Taapero (ja moni muukin) tykkää osa 7: Intialainen perunacurry

Kirjoitettu by Kaisa

Todettakoon heti alkuun, että nämä ”Taapero tykkää” -kategorian ruoat eivät sinänsä ole mitään erityistä taaperoruokaa, ne vaan ovat niin sanotusti taaperotestattuja eli todettu ainakin yhdelle taaperolle mieluisiksi. Lisäksi niiden kohdalla on otettu erityishuomioon suolan käyttö, tai oikeammin sen käyttämättömyys ja siitä aiheutuva muun maustamisen erityistärkeys. Eli toisin sanoen, vaikka taaperoita ei olisi lähimaillakaan, kannattaa näihinkin resepteihin ilman muuta tutustua.

IMG_4264Jotta Pikku-Kokki oppisi syömään erilaisia makuja mahdollisimman monipuolisesti, olen yrittänyt valmistaa hänelle eri tavoin maustettuja ruokia jo niin kauan, kun se vaan on ollut mahdollista. Menestys on ollut hyvä, eikä Pikku-Kokki tuntuisi vierastelevan oudompia tai voimakkaampiakaan makumaailmoja.

Koska suola on tähän asti ollut Pikku-Kokin kohdalla pannassa, ja on pitkälti vieläkin, ovat muut mausteet nousseet arvoon arvaamattomaan. Vaikka käytämme itsekin sangen maltillisesti suolaa, on pikku ihmiselle ruokaa valmistaessa tullut huomattua, kuinka suuri merkitys ihan pienelläkin suolan lisäyksellä on. Tämän takia maustamista on täytynyt miettiä erityisen tarkasti, jotta ruokiin kuitenkin saisi makua. No, joskus tämä onnistuu, joskus ei.

IMG_4288Tällä kertaa esittelemäni intialainen perunacurry ei mielestäni suolattomuudestaan pahastunut, sen verran hyvin se sai muita mausteita osakseen. Pikku-Kokki popsi perunakuutioita hyvillä mielin, ekstrailoa tuotti ruoan helppo sormisyötävyys. Tällä hetkellä nimittäin tuntuu siltä, että mikäli hermot menevät ruokapöydässä, on syynä se, että lusikka ei tottele. On sen käyttely vielä siinä määrin hankalaa.

Omaan annokseen ripottelin pikkuriikkisen sormisuolaa ja se oli siinä, maukas lounasannos esimerkiksi runsaan salaatin ja/tai keitettyjen kasvisten kera. Myös lihapullat tai falafel voisivat maistua rinnalla varsin mainiosti. Siis suosittelen; joko lisäkkeenä tai lisäkkeiden kera.

Intialainen perunacurry

4-6 annosta

6 kiinteää perunaa
1 sipuli
1 valkosipulinkynsi
1 tl inkivääriraastetta
2 rkl öljyä
1 tl kurkumaa
0,5 tl chilijauhetta (taaperoystävälliseen lisäsin vain pienen hyppysellisen)
1 tl juustokuminaa
1 tl garam masalaa
0,25-0,5 dl vettä
(0,5-1 tl suolaa)
0,5 tl mustapippuria
(1 dl kookoskermaa)

Pese ja kuori perunat. Leikkaa pieniksi kuutioiksi. Kuori ja hienonna sipulit, raasta inkivääri.
Kuumenna öljy pannulla, lisää sipulit ja inkivääri ja kuullota hetki.
Lisää kuivat mausteet ja perunat. Kuullota vielä minuutti. Lisää vesi ja hauduta miedolla lämmöllä noin 15 min. välillä sekoittaen, kunnes perunat ovat juuri ja juuri kypsiä.
Mausta (suolalla) ja pippurilla.
Jos haluat, lisää 1 dl kookoskermaa pehmentämään currya ja kuumenna uudelleen.

Taapero tykkää osa 6: Lohipastaa, nam!

Kirjoitettu by Kaisa

Lohi ja makaroni, siinä melkoinen herkkukaksikko – ainakin jos keskiverto taaperolta kysytään. Kun tämän kaksikon liittää yhteen ja asuttaa uunin lämpöön syntyy jotakin vieläkin parempaa, nimittäin lohi-makaronilaatikkoa. Ai että, kyllä taapero nyt tykkää!

IMG_4234Alkuperäinen resepti taisi olla Myllyn Parhaan, mutta muokkasin sitä jonkin verran ”vihreämmäksi” lisäämällä joukkoon pinaattia ja kesäkurpitsaa. Lohta taas laitoin alkuperäisohjetta hieman vähemmän, jolloin ruoasta tuli proteiinimäärältään enemmän taaperoille sopivaa.

Pikku-Kokki ainakin tykkäsi – eikä tämä ole kalajuttu – ja minä sain taas yhden sulan kalankokkaajahattuuni. Tässäpä sitä tarpeeksi yhdelle lauantaipäivälle.

Lohi-makaronilaatikko

6 annosta

IMG_42485 dl täysjyvämakaronia (muodon voit valita itse, esim. fusilli toimii makaronilaatikossa hyvin)
1-2 sipulia
öljyä paistamiseen
muutama suuri kourallinen pinaatinlehtiä
(1-2 tl suolaa)
1 tl currya
1 tl sitruunapippuria (minä korvasin tämän sitruunamehulla ja pippurilla, sitruunapippurin suolaisuuden takia)
300 g raakaa lohta
2 kananmunaa
8 dl maitoa tai kalalientä
1 tl kuivattua tilliä

Keitä makaronit kypsäksi pakkauksen ohjeen mukaan.
Kuori ja hienonna sipulit. Kuullota niitä pannulla öljyssä muutamia minuutteja ja lisää pannulle myös pinaatinlehdet. Mausta seos mahdollisella suolalla, currylla ja sitruunalla sekä pippurilla tai sitruunapippurilla.
Laita yhteen suurehkoon tai muutamaan pienempään voideltuun vuokaan kerroksittain makaroni-sipuliseosta ja lohta suikaloituna.
Sekoita kananmunat, maito tai kalaliemi sekä tilli keskenään. Kaada vuokaan.
Kypsennä 200-asteisen uunin keskitasolla noin 1 tunti.

Taapero tykkää osa 5: Sano muikku!

Kirjoitettu by Kaisa

Nyt kun Pikku-Kokin terveellisestä sekä täysipainoisesta ravitsemisesta on tullut yksi tämänhetkisen elämäni keskeisistä johtotähdistä, olen ottanut asiakseni perehtyä edes hieman paremmin kaloihin, noihin terveellisiin ja herkullisiin pikku eväkkäisiin. Sillä niin paljon kuin kalasta pidänkin, jäävät nuo useimmiten kauppojen tiskeille odottamaan ”seuraavaa kertaa”. Samoin jäävät kaikki hurmaavat kalareseptit muiden jalkoihin, yhä uudestaan ja uudestaan. Mutta ilmassa on parannuksen tuoksua, edistysaskeleita on jo otettu.

Yhden suuren harppauksen kohti kalakokkeutta otin muutama päivä sitten, kun yllättäen poistuin kaupasta muikkunyytin kera. Vaikka ne ihan koko komeudessaan sieltä tiskin toiselta puolelta minua lasittunein katsein silmäilivätkin, olin kai jotenkin alitajunnassani kuvitellut ne hiukan ”valmiimmiksi tapauksiksi”. No, kun sitten silmästä silmään katselimme toisiamme Kotikolossa, olin iloinen, että joskus lapsena olin muutaman sintin onnistunut perkaamaan. Ja että nyt käsittelyssä olivat muikut, ne Ahdin antimista varmasti helpoimmat tapaukset.

Mutta se siitä, siis perkaamisesta. Todettakoon ainoastaan, että ensi kerralla käytän hanskoja, terässaippuasta ei ollut muikun hajun tappajaksi, joka leijaili mielestäni koko loppupäivän ympärilläni. Ei niin kiva.

IMG_4170Muikkuparfyymistä huolimatta olin tyytyväinen hankintaani. Valmistin muikkulaatikkoa, josta tuli mielestäni hyvää ja Pikku-Kokkikin piti ensimmäisestä muikkukokemuksestaan vallan paljon. Eli siis: sanokaa muikku!

P.S. Laatikko onnistuisi varmasti lähes kalasta kuin kalasta, joten tässä kohtaa muikut eivät suinkaan ole välttämättömyys.

Muikkulaatikko

4 annosta

IMG_4183500 g muikkuja
500 g perunoita
1 iso sipuli
suolaa ja jauhettua mustapippuria
2 dl tuoretta ruohosipulisilppua (minä korvasin tuoreella tillillä ja kuivatulla ruohosipulilla)
2 dl ruokakermaa

Perkaa ja huuhdo muikut kylmällä vedellä. Kuori, huuhtele ja leikkaa perunat ohuiksi viipaleiksi. Mitä ohuempia viipaleita teet, sitä nopeammin ruoka kypsyy.
Öljyä uunivuoka. Lado vuokaan ensin perunaviipaleita, sitten muikkuja ja mausteita ja päällimmäiseksi ruohosipulisilppua. Toista näin kerrostaen jättäen päällimmäiseksi kerros perunaviipaleita. Kaada laatikkoon lopuksi ruokakerma.
Paista 200-asteisessa uunissa 1-1,5 tuntia, kunnes perunat ovat kypsiä.

Andalusian auringossa – ynnä kanataginea ilman taginea

Kirjoitettu by Kaisa

Erja Ariela Säkkinen: Andalusian auringossa : kulinaristiretkiä Jerezistä Jerusalemiin
WSOY, 2017

Andalusian aurinkossa_kirjan kansi_600Vaikka tuntuu siltä, että näinä päivinä lukemiseni kohdistuu vain ja ainoastaan erilaisiin ruoka-asioihin, en ole vähään aikaan törmännyt keittokirjoihin, jotka olisivat todella sykähdyttäneet. Hyviä toki on pyörinyt ympärillä paljonkin, mutta pikainen selailu ja lähinnä yksittäisten reseptien testaus ovat riittäneet. Nyt kuitenkin hyppysiini päätyi sellainen opus, jonka parissa uskoisin viettäväni vielä keittiöhetken jos toisenkin. Erja Ariela Säkkisen Andalusian auringossa hehkui nimensä mukaisesti ympärilleen valoa ja väriä jo ensisilmäyksellä ja vain yhtä reseptiä kokeiltuani totesin, että tätä ei voi jättää tähän, näitä kulinaristisia ruokaretkiä on päästävä kokemaan enemmänkin, vaikka ihan omasta keittiöstä käsin.

Kulinaristiretkiä Jerezistä Jerusalemiin tarjoileva kirja koostuu resepteistä, jotka ovat jääneet tekijänsä haaviin hänen kymmenvuotisen Andalusiaan, Pohjois-Afrikkaan ja Lähi-itään sijoittuvan elämänvaiheensa aikana. Reseptejä on erilaisiin nälkätilanteisiin; pieneen, isompaan ja makeannälkään. On sangen simppeleitä tapaksia ja enemmän aikaa vieviä aterioita, ruokia jotka sopivat niin lihansyöjille kuin kasvisvaihtoehtoja suosiville. On sekä vegaani- että kosher-ruokaa, asioita jotka sopivat niin aamuun kuin yön pikkutunneille. Jokaiselle jotakin, uskaltaisin ounastella; ainakin mikäli tämän tyyppinen mausteiltaan sangen rikas makumaailma kiinnostaa.

IMG_4205Kotikolossa ensimmäiseksi testiruoaksi valikoitui marokkolainen kanatagine. Vaikka minulla ei taginepataa olekaan, tuli siitä tavallisessakin padassa oikein makoisaa, juuri edellä mainitsemani monipuolisen makumaailman rikastamaa. Ensi viikonloppuna olisi tarkoitus testata häränhäntää andalusialaisittain sekä maurilaisia lihavartaita. Odotan innolla!

Kuten sanottua Andalusian auringossa on värikäs ja houkutteleva keittokirja, jota elävöittävät mukavasti tekijän omakohtaiset matkakertomukset. Suosittelen tarttumaan ja makumatkailemaan auringon alle!

Marokkolainen kanatagine

4 annosta

IMG_42154 kanan marinoimatonta koipireittä
öljyä paistamiseen
1 iso sipuli
4 valkosipulinkynttä
2 tl jauhettua inkivääriä
1 tl kanelia
1 tl kurkumaa
1 tl juustokuminaa
1 tl korianterinsiemeniä jauhettuna
100 g kuivattuja aprikooseja
1 dl rusinoita
1 säilötty sitruuna (resepti löytyy kirjasta, mutta minä korvasin säilötyn sitruunan 1 sitruunan mehulla ja raastetulla kuorella)
2 dl kanalientä (jos käytät tavallista pataa nestemäärä kannattaa kolminkertaistaa)
2 rkl hunajaa
suolaa, mustapippuria

Tarjoiluun:
kuskusia
(0,5 dl manteleita
tuoretta korianteria ja/tai lehtipersiljaa)

Pyyhi kanan pinta kuivaksi ja suolaa ja pippuroi hyvin. Ruskista öljyssä pannulla molemmin puolin.
Kuori ja siivuta sipuli, hienonna valkosipulinkynnet.
Kuullota mausteita öljyssä padassa. Lisää sipuli sekä valkosipuli ja pehmennä niitä viitisen minuuttia.
Lado kanat sipulikerroksen päälle ja niiden päälle aprikoosit suikaloituina sekä rusinat. Jos käytät säilöttyä sitruunaa, huuhtele se huolellisesti ja suikaloi. Lisää pataan. Mikäli taas korvaat sen tavallisella sitruunalla, pese se hyvin, raasta kuori ja purista mehu. Lisää kuoriraaste ja mehu pataan.
Kaada pataan kanaliemi ja kypsennä matalalla lämmöllä kannen alla tunnin verran. Jos käytät tavallista pataa, tarkaista välillä, että nestettä on tarpeeksi.
Sekoita joukkoon hunaja. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa suolaa ja/tai pippuria.
(Leikkaa mantelit pituussuunnassa muutamaan osaan ja paahda kuivalla pannulla. Ripottele mantelit ja hienonnetut yrtit taginen päälle.)
Tarjoile kuskusin kanssa.

Taapero tykkää osa 4: linssi-perunavuoka

Kirjoitettu by Kaisa

Vaikka en kasvissyöjä olekaan, enkä edes ole koskaan harkinnut sellaiseksi ryhtymistä, olen silti sitä mieltä, että jokaisen olisi hyvä pitää lihansyöntinsä niin sanotusti aisoissa, siis pitää viikossa vähintään yksi kasvisruokapäivä. Itse pidän niitä arkena huomattavasti enemmänkin ja olen niin ikään pitänyt huolen siitä, että myös Pikku-Kokki syö säännöllisesti kasvisruokaa. 

Koska etenkin lasten kohdalla on ensiarvoisen tärkeää huolehtia aterioiden täysipainoisuudesta, olen Pikku-Kokille ruokaa valmistaessani suosinut paljon esimerkiksi linssejä, noita erittäin terveellisiä proteiininlähteitä. Mielestäni linssit ovat huippujuttu; niistä saa helposti hyvää ruokaa melko kattavin variaatioin. Jostakin taisin lukeakin, että nimenomaan palkokasveja olisi hyvä suosia pääaterialla proteiininlähteenä vähintäänkin viikoittain.  

IMG_4029Tällä kertaa esittelemäni linssi-perunavuoka oli maukasta ja jälleen kerran sangen helppotekoista. Muuntelin Chocochilin reseptiä sen verran, että vaihdoin vihreät linssit punaisiin ja korvasin osan perunoista porkkanoilla. Mausteita tässä oli oikein sopivasti myös taaperon mieleen (no, suolan jätin laittamatta), joten suosittelen mainioksi arkipäivän perheateriaksi.

Linssi-perunavuoka

IMG_40282,5 dl vihreitä (tai punaisia) linssejä
1 kg perunoita (minä korvasin osan porkkanoilla)
2 valkosipulinkynttä
1 sipuli
1 tl jauhettua korianteria
1,5 tl juustokuminaa
1 rkl sitruunamehua
0,5 dl oliiviöljyä
(1 tl suolaa)
400 g tomaattimurskaa
2-3 dl kaurakermaa
suolaa ja mustapippuria

Huuhtele linssit ja keitä ne pehmeiksi (suolalla maustetussa) vedessä.
Leikkaa perunat (ja porkkanat) ohuehkoiksi tikuiksi. Tikkujen paksuudella voit hyvin säädellä ruoan valmistumisaikaa; mitä ohuempia tikkuja teet, sitä nopeammin ruoka kypsyy. Hienonna valkosipulinkynnet ja viipaloi sipuli.
Sekoita keitettyjen linssien sekaan korianteri, juustokumina, sitruunamehu, oliiviöljy ja (suola).
Sekoita kaikki aineet uunivuoassa. Mausta suolalla ja pippurilla. Paista vuokaa 200 asteessa, kunnes perunat ovat pehmeitä. Sammuta uuni ja anna vuoan vetäytyä siellä vielä hetki.

Taapero tykkää osa 3: jauheliha-kesäkurpitsavuoka

Kirjoitettu by Kaisa

Nyt kun loma on toistaiseksi ohi, huomaa toden teolla kuinka paljon elo Pikku-Kokin kanssa on kesän aikana muuttunut. Aamusta iltaan menoa ja meininkiä, vain yhdet – tai toisinaan kahdet – päiväunet tahtia hidastamassa. Tilanteemme on paras mahdollinen; meillä on yöt läpeensä omassa sängyssään onnellisena tuhiseva taapero, joka nukahtaakin lähestulkoon itsenäisesti ja nukkuu omassa huoneessaan. Muutos on kohdallamme valtava, kun vielä keväällä nukuimme Pikku-Kokin kanssa tiiviisti rinnakkain, tasaiseen tahtiin tunnin välein heräillen. Tämän seurauksena nuorempi meistä nukkui tuntikausien päiväunia, itse kärsin melko kroonisesta väsymyksestä. Mutta ei enää, nyt meillä touhutaan aamusta iltaan, ja sitten nukutaan. Eläköön hellä mutta silti päättäväinen unikoulu!

Tämä prologina sille yksinkertaiselle tosiasialle, että aikani keittiöpuuhissa on kaventunut huomattavasti. Kun ennen saatoin viettää päivästä neljäkin tuntia omissa askareissani, olen nyt siirtynyt rytmiin, jossa nuo puuhat tehdään noin tunnissa ja viimeistellään illalla Pikku-Kokin siirryttyä unten maille. Kun tähän lisätään se, että nuoren herran kasvun myötä myös aterioiden tarve on lisääntynyt, tarkoittaa tällainen elämänvaihe tarvetta opetella valmistamaan terveellistä ruokaa nopeasti mutta kuitenkin maukkaasti. No, tämä Taapero tykkää -kategoria uskoakseni tulee palvelemaan melko hyvin juuri tämän tyyppisiä reseptejä etsiskeleviä.

 

IMG_4081Näin myös seuraava jauheliha-kesäkurpitsavuoka valmistui perheen miesten iltalenkkihetken aikana. Ja maistui pikkulenkkeilijälle seuraavana päivänä mainiosti. On mukava löytää tällaisia reseptejä, jotka käyvät taaperoille ihan sellaisenaan, mitä nyt suolan jätin lisäämättä. Sillä vaikka yksivuotias nyt onkin ”vapaa” syömään jo lähes mitä vaan, en kuitenkaan itse ole vielä valmis kuorruttamaan hänen ruokiaan esimerkiksi suolaisilla juustoilla. Ja on kivaa, kun sama ruoka maistuu koko perheelle.

Pienenä parannusehdotuksena reseptin suhteisiin ajattelin ensi kerralla laittaa annokseen vieläkin enemmän kasviksia, esimerkiksi parsakaali sopisi tähän hyvin, sillä näillä määrillä ruoasta tuli mielestäni ainakin taaperoihin nähden hiukan liian lihaisaa.

Mutta suosittelen. Ohje löytyi Paleokeittiöstä.

Jauheliha-kesäkurpitsavuoka

6 annosta (taaperolle useampia)

IMG_40611 sipuli
400 g jauhelihaa
(suolaa), mustapippurirouhetta, paprika- ja chilijauhetta
400 g yrttimaustettua tomaattimurskaa / tomaattimurskaa ja yrttejä (Huom! yrttimaustettu vaihtoehto sisältää myös suolaa)
2 valkosipulinkynttä
1-2 dl kookosmaitoa
1 kg kesäkurpitsaa

Pinnalle:
kirsikkatomaatteja / tomaattiviipaleita

Tarjoiluun:
pecorino- tai parmesanjuustoraastetta

Kuori ja silppua sipuli. Paista sipuli ja jauheliha. Mausta (suolalla), mustapippurirouheella sekä paprika- ja chilijauheilla. Lisää pannulle jauheliha-sipuliseoksen sekaan purkillinen tomaattipyreetä sekä hienonnetut valkosipulinkynnet. Hauduttele hetki ja lorauta mukaan kookosmaito. Tarkista maku.
Viipaloi kesäkurpitsa noin puolen sentin paksuisiksi viipaleiksi. (Mikäli valmistat ruokaa taaperolle, kannattaa viipaleet syömisen helpottamiseksi vielä puolittaa.) Voitele vuoka öljyllä ja lado ensimmäinen kerros kesäkurpitsaviipaleita niin, että pohja peittyy. Lisää päälle kerros jauhelihakastiketta. Toista sama vielä pari kertaa. Voitele päällimmäinen kesäkurpitsakerros oliiviöljyllä ennen kuin lisäät viimeisen kerroksen jauhelihakastiketta.
Paista 200-asteisessa uunissa 15-20 min. Vähennä lämpöä 175 asteeseen ja lisää samalla puolitetut kirsikkatomaatit tai tomaattiviipaleet. Jatka kypsentämistä noin 20 min. Anna vetäytyä hetki ennen nauttimista.
Niin halutessasi annoksen kruunaa sen päälle raastettu pecorino- tai parmesanjuustoraaste.

Onnea on…

Kirjoitettu by Kaisa

Kesäloma uhkaa loppua. Seitsemästä kolmisin vietetystä lomaviikosta on jäljellä enää yksi viikonloppu, jonka senkin vietämme Pikku-Kokin kanssa kahden, Aleksin mökkeillessä poikaporukalla jossakin Tampereen tienoilla.

IMG_3685Takana on todella hyvä loma, johon mahtui sopivasti niin retkeilyä kuin kotoiluakin. Tutkimme monia kotimaisia kaupunkeja, yritimme tehdä paljon yksivuotiasta ilostuttavia asioita, mökkeilimme ja piipahdimme Tallinnassa. Juhlimme Pikku-Kokin ensimmäistä syntymäpäivää niin pienesti kuin suurestikin, istuimme paljon hiekkalaatikon reunalla ja kannustimme rakkaimpaamme hänen ottaessa ensimmäisiä horjuvia askeliaan. Keitin myös enemmän puuroa, kuin minään elämäni aikaisemmista kesistä. Paljon ihania muistoja.

IMG_3948IMG_3695Tunnelmalliset tuntien voinette arvata, että lomaamme kuului paljon ruokaa. Herkutteluhetkiä niin Kotikolossa kuin sen ulkopuolellakin, luonnonhelmassa sekä ravintolamaailmassa. Huippujuttu on ollut tarkkailla Pikku-Kokin kehitystä omalla ruokapolullaan; perheaterialle katetaan nykyään kolme lautasta ja niiden sisältökin on yhä useammin vähintäänkin samankaltainen. Joistakin aterioista Pikku-Kokki selviytyy jo miltei omin avuin ja viihtyy ruokailun parissa toisinaan jopa meitä aikuisia pidemmän kaavan mukaan. Oikeastaan kaikki maut ovat mieleisiä. Nyt toivonkin, että alkava syksy ei kiireineen ryöväisi meiltä näitä rakkaita perheaterioita.

Mutta on tässä artikkelissa taas se ”virallinen” sisältökin. Tällä kertaa jaan kanssanne reseptin, jonka toteuttamisesta minulla itselläni ei tosin ole kokemusta, mutta jonka ohjeistuksella melko haasteelliselta vaikuttanut ruoka Aleksin mukaan oli ennalta odotettua helpommin valmistettavissa. Kävi nimittäin niin hyvin, että Aleksi halusi valmistaa minulle aterian, alusta loppuun itsekseen. Mikäs siinä, oma kokki ja tarjoilija, se on onnea se.

IMG_3578Pääruokana tuolla maukkaalla ja rakkaudella valmistetulla aterialla nautimme Tomi Björckin kuuluisaa karamellisoitua possua. Ihan kuin Farangissa se ei kuitenkaan ollut, vaan Tomi itse oli soveltanut reseptin hieman enemmän kotikeittiöihin sopivaksi, lähinnä kai poistanut ja korvannut kaikkein erikoisimpia ainesosia. Reseptin, joka tuntuisi kuluneen yhden jos toisenkin bloggarin hyppysissä, Aleksi oli napannut Hyvää ruokaa ja annoskateutta -blogista, mutta alkuperäisimmillään se löytyy Björckin kirjasta Huippukokin kotiruokaa – täytyypä muuten napata opus testaukseen.

Nam ja maiskis!

P.S. Olisipas kiva taas joskus päästä maistamaan tuota alkuperäistä ”klassikkoa”. Kerran olen sitä syönyt, vuosia sitten, ja olihan se hyvää – mutta niin oli kyllä tämä Aleksinkin luomus. Kokeilkaa tekin ihmeessä.

Karamellisoitu possu

Huom! Valmistukseen vaaditaan aikaa kaksi päivää.

IMG_35801-1,5 kg possun kassleria

Haudutusliemi:
5 cm:n pala inkivääriä
2 valkosipulinkynttä
8 dl vettä
4 dl (vähäsuolaista) soijakastiketta
2 dl valkoviiniä
1 dl osterikastiketta
1 dl sokeria
1 rkl korianterinsiemeniä
2 valkopippuria
2 kanelitankoa
4 tähtianista

Karamellikastike:
1,5 dl haudutuslientä
2 tähtianista
2 kanelitankoa
2 tl chilirouhetta
0,5 dl vettä
200 g palmusokeria (tämä korvautui kookossokerilla, joka toimi sekin hyvin)
0,5 dl fariinisokeria

1 l rypsiöljyä paistamiseen

Lisäksi:
ruukku tuoretta korianteria
1-2 punaista keskivahvaa chiliä

Ota liha huoneenlämpöön pari tuntia ennen valmistusta. Suolaa sen pinta kevyesti. Kuori ja siivuta inkivääri sekä valkosipuli. Yhdistä kaikki liemen aineet padassa ja kiehauta kuumaksi. Nosta liha liemeen.
Kuumenna uuni vähän alle sataan asteeseen, ja nosta pata uuniin. Hauduta lihaa kannen alla noin 4-5 tuntia.
Nosta liha liemestä, ja anna jäähtyä. Kääri liha leivinpaperiin tai folioon ja pane jääkaappiin painon alle. Liha voi hyvin levätä jääkaapissa yön yli.
Ota lihan haudutuslientä talteen 1,5 dl erilliseen kulhoon jääkaappiin karamellikastikkeen valmistusta varten. Karamellikastike kannattaa valmistaa vasta hetki ennen tarjoilua.
Aloita karamellikastikkeen valmistus kuorimalla jääkaapissa kylmenneen haudutusliemen päältä pois rasva ja kaada neste kattilaan. Lisää joukkoon tähtianikset, kanelitangot ja chilirouhe. Kiehauta ja ota pois liedeltä.
Sekoita toisessa kattilassa vesi ja palmu- sekä fariinisokeri. Kuumenna sokeri-vesi -seosta miedolla lämmöllä, kunnes sokeri alkaa tummua ja tuoksua paahtuneelta. Kannattaa muistaa mieto lämpö, ettei sokeri pala. Poista haudutusliemestä kanelitangot sekä tähtianikset ja lisää haudutusliemi varovasti sokeriliemeen.
Keittele kastiketta hiljalleen, kunnes se alkaa paksuuntua. Puoli tuntia riittää hyvin. Jäähdytä kastiketta hiukan ennen tarjoilua.
Ota levännyt liha jääkaapista ja leikkaa se arpanopan kokoisiksi kuutioiksi. (Näin ohjasti alkuperäinen resepti, toisintaja oli tehnyt kuutioista noin 3×3 cm:n kokoisia estääkseen niitä kuivumasta liikaa.)
Kuumenna öljy kattilassa tai rasvakeittimessä noin 180 asteeseen ja uppopaista lihat öljyssä kullanruskeiksi. Lihapalat ruskistuvat ja rapeutuvat nopeasti, noin puoli minuuttia riittää. Nosta lihat hetkeksi talouspaperin päälle, jotta turha rasva valuu pois.
Kaada karamellikastike tarjoiluastiaan uppopaistettujen lihapalojen päälle. Ripottele päälle hienonnettua tuoretta korianteria ja chiliä.
Tarjoile esimerkiksi riisin kera. Mahtavan hyvää riisiä syntyy, kun kuivat riisinjyvät paahtaa voissa ennen keittämistä. Keitinveteen kannattaa myös lisätä yksi laakerinlehti.

Sokeritonta, maidotonta ja gluteenitonta; siis miltei kaikille sopivat banaanimuffinssit

Kirjoitettu by Kaisa

Nyt jo vietetyt Pikku-Kokin ensimmäiset syntymäpäiväjuhlat sujuivat hyvin. Miltei seitsemänkymmenpäinen vieraskunta tuntui nauttivan kahvipöydän antimista ja minä siitä, että olin onnistunut arvioimaan herkkujen riittävyyden juuri sopivasti sekä huomioinut lukuisat erikoisruokavaliot niin, että jokaiselle oli ainakin jotakin makusteltavaa.

Seuraavat banaanimuffinssit valmistuivat viime tipassa, kun äkkäsin, että vaikka kyseessä olivatkin niin sanotusti makeat kahvittelut, oli silti mahdollista leipoa jotakin myös vieraiden joukossa olevalle sokeritonta ruokavaliota noudattelevalle henkilölle. Samalla muffinssit olivat myös maidottomia sekä gluteenittomia.

IMG_3856Koska vieraamme kuitenkin pääsääntöisesti kuuluivat sokeria syövään väestönosaan, valmistin osalle muffinsseista vaniljaisen kreemikuorrutteen. Tällä tavalla pääsin myös leikkimään niin kuvissa näkyvillä sokerisilmillä kuin vihreällä elintarvikevärilläkin.

Banaanimuffinsseista tuli mielestäni hyviä, paljon parempia kuin osasin odottaa ja niitä maistettuani ajattelinkin, että kannattaisi itsekin suosia enemmän näitä sokerittomia vaihtoehtoja – ainakin silloin tällöin. Olisi sitten parempi omatunto mitä esimerkiksi Pikku-Kokin hampaisiin tulee.

Kokeilkaapa huviksenne!

P.S. Ideasta kiitän Murusia Meidän Keittiöstä -blogia, jonka sokerittoman banaanikakun reseptistä muokkasin nämä muffinssit.

Sokerittomat, maidottomat ja gluteenittomat banaanimuffinssit

10-15 muffinssia / 1 kakku

IMG_38323-4 banaania
4 rkl maidotonta margariinia tai sulaa kookosöljyä
3 kananmunaa
2 dl mantelijauhoa (puuttuvat mantelijauhot minä korvasin maissi-, riisi- ja kookosjauhojen sekoituksella)
0,75 dl kookosjauhoa
0,5 dl perunajauhoa
1 tl soodaa
1 tl kanelia
1 tl kardemummaa
ripaus suolaa

(Pinnalle:
pari kourallista pähkinöitä
banaanisiivuja)

Kuori ja soseuta banaanit. Lisää joukkoon sulatettu rasva ja kananmunat. Sekoita tasaiseksi.
Sekoita loput aineet toisessa kulhossa ja yhdistä seos sitten banaanisoseeseen. Sekoita massa tasaiseksi.
Jaa taikina muffinssivuokiin tai kaada voideltuun leipävuokaan.
(Ripottele päälle halutessasi vielä pähkinöitä ja/tai banaanisiivuja.)
Paista kakkua 175-asteisessa uunissa noin 45 min. Muffinssien kohdalla paistoaika on hiukan lyhyempi, sellainen puolisen tuntia.
Koristele jäähtyneet muffinssit haluamallasi tavalla tai tarjoile sellaisinaan.

Vaniljakreemi

1,5 dl vettä
1 rkl perunajauhoja
2 rkl sokeria
1 tl vaniljasokeria
100 g (maidotonta) margariinia
(elintarvikeväriä)

Mittaa kattilaan kylmä vesi, perunajauhot ja sokeri. Kuumenna koko ajan sekoittaen ja kiehauta. Makeuta vaniljasokerilla.
Vaahdota margariini ja lisää jäähtynyttä kiisseliä pieninä erinä samalla vatkaten.
(Värjää kreemi halutessasi elintarvikevärillä.) Pursota jäähtyneenä esimerkiksi muffinssien päälle tai kakkujen väliin.

Hääpäivä, piknik ja piirakka

Kirjoitettu by Kaisa

IMG_6754Kolmas hääpäivä. Pohtiessamme sopivaa tapaa juhlistaa näitä niin sanottuja nahkahäitä tuli mieleeni muutaman viikon takainen retkemme Oittaalle. Aurinkoinen sää, maittavat eväät, pullossa kahvia ja jälkiruoaksi pallot tuoretta jäätelöä suoraan kioskilta, mikäpäs sen parempaa. Tästä nautti koko perhe täysin rinnoin. Kolme ihastuttavaa kärpästä yhdellä iskulla: yhdessäolo, kesä ja ruoka – joka ulkona maistuu aina vieläkin paremmalta. Näinpä sainkin ajatuksen: sen sijaan että menisimme ravintolaan, voisimme tänä vuonna viettää hääpäivä-piknikkiä.

Ja näin tapahtui. Valmistimme korillisen ruokaa, kruunasimme sen kuohuviinillä ja matkustimme raiteita sekä meritietä pitkin Suomenlinnaan. Oi, miten mukavaa. Hääpäivä taaperolle sopivin maustein.

IMG_3816Mutta puhutaanpa hieman tämän artikkelin epäsuorasta pääasiasta, ruoasta. Valmistin nimittäin piknikille mitä helpoimman, mutta silti maukkaan piirakan, jonka reseptin ajattelin jakaa kanssanne. Kyseessä on ranskalaisesta keittiöstä peräisin olevan quichen muunnelma, kananmuniin, maitoon, juustoon ja kinkkuun perustuva vallan tavanomainen ja ehkäpä juurikin siksi niin maukas klassikko. Minä tosin tapani mukaan muovasin vehnäjauhopohjasta jotakin hieman rikkaampaa ja lisäsin täytteeseenkin omia twistejäni, joten perus quichestä tämä oli melko kaukana. No, ehkäpä parempi näin. Kokeilkaa ja muovailkaa.

Pinaattinen feta-kinkkupiirakka

Vuoallinen (ø 25 cm)

Pohja: (Minä tein taas itselleni tyypillisen ”ripeversion”. Valitse sinä toki se makuusi parhaiten sopiva, mutta todettakoon, että nämä ”rippeiset” ovat kyllä vallan maittavia ja kaikin tavoin huomattavasti perus vehnäpohjaa rikkaampia.)

IMG_38182 dl jotakin ”ripettä” (tällä kertaa minä käytin ruisvuokaleipää soseutettuna ja hiukan vedellä ohennettuna)
2 dl jauhoja (mitä nyt sattuu olemaan)
50 g voita
1,3 tl leivinjauhetta

Täyte:
200 g kinkkua tai ylikypsää palvikylkeä (palvikyljen rasvaisuuden takia suositan käyttämään sitä ehkäpä vain kinkun kumppanina, mutta syntyy siitä toki maukas piirakka ihan itsekseenkin)
150 g fetaa
muutama suuri kourallinen pinaatinlehtiä
2 kananmunaa
3 dl maitoa
yrttimausteseosta
1,5 dl juustoraastetta

Tee ensin pohja. Nypi voi, jauhot ja leivinjauhe murumaiseksi seokseksi. Lisää ripe. Taputtele taikina voideltuun piirakkavuokaan.
Pilko kinkku tai palvikylki. Mikäli käytät palvikylkeä, tiristä siitä enimmät rasvat paistamalla sitä kuumalla pannulla sopivaksi katsomasi ajan.
Murustele feta ja levittele se sekä kinkku piirakkapohjalle.
Hienonna pinaatinlehdet.
Sekoita keskenään kananmunat ja maito. Mausta seos pinaatinlehtisilpulla ja yrttimausteella. Sekoita joukkoon myös juustoraaste. Kaada seos piirakkavuokaan.
Paista piirakkaa 200 asteessa noin 30 min. tai kunnes pinta on kullanruskea.

Taapero tykkää osa 2: kalaseljanka

Kirjoitettu by Kaisa

Pikku-Kokki on kalamiehiä – kuten liha- ja kasvismiehiä niin ikään, parempaa puuromiestä on vaikea löytää. Hmm… mistäköhän hän ei pitäisi?! No, tämä ei todellakaan ole ongelma, päinvastoin. On todella palkitsevaa laittaa ruokaa, kun lapsi sitä syö, ei malttaisi odottaa, että kuuma annos viilenee.

Näin kävi jälleen, kun kalaseljankan haju kantautui Pikku-Kokin sieraimiin hänen leikkiessä lähistöllä minun yrittäessäni suoriutua mahdollisimman matalaprofiilisesti valokuvausoperaatiostani. Toisin kävi, annos tuli syödyksi jo ennen kuin olin ehtinyt oikeastaan aloittaakaan. Mutta kuten sanottu, parempi näin. Ei tämä seljanka muutenkaan mikään annosten kaunotar ollut.

Mutta hyvää se oli joka tapauksessa, ihan näin taaperollekin sopivin maustein. Toki omaan annokseen voi tehdä mieleisiään lisäyksiä, mikäli hieman taaperoista mausteisempi versio kiinnostaa. Jos pakastekala ei houkuttele, sen voi toki korvata toisenlaisellakin, mutta minusta se toimi tässä yllättävän hyvin. Viimeksi nimittäin pakastekalan kanssa operoituani päätin, että yhteiset päivämme ovat luetut, mutta koska lähikauppa ei sunnuntai-iltana tarjonnut muita vaihtoehtoja, kävi toisin ja saatanpa antaa tuolle vielä vastaisuudessakin joitakin mahdollisuuksia.

Kalaseljanka

4 (aikuisten) annosta

IMG_37742 sipulia
3-4 porkkanaa
50 g selleriä
1 rkl voita
1 rkl vehnäjauhoja
7 dl vettä
1 tlk herkkusieniä viipaleina
1 laakerinlehti
1 tl suolaa (itse korvasin tämän pienellä määrällä Herbamarea)
mustapippuria
1-2 valkosipulinkynttä
300-400 g pakastekalaa (esim. kahden kalan kuutioita)
3 rkl tomaattipyreetä
2 rkl sitruunanmehua

Lisäksi:
tilliä
smetanaa
maustekurkkua ja kapriksia (nämä jättäisin pois taaperoiden lautasilta)

Kuori sipulit, porkkanat ja selleri. Viipaloi sipulit ja suikaloi porkkanat sekä selleri.
Sulata voi ison kattilan pohjalla. Kuullota kasvikset voissa ja ripottele pinnalle vehnäjauhot. Sekoita ja kaada päälle vesi.
Kaada joukkoon herkkusienet liemineen. Lisää mausteeksi laakerinlehti, suolaa, mustapippuria ja hienonnetut valkosipulinkynnet. Anna kiehua miedolla lämmöllä noin 10 min.
Viipaloi kohmeinen seiti ja lisää keittoon. Anna kiehua edelleen 10 min.
Sekoita varovaisesti joukkoon tomaattipyree, sitruunanmehu (ja suikaloitu maustekurkku). Ripottele pinnalle tilliä ja mahdolliset kaprikset.
Tarjoa seljankan kanssa smetanaa ja tuoretta leipää.