Lautasellani on krokotiilia: Ujon chilinsyöjän mangokastike ynnä marinadi – vaikkapa krokotiilille

Kirjoitettu by Kaisa

K-Supermarket Jakomäki lienee ainoita, ellei ainoa, Suomessa ajoittain krokotiilin lihaa myyvä kauppa. Pääsiäisen tienoilla huomasin sitä jälleen olevan tarjolla, joten Aleksi pääsi krokotiiliostoksille. Metsästysreissu tuotti tulosta ja pakastimeemme sujahti puolisen kiloa matelijan pyrstöfileetä. Eksoottista!

Muutamia kuukausia myöhemmin kaivoimme erikoisen paketin kylmästä lämpimään ja rupesimme miettimään krokotiili-illallisemme sisältöä. Reseptiikkoja löytyi niukasti, lähinnä nyrkkisääntö tuntui olevan, että tämä lähes täysin rasvaton otus vain käytetään pannulla. Makupariksi tälle jonkinsortin kanan ja possun sekoitukselle resepteissä vaikutti suositeltavan jotakin voimakasta, chilistä ja sen sellaista. Näinpä leikkelimme kimpaleen pihveiksi, marinoimme australialaisohjetta noudatellen ja annoimme piipahtaa grillissä, minuutin per puoli. Valmistustapa tuntui olevan oikea, lihasta tuli sopivan mureaa.

Entäpä maku sitten? Kuten myyjä aiemmin oli kuvaillut, krokotiili tosiaan oli eräänlainen kanan ja possun sekoitus, jossa rakenne tuli possusta, maku kanasta. Jotenkin paistotavasta, lihan valkoisuudesta ja toivotusta kypsyydestä tuli mieleen tonnikala. Pahoittelut tässä kohtaa siitä, että liha jäi kuvaamatta, mutta yllä olevan marinadi-linkin takaa voitte tarkastella ainakin valmiin lihan ulkonäköä.

IMG_3182Krokotiilin rinnalle valmistimme mango-chilikastiketta Helsingin Sanomien ohjeella, jota alunperin suositeltiin kanalle. Vaikka kastike osoittautuikin sangen ujoksi, eikä marinadikaan lopulta mikään tulinen ollut, pidimme silti krokotiilikokeiluamme onnistuneena. Marinadin makuun saattoi vaikuttaa se, että emme onnistuneet tähän hätään löytämään sitruunamyrttiä, emmekä oikein tietoa sen korvaamisesta. Tiedä sitten, onko tuo maultaan kuinka voimakasta tai dominoivaa…

Ehkäpä tämä saa ainakin itsevalmistetun krokotiilin kanssa jäädä ainokaiseksi kokeiluksi, mutta kannatti ehdottomasti. Suosittelen muillekin vastaavaa eksotiikkaa keittiötouhuihin.

P.S. Samaisen jakomäkeläisputiikin ajoittaisiin erikoisuuksiin kuuluu myös seepranliha, jota ajattelimme tilaisuuden tarjoutuessa kokeilla.

(Sitruunamyrtti-)chilimarinadi

500 g krokotiilin fileetä (kana taikka jokin vaalea kala voisivat niin ikään pitää tästä marinadista)
1 limen mehu
2 rkl oliiviöljyä
1 tl inkivääriraastetta
1 valkosipulinkynsi
2 pientä punaista chiliä
1 tl sitruunamyrttiä (makutakuuta tästä ei ole)
0,6 dl (sitruunamyrtti)-sweet chili -kastiketta

Leikkaa filee parin sentin paksuisiksi pihveiksi – tai kuutioiksi, mikäli haluat laittaa sen vartaisiin.
Kuori ja raasta inkivääri. Kuori ja silppua valkosipulinkynsi, poista chileistä siemenet ja pilko.
Sekoita marinadin ainekset keskenään. Anna maustua jääkaapissa vähintään tunnin, mutta mielellään kahden-kolmen tunnin ajan.
Grillaa krokotiilipihvejä korkeassa lämpötilassa nopeasti, minuutti per puoli. Älä ylikypsennä!

Mango-chilikastike

1,5 dl

IMG_3181125 g mangososetta
0,5 dl ranskankermaa
puolikas punainen chili
0,5 rkl hunajaa
0,25 tl currya (me jätimme tämän pois)
(10 tippaa tabascoa, tämän poisjättäminen saattoi vaikuttaa mietoon makuun oleellisesti, mutta tabasco ei kuulu käyttämiimme ainesosiin)
suolaa
mustapippuria

Poista chilistä siemenet ja hienonna. Sekoita ainekset yhteen ja anna kastikkeen maustua jääkaapissa hetken verran.
Tarjoa esimerkiksi krokotiilin tai broileriruokien kera.

Rakkaudesta pikkiriikkiseen pihaseemme – ja juustokakkuihin

Kirjoitettu by Kaisa

Kun muutama vuosi sitten astelimme ensimmäistä kertaa Kotikoloon, kiinnitimme molemmat huomiomme erityisesti kahteen asiaan. Asunnossa oleviin kauniisiin kierreportaisiin sekä lasitettuun patioon, kuin olohuoneen jatkeeseen. Nyt kuta kuinkin kaksi vuotta täällä asuttuamme olemme edelleen sitä mieltä, että portaat ovat kauniit, vaikkakin asunnon kaksikerroksisuus silloin tällöin mietityttää. Patio sen sijaan ei mietitytä; se on Kotikolon helmi, kesäinen olohuoneemme, jossa ruokailemme lähes säästä riippumatta – onneksi joku on keksinyt tuulettimen ja joku toinen lämpölamput.

IMG_3323Mutta on meillä sitten pihakin, pieni ja pikkuruinen, siinä pation ulkopuolella. Pihallamme elelevät tuija sekä karviaispensas. Sitten on pieni tilkku jotakin maanpeitekasvia sekä kiviä ja sammalta. Minä pidän erityisesti noista viimeksimainituista. Karviaispensas on toistaiseksi ollut sadoton ja tuija näyttäisi olevan taipaleensa loppusuoralla. Tuijaa en jää kaipaamaan, vaikka se ihan hyvä jouluvaloteline onkin ollut. Niitä löytyy aina uusia. Tänä vuonna asensimme pihallemme myös istutuslaatikon, joka tursuilee jo mukavasti yrttejä ja salaatteja.

IMG_3325Ihan erityisen hyvin piha toimii miljöönä valokuvaukselle, siis lähinnä ruokakuvaukselle. Harmillisen usein tämä mahdollisuus kuitenkin unohtuu ja kuvat tulee otettua sisällä valotuksen kanssa taistellen. On se vaan niin kumma juttu, kuinka kovinkin mitäänsanomattoman näköisistä asioista saa ulkona otettua ihmeen hyviä kuvia. Kuten nyt vaikkapa tällaisia juustokakkukuvia.

Kuten minä rakastan patiotamme sekä pihaamme, minä miltei rakastan myös juustokakkuja. Niiden leipominen on mukavan helppoa ja vain taivas on rajana variaatioiden määrälle. Lopputuloskin on melkein aina vähintäänkin hyvä, useimmiten parempi. Kuten myös seuraavan omena-juustokakun kohdalla. Sen takia minua harmittikin, että siitä ei tullut kovinkaan kaunista katseltavaa. No, piha onneksi pelasti ja sain napattua pari ihan kelvollista kuvaa. Tämä kakku nimittäin valloitti; omenatäyte sopii täydellisesti vaniljaiseen tuorejuustokakkuun, eikä paistettu pohjakaan huono ole, päin vastoin. Reseptin löysin Kaakao kermavaahdolla -blogista, jossa herkku oli tehty raparpereista. Minä valitsin omaani omenat, mutta muuten taisin noudattaa ohjeistusta pois lukien pinnan kermapursotus, jonka jätin kokonaan pois. Toimi mielestäni hyvin ilmankin.

Eipä tällä kertaa muuta kuin kakkusuositus! Tätäkin maistellaan kunnolla sitten Pikku-Kokin ykkösjuhlissa.

Omenajuustokakku

12 annosta

IMG_3322Pohja:
3,5 dl vehnäjauhoja
2 tl sokeria
1,5 tl kanelia
100 g voita

Omenatäyte:
500 g omenoita
2 tl kanelia
100 g voita
1,5 dl sokeria
2 rkl fariinisokeria

Vanilja-tuorejuustotäyte:
4 liivatelehteä
1 vaniljatanko
2 dl kuohukermaa
2 dl tomusokeria
300 g maustamatonta tuorejuustoa
2 valkuaista
2 rkl sitruunamehua

Leikkaa irtopohjavuoan (ø 24 cm) pohjalle leivinpaperi ja voitele vuoan alareuna.
Mittaa taikinakulhoon vehnäjauhot, sokeri ja kaneli. Lisää pieneksi pilkottu voi ja nypi taikina tasaiseksi. Painele taikina kakkuvuoan pohjalle.
Kuori omenat. Pilko ne pieniksi paloiksi ja sekoita joukkoon kaneli. Levitä omenat pohjan päälle.
Kuumenna kattilassa voi ja sokeri, anna kiehua hetki ja kaada omenoiden päälle vuokaan. Ripottele päälle vielä hieman kanelia ja fariinisokeria.
Paista 200 asteessa uunin keskitasolla noin 30 min. Anna jäähtyä hyvin ja valmista vaniljatäyte.
Laita liivatelehdet likoamaan kylmään veteen. Puolita vaniljatanko ja kaavi siemenet kerman sekaan. Vatkaa kerma vaahdoksi ja lisää joukkoon tomusokeri. Sekoita joukkoon myös tuorejuusto.
Vaahdota valkuaiset ja yhdistä kerma-tuorejuustotäytteen kanssa.
Kuumenna sitruunamehu kiehuvaksi, purista liivatelehdistä ylimääräiset vedet ja sulata sitruunamehun joukkoon. Lisää liivateseos ohuena nauhana vaniljatäytteeseen samalla sekoittaen. Kaada täyte vuokaan ja anna hyytyä jääkaapissa vähintään neljän tunnin ajan.

Tunnelmallisia makuja ravintolamaailmassa luku 59: Bistro Vilee; maukkaita terveisiä Saimaan rannalta

Kirjoitettu by Kaisa

Joitakin aikoja sitten Helsingin Sanomat toi välissään Pure Saimaa -lehtisen, jonka innoittamina lähdimme makumatkalle Mikkeliin. No, ensisijaisesti lähdimme toki mökkeilemään, mutta koska Mikkeli kesäasumuksemme lähimpänä kaupunkina kuuluu lähes joka kesä ohjelmaan, päätimme tällä kertaa tutustua siihen hiukan pidemmän kaavan mukaan. Yövyimme kaupungissa, piipahdimme Ollinmäen viinitilalla ja nautimme neljän ruokalajin illallisen Bistro Vileessä, joka ainakin edellä mainitun lehtisen mukaan lukeutuu kaupungin ravintolakärkeen. Oikein maukas retki, sanoisin. Sellainen kesäloman makuinen.

IMG_3236Ollinmäen viinitilalla maistelimme marja- ja hedelmäviinejä, jotka maistuivat… hmm… suomalaisilta viineiltä. Eli mitään viininmaistelijan huippuhetkiä emme kokeneet, mutta suhtauduimmekin tilanteeseen enemmän mielenkiinnolla. Kuusi neljän sentin maisteluannosta kympillä, hauska homma. Kotieväiksi ostimme vielä setin tilan neljää erilaista siideriä ynnä kahta kuohuviiniä – muut viinit jäivät näin ollen maisteluasteelle.

IMG_3274Illallinen Bistro Vileessä oli jo jäädä uudistuvien suunnitelmiemme jalkoihin, mutta satuimme kävelemään ravintolan ohi ja sen miellyttävä miljöö sai meidät muuttamaan iltaohjelmaamme toistamiseen. Teki mieli syödä astetta fiinimmin ja sitä uskalsi tältä ravintolalta odottaa. Lähdetään katsomaan.

IMG_3247Meille on varattu rauhallinen nurkkapöytä, jonka ympärillä Pikku-Kokilla on mukavasti tilaa temmeltää. Samoin ravintolasta löytyvä lelukori kulkeutuu piakkoin pöytämme välittömään läheisyyteen. Hienoa; tuntuu siltä, että niin ikään Pikku-Kokki on ravintolalle mieluisa vieras. Mitä Bistro Vileen kesäiseen torstai-iltaan tulee, on paikka sopivasti täynnä; joitakin seurueita mutta myös joitakin vapaita pöytiä. Kun puhutaan pikkukaupungin arki-illasta pidän ravintolaa melko eläväisenä. Ja mikäs tänne onkaan tullessa; sisällä tunnelmallinen tiiliseinämiljöö, edustalla kesäpäiviin soveltuva lasitettu terassi.

IMG_3262IMG_3250Ruokalistalta valitsemme neljän ruokalajin Suomi 100 -menun (à 45,00€) – hmm, mikähän tästäkin tekee niin maamme satavuotista historiaa syleilevän – jonka aloitus, kylmäsavulohitartar vierellään varhaiskaalikimchiä ja tillidressingiä, on todella maukas, ihan nappi, sanoisinko.  Eikä seuraavakaan, kukkakaalikeittoa ja vuohenjuustokasvispiirasta, hullumpi ole. Päinvastoin. Hauska idea laittaa pala piirakkaa keiton pohjalle; täytyy ehkäpä napata omaankin kokeiluun.

IMG_3267Pääruoan kohdalla eteen tulee pieni pettymys. Annoksen komponentit, ylikypsä härkä, palsternakkapyree, perunakakku ja punaviinikastike, ovat ihan moitteettomia, mitä nyt härkä päässyt himpun verran kuivahtamaan. Ongelma on kuitenkin annoksen mittasuhteissa; lihaa on jopa liian paljon, kastiketta ei oikein nimeksikään, jonka seurauksena koko annos muuttuu kuivaksi ja raskaaksi. Vähemmän lihaa, enemmän kastiketta, tuolloin tyytyväisyys olisi ollut taattu. Tilanne on täysin vastaava kuin Tampereen Pikkubistro Kattilassa, jossa söimme taannoin possunposkia niin ikään annokseen nähden alimitoitetun kastikemäärän kera. Harmi juttu.

IMG_3270Jälkiruoka, Vileen mansikkacocktail, on nimensä mukainen. Proseccossa marinoituja mansikoita cocktaillasissa, pinnalla valkosuklaamoussea ja ohut kaurakeksi. Ihan hyvää, ei kuitenkaan sen kummempaa.

Näin olemme läpikäyneet satavuotiaan kotimaamme nimikkomenun ja tutustuneet yhteen Mikkelin kärkiravintoloista. Ruoasta pidimme kyllä, joskin herkullisuuskäyrä olikin illan mittaan valitettavasti laskeva. Ei annoksista kuitenkaan yksikään huono ollut, ensimmäinen jopa melkolailla täydellinen. Palvelu oli ystävällistä ja kuten sanottua lapsiystävällistä. Mitä annoksiin tulee, olisimme kuitenkin kaivanneet hieman yksityiskohtaisempaa esittelyä, ravintola kun kuitenkin mainostaa itseään nimenomaan lähellä tuotettujen, sesonginmukaisten raaka-aineiden suosijana, kaikkien tuottajiensa tuntijana.

Joka tapauksessa suositus Bistro Vileelle.

Ruoka: 3+
Tunnelma: 3+
Palvelu: 3+

Kokonaisuus: 3+

Älä tule paha kakku, tule hyvä kakku: karpaloinen suklaamurupiirakka

Kirjoitettu by Kaisa

IMG_3215Pikku-Kokin syntymäpäivät lähenevät ja kesälomakausi retkineen sekä matkoineen on kuumimmillaan, joten kotoilupäivät on hyvä hyödyntää leipomusten varastoimiseen. Koska tuleva päivänsankari risteilee tällä hetkellä myös kohtalaisen äitiriippuvuuden aalloilla, on keittiöpuuhiin syventyminen hitusen hankalaa. Näinpä seuraava helppoakin helpompi suklaamurupiirakka sopi kuvioon paremmin kuin hyvin. Kun vielä napsin kuvatkin siellä, missä Pikku-Kokki tällä hetkellä kokee elämänsä kohokohdat – eli hiekkalaatikolla – voin sanoa, että tunnen olevani äiti. Tämä jos mikä on rakkainta ikinä ❤

IMG_3219Alkuperäisessä Maku-lehden reseptissä suklaamurut saivat seurakseen mustia ja punaisia viinimarjoja, mutta minä käytin tällä kertaa karpaloita. Uskoisin, että tämä toimii lähes marjojen kuin marjojen kera, joten on siinä mielessä mainio herkku kesää ajatellen, marjakaudet kun vuorollaan lähtevät kohta kiertokululleen.

P.S. Taikinaa jäi vuoastani himpun verran yli, joten paistoin kuvissa näkyvän muffinssin. Ihan hyvää tämäkin, tosin paremmin toimii piirakka, jossa pohja on ohuempi ja näin ollen mehukkaampi.

Karpaloinen suklaamurupiirakka

12 annosta

IMG_31962 dl sokeria
3,5 dl vehnäjauhoja
0,5 dl kaakaojauhetta
1 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria
100 g voita
1 kananmuna
1 dl maitoa
2 dl karpaloita (tai muita sopivaksi katsomiasi marjoja)
50 g tummaa suklaata

Sekoita kulhossa keskenään kuivat aineet ja sulatettu voi. Ota muruseoksesta päällistä varten 1,5 dl eri kulhoon.
Lisää jäljelle jääneeseen muruseokseen kananmuna ja maito. Sekoita taikina tasaiseksi. Kaada taikina voideltuun tai leivinpaperilla vuorattuun vuokaan (20×30 cm).
Ripottele päälle marjat ja muruseos. Rouhi pinnalle vielä suklaata.
Paista piirakkaa 200-asteisen uunin alatasolla noin 25 min.

Kesän ensimmäinen raparperi-asia

Kirjoitettu by Kaisa

Alkukesä on jälleen tuonut raparperit tullessaan. Viime vuonna puuhastelin niiden parissa melko paljon ja taas tuntuisivat lehdet olevan pullollaan raparperireseptejä, niin makeita kuin suolaisiakin. Siis raparperipuuhiin!

Tänä vuonna aloitin sen ehkä tavallisimman raparperiherkun, piirakan, valmistuksesta. Tulikin muuten vallan herkullista piirakkaa ja niin helpolla, että tätä ohjetta ei voi kuin suositella. ”Helppo, mutta myös maailman paras raparperipiirakka” kirjoitti reseptin blogissaan julkaissut Emma. Totta, tämä valmistui niin helposti, että sitä tuskin huomasi ja niin ikään lopputulos oli todella hyvä, erityisesti sen tavallisesta poikkeavan pehmeä pohja. Maailman parhaasta en kuitenkaan uskalla puhua, sillä vieläkin parempaa oli mielestäni viime kesänä leipomani valkosuklaalla kruunattu raparperipiirakka. Helppoudessaan tämä kuitenkin oli selkeä ykkönen ja aivan varmasti tulee päätymään teon alle uudestaankin. Ehkäpä seuraavaksi kokeilen omenoista…

Aloittakaa tekin raparperipuuhat viimeistään nyt, ennen kuin kausi pääsee hurahtamaan ohitse.

Raparperipiirakka

Pellillinen

IMG_3116arviolta 600 g raparperia
6 dl sokeria
6 dl piimää tai jotakin muuta hapanmaitotuotetta (käytin maustamatonta jogurttia)
200 g voita
10 dl vehnäjauhoja
2 tl ruokasoodaa
2 tl leivinjauhetta
kanelia ja fariinisokeria

Lisäksi:
vaniljajäätelöä tai -kastiketta

Kuori ja pilko raparperinvarret.
Sekoita sokeri ja piimä, lisää sulatettu voi sekä jauhot, joihin on sekoitettu sooda ja leivinjauhe.
Levitä taikina leivinpaperin päälle pellille ja ripottele päälle raparperinpalat. Viimeistele anteliaalla määrällä kanelia sekä fariinisokeria ja paista uunissa noin 40 min.
Tarjoile piirakka hieman lämpimänä vaniljajäätelön tai -kastikkeen kera.

Koska kohta ovat pensaat taas marjoja pullollaan: karviais-kinuskipiirakka

Kirjoitettu by Kaisa

IMG_3044Nyt kun raparperi on taas hetkellisesti kuuminta hottia, ovat lehdet – sekä muu ruoka-aiheinen media – tottahan toki pullollaan erilaisia raparperiohjeita. Seuraava Maku-lehdestä peräisin oleva piirakkaresepti oli niin ikään alun perin raparperijohdannainen, mutta muokkasin sen omaa pakastetilannettani vastaavaksi tehden siitä karviaispiirakan. On nimittäin niin, että edelliskesäisiä viinimarjoja on vieläkin pakastimessa ja kohta sinne olisivat pyrkimässä jo seuraavat. Niin ne marjavuodet vaan vierivät…

Mutta juu, tulipa testattua, että karviaiset ja kinuski muodostavat oivan makuparin, jota suosittelen avoimin mielin kokeilemaan. Mikäli taas kausiruokailu innostaa enemmän, kannattaa karviaiset ilman muuta vaihtaa alkuperäisen ohjeistuksen mukaisesti raparperiin.

Juhannus kylmä, piirakka lämmin – mutta toivottavasti toisin päin. Makoisia piirakkahetkiä toivotellen!

Karviais-kinuskipiirakka

12 annosta

IMG_3061Pohja:
75 g voita
1,5 dl sokeria
1 kananmuna
2 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
0,5 dl maitoa

Täyte:
0,5 l karviaisia
1 tl kanelia
1 tl vaniljasokeria
0,5 dl fariinisokeria
1 rkl perunajauhoja
2 dl kinuskikastiketta
1 dl pähkinä- tai mantelirouhetta

Lisäksi:
vaniljajäätelöä tai -kastiketta

Sekoita karviaisiin mausteet, fariinisokeri ja perunajauhot. Jätä seos odottamaan taikinan tekemisen ajaksi.
Vaahdota voi ja sokeri pohjataikinaa varten. Lisää kananmuna edelleen vatkaten.
Yhdistä vehnäjauhot ja leivinjauhe. Lisää ne taikinaan yhdessä maidon kanssa.
Levitä taikina lastalla voideltuun piirakkavuokaan (ø 24-26 cm). Esipaista pohjaa 200-asteisen uunin keskitasolla 10 min.
Lisää esipaistetulle pohjalle karviaisseos, kinuskikastike ja pähkinärouhe. Jatka paistamista vielä 25-30 min. tai kunnes pinta saa kauniin värin ja piirakka on kypsää.
Tarjoa vaniljajäätelön tai -kastikkeen kanssa.

400 grammaa jauhelihaa; mitäpä tällä kertaa?

Kirjoitettu by Kaisa

Viimeksi kirjoittelin ylijäämä chorizosta, jolle maukas koti löytyi broilerin rinnalta mausteisesta kana-chorizokastikkeesta. Nyt voisi olla aika esitellä maukkaat jauhelihapihvit, joita varten tuo chorizo tuli alun perin hankituksi.

Erilaisia jauhelihareseptejä on mielestäni aina hyvä olla takataskussa, niitä ei ole koskaan liikaa. Niin tylsä kuin tuo 400 gramman mötikkä vain saattaakin olla, saa siitä silti aikaiseksi vallan hyviäkin asioita, joiden variaatiot eivät aivan heti uhkaa loppua. Monet ovat jauhelihan tiet.

IMG_2974Jo aiemmin olemme todenneet, että suhteellisen pienikin turaus raakamakkaraa tekee jauhelihapihveille vallattoman hyvää. Viime kerralla valmistui italialaistyyppisiä pihvejä burgereiden väliin, tällä kertaa pihvit päätyivät osaksi kesäsunnuntaista melko peruskaavan grilliateriaa. Slurps!

Nämä jälleen kerran uudella twistillä maustetut pihvit päätyivät grilliimme Anikó Lehtisen uutta Ihan ulkona -keittokirjaa lueskeltuani. Pihveihin toi makua tietysti edellä mainittu chorizo, mutta yhtä lailla erityismaininnan ansaitsee appelsiininkuori, joka vaikutti makuun erittäinkin positiivisessa mielessä.

Suuri suositus; tässä taas yksi mahdollisuus saada siitä 400 grammasta aikaiseksi jotakin hieman tavallisesta poikkeavaa. Kokeilkaa vaikka juhannusgrilliin.

Mausteiset jauhelihapihvit

4 annosta

IMG_29712 salottisipulia
2 valkosipulinkynttä
öljyä paistamiseen
400 g jauhelihaa
50 g chorizoa (raakana tai kypsänä)
puolikkaan appelsiinin kuoriraaste
1 kananmuna
kourallinen persiljaa
4 rkl parmesaaniraastetta
suolaa ja mustapippuria

Kuori ja hienonna sipulit. Kuullota ne öljyssä ja jäähdytä hetki.
Mikäli käytät kypsää chorizoa, pieni se, mikäli raakaa, purista se kuorestaan.
Sekoita kulhossa kaikki aineet keskenään tasaiseksi taikinaksi. Tee massasta kostein käsin neljä pihviä ja grillaa tai paista ne jauhelihalaadun sekä oman mieltymystesi mukaisesti sopivan kypsiksi.

Sadepäivän broileria ja chorizoa

Kirjoitettu by Kaisa

Valmistimme viikonloppuna mainioita jauhelihapullia, jotka terästettiin pienellä määrällä chorizoa. Lihapulliin tulen palaamaan vielä tuonnempana mutta kerronpa nyt mitä syntyi siitä, kun lähdin etsimään käyttötarkoitusta ylitsejääneelle chorizolle. Syntyi mausteinen broileri-chorizokastike, jonka takia kannattaisi jopa ostaa chorizoa – ei vain tuhlata ylimääräistä – niin maukasta se mielestäni oli.

IMG_3021Reseptin, jonka muokkasin omiin raaka-ainevarantoihini sopivaksi, takana oli Mama Gastro, jonka blogiin täytyykin tämän perusteella tutustua tarkemminkin. Mama oli valmistanut ruoan uunissa ja padassa, mutta minä päädyin nyt kasari liedellä vaihtoehtoon, lähinnä siitä syystä, että käyttämäni broileri oli kypsää, enkä oikein nähnyt syytä oman versioni kohdalla hartaaseen haudutteluun. Mutta mikäli mielitte tehdä tästä pidemmän kaavan uuniruokaa, tutustukaa toki edellä linkitettyyn alkuperäiseen reseptiikkaan.

Miksi sitten kutsun tätä sadepäiväiseksi, on siitä syystä, että kuten Mama itsekin toteaa, ei tämä mikään kesäisen kevyt ruokalaji ole. Mutta sopii ihan hyvin myös Suomen suveen, ainakin jos sellainen sopivan viileähkö +10 astetta ja sadetta aamusta iltaan osuu kohdalle. Siis sellaiseen ihan tyypilliseen juhannussäähän. No, tänä vuonna luotamme toki parempaan… Pikku-Kokin ensimmäinen juhannuskin vielä.

Mutta tämä tästä. Hyvää oli.

Mausteinen kana-chorizokastike

4 annosta

IMG_3010140 g chorizoa (käytin raakaversiota)
400 g kypsää kanaa tai broileria
1 sipuli
1 valkosipulinkynsi
pala punaista chiliä (jätä pois jos haluat miedomman version)
0,5 tl chilihiutaleita
1 tl oreganoa
0,5 tl juustokuminaa
1 laakerinlehti
1 rkl hienonnettua persiljaa
35 g tomaattipyreetä
1,5 rkl soijakastiketta
1 prk tomaattimurskaa
1 dl vettä
1 dl kuohukermaa
1 tl sokeria
suolaa ja pippuria

Lisäksi:
riisiä/kuskusia/pastaa valintasi mukaan

Purista chorizomakkaramassaa kuorestaan ja pyörittele pieniksi palloiksi. Paista pallot pannulla kypsiksi ja siirrä pannulta sivuun odottamaan.
Kuori ja silppua sipuli sekä valkosipuli, hienonna chili ja poista siemenet. Sekoita keskenään chilit, oregano, juustokumina, hienonnettu laakerinlehti ja persilja.
Kuullota sipulit pehmeiksi chorizon jälkeensä jättämässä rasvassa. Lisää tomaattipyree ja paista minuutin verran. Lisää mausteseos ja paista vielä hetki. Lisää soijakastike, tomaattimurska, vesi ja kuohukerma. Mausta sokerilla, suolalla ja pippurilla. Suolan kanssa kannattaa olla varovainen koska myös soijakastike ja chorizo ovat suolaisia. Kiehauta kastike ja tarkista maku.
Lisää kastikkeeseen paistetut chorizopallerot ja paloiteltu kypsä broileri.
Tarjoile valitsemasi lisäkkeen kera.

Lisää kakkutouhuja: Vegaaninen mustaherukka-kookospiirakka

Kirjoitettu by Kaisa

Kutsut on nyt lähetetty, joten juhlavalmistelut voivat virallisestikin alkaa. No, aikaa on kyllä runsaasti, mutta jo viikonloppuna meistä tulee vihdoin kesälomalaisia, joten kotoilu jäänee pienempään rooliin. Tämän takia etukäteisleivonta on vähintäänkin suotavaa, koska haluan tietysti kokeilla uusia juttuja, enkä turvautua viimehetken varmoihin valintoihin.

IMG_2982Seuraava kookoksinen mustaherukkapiirakka valmistui vegaanivieraitamme ajatellen. Muffinssivuokaan valmistuneen maistelukappaleen perusteella lopputulos oli mielestäni hyvä ja täytyykin todeta, että vaikka olenkin valmistanut todella vähän vegaaniruokaa ja -leivonnaisia, ne ovat yleisesti ottaen olleet sangen maukkaita. Tästä ohjeesta, jota muokkasin vaihtamalla raparperin mustaherukkaan ja maustamattoman soijajogurtin kookoksella maustettuun vastaavaan, kiitän Chocochili-blogia. Tämän piirakkapohjan reseptillä uskoisin valmistuvan hyvin muitakin makeita vegaanipiirakoita.

Tällä kertaa ei muuta. Vegaanijuttuja ajattelin alkaa viljellä enemmänkin, lähipiiristä kun kuitenkin löytyy niin ”täysvegaaneja” kuin niitä, jotka mieluummin suosivat kyseisiä vaihtoehtoja.

Vegaaninen mustaherukka-kookospiirakka

12 annosta

IMG_2995100 g margariinia
0,5 dl (ruoko)sokeria
3,5 dl vehnäjauhoja
1 dl kookosjauhoja
1 tl vaniljasokeria
1 tl leivinjauhetta
1 dl soija- tai muuta kasvimaitoa
margariinia ja korppujauhoja vuokaa varten

Täyte:
500 g maustamatonta / kookoksen makuista soijajogurttia
0,75 dl (ruoko)sokeria
0,5 limen mehu
0,5 dl kookosjauhoja
2 tl vaniljasokeria
1 tl kanelia
4 dl mustaherukoita
perunajauhoja (mikäli käytät jäisiä marjoja)

Vaahdota margariini ja sokeri. Sekoita yhteen vehnäjauhot, kookosjauhot, vaniljasokeri ja leivinjauhe. Lisää kuivat aineet margariinivaahtoon muutamassa erässä yhdessä soijamaidon kanssa. Taikina on parasta sekoittaa käsin, sillä siitä tulee kuivahko murumainen taikina.
Voitele ja korppujauhota piirakkavuoka (23-25 cm) ja painele taikina vuokaan.
Sekoita yhteen soijajogurtti, sokeri, limen mehu, kookosjauhot, vaniljasokeri ja kaneli. Jos kookosjauhosta jää paakkuja, seoksen saa parhaiten tasaiseksi sähkövatkaimella. Lisää joukkoon mustaherukat ja kaada täyte pohjan päälle. Mikäli marjat ovat pakastettuja, kannattaa niihin sekoittaa hiukan perunajauhoja ennen täytteeseen lisäämistä, jotta ne eivät vety liikaa.
Paista piirakkaa 200 asteessa 15 min. ja vähennä sitten lämpöä 175 asteeseen jatkaen paistamista vielä 4-5 min.
Anna piirakan kiinteytyä jääkaapissa mieluiten yön yli. Piirakan maku vain paranee mitä kauemmin sen antaa vetäytyä jääkaapissa. Parhaimmillaan se lienee parin päivän kuluttua leipomisesta.

Linssejä ja kookosta, koko perheelle jookosta!

Kirjoitettu by Kaisa

IMG_2923Nyt kun olemme ottaneet jo monta askelta kohti yhteistä perhepataa, esittelen yhden tuotoksen, jota suositella vauvasta vaariin. Seuraava punainen linssejä ja kookosmaitoa sisällään pitävä pata maistui niin minulle kuin Pikku-Kokillekin, joskin omaani maustoin hiukan vauvaversiota vahvemmin.

Reseptin löysin jo useasti mainitsemastani oivasta Kasvisruokaa koko perheelle -opuksesta, jota olen lähiaikoina lukenut hieman uusin silmin ja todennut, että monet sen ohjeet sopivat hieman sovellettuina jo alle 1-vuotiaillekin ruokailijoille. Kivaa, saa hyvä kirja taas uutta käyttöä, kun rupean läpikäymään sitä uudestaan Pikku-Kokille – ja toki meille muillekin – ruokaa laittaessani.

Siis suositus; niin kookos-linsseille kuin kirjallekin.

P.S. Kirjassa ehdotettiin padalle kumppaniksi riisiä, mutta minä valitsin sen sijaan ohraa, joka soveltui mielestäni kokonaisuuteen mainiosti. Olen muutenkin pyrkinyt syöttämään Pikku-Kokille mahdollisimman vähän riisiä sen sisältämän muihin viljoihin nähden suuren arseenimäärän takia. Onkin suositeltavaa, että pienet lapset söisivät riisiä enintään vain noin kerran viikossa.

Punainen linssi-kookos(-curry)

4 annosta

IMG_29131 sipuli
2 valkosipulinkynttä
(1-2 tl punaista currytahnaa) vauvaversioon tämä ei sovellu
öljyä
4-5 dl vettä
2 dl kuivattuja punaisia linssejä (linssit soveltuvat vauvoille 7-8 kk:n iästä alkaen)
4 dl kookosmaitoa
2 rkl tomaattisosetta
250 g kukkakaalia
(suolaa) ei vauvoille
pippuria
(muutama kourallinen tuoretta tai pakastettua pinaattia) pinaatti ei sovellu alle 1-vuotiaille

Lisäksi:
4 annosta sopivaksi katsomaasi lisäkettä, kuten ohraa tai riisiä

Tarjoiluun:
1-2 dl cashewpähkinöitä
1 limetti

Keitä valitsemasi lisäke pakkauksen ohjeen mukaan.
Kuori ja hienonna sipuli ja valkosipuli. Kuullota (currytahnassa ja) öljyssä joko padassa tai isossa kattilassa noin 2 min.
Lisää vesi, huuhdotut linssit, kookosmaito ja tomaattisose. Keitä raotetun kannen alla noin 20 min.
Huuhtele sillä aikaa kukkakaali ja paloittele pieniksi kukinnoiksi. Lisää pataan, kun keittoaikaa on jäljellä noin 10 min.
Mausta maun mukaan suolalla ja pippurilla ja lisää kastikkeeseen pinaattia, jos se mielestäsi kaipaa hieman lisäväriä.
Tarjoile rouhittujen cashewpähkinöiden, limettilohkojen ja valitsemasi lisäkkeen kera.