Avainsana: kasvisruoka

Hei, me syödään samaa ruokaa! (Siis punaista linssikeittoa)

Kirjoitettu by Kaisa

IMG_2565Minä jo luulin, että tänä minulle kelpaa vain sormiruoka -kautena jotkut huippujutut kuitenkin maistuisivat ihan lusikastakin käsin. No, nyt näyttää kuitenkin siltä, että kapeammaksi menee, mitä kelpuutettuihin lusikkaruokiin tulee. Linssit ovat kuitenkin tähän asti olleet sen verran kova juttu, että päätin kokeilla josko linssipadasta olisi tällaiseksi, lusikkakelvolliseksi. Olin osittain väärässä.

IMG_2542Näin ollen en uskalla suositella seuraavaa linssikeitto yksinomaan Pikku-Kokin suulla, joka ei ensimmäisillä kokeilukerroilla oikein auennut tällekään. No, pistän muiden asioiden piikkiin, en syytä reseptiä laisinkaan. Tämä linssikeitto nimittäin oli maukasta jo ihan vauvaversiossaan, pienellä tuunauksella siitä tuli vieläkin parempaa ja näin ollen pääsimme Pikku-Kokin kanssa nyt ihan oikeasti saman padan äärelle. Kivaa!

Siis mikäli linssikeitto napustaa, pikkuista, keskikokoista tai täysikasvuista, suosittelen testaamaan seuraavaa. Mahdollinen lisämaustaminen tehdään sitten ikäkauden mukaan. Reseptin löysin Isyyspakkaus-blogista, kiitos tästä!

Punainen linssikeitto

4 (aikuisten) annosta

IMG_25502 sipulia
1 valkosipulinkynsi
öljyä
1 tlk tomaattimurskaa
7 dl vettä
tuoreita yrttejä
2 laakerinlehteä
hieman mustapippuria
3 dl punaisia linssejä

Aikuisille lisäksi:
kapriksia
suolaa
tilkka viinietikkaa
(chilikastiketta)

Halutessasi tarjoiluun:
raejuustoa/smetanaa/turkkilaista jogurttia

Kuori ja pilko sipulit ja valkosipulinkynsi. Kuullota sipulit öljyssä isossa kattilassa ja lisää valkosipuli.
Lisää tomaattimurska, vesi, hienonnetut yrtit, laakerinlehdet ja mustapippuri.
Lisää linssit ja keitä noin puoli tuntia, kunnes linssit ovat täysin kypsiä.
Ota tässä vaiheessa vauvalle tarkoitettu osa erilleen toiseen astiaan.
Lisää aikuiselle tarkoitettuun keittoon kaprikset ja mausta keitto suolalla, lusikallisella viinietikka ja mahdollisella chilikastikkeella.
Lisää annosten päälle lusikallinen valkoista suosikkiasi.

Pikku-Kokin keittiöstä osa 12: Kasvisrisotto

Kirjoitettu by Kaisa

Vasta viime viikolla sain tietää, että lasten ei pitäisi syödä riisiä useita kertoja viikossa. Syynä tähän on epäorgaaninen arseeni, jota riisi sisältää muita viljoja enemmän ja jolle lapset ovat pienen painonsa vuoksi herkin ryhmä. Alle 6-vuotiaiden lasten ei pitäisi käyttää riisimaitoa jokapäiväisenä ruokajuomana, imeväisikäiselle sitä ei pitäisi antaa ollenkaan. Ruotsissa suositus on, että alle 6-vuotiaille lapsille ei annettaisi myöskään riisikakkuja, mutta suomalaislapset syövät niitä niin vähän, että Evira katsoo tarpeelliseksi rajoittaa vain riisimaidon käyttöä. Riisipuuro kannattaa pääsääntöisesti korvata muilla puuroilla ja muuten käyttää vaihdellen riisiä, pastaa ja perunaa.

IMG_1620Hyvä tietää, olipa jäänyt itseltäni huomaamatta. Tosin riisimaito ei muutenkaan kuulu käyttötuotteisiimme ja riisipuuroa keitän suurin piirtein kerran vuodessa, jouluna. No, tässä kuitenkin resepti vauvan kasvisrisottoon. Sellainen hyvä pohja, johon on helppo yhdistää lihaa tai kalaa, miksei jotakin kasvisperäistäkin proteiininlähdettä.

Vauvan kasvisrisotto

8 dl valmista sosetta

IMG_11241 dl puuroriisiä
0,5 rkl rypsiöljyä
vettä
2 porkkanaa
pala sipulia
pala kukkakaalia
100 g pakasteherneitä (tai herne-maissi-paprikaa)
20 g tomaattipyreetä
mustapippuria

Kuullota riisi kattilassa öljyssä, älä ruskista. Lisää vettä vähitellen ja keitä riisi kypsäksi pakkauksen ohjeen mukaan. Anna hautua vielä noin 5 min. Vesi imeytyy riisiin.
Kuori porkkanat ja sipuli, leikkaa pieniksi palasiksi, paloittele myös kukkakaali. Keitä kasvikset aivan pehmeiksi. Lisää pakasteherneet keittämisen loppuvaiheessa.
Yhdistä riisi ja kasvikset, mausta tomaattipyreellä sekä miedosti mustapippurilla.
Soseuta lapsesi tarpeen mukaan tai tarjoile sellaisenaan. Lisää tarvittaessa kasvisten keitinlientä, jotta risotto säilyy tarpeeksi kosteana, eikä paakkuunnu liikaa.
Jaa sopiviin annoksiin ja pakasta.

Pikku-Kokin keittiöstä osa 11: Kasvispata

Kirjoitettu by Kaisa

Ei tarvitse sukeltaa kovinkaan kauas historiaan, kun käsillä ovat jo ne päivät, kun vauvan tutustuttaminen kiinteisiin ruokiin aloitettiin miltei poikkeuksetta perunalla. Ja harva vauvahan siitä piti. Nyt kun sosetouhun aloitus on niin sanotusti vapautunut, voidaan startata vaikka niinkin eksoottisella herkulla kuin bataatilla, saadaan luultavasti jo paljon nopeammin nähdä iloisia pikku syömäreitä, jotka aukovat malttamattomana sosesuitaan. Näin on käynyt ainakin meillä; Pikku-Kokista on kasvanut sangen reipas pikku nautiskelija, jonka lautanen tyhjentyy käytännössä joka kerta – jos ei aamupuurolautasta lasketa.

IMG_1492Perunaan palatakseni taitaa meidän perheessämme juuri tuo jokaisen entisajan vauvan ensi”herkku” olla jäänyt kasviksista kaikista huomaamattomimpaan rooliin. Toki Pikku-Kokille perunaa on tarjoiltu, mutta vähemmän. Johtuneeko sitten siitä, että itsekin tulee syötyä sitä suhteellisen vähän, en tiedä. Mutta yksi syy lienee varmasti se, että pakastettuna peruna käyttäytyy muita kasviksia nihkeämmin, muuttuu koostumukseltaan rakeiseksi. Yhdistettynä muihin perunankin pakastus kuitenkin onnistuu.

Tällä kertaa esittelen teille vauvan kasvispadan, jota voi hyvin tarjoilla heti soseruokailun alkumetreiltä. Yhdistettynä lihaan, kalaan tai kanaan siitä saa helposti kokonaisvaltaisen aterian.

Vauvan kasvispata

6 dl valmista sosetta

IMG_15063 perunaa
pala purjoa
puolikas kesäkurpitsa
2 porkkanaa
1 rkl rypsiöljyä
0,5 dl vettä
1 tl rakuunaa
ripaus valkopippuria
tomaattipyreetä

Kuori ja suikaloi perunat. Leikkaa puhdistettu purjo renkaiksi ja pesty kesäkurpitsa kuutioiksi. Kuori ja raasta porkkanat karkeaksi raasteeksi.
Keitä perunasuikaleet kypsäksi vähässä vedessä.
Kuumenna öljy pannulla, lisää purjo, kesäkurpitsa sekä porkkanaraaste ja kuullottele niitä, kunnes kasvikset pehmenevät. Lisää vesi ja hauduta kannen alla 5 min.
Sekoita yhteen kypsät perunasuikaleet ja kasvisseos. Mausta rakuunalla ja valkopippurilla. Tomaattipyree antaa väriä ja pirteän maun, lisää sitä maun mukaan.
Soseuta ruoka vauvasi tarpeiden mukaan, jaa annoksiin, jäähdytä ja pakasta.

Nalleperhe sukeltaa kasvisminestroneen

Kirjoitettu by Kaisa

Uusi vuosi. Onpa hauska nähdä, mitä tämäkin tuo tullessaan. No, elämyksiä ruokapöydän ääressä nyt ainakin, mikäli tätä foorumia ajatellaan. Rakkauden täyteistä ruoanlaittoa. Pikku-Kokin ensimmäisiä ”oikeita” aterioita, koko perheen yhteisiä ruokahetkiä. Ravintolailtoja. Uusia keittokirjoja. Tuskin maltan odottaa.

2016 oli hyvä vuosi, enemmän kuin hyvä. Tapahtui niin suuria asioita, että parempaa en tästä alkaneesta uskalla toivoa. Mutta toivonpa eri tavalla ikimuistoista kuitenkin – ja uskon että tämä tulee toteutumaan.

img_0115Uusi viikko. Joulun ja uudenvuoden juhla-ateriat houkuttavat erilaisten patojen äärelle. Terveellinen arkiruoka tuntuu ihastuttavalta vaihtoehdolta, odotettavissa oleva pakkasrintama saa ajatukset ajautumaan kohti höyryäviä keittokulhoja. Siis laitetaanpa tilaukseen keittoateria, sellainen sopivasti arkisen askeettinen.

Edellä mainittujen mielitekojen ohjastamana päädyin valmistamaan kasvisminestronekeittoa. Extrasöpöilyksi ostin Torinon Nalle-pastaa, jolle uskoisin olevan Kotikolossa tulevaisuudessakin käyttöä.

Jep. Mukava keitto, johon lisäpoweria kaipaavat voivat lisätä vaikkapa pekonia tai kinkkua.

Pakkaspäiviä odotellen!

Kasvisminestrone

4 annosta

img_01191 sipuli
2 valkosipulinkynttä
2 tl oliiviöljyä
1 porkkana
400 g valkoisia papuja tomaattikastikkeessa
2 rkl tomaattisosetta
1 l kasvislientä
0,5 tl rouhittua mustapippuria
1,5 dl (pieniä) makaroneja
200 g pakasteherneitä
200 g pakasteparsakaalia

Pinnalle:
tuoretta basilikaa
parmesaania

Kuori ja hienonna sipuli ja valkosipulinkynnet. Kuumenna öljy kattilassa. Kuullota sipuleita miedolla lämmöllä muutaman minuutin ajan.
Kuori ja leikkaa porkkana pieniksi kuutioiksi. Lisää kattilaan. Sekoita hetken aikaa ja kaada joukkoon pavut. Lisää tomaattisose, kasvisliemi, pippuri, pasta sekä herneet ja parsakaalit.
Keitä kunnes pasta on kypsää. Tarkista maku ja tarjoile esimerkiksi basilikalla ja parmesaanilla koristettuna.

Pannaria pääruoaksi, mikäpäs siinä

Kirjoitettu by Kaisa

img_8673Jos lapsilta kysyttäisiin, olisi varmasti sangen mukavaa saada ruoaksi pannukakkua. Kerrankin pääsee jälkiruokaan käsiksi jo ennen aikojaan. No juu, pieni huijaushan tässä tietysti on kyseessä, sillä eihän nyt puhuta aivan tavallisesta pannukakusta. Tämä versio nimittäin kätkee sisäänsä perunaa ja porkkanaa toimien näin esimerkiksi maukkaana iltapalana tai lisäkkeenä. Ainakin itselleni ajatus pannukakusta ihan tällaisenaan ateriana tuntuu hiukan tylsältä, joten suosittelen keksimään sen kylkeen jotakin itselle maistuvaa.

Reseptin nappasin jo monen monta kertaa esille tulleesta Kasvisruokaa koko perheelle -opuksesta ja täytyy todeta, että mainio idea jälleen kerran. Paljon tämän helpommin ei perunoita tai makaronia erikoisempaa lisäkettä saa valmistettua, joten pisteet myös siitä. Ehkä hieman alkuperäisajatuksen vastaisesti – onhan kyseessä kasvisruokakirja – valmistin pannukakun rinnalle jauhelihakastiketta, mutta ehkäpä tuo ei ole suuri synti, onhan sitä nykypäivänä ihan korrektia valita viinin värikin omien makumieltymysten, ei ruokalajin mukaan. Pannukakku-jauheliha -yhdistelmä toimi ihan moitteettomasti.

Peruna(-porkkana)pannukakku

Uunipellillinen (itse tein piirakkavuoallisen, joka syntyi puolittamalla ainesten määrä)

img_86766 raakaa perunaa (halutessasi voit korvata puolet porkkanoilla, jota omasta kokemuksestani suosittelen)
3 dl vehnäjauhoja
0,75 tl suolaa
7 dl maitoa
5 kananmunaa
voita tai öljyä vuoan voiteluun

Tarjoiluun:
esim. hilloa tai kasviksia

Kuori perunat ja porkkanat ja raasta karkeaksi.
Kuumenna uuni 225 asteeseen.
Vatkaa pannukakkutaikina jauhoista, suolasta, maidosta ja kananmunista. Sekoita vihannesraaste taikinaan.
Kaada taikina hyvin voideltuun suorakaiteen muotoiseen uunipannuun (noin 35 x 40 cm) ja paista uunin keskitasolla noin 25 min. kunnes taikina on hyytynyt ja pannukakun pinta saanut kauniin värin.

Kasvisruokaa koko perheelle

Kirjoitettu by Kaisa

Sara Ask & Lisa Bjärbo: Kasvisruokaa koko perheelle 
Gummerus, 2016
Suom. Rita Oksanen
Mera vego : mat för hela familjen, Ordfront Förlag, 2014

kasvisruokaa_koko_perheelle03684Kasvisruokaa koko perheelle, nimenomaan – ainakin silloin tällöin.

Mitä kasvisruokaan tulee, tuossa se filosofia, jota itse olen tottunut noudattamaan. Pidän kasviksista vallattomasti ja syönkin niitä paljon, huomattavasti enemmän kuin lihaa. Kasvissyöjäksi en kuitenkaan ole koskaan ajatellut alkaa, haluan pysytellä sekasyöjänä. Näin jo yksin siitä syystä, että miekkostani, lihansyöjää henkeen ja vereen, ei kasvissyöntiin ihan helpolla käännytettäisi, ja minusta on mukava nautiskella ruoasta yhdessä, keskustella samoista makuelämyksistä. Mutta kasvisruokapäivä vaikkapa kerran viikossa voisi meidän perheessämme olla täysin mahdollinen, tavoittelemisen arvoinen asia. Varsinkin kun keskuuteemme on muutama kuukausi sitten saapunut pieni olento, jota lähden innoissani ohjaamaan kohti monipuolisen ruokailun ihmemaailmaa.

Joka tapauksessa mitä-tänään-syötäisiin -kysymykseen vastausta etsiskellessäni löydän itseni hirvittävän harvoin spontaanisti pelkän kasvisruoan ääreltä. Tuntuu haasteelliselta keksiä hyviä ja monipuolisia kasvisaterioita, vaikka lisäkkeiden ominaisuudessa niitä aina valmistamiini aterioihin sisällytänkin. Ja juuri tässä kohtaa nyt esittelemäni Kasvisruokaa koko perheelle astuu parrasvaloihin enemmän kuin toivottuna vieraana. Teoksen sivuilta löytyy kymmenittäin reseptejä, joiden avulla valmistaa kasvisruokia mitä erilaisimpiin tarpeisiin: arjen kaaoksen keskelle, hieman kiireettömimpiin arkipäiviin, viikonlopun vapaahetkiin tai niihin momentteihin, kun oikealta tuntuu vain herkuttelu. Huolimatta siitä, vaativatko reseptit aikaa enemmän vai vähemmän niitä tuntuisi yhdistävän helppous, näihin ruoanlaittopuuhiin voi ryhtyä varmasti miltei jokainen. Ja mitä kokemukseeni tulee, uskaltaisin kutsua yhdistäväksi tekijäksi myös ruokien herkullisuutta. Testaamani tomaattikeitto, munakoiso-kesäkurpitsalasagne, salaatti paistetuista uusista perunoista sekä kookoksella maustettu linssikeitto olivat kaikki makoisia.

Reseptien ohella teos kätkee kuoriensa väliin joitakin aukeamallisia hyödyllistä tietoa niin kasviruokailusta kuin lapsiperheen ruokailusta ylipäätään. Lisäksi on mainittava, että opuksen rento, ei vaatimalla vaativa tai missään mielessä nipottava suhtautuminen kasvisruokailuun antaa sille ehdotonta lisäarvoa. Kasvissyönti – tai syömättömyys – on kuitenkin jokaisen oma valinta, vaikkakin ainakin jossain määrin suositeltava sellainen. Sopivasti pupuilua mahtuu varmasti jokaisen elämään!

Sangen, sangen suositeltava opus.

Munakoiso ja kesäkurpitsa hyppäävät lasagnelevyjen väliin

Kirjoitettu by Kaisa

img_8531img_8512Sunnuntaina saamme jälleen ruokavieraita, jee! Tällä kertaa kutsutuista osa on kasvissyöjiä, joten ajattelin vaihteeksi suunnitella aterian heidän ehdoillaan, toisin sanoen tarjota koko seurueelle kasvisruokaa. Oivallisen avun mitä-valmistaa -pohdinnoilleni tarjosi jo muutamaan otteeseen hyväksi toteamani opus Kasvisruokaa koko perheelle, jonka reseptiikalla tein pääruoaksi munakoiso-kesäkurpitsalasagnea. Ehkä ensimmäinen kasvislasagneni koskaan, vaikka asiaa olen vallan usein harkinnutkin. Nyt siis sanat johtivat tekoihin. Hyvä homma, hyvää taisi tulla. Teos tosin majailee vielä pakastimessa sunnuntaita odottelemassa, mutta uskallan suositella jo nyt. Pelkkä kastike oli sen verran makoisaa.

img_8526Kiitos siis jälleen Sara Askille ja Lisa Bjärbolle mainiosta ohjeesta; lupaan, että itse kirjakin pääsee ensi tilassa esittelyyn. Ja paljastettakoon, että sunnuntain alkuruoka valmistunee sekin samaisen teoksen ohjastamana, mutta palataan tuohon tuonnempana.

Siis kasvisruokaisin terveisin muistutan niin itseäni kuin teitäkin: vähintään yksi kasvisruokapäivä viikossa miehen tiellä pitää. Vaikka itse viettäisin niitä kernaasti paljon enemmänkin.

Munakoiso-kesäkurpitsalasagne

6 annosta

img_85272,5 l munakoisoa ja kesäkurpitsaa kuutioituna (yksi iso tai kaksi pientä molempia)
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
öljyä
4 dl ranskankermaa
500 g tomaattimurskaa
1,5 kasvisliemikuutiota
pippuria ja oreganoa (tuoretta tai kuivattua) maun mukaan
noin 12 lasagnelevyä
150 g fetajuustoa
2-3 dl juustoraastetta

Huuhtele munakoiso ja kurpitsa, kuutioi pieneksi. Huom! Lopputulos on sitä parempi, mitä pienempiä erityisesti munakoisokuutiot ovat.
Kuori ja hienonna sipuli ja valkosipuli.
Kuullota vihanneksia esimerkiksi isossa vokkipannussa muutaman minuutin ajan.
Lisää ranskankerma, tomaattimurska ja kasvisliemikuutiot ja keitä vähemmäksi noin 10 min. ajan. Mausta maun mukaan pippurilla, oreganolla ja tarvittaessa suolalla.
Kaada kastiketta uunivuoan (noin 25 x 30 cm) pohjalle, mutta vain niin paljon, että pohja peittyy. Aseta lasagnelevyjä päälle ja vuorottele tähän tapaan kastikkeella ja lasagnelevyillä. Murusta feta yhteen kastikekerrokseen. Kaada viimeiseksi päälle kastiketta. Kastiketta pitää jäädä tähän viimeiseen kerrokseen niin paljon, että päällimmäisetkin lasagnelevyt peittyvät kokonaan, sillä muuten levyistä tulee kuivia ja hieman liian rapeita. Ripottele lasagnen päälle juustoraaste.
Paista uunin keskitasolla noin 20 min. tai lasagnelevypakkauksen ohjeen mukaan.

Kiitos hyvää Pikaruokaa : helppoja ruokia terveelliseen arkeen

Kirjoitettu by Kaisa

Virpi Mikkonen: Kiitos hyvää Pikaruokaa : helppoja ruokia terveelliseen arkeen 
Otava, 2016

1448627048196Ruokakirjailija ja reseptitaiteilija Virpi Mikkosen kahdesta uudempi keittokirja on valloittava teos monella tapaa. Ensinnäkin minua kiehtovat sen esittelemien reseptien puhtaus ja ravitsevuus, jonka lisäksi pidän sen ajatuksesta pikaisesti valmistuvasta, mutta silti maukkaasta ja terveellisestä arkiruoasta. Myös kirjan ulkonäkö on puoleensavetävä; asetelmat suhteellisen luonnollisia ja ruoat kauniita, niitä alkaa tehdä mieli.

Vaikka itse en olekaan kasvissyöjä, eikä minusta luultavasti koskaan tulekaan sellaista, rakastan hyviä kasvisruokia. Oikeastaan valtaosa siitä ruoasta, jonka valmistan vain omiin tarpeisiini, on kasvisruokaa, ja vaikka en erityisesti tähän pyrikään, sisältyy viikkooni useimmiten enemmän kasvis- kuin liharuokapäiviä. Ja näitä tämä teos on pullollaan, aivan ihastuttavia kasvisherkkuja, joista useat ovat täysin vegaanisia.

Ollakseen tällainen hyvän mielen ja olon keittokirja, on hauska huomata, että siinä missä kirjan kansien välistä löytyvät ehkä perinteisemmin kategoriaansa kuuluvat puurot ja keitot, kätkee se sisäänsä yhtä lailla ohjeistusta niin pizzojen, hampurilaisten kuin lasagnenkin tekoon. Siis varmasti jokaiselle jotakin. Sieltä täältä löytyvä merkintä ”lasten suosikki” kertoo myös selkeästi oman viestinsä.

Sen lisäksi että tämän kirjan filosofian vastaisesti syön myös lihaa, en myöskään tietoisesti pyri ruoanlaitossani välttämään gluteenia tai valkoista sokeria. Koska niiden vaikutukset toki ovat tiedossani, on erittäin piristävää löytää vaihtoehtoja näillekin raaka-aineille. Kääntöpuolena tälle edellyttävät monet kirjan tavallisistakin resepteistä minulta kauppareissua, sillä kotimme perusvalikoimaan eivät ainakaan tähän asti ole kuuluneet raaka-aineet, kuten ravintohiiva tai psylliumkuitujauhe. No, ehkäpä näihinkin olisi järkevää tutustua ja tästäkin huolimatta suurin osa reseptien raaka-aineista on tuiki tavallisia.

Siis suosittelen; niin perheellisille kuin perheettömille, niin kiireisille kuin kiireettömillekin. Osa ohjeista on suunniteltu yhdelle tai kahdelle ruokailijalle, osa hieman suuremmalle joukolle. Kuten jo mainittu erityiset lasten suosikit on merkattu erikseen. Ja vaikka teos kantaakin jo nimessään termiä pikaruoka, mikä estää ottamasta näitä herkkuja myös osaksi pidemmän valmistuskaavan vaativaa ateriakokonaisuutta, kun sopivia ruokalajejakin löytyy aina aamusta iltaan.

Henkilökohtaisella kokemuksella voin jo nyt suositella munakoisopizzoja ja linssi-kurpitsakeittoa, joiden lisäksi ainakin portobellohampurilaiset, kukkakaali-currykeitto ja kolmen raaka-aineen omenapiiras, ynnä monet muut, kuuluvat lähitulevaisuuden kokeilulistalleni.

Toisin sanoen siis vakuutuin; täytynee tutustua tekijän edelliseenkin opukseen, Kiitos hyvää : herkkuja ilman sokeria ja gluteenia.

Helppo mutta herkullinen vapaapäivän päivällinen

Kirjoitettu by Kaisa

Minulla vapaapäivä ja Aleksilla jo kulman takana kolkutteleva matka rapakon taakse, tuonne todellisten pelimiesten Mekkaan, Las Vegasiin – ja vielä poikaporukassa. Hmm, mitenkäs muutenkaan siis viettää vapaapäivää, kuin läksiäisaterian merkeissä.

Seuraava maukas kokonaisuus syntyi varsin vaivattomasti sekä pikaisesti ja taasen on reseptiikoista kiittäminen jo tutuksi tulleita opuksia Burgeri joka makuun ja Kiitos hyvää Pikaruokaa. Näistä tulen muuten lähitulevaisuudessa varmasti kertomaan tarkemmin, sen verran miellyttäviä kokemuksia molemmat teokset ovat tuoneet tullessaan ruokapöytämme ääreen.

Alkuruoaksi makustelimme jo kesällä esittelemääni avokadokeittoa, tällä kertaa savupororouheella koristettuna, joka kylmyydestään huolimatta toimi hyvin näin viileämmälläkin säällä. Savuporo viimekertaisen katkarapu-tomaatti”salaatin” korvikkeena toi keittoon sopivaa alkukevään tuntua.

Pääruoka-annos koostui Virpi Mikkosen reseptillä valmistetuista munakoisopizzoista sekä burgerimestarin kermassa muhennetusta maissista, joita nautimme paistettujen broilerin koipireisien kera. Mums! Maisseista mainittakoon, että alun perin reseptin laatija on ajatellut ne burgerin väliin valmistettavaksi, mutta myös näin lisäkkeenä ne toimivat mainiosti.

Jälkiruoka kuului tällä kertaa ”hävikistä herkuksi” -osastoon, kun kaivelin pakastimen uumenista annoksen riisipuuroa. Helppo muodonmuutosloitsu ja meillä oli pellillinen Ahvenanmaan pannukakkua. Sanokaa mitä sanotte, mutta minun mielestäni pakastaminen on yksi parhaita keittiökeksintöjä.

Tällaista siis tähän vapaapäivään. Molemmat mahat ja mielet poistuivat pöydän äärestä tyytyväisinä. Suosittelen tarttumaan ideoihin!

Munakoisopizzat

2 annosta

IMG_61551 iso munakoiso
karkeaa merisuolaa
1 rkl oliiviöljyä
kuivattuja yrttimausteita tai oreganoa
suolaa
mustapippuria

Täyte:
tomaattikastiketta / -pyreetä
kirsikkatomaatteja
tuoretta basilikaa
mozzarellaa

Leikkaa munakoiso noin 1 cm:n paksuisiksi siivuiksi pituussuunnassa. Mikäli haluat poistaa munakoisoista mahdollisen kitkeryyden, levitä siivut keittiöpyyhkeelle tai talouspaperille ja hiero niiden pintaan karkeaa suolaa. Itketä munakoisoja noin 15 min. jonka jälkeen pyyhi pinnat kuiviksi.
Lämmitä uuni 200 asteeseen. Sivele (itketettyjen) munakoisoviipaleiden päälle oliiviöljyä ja mausta ne pippurilla, suolalla ja haluamillasi yrttimausteilla. Paista siivuja uunissa tai grillaa noin 15 min. tai kunnes ne alkavat pehmetä.
Lisää pinnalle tomaattipyree, viipaloidut kirsikkatomaatit, basilika ja mozzarella. Paista vielä noin 5 min. kunnes juusto on sulanut.
Ota uunista ja tarjoile heti.

Kermassa muhennettu maissi

4 annosta

IMG_61392 rkl voita
3 kevätsipulia / 1 keltasipuli
1 mieto punainen chili
225 g purkkimaissia
3 rkl kuohukermaa

Viipaloi kevätsipulit hienoksi tai kuori ja hienonna keltasipuli. Poista chilistä siemenet ja silppua se.
Sulata voi paistinpannulla. Paista sipulia ja chiliä keskilämmöllä, kunnes ne ovat pehmenneet.
Sekoita maissit ja kerma joukkoon ja kuumenna varoen, aina välillä sekoittaen, kunnes maissi on kuumaa.
Tarjoile joko lisukkeena tai esimerkiksi burgerin välissä.

Ahvenanmaan pannukakku

6 annosta

IMG_61513 kananmunaa
1 dl sokeria
5 dl maitoa
2 dl vehnäjauhoja
0,5 tl kardemummaa
0,5 tl suolaa
300 g valmista riisipuuroa

Vatkaa kananmunien rakenne rikki kulhossa. Sekoita joukkoon sokeri, maito, vehnäjauhot, mausteet ja riisipuuro.
Kaada taikina noin 25 x 35 cm:n kokoiseen leivinpaperoituun uunivuokaan.
Paista pannukakkua 225-asteisen uunin keskitasolla noin 30 min.
Tarjoile hillon ja jäätelön kera tai perinteiseen ahvenanmaalaiseen tapaan luumukiisselillä ja kermavaahdolla kruunattuna.

Tunnelmallisia makuja ravintolamaailmassa luku 5: Levant

Kirjoitettu by Kaisa

Alle kuukausi sitten kahden naisen kulttuurikerhomme makusteli vallattoman maukasta falafelia ravintola Fafa’sissa. Pian tämän jälkeen huomasin Bulevardille avautuneen syyrialais-libanonilaista katuruokaa tarjoilevan ravintolan, jonka Helsingin Sanomien Nyt-liite kuvaili olevan ”vähän kuin Fafa’s”. Siis aivan pakko kokea.

Vaikka lopullinen arvio olisi ehkä tyylikästä säästää loppuun, en malta olla kirjoittamatta tätä heti kärkeen: tämä ei jää tähän, tätä on saatava uudestaan. Siis mitä? Rapeaa, hyvin paistettua, mutta ei kuitenkaan rasvaisen makuista falafelia jogurttikastikkeen ja rucolan kera, hummusta, baba ganoushia eli munakoisotahnaa, tabbouleh-salaattia ja härkäpapuja tomaattikastikkeessa. Sekä tietysti leipää. Nam, nam ja nam, tämä on ravintola Levantin nimikkoannos Meze Levant.

Kun astumme ravintolaan torstaina siinä neljän maissa, olemme ainoat asiakkaat. Tunnelma on rauhallinen ja viihtyisä, pikkuruisen ravintolan viisi tai kuusi pöytää ovat simppelisti katettuina. Lounasaikana voi kuitenkin kuvitella paikansaamisen olevan lottovoitto. Teemme tilauksemme ja istumme ikkunapöytään odottelemaan. Pienet hauskat yksityiskohdat, kuten mintunoksat vesipulloissa, kiinnittävät huomiomme.

Kuten edellä sanottu, ruoka on täysin moitteetonta, makumaailma on rikas, ainekset tuoreutta huokuvia. Ainoastaan leivästä pieni miinus: nämä ihastuttavat tahnat olisivat kaivanneet jotakin hieman kookkaampaa rinnalleen. Joka tapauksessa enemmän kuin mallikas suoritus. Jälleen annoskateuden pelossa päädymme samaan valintaan, joten salaatit ja leivät jäävät ensi kerralla nähtäviksi.

Hinta-laatusuhteesta sen verran, että meze-lautasemme kustansi 9,00€, jonka maksoi iloiten. Sopivasti se täyttikin, vaikka nälkä oli suuri. Ehdotonta plussaa myös siitä, että Levant on selkeästi ravintola, ei Fafa’sin tyylinen pikaruokapaikka. Lihaa ei listoilla näy, mutta siitä viis, sitä en usko kenenkään jäävän täällä kaipaamaan.

Suuri suositus!

Ruoka: 4/5
Tunnelma: 4/5
Palvelu: 2+/5

Kokonaisuus: 4/5