Hääpäivä, piknik ja piirakka

Kirjoitettu by Kaisa

IMG_6754Kolmas hääpäivä. Pohtiessamme sopivaa tapaa juhlistaa näitä niin sanottuja nahkahäitä tuli mieleeni muutaman viikon takainen retkemme Oittaalle. Aurinkoinen sää, maittavat eväät, pullossa kahvia ja jälkiruoaksi pallot tuoretta jäätelöä suoraan kioskilta, mikäpäs sen parempaa. Tästä nautti koko perhe täysin rinnoin. Kolme ihastuttavaa kärpästä yhdellä iskulla: yhdessäolo, kesä ja ruoka – joka ulkona maistuu aina vieläkin paremmalta. Näinpä sainkin ajatuksen: sen sijaan että menisimme ravintolaan, voisimme tänä vuonna viettää hääpäivä-piknikkiä.

Ja näin tapahtui. Valmistimme korillisen ruokaa, kruunasimme sen kuohuviinillä ja matkustimme raiteita sekä meritietä pitkin Suomenlinnaan. Oi, miten mukavaa. Hääpäivä taaperolle sopivin maustein.

IMG_3816Mutta puhutaanpa hieman tämän artikkelin epäsuorasta pääasiasta, ruoasta. Valmistin nimittäin piknikille mitä helpoimman, mutta silti maukkaan piirakan, jonka reseptin ajattelin jakaa kanssanne. Kyseessä on ranskalaisesta keittiöstä peräisin olevan quichen muunnelma, kananmuniin, maitoon, juustoon ja kinkkuun perustuva vallan tavanomainen ja ehkäpä juurikin siksi niin maukas klassikko. Minä tosin tapani mukaan muovasin vehnäjauhopohjasta jotakin hieman rikkaampaa ja lisäsin täytteeseenkin omia twistejäni, joten perus quichestä tämä oli melko kaukana. No, ehkäpä parempi näin. Kokeilkaa ja muovailkaa.

Pinaattinen feta-kinkkupiirakka

Vuoallinen (ø 25 cm)

Pohja: (Minä tein taas itselleni tyypillisen ”ripeversion”. Valitse sinä toki se makuusi parhaiten sopiva, mutta todettakoon, että nämä ”rippeiset” ovat kyllä vallan maittavia ja kaikin tavoin huomattavasti perus vehnäpohjaa rikkaampia.)

IMG_38182 dl jotakin ”ripettä” (tällä kertaa minä käytin ruisvuokaleipää soseutettuna ja hiukan vedellä ohennettuna)
2 dl jauhoja (mitä nyt sattuu olemaan)
50 g voita
1,3 tl leivinjauhetta

Täyte:
200 g kinkkua tai ylikypsää palvikylkeä (palvikyljen rasvaisuuden takia suositan käyttämään sitä ehkäpä vain kinkun kumppanina, mutta syntyy siitä toki maukas piirakka ihan itsekseenkin)
150 g fetaa
muutama suuri kourallinen pinaatinlehtiä
2 kananmunaa
3 dl maitoa
yrttimausteseosta
1,5 dl juustoraastetta

Tee ensin pohja. Nypi voi, jauhot ja leivinjauhe murumaiseksi seokseksi. Lisää ripe. Taputtele taikina voideltuun piirakkavuokaan.
Pilko kinkku tai palvikylki. Mikäli käytät palvikylkeä, tiristä siitä enimmät rasvat paistamalla sitä kuumalla pannulla sopivaksi katsomasi ajan.
Murustele feta ja levittele se sekä kinkku piirakkapohjalle.
Hienonna pinaatinlehdet.
Sekoita keskenään kananmunat ja maito. Mausta seos pinaatinlehtisilpulla ja yrttimausteella. Sekoita joukkoon myös juustoraaste. Kaada seos piirakkavuokaan.
Paista piirakkaa 200 asteessa noin 30 min. tai kunnes pinta on kullanruskea.

Taapero tykkää osa 2: kalaseljanka

Kirjoitettu by Kaisa

Pikku-Kokki on kalamiehiä – kuten liha- ja kasvismiehiä niin ikään, parempaa puuromiestä on vaikea löytää. Hmm… mistäköhän hän ei pitäisi?! No, tämä ei todellakaan ole ongelma, päinvastoin. On todella palkitsevaa laittaa ruokaa, kun lapsi sitä syö, ei malttaisi odottaa, että kuuma annos viilenee.

Näin kävi jälleen, kun kalaseljankan haju kantautui Pikku-Kokin sieraimiin hänen leikkiessä lähistöllä minun yrittäessäni suoriutua mahdollisimman matalaprofiilisesti valokuvausoperaatiostani. Toisin kävi, annos tuli syödyksi jo ennen kuin olin ehtinyt oikeastaan aloittaakaan. Mutta kuten sanottu, parempi näin. Ei tämä seljanka muutenkaan mikään annosten kaunotar ollut.

Mutta hyvää se oli joka tapauksessa, ihan näin taaperollekin sopivin maustein. Toki omaan annokseen voi tehdä mieleisiään lisäyksiä, mikäli hieman taaperoista mausteisempi versio kiinnostaa. Jos pakastekala ei houkuttele, sen voi toki korvata toisenlaisellakin, mutta minusta se toimi tässä yllättävän hyvin. Viimeksi nimittäin pakastekalan kanssa operoituani päätin, että yhteiset päivämme ovat luetut, mutta koska lähikauppa ei sunnuntai-iltana tarjonnut muita vaihtoehtoja, kävi toisin ja saatanpa antaa tuolle vielä vastaisuudessakin joitakin mahdollisuuksia.

Kalaseljanka

4 (aikuisten) annosta

IMG_37742 sipulia
3-4 porkkanaa
50 g selleriä
1 rkl voita
1 rkl vehnäjauhoja
7 dl vettä
1 tlk herkkusieniä viipaleina
1 laakerinlehti
1 tl suolaa (itse korvasin tämän pienellä määrällä Herbamarea)
mustapippuria
1-2 valkosipulinkynttä
300-400 g pakastekalaa (esim. kahden kalan kuutioita)
3 rkl tomaattipyreetä
2 rkl sitruunanmehua

Lisäksi:
tilliä
smetanaa
maustekurkkua ja kapriksia (nämä jättäisin pois taaperoiden lautasilta)

Kuori sipulit, porkkanat ja selleri. Viipaloi sipulit ja suikaloi porkkanat sekä selleri.
Sulata voi ison kattilan pohjalla. Kuullota kasvikset voissa ja ripottele pinnalle vehnäjauhot. Sekoita ja kaada päälle vesi.
Kaada joukkoon herkkusienet liemineen. Lisää mausteeksi laakerinlehti, suolaa, mustapippuria ja hienonnetut valkosipulinkynnet. Anna kiehua miedolla lämmöllä noin 10 min.
Viipaloi kohmeinen seiti ja lisää keittoon. Anna kiehua edelleen 10 min.
Sekoita varovaisesti joukkoon tomaattipyree, sitruunanmehu (ja suikaloitu maustekurkku). Ripottele pinnalle tilliä ja mahdolliset kaprikset.
Tarjoa seljankan kanssa smetanaa ja tuoretta leipää.

Kesän ensimmäiset ribsit – nam

Kirjoitettu by Kaisa

Viime kesän grillijuttu taisivat Kotikolossa olla ribsit. Teimme niitä monesti, herkullisin tuloksin. Samalla tuntui siltä, että moni muukin oli hullaantunut noihin luisiin makoisuuksiin, sillä niitä tarjoiltiin siellä sun täällä läpi grillikauden. Oman keittiömme paras onnistuminen olivat mielestämme viskiribsit, mutta hyviä olivat niin ikään makean tahmaiset sweet & sticky ribsit. Kokeilkaapa vaikka molempia edellä linkattuja.

IMG_3711Tällä grillikaudella erikoisoivalluksemme on ollut leipäjuusto, joka muuttuu grillattuna todella maukkaaksi. Kunhan rinnalla on jotakin makeaa hedelmää on onnistunut makupari taattu. Myös esimerkiksi broilerin ja paholaisen hillon kera grillattu leipäjuusto muodostaa erittäin toimivan kolminaisuuden.

Mutta takaisin artikkelin pääasiaan eli ribseihin. Tänä kesänä nuo olivat jääneet vielä Kotikolossa valmistumatta, joten hyvältä vaikuttavaan reseptiikkaan törmättyämme päätimme ottaa ne asiaksemme. Alkuperäisohje oli nimetty Todella hitaiksi ribseiksi mutta mielestäni yön yli marinointi sekä parin tunnin keittely ovat loppupeleissä melko tavanomainen ajankulutus, kun puhutaan liharuoasta. Ei siis mitään pikaruokaa, mutta joka tapauksessa vaivatonta, kun aktiiviseen valmistukseen menee ehkä tunti, jos ihan sitäkään.

Lopputulos oli todella hyvä, kyllä nämä ihan sinne edellä linkattujen versioiden tuntumaan nousevat. Kumppaniksi maukas salaatti ja se on siinä, lihaisa ateria mukavalla puputwistillä. Tykkäsimme!

(Todella hitaat) ribsit

4 annosta

IMG_36761 kg ribsejä (eli porsaan kylkiluita rivinä)

Mausteseos:
2 valkosipulinkynttä
1 rkl suolaa
1 rkl ruokosokeria
1 tl chilijauhetta
1 tl paprikajauhetta
0,25 tl mustapippuria myllystä

33 cl kolajuomaa
5 dl omenamehua

Pinnalle:
1 limen mehu
1 punainen chili
2 rkl tuoretta korianteria

Tee mausteseos. Kuori ja hienonna valkosipulinkynnet kulhoon. Lisää muut aineet. Hiero mausteseos lihaan. Laita jääkaappiin maustumaan vähintään 2 tunniksi, mieluiten yön yli. Voit valmistaa ribsit myös heti, mutta pitkään marinoidusta lihasta tulee parempaa.
Siirrä ribsit kattilaan. Leikkaa rivit kattilaan mahtuviksi paloiksi, mutta jätä ne mahdollisimman isoiksi, koska se helpottaa grillaamista. Kaada kola ja omenamehu kattilaan.
Hauduta ribsejä miedolla lämmöllä 2 tuntia kannen alla. Anna ribsien vetäytyä liemessä 20 min. Nosta lihat pois kattilasta ja keitä lientä, kunnes sitä on jäljellä noin 1 dl ja se on paksua kastiketta.
Kuumenna grilli täydelle teholle. Sivele kastiketta ribseille ja grillaa 5 min. molemmilta puolilta välillä käännellen. Voitele ribsit glaseerauskastikkeella vielä grillauksen lopuksi.
Purista limen mehu kypsille lihoille. Hienonna pinnalle chiliä ja korianteria.

Vegaaniystävällinen kookospannacotta

Kirjoitettu by Kaisa

IMG_3664Tulevien juhlien vegaanivieraille tarjoiltavaa valikoidessani ajattelin lätkäistä kaksi kärpästä samalla iskulla ja valmistaa jotakin niin ikään gluteenittomaan ruokavalioon sopivaa. Lisäksi olen monesti miettinyt haluavani juhlissa tarjoilla jälkiruokashotteja, joten sopivaksi vaihtoehdoksi valikoitui vegaaninen kookospannacotta.

Pannacottien päälle laitoin tämän ensimmäisen erän kohdalla simppelisti valmista mangososetta, mutta seuraaviin ajattelin kokeilla Chocochilin alkuperäisohjeen mukaista mangokiillettä.

Hyvät shotit tästä syntyivät, sellaiset sopivasti makeat.

Vegaaninen kookospannacotta

4 annosta tai 14 shottia

IMG_36634 dl kookosmaitoa
1 dl vettä
2,5 rkl perunajauhoja
2 rkl sokeria
puolikkaan sitruunan raastettu kuori
2 rkl sitruunamehua
2 tl vaniljasokeria

Pinnalle:
mangososetta (tai jotakin muuta oman maun mukaan)

Kaada kookosmaito kattilaan. Huuhtele kookosmaitotölkki vedellä ja lisää desi vettä kattilaan. Sekoita joukkoon perunajauhot ja sokeri.
Kuumenna kookosmaitoseosta koko ajan (puuhaarukalla) sekoittaen. Kun seos pulpahtaa, siirrä kattila pois levyltä.
Lisää joukkoon sitruunan kuori- ja mehu sekä vaniljasokeri. Annostele seos haluamallasi tavalla ja laita jääkaappiin jähmettymään.
Kun pannacotat ovat jähmettyneet, kaada mangososetta varovasti niiden pinnalle.

Puolukka rakastaa toffeeta, jälleen kerran

Kirjoitettu by Kaisa

Melko tasan vuosi sitten leivoin oikein hyvää puolukka-toffeepiirakkaa Pikku-Kokin kastejuhliin. Se oli menestys, yksi juhlien eniten kehutuista kakuista. Kun silmiini osui jälleen tuon mahtavan makuparin, puolukan ja toffeen yhdistävä piirakkaresepti, ei ollut oikein muita vaihtoehtoja kuin lähteä kokeilemaan. Tämä kannatti. Syntyi piirakka, jonka kohdalla on maukkauden ohella mainittava myös tekemisen helppous. Keksipohja ja valmis kinuskikastike tekevät siitä vähän liiankin simppelin, mutta mikäs siinä, jää aikaa muuhunkin. Keksipohjasta en luopuisi, mutta vieläkin parempaa olisi varmasti tullut, jos kinuskin olisi keitellyt itse, kuten vuosi sitten tekemässäni versiossa.

Mutta siis, painakaahan tämä resepti mieleen ja tutustukaa tarkemmin viimeistään puolukka-ajan koittaessa.

Puolukka-toffeepiirakka

12 annosta

IMG_3591Pohja:
350 g täytekeksejä (esim. Dominoja)
100 g voita

Täyte:
2 dl vispi- tai kuohukermaa
200 g maustamatonta tuorejuustoa
1 dl kinuskikastiketta
1 tl vaniljasokeria

Puolukkakiisseli:
8 dl puolukoita
1 dl vettä (0,5 dl, jos käytät pakastepuolukoita)
1 dl sokeria
1,5 rkl perunajauhoja

Valmista ensin pinnalle tuleva kiisseli. Kuumenna marjoja ja vettä kattilassa miedolla lämmöllä noin kaksi minuuttia, kunnes marjat alkavat hiukan mehustua. Sekoita sokeri ja perunajauhot keskenään ja lisää seos marjojen joukkoon. Keitä sekoittaen, kunnes kiisseli sakenee ja pulpahtaa. Nosta kattila jäähtymään esimerkiksi kylmään vesialtaaseen.
Hienonna keksit. Lisää voi sulatettuna ja sekoita tasaiseksi. Painele seos piirakkavuoan (ø 24-26 cm) pohjalle, ei reunoille. Nosta vuoka jääkaappiin 10 minuutiksi.
Vaahdota kerma. Sekoita kermavaahto, tuorejuusto ja kinuskikastike keskenään. Mausta vaniljasokerilla.
Levitä seos keksipohjan päälle. Lusikoi jäähtynyt kiisseli juustokerroksen pinnalle ja levitä tasaiseksi kerrokseksi.
Piirakan voi laittaa vielä hetkeksi vetäytymään jääkaappiin.

Makaronilaatikko pukeutuu kreikkalaisiin makuihin

Kirjoitettu by Kaisa

Makaronilaatikko. Tykkään; lihalla ja ilman, enemmän ehkä ilman, tai riippuu käyttötarkoituksesta. Pikku-Kokki tykkää myös, ja laumamme kolmaskin hahmo. Tulee siis varmasti kuulumaan perheemme vakioarsenaaliin, kun kuuluisat ruuhkavuodet alkavat. Tai ehkäpä jo syksyllä; on varmasti nimittäin niin, että aikani keittiöpuuhissa kapenee suuresti siihen nähden, mitä se vielä keväällä oli, kun Pikku-Kokki nukkui päivisin yöuniaan. Pikku yökukkujamme. Sitten tuli unikoulu ja muutti kaiken. Paremmaksi. Nyt meillä nukutaan yöllä ja leikitään päivällä. Tämä on tietysti pääasia. Ehtiihän sitä keittiöpuuhiin sitten tulevaisuudessa, toivottavasti Pikku-Kokin kera.

IMG_2954Mutta asiaan. Kuten sanottua makaronilaatikko on hyvää. Soveltamalla siitä kuitenkin saa vieläkin parempaa, esimerkiksi tällaista kreikkalaisen makuista. Ihan täysin taaperotavaraa tämä ei tällaisenaan ole, mutta fetasta tinkimällä ja hieman mausteita miettimällä tästä saa hyvinkin kaikenikäisille sopivaa. 

Suositus!

Kreikkalainen makaronipaistos

6 annosta

IMG_29482 viipaletta paahtoleipää
50 g voita
150 g (pakaste)pinaattia
5 dl makaroneja
2 rkl vehnäjauhoja
5 dl maitoa
2 dl juustoraastetta
200 g fetajuustoa
0,25 tl kanelia
0,25 tl mustapippuria
1,5 rkl oliiviöljyä
1 sipuli
4 kevätsipulia
0,5 dl tilliä
1 tomaatti

Poista leivistä kuoret ja hienonna leipä muruiksi. Hiero puoli ruokalusikallista voita muruihin. Ota pinaatti sulamaan.
Keitä makaroneja puolet pakkauksen suosituskeittoajasta.
Valuta makaronit. Kuumenna kaksi ruokalusikallista voita kattilassa keskilämmöllä. Lisää jauhot ja sekoittele minuutin ajan. Lisää maito kahdessa osassa sekoittamista jatkaen. Keitä 10 min. Siirrä kattila sivuun. Lisää juustoraaste, puolet fetasta, kaneli ja mustapippuri maitokastikkeeseen. Kuumenna uuni 175 asteeseen.
Kuori ja hienonna sipuli. Kuumenna loput voista isossa paistokasarissa tai pannulla. Kuullota sipulisilppua voissa 3 min. Hienonna kevätsipulit ja lisää ne pinaatin kanssa pannulle. Jatka paistamista 3 min. Lisää maitokastike, hienonnettu tilli ja pasta. Kaada seos voideltuun uunivuokaan tai pienempiin annoskulhoihin.
Kuutioi tomaatti. Ripottele leivänmurut, loppu feta ja tomaattikuutiot ruoan pinnalle ja siirrä vuoka uuniin. Paista noin 30 min.

Kanelia ja kardemummaa, mustikoita ja karpaloita

Kirjoitettu by Kaisa

Kesä etenee huimaa vauhtia ja lomaviikot sen kun kirmaavat, Pikku-Kokin juhlat ovat jo nurkan takana. Näin ollen kiireettömiä sadepäiviä ei kannata heittää hukkaan, ne ovat mitä parhaita päiviä keittiöpuuhasteluun.

IMG_3502Tällä kertaa leipomani marjainen juustokakku lähti valmistumaan törmätessäni kaupassa minulle ennestään tuntemattomaan kaneli & kardemumma -tuorejuustoon. Piirakasta tuli hyvää, kardemumma ja kaneli toivat siihen mukavan pullan tunnun. Valmistukseltaan se oli helppo, joten syitä suositella kokeilemaan tätä hauskasti juustokakun ja pullapohjaisen marjapiirakan yhdistelmää on monia.

Ohjeesta kiitän 52 Weeks of Deliciousness -blogia.

IMG_3501P.S. Lähikaupasta löytynyt ruukku syötäviä orvokkeja on sangen hauska lisä yrttitarhaani, joskin näyttää uhkaavasti siltä, että niiden kukoistus on jäämässä kovin lyhyeksi. No, mikäli nämä ovat tulleet tiensä päähän, aion yrittää vielä uudestaan. Maku ei tosin ole paras mahdollinen, mutta siitä viis, koristeitahan nuo pääasiassa ovat.

Mustikka-karpalopiirakka kanelilla ja kardemummalla

12 annosta

Pohja:
100 g voita
1 dl sokeria
1 kananmuna
2,5 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
(ripaus kardemummaa)

Täyte:
3 dl mustikoita ja/tai karpaloita
puolikkaan sitruunan tai kokonaisen limen kuoriraaste
(2 rkl ruokosokeria, jos haluat makeamman täytteen)
1,5 dl rahkaa/turkkilaista jogurttia/ranskankermaa
200 g kaneli & kardemumma -tuorejuustoa

Tee ensin pohja. Vaahdota sokeri ja pehmeä voi. Lisää kananmuna ja jatka vaahdottamista.
Sekoita keskenään jauhot ja leivinjauhe sekä mahdollinen kardemumma.
Lisää jauhoseos voi-sokerivaahtoon.
Painele taikina leivinpaperoituun tai voideltuun piirakkavuokaan (ø 24-26 cm).
Lisää piirakkapohjan päälle marjat ja kuoriraaste sekä sokeri, jos haluat makeamman täytteen.
Sekoita kulhossa rahka ja tuorejuusto. Levitä seos marjojen päälle.
Paista piirakkaa uunissa 200 asteessa noin 20 min. Tarkkaile, ettei se tummu liikaa.
Anna piirakan jäähtyä hetki ennen tarjoilua.

Tunnelmallisia makuja ravintolamaailmassa luku 60: Ravintola Wolkoff; suuri suositus Lappeenrannassa liikuskeleville

Kirjoitettu by Kaisa

IMG_3425Kesälomailu Itä-Suomessa vei meidät viime viikolla Lappeenrantaan, jossa vietimme yhden illan ja yön. Edellisenä päivänä yhden vuoden iän saavuttanut Pikku-Kokki ansaitsi toki juhlintaa vielä toisenkin päivän; virallisena merkkipäivänään 1-vuotiaamme sai maistella pullakakkua, jonka päältä hän onnistuneesti puhalsi ensimmäisen kynttilänsä. Nyt kuitenkin valikoimme kaupungin parhaimmalta vaikuttavan ravintolan ja jatkoimme juhlintaa illallisen merkeissä. Onnistunut valinta, totean heti alkuun. Voipi nimittäin hyvinkin olla, että löysimme ensi yrittämällä kaupungin maukkaimmat antimet.

Yhdessä Lappeenrannan vanhimmista rakennuksista sijaitseva ravintola Wolkoff houkuttelee tunnelmallisella ulkonäöllään. Reilut 160 vuotta idyllistä lappeenrantalaiselämää ympärillä, mikäs siinä. Odotukset ruoankin suhteen uskaltaa asettaa melko korkealle.

 

 

Huolimatta rakennuksen viehättävyydestä haluamme viettää tämän illan taivasalla ja asetumme ravintolan sisäpihan puutarhaterassille. Lämpimänä torstai-iltana terassi täyttyy pikkuhiljaa ja pian kaikki pöydät on kansoitettu. Wolkoff näyttäisi olevan suosiossa myös juomatarpeitaan täyttävien keskuudessa. Valikoiman uskoisi olevan kattava, sillä ravintolan pihapiirissä on myös viini- ja olutkellari. Me kuitenkin keskitymme syömiseen.

À la carte -listauksen ohella tarjoilija esittelee meille ravintolan tarjoaman valmiiksi suunnitellun kolmen ruokalajin kesämenun (43,00€), jossa on kaksi pääruokavaihtoehtoa, kalaa tai kukkoa. Päädymme molemmat tähän kokonaisuuteen, kukkoa kehiin! Menuun olisi tarjolla myös suositusviinipaketti (34,00€), mutta tällä kertaa valikoimme tarjoilijan avustuksella ainoastaan pääruoalle sopivaa viiniä, minulle valkoista ja Aleksille punaista.

Alkuruokaa odotellessamme saamme makusteltavaksi vallan mainiota leipää, joka harmiksemme jää kuitenkin esittelemättä. Uskoisin itse leivotuksi. Tässä vaiheessa on myös hyvä analysoida tällaisten nättien terassien vaikutusta ravintolakokemukseen ja kaipailla vastaavia myös pääkaupunkilaiseen tarjontaan. Samantyyppinen ilta tulee mieleen viime kesältä, kun ruokailimme Raumalla ravintola Goton terassilla.

IMG_3453IMG_3445Kesämenun ensimmäinen osa, avomaan kurkkukeitto, on todella hyvää. Kolatun chevre, fritattu lehtikaali ja kurkkugranite elävöittävät ja tekevät annoksesta vieläkin maukkaamman. Tämä aloitus kerää molemmilta täydet pisteet. Kuten sanottua, valikoimme kahdesta pääruokavaihtoehdosta molemmat kukkoa. Viskilän tilan kukonpoika on loihdittu huikean hyväksi annokseksi, jonka täydellistävät salviavoi gnocchit, krassi ja sitruunatimjamikastike sekä fritatut salvianlehdet. Eipä tähän oikein muuta sanottavaa keksi.

IMG_3460Jälkiruoka, mansikkaa ja ”maitoa”, tarkoittaa mansikoita, maitojäätelöä, crumblea ja mansikkavaahtoa. Taas onnistuminen, mitä nyt omalta kohdaltani pieni miinus tulee mansikkavaahdosta, joka maistui mielestäni hiukan teolliselta. Mutta mutta, poikkeus vahvistaa säännön, Wolkoffin erinomaisuus ei tästä kolahduksesta kärsi.

Näin. Todella hyvää ruokaa, ehdottomasti suosituksen arvoista. Palvelun suhteen Wolkoff ei yllä korkeimpaan kastiin, vaikka sangen ystävällistä onkin. Todellisen huippupalvelun toteutumiseksi olisimme kuitenkin kaivanneet niin ruoille kuin juomillekin hieman yksityiskohtaisempaa esittelyä. Joka tapauksessa ilta oli kaikin puolin onnistunut ja Wolkoff todellinen löytö. 120,00€ tästä illallisesta juomineen (molemmille lasit kuohuvaa ja viiniä) ei ole ollenkaan paha yhtälö, pikemminkin päinvastoin.

Ruoka: 5/5
Tunnelma: 4+/5
Palvelu: 4/5

Kokonaisuus: 4+/5

Mausteisia makkaroita ja linssejä = vallan maukas pataherkku

Kirjoitettu by Kaisa

Yksi maukkaimpia lopputuloksia tuottava ruoanlaittoväline on ehdottomasti pata. Jotakin sen syövereihin muhisemaan ja ulos saattaa hyvinkin pienellä vaivalla tulla kokonainen maukastakin maukkaampi ateria. Ainoa mitä useimmiten tarvitaan melko paljon on aika ja senkin voi monesti käyttää hyvin pitkälti kaikkeen muuhun kuin ruoanlaittoon, sillä alkuvalmistelujen jälkeen pata valmistuu vähän kuin itsestään. Siis helposti herkullista, se on se padan taika.

IMG_3362Pitäessämme taas loman tiimellyksessä muutaman päivän majapaikkanamme Kotikoloa, päätimme laittaa padan töihin ja valmistaa jotakin hyvää, riittoisaa ja helppoa. Ruokaa parille päivälle kerralla, sillä kuten tunnettua, pataruoka vain paranee ajan kanssa kypsyessään ja uudelleen lämmitettäessä maku saattaa olla yhä vain syvempi.

Seuraava 52 Weeks of Deliciousness -blogista bongautunut pataohje, jota modifioin hieman, osoittautui hyväksi sekä suositeltavaksi. Ihan elämäni parhaasta pataruoasta en minä puhuisi, mutta kannattaa joka tapauksessa kokeilla, meillä pata pääsee varmasti tekemään tätä uudestaankin. Laitoimme pataan erilaisia makkaroita, mutta ehdottomasti parhaiten toimi chorizo. Tarjoilusta vielä sen verran, että smetana tai vastaava kruunaa annoksen ja on ehdottoman suositeltava lisä, mutta suolakurkut eivät mielestäni olleet tarpeen. Tämä maistui sopivan suolaiselta ja mausteiselta ilmankin.

Maukkaita patahetkiä toivotellen.

Mausteinen makkara-linssipata

6 annosta

IMG_3357285 g käyttövalmiita vihreitä linssejä
1 sipuli
3 porkkanaa
1 pienehkö bataatti
pala lanttua (noin neljäsosa kokonaisesta)
5 valkosipulinkynttä
öljyä paistamiseen
0,5 dl valkoviinietikkaa
3 tlk kokonaisia tomaatteja liemessään
2 tl kuivattua oreganoa
1 laakerinlehti
2 tl currya
2 rkl tuoretta persiljaa
suolaa ja pippuria
1 lihaliemikuutio
4-6 dl vettä
600 g mausteista makkaraa tai nakkeja (erityissuositus chorizolle)

Lisäksi:
smetanaa/ranskankermaa/turkkilaista jogurttia
tuoretta persiljaa
(suolakurkkua)

Aloita valuttamalla linsseistä neste.
Kuori ja silppua sipuli, porkkanat, bataatti, lanttu ja valkosipuli.
Lämmitä paistinpannu ja lisää öljy. Kuullota hiennonnettuja kasviksia pannulla, kunnes ne pehmenevät hieman (ainakin sipulit).
Kaada kasvikset pataan. Lisää valkoviinietikka ja tomaatit liemineen.
Lisää linssit, kuivatut ja tuoreet yrtit ja mausteet sekä lihaliemikuutio ja neste.
Hauduta 180 asteessa ensin noin 45 min. ilman kantta.
Paista nakkeihin/makkaroihin kaunis pinta paistinpannulla. Mikäli käytät raakamakkaraa, paista se tässä vaiheessa kypsäksi. Lisää makkarat pataan ja laita kansi päälle.
Hauduta uunissa vielä 25 min. tai kunnes kasvikset ovat kypsiä. Mitä pienemmäksi silppuat kasvikset, sitä nopeammin ne kypsyvät. Huom! Meillä padan kypsyminen vei huomattavasti kauemmin, mutta syy saattoi olla se, että kypsensimme myös ensimmäisessä vaiheessa pataa kannen alla. Joka tapauksessa kannattaa varautua siihen, että padan valmistuminen vie tässä ilmoitettua kauemmin.
Tarjoile ranskankerman tai vastaavan, tuoreen persiljan (ja suolakurkkujen) kanssa.

Taapero tykkää osa 1: broileri-makaronilaatikko

Kirjoitettu by Kaisa

Pikku-Kokki ei taida olla enää vauva. Tai onhan hän, mutta ”virallisesti” hänen tittelinsä muuttuu ylihuomenna, kun hänestä tulee taapero, 1-vuotias taapero. Taaperra hän ei tosin vielä, mutta sekin näyttäisi olevan jo melko lähellä.

 

Näinpä ajattelinkin aloittaa uuden sarjan jo meidän kohdallamme menneisyyteen jääneen ”Pikku-Kokin keittiöstä” -vauvanruokaohjeistuksen tilalle. Tämä ”Taapero tykkää” -osio tulee käsittämään ruokia, joita suosittelen koko perheelle aina 1-vuotiaista alkaen. Toki pienimpien kohdalla mausteita ja suolaamista on aina mietittävä eri tavalla, mutta nämä ovat kuitenkin ruokia, jotka ovat helposti kaiken ikäisiin suihin muokattavissa.

IMG_3335IMG_3337Nyt esiteltävä kana-makaronilaatikko sopii helppoutensa vuoksi mainiosti niihin päiviin, kun keittiöpuuhia enemmän kiinnostaa viettää aikaa ulkona tai muissa tehtävissä. Annoksesta saa yksinkertaisesti muokattua sopivan kokoisen ja ylimääräiset solahtavat mukavasti pakastimeen. Pikku-Kokin versiosta jätin pinnalta juustoraasteen pois ja keksin suolan sekä liemikuutioiden tilalle muita maustamistapoja. Sekä tämä alkuperäinen että Pikku-Kokin taaperoversio maistuivat. Kannattaa siis kokeilla.

Broileri-makaronilaatikko

4 annosta (taaperoille toki useampia)

IMG_3346400 g makaronia
(2 kanaliemikuutiota)
450 g (hunajamarinoituja) broilerinfileesuikaleita
2 kesäsipulia varsineen
200 g maissia
2 tomaattia
1 rkl currya
0,5 rkl sitruunapippuria (suolaton)
(1 tl suolaa)
8 dl maitoa
2 kananmunaa

(Pinnalle:
100 g juustoraastetta)

Kuumenna pari litraa vettä kiehuvaksi. Lisää makaronit (sekä liemikuutiot). Keitä pakkauksen antama aika. Valuta.
Paista broilerisuikaleet. Silppua sipulit varsineen ja lisää silppu pehmenemään pannulle. Pilko tomaatit. Yhdistä kaikki laatikon ainekset maitoa ja kananmunia lukuun ottamatta ja kaada seos isoon voideltuun uunivuokaan.
Sekoita kananmunat ja maito. Kaada vuokaan.
Levitä päälle mahdollinen juustoraaste.