia
suolaa ja mustapippuria
basilikanlehtiä
2,5 dl vahvaa cheddarjuustoa (mikäli juusto on mietoa, sekoita mukaan 1 rkl Dijonia)
2,5 dl majoneesia

Sekoita aineksista taikina ja vaivaa sitä noin viisi minuuttia, kunnes se on tasainen ja joustava. Painele taikina vuoan tai vuokien pohjalle.
Viipaloi tomaatit. Levitä viipaleet piirakkapohjalle ja mausta suolalla sekä pippurilla. Ripottele viipaleiden päälle basilikanlehtiä.
Raasta cheddar. Sekoita juustoraaste, mahdollinen  Dijon ja majoneesi keskenään. Levitä seos tomaattiviipaleiden päälle.
Paista 180-asteisessa uunissa noin 30 min. tai kunnes piirakan pinta on kauniin värinen.

Grillipiirakka

Ainesosien määrät riippuvat piirakan koosta, joten tällä kertaa annan ainoastaan osviittaa siitä, kuinka ylimääräiset jo grillatut herkut voi hyödyntää seuraavana päivänä piirakan muodossa.

IMG_4303 - Versio 3valitsemasi piirakkataikina
grillattuja ainesosia, kuten erilaisia lihoja, kasviksia ja/tai juustoja
ruokakermaa
1 kananmuna
juustoraastetta
suolaa, pippuria, kuivattuja yrttejä

Valmista piirakkataikina ja taputtele se vuokaan. Suorita mahdollinen esipaisto.
Pilko täytteen grillatut komponentit pieniksi kuutioiksi ja levitä pohjan päälle.
Sekoita kananmuna ja juustoraaste ruokakermaan. Mausta seos suolalla, pippurilla ja valitsemillasi yrteillä. Muista, että grilliherkkujen suolaisuus vaikuttaa siihen, kuinka paljon suolaa, jos ollenkaan, kermaseokseen on lisättävä.
Paista 200-asteisessa uunissa noin 30 min. tai kunnes piirakan pinta on kauniin värinen.

Kikherneistä ja kuvaamisesta

Kirjoitettu by Kaisa

Viimeksi kirjoittelin suolattoman maustamisen haasteista. Juurikin tästä syystä olen Pikku-Kokille kokkaillessani turvautunut silloin tällöin erilaisiin mausteseoksiin, jotka helpottavat touhua kummasti. Harmillisen usein nuokin tosin sisältävät enemmän tai vähemmän suolaa.

IMG_4340Tällä kertaa valmistamani kookos-kikhernepata maustui etunenässä suolattoman intialaisen garam masalan voimalla. Vaikka jostakin syystä olen kyseistä mausteseosta pyrkinyt välttämään, huomasin sen maukkauden annettuani sille vihdoin mahdollisuuden. Ainakin tästä ruoasta se teki maukasta, tokikaan se ei ollut mausteista ainoa.

Joka tapauksessa voin suositella testaamaan tätä kikhernepataa, joka ainakin Pikku-Kokille maistui hyvin päivän kasvisateriana. Olen nimittäin pyrkinyt periaatteessa siihen, että toinen Pikku-Kokin päivän kahdesta lämpimästä ateriasta on kasvisateria. Kikherneet ovat muuten yksi pikkuherran monista suosikeista, kivoja napsia sormilla suuhun ja äitikin on tyytyväinen, kun kaupanpäälle tulevat terveelliset palkoproteiinit. Lisäkkeeksi padalle voi vaihtelevasti tarjota vaikkapa ohraa, kuskusta tai riisiä.

IMG_4332Se kikherneistä ja vielä muutama sananen kuvaamisesta. On nimittäin niin, että blogin pitämisen minulle haasteellisin osuus on ehdottomasti valokuvaus. Joskin ruoat ja leipomukset onnistuvat vaihtelevasti enemmän tai vähemmän hyvin, ei koskaan voi tietää mitä valokuvista tulee. Kehitystä on kohdallani tapahtunut, mutta aina se on se sama jännitys: miten tällä kertaa onnistun vangitsemaan tuotokseni herkullisuuden. Aina en onnistu ollenkaan, joskus rumastakin voi tulla yllättävän kaunista. Tällä kertaa tulos oli juuri tuo ensimmäinen ja näinpä päädyin soveltamaan. No, kikherneet ja porkkanat olivatkin tämän ruoan keskeisin sisältö ja niin ikään mausteutus, jota kuvan garam masala edustaa. Ja tossut oli tietysti saatava kuvaan myös, onhan Pikku-Kokille tällä hetkellä käveleminen ”se juttu”. Puistossa kävellään, kotipihalla kävellään, Kotikolossa kävellään, koko ajan kävellään. Elämä on uusia askeleita, jotka johtavat yhä uusiin seikkailuihin.

Mutta edellisestä lyhyesti koottuna: kikherneet ovat kiva juttu ja valokuvaus vaikeaa – ainakin ajoittain. Mutta kun onnistuu, mieltä hivelee. Niin ruoanlaitossa, valokuvauksessa kuin erityisesti kävelyssäkin.

P.S. Mikäli kookos-kikhernepadan ulkonäkö kiinnostaa, voit käydä kurkistamassa sitä alkuperäisestä reseptistä Pippurimylly-blogista.

Kookos-kikhernepata

1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
1 punainen chili
3 porkkanaa
4 perunaa
tuoreita herkkusieniä
öljyä paistamiseen
2 tl garam masalaa
1 tl juustokuminaa
1 tl inkiväärijauhetta
1 tlk kuorittuja kokonaisia tomaatteja (minä korvasin nämä 250 g tomaattimurskaa)
4 dl kookosmaitoa
1 tlk kikherneitä
suolaa ja pippuria

Kuori ja silppua sipuli, valkosipulinkynnet ja chili. Paloittele porkkanat, perunat ja herkkusienet.
Kuumenna loraus öljyä pannulla ja kuullota sipulit ja chilit siinä. Lisää pannulle mausteet ja paistele käännellen. Kaada joukkoon tölkkitomaatit ja kookosmaito. Pienennä tomaatinpaloja lastan avulla. Lisää joukkoon porkkanat, perunat ja herkkusienet.
Anna kiehahtaa ja keittele hiljalleen noin 20 min. tai kunnes kastike on saostunut sopivasti. Kaada kikherneet joukkoon. Mausta suolalla ja pippurilla, tarkista maku. Tarjoa kastike esimerkiksi riisin tai ohran kanssa.

Taapero (ja moni muukin) tykkää osa 7: Intialainen perunacurry

Kirjoitettu by Kaisa

Todettakoon heti alkuun, että nämä ”Taapero tykkää” -kategorian ruoat eivät sinänsä ole mitään erityistä taaperoruokaa, ne vaan ovat niin sanotusti taaperotestattuja eli todettu ainakin yhdelle taaperolle mieluisiksi. Lisäksi niiden kohdalla on otettu erityishuomioon suolan käyttö, tai oikeammin sen käyttämättömyys ja siitä aiheutuva muun maustamisen erityistärkeys. Eli toisin sanoen, vaikka taaperoita ei olisi lähimaillakaan, kannattaa näihinkin resepteihin ilman muuta tutustua.

IMG_4264Jotta Pikku-Kokki oppisi syömään erilaisia makuja mahdollisimman monipuolisesti, olen yrittänyt valmistaa hänelle eri tavoin maustettuja ruokia jo niin kauan, kun se vaan on ollut mahdollista. Menestys on ollut hyvä, eikä Pikku-Kokki tuntuisi vierastelevan oudompia tai voimakkaampiakaan makumaailmoja.

Koska suola on tähän asti ollut Pikku-Kokin kohdalla pannassa, ja on pitkälti vieläkin, ovat muut mausteet nousseet arvoon arvaamattomaan. Vaikka käytämme itsekin sangen maltillisesti suolaa, on pikku ihmiselle ruokaa valmistaessa tullut huomattua, kuinka suuri merkitys ihan pienelläkin suolan lisäyksellä on. Tämän takia maustamista on täytynyt miettiä erityisen tarkasti, jotta ruokiin kuitenkin saisi makua. No, joskus tämä onnistuu, joskus ei.

IMG_4288Tällä kertaa esittelemäni intialainen perunacurry ei mielestäni suolattomuudestaan pahastunut, sen verran hyvin se sai muita mausteita osakseen. Pikku-Kokki popsi perunakuutioita hyvillä mielin, ekstrailoa tuotti ruoan helppo sormisyötävyys. Tällä hetkellä nimittäin tuntuu siltä, että mikäli hermot menevät ruokapöydässä, on syynä se, että lusikka ei tottele. On sen käyttely vielä siinä määrin hankalaa.

Omaan annokseen ripottelin pikkuriikkisen sormisuolaa ja se oli siinä, maukas lounasannos esimerkiksi runsaan salaatin ja/tai keitettyjen kasvisten kera. Myös lihapullat tai falafel voisivat maistua rinnalla varsin mainiosti. Siis suosittelen; joko lisäkkeenä tai lisäkkeiden kera.

Intialainen perunacurry

4-6 annosta

6 kiinteää perunaa
1 sipuli
1 valkosipulinkynsi
1 tl inkivääriraastetta
2 rkl öljyä
1 tl kurkumaa
0,5 tl chilijauhetta (taaperoystävälliseen lisäsin vain pienen hyppysellisen)
1 tl juustokuminaa
1 tl garam masalaa
0,25-0,5 dl vettä
(0,5-1 tl suolaa)
0,5 tl mustapippuria
(1 dl kookoskermaa)

Pese ja kuori perunat. Leikkaa pieniksi kuutioiksi. Kuori ja hienonna sipulit, raasta inkivääri.
Kuumenna öljy pannulla, lisää sipulit ja inkivääri ja kuullota hetki.
Lisää kuivat mausteet ja perunat. Kuullota vielä minuutti. Lisää vesi ja hauduta miedolla lämmöllä noin 15 min. välillä sekoittaen, kunnes perunat ovat juuri ja juuri kypsiä.
Mausta (suolalla) ja pippurilla.
Jos haluat, lisää 1 dl kookoskermaa pehmentämään currya ja kuumenna uudelleen.

Taapero tykkää osa 6: Lohipastaa, nam!

Kirjoitettu by Kaisa

Lohi ja makaroni, siinä melkoinen herkkukaksikko – ainakin jos keskiverto taaperolta kysytään. Kun tämän kaksikon liittää yhteen ja asuttaa uunin lämpöön syntyy jotakin vieläkin parempaa, nimittäin lohi-makaronilaatikkoa. Ai että, kyllä taapero nyt tykkää!

IMG_4234Alkuperäinen resepti taisi olla Myllyn Parhaan, mutta muokkasin sitä jonkin verran ”vihreämmäksi” lisäämällä joukkoon pinaattia ja kesäkurpitsaa. Lohta taas laitoin alkuperäisohjetta hieman vähemmän, jolloin ruoasta tuli proteiinimäärältään enemmän taaperoille sopivaa.

Pikku-Kokki ainakin tykkäsi – eikä tämä ole kalajuttu – ja minä sain taas yhden sulan kalankokkaajahattuuni. Tässäpä sitä tarpeeksi yhdelle lauantaipäivälle.

Lohi-makaronilaatikko

6 annosta

IMG_42485 dl täysjyvämakaronia (muodon voit valita itse, esim. fusilli toimii makaronilaatikossa hyvin)
1-2 sipulia
öljyä paistamiseen
muutama suuri kourallinen pinaatinlehtiä
(1-2 tl suolaa)
1 tl currya
1 tl sitruunapippuria (minä korvasin tämän sitruunamehulla ja pippurilla, sitruunapippurin suolaisuuden takia)
300 g raakaa lohta
2 kananmunaa
8 dl maitoa tai kalalientä
1 tl kuivattua tilliä

Keitä makaronit kypsäksi pakkauksen ohjeen mukaan.
Kuori ja hienonna sipulit. Kuullota niitä pannulla öljyssä muutamia minuutteja ja lisää pannulle myös pinaatinlehdet. Mausta seos mahdollisella suolalla, currylla ja sitruunalla sekä pippurilla tai sitruunapippurilla.
Laita yhteen suurehkoon tai muutamaan pienempään voideltuun vuokaan kerroksittain makaroni-sipuliseosta ja lohta suikaloituna.
Sekoita kananmunat, maito tai kalaliemi sekä tilli keskenään. Kaada vuokaan.
Kypsennä 200-asteisen uunin keskitasolla noin 1 tunti.

Taapero tykkää osa 5: Sano muikku!

Kirjoitettu by Kaisa

Nyt kun Pikku-Kokin terveellisestä sekä täysipainoisesta ravitsemisesta on tullut yksi tämänhetkisen elämäni keskeisistä johtotähdistä, olen ottanut asiakseni perehtyä edes hieman paremmin kaloihin, noihin terveellisiin ja herkullisiin pikku eväkkäisiin. Sillä niin paljon kuin kalasta pidänkin, jäävät nuo useimmiten kauppojen tiskeille odottamaan ”seuraavaa kertaa”. Samoin jäävät kaikki hurmaavat kalareseptit muiden jalkoihin, yhä uudestaan ja uudestaan. Mutta ilmassa on parannuksen tuoksua, edistysaskeleita on jo otettu.

Yhden suuren harppauksen kohti kalakokkeutta otin muutama päivä sitten, kun yllättäen poistuin kaupasta muikkunyytin kera. Vaikka ne ihan koko komeudessaan sieltä tiskin toiselta puolelta minua lasittunein katsein silmäilivätkin, olin kai jotenkin alitajunnassani kuvitellut ne hiukan ”valmiimmiksi tapauksiksi”. No, kun sitten silmästä silmään katselimme toisiamme Kotikolossa, olin iloinen, että joskus lapsena olin muutaman sintin onnistunut perkaamaan. Ja että nyt käsittelyssä olivat muikut, ne Ahdin antimista varmasti helpoimmat tapaukset.

Mutta se siitä, siis perkaamisesta. Todettakoon ainoastaan, että ensi kerralla käytän hanskoja, terässaippuasta ei ollut muikun hajun tappajaksi, joka leijaili mielestäni koko loppupäivän ympärilläni. Ei niin kiva.

IMG_4170Muikkuparfyymistä huolimatta olin tyytyväinen hankintaani. Valmistin muikkulaatikkoa, josta tuli mielestäni hyvää ja Pikku-Kokkikin piti ensimmäisestä muikkukokemuksestaan vallan paljon. Eli siis: sanokaa muikku!

P.S. Laatikko onnistuisi varmasti lähes kalasta kuin kalasta, joten tässä kohtaa muikut eivät suinkaan ole välttämättömyys.

Muikkulaatikko

4 annosta

IMG_4183500 g muikkuja
500 g perunoita
1 iso sipuli
suolaa ja jauhettua mustapippuria
2 dl tuoretta ruohosipulisilppua (minä korvasin tuoreella tillillä ja kuivatulla ruohosipulilla)
2 dl ruokakermaa

Perkaa ja huuhdo muikut kylmällä vedellä. Kuori, huuhtele ja leikkaa perunat ohuiksi viipaleiksi. Mitä ohuempia viipaleita teet, sitä nopeammin ruoka kypsyy.
Öljyä uunivuoka. Lado vuokaan ensin perunaviipaleita, sitten muikkuja ja mausteita ja päällimmäiseksi ruohosipulisilppua. Toista näin kerrostaen jättäen päällimmäiseksi kerros perunaviipaleita. Kaada laatikkoon lopuksi ruokakerma.
Paista 200-asteisessa uunissa 1-1,5 tuntia, kunnes perunat ovat kypsiä.

Andalusian auringossa – ynnä kanataginea ilman taginea

Kirjoitettu by Kaisa

Erja Ariela Säkkinen: Andalusian auringossa : kulinaristiretkiä Jerezistä Jerusalemiin
WSOY, 2017

Andalusian aurinkossa_kirjan kansi_600Vaikka tuntuu siltä, että näinä päivinä lukemiseni kohdistuu vain ja ainoastaan erilaisiin ruoka-asioihin, en ole vähään aikaan törmännyt keittokirjoihin, jotka olisivat todella sykähdyttäneet. Hyviä toki on pyörinyt ympärillä paljonkin, mutta pikainen selailu ja lähinnä yksittäisten reseptien testaus ovat riittäneet. Nyt kuitenkin hyppysiini päätyi sellainen opus, jonka parissa uskoisin viettäväni vielä keittiöhetken jos toisenkin. Erja Ariela Säkkisen Andalusian auringossa hehkui nimensä mukaisesti ympärilleen valoa ja väriä jo ensisilmäyksellä ja vain yhtä reseptiä kokeiltuani totesin, että tätä ei voi jättää tähän, näitä kulinaristisia ruokaretkiä on päästävä kokemaan enemmänkin, vaikka ihan omasta keittiöstä käsin.

Kulinaristiretkiä Jerezistä Jerusalemiin tarjoileva kirja koostuu resepteistä, jotka ovat jääneet tekijänsä haaviin hänen kymmenvuotisen Andalusiaan, Pohjois-Afrikkaan ja Lähi-itään sijoittuvan elämänvaiheensa aikana. Reseptejä on erilaisiin nälkätilanteisiin; pieneen, isompaan ja makeannälkään. On sangen simppeleitä tapaksia ja enemmän aikaa vieviä aterioita, ruokia jotka sopivat niin lihansyöjille kuin kasvisvaihtoehtoja suosiville. On sekä vegaani- että kosher-ruokaa, asioita jotka sopivat niin aamuun kuin yön pikkutunneille. Jokaiselle jotakin, uskaltaisin ounastella; ainakin mikäli tämän tyyppinen mausteiltaan sangen rikas makumaailma kiinnostaa.

IMG_4205Kotikolossa ensimmäiseksi testiruoaksi valikoitui marokkolainen kanatagine. Vaikka minulla ei taginepataa olekaan, tuli siitä tavallisessakin padassa oikein makoisaa, juuri edellä mainitsemani monipuolisen makumaailman rikastamaa. Ensi viikonloppuna olisi tarkoitus testata häränhäntää andalusialaisittain sekä maurilaisia lihavartaita. Odotan innolla!

Kuten sanottua Andalusian auringossa on värikäs ja houkutteleva keittokirja, jota elävöittävät mukavasti tekijän omakohtaiset matkakertomukset. Suosittelen tarttumaan ja makumatkailemaan auringon alle!

Marokkolainen kanatagine

4 annosta

IMG_42154 kanan marinoimatonta koipireittä
öljyä paistamiseen
1 iso sipuli
4 valkosipulinkynttä
2 tl jauhettua inkivääriä
1 tl kanelia
1 tl kurkumaa
1 tl juustokuminaa
1 tl korianterinsiemeniä jauhettuna
100 g kuivattuja aprikooseja
1 dl rusinoita
1 säilötty sitruuna (resepti löytyy kirjasta, mutta minä korvasin säilötyn sitruunan 1 sitruunan mehulla ja raastetulla kuorella)
2 dl kanalientä (jos käytät tavallista pataa nestemäärä kannattaa kolminkertaistaa)
2 rkl hunajaa
suolaa, mustapippuria

Tarjoiluun:
kuskusia
(0,5 dl manteleita
tuoretta korianteria ja/tai lehtipersiljaa)

Pyyhi kanan pinta kuivaksi ja suolaa ja pippuroi hyvin. Ruskista öljyssä pannulla molemmin puolin.
Kuori ja siivuta sipuli, hienonna valkosipulinkynnet.
Kuullota mausteita öljyssä padassa. Lisää sipuli sekä valkosipuli ja pehmennä niitä viitisen minuuttia.
Lado kanat sipulikerroksen päälle ja niiden päälle aprikoosit suikaloituina sekä rusinat. Jos käytät säilöttyä sitruunaa, huuhtele se huolellisesti ja suikaloi. Lisää pataan. Mikäli taas korvaat sen tavallisella sitruunalla, pese se hyvin, raasta kuori ja purista mehu. Lisää kuoriraaste ja mehu pataan.
Kaada pataan kanaliemi ja kypsennä matalalla lämmöllä kannen alla tunnin verran. Jos käytät tavallista pataa, tarkaista välillä, että nestettä on tarpeeksi.
Sekoita joukkoon hunaja. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa suolaa ja/tai pippuria.
(Leikkaa mantelit pituussuunnassa muutamaan osaan ja paahda kuivalla pannulla. Ripottele mantelit ja hienonnetut yrtit taginen päälle.)
Tarjoile kuskusin kanssa.

Taapero tykkää osa 4: linssi-perunavuoka

Kirjoitettu by Kaisa

Vaikka en kasvissyöjä olekaan, enkä edes ole koskaan harkinnut sellaiseksi ryhtymistä, olen silti sitä mieltä, että jokaisen olisi hyvä pitää lihansyöntinsä niin sanotusti aisoissa, siis pitää viikossa vähintään yksi kasvisruokapäivä. Itse pidän niitä arkena huomattavasti enemmänkin ja olen niin ikään pitänyt huolen siitä, että myös Pikku-Kokki syö säännöllisesti kasvisruokaa. 

Koska etenkin lasten kohdalla on ensiarvoisen tärkeää huolehtia aterioiden täysipainoisuudesta, olen Pikku-Kokille ruokaa valmistaessani suosinut paljon esimerkiksi linssejä, noita erittäin terveellisiä proteiininlähteitä. Mielestäni linssit ovat huippujuttu; niistä saa helposti hyvää ruokaa melko kattavin variaatioin. Jostakin taisin lukeakin, että nimenomaan palkokasveja olisi hyvä suosia pääaterialla proteiininlähteenä vähintäänkin viikoittain.  

IMG_4029Tällä kertaa esittelemäni linssi-perunavuoka oli maukasta ja jälleen kerran sangen helppotekoista. Muuntelin Chocochilin reseptiä sen verran, että vaihdoin vihreät linssit punaisiin ja korvasin osan perunoista porkkanoilla. Mausteita tässä oli oikein sopivasti myös taaperon mieleen (no, suolan jätin laittamatta), joten suosittelen mainioksi arkipäivän perheateriaksi.

Linssi-perunavuoka

IMG_40282,5 dl vihreitä (tai punaisia) linssejä
1 kg perunoita (minä korvasin osan porkkanoilla)
2 valkosipulinkynttä
1 sipuli
1 tl jauhettua korianteria
1,5 tl juustokuminaa
1 rkl sitruunamehua
0,5 dl oliiviöljyä
(1 tl suolaa)
400 g tomaattimurskaa
2-3 dl kaurakermaa
suolaa ja mustapippuria

Huuhtele linssit ja keitä ne pehmeiksi (suolalla maustetussa) vedessä.
Leikkaa perunat (ja porkkanat) ohuehkoiksi tikuiksi. Tikkujen paksuudella voit hyvin säädellä ruoan valmistumisaikaa; mitä ohuempia tikkuja teet, sitä nopeammin ruoka kypsyy. Hienonna valkosipulinkynnet ja viipaloi sipuli.
Sekoita keitettyjen linssien sekaan korianteri, juustokumina, sitruunamehu, oliiviöljy ja (suola).
Sekoita kaikki aineet uunivuoassa. Mausta suolalla ja pippurilla. Paista vuokaa 200 asteessa, kunnes perunat ovat pehmeitä. Sammuta uuni ja anna vuoan vetäytyä siellä vielä hetki.