Kesän ensimmäiset ribsit – nam

Viime kesän grillijuttu taisivat Kotikolossa olla ribsit. Teimme niitä monesti, herkullisin tuloksin. Samalla tuntui siltä, että moni muukin oli hullaantunut noihin luisiin makoisuuksiin, sillä niitä tarjoiltiin siellä sun täällä läpi grillikauden. Oman keittiömme paras onnistuminen olivat mielestämme viskiribsit, mutta hyviä olivat niin ikään makean tahmaiset sweet & sticky ribsit. Kokeilkaapa vaikka molempia edellä linkattuja.

IMG_3711Tällä grillikaudella erikoisoivalluksemme on ollut leipäjuusto, joka muuttuu grillattuna todella maukkaaksi. Kunhan rinnalla on jotakin makeaa hedelmää on onnistunut makupari taattu. Myös esimerkiksi broilerin ja paholaisen hillon kera grillattu leipäjuusto muodostaa erittäin toimivan kolminaisuuden.

Mutta takaisin artikkelin pääasiaan eli ribseihin. Tänä kesänä nuo olivat jääneet vielä Kotikolossa valmistumatta, joten hyvältä vaikuttavaan reseptiikkaan törmättyämme päätimme ottaa ne asiaksemme. Alkuperäisohje oli nimetty Todella hitaiksi ribseiksi mutta mielestäni yön yli marinointi sekä parin tunnin keittely ovat loppupeleissä melko tavanomainen ajankulutus, kun puhutaan liharuoasta. Ei siis mitään pikaruokaa, mutta joka tapauksessa vaivatonta, kun aktiiviseen valmistukseen menee ehkä tunti, jos ihan sitäkään.

Lopputulos oli todella hyvä, kyllä nämä ihan sinne edellä linkattujen versioiden tuntumaan nousevat. Kumppaniksi maukas salaatti ja se on siinä, lihaisa ateria mukavalla puputwistillä. Tykkäsimme!

(Todella hitaat) ribsit

4 annosta

IMG_36761 kg ribsejä (eli porsaan kylkiluita rivinä)

Mausteseos:
2 valkosipulinkynttä
1 rkl suolaa
1 rkl ruokosokeria
1 tl chilijauhetta
1 tl paprikajauhetta
0,25 tl mustapippuria myllystä

33 cl kolajuomaa
5 dl omenamehua

Pinnalle:
1 limen mehu
1 punainen chili
2 rkl tuoretta korianteria

Tee mausteseos. Kuori ja hienonna valkosipulinkynnet kulhoon. Lisää muut aineet. Hiero mausteseos lihaan. Laita jääkaappiin maustumaan vähintään 2 tunniksi, mieluiten yön yli. Voit valmistaa ribsit myös heti, mutta pitkään marinoidusta lihasta tulee parempaa.
Siirrä ribsit kattilaan. Leikkaa rivit kattilaan mahtuviksi paloiksi, mutta jätä ne mahdollisimman isoiksi, koska se helpottaa grillaamista. Kaada kola ja omenamehu kattilaan.
Hauduta ribsejä miedolla lämmöllä 2 tuntia kannen alla. Anna ribsien vetäytyä liemessä 20 min. Nosta lihat pois kattilasta ja keitä lientä, kunnes sitä on jäljellä noin 1 dl ja se on paksua kastiketta.
Kuumenna grilli täydelle teholle. Sivele kastiketta ribseille ja grillaa 5 min. molemmilta puolilta välillä käännellen. Voitele ribsit glaseerauskastikkeella vielä grillauksen lopuksi.
Purista limen mehu kypsille lihoille. Hienonna pinnalle chiliä ja korianteria.

Vegaaniystävällinen kookospannacotta

IMG_3664Tulevien juhlien vegaanivieraille tarjoiltavaa valikoidessani ajattelin lätkäistä kaksi kärpästä samalla iskulla ja valmistaa jotakin niin ikään gluteenittomaan ruokavalioon sopivaa. Lisäksi olen monesti miettinyt haluavani juhlissa tarjoilla jälkiruokashotteja, joten sopivaksi vaihtoehdoksi valikoitui vegaaninen kookospannacotta.

Pannacottien päälle laitoin tämän ensimmäisen erän kohdalla simppelisti valmista mangososetta, mutta seuraaviin ajattelin kokeilla Chocochilin alkuperäisohjeen mukaista mangokiillettä.

Hyvät shotit tästä syntyivät, sellaiset sopivasti makeat.

Vegaaninen kookospannacotta

4 annosta tai 14 shottia

IMG_36634 dl kookosmaitoa
1 dl vettä
2,5 rkl perunajauhoja
2 rkl sokeria
puolikkaan sitruunan raastettu kuori
2 rkl sitruunamehua
2 tl vaniljasokeria

Pinnalle:
mangososetta (tai jotakin muuta oman maun mukaan)

Kaada kookosmaito kattilaan. Huuhtele kookosmaitotölkki vedellä ja lisää desi vettä kattilaan. Sekoita joukkoon perunajauhot ja sokeri.
Kuumenna kookosmaitoseosta koko ajan (puuhaarukalla) sekoittaen. Kun seos pulpahtaa, siirrä kattila pois levyltä.
Lisää joukkoon sitruunan kuori- ja mehu sekä vaniljasokeri. Annostele seos haluamallasi tavalla ja laita jääkaappiin jähmettymään.
Kun pannacotat ovat jähmettyneet, kaada mangososetta varovasti niiden pinnalle.

Puolukka rakastaa toffeeta, jälleen kerran

Melko tasan vuosi sitten leivoin oikein hyvää puolukka-toffeepiirakkaa Pikku-Kokin kastejuhliin. Se oli menestys, yksi juhlien eniten kehutuista kakuista. Kun silmiini osui jälleen tuon mahtavan makuparin, puolukan ja toffeen yhdistävä piirakkaresepti, ei ollut oikein muita vaihtoehtoja kuin lähteä kokeilemaan. Tämä kannatti. Syntyi piirakka, jonka kohdalla on maukkauden ohella mainittava myös tekemisen helppous. Keksipohja ja valmis kinuskikastike tekevät siitä vähän liiankin simppelin, mutta mikäs siinä, jää aikaa muuhunkin. Keksipohjasta en luopuisi, mutta vieläkin parempaa olisi varmasti tullut, jos kinuskin olisi keitellyt itse, kuten vuosi sitten tekemässäni versiossa.

Mutta siis, painakaahan tämä resepti mieleen ja tutustukaa tarkemmin viimeistään puolukka-ajan koittaessa.

Puolukka-toffeepiirakka

12 annosta

IMG_3591Pohja:
350 g täytekeksejä (esim. Dominoja)
100 g voita

Täyte:
2 dl vispi- tai kuohukermaa
200 g maustamatonta tuorejuustoa
1 dl kinuskikastiketta
1 tl vaniljasokeria

Puolukkakiisseli:
8 dl puolukoita
1 dl vettä (0,5 dl, jos käytät pakastepuolukoita)
1 dl sokeria
1,5 rkl perunajauhoja

Valmista ensin pinnalle tuleva kiisseli. Kuumenna marjoja ja vettä kattilassa miedolla lämmöllä noin kaksi minuuttia, kunnes marjat alkavat hiukan mehustua. Sekoita sokeri ja perunajauhot keskenään ja lisää seos marjojen joukkoon. Keitä sekoittaen, kunnes kiisseli sakenee ja pulpahtaa. Nosta kattila jäähtymään esimerkiksi kylmään vesialtaaseen.
Hienonna keksit. Lisää voi sulatettuna ja sekoita tasaiseksi. Painele seos piirakkavuoan (ø 24-26 cm) pohjalle, ei reunoille. Nosta vuoka jääkaappiin 10 minuutiksi.
Vaahdota kerma. Sekoita kermavaahto, tuorejuusto ja kinuskikastike keskenään. Mausta vaniljasokerilla.
Levitä seos keksipohjan päälle. Lusikoi jäähtynyt kiisseli juustokerroksen pinnalle ja levitä tasaiseksi kerrokseksi.
Piirakan voi laittaa vielä hetkeksi vetäytymään jääkaappiin.

Makaronilaatikko pukeutuu kreikkalaisiin makuihin

Makaronilaatikko. Tykkään; lihalla ja ilman, enemmän ehkä ilman, tai riippuu käyttötarkoituksesta. Pikku-Kokki tykkää myös, ja laumamme kolmaskin hahmo. Tulee siis varmasti kuulumaan perheemme vakioarsenaaliin, kun kuuluisat ruuhkavuodet alkavat. Tai ehkäpä jo syksyllä; on varmasti nimittäin niin, että aikani keittiöpuuhissa kapenee suuresti siihen nähden, mitä se vielä keväällä oli, kun Pikku-Kokki nukkui päivisin yöuniaan. Pikku yökukkujamme. Sitten tuli unikoulu ja muutti kaiken. Paremmaksi. Nyt meillä nukutaan yöllä ja leikitään päivällä. Tämä on tietysti pääasia. Ehtiihän sitä keittiöpuuhiin sitten tulevaisuudessa, toivottavasti Pikku-Kokin kera.

IMG_2954Mutta asiaan. Kuten sanottua makaronilaatikko on hyvää. Soveltamalla siitä kuitenkin saa vieläkin parempaa, esimerkiksi tällaista kreikkalaisen makuista. Ihan täysin taaperotavaraa tämä ei tällaisenaan ole, mutta fetasta tinkimällä ja hieman mausteita miettimällä tästä saa hyvinkin kaikenikäisille sopivaa. 

Suositus!

Kreikkalainen makaronipaistos

6 annosta

IMG_29482 viipaletta paahtoleipää
50 g voita
150 g (pakaste)pinaattia
5 dl makaroneja
2 rkl vehnäjauhoja
5 dl maitoa
2 dl juustoraastetta
200 g fetajuustoa
0,25 tl kanelia
0,25 tl mustapippuria
1,5 rkl oliiviöljyä
1 sipuli
4 kevätsipulia
0,5 dl tilliä
1 tomaatti

Poista leivistä kuoret ja hienonna leipä muruiksi. Hiero puoli ruokalusikallista voita muruihin. Ota pinaatti sulamaan.
Keitä makaroneja puolet pakkauksen suosituskeittoajasta.
Valuta makaronit. Kuumenna kaksi ruokalusikallista voita kattilassa keskilämmöllä. Lisää jauhot ja sekoittele minuutin ajan. Lisää maito kahdessa osassa sekoittamista jatkaen. Keitä 10 min. Siirrä kattila sivuun. Lisää juustoraaste, puolet fetasta, kaneli ja mustapippuri maitokastikkeeseen. Kuumenna uuni 175 asteeseen.
Kuori ja hienonna sipuli. Kuumenna loput voista isossa paistokasarissa tai pannulla. Kuullota sipulisilppua voissa 3 min. Hienonna kevätsipulit ja lisää ne pinaatin kanssa pannulle. Jatka paistamista 3 min. Lisää maitokastike, hienonnettu tilli ja pasta. Kaada seos voideltuun uunivuokaan tai pienempiin annoskulhoihin.
Kuutioi tomaatti. Ripottele leivänmurut, loppu feta ja tomaattikuutiot ruoan pinnalle ja siirrä vuoka uuniin. Paista noin 30 min.

Kanelia ja kardemummaa, mustikoita ja karpaloita

Kesä etenee huimaa vauhtia ja lomaviikot sen kun kirmaavat, Pikku-Kokin juhlat ovat jo nurkan takana. Näin ollen kiireettömiä sadepäiviä ei kannata heittää hukkaan, ne ovat mitä parhaita päiviä keittiöpuuhasteluun.

IMG_3502Tällä kertaa leipomani marjainen juustokakku lähti valmistumaan törmätessäni kaupassa minulle ennestään tuntemattomaan kaneli & kardemumma -tuorejuustoon. Piirakasta tuli hyvää, kardemumma ja kaneli toivat siihen mukavan pullan tunnun. Valmistukseltaan se oli helppo, joten syitä suositella kokeilemaan tätä hauskasti juustokakun ja pullapohjaisen marjapiirakan yhdistelmää on monia.

Ohjeesta kiitän 52 Weeks of Deliciousness -blogia.

IMG_3501P.S. Lähikaupasta löytynyt ruukku syötäviä orvokkeja on sangen hauska lisä yrttitarhaani, joskin näyttää uhkaavasti siltä, että niiden kukoistus on jäämässä kovin lyhyeksi. No, mikäli nämä ovat tulleet tiensä päähän, aion yrittää vielä uudestaan. Maku ei tosin ole paras mahdollinen, mutta siitä viis, koristeitahan nuo pääasiassa ovat.

Mustikka-karpalopiirakka kanelilla ja kardemummalla

12 annosta

Pohja:
100 g voita
1 dl sokeria
1 kananmuna
2,5 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
(ripaus kardemummaa)

Täyte:
3 dl mustikoita ja/tai karpaloita
puolikkaan sitruunan tai kokonaisen limen kuoriraaste
(2 rkl ruokosokeria, jos haluat makeamman täytteen)
1,5 dl rahkaa/turkkilaista jogurttia/ranskankermaa
200 g kaneli & kardemumma -tuorejuustoa

Tee ensin pohja. Vaahdota sokeri ja pehmeä voi. Lisää kananmuna ja jatka vaahdottamista.
Sekoita keskenään jauhot ja leivinjauhe sekä mahdollinen kardemumma.
Lisää jauhoseos voi-sokerivaahtoon.
Painele taikina leivinpaperoituun tai voideltuun piirakkavuokaan (ø 24-26 cm).
Lisää piirakkapohjan päälle marjat ja kuoriraaste sekä sokeri, jos haluat makeamman täytteen.
Sekoita kulhossa rahka ja tuorejuusto. Levitä seos marjojen päälle.
Paista piirakkaa uunissa 200 asteessa noin 20 min. Tarkkaile, ettei se tummu liikaa.
Anna piirakan jäähtyä hetki ennen tarjoilua.

Tunnelmallisia makuja ravintolamaailmassa luku 60: Ravintola Wolkoff; suuri suositus Lappeenrannassa liikuskeleville

IMG_3425Kesälomailu Itä-Suomessa vei meidät viime viikolla Lappeenrantaan, jossa vietimme yhden illan ja yön. Edellisenä päivänä yhden vuoden iän saavuttanut Pikku-Kokki ansaitsi toki juhlintaa vielä toisenkin päivän; virallisena merkkipäivänään 1-vuotiaamme sai maistella pullakakkua, jonka päältä hän onnistuneesti puhalsi ensimmäisen kynttilänsä. Nyt kuitenkin valikoimme kaupungin parhaimmalta vaikuttavan ravintolan ja jatkoimme juhlintaa illallisen merkeissä. Onnistunut valinta, totean heti alkuun. Voipi nimittäin hyvinkin olla, että löysimme ensi yrittämällä kaupungin maukkaimmat antimet.

Yhdessä Lappeenrannan vanhimmista rakennuksista sijaitseva ravintola Wolkoff houkuttelee tunnelmallisella ulkonäöllään. Reilut 160 vuotta idyllistä lappeenrantalaiselämää ympärillä, mikäs siinä. Odotukset ruoankin suhteen uskaltaa asettaa melko korkealle.

 

 

Huolimatta rakennuksen viehättävyydestä haluamme viettää tämän illan taivasalla ja asetumme ravintolan sisäpihan puutarhaterassille. Lämpimänä torstai-iltana terassi täyttyy pikkuhiljaa ja pian kaikki pöydät on kansoitettu. Wolkoff näyttäisi olevan suosiossa myös juomatarpeitaan täyttävien keskuudessa. Valikoiman uskoisi olevan kattava, sillä ravintolan pihapiirissä on myös viini- ja olutkellari. Me kuitenkin keskitymme syömiseen.

À la carte -listauksen ohella tarjoilija esittelee meille ravintolan tarjoaman valmiiksi suunnitellun kolmen ruokalajin kesämenun (43,00€), jossa on kaksi pääruokavaihtoehtoa, kalaa tai kukkoa. Päädymme molemmat tähän kokonaisuuteen, kukkoa kehiin! Menuun olisi tarjolla myös suositusviinipaketti (34,00€), mutta tällä kertaa valikoimme tarjoilijan avustuksella ainoastaan pääruoalle sopivaa viiniä, minulle valkoista ja Aleksille punaista.

Alkuruokaa odotellessamme saamme makusteltavaksi vallan mainiota leipää, joka harmiksemme jää kuitenkin esittelemättä. Uskoisin itse leivotuksi. Tässä vaiheessa on myös hyvä analysoida tällaisten nättien terassien vaikutusta ravintolakokemukseen ja kaipailla vastaavia myös pääkaupunkilaiseen tarjontaan. Samantyyppinen ilta tulee mieleen viime kesältä, kun ruokailimme Raumalla ravintola Goton terassilla.

IMG_3453IMG_3445Kesämenun ensimmäinen osa, avomaan kurkkukeitto, on todella hyvää. Kolatun chevre, fritattu lehtikaali ja kurkkugranite elävöittävät ja tekevät annoksesta vieläkin maukkaamman. Tämä aloitus kerää molemmilta täydet pisteet. Kuten sanottua, valikoimme kahdesta pääruokavaihtoehdosta molemmat kukkoa. Viskilän tilan kukonpoika on loihdittu huikean hyväksi annokseksi, jonka täydellistävät salviavoi gnocchit, krassi ja sitruunatimjamikastike sekä fritatut salvianlehdet. Eipä tähän oikein muuta sanottavaa keksi.

IMG_3460Jälkiruoka, mansikkaa ja ”maitoa”, tarkoittaa mansikoita, maitojäätelöä, crumblea ja mansikkavaahtoa. Taas onnistuminen, mitä nyt omalta kohdaltani pieni miinus tulee mansikkavaahdosta, joka maistui mielestäni hiukan teolliselta. Mutta mutta, poikkeus vahvistaa säännön, Wolkoffin erinomaisuus ei tästä kolahduksesta kärsi.

Näin. Todella hyvää ruokaa, ehdottomasti suosituksen arvoista. Palvelun suhteen Wolkoff ei yllä korkeimpaan kastiin, vaikka sangen ystävällistä onkin. Todellisen huippupalvelun toteutumiseksi olisimme kuitenkin kaivanneet niin ruoille kuin juomillekin hieman yksityiskohtaisempaa esittelyä. Joka tapauksessa ilta oli kaikin puolin onnistunut ja Wolkoff todellinen löytö. 120,00€ tästä illallisesta juomineen (molemmille lasit kuohuvaa ja viiniä) ei ole ollenkaan paha yhtälö, pikemminkin päinvastoin.

Ruoka: 5/5
Tunnelma: 4+/5
Palvelu: 4/5

Kokonaisuus: 4+/5

Mausteisia makkaroita ja linssejä = vallan maukas pataherkku

Yksi maukkaimpia lopputuloksia tuottava ruoanlaittoväline on ehdottomasti pata. Jotakin sen syövereihin muhisemaan ja ulos saattaa hyvinkin pienellä vaivalla tulla kokonainen maukastakin maukkaampi ateria. Ainoa mitä useimmiten tarvitaan melko paljon on aika ja senkin voi monesti käyttää hyvin pitkälti kaikkeen muuhun kuin ruoanlaittoon, sillä alkuvalmistelujen jälkeen pata valmistuu vähän kuin itsestään. Siis helposti herkullista, se on se padan taika.

IMG_3362Pitäessämme taas loman tiimellyksessä muutaman päivän majapaikkanamme Kotikoloa, päätimme laittaa padan töihin ja valmistaa jotakin hyvää, riittoisaa ja helppoa. Ruokaa parille päivälle kerralla, sillä kuten tunnettua, pataruoka vain paranee ajan kanssa kypsyessään ja uudelleen lämmitettäessä maku saattaa olla yhä vain syvempi.

Seuraava 52 Weeks of Deliciousness -blogista bongautunut pataohje, jota modifioin hieman, osoittautui hyväksi sekä suositeltavaksi. Ihan elämäni parhaasta pataruoasta en minä puhuisi, mutta kannattaa joka tapauksessa kokeilla, meillä pata pääsee varmasti tekemään tätä uudestaankin. Laitoimme pataan erilaisia makkaroita, mutta ehdottomasti parhaiten toimi chorizo. Tarjoilusta vielä sen verran, että smetana tai vastaava kruunaa annoksen ja on ehdottoman suositeltava lisä, mutta suolakurkut eivät mielestäni olleet tarpeen. Tämä maistui sopivan suolaiselta ja mausteiselta ilmankin.

Maukkaita patahetkiä toivotellen.

Mausteinen makkara-linssipata

6 annosta

IMG_3357285 g käyttövalmiita vihreitä linssejä
1 sipuli
3 porkkanaa
1 pienehkö bataatti
pala lanttua (noin neljäsosa kokonaisesta)
5 valkosipulinkynttä
öljyä paistamiseen
0,5 dl valkoviinietikkaa
3 tlk kokonaisia tomaatteja liemessään
2 tl kuivattua oreganoa
1 laakerinlehti
2 tl currya
2 rkl tuoretta persiljaa
suolaa ja pippuria
1 lihaliemikuutio
4-6 dl vettä
600 g mausteista makkaraa tai nakkeja (erityissuositus chorizolle)

Lisäksi:
smetanaa/ranskankermaa/turkkilaista jogurttia
tuoretta persiljaa
(suolakurkkua)

Aloita valuttamalla linsseistä neste.
Kuori ja silppua sipuli, porkkanat, bataatti, lanttu ja valkosipuli.
Lämmitä paistinpannu ja lisää öljy. Kuullota hiennonnettuja kasviksia pannulla, kunnes ne pehmenevät hieman (ainakin sipulit).
Kaada kasvikset pataan. Lisää valkoviinietikka ja tomaatit liemineen.
Lisää linssit, kuivatut ja tuoreet yrtit ja mausteet sekä lihaliemikuutio ja neste.
Hauduta 180 asteessa ensin noin 45 min. ilman kantta.
Paista nakkeihin/makkaroihin kaunis pinta paistinpannulla. Mikäli käytät raakamakkaraa, paista se tässä vaiheessa kypsäksi. Lisää makkarat pataan ja laita kansi päälle.
Hauduta uunissa vielä 25 min. tai kunnes kasvikset ovat kypsiä. Mitä pienemmäksi silppuat kasvikset, sitä nopeammin ne kypsyvät. Huom! Meillä padan kypsyminen vei huomattavasti kauemmin, mutta syy saattoi olla se, että kypsensimme myös ensimmäisessä vaiheessa pataa kannen alla. Joka tapauksessa kannattaa varautua siihen, että padan valmistuminen vie tässä ilmoitettua kauemmin.
Tarjoile ranskankerman tai vastaavan, tuoreen persiljan (ja suolakurkkujen) kanssa.

Taapero tykkää osa 1: broileri-makaronilaatikko

Pikku-Kokki ei taida olla enää vauva. Tai onhan hän, mutta ”virallisesti” hänen tittelinsä muuttuu ylihuomenna, kun hänestä tulee taapero, 1-vuotias taapero. Taaperra hän ei tosin vielä, mutta sekin näyttäisi olevan jo melko lähellä.

 

Näinpä ajattelinkin aloittaa uuden sarjan jo meidän kohdallamme menneisyyteen jääneen ”Pikku-Kokin keittiöstä” -vauvanruokaohjeistuksen tilalle. Tämä ”Taapero tykkää” -osio tulee käsittämään ruokia, joita suosittelen koko perheelle aina 1-vuotiaista alkaen. Toki pienimpien kohdalla mausteita ja suolaamista on aina mietittävä eri tavalla, mutta nämä ovat kuitenkin ruokia, jotka ovat helposti kaiken ikäisiin suihin muokattavissa.

IMG_3335IMG_3337Nyt esiteltävä kana-makaronilaatikko sopii helppoutensa vuoksi mainiosti niihin päiviin, kun keittiöpuuhia enemmän kiinnostaa viettää aikaa ulkona tai muissa tehtävissä. Annoksesta saa yksinkertaisesti muokattua sopivan kokoisen ja ylimääräiset solahtavat mukavasti pakastimeen. Pikku-Kokin versiosta jätin pinnalta juustoraasteen pois ja keksin suolan sekä liemikuutioiden tilalle muita maustamistapoja. Sekä tämä alkuperäinen että Pikku-Kokin taaperoversio maistuivat. Kannattaa siis kokeilla.

Broileri-makaronilaatikko

4 annosta (taaperoille toki useampia)

IMG_3346400 g makaronia
(2 kanaliemikuutiota)
450 g (hunajamarinoituja) broilerinfileesuikaleita
2 kesäsipulia varsineen
200 g maissia
2 tomaattia
1 rkl currya
0,5 rkl sitruunapippuria (suolaton)
(1 tl suolaa)
8 dl maitoa
2 kananmunaa

(Pinnalle:
100 g juustoraastetta)

Kuumenna pari litraa vettä kiehuvaksi. Lisää makaronit (sekä liemikuutiot). Keitä pakkauksen antama aika. Valuta.
Paista broilerisuikaleet. Silppua sipulit varsineen ja lisää silppu pehmenemään pannulle. Pilko tomaatit. Yhdistä kaikki laatikon ainekset maitoa ja kananmunia lukuun ottamatta ja kaada seos isoon voideltuun uunivuokaan.
Sekoita kananmunat ja maito. Kaada vuokaan.
Levitä päälle mahdollinen juustoraaste.

Lautasellani on krokotiilia: Ujon chilinsyöjän mangokastike ynnä marinadi – vaikkapa krokotiilille

K-Supermarket Jakomäki lienee ainoita, ellei ainoa, Suomessa ajoittain krokotiilin lihaa myyvä kauppa. Pääsiäisen tienoilla huomasin sitä jälleen olevan tarjolla, joten Aleksi pääsi krokotiiliostoksille. Metsästysreissu tuotti tulosta ja pakastimeemme sujahti puolisen kiloa matelijan pyrstöfileetä. Eksoottista!

Muutamia kuukausia myöhemmin kaivoimme erikoisen paketin kylmästä lämpimään ja rupesimme miettimään krokotiili-illallisemme sisältöä. Reseptiikkoja löytyi niukasti, lähinnä nyrkkisääntö tuntui olevan, että tämä lähes täysin rasvaton otus vain käytetään pannulla. Makupariksi tälle jonkinsortin kanan ja possun sekoitukselle resepteissä vaikutti suositeltavan jotakin voimakasta, chilistä ja sen sellaista. Näinpä leikkelimme kimpaleen pihveiksi, marinoimme australialaisohjetta noudatellen ja annoimme piipahtaa grillissä, minuutin per puoli. Valmistustapa tuntui olevan oikea, lihasta tuli sopivan mureaa.

Entäpä maku sitten? Kuten myyjä aiemmin oli kuvaillut, krokotiili tosiaan oli eräänlainen kanan ja possun sekoitus, jossa rakenne tuli possusta, maku kanasta. Jotenkin paistotavasta, lihan valkoisuudesta ja toivotusta kypsyydestä tuli mieleen tonnikala. Pahoittelut tässä kohtaa siitä, että liha jäi kuvaamatta, mutta yllä olevan marinadi-linkin takaa voitte tarkastella ainakin valmiin lihan ulkonäköä.

IMG_3182Krokotiilin rinnalle valmistimme mango-chilikastiketta Helsingin Sanomien ohjeella, jota alunperin suositeltiin kanalle. Vaikka kastike osoittautuikin sangen ujoksi, eikä marinadikaan lopulta mikään tulinen ollut, pidimme silti krokotiilikokeiluamme onnistuneena. Marinadin makuun saattoi vaikuttaa se, että emme onnistuneet tähän hätään löytämään sitruunamyrttiä, emmekä oikein tietoa sen korvaamisesta. Tiedä sitten, onko tuo maultaan kuinka voimakasta tai dominoivaa…

Ehkäpä tämä saa ainakin itsevalmistetun krokotiilin kanssa jäädä ainokaiseksi kokeiluksi, mutta kannatti ehdottomasti. Suosittelen muillekin vastaavaa eksotiikkaa keittiötouhuihin.

P.S. Samaisen jakomäkeläisputiikin ajoittaisiin erikoisuuksiin kuuluu myös seepranliha, jota ajattelimme tilaisuuden tarjoutuessa kokeilla.

(Sitruunamyrtti-)chilimarinadi

500 g krokotiilin fileetä (kana taikka jokin vaalea kala voisivat niin ikään pitää tästä marinadista)
1 limen mehu
2 rkl oliiviöljyä
1 tl inkivääriraastetta
1 valkosipulinkynsi
2 pientä punaista chiliä
1 tl sitruunamyrttiä (makutakuuta tästä ei ole)
0,6 dl (sitruunamyrtti)-sweet chili -kastiketta

Leikkaa filee parin sentin paksuisiksi pihveiksi – tai kuutioiksi, mikäli haluat laittaa sen vartaisiin.
Kuori ja raasta inkivääri. Kuori ja silppua valkosipulinkynsi, poista chileistä siemenet ja pilko.
Sekoita marinadin ainekset keskenään. Anna maustua jääkaapissa vähintään tunnin, mutta mielellään kahden-kolmen tunnin ajan.
Grillaa krokotiilipihvejä korkeassa lämpötilassa nopeasti, minuutti per puoli. Älä ylikypsennä!

Mango-chilikastike

1,5 dl

IMG_3181125 g mangososetta
0,5 dl ranskankermaa
puolikas punainen chili
0,5 rkl hunajaa
0,25 tl currya (me jätimme tämän pois)
(10 tippaa tabascoa, tämän poisjättäminen saattoi vaikuttaa mietoon makuun oleellisesti, mutta tabasco ei kuulu käyttämiimme ainesosiin)
suolaa
mustapippuria

Poista chilistä siemenet ja hienonna. Sekoita ainekset yhteen ja anna kastikkeen maustua jääkaapissa hetken verran.
Tarjoa esimerkiksi krokotiilin tai broileriruokien kera.

Rakkaudesta pikkiriikkiseen pihaseemme – ja juustokakkuihin

Kun muutama vuosi sitten astelimme ensimmäistä kertaa Kotikoloon, kiinnitimme molemmat huomiomme erityisesti kahteen asiaan. Asunnossa oleviin kauniisiin kierreportaisiin sekä lasitettuun patioon, kuin olohuoneen jatkeeseen. Nyt kuta kuinkin kaksi vuotta täällä asuttuamme olemme edelleen sitä mieltä, että portaat ovat kauniit, vaikkakin asunnon kaksikerroksisuus silloin tällöin mietityttää. Patio sen sijaan ei mietitytä; se on Kotikolon helmi, kesäinen olohuoneemme, jossa ruokailemme lähes säästä riippumatta – onneksi joku on keksinyt tuulettimen ja joku toinen lämpölamput.

IMG_3323Mutta on meillä sitten pihakin, pieni ja pikkuruinen, siinä pation ulkopuolella. Pihallamme elelevät tuija sekä karviaispensas. Sitten on pieni tilkku jotakin maanpeitekasvia sekä kiviä ja sammalta. Minä pidän erityisesti noista viimeksimainituista. Karviaispensas on toistaiseksi ollut sadoton ja tuija näyttäisi olevan taipaleensa loppusuoralla. Tuijaa en jää kaipaamaan, vaikka se ihan hyvä jouluvaloteline onkin ollut. Niitä löytyy aina uusia. Tänä vuonna asensimme pihallemme myös istutuslaatikon, joka tursuilee jo mukavasti yrttejä ja salaatteja.

IMG_3325Ihan erityisen hyvin piha toimii miljöönä valokuvaukselle, siis lähinnä ruokakuvaukselle. Harmillisen usein tämä mahdollisuus kuitenkin unohtuu ja kuvat tulee otettua sisällä valotuksen kanssa taistellen. On se vaan niin kumma juttu, kuinka kovinkin mitäänsanomattoman näköisistä asioista saa ulkona otettua ihmeen hyviä kuvia. Kuten nyt vaikkapa tällaisia juustokakkukuvia.

Kuten minä rakastan patiotamme sekä pihaamme, minä miltei rakastan myös juustokakkuja. Niiden leipominen on mukavan helppoa ja vain taivas on rajana variaatioiden määrälle. Lopputuloskin on melkein aina vähintäänkin hyvä, useimmiten parempi. Kuten myös seuraavan omena-juustokakun kohdalla. Sen takia minua harmittikin, että siitä ei tullut kovinkaan kaunista katseltavaa. No, piha onneksi pelasti ja sain napattua pari ihan kelvollista kuvaa. Tämä kakku nimittäin valloitti; omenatäyte sopii täydellisesti vaniljaiseen tuorejuustokakkuun, eikä paistettu pohjakaan huono ole, päin vastoin. Reseptin löysin Kaakao kermavaahdolla -blogista, jossa herkku oli tehty raparpereista. Minä valitsin omaani omenat, mutta muuten taisin noudattaa ohjeistusta pois lukien pinnan kermapursotus, jonka jätin kokonaan pois. Toimi mielestäni hyvin ilmankin.

Eipä tällä kertaa muuta kuin kakkusuositus! Tätäkin maistellaan kunnolla sitten Pikku-Kokin ykkösjuhlissa.

Omenajuustokakku

12 annosta

IMG_3322Pohja:
3,5 dl vehnäjauhoja
2 tl sokeria
1,5 tl kanelia
100 g voita

Omenatäyte:
500 g omenoita
2 tl kanelia
100 g voita
1,5 dl sokeria
2 rkl fariinisokeria

Vanilja-tuorejuustotäyte:
4 liivatelehteä
1 vaniljatanko
2 dl kuohukermaa
2 dl tomusokeria
300 g maustamatonta tuorejuustoa
2 valkuaista
2 rkl sitruunamehua

Leikkaa irtopohjavuoan (ø 24 cm) pohjalle leivinpaperi ja voitele vuoan alareuna.
Mittaa taikinakulhoon vehnäjauhot, sokeri ja kaneli. Lisää pieneksi pilkottu voi ja nypi taikina tasaiseksi. Painele taikina kakkuvuoan pohjalle.
Kuori omenat. Pilko ne pieniksi paloiksi ja sekoita joukkoon kaneli. Levitä omenat pohjan päälle.
Kuumenna kattilassa voi ja sokeri, anna kiehua hetki ja kaada omenoiden päälle vuokaan. Ripottele päälle vielä hieman kanelia ja fariinisokeria.
Paista 200 asteessa uunin keskitasolla noin 30 min. Anna jäähtyä hyvin ja valmista vaniljatäyte.
Laita liivatelehdet likoamaan kylmään veteen. Puolita vaniljatanko ja kaavi siemenet kerman sekaan. Vatkaa kerma vaahdoksi ja lisää joukkoon tomusokeri. Sekoita joukkoon myös tuorejuusto.
Vaahdota valkuaiset ja yhdistä kerma-tuorejuustotäytteen kanssa.
Kuumenna sitruunamehu kiehuvaksi, purista liivatelehdistä ylimääräiset vedet ja sulata sitruunamehun joukkoon. Lisää liivateseos ohuena nauhana vaniljatäytteeseen samalla sekoittaen. Kaada täyte vuokaan ja anna hyytyä jääkaapissa vähintään neljän tunnin ajan.