Pikku-Kokin keittiöstä osa 12: Kasvisrisotto

Vasta viime viikolla sain tietää, että lasten ei pitäisi syödä riisiä useita kertoja viikossa. Syynä tähän on epäorgaaninen arseeni, jota riisi sisältää muita viljoja enemmän ja jolle lapset ovat pienen painonsa vuoksi herkin ryhmä. Alle 6-vuotiaiden lasten ei pitäisi käyttää riisimaitoa jokapäiväisenä ruokajuomana, imeväisikäiselle sitä ei pitäisi antaa ollenkaan. Ruotsissa suositus on, että alle 6-vuotiaille lapsille ei annettaisi myöskään riisikakkuja, mutta suomalaislapset syövät niitä niin vähän, että Evira katsoo tarpeelliseksi rajoittaa vain riisimaidon käyttöä. Riisipuuro kannattaa pääsääntöisesti korvata muilla puuroilla ja muuten käyttää vaihdellen riisiä, pastaa ja perunaa.

IMG_1620Hyvä tietää, olipa jäänyt itseltäni huomaamatta. Tosin riisimaito ei muutenkaan kuulu käyttötuotteisiimme ja riisipuuroa keitän suurin piirtein kerran vuodessa, jouluna. No, tässä kuitenkin resepti vauvan kasvisrisottoon. Sellainen hyvä pohja, johon on helppo yhdistää lihaa tai kalaa, miksei jotakin kasvisperäistäkin proteiininlähdettä.

Vauvan kasvisrisotto

8 dl valmista sosetta

IMG_11241 dl puuroriisiä
0,5 rkl rypsiöljyä
vettä
2 porkkanaa
pala sipulia
pala kukkakaalia
100 g pakasteherneitä (tai herne-maissi-paprikaa)
20 g tomaattipyreetä
mustapippuria

Kuullota riisi kattilassa öljyssä, älä ruskista. Lisää vettä vähitellen ja keitä riisi kypsäksi pakkauksen ohjeen mukaan. Anna hautua vielä noin 5 min. Vesi imeytyy riisiin.
Kuori porkkanat ja sipuli, leikkaa pieniksi palasiksi, paloittele myös kukkakaali. Keitä kasvikset aivan pehmeiksi. Lisää pakasteherneet keittämisen loppuvaiheessa.
Yhdistä riisi ja kasvikset, mausta tomaattipyreellä sekä miedosti mustapippurilla.
Soseuta lapsesi tarpeen mukaan tai tarjoile sellaisenaan. Lisää tarvittaessa kasvisten keitinlientä, jotta risotto säilyy tarpeeksi kosteana, eikä paakkuunnu liikaa.
Jaa sopiviin annoksiin ja pakasta.

Pikku-Kokin keittiöstä osa 11: Kasvispata

Ei tarvitse sukeltaa kovinkaan kauas historiaan, kun käsillä ovat jo ne päivät, kun vauvan tutustuttaminen kiinteisiin ruokiin aloitettiin miltei poikkeuksetta perunalla. Ja harva vauvahan siitä piti. Nyt kun sosetouhun aloitus on niin sanotusti vapautunut, voidaan startata vaikka niinkin eksoottisella herkulla kuin bataatilla, saadaan luultavasti jo paljon nopeammin nähdä iloisia pikku syömäreitä, jotka aukovat malttamattomana sosesuitaan. Näin on käynyt ainakin meillä; Pikku-Kokista on kasvanut sangen reipas pikku nautiskelija, jonka lautanen tyhjentyy käytännössä joka kerta – jos ei aamupuurolautasta lasketa.

IMG_1492Perunaan palatakseni taitaa meidän perheessämme juuri tuo jokaisen entisajan vauvan ensi”herkku” olla jäänyt kasviksista kaikista huomaamattomimpaan rooliin. Toki Pikku-Kokille perunaa on tarjoiltu, mutta vähemmän. Johtuneeko sitten siitä, että itsekin tulee syötyä sitä suhteellisen vähän, en tiedä. Mutta yksi syy lienee varmasti se, että pakastettuna peruna käyttäytyy muita kasviksia nihkeämmin, muuttuu koostumukseltaan rakeiseksi. Yhdistettynä muihin perunankin pakastus kuitenkin onnistuu.

Tällä kertaa esittelen teille vauvan kasvispadan, jota voi hyvin tarjoilla heti soseruokailun alkumetreiltä. Yhdistettynä lihaan, kalaan tai kanaan siitä saa helposti kokonaisvaltaisen aterian.

Vauvan kasvispata

6 dl valmista sosetta

IMG_15063 perunaa
pala purjoa
puolikas kesäkurpitsa
2 porkkanaa
1 rkl rypsiöljyä
0,5 dl vettä
1 tl rakuunaa
ripaus valkopippuria
tomaattipyreetä

Kuori ja suikaloi perunat. Leikkaa puhdistettu purjo renkaiksi ja pesty kesäkurpitsa kuutioiksi. Kuori ja raasta porkkanat karkeaksi raasteeksi.
Keitä perunasuikaleet kypsäksi vähässä vedessä.
Kuumenna öljy pannulla, lisää purjo, kesäkurpitsa sekä porkkanaraaste ja kuullottele niitä, kunnes kasvikset pehmenevät. Lisää vesi ja hauduta kannen alla 5 min.
Sekoita yhteen kypsät perunasuikaleet ja kasvisseos. Mausta rakuunalla ja valkopippurilla. Tomaattipyree antaa väriä ja pirteän maun, lisää sitä maun mukaan.
Soseuta ruoka vauvasi tarpeiden mukaan, jaa annoksiin, jäähdytä ja pakasta.

Nalleperhe sukeltaa kasvisminestroneen

Uusi vuosi. Onpa hauska nähdä, mitä tämäkin tuo tullessaan. No, elämyksiä ruokapöydän ääressä nyt ainakin, mikäli tätä foorumia ajatellaan. Rakkauden täyteistä ruoanlaittoa. Pikku-Kokin ensimmäisiä ”oikeita” aterioita, koko perheen yhteisiä ruokahetkiä. Ravintolailtoja. Uusia keittokirjoja. Tuskin maltan odottaa.

2016 oli hyvä vuosi, enemmän kuin hyvä. Tapahtui niin suuria asioita, että parempaa en tästä alkaneesta uskalla toivoa. Mutta toivonpa eri tavalla ikimuistoista kuitenkin – ja uskon että tämä tulee toteutumaan.

img_0115Uusi viikko. Joulun ja uudenvuoden juhla-ateriat houkuttavat erilaisten patojen äärelle. Terveellinen arkiruoka tuntuu ihastuttavalta vaihtoehdolta, odotettavissa oleva pakkasrintama saa ajatukset ajautumaan kohti höyryäviä keittokulhoja. Siis laitetaanpa tilaukseen keittoateria, sellainen sopivasti arkisen askeettinen.

Edellä mainittujen mielitekojen ohjastamana päädyin valmistamaan kasvisminestronekeittoa. Extrasöpöilyksi ostin Torinon Nalle-pastaa, jolle uskoisin olevan Kotikolossa tulevaisuudessakin käyttöä.

Jep. Mukava keitto, johon lisäpoweria kaipaavat voivat lisätä vaikkapa pekonia tai kinkkua.

Pakkaspäiviä odotellen!

Kasvisminestrone

4 annosta

img_01191 sipuli
2 valkosipulinkynttä
2 tl oliiviöljyä
1 porkkana
400 g valkoisia papuja tomaattikastikkeessa
2 rkl tomaattisosetta
1 l kasvislientä
0,5 tl rouhittua mustapippuria
1,5 dl (pieniä) makaroneja
200 g pakasteherneitä
200 g pakasteparsakaalia

Pinnalle:
tuoretta basilikaa
parmesaania

Kuori ja hienonna sipuli ja valkosipulinkynnet. Kuumenna öljy kattilassa. Kuullota sipuleita miedolla lämmöllä muutaman minuutin ajan.
Kuori ja leikkaa porkkana pieniksi kuutioiksi. Lisää kattilaan. Sekoita hetken aikaa ja kaada joukkoon pavut. Lisää tomaattisose, kasvisliemi, pippuri, pasta sekä herneet ja parsakaalit.
Keitä kunnes pasta on kypsää. Tarkista maku ja tarjoile esimerkiksi basilikalla ja parmesaanilla koristettuna.

Pannaria pääruoaksi, mikäpäs siinä

img_8673Jos lapsilta kysyttäisiin, olisi varmasti sangen mukavaa saada ruoaksi pannukakkua. Kerrankin pääsee jälkiruokaan käsiksi jo ennen aikojaan. No juu, pieni huijaushan tässä tietysti on kyseessä, sillä eihän nyt puhuta aivan tavallisesta pannukakusta. Tämä versio nimittäin kätkee sisäänsä perunaa ja porkkanaa toimien näin esimerkiksi maukkaana iltapalana tai lisäkkeenä. Ainakin itselleni ajatus pannukakusta ihan tällaisenaan ateriana tuntuu hiukan tylsältä, joten suosittelen keksimään sen kylkeen jotakin itselle maistuvaa.

Reseptin nappasin jo monen monta kertaa esille tulleesta Kasvisruokaa koko perheelle -opuksesta ja täytyy todeta, että mainio idea jälleen kerran. Paljon tämän helpommin ei perunoita tai makaronia erikoisempaa lisäkettä saa valmistettua, joten pisteet myös siitä. Ehkä hieman alkuperäisajatuksen vastaisesti – onhan kyseessä kasvisruokakirja – valmistin pannukakun rinnalle jauhelihakastiketta, mutta ehkäpä tuo ei ole suuri synti, onhan sitä nykypäivänä ihan korrektia valita viinin värikin omien makumieltymysten, ei ruokalajin mukaan. Pannukakku-jauheliha -yhdistelmä toimi ihan moitteettomasti.

Peruna(-porkkana)pannukakku

Uunipellillinen (itse tein piirakkavuoallisen, joka syntyi puolittamalla ainesten määrä)

img_86766 raakaa perunaa (halutessasi voit korvata puolet porkkanoilla, jota omasta kokemuksestani suosittelen)
3 dl vehnäjauhoja
0,75 tl suolaa
7 dl maitoa
5 kananmunaa
voita tai öljyä vuoan voiteluun

Tarjoiluun:
esim. hilloa tai kasviksia

Kuori perunat ja porkkanat ja raasta karkeaksi.
Kuumenna uuni 225 asteeseen.
Vatkaa pannukakkutaikina jauhoista, suolasta, maidosta ja kananmunista. Sekoita vihannesraaste taikinaan.
Kaada taikina hyvin voideltuun suorakaiteen muotoiseen uunipannuun (noin 35 x 40 cm) ja paista uunin keskitasolla noin 25 min. kunnes taikina on hyytynyt ja pannukakun pinta saanut kauniin värin.

Kasvisruokaa koko perheelle

Sara Ask & Lisa Bjärbo: Kasvisruokaa koko perheelle 
Gummerus, 2016
Suom. Rita Oksanen
Mera vego : mat för hela familjen, Ordfront Förlag, 2014

kasvisruokaa_koko_perheelle03684Kasvisruokaa koko perheelle, nimenomaan – ainakin silloin tällöin.

Mitä kasvisruokaan tulee, tuossa se filosofia, jota itse olen tottunut noudattamaan. Pidän kasviksista vallattomasti ja syönkin niitä paljon, huomattavasti enemmän kuin lihaa. Kasvissyöjäksi en kuitenkaan ole koskaan ajatellut alkaa, haluan pysytellä sekasyöjänä. Näin jo yksin siitä syystä, että miekkostani, lihansyöjää henkeen ja vereen, ei kasvissyöntiin ihan helpolla käännytettäisi, ja minusta on mukava nautiskella ruoasta yhdessä, keskustella samoista makuelämyksistä. Mutta kasvisruokapäivä vaikkapa kerran viikossa voisi meidän perheessämme olla täysin mahdollinen, tavoittelemisen arvoinen asia. Varsinkin kun keskuuteemme on muutama kuukausi sitten saapunut pieni olento, jota lähden innoissani ohjaamaan kohti monipuolisen ruokailun ihmemaailmaa.

Joka tapauksessa mitä-tänään-syötäisiin -kysymykseen vastausta etsiskellessäni löydän itseni hirvittävän harvoin spontaanisti pelkän kasvisruoan ääreltä. Tuntuu haasteelliselta keksiä hyviä ja monipuolisia kasvisaterioita, vaikka lisäkkeiden ominaisuudessa niitä aina valmistamiini aterioihin sisällytänkin. Ja juuri tässä kohtaa nyt esittelemäni Kasvisruokaa koko perheelle astuu parrasvaloihin enemmän kuin toivottuna vieraana. Teoksen sivuilta löytyy kymmenittäin reseptejä, joiden avulla valmistaa kasvisruokia mitä erilaisimpiin tarpeisiin: arjen kaaoksen keskelle, hieman kiireettömimpiin arkipäiviin, viikonlopun vapaahetkiin tai niihin momentteihin, kun oikealta tuntuu vain herkuttelu. Huolimatta siitä, vaativatko reseptit aikaa enemmän vai vähemmän niitä tuntuisi yhdistävän helppous, näihin ruoanlaittopuuhiin voi ryhtyä varmasti miltei jokainen. Ja mitä kokemukseeni tulee, uskaltaisin kutsua yhdistäväksi tekijäksi myös ruokien herkullisuutta. Testaamani tomaattikeitto, munakoiso-kesäkurpitsalasagne, salaatti paistetuista uusista perunoista sekä kookoksella maustettu linssikeitto olivat kaikki makoisia.

Reseptien ohella teos kätkee kuoriensa väliin joitakin aukeamallisia hyödyllistä tietoa niin kasviruokailusta kuin lapsiperheen ruokailusta ylipäätään. Lisäksi on mainittava, että opuksen rento, ei vaatimalla vaativa tai missään mielessä nipottava suhtautuminen kasvisruokailuun antaa sille ehdotonta lisäarvoa. Kasvissyönti – tai syömättömyys – on kuitenkin jokaisen oma valinta, vaikkakin ainakin jossain määrin suositeltava sellainen. Sopivasti pupuilua mahtuu varmasti jokaisen elämään!

Sangen, sangen suositeltava opus.

Kiitos hyvää Pikaruokaa : helppoja ruokia terveelliseen arkeen

Virpi Mikkonen: Kiitos hyvää Pikaruokaa : helppoja ruokia terveelliseen arkeen 
Otava, 2016

1448627048196Ruokakirjailija ja reseptitaiteilija Virpi Mikkosen kahdesta uudempi keittokirja on valloittava teos monella tapaa. Ensinnäkin minua kiehtovat sen esittelemien reseptien puhtaus ja ravitsevuus, jonka lisäksi pidän sen ajatuksesta pikaisesti valmistuvasta, mutta silti maukkaasta ja terveellisestä arkiruoasta. Myös kirjan ulkonäkö on puoleensavetävä; asetelmat suhteellisen luonnollisia ja ruoat kauniita, niitä alkaa tehdä mieli.

Vaikka itse en olekaan kasvissyöjä, eikä minusta luultavasti koskaan tulekaan sellaista, rakastan hyviä kasvisruokia. Oikeastaan valtaosa siitä ruoasta, jonka valmistan vain omiin tarpeisiini, on kasvisruokaa, ja vaikka en erityisesti tähän pyrikään, sisältyy viikkooni useimmiten enemmän kasvis- kuin liharuokapäiviä. Ja näitä tämä teos on pullollaan, aivan ihastuttavia kasvisherkkuja, joista useat ovat täysin vegaanisia.

Ollakseen tällainen hyvän mielen ja olon keittokirja, on hauska huomata, että siinä missä kirjan kansien välistä löytyvät ehkä perinteisemmin kategoriaansa kuuluvat puurot ja keitot, kätkee se sisäänsä yhtä lailla ohjeistusta niin pizzojen, hampurilaisten kuin lasagnenkin tekoon. Siis varmasti jokaiselle jotakin. Sieltä täältä löytyvä merkintä ”lasten suosikki” kertoo myös selkeästi oman viestinsä.

Sen lisäksi että tämän kirjan filosofian vastaisesti syön myös lihaa, en myöskään tietoisesti pyri ruoanlaitossani välttämään gluteenia tai valkoista sokeria. Koska niiden vaikutukset toki ovat tiedossani, on erittäin piristävää löytää vaihtoehtoja näillekin raaka-aineille. Kääntöpuolena tälle edellyttävät monet kirjan tavallisistakin resepteistä minulta kauppareissua, sillä kotimme perusvalikoimaan eivät ainakaan tähän asti ole kuuluneet raaka-aineet, kuten ravintohiiva tai psylliumkuitujauhe. No, ehkäpä näihinkin olisi järkevää tutustua ja tästäkin huolimatta suurin osa reseptien raaka-aineista on tuiki tavallisia.

Siis suosittelen; niin perheellisille kuin perheettömille, niin kiireisille kuin kiireettömillekin. Osa ohjeista on suunniteltu yhdelle tai kahdelle ruokailijalle, osa hieman suuremmalle joukolle. Kuten jo mainittu erityiset lasten suosikit on merkattu erikseen. Ja vaikka teos kantaakin jo nimessään termiä pikaruoka, mikä estää ottamasta näitä herkkuja myös osaksi pidemmän valmistuskaavan vaativaa ateriakokonaisuutta, kun sopivia ruokalajejakin löytyy aina aamusta iltaan.

Henkilökohtaisella kokemuksella voin jo nyt suositella munakoisopizzoja ja linssi-kurpitsakeittoa, joiden lisäksi ainakin portobellohampurilaiset, kukkakaali-currykeitto ja kolmen raaka-aineen omenapiiras, ynnä monet muut, kuuluvat lähitulevaisuuden kokeilulistalleni.

Toisin sanoen siis vakuutuin; täytynee tutustua tekijän edelliseenkin opukseen, Kiitos hyvää : herkkuja ilman sokeria ja gluteenia.

Helppo mutta herkullinen vapaapäivän päivällinen

Minulla vapaapäivä ja Aleksilla jo kulman takana kolkutteleva matka rapakon taakse, tuonne todellisten pelimiesten Mekkaan, Las Vegasiin – ja vielä poikaporukassa. Hmm, mitenkäs muutenkaan siis viettää vapaapäivää, kuin läksiäisaterian merkeissä.

Seuraava maukas kokonaisuus syntyi varsin vaivattomasti sekä pikaisesti ja taasen on reseptiikoista kiittäminen jo tutuksi tulleita opuksia Burgeri joka makuun ja Kiitos hyvää Pikaruokaa. Näistä tulen muuten lähitulevaisuudessa varmasti kertomaan tarkemmin, sen verran miellyttäviä kokemuksia molemmat teokset ovat tuoneet tullessaan ruokapöytämme ääreen.

Alkuruoaksi makustelimme jo kesällä esittelemääni avokadokeittoa, tällä kertaa savupororouheella koristettuna, joka kylmyydestään huolimatta toimi hyvin näin viileämmälläkin säällä. Savuporo viimekertaisen katkarapu-tomaatti”salaatin” korvikkeena toi keittoon sopivaa alkukevään tuntua.

Pääruoka-annos koostui Virpi Mikkosen reseptillä valmistetuista munakoisopizzoista sekä burgerimestarin kermassa muhennetusta maissista, joita nautimme paistettujen broilerin koipireisien kera. Mums! Maisseista mainittakoon, että alun perin reseptin laatija on ajatellut ne burgerin väliin valmistettavaksi, mutta myös näin lisäkkeenä ne toimivat mainiosti.

Jälkiruoka kuului tällä kertaa ”hävikistä herkuksi” -osastoon, kun kaivelin pakastimen uumenista annoksen riisipuuroa. Helppo muodonmuutosloitsu ja meillä oli pellillinen Ahvenanmaan pannukakkua. Sanokaa mitä sanotte, mutta minun mielestäni pakastaminen on yksi parhaita keittiökeksintöjä.

Tällaista siis tähän vapaapäivään. Molemmat mahat ja mielet poistuivat pöydän äärestä tyytyväisinä. Suosittelen tarttumaan ideoihin!

Munakoisopizzat

2 annosta

IMG_61551 iso munakoiso
karkeaa merisuolaa
1 rkl oliiviöljyä
kuivattuja yrttimausteita tai oreganoa
suolaa
mustapippuria

Täyte:
tomaattikastiketta / -pyreetä
kirsikkatomaatteja
tuoretta basilikaa
mozzarellaa

Leikkaa munakoiso noin 1 cm:n paksuisiksi siivuiksi pituussuunnassa. Mikäli haluat poistaa munakoisoista mahdollisen kitkeryyden, levitä siivut keittiöpyyhkeelle tai talouspaperille ja hiero niiden pintaan karkeaa suolaa. Itketä munakoisoja noin 15 min. jonka jälkeen pyyhi pinnat kuiviksi.
Lämmitä uuni 200 asteeseen. Sivele (itketettyjen) munakoisoviipaleiden päälle oliiviöljyä ja mausta ne pippurilla, suolalla ja haluamillasi yrttimausteilla. Paista siivuja uunissa tai grillaa noin 15 min. tai kunnes ne alkavat pehmetä.
Lisää pinnalle tomaattipyree, viipaloidut kirsikkatomaatit, basilika ja mozzarella. Paista vielä noin 5 min. kunnes juusto on sulanut.
Ota uunista ja tarjoile heti.

Kermassa muhennettu maissi

4 annosta

IMG_61392 rkl voita
3 kevätsipulia / 1 keltasipuli
1 mieto punainen chili
225 g purkkimaissia
3 rkl kuohukermaa

Viipaloi kevätsipulit hienoksi tai kuori ja hienonna keltasipuli. Poista chilistä siemenet ja silppua se.
Sulata voi paistinpannulla. Paista sipulia ja chiliä keskilämmöllä, kunnes ne ovat pehmenneet.
Sekoita maissit ja kerma joukkoon ja kuumenna varoen, aina välillä sekoittaen, kunnes maissi on kuumaa.
Tarjoile joko lisukkeena tai esimerkiksi burgerin välissä.

Ahvenanmaan pannukakku

6 annosta

IMG_61513 kananmunaa
1 dl sokeria
5 dl maitoa
2 dl vehnäjauhoja
0,5 tl kardemummaa
0,5 tl suolaa
300 g valmista riisipuuroa

Vatkaa kananmunien rakenne rikki kulhossa. Sekoita joukkoon sokeri, maito, vehnäjauhot, mausteet ja riisipuuro.
Kaada taikina noin 25 x 35 cm:n kokoiseen leivinpaperoituun uunivuokaan.
Paista pannukakkua 225-asteisen uunin keskitasolla noin 30 min.
Tarjoile hillon ja jäätelön kera tai perinteiseen ahvenanmaalaiseen tapaan luumukiisselillä ja kermavaahdolla kruunattuna.

Tunnelmallisia makuja ravintolamaailmassa luku 5: Levant

Alle kuukausi sitten kahden naisen kulttuurikerhomme makusteli vallattoman maukasta falafelia ravintola Fafa’sissa. Pian tämän jälkeen huomasin Bulevardille avautuneen syyrialais-libanonilaista katuruokaa tarjoilevan ravintolan, jonka Helsingin Sanomien Nyt-liite kuvaili olevan ”vähän kuin Fafa’s”. Siis aivan pakko kokea.

Vaikka lopullinen arvio olisi ehkä tyylikästä säästää loppuun, en malta olla kirjoittamatta tätä heti kärkeen: tämä ei jää tähän, tätä on saatava uudestaan. Siis mitä? Rapeaa, hyvin paistettua, mutta ei kuitenkaan rasvaisen makuista falafelia jogurttikastikkeen ja rucolan kera, hummusta, baba ganoushia eli munakoisotahnaa, tabbouleh-salaattia ja härkäpapuja tomaattikastikkeessa. Sekä tietysti leipää. Nam, nam ja nam, tämä on ravintola Levantin nimikkoannos Meze Levant.

Kun astumme ravintolaan torstaina siinä neljän maissa, olemme ainoat asiakkaat. Tunnelma on rauhallinen ja viihtyisä, pikkuruisen ravintolan viisi tai kuusi pöytää ovat simppelisti katettuina. Lounasaikana voi kuitenkin kuvitella paikansaamisen olevan lottovoitto. Teemme tilauksemme ja istumme ikkunapöytään odottelemaan. Pienet hauskat yksityiskohdat, kuten mintunoksat vesipulloissa, kiinnittävät huomiomme.

Kuten edellä sanottu, ruoka on täysin moitteetonta, makumaailma on rikas, ainekset tuoreutta huokuvia. Ainoastaan leivästä pieni miinus: nämä ihastuttavat tahnat olisivat kaivanneet jotakin hieman kookkaampaa rinnalleen. Joka tapauksessa enemmän kuin mallikas suoritus. Jälleen annoskateuden pelossa päädymme samaan valintaan, joten salaatit ja leivät jäävät ensi kerralla nähtäviksi.

Hinta-laatusuhteesta sen verran, että meze-lautasemme kustansi 9,00€, jonka maksoi iloiten. Sopivasti se täyttikin, vaikka nälkä oli suuri. Ehdotonta plussaa myös siitä, että Levant on selkeästi ravintola, ei Fafa’sin tyylinen pikaruokapaikka. Lihaa ei listoilla näy, mutta siitä viis, sitä en usko kenenkään jäävän täällä kaipaamaan.

Suuri suositus!

Ruoka: 4/5
Tunnelma: 4/5
Palvelu: 2+/5

Kokonaisuus: 4/5

Tunnelmallisia makuja ravintolamaailmassa luku 2: Fafa’s

SAMSUNGVaikka minä ehdottomasti pidänkin lihasta, enkä ole koskaan harkinnut siitä luopumista, hyvin valmistetut kasvis- ja kalaruoat ovat kuitenkin ehkä parhautta. Olen myös sitä mieltä, että omat ruoanlaittotaitoni kaipaavat eniten harjoitusta mitä kokonaisvaltaisiin ja maistuviin kasvisaterioihin tulee, joten jo tämänkin takia arvostukseni niitä kohtaan on korkea.

Tämän kertainen ravintolakurkistus on ehkä pikaruokamainen, mutta ehdottomasti kaiken käymisen arvoinen, sellainen tämän-tulen-varmasti-tekemään-uudestaan -kokemus. Päätymisestä tähän ”falafelin kehtoon” kiitos kuuluu rakkaalle teatteri- ja elokuvaseuralaiselleni, kahden hengen kulttuuripiirimme toiselle puoliskolle, äidilleni, jonka tarkat silmät olivat löytäneet paikan jostakin lehtiartikkelista.

Vuonna 2011 päivänvalon nähnyt ja nyt jo viitisen ravintolaa käsittäväksi ketjuksi kasvanut Fafa’s on erikoistunut laadukkaaseen, tuoreista raaka-aineista valmistettuun falafeliin sekä muuhun Lähi-idän pikaruokaan. Myös uunituore pita-leipä kuuluu konseptiin. Israelista vuonna 2002 Suomeen muuttanut ravintoloitsija Doron Karavani onnistui siinä mitä lähti toteuttamaan, tuomaan parempaa falafelia meille suomalaisille, jotka vielä tuolloin saimme nauttia kyseistä herkkua lähinnä pakastetun version muodossa. Nyt Fafa’s tarjoili annoksen, joka oli nam – ja maiskis.

Valitsimme kohteeksemme Iso Roobertinkadulla sijaitsevan toimipisteen. Saapuessamme ravintolaan iltapäivällä neljän aikoihin se on kutakuinkin täynnä. No, sinänsä tuo ei ole ihme, istumapaikkoja on vain alle kymmenen. Hyvällä tuurilla saamme kuitenkin napattua itsellemme ravintolan paraatipaikan, ikkunanäkymällä varustetun sellaisen. Kiireestä huolimatta paikan tunnelma ei ole levoton, ainoastaan aukinaisesta ovesta sisään virtaava kylmä kevätilma heikentää viihtyvyyttä olennaisesti. Palvelu on sellaista pikaruokapaikan palvelua, sellaista mikä tällaiseen paikkaan nyt oikeastaan kuuluukin. Valmiit annokset huudellaan hauskasti tiskiltä etunimillä noudettavaksi.

SAMSUNGValitsimme molemmat ruokalistalta falafel meze -vegesalaatin, joka sisälsi viisi falafelia, salaattisekoitusta, tabulea, hummusta, tzatzikia, matbuhaa, paistettua munakoisoa, tahinia ja pitaleipää, tarjottua chiliä emme lautasillemme huolineet. Annos on runsas vieden mukanaan suurenkin nälän tuomatta kuitenkaan tilalle aina niin inhottavaa ähkyn tunnetta. Makumaailma on monipuolinen ja annos muutenkin kaikin puolin loistosijoitus. Hinta-laatusuhde on erittäin kunnossa, kun kaikki edellä lueteltu marssitetaan lautasillemme hintaan 9,90€.

Kahden naisen kulttuuripiiri siis todella suosittelee, niin kasvissyöjille kuin kaikille muillekin. Listalta löytyy myös ainakin kanaa, mikäli pelkän kasvisruoan syöminen jota kuta pyrkii epäilyttämään. Itse ainakin aion tehdä paluun, paikan pita-annoksia on ehdottomasti päästävä testaamaan.

Ruoka: 4/5
Tunnelma: 3/5
Palvelu: 2/5

Kokonaisuus: 3+/5

Paluu grillin äärelle

Jälleen helteinen kesäviikonloppu Kaakkois-Suomessa, Kuolimojärven rannalla. Jälleen ohjelmassa hyvin pitkälti ulkona oleilua, olennaisena osana tietysti ruoanlaittoa – tietysti pallogrillillä. Tällä kertaa onnistuimme tuottamaan vallan mainion kesäaterian alusta loppuun, mitään polttamatta, mitään ylikypsentämättä.

Illallisen ideana oli testata erilaisia lihoja huonoista hienompiin. Maistelumme kohteet olivat härän entrecote, porsaan ulkofile sekä kassler. Kuinka ollakaan halvin ja huonomaineisin – eli kassler – osoittautui herkuimmaksi. Marinadeilla toki oli osuutta asiaan, mutta niistä ei sen enempää, sillä ne eivät olleet omien kätösiemme tuotetta.

Lihan rinnalle valmistimme nektariinisalsaa, erittäin raikasta, sekä kasvisnyyttejä, joita kelpaa suositella myös; helposti grillatessa ylitummuvat kasvikset pääsivät oikeuksiinsa ja karsinogeenitkin jäivät tällä kertaa nauttimatta.

Jälkiruoaksi paistoimme ananasta, jota makustelimme jäätelön kera. Kesäisessä makumaailmassa siis alusta loppuun!

Nektariinisalsa

Nektariinit kuuluvat kesään.
Nektariinit kuuluvat kesään.

4 annosta

3-4 nektariinia
2 isoa tomaattia
1 punasipuli
1 mieto punainen chilipalko
2 dl persiljaa hienonnettuna
1-2 limeä (3 rkl mehua)
1 rkl öljyä
1 rkl hunajaa
0,25 tl suolaa

Kuutioi nektariinit ja tomaatit. Kuori ja hienonna sipuli sekä halkaistu chili, josta on poistettu siemenet. Purista limestä mehu salsan joukkoon, lisää myös öljy, hunaja ja suola. Nosta viileään tekeytymään.

Kasvisnyytit grilliin

4 annostaIMG_1515

200 g porkkanaa
500 g kukkakaalia
300 g kesäkurpitsaa
2 nippusipulia
yrttituorejuustoa / Koskenlaskija sulatejuustoa, esim. sipuli-ruohosipuli
1 tl pizzamaustetta
mustapippuria

Levitä neljä isoa foliopalaa pöydälle.
Kuori porkkanat ja leikkaa ne kuorimaveitsellä pitkittäin ohuiksi lastuiksi. Paloittele kukkakaali varsineen pieniksi paloiksi. Kuutioi kesäkurpitsa ja viipaloi sipulit varsineen.
Jaa kasvikset folioiden päälle. Mausta ja sekoittele. Asettele kasvisten päälle juustonokareita makusi mukaan. Sulje folionyytit tiukasti.
Grillaa nyyttejä noin 20 min. tai kypsennä uunissa 225 asteessa 20-30 min.

Paistettu ananas

Valion perinteinen vaniljatuutti lisäkejäätelöksi naamioituneena.
Valion perinteinen vaniljatuutti lisäkejäätelöksi naamioituneena.

2 annosta

4 viipaletta tuoretta ananasta
voita
mustapippuria

Pieni ananasviipaleet lohkoiksi, poista kova keskusta.
Paista lohkoja käännellen pannulla rasvassa muutaman minuutin ajan, kunnes ne saavat kauniin värin.
Mausta mustapippurilla.
Tarjoile lämpiminä jäätelön kera.