Pikku-Kokille keitellyn ruoan jatkojalostaminen aikuisempaan makuun jatkuu. Tällä kertaa postauksen virallisena aiheena on minestronen pata vauvalle, jatkeena sen lopusta syntynyt keitto, sellainen vauvoilta kielletty versio.
Onnistumisprosentti oli jokseenkin mainio; Pikku-Kokki popsi omaansa kuin parempaakin herkkuruokaa, aikuisten annos maistui makoisalta sekin – ja ihan aikuistenruoalta. Suosittelen kokeilemaan vaikka ihan vauvattakin. Vauvalle pataa valmistettaessa on kuitenkin hyvä huomioida, että reseptissä herneet – itse käytin tosin maissia – jätetään kokonaisiksi, mikä ainakaan meidän hampaattoman herramme kohdalla ei ollut se paras ratkaisu. Toisin sanoen, mikäli syöjällä ei ole hampaita, suosittelen kaiken muun paitsi spagettien soseuttamista. Pata maistuu hyvin ihan näinkin, mutta sekaan voi toki lisätä liha- tai broilerisosekuution.
Reseptin vauvapataan löysin jo taannoin mainitsemastani Matleena LahdenLuomuruokaa lapselle -kirjasta, johon tulen varmasti vielä palaamaan. Jatkeen kehittelin itse.
Eipä sitten muuta kuin minestronen pariin koko perheen voimin!
P.S. Uusi keksintöni nyt, kun jääpalamuotit ovat alkaneet tuntua jo hiukkasen liian pieniltä, on pakastaa Pikku-Kokin annoksia silikonisiin muffinssivuokiin, joista irrottaminen ja suurempaan kannelliseen pakastusastiaan siirtäminen sujuu helposti. Bonuksena saa hauskan näköisiä muffinssiruokia.
Minestronepata
4 annosta (vauvanruoka-annoksia huomattavasti enemmän)
8 dl vettä
500 g porkkanaa
1 palsternakka
1 sipuli
1-2 valkosipulinkynttä
1 dl tomaattipyreetä (tomaattimurska toimi myös mainiosti)
(1 tl ruokosokeria)
0,5 tl timjamia
mustapippuria
1 dl spagettia
2 dl herneitä / maissia
Lisäksi aikuistenversioon:
tuorejuustoa
suolaa
Kuori ja pilko porkkanat, palsternakka ja sipulit.
Kiehauta vesi ja lisää joukkoon juurekset, sipulit, tomaattipyree ja mausteet.
Anna kiehua, kunnes kasvikset ovat kypsiä.
Soseuta keitto sauvasekoittimella ja lisää joukkoon pätkitty spagetti ja herneet. (Myös herneet kannattaa tosin joissakin tapauksissa soseuttaa.)
Anna keiton kiehua noin 10 min. ja tarjoile.
Jatka koko perheen versioon lisäämällä keittoon tuorejuustoa, suolaa ja reilummin muitakin mausteita.
Pikku-Kokki on oppinut ryömimään. Rytmimunien karkaillessa hyppysistä hän mittarimatoilee sulavasti jo metrin poikineen ja viihtyykin jo huomattavasti paremmin omissa touhuissaan. Näinpä minulle liikenee hieman enemmän aikaa, aikaa tehdä vaikkapa nopea arkiateria.
Koiranilma. En suoriutunut kauppaan, joten tein mitä tehtävissä oli. Syntyi nakki-pastavuoka, ihan kelvollinen sellainen, varmasti ainakin monien lasten suosikki. Pikku-Kokki tosin vasta haaveilee tämänkaltaisista herkkuaterioista, mutta kuitenkin.
Nakki-pastavuoka
6 annosta
vettä
suolaa
250 g pastaa
2 sipulia
2-3 valkosipulinkynttä
muutama siivu pekonia / 2 rkl öljyä
500 g nakkeja
100 g (pakaste)parsakaalia / vihreitä papuja
100 g kirsikkatomaatteja
4,5 dl ruokakermaa (osa voi olla maustettua sellaista)
ruohosipulia (tuoretta / kuivattua)
mustapippuria
Santa Marian Pasta Rossa -mausteseosta
150 g juustoraastetta
Keitä pasta suolalla maustetussa vedessä ja valuta.
Kuori ja hienonna sipulit ja valkosipuli.
Paista pekonia hiukan pannulla ja lisää sen jälkeen nakit puoliksi leikattuina. Paista pekoni sekä nakit kauttaaltaan. Jos et käytä pekonia, kuumenna öljy pannussa ja lisää nakit.
Lisää sipulit, parsakaali / pavut ja kirsikkatomaatit. Kääntele hetki.
Kaada joukkoon kerma. Mausta ruohosipulilla, mustapippurilla ja Pasta Rossa -mausteoksella.
Sekoita joukkoon valutettu pasta, kaada seos uunivuokaan ja ripottele pinnalle juustoraaste.
Paista 200 asteessa noin 15 minuuttia.
Jääkaapissa kolmen juuston komppania käyttöä kaipaillen. Kuivakaapissa pastaa ja tomaattimurskaa. Pakastimessa pinaattia. Mitäpä siis? Tällä kertaa jotakin arkista – mutta tietysti maukasta – pastavuokaa fetalla ja pinaatilla kruunattuna.
Laittakaapa testiin. Makoisa vaihtoehto vaikkapa joulupuuhien pyörteissä, juhla-aterioita odotellessa.
P.S. Rinnalla maistuu tottahan toki raikas salaatti, johon kehotan näin sesonkiaikana sujauttamaan persimonia supersuloista makeutta tuomaan.
Fetapinaattikastike:
0,5 dl vettä
150 g pakastepinaattia
100 g tuorejuustoa
200 g fetajuustoa
2-3 rkl vihreää pestokastiketta
ripaus suolaa ja rouhittua mustapippuria
Pinnalle:
1 dl juustoraastetta
Keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan.
Valmista pastan kypsyessä fetapinaattikastike. Kuumenna vesi kattilassa. Lisää jäiset pinaatit ja kääntele, kunnes pinaatti sulaa. Lisää joukkoon tuorejuusto ja murenna fetajuusto. Lämmitä niin, että juustot sulavat. Mausta pestolla, suolalla ja mustapippurilla.
Lado vuokaan kerroksittain feta-pinaattikastiketta, keitettyä pastaa ja tomaattikastiketta. Jätä feta-pinaattikastiketta päällimmäiseksi.
Ripottele pinnalle juustoraastetta. Kypsennä uunissa 225 asteessa noin 15-20 min. kunnes juusto sulaa ja saa hieman väriä.
Myönnettäköön, että viime lauantaina minä luistin. Suunnitelmissani oli siintänyt tarjoilla Aleksille isänpäiväaamiainen lauantaina, sunnuntaina kun pikkuperheemme tulisi heräämään ensimmäiseen isänpäiväänsä hotelliaamiaista nauttimaan. No, pekonit ja kananmunat jäivät kuitenkin tällä kertaa jääkaappiin. Mutta oli meillä sangen mukava viikonloppu joka tapauksessa – puuttuvasta lauantaiaamiaisesta huolimatta.
Mutta ne pekonit. Paketillinen lepäili yhä jääkaapin kylmyydessä, kun eilen mietiskelin, mitäpä sitä tällä kertaa kokkailisi. Pekoni nyt sinänsä ei ole niitä omia suosikkiraaka-aineitani, mutta myönnettäköön, että makua se kyllä tuo, joten päädyin sangen yksinkertaiseen ratkaisuun. Maku.fi -sivustolta bongautunut pekoni-pastapaistos osoittautui ihan hyväksi valinnaksi. Sellaista tuhdimman luokan arkiruokaa, maukasta pienellä vaivalla.
P.S. Loppuun pieni mainosklippi mitä talveen ja tuoreisiin yrtteihin tulee: nykyään joitakin harvoja ja valittuja, kuten basilikaa, persiljaa, tilliä ja chiliä, myydään myös tuorepakastettuna. Mielestäni oiva valinta juurikin tällaiseen aikaan, kun yrttiruukkuja on ensiksikin heikosti saatavilla ja toiseksi niiden edelleen viljely pimeyden keskellä käytännössä mahdotonta. Ovat muuten valmiiksi silputtunakin, mistä tuskin on ainakaan haittaa.
Pekoni-pastapaistos
4 annosta
6 dl keitettyä pastaa
140 g pekonia
2 sipulia
100 g pakasteherneitä
1 dl vettä
200 g sulatejuustoa
75 g juustoraastetta
2 rkl sinappia
1 dl tuoretta basilikasilppua
Keitä pasta ohjeen mukaan.
Leikkaa pekoniviipaleet paloiksi. Suikaloi kuoritut sipulit.
Paista pekonit kuumalla pannulla omassa rasvassaan rapeiksi. Lisää pannuun sipulit ja herneet. Paista, kunnes sipulit saavat hieman väriä.
Kuumenna vesi kiehuvaksi pienessä kattilassa, sekoittele joukkoon sulatejuusto ja 1 dl juustoraastetta. Anna juustojen liueta veteen, mausta sinapilla.
Sekoita keskenään pasta, basilikasilppu, pekoniseos ja juustokastike. Jaa pastaseos uunivuokaan ja ripottele pintaan loppu juustoraasteesta.
Paista pekoni-pastapaistosta 200-asteisessa uunissa noin 20 minuuttia.
Kun sunnuntaina tein katsastuskäynnin Espoon Ison Omenan syksyllä auenneeseen uuteen alueeseen, kiinnosti tietenkin eniten uusi ravintolamaailma. Ensisilmäykseltä tuo vaikuttikin ylipäätään tyylikkäältä kokonaisuudelta. Vaikka ravintoloista monet tulevat varmasti päätymään testauksemme kohteiksi, kiinnitti yksi huomioni aivan erityislaatuisella tavalla, Makaronitehdas. Ja olipa se tainnut tehdä näin monen muunkin kohdalla, sillä miltei kaikkien muiden alueen ravintoloiden näyttäessä sunnuntai-iltapäivänä kovinkin autioilta, riitti Tehtaalla väkeä lähes täydeksi asti.
Jo heti maanantaina istuimmekin autoon ja suoritimme testikäynnin. Sen kummemmin asiaa kiertelemättä, totean tulikokeen johtaneen siihen, että paluu lienee paikallaan. Eikä sitä luultavasti varrota kovinkaan pitkään.
Kun saavumme Makaronitehtaalle maanantai-iltapäivänä neljän tienoilla, kohtaamme tyhjähkön ravintolasalin, vaikka lisäksemme paikalle onkin jo löytänyt jokunen seurue. Asiakaskunta kuitenkin karttuu hetki hetkeltä ja poistuessamme ravintola on jo miltei täynnä. No, aiemmin yksin Hangon Makaronitehtaana tunnettu yritys on jo jonkin aikaa keräillyt mainetta ja kunniaa kyseisessä kaupungissa kesäravintolana.
Kärkeen on todettava, että miljöönsä puolesta Makaronitehdas taitaa olla ainakin yksi, jos ei se kaikkein tyylikkäin tapaamani kauppakeskusravintola. Sisustus miellyttää meitä kovasti ja mahdollisuus tarkastella kokkeja töissään avokeittiössä on sekin silkkaa plussaa.
Mutta puhutaanpa vihdoin ruoasta. Kun kerran makaronitehtaalla ollaan, syödään tietysti… salaattia. Joku – kuten vastapäätä istuva aviomieheni – saattaisi pitää outona haluta juuri makaroniravintolaan ja tilata sitten jotakin aivan muuta, mutta minkäs sitä mielihaluilleen mahtaa. Ruokalistalta esiin ponkaiseva caesar-salaatti jokiravuilla (14,00€) houkuttelee niin kovasti, että päätän jättää makaronit seuraavaan – jonka arvaan jo etukäteen olevan tulossa – kertaan. Ja hyvä näin, salaatti on jättihyvä ja jo yksin sitä kruunaavan mahtavan rapupinon nähtyäni tiedän tehneeni oikean valinnan. Tästä täydet pisteet.
Aleksi päätyy makkarapastaan (17,20€), jossa Makaronitehtaan omalla reseptillä valmistettu fenkolilla maustettu maalaismakkara saa seurakseen tomaattia, chiliä, valkosipulia, persiljaa, basilikaa ja parmesaania. Aleksi pitää sopivasti potkivasta lautasellisestaan erittäin paljon ja myös henkilökohtaisesti voin todeta makkaran sekä annoksen ylipäätään makoisaksi.
Kun annostemme, jotka jo itsessään ovat sangen reilulla koolla siunattuja, oheen tilaamme vielä ekstraleivät oliiviöljyllä, balsamicolla ja sormisuolalla, voi olon sanoa aterian jälkeen olevan kylläinen. Ja onnellinen; mukavaa että tällaisia helposti lähestyttäviä ja varmasti useita kertoja houkuttelevia paikkoja ilmiintyy omaan elinpiiriin.
Siis suuresti suositellen ja jo paluuta odotellen!
Ensimmäisen virallisen kesälomapäivän kunniaksi kotiutimme vihdoin grillin, vastakoottujen puutarhakalusteiden seuraan patiolle. Koska vesipisaroiden tuttu ropina kuitenkin iltapäivän mittaan tuntui viilentävän kesähuonettamme yhä tehokkaammin, päätimme vielä odottaa ja avata kesäruokailukautemme vasta säänkin kunnioittaessa suurta päiväämme. (Joka muuten tapahtui juuri äsken, hieman ennen tätä kirjoitushetkeä. Grilli kuitenkin on vielä korkkaamatta, tapahtunee seuraavien päivien aikana.) Tiedossa oli siis kesäisen raikasta sisäruokailua.
Minun teki mieleni jokirapuja, joten niille oli löydettävä sopiva sijoituspaikka. Pastan ja salaatin välillä tovin painiskeltuani päädyin ensiksi mainittuun. Ehkä lähinnä siitä syystä, että nähtyäni kuvan Sara La Fountaininkeväisestä jokirapupastasta minussa heräsi halu toteuttaa sen toisinto. Lopputulos oli hyvä, vaikka parsat pitikin kaupan puutteen vuoksi vaihtaa kesäsipuleihin. No, tässä siis kesäinen versio reseptistä.
Erityismaininnan ansaitsee itse pastan maukkaus; oliiviöljy, valkosipuli ja persilja tekivät siitä vallan herkullista. Ja jos ravut eivät kiinnosta, esimerkiksi kana ja/tai avokado toimivat korvaavina ainesosina varmasti mainiosti.
Alkupalaleivistä ensimmäisen mukailin uuden keittokirjani Kesäruokaa paratiisista vuohenjuustotoast-idean pohjalta. Versiossani vuohenjuusto vaihtui tuorejuustoon, oliivit korvautuivat punasipulilla, sekä tuoreella että hillokkeella. Toinen leipäresepti löytyi Gurmee-blogista, jonka esittelemistä ideoista olemme nautiskelleet ennenkin. Tämän ohjeistuksen kohdalla sienet saivat väistyä punasipulihillokkeen tieltä.
Myös leivistä kehkeytyi makoisia; suosittelen ateriakokonaisuutta siis alusta loppuun.
Tuorejuustomousse:
25 g tuorejuustoa (esim. yrtti)
0,2 dl kuohukermaa
0,2 dl piimää
hyppysellinen suolaa
Koristeeksi:
muutama perunalastu maun mukaan
Tee ensin tomaattisalaatti. Pilko tomaatit, laita kulhoon ja mausta suolalla.
Kun tomaatit ovat maustuneet 10-15 min, lisää hienonnettu sipuli, oliivit puolitettuina tai punasipulihilloke ja hienonnetut basilika sekä persilja.
Sekoita varovasti ja lisää oliiviöljy sekä mustapippuria myllystä.
Tee sitten tuorejuustomousse. Vatkaa kuohukerma vaahdoksi. Lisää tuorejuusto ja piimä ja vatkaa tasaiseksi massaksi. Mausta suolalla ja laita jääkaappiin odottamaan käyttöä.
Kokoa annokset laittamalla leiville tomaattisalaattia ja tuorejuustomoussea. Koristele perunalastuin.
Savuporotartar ruisleivälle
2 annosta
2 pientä ruisleipäviipaletta
25 g kylmäsavustettua poronpaistia
punasipulihilloketta tai 2 tuoretta herkkusientä
0,5 rkl ranskankermaa
hiukan rosépippuria
tuoretta persiljaa
Paloittele poro pieneksi. Hienonna myös punasipulihilloke tai paloittele sienet.
Sekoita keskenään poro, punasipulihilloke/sienet ja ranskankerma. Mausta kevyesti pippurilla.
Valmista puolukkakastike soseuttamalla kaikki ainekset keskenään sauvasekoittimella.
Voitele leivät kevyesti ja lusikoi päälle tartaria. Koristele persiljalla.
Tarjoile puolukkakastikkeen kera.
Keitä pasta al denteksi. Huuhtele ja keitä myös sipulit.
Laita öljy ja voi paistinpannulle, lisää murskattu valkosipuli sekä silputtu persilja ja anna aromien hieman avautua. Lisää joukkoon keitetty pasta ja raastettu sitruunankuori. Mausta suolalla ja mustapippurilla. Sekoita aineet hyvin keskenään. Lisää joukkoon vielä jokiravunpyrstöt, sipulit ja parmesanjuusto.
Sekoita pasta hyvin, koristele revityllä rucolalla ja tarjoile heti.
Melko useasti viikonlopun ruokasuunnitelmia laatiessamme tulee huomaamatta ajatustasolla valmisteltua kokonaisuus, jonka lopulliseen toteuttamiseen hurahtaakin helposti miltei kokonainen päivä. No, tämä ei meitä haittaa, sillä onhan ruoanlaitto yhteinen harrastuksemme, jota ehdimme joka tapauksessa tehdä ainoastaan viikonloppuisin ja loma-aikoina. Emme me kuitenkaan koko viikonloppua keittiössä vietä, yleensä korkeintaan toisen päivän – ja aina emme sitäkään.
Viime viikonloppuna tuntui siltä, että hieman pienempikin määrä keittiötunteja voisi riittää. Tilaukseen laitettiin siis jotakin suhteellisen yksinkertaista. Kun tähän toiveeseen lisättiin vielä minua pitkään vaivannut outo halu valmistaa jotakin siskonmakkaroista, päädyimme seuraavanlaiseen valintaan: cannelloneja siskonmakkara- sekä jauhelihatäyttein. Kahdella tapaa lähinnä sen takia, että kummallekin meistä siskonmakkara oli tuttu ainoastaan keitosta ja näin valmistettuna hiukan epäilytti. Toisaalta on aina sangen mukavaa myös saada lautaselleen muutamaa eri sorttia eli kaikin puolin hyvä valinta.
Miten nämä pastaputket, cannellonit eli suuret ruo’ot tai lehdykät, kuten italialainen sanan ymmärtää, sitten maistuivat? Vallan mainiosti. Siskonmakkaraversio, jonka resepti löytyi Kaisa SillanpäänReseptikuningatar -keittokirjasta, oli näistä kahdesta erikoisempi ja lihaisampi, mutta sitä päihittikö se K-ruoka -sivustolta bongattua jauhelihareseptiä on lopulta vaikea sanoa. Itse ehkä pidin makkaraputkista hiukkasen enemmän, Aleksi taas taipui jauhelihaversion puoleen sen maukkaan kastikkeen ansiosta. Molemmat olivat kuitenkin hyviä ja molempien kokkien mieleen.
Lisukkeeksi valmistimme vielä lämmintä punakaalisalaattia Glorian Ruoka & viini -lehden reseptillä. Hyvää tämäkin, ehkä himpun verran paremmin se tosin olisi sopinut esimerkiksi osaksi jonkinnäköistä pihviateriaa. Salaatti toimii sekä lämpimänä että kylmänä.
Kastike:
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
500 g tomaattimurskaa
70 g tomaattipyreetä
oreganoa
timjamia
basilikaa
mustapippuria myllystä
suolaa
Pinnalle:
150 g mozzarellaa ja juustoraastetta (hyväksi todettu suhde oli 85 g mozzarellaa ja 65 g juustoraastetta)
tuoreita yrttejä
Tee ensin täyte: Puserra siskonmakkaramassa kuoristaan kulhoon. Lisää kananmuna, korppujauhot, parmesaaniraaste, silputtu persilja ja mustapippuria sekä halutessasi hieman suolaa. Sekoita hyvin.
Pursota massa canneloniputkiin. Vaihtoehtoisesti voit täyttää putket myös ilman pursotinta pienellä lusikalla auttaen, mutta pursotin säästää huomattavasti aikaa.
Tee sitten kastike: Silppua sipuli ja hienonna valkosipulinkynnet. Kuullota sipulit, lisää tomaattimurska, pyree ja mausteet. Anna kiehua hetki. Soseuta sauvasekoittimella.
Lusikoi tomaattikastiketta ohut kerros uunivuoan pohjalle. Laita cannelonit vuokaan ja levitä loput tomaattikastikkeesta cannelonien päälle. Lisää lopuksi juustot pinnalle.
Paista 200 asteessa noin 25 min. Ripottele valmiin ruoan pinnalle tuoreita yrttejä.
Cannellonit jauhelihatäytteellä
5 annosta
15-20 kpl canneloniputkia
Vasemmalla jauhelihaa, oikealla siskonmakkaraa.
Täyte:
400 g jauhelihaa
180 g yrttituorejuustoa
150 g sipulia
1-2 valkosipulinkynttä
250 g porkkanaa
0,75 tl suolaa
0,5 tl mustapippuria
1 tl timjamia
75 g emmental-mozzarellaraastetta
Hienonna sipuli ja valkosipulinkynnet. Raasta porkkanat karkeaksi raasteeksi.
Kuullota sipuleita hetki paistinpannussa öljyssä. Lisää pannulle jauheliha ja ruskista. Lisää porkkanaraaste, tuorejuusto ja mausteet. Sekoita tasaiseksi. Anna täytteen jäähtyä hetki ja lisää joukkoon juustoraaste.
Voitele uunivuoka öljyllä. Täytä cannelloniputket jauhelihatäytteellä ja asettele riviin vuoan pohjalle.
Sekoita paseerattu tomaatti ja ruokakerma keskenään ja mausta seos suolalla, pippurilla ja timjamilla. Kaada tomaattikastike cannellonien pinnalle. Levitä kastike tasaisesti niin, että sitä menee myös pastaputkien väleihin. Ripottele pinnalle juustoraaste.
Kypsennä 200 asteessa uunin alatasolla noin 25 min.
Lämmin punakaalisalaatti
4-6 annosta
500 g punakaalia
1 pieni punasipuli
1 rkl öljyä
0,75 dl limemehua
0,5 dl vettä
3 rkl sokeria
1 tl suolaa
mustapippuria myllystä
Suikaloi kaali. Kuori ja hienonna sipuli.
Kuullota kaalia ja sipulia öljyssä pannulla muutama minuutti.
Lisää loput ainekset ja hauduta kaali kypsäksi, noin 5 min. riittää, lopputulos saa olla rapea.
Tarjoa lämpimänä (tai kylmänä).
Kolmas adventtisunnuntai päätettiin kruunata tutustumalla Safkaa -kirjan resepteihin. Alkupalaksi tehty Gazpacho onnistui varsin mainiosti ja miellytti makuhermoja. Alkuperäisessä reseptissä oli avokadotahna, josta jalostimme oman version ilman avokadoa. Tämä sen takia, koska avokadoa oli tarjolla runsaasti pääruoassa.
Pääruoaksi teimme Safkaa -kirjasta nousseen kohun saattelemana sitä kuuluisaa avokadopastaa. Tässä taisi käydä niin, että ennakko-odotukset vaikuttivat lopulliseen mielipiteeseen. Kokonaisuutena kuitenkin ihan hyvää pastaa ja varmaan pienellä tuunauksella vielä vähän erilaisempaa.
Jälkkäriksi teimme pappilanhätävaraa siitä, mitä pakastimen syövereistä löytyi. Eli tällä kertaa sieltä tuli tiramisua, marianne-cupcakea ja omenapaistosta. Täytyy todeta, että perinteinen pullatyyppinen pappilanhätävara on se aito ja oikea, josta se kannattaa jatkossakin tehdä. Vaikka kyllähän tälläkin kertaa erikoinen kokeilu oli mielenkiintoinen vaihtelu.
Gazpacho
Noin kolme alkuruoka-annosta
400 g kypsiä tomaatteja kaltattuna tai laadukkaita säilyketomaatteja
puolikas punainen paprika pilkottuna
1 valkosipulinkynsi hienonnettuna
1/4 kurkkua kuorittuna ja paloiteltuna
1/4 chiliä viipaleina tai 4 tippaa tabascoa
muutama tippa Worchestershire -kastiketta
0,5 rkl punaviinietikkaa
1 siivu päivän vanhaa vaaleaa leipää
0,75 tl suolaa
mustapippuria
0,5 dl oliiviöljyä
Laita kaikki ainesosat kulhoon ja aja sileäksi sauvasekottimella. Laita tunniksi jääkaappiin, maista. Lisää suolaa tarvittaessa.
Sekoita ainekset keskenään, tarkista että maku on kohdillaan. Tarjoa keiton kanssa.
Avokadopasta
Neljä annosta
1 valkosipulinkynsi
1/2 chiliä
1 limetti
2 kypsää avokadoa
suolaa
mustapippuria
noin 0,5 dl oliiviöljyä
kourallinen basilikaa
kourallinen lehtipersiljaa
30 g (1 dl) raastettua pecorinoa
30 g (1 dl) raastettua parmesaania
400-500 g spagettia
Voit tehdä kastikkeen suoraan tarjoilukulhoon, jossa kannat pastan pöytään. Pilko valkosipuli ja chili, laita ne kulhoon. Purista limetin mehu mukaan. Halkaise avokadot ja poista niistä kivet. Kuutioi avokado kuoressaan ja kaiverra sisus ruokalusikan avulla kulhoon. Hienonna yrtit ja raasta juustot. Lisää suola, pippuri, oliiviöljjy, hienonnetut yrtit, sekä pecorino- ja parmesaaniraaste.
Pistä homma sekaisin lusikan avulla, maista. Kastikkeessa tulee olla tarpeeksi suolaa, muuten lopputulos on mauton.
Keitä spagetti al dente hyvin suolatussa vedessä, ota talteen vajaa desi keitinvettä. Valuta pasta lävikössä.
Lorauta osa keitinvedestä kastikkeen sekaan, ja pyörittele spagetti kastikkeen kimppuun.
Raasta päälle parmesaania ja rouhi myllystä mustapippuria. Tarjoa heti.
Pikku-Kokille keitellyn ruoan jatkojalostaminen aikuisempaan makuun jatkuu. Tällä kertaa postauksen virallisena aiheena on minestronen pata vauvalle, jatkeena sen lopusta syntynyt keitto, sellainen vauvoilta kielletty versio.
8 dl vettä
Tunnelmallisia makuja 