Tunnelmallinen lukutoukka osa 1: En saa unta!

Kirjoitettu by Kaisa

Tunnelmallisten makujen lisäksi olen joitakin vuosia pitänyt myös Kirjallisia kosketuksia -kirjablogia. Jo pidempään minun on kuitenkin täytynyt uhrata kaikki liikenevä blogiaika Tunnelmallisille, joten syntyi ajatus tuoda blogit yhteen. Onhan Tunnelmallisista muutenkin kehittynyt enemmän ja vähemmän myös eräänlainen ikkuna Kotikoloon ja koska niin ikään kirjat ovat suuri osa elämääni, miksi ne eivät sopisi tännekin. ”Oikea” lukeminenhan minulla on tosin tällä hetkellä jäänyt minimiin, mutta lastenkirjoja en voi vastustaa, joten ainakin niitä tulen toukkana tunnelmoimaan. Katsotaan.

Tässä joka tapauksessa ensimmäinen lajiaan.

en-saa-untaOwen Hart: En saa unta!
Kustannus-Mäkelä, 2017
Suom. Terhi Leskinen
I Can’t Sleep!
Little Tiger Press, 2017
Kuvitus: Caroline Pedler

En saa unta! on klassinen unenmetsästys -tarina. Loikkiva lohi -laivalla Myyrä turhautuu tilanteeseensa, hipsii Hiiren hyttiin ja pian ystävykset alkavat yhdessä etsiä ratkaisua Myyrän unettomuuteen. Mutta: satu on liian lyhyt, sitten liian pelottava, Hiiren hytti on liian pimeä, sitten liian valoisa, seuraavaksi Myyrälle tulee kylmä ja sen jälkeen tietysti kuuma, kunnes yhtäkkiä on ihan hiljaista… Mutta eipä ole kovinkaan kauan, sillä nyt uni juoksee karkuun Hiireltä – vaikkakin aivan toisenlaisesta syystä.

Erilaiset nukkumiseen liittyvät hankaluudet ovat osa monien ihmisten elämää. Vauvavuonna unen kanssa tavalla tai toisella temppuilevat varmasti miltei kaikki, tämän kirjan kuvailemat nukahtamisvaikeudet konkretisoituvat sitten vähän vanhempien lasten kohdalla, kun sanat tulevat mukaan kuvioon. Toki aikuisillakin on paljon erilaisia uneen liittyviä ongelmia, mutta niitä tuskin kannattaa tässä tuoda esille. Koska unen kiinniottaminen joka tapauksessa on silloin tällöin vaikeaa, on tästä aiheesta tehty paljon kuvakirjoja. Usein niissä toki mennään melko pitkälle, kuten tälläkin kertaa, kun Hiiri ehtii yhden nukahtamisprosessin aikana kaiken muun tohinan lisäksi askarrella yövalon ja sisustaa asuntonsa uudelleen. No, liioittelu kuuluu asiaan, eihän tämä muuten olisi sen kummempi tarina ollenkaan.

Myyrän ja Hiiren yöllinen tarina on suosituksen arvoinen. Vaikka Caroline Pedlerin kuvitus onkin ihan söpö, ei se kuitenkaan yllä viime vuonna suomennetun Pää tyynyyn! -teoksen Benji Daviesin aivan ihastuttavalle tasolle. Toisaalta Davies onkin ehkä se tämän hetken suosikkikuvittajani.

Perheemme pikku lukijaa Myyrä nauratti, joten suositus hänenkin suunnaltaan.

Nurinkurin kanapiirakkaa

Kirjoitettu by Kaisa

IMG_5206Tätä menoa minun ehkä pitäisi miettiä blogin nimeämistä uudelleen. Tunnen nykyään leipovani niin paljon piirakoita, että ”Tunnelmallisia piirakoita” ei enää kuulostaisi hassummalta. No, ehkäpä ei, teen minä kuitenkin aika paljon muutakin. Niin tai näin, jälleen puhe on piirakasta.

Tällä kertaa leivoin Maku-lehden ohjeella amerikkalaishenkistä Pot Pie -kanapiirakkaa, jonka ideana on kuorruttaa kermainen kanakastike piirakkakuorella. Näin sisältö säilyy mehevänä ja rapea kuori voidaan nauttia ikään kuin leipänä sen kera. Minä tein piirakkatapani mukaan reseptiin hieman muutoksia ruokavarastojemme puitteissa, mutta koska kaikki eivät niistä ehkä olleet niitä parhaita vaihdoksia, liitän alle alkuperäisen ohjeistuksen. Kukin muuttakoon mielensä ja varantojensa mukaan. Joka tapauksessa tänne on helppo sujauttaa erilaisia kasviksia ja kypsiä broilerin tähteitä. Kuoritaikinan kohdalla sen sijaan olin tyytyväinen, että vaihdoin sen omaan ”ripetaikinaani”, reseptin vehnäjauhotaikina tuntui mielestäni aika tylsältä vaihtoehdolta. Siis valintoja, valintoja, niitä ovat piirakoiden valmistusprosessit pullollaan.

IMG_5227Pot Pie -ideasta vielä sen verran, että sisällön piilottaminen kuoren sisään todella kannattaa. Tein nimittäin kaksi erilaista versiota, joista toinen oli pohjan päälle rakennettu. Tavallinen versio oli paljon kuivempaa.

Siis eipä muuta kuin amerikkalaisen lohturuoan tekoon. Vaikka voi tätä toki ilman surujakin makustella. Sopii tunteeseen kuin tunteeseen.

Kuorellinen kanapiiras (Pot Pie)

Vuoallinen (ø 22 cm)

IMG_5225”Ripe”taikina:
2 dl jotakin ”ripettä” (tällä kertaa minä käytin ylimääräisiä kypsiä tattarisuurimoita pienen vesitilkan kera survottuna)
2 dl jauhoja (mitä nyt sattuu olemaan)
50 g voita
1,3 tl leivinjauhetta

Reseptin mukainen taikina:
2,5 dl vehnäjauhoja
0,25 tl suolaa
100 g voita
1 rkl vettä

Täyte:
1 sipuli
2 porkkanaa
100 g lehtiselleriä
400 g paistettua/kypsää broileria
2 rkl voita
1 dl vehnäjauhoja
2 dl kanalientä
2 dl kevytmaitoa
1 dl herneitä
1 dl maissinjyviä
1 tl suolaa
1 rkl persiljaa
0,25 tl mustapippuria

Voiteluun:
1 kananmuna

Tee ensin taikina.
Ripeversiossa nypi voi, jauhot ja leivinjauhe murumaiseksi seokseksi. Lisää ripe.
Reseptin mukaisessa versiossa sekoita jauhot ja suola kulhossa. Lisää voi ja nypi jauhojen kanssa murumaiseksi seokseksi. Lisää kylmä vesi pikkuhiljaa taikinaa kädellä sekoittaen, kunnes saat kiinteän taikinan.
Molemmissa tapauksissa kääri taikina kelmuun ja nosta jääkaappiin jähmettymään täytteen valmistamisen ajaksi.
Kuori ja silppua sipuli. Kuori porkkana ja kuutioi se. Huuhdo sellerinvarret ja viipaloi. Kuutioi broileri.
Kuullota sipuli, porkkana ja selleri pannulla voissa. Lisää jauhot ja sekoittele kasviksiin. Lisää kanaliemi ja maito pannulle koko ajan sekoitellen. Kiehauta kastike ja keitä noin 5 min. Lisää kastikkeeseen broileri, herneet, maissit ja mausteet. Kaada kastike piirakkavuokaan.
Kauli taikina piirakkavuokaa hieman suuremmaksi pyöreäksi levyksi. Nosta kansi piirakan päälle ja vuoan reunoille. Painele reunat haarukalla. Voitele piirakka kananmunalla.
Paista 200-asteisen uunin keskitasolla noin 20 min.

Kiusaus kurkistaa Kreikkaan

Kirjoitettu by Kaisa

Meillä on poika. Tämä avautui minulle aivan uudella tavalla, kun vein Pikku-Kokin viime viikolla ensimmäistä kertaa museoon. Siellä me ”kiertelimme” yhdessä, katselimme täytettyjä eläimiä ja kiipesimme valtavan määrän portaita. Voi, miten alussa yhteinen seikkailumme vasta onkaan!

Tällainen vallan ”kiireinen” kotirouva kun olen – täytyy ehtiä aktivoida pikkuihmistä päivä päivältä enemmän – tykkään kovasti kokeilla kaikenlaisia helpohkoja yhden astian aterioita. Jos vielä uuni hoitaa paistamispuolen, puhutaan ehkäpä siitä oman luokkansa parhaasta vaihtoehdosta.

IMG_5154Sana kiusaus – jonka klassisin muoto tästä ruotsalaisen keittiön lahjasta maailmalle on oopperalaulaja Per Janzonin mukaan nimetty jopa 1800-luvulle historiansa ulottava Janssoninkiusaus – ei kuitenkaan herätä minussa kovinkaan suuria nam ja maiskis -efektejä. Niinpä Hesarin viime torstaiset sanat ”Unohda hetkeksi kinkkukiusaus ja ujuta arkiruokaan uudenlaisia makuja.” saivat minut hetimiten kirjaamaan ainekset ostoslistaan ja tarttumaan tuumasta toimeen. Syntyi kreikkalainen kiusaus, jonka muokkasin alkuperäisestä reseptistä poiketen lihalliseksi versioksi.

Olipa taas sen verran maukas lopputulos, että Torstai-liitteen viereisen sivun lohikiusaus lähtee ilman muuta myös kokeiluun. Kyllä Hesarissa vaan nämä kokkihommat osataan.

Kreikkalainen kiusaus

4-6 annosta

IMG_51521 sipuli
3 valkosipulinkynttä
800 g perunaa
2 pienehköä kesäkurpitsaa
6 keskikokoista tomaattia
(kalamataoliiveja)
300 g paseerattua tomaattia
1 dl kasvislientä
2 rkl tuoretta oreganoa (myös kuivatuilla yrteillä pärjää hyvin)
2 rkl tuoretta lehtipersiljaa
0,5 tl suolaa
muutama kierros mustapippuria myllystä
4 rkl oliiviöljyä

Tarjoiluun:
fetaa ja tuoreita yrttejä

Kuori ja hienonna sipuli ja valkosipulinkynnet. Kuullota ne pannulla öljyssä kypsiksi.
Kuori ja kuutioi perunat. Viipaloi kesäkurpitsat. Lohko tomaatit (ja poista niistä siemenet). Laita kaikki kasvikset kulhoon. Lisää mahdolliset oliivit, paseerattu tomaatti, kasvisliemi, hienonnetut yrtit, suola ja pippuri. Sekoita hyvin.
Laita seos uunivuokaan ja valuta päälle öljyä.
Paista 225-asteisessa uunissa 30 min. Vähennä lämpö 200 asteeseen ja jatka paistamista noin 30 min. tai siihen asti, kunnes kasvikset ovat kypsiä.
Murustele feta lämpimän paistoksen päälle. Viimeistele hienonnetuilla yrteillä.

Maistuu ihan… bologneselta

Kirjoitettu by Kaisa

Ruokaa valmistaessani odotan kahta asiaa. Ensinnä toivon sen olevan maukasta – hmm, kukapa ei – ja toiseksi toivon sen näyttävän hyvältä. Sillä vaikka ”puhtaus onkin puoli ruokaa”, niin kyllä kauneuskin on. Kaunis ruoka maistuu paremmalta – ja sitä on mukavampi tarjoillakin.

IMG_5117Tämä mielessäni antauduin seuraavan reseptin vietäväksi. Paljon mainostamani keittokirja Kasvisruokaa koko perheelle antoi taas näyttöä teoksen laatijoiden vahvasta osaamisesta, kun jonkin ajan päästä kattilassa poreili annos maukasta bolognesekastiketta, ilman jauhelihaa tosin. Tämän ruoan yhteydessä tutustuin myös mustiin belugalinsseihin, jotka varmasti jäävät käyttötuotteisiini.

Käsittääkseni bolognesella tarkoitetaan jauhelihaa sisältävää kastiketta, joten ruoan nimike, ”bolognese mustista linsseistä” saattaa kuulostaa hämäävältä. Kun valmista tuotosta maistaa, saa nimi kuitenkin merkityksensä, sillä tämä kastike todella maistuu hyvin paljon bologneselta. Ihan varmasti tulen tekemään tätä uudestaankin.

IMG_5162Asia josta en tämän ruoan kohdalla pitänyt oli sen ulkonäkö. Kastikkeesta tuli ruman väristä, ei ollenkaan kirjan kuvan mukaista punertavaa, vaan ruman ruskeaa. Syynä tähän varmasti oli balsamiviinietikka, jonka lisäystä ei reseptin mukaan pidetty välttämättömänä, mutta jota itse halusin maun vuoksi käyttää. Useat lähiaikoina valmistamani maukkaat bolognesekastikkeet ovat nimittäin sisältäneet juuri balsamicoa tai jotakin muuta viinietikkaa. Kirjan kuvan annokseen se suurella todennäköisyydellä on taidettu jättää laittamatta, kuten kuvasta otettu kuva vieressä kertonee.

Mutta siis suuri suositus. Ja jos Kasvisruokaa koko perheelle on vielä tutkimatta, kannattaa siihenkin käydä nopeasti käsiksi. Jatko-osakin, Lisää kasvisruokaa koko perheelle, on jo putkahtanut uunista ulos ja odotan innolla, mitä sillä on tarjota.

Bolognese mustista linsseistä

4-6 annosta

IMG_51241 porkkana
1 keltasipuli
1-2 valkosipulinkynttä
öljyä paistamiseen
1,5 dl mustia belugalinssejä
500 g tomaattimurskaa
2 dl ranskankermaa
2 dl vettä
1 kasvisliemikuutio
1 tl sokeria
1 rkl balsamiviinietikkaa
ripaus juustokuminaa, jos pidät sen mausta
4 annosta spagettia (itse tarjoilin ohran kanssa, joka toimi myös hyvin)
(suolaa) ja pippuria
basilikaa tai oreganoa

Tarjoiluun:
parmesaanijuustoa

Kuori porkkana ja raasta karkeaksi raasteeksi. Kuori ja hienonna sipuli ja valkosipuli. Kuullota kasviksia öljyssä kattilassa ja lisää sitten linssit, tomaattimurska, ranskankerma, vesi, liemikuutio, sokeri, balsamiviinietikka ja halutessasi juustokumina.
Keitä raotetun kannen alla noin 25 min. kunnes linssit ovat mielestäsi sopivantuntuisia. Soseuta kastike sileäksi sauvasekoittimella tai keitä vielä vähän, jotta ainekset soseutuvat. Ohenna kastiketta tarvittaessa vedellä.
Keitä pasta sillä aikaa, kun kastike vielä kiehuu.
Mausta kastike maun mukaan suolalla, pippurilla sekä basilikalla tai oreganolla ja tarjoile pastan ja parmesaanin kera.

Ei kai Suomi vaan täytä vuosia -piirakka

Kirjoitettu by Kaisa

Mennyt vuosi on saanut minussa aikaan sen, että kun jokin asia – usein esimerkiksi ravintolan ateriakokonaisuus – on ”kekseliäästi” nimetty ”Suomi 100”, nousevat minulla lähinnä karvat pystyyn. Kohta vuoden verran on tällä teemalla ratsastettu mitä ihmeellisimmillä tavoin. Alkaa hiukan uskottavuus kärsiä.

Yhden Suomi satasen tulin itsekin kesällä syöneeksi. Ravintola oli Mikkelin Bistro Vilee ja ruoka ihan kelpoa, osittain jopa todella kelpoa, mutta satavuotiseen isänmaahamme en tuostakaan ateriasta kovin montaa yhteyttä löytänyt. Pääruoaksi härkää ja jälkiruoaksi proseccossa marinoituja mansikoita näin joitakin mainitakseni…

IMG_5021Näin ollen en periaatteesta halua nimetä seuraavaksi parrasvaloihin pääsevää piirakkaani Suomi 100 -piirakaksi, vaikka tässä tapauksessa tuo olisi ihan aiheellista, kun ainesosia tarkastelee. Joka tapauksessa piirakka oli hyvää ja tätähän voi osuvasti tarjoilla vaikka tulevissa itsenäisyysjuhlissa. Sillä kyllähän tuo Suomen sata vuotta oikeasti on hieno juttu.

Maukas rahka-voipohja, Lunni leipoo -blogista bongattu, soveltui tähän oivallisesti ja sen resepti tuleekin varmasti käyttöön tulevaisuudessakin. Suositan siis kokeilemaan muillakin tavoin täytettynä.

Eipä siis muuta kuin itsenäisyysjuhlia suunnittelemaan, tästä on hyvä aloittaa tarjottavien tekeminen.

Leipäjuustoinen poro-kinkkupiirakka

Vuoallinen (ø 25 cm)

IMG_5038Pohja:
125 g voita
125 g maitorahkaa
2,25 dl sämpyläjauhoja
0,5 tl leivinjauhetta

Täyte:
1 sipuli / 0,5 dl punasipulihilloketta
1,5 dl tuoretta persiljaa
100 g kinkkua
50 g kylmäsavuporoa
2 kananmunaa
120 g turkkilaista jogurttia
2 dl ruokakermaa / 1 dl kuohukermaa ja 1 dl maitoa
2 dl juustoraastetta
mustapippuria
150 g leipäjuustoa

Tee ensin pohja. Kuutioi voi kulhoon, kuumenna varovasti jotta voi pehmenee, älä kuitenkaan sulata. Sekoita joukkoon rahka, jauhot ja leivinjauhe. Lisää jauhoja tarvittaessa, kunnes taikina on rakenteeltaan helposti käsiteltävää. Hieman tavallista tahmaisemmaksi se joka tapauksessa jää.
Taputtele taikina piirakkavuoan pohjalle huolellisesti, myös reunoille. Laita kylmään odottamaan noin 30 minuutiksi.
Pistele pohjaan reikiä haarukalla ja esipaista noin 10 min. 200-asteisessa uunissa.
Tee esipaiston aikana täyte. Mikäli käytät sipulia, hienonna kuorittu sipuli ja persilja. Punasipulihillokkeen voit jättää sellaiseksi.
Kuutioi kinkku ja poro. Sekoita kaikki täyteainekset keskenään leipäjuustoa ja mahdollista punasipulihilloketta lukuun ottamatta. Kaada täyte vuokaan.
Kuutioi leipäjuusto. Asettele juustokuutiot täytteen päälle ja ripottele pinnalle vielä punasipulihilloketta.
Paista 200-asteisessa uunissa 35-45 min. Suojaa pinta tarvittaessa foliolla.

Kalkkunapiilo x 2

Kirjoitettu by Kaisa

Koska Aleksi ei millään muotoa arvosta kalkkunan makua – tai mauttomuutta – on tuo siivekäs varsin harvinainen vieras Kotikolossa. Minun mielestäni kalkkuna on kuitenkin ookoo ja muistaakseni olen joskus Pikku-Kokillekin ihan hyvin tuloksin siitä jotakin väkertänyt.

IMG_5059Näinpä lähdinkin tekemään seuraavaa kalkkunaruokaa ensisijaisesti Pikku-Kokille, mutta niin siinä vaan kävi, että alkuperäinen ruoka jalostuikin kahdeksi, joista toinen päätyi isompien kokkien lautasille. Siis kalkkuna-bataattivuokaa pienelle ja kalkkunapiirakkaa isoille, kaikki tykkäsivät. Hyvin maustettu kalkkuna on näin ollen hyvää – eikä sitä edes tunnista kalkkunaksi.

Seuraavat reseptit ovat helposti oman maun mukaisiksi muokattavissa, itsekin sovelsin niissä monia eri ideoita. Erityismaininta maukkaudesta menee tällä kertaa piirakkapohjalle, jonka reseptiikan aion ehdottomasti painaa mieleeni. Kiitos tästä Naiselle Talossa.

Kalkkuna-bataattivuoka

6 annosta

Huom! Tällä ohjeella kalkkunakastiketta tulee mielestäni bataattisoseeseen nähden reilu annos, joten ylimääräiselle kannattaa keksiä muuta käyttöä. Hyvä vaihtoehto on alla oleva kalkkunapiirakka. Toki kastikkeen voi kaiken käyttää vuokaankin, jolloin ruoasta tulee täyttävämpää.

IMG_50091 kg bataattia (minä korvasin puolet porkkanalla)
1 sipuli
3 valkosipulinkynttä
1 rkl rypsiöljyä
400 g kalkkunan jauhelihaa
1 tl savupaprikajauhetta
1 tl kuivattua persiljaa
1 tl korianteria
1 tl juustokuminaa
0,5 tl chilirouhetta
400 g tomaattimurskaa
2 tl kuivattua oreganoa
(suolaa)
mustapippuria
ripaus muskottia
1 kananmuna

Kuori, keitä ja soseuta bataatit.
Kuori ja hienonna sipulit.
Kuumenna öljy paistinpannussa. Kuullota sipulit pehmeiksi. Lisää kalkkuna ja mausta savupaprikalla, persiljalla, korianterilla, juustokuminalla ja chilirouheella. Paista kunnes kalkkuna on kypsää. Lisää tomaattimurska ja oregano. Kiehauta ja mausta (suolalla) ja mustapippurilla maun mukaan.
Mausta bataattisose muskotilla. Sekoita joukkoon kananmuna.
Lusikoi puolet bataattisoseesta uunivuoan pohjalle ja sen päälle kalkkunakastike. Levitä pinnalle loput bataattisoseesta.
Paista 200-asteisessa uunissa 35–45 min.

Kalkkunapiirakka porkkanaisella kaurapohjalla

Vuoallinen (ø 23 cm)

IMG_5057Pohja:
1 dl vehnäjauhoja (myös sämpyläjauhot toimivat hyvin)
1 dl kaurahiutaleita
0,5 tl leivinjauhetta
(0,5 tl suolaa)
100 g voita
1 dl hienoa porkkanaraastetta

Täyte:
400 g (kalkkuna)jauhelihakastiketta
150 g fetaa
100 g kirsikkatomaatteja
100 g turkkilaista jogurttia
0,5 dl maitoa
1 kananmuna
mustapippuria myllystä
kuivattua yrttiseosta

Koristeeksi:
tuoreita yrttejä

Tee ensin pohja. Sekoita kuivat aineet keskenään. Sekoita melkein sula voi porkkanaraasteen joukkoon. Sekoita kaikki ainekset yhteen taikinaksi.
Levitä taikina öljytyn vuoan pohjalle ja reunoille.
Esipaista pohjaa 200-asteisen uunin alimmalla tasolla 5-10 min.
Kuutioi feta ja halkaise kirsikkatomaatit.
Levitä esipaistetun pohjan päälle jauhelihakastike ja sen jälkeen fetakuutiot ja kirsikkatomaatit.
Sekoita jogurtti, maito ja kananmuna. Mausta seos mustapippurilla sekä yrteillä ja kaada vuokaan.
Paista 200 asteessa alimmalla tasolla 30-35 min. Mikäli haluat pintaan hiukan väriä, voit tämän jälkeen jatkaa paistamista keskitasolla vielä joitakin minuutteja.
Koristele tuoreilla yrteillä.

Hybridiherkkua: mojito-pannacotta

Kirjoitettu by Kaisa

IMG_4965Mojito on yksi suosikkidrinkkejäni – tai yksi niistä TODELLA harvoista cocktailmaailman tutuistani, mansikkamargaritan ohella se toinen, jonka silloin tällöin (en varmasti edes vuosittain) saatan tilata jopa ravintolassa. Pannacotta taas on yksi suosikkijälkiruoistani, yksi niistä erittäin monista sellaisista.

Kun yhdistää kaksi herkullisuutta, on toivottu lopputulos tietysti tuplaherkku. Ensimmäisenä mieleeni tällaisista onnistuneista hybridiherkuista tulee korvapuustijuustokakku, jossa kaksi suosikkimakua törmäävät ja muodostavat jotakin hurmaavaa.

IMG_4972Mutta pannacotta ja mojito, kuinkas heille kävikään? Hyvin. Rommi, lime ja minttu maistuivat sopivasti – eli hennosti – jogurtti toi lopputulokseen raikkautta sekä keveyttä ja liivate korvautui mainiosti hyytelösokerilla. Hyytelösokerilla hyydyttäminen oli minulle uusi juttu, mutta sangen mieluisa. Kasvissyöjävieraatkin arvostivat ja ajattelin, että raaka-aineeseen täytyy tutustua tarkemmin, tällainen juustokakkujen suursuosija kun olen. Tulen palaamaan asiaan, kokeilkaa tekin.

Ja testatkaa mojito-juustokakkua niin ikään. Juuri tuli mieleen, että miniversiona tämä voisi hyvin toimia esimerkiksi juhlien noutopöydässä tai illallisen ”esijälkiruokana”.

Jogurttinen mojito-pannacotta

4 annosta

IMG_49732 dl kuohukermaa
0,75 dl hyytelösokeria
3 dl maustamatonta jogurttia (ei rasvatonta)
1 limen raastettu kuori
2 tl vaniljasokeria
2 rkl rommia
0,5 dl tuoretta minttua

Koristeluun:
100 g (säilyke)mangoa
tuoretta minttua

Keitä kermaa ja hyytelösokeria kattilassa puolen minuutin ajan.
Anna jäähtyä huoneenlämpöiseksi, lisää jogurtti, pestyn limen raastettu kuori, vaniljasokeri, rommi ja tuore minttu hienonnettuna.
Annostele tarjoiluastioihin ja anna hyytyä vähintään kolme tuntia.
Soseuta mango sauvasekoittimella ja lusikoi annosten päälle. Koristele mintunlehdillä.

Karvisen kasvisruokapäivä

Kirjoitettu by Kaisa

Yksi italialaisen keittiön korvaamattomista lahjoista maailmalle on ehdottomasti lasagne. Tämä Pohjois-Italiassa luultavasti jo 1400-luvulla syntynyt uunissa paistettava pastaruoka on monella tapaa huippujuttu: mahdottoman maukas, monipuolisesti muunneltava, suhteellisen simppeli ja runsaudessaan riittoisa, siis oikeaa arkiruokien aatelia. Ja tietysti kissa Karvisen suosikkiruokaa.

IMG_4904Itse olen varmasti eniten tuttu jauhelihaversion kanssa, mutta joitakin kertoja – tai siis kerran – olen valmistanut myös kasvislasagnea. Tuo olikin varsin hyvää munakoiso-kesäkurpitsatäytteineen. Ohjeen voit käydä kurkistamassa täältä. Pikku-Kokki sen sijaan ei ollut tähän päivään mennessä päässyt kosketuksiin lasagnen kanssa. Näinpä kasvisruokavarastoja täydentäessäni päädyin linssilasagneen, joka osoittautuikin vallan toimivaksi konseptiksi.

Ensin lähdin ottamaan mallia Kananpoikien Bistrosta, joskaan omasta versiostani ei tullut gluteeniton, eikä myöskään vegaaninen. Myös suola, aurinkokuivatut tomaatit ja juusto – raejuustoa käytin hiukan – jäivät oman tekeleeni ulkopuolelle, olihan pääasiallinen tarkoitukseni kuitenkin muonittaa perheemme kokeista pienintä. Syntyi joka tapauksessa varsin maukas kokonaisuus, jonka kokeilua voin ehdoitta suosittaa. Itse tulen  varmasti tekemään tätä uudestaankin. Toki aurinkokuivatut tomaatit kastikkeessa ja juusto kuorrutuksessa olisivat eittämättä tehneet tästä vieläkin herkullisempaa, joten niiden lisäystä suositan niin ikään.

Eipä tähän hätään muuta kuin hyvän maanantain toivotus! Jospa lasagne vaikka tekisi siitä himpun verran mukavamman (mikäli siis sattuu suhtautumaan siihen Karvisen lailla).

Kasvis-linssilasagne

6 annosta

IMG_4911Linssikastike:
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
2 porkkanaa
(1 dl aurinkokuivattuja tomaatteja)
1 dl punaisia kuivattuja linssejä / 290 g kypsiä linssejä
rypsiöljyä
1 tl paprikamaustetta
0,5 tl chilimaustetta
1 tl basilikaa
(suolaa) ja mustapippuria
2 rkl tomaattipyrettä
400 g tomaattimurskaa

Valkokastike:
2 rkl rypsiöljyä / voita
0,5 dl vehnäjauhoja
5 dl maitoa
ripaus musta- / valkopippuria
(0,5 tl suolaa)

lasagnelevyjä
raejuustoa / juustoraastetta

Kuori ja hienonna sipulit, kuori ja raasta porkkanat. (Hienonna myös aurinkokuivatut tomaatit.) Huuhtele ja valuta linssit.
Kaada pannulle tilkka öljyä. Kuullota ensin sipulit. Lisää sitten porkkanaraaste. Mausta paprikamausteella, chilillä, basilikalla, suolalla ja pippurilla. Sekoita joukkoon tomaattipyree ja kaada perään tomaattimurska. (Lisää joukkoon myös aurinkokuivatut tomaatit.) Mikäli käytät kuivattuja linssejä sekoita myös ne tässä vaiheessa joukkoon. Anna kastikkeen hautua 20 min.
Jos käytät kypsiä linssejä, lisää ne nyt joukkoon. Anna kastikkeen porista vielä 10 min. Tarkista maku.
Valmista valkokastike. Kuumenna öljy / sulata voi kattilassa. Kiehauta siinä jauhot. Lisää maito ohuena nauhana, sekoita kastike tasaiseksi. Anna kiehua muutaman minuutin ajan ja mausta.
Kokoa lasagne. Laita vuokaan vuorotellen linssikastiketta, valkokastiketta, raejuustoa ja lasagnelevyjä. Jätä päällimmäiseksi valkokastiketta ja raejuustoa.
Paista 200-asteisessa uunissa noin 45 min.

Kyllä Pikku-Rouva keinot keksii -piirakka

Kirjoitettu by Kaisa

Hmm. Pastavuokaa uunista ottaessani tajusin, että oli tullut tehtyä pieni virhe, kun olin jättänyt päällimmäiseksi kerroksen pastaa. Ylinnä olisi tietysti pitänyt olla kastiketta. Nyt minua katseli vuoasta kerros kivikovia makaroneja, joita edes täysihampainen ei viitsisi nakertaa – saati sitten Pikku-Kokki kuudella maitoversiollaan. No, onneksi pastat sai kuorittua erilleen ja vuoka oli muuten onnistunutta (muikku-pastavuokaa muuten, jos jotakuta kiinnostaa).

IMG_4868Kun minulla kerran oli purkillinen niin sanotusti kelvotonta kivimakaronia, päätin että sille oli keksittävä käyttöä. Lisäksi jääkaapissa sekä pakastimessa odotti uutta kotia aimo määrä muita aineksia, joten lyhyen henkilökohtaisen aivoriihen jälkeen päädyin tekemään, yllätys, yllätys, piirakkaa. Joku saattaisi ihmetellä kaikkea tätä vaivaa vain makaronin tähden, mutta mielestäni tässä voittivat kaikki: töistä palaavaa Aleksia odotti piirakantuoksuinen koti, minua ilahdutti lisäksi se, että teholeikkurin läpi kulkeneet makaronit tuottivat piirakkapohjaan oikeastaan melko mukavan tvistin. Hih, kyllä Pikku-Rouva keinot keksii.

Täyte oli sitten perinteisempi, kinkkua, tomaattia, fetaa sekä pestoa, ja sellaisenaan tottahan toki toimiva. Eli kaiken kaikkiaan onnistunut piirakka jälleen kerran. Pikku-Rouvan piirakkapaja kiittää kiinnostuksestanne.

Pestoinen kinkkupiirakka makaronisella pohjalla

Vuoallinen (ø 25 cm)

IMG_4865Pohja:
2 dl jotakin ”ripettä” (tällä kertaa minä käytin pastavuoan päällä kivikoviksi muuttuneita makaroneja sekä kuivaa ruisleipää, jotka ajoin teholeikkurin läpi vesitilkan kera)
2 dl jauhoja (mitä nyt sattuu olemaan)
50 g voita
1,3 tl leivinjauhetta

Täyte:
Tällä kertaa en sen kummemmin punninnut käyttämiäni täytteitä, kukin mitoittakoon omien mieltymystensä mukaan.

kinkkua
fetaa
miniluumutomaatteja
basilikanlehtiä
1 kananmuna
1 dl kermaviiliä
1 dl kermaa
mustapippuria myllystä
2 rkl pestoa

Tee ensin pohja. Nypi voi, jauhot ja leivinjauhe murumaiseksi seokseksi. Lisää ripe. Taputtele taikina voideltuun piirakkavuokaan.
Kuutioi kinkku ja feta, siivuta tomaatit, silppua basilikan lehdet. Asettele edellä mainitut pohjan päälle.
Sekoita keskenään kananmuna, kermaviili ja kerma. Mausta pippurilla. Kaada seos täytteiden päälle. Ripottele pinnalle vielä pesto.
Paista 200-asteisessa uunissa noin puoli tuntia.

Mitäpä muikuista -pasta – ja taas kalan poskia punoittaa

Kirjoitettu by Kaisa

Kun viimeksi muikkukaupat tehtyäni ja niistä laatikon valmistettuani ”nautiskelin” koko loppupäivän ihastuttavasta muikkuaromista ympärilläni, olin tällä kertaa kaukaa viisas – sekä ehkä hiukan laiska – ja ostin muikkuni perattuina. Selkäruoto oli silti tallella, joten kumihanskoillekin tuli käyttöä. No more muikkuparfyymi!

IMG_4852Viimeksi tein siis muikuista hieman perinteisempää perunaista muikkulaatikkoa, tällä kertaa halusin kokeilla niitä pastan kera. Syntyi muikkuisa makaronilaatikko, ihan kelpo sellainen. Tosin lohi tai tonnikala olisivat voineet säväyttää tässä vielä hieman enemmän – etukäteen ounastelinkin miten muikku ja tomaatti tulevat toimeen keskenään, mutta tulivat ne ihan hyvin. Ensi kerralla taidan kuitenkin kokeilla kalalajin vaihtoa. Joka tapauksessa kiva muikkukokeilu tämäkin.

P.S. Kannattaa tosiaan muistaa säästää hieman tomaattikastiketta päällimmäiseksi kerrokseksi, sillä muuten uunista ulos tulee sangen hyvin paistuneilla – siis kivikovilla – pastoilla kuorrutettu vuoka. No, minä tietysti löysin noillekin uusiokäyttöä (teholeikkurilla muusiksi ja piirakkapohjaan), joten tilanne ei ollut kovinkaan vakava. Pikku-Rouva kyllä keksii keinot ruokahävikin eliminoimiseksi…

Muikku-pastavuoka

4 annosta

IMG_4853200 g tummaa pastaa (minä käytin fusillia)
1 sipuli
0,5 rkl rypsiöljyä
400 g tomaattimurskaa
0,5 tl mustapippuria
0,5 tl rosmariinia
1 tl timjamia
0,5 tl suolaa
1 tl sokeria
300 g muikkufileitä (tai lohta kuutioina / tonnikalaa)
0,5 l maitoa
2 kananmunaa
suolaa
1 rkl maissitärkkelystä

Keitä pasta. Kuori ja pilko sipuli ja kuullota öljyssä pannulla, lisää tomaattimurska ja mausteet.
Valmistele kala sopivaan muotoon, muikut voi jättää kokonaisiksi fileiksi.
Sekoita munamaidon aineet keskenään.
Öljyä vuoka ja kaada pohjalle puolet pastasta, lisää kala ja suurin osa tomaattikastikkeesta, sitten loput pastasta ja kastikkeesta.
Kaada munamaito vuokaan ja kypsennä 180 asteessa uunin alaosassa reilu tunti, kunnes laatikko hyytyy ja saa kauniin värin.