Avainsana: reseptit

Burgeri joka makuun : yli 60000 yhdistelmää

Kirjoitettu by Kaisa

Vicki Smallwood: Burgeri joka makuun : yli 60 000 yhdistelmää 
Docendo, 2015
Suom. Anna Maija Luomi
Build Your Own Burger, Sellers Publishing, 2015

burgerijokamakuunBurgeri joka makuun on nimensä mukainen opus, johon kannattaa tutustua oli sitten liha-, kala- tai kasvissyöjä – oikeastaan sen käyttö ei edellytä edes halua popsia burgereita. Siis jotakin joka makuun!

Teoksen reseptit jakautuvat neljään kategoriaan: sämpylät, päällysteet, pihvit ja kastikkeet. Klassisimmassa muodossa lukija valitsee kustakin osiosta yhden ja valmistaa näin esimerkiksi seesaminsiemensämpylään kiedotun yrttisen naudanlihaburgerin, joka päällystetään sipulirenkailla ja kruunataan chilimajoneesilla. Toki yksinomaan klassikkoja ei synny tälläkään tavalla, sillä kirjan resepteillä on luotavissa yhteensä 60 000 erilaista yhdistelmää. Miltäpä kuulostaisi esimerkiksi naan-sämpylän sisään soviteltu kookoskanaburgeri kesäkurpitsaspagetilla ja mangochutneylla koristeltuna?

Kirjan sivut on leikattu neljään suikaleeseen, mikä tekee eri kategorioiden samanaikaisesta tutkimisesta sekä yhdistelmien suunnittelusta helppoa. Tutustuin joitakin vuosia sitten samalla tekniikalla toimivaan ateriakokonaisuuksia esittelevään teokseen. Kyseisessä tapauksessa tekniikka ei palvellut tarkoitusta erityisen hyvin, jonka takia suhtauduin aluksi skeptisesti tähän Burgeri-opukseenkin. Epäluuloni olivat onneksi turhia.

Kuten sanottu halu valmistaa purilaisia ei ole edellytys tämän kirjan käyttelylle. Vaikka käytännönkokemukseni ei teoksen parissa vielä olekaan valtaisa, olen jo ehtinyt testata sitä myös toisenlaisen aterian yhteydessä. Kirjan ensimmäisellä kokeilukerralla syntyi rosmariinifocacciasämpylöitä, jotka toimivat vallan mainiosti niin burgeri- kuin aamupalaleipinäkin sekä Bourbon-kastiketta, joka niin ikään säväytti sekä hampurilaisen välissä että muidenkin ruokien kumppanina. Toisella kerralla taas valmistui kermassa muhennettua maissia, joka maistui verrattoman hyvin lisäkkeenä munakoisopizzoille sekä broilerille. Hampurilaisista ei tuolla aterialla ollut tietoakaan.

Suosittelen siis suuresti ja olen aivan varma, että ainakin meidän keittokirjakirjastossamme tälle opukselle löytyy paljonkin käyttöä.

Kiitos hyvää Pikaruokaa : helppoja ruokia terveelliseen arkeen

Kirjoitettu by Kaisa

Virpi Mikkonen: Kiitos hyvää Pikaruokaa : helppoja ruokia terveelliseen arkeen 
Otava, 2016

1448627048196Ruokakirjailija ja reseptitaiteilija Virpi Mikkosen kahdesta uudempi keittokirja on valloittava teos monella tapaa. Ensinnäkin minua kiehtovat sen esittelemien reseptien puhtaus ja ravitsevuus, jonka lisäksi pidän sen ajatuksesta pikaisesti valmistuvasta, mutta silti maukkaasta ja terveellisestä arkiruoasta. Myös kirjan ulkonäkö on puoleensavetävä; asetelmat suhteellisen luonnollisia ja ruoat kauniita, niitä alkaa tehdä mieli.

Vaikka itse en olekaan kasvissyöjä, eikä minusta luultavasti koskaan tulekaan sellaista, rakastan hyviä kasvisruokia. Oikeastaan valtaosa siitä ruoasta, jonka valmistan vain omiin tarpeisiini, on kasvisruokaa, ja vaikka en erityisesti tähän pyrikään, sisältyy viikkooni useimmiten enemmän kasvis- kuin liharuokapäiviä. Ja näitä tämä teos on pullollaan, aivan ihastuttavia kasvisherkkuja, joista useat ovat täysin vegaanisia.

Ollakseen tällainen hyvän mielen ja olon keittokirja, on hauska huomata, että siinä missä kirjan kansien välistä löytyvät ehkä perinteisemmin kategoriaansa kuuluvat puurot ja keitot, kätkee se sisäänsä yhtä lailla ohjeistusta niin pizzojen, hampurilaisten kuin lasagnenkin tekoon. Siis varmasti jokaiselle jotakin. Sieltä täältä löytyvä merkintä ”lasten suosikki” kertoo myös selkeästi oman viestinsä.

Sen lisäksi että tämän kirjan filosofian vastaisesti syön myös lihaa, en myöskään tietoisesti pyri ruoanlaitossani välttämään gluteenia tai valkoista sokeria. Koska niiden vaikutukset toki ovat tiedossani, on erittäin piristävää löytää vaihtoehtoja näillekin raaka-aineille. Kääntöpuolena tälle edellyttävät monet kirjan tavallisistakin resepteistä minulta kauppareissua, sillä kotimme perusvalikoimaan eivät ainakaan tähän asti ole kuuluneet raaka-aineet, kuten ravintohiiva tai psylliumkuitujauhe. No, ehkäpä näihinkin olisi järkevää tutustua ja tästäkin huolimatta suurin osa reseptien raaka-aineista on tuiki tavallisia.

Siis suosittelen; niin perheellisille kuin perheettömille, niin kiireisille kuin kiireettömillekin. Osa ohjeista on suunniteltu yhdelle tai kahdelle ruokailijalle, osa hieman suuremmalle joukolle. Kuten jo mainittu erityiset lasten suosikit on merkattu erikseen. Ja vaikka teos kantaakin jo nimessään termiä pikaruoka, mikä estää ottamasta näitä herkkuja myös osaksi pidemmän valmistuskaavan vaativaa ateriakokonaisuutta, kun sopivia ruokalajejakin löytyy aina aamusta iltaan.

Henkilökohtaisella kokemuksella voin jo nyt suositella munakoisopizzoja ja linssi-kurpitsakeittoa, joiden lisäksi ainakin portobellohampurilaiset, kukkakaali-currykeitto ja kolmen raaka-aineen omenapiiras, ynnä monet muut, kuuluvat lähitulevaisuuden kokeilulistalleni.

Toisin sanoen siis vakuutuin; täytynee tutustua tekijän edelliseenkin opukseen, Kiitos hyvää : herkkuja ilman sokeria ja gluteenia.

Asia on pihvi : äijäruokaa

Kirjoitettu by Kaisa

Lincoln Jefferson: Asia on pihvi : äijäruokaa 
Gummerus, 2015
Suom. Aatos Nieminen
The Book of Steak : Cooking for Carnivores, Parragon, 2013

asia_on_pihvi00966Tarkastelun alainen kirja ei ole kasvissyöjille. Tämä asia on pihvi. Mutta termistä ”äijäruokaa” sen kohdalla voidaan mielestäni olla montaa mieltä. En nimittäin pidä itseäni kovinkaan äijämäisenä ruokailijana, mutta tämän kirjan avulla loihdittujen aterioiden ääressä olen viihtynyt sangen hyvin.

Mitäpä tämä lihansyöjän käsikirja sitten tarjoilee? Tässä kohtaa lienee parasta mainita, että Asia on pihvi käsittelee ainoastaan naudanlihaa, siis sianlihan karttelijat, tervetuloa mukaan. Kaikki alkaa pihvilihan valinnasta ja teoksen ensimmäisille sivuille onkin koottu muutaman sivun pikaopas, joka esittelee avaintekijät laadukkaimman lihan valitsemiseen ja ostamiseen sekä lihan säilytykseen. Lisäksi esitellään naudan osat ja niiden käyttötavat ja annetaan vinkit sopivimpiin valmistusmenetelmiin sekä läpikäydään pihvien paistoaikoja haluttujen lopputulosten saavuttamiseksi. Itse reseptiosiot jakautuvat sen mukaan valmistetaanko pihvejä tai paistia naudan etu- vai takaosasta, joiden lisäksi kirjan kolmas luku esittelee annoksia kahdelle sopivaan ateriaan. Viimeinen luku on omistettu lisäkkeille.

Tähän astiset käyttökokemuksemme ovat olleet ainoastaan positiivisia ja vaikka kokonaisia aterioita kirjan pohjalta on syntynyt vasta yksi, se vietteli sen verran syvästi, että kirjaa uskaltaa jo sen perusteella suositella. Lisäksi olemme kahdella kokemuksella todenneet myös lisäkeosion sangen toimivaksi. Lisäkkeet eivät muuten sisällä pihaustakaan lihaa, eli mikäli tämä kirja jostakin syystä sattuisi päätymään kasvissyöjän hyppysiin, ei tämänkään tarvitsisi heittää sillä vesilintua. Päinvastoin.

Koekeittiössämme ovat valmistuneet täytetyt pihvit vuohenjuusto-minttukuskusin kera ja lisäkepuolelta pinaattimuhennos sekä kukkakaalipaistos. Näistä kokemuksista on hyvä lähteä jatkamaan ja olenkin vakuuttunut, että ainakin meidän taloudessamme tälle opukselle riittää kysyntää.

Suosittelen tietysti kaikille kovan luokan lihansyöjille, mutta myös niille, jotka haluavat vain silloin tällöin nauttia laadukkaasta liha-ateriasta. Mikäli taas uskoo siihen, että tie miehen (tai naisen) sydämeen käy vatsan kautta, kirjan ”Kahdelle”-osio tarjoaa varmasti oivan ratkaisun lihaa syövän illallisvieraan tyytyväiseksi tekemiselle. Unohdetaan tuo ”Äijäruokaa” ja todetaan vain, että Asia on pihvi.

P.S. Mikäli joku tosiäijä nyt sattuu pelästymään, niin kyllä tämän teoksen avulla ihan äijämäisiinkin suorituksiin pystyy. Nämä ovat niitä valintakysymyksiä.

Pohjolan ruokavalio

Kirjoitettu by Kaisa

Soili Soisalo & Eeva Voutilainen: Pohjolan ruokavalio 
Uudistettu laitos teoksesta Mustikka, ruis ja rypsi : voimaruokaa Suomesta vuodelta 2010
Otava, 2010, 2015

Pohjolan-ruokavalio-kansiPohjolan ruokavalio on tietoteos, joka julistaa ehdotonta lähi- ja sesonkiruokailun ilosanomaa. Siis varmasti monen mieleen ottaen huomioon, että yhä useammat niin yksityiset kuluttajat kuin ravintolatkin pyrkivät valinnoillaan sekä vaikuttamaan jättämäänsä hiilijalanjälkeen että suosimaan kotimaista. Kutsunkin käsillä olevaa opusta mieluummin tieto- kuin yksinomaan keittokirjaksi, sillä sen himpun alle kaksisataa sivua käsittävät noin sata sivua reseptejä ja sata sivua terveelliseen ruokavalioon liittyvää ravitsemustietoutta.

Itseni kaltaiselle tavallisen terveellistä ruokavaliota läpi elämäni noudattaneelle ruokailijalle kirjan neuvot lautasmalleineen sekä kasvisten, kalan ja maidon suosimisineen olivat melko itsestäänselviä, mutta toki sain kirjan opeista myös jotakin uutta itselleni. Esimerkiksi uskoni maineekkaasta oliiviöljystä sinä terveellisyyden perikuvana kääntyi päälaelleen; se parempi vaihtoehto onkin kotimainen rypsi.

Entäpä kirjan reseptiosio? Vaikka teos luonnollisesti kulkee myös ruoanvalmistusohjeidensa osalta kasvispainotteisuus johtotähtenään, sisältää se reseptejä myös liha- ja kalaruokiin. Pääruokien ohella esille pääsevät salaatit ja muut lisäkkeet, suolaiset ja makeat leivonnaiset, puurot, jälkiruoat ja juomat. Ohjeet ovat kuitenkin melko arkisia ja taustalla loistaa kokonaisvaltainen terveellisyys. Itse olen testannut vasta punajuuripiirakkaa, mutta löytänyt useita varmasti kokeiluun päätyviä ideoita, esimerkiksi sieni-kaalikääryleet ja punajuurilasagne joitakin mainitakseni.

Tätä kirjaa voin siis suositella ja kaikin puolin sangen puhtain omatunnoin. Erityisesti se sopii tavalliseen arkiruoanlaittoon sekä niille, jotka kaipaavat mahdollista kohennusta ruokavalioonsa terveellisin reseptein sekä muine neuvoin. Siis oivallista vastapainoa tämän päivän yltäkylläisyyteen sekä kaiken maailman keittiökikkailuun. Sillä eihän kukaan aina halua arkinen olla – tai terveellinen…

Reseptikuningatar : tähteistä tähdiksi

Kirjoitettu by Kaisa

Kaisa Sillanpää: Reseptikuningatar : tähteistä tähdiksi
Kuvat: Kaisa ja Jukka Sillanpää
Readme.fi, 2015

kaisa_sillanpaa_kirjankansiNyt kun syksyn mittaan olen useampaan otteeseen ehtinyt testailla Kaisa Sillanpään Tähteistä tähdiksi -keittokirjaa, on vihdoin aika arvioida sen toimivuutta. No, mitäs sitä kiertelemään; toimiihan tämä, ainakin mikäli suhteellisen helppo ja varmasti keskimääräistä ekologisempi ruoanlaitto kiinnostaa. Tarkoituksena on nimittäin hyödyntää tähteeksi jääneitä ruoanloppuja, toisin sanoen takoa tähteistä tähtiä.

Kyseessä on perheenäiti ja ruokablogisti Sillanpään, joka ainakin reseptikilpailuissa tunnetaan, toinen keittokirja. Hänen ensimmäisensä, Reseptikuningatar : palkittua kotiruokaa, ilmestyi viime vuonna. Siinä tämä yli 70 reseptikilpailussa menestynyt kotiruokainnovaattori esittelee muiden muassa voitokkaita ideoitaan. Varsin suositeltava kirja tuokin.

Ja innovoinnin teemalla ratsastetaan jälleen. Mikäpä olisikaan parempaa mielikuvitustyötä, kuin haastaa itsensä loihtimaan uusia ruokia edellisten keitosten tai muuten vaan ylijääneiden raaka-aineiden puitteissa. Ihan loistavaa, tästä minä todella tykkään, voin todeta jo pitkään tämän tyyppistä toimintaa itsekin suosineena. Se määrä, jonka jokainen suomalainen keskimäärin heittää vuodessa syömäkelvottomaksi päästettyä ruokaa roskakoriin, 24 kiloa, ei nimittäin mieltä ylennä. Itse olenkin pyrkinyt minimoimaan tuon jätteen määrän ja tiedän, että luku ei kohdallani ole lähelläkään tuota edellä mainittua.

Tämän kirjan resepteissä Reseptikuningatar on pyrkinyt käyttämään juuri ruoka-aineita, joita kotiemme kaappeihin kaikkein helpoiten jää: päiväysvanhoja maitotuotteita, kuivahtanutta leipää tai pullaa, nahistuneita kasviksia ja hedelmiä, keitettyä riisiä, pastaa, perunaa ja puuroa sekä paljon, paljon muuta. Reseptejä löytyy niin salaatteihin, keittoihin, liha-, kala- ja kasvisruokiin, leipiin ja muihin leivonnaisiin, kuten myös herkutteluun sekä säilykkeisiin. Siis sangen kattavan kattauksen tähderuokaa Sillanpää meille tarjoilee.

Mitä käytännön kokemukseeni tulee, olen tähän mennessä viipynyt kirjan parissa jo melko pitkään ja testannut ainakin seuraavat reseptit: tomaatti-sipulileipä, mehevä riisikakku, voileipäkuppikakut, tomaattisämpylät ja pappilan hätävara. Maukkaita ja helppoja valmistaa ihan jokainen. Leipomusten parissa siis tähän asti, mutta moniin muihinkin mielenkiintoisuuksiin olen jo ehtinyt tutustua ja tämän kirjan kanssa tulee varmasti vielä useaan otteeseen tehtyä tähteistä tähtiä.

Suosittelen kaikille, jotka kokevat, että kaupasta on joskus vaikea ostaa tai ruokaa valmistaa juuri sitä oikeaa määrää tai että vaikka kuinka taistelisi sitä vastaan, kaappien syövereihin tuppaa aina hautautumaan tuote jos toinenkin, jota ei sitten tulekaan käytettyä. Siis suositus meille kaikille, uskaltaisin väittää.

P.S. Reseptikuningatar kokkailee myös ruokablogien maailmassa, josta hänet löytää resepteineen Tuulikummun keittiöstä.

Metsän makuja

Kirjoitettu by Kaisa

Kati Nappa & Simo Moisio: Metsän makuja 
Otava 2005, 2015

METSÄN MAKUJAMetsän makuja on teos, joka sopii monenlaiselle käyttäjälle. Niin niille, jotka nauttivat metsistä marjan- ja sienenmetsästysretkineen kuin niille, jotka mieluummin hankkivat nuo metsiemme aarteet valmiiksi kerättyinä kaupoista tai toreilta. Myöskään erityisiä ruoanlaittotaitoja ei tarvita, sillä ohjeista valtaosa on helppoja sekä yksinkertaisia. Lisäksi kirja sisältää huomattavan laajasti tietoa niin marjojen ja sienten sisältämistä vitamiineista kuin niiden hyödyistä muutenkin keruu-, säilöntä- ja käsittelyvinkkejä unohtamatta, joten lähes yhtä lailla kuin keittokirjana sitä voi pitää terveellisyydestä täyteläisenä tietokirjana. Tutuiksi tulevat puolukka, mustikka, vadelma, karpalo, lakka, juolukka, pihlajanmarja, tyrni sekä variksenmarja, lähes kaksikymmentä ruokasientä ja muutama luonnonyrtti.

Mitä kirjan reseptiikkoihin tulee, niitä tutkaillessa on mielenkiintoista huomata, kuinka erityyppisiin ruokiin samatkin marjat sopivat mainiosti. Ohjeita löytyy aina aamu- ja välipaloista kokonaisiin aterioihin, jälkiruokiin ja leivonnaisiin. Siis sangen kattavaa.

Enemmän kuin monikaan muu keittokirja Metsän makuja pistää ajattelemaan. Me suomalaiset olemme erittäin etuoikeutettuja asuessamme täällä marjametsien keskellä, jossa hyvänä vuonna yksin puolukkaa kasvaa sata kiloa jokaiselle meistä. Kuitenkin terveellisyydessään kullankalliiden metsämarjojen käyttömme hedelmiin ja hedelmävalmisteisiin nähden on sangen pientä, vain noin kymmenesosan luokkaa. Kun marjoja suositellaan syötäväksi 100 grammaa päivittäin, joka vuositasolla tarkoittaisi 36 kiloa, suomalainen jää keskimäärin 8,3 kiloon. Myös itse tunnen piston sydämessäni, kun koko satoajan olen jälleen suunnitellut marjanpoimintaretkeä, joka on kuitenkin jäänyt toteutumatta – eikä suinkaan ensimmäistä kertaa. No, ensi vuonna teen parannuksen – ja tänä vuonna monta retkeä kaupan pakastealtaalle. Ja onhan minulla sellainen ahkerasti marjastava äitikin…

Käytännön kokemusta reseptien osalta minulla on teoksesta vielä niukasti. Kokeiluun ovat ehtineet ainoastaan punainen tuorepuuro sekä mantelikuorrutetut puolukkamuffinssit. Molemmat löytyivät ensimmäisestä, eli puolukkaluvusta, joten mielenkiintoista tehtävää kirjan parissa riittää varmasti pitkään.

Suosittelen suuresti, sekä Metsän makuja -teosta että itse metsääkin. Olen iloinen, että perehdyin tähän kirjaan.

Richard McCormick’s Pariisi

Kirjoitettu by Kaisa

Richard McCormick: Pariisi
Kuvat: Andrew Taylor
Tammi, 2015

9789513185688_frontcover_draft_originalKun huomasin Richard McCormickin lähteneen makumatkoilleen myös keittokirjojen muodossa, heräsi mielenkiintoni heti. Henkilökohtainen kokemukseni miehen saavutuksista rajoittuu tällä hetkellä yhteen lounaskokemukseen Kallion Sandrossa, mutta jo tällä perusteella olen vaikuttunut. Kyseinen lounasbuffet oli varmasti yksi parhaista koskaan kokemistani. Ja kun muutaman viikon kuluttua suuntaan Eiran Sandroon sunnuntaibrunssille (nyt se on koettu, arvion voit lukea täältä), voin kertoa odotusten olevan korkealla. Myös miehen tuorein luotsaus, ravintola Ahorita, kiinnostaa kovasti. Tämä amerikkalais-ruotsalainen kokki tuntuisi juuri nyt olevan yhden jos toisenkin huulilla, eikä suotta.

Ensimmäisessä opuksessaan matkustavaksi kokiksi itseään tituleeraava McCormick makumatkailee Pariisissa. Teoksen ensimmäinen kolmannes onkin omistettu tunnelmakuville Pariisin kaduilla ja kortteleissa; ravintoloissa, kahviloissa, kaupoissa ja katukeittiöissä. Reseptien ohella McCormickin tarkoituksena on tutustuttaa lukija valitsemiinsa pariisilaishelmiin, eikä niinkään niihin Michelin-tähtien loisteessa kimmeltäviin, vaan mielenkiintoisiin uutuuksiin, konsepteihin jotka eivät ennen kuuluneet kaupungin ravintolanäyttämölle ollenkaan.

IMG_2935IMG_2932Mutta niin se vain on, valkoiset pöytäliinat korrekteine kattauksineen vapisevat, kun rohkeat gastronomiset muutokset valtaavat alaa – myös Pariisissa, Michelin-tähtien luvatussa kaupungissa.

Sen lisäksi, että kirja herättää vallattoman matkakuumeen, se nostattaa myös veden katselijansa kielelle; kuten kaupunki, myös ruoat on kuvattu kauniisti. Ja mitä käytännön toteutukseen tulee, tähän mennessä testaamani kolmikko parsakaali-hernequiche, lehtikaali-avokadosalaatti ja herne-vuohenjuustojogurtti ovat kaikki olleet mainioita. Niiden valmistus on sujunut mutkattomasti ja lopputulos on ollut sekä maittava että kaunis. On myös mielenkiintoista huomata kuinka kirjassa uudet tuulet puhaltavat sulassa sovussa ranskalaiskeittiön klassikoiden rinnalla ja muodostuu tasapainoinen kattaus, jonka hyväksyisi varmasti niin traditionaalisempi kuin modernimpikin keittäjätyyppi.

IMG_1014Siis suosittelen, niin kirjaa kuin kokkia sen takanakin, tai ainakin kokemaani Sandroa. Ja Pariisia – aina!

P.S. Tätä lukiessa voi jo tunnelmoida tulevaa pohdiskellen, mitä tuokaan mukanaan miehen kirjallinen makumatka Berliiniin, tuonne currywurstin kehtoon. Tällaista siis luvassa, odotan innolla.

Lehtikaali-avokadosalaatti

4 annosta

IMG_5248300 g lehtikaalia
suolaa
mustapippuria
2 rkl oliiviöljyä
2 avokadoa
1 dl granaattiomenansiemeniä
1 dl tuoreita vadelmia
1 dl saksanpähkinöitä
1 dl (alfalfan) ituja

Pese lehtikaali, poista ruodit ja viipaloi. (Oikaista voi käyttämällä Pirkan valmiiksi käsiteltyä lehtikaalia.) Ryöppää lehtikaalia, myös käyttövalmista, kiehuvassa vedessä 30 sekuntia, valuta ja mausta suolalla, pippurilla ja oliiviöljyllä.
Halkaise avokadot, poista kivet, kuori ja viipaloi. Napsi granaattiomenansiemenet ulos kuoristaan.
Kokoa salaatti suurelle lautaselle: aseta alimmaiseksi lehtikaali ja avokadoviipaleet. sen jälkeen granaattiomenan siemenet, vadelmat, saksanpähkinät ja idut.

Latinomakuja – Latin Flavours

Kirjoitettu by Kaisa

Kira Weckman & Michel Garzón: Latinomakuja – Latin Flavours 
Kuvat: Sami Piskonen
Docendo, 2015

latinomakuja-kansiKokkipariskunta Kira Weckman ja Michel Garzón pitävät teoksensa Latinomakuja alkusanojen mukaan ruoanlaittoa työn ohella rakkaimpana harrastuksenaan. Kun on tutustunut tähän erityislaatuisen kauniiseen keittokirjaan, tietää että nuo sanat eivät ole vain helinää, niin suurta iloa ja onnea teos huokuu.

Vuonna 2013 Suomen Top Chef -tittelin napannut Kira Weckman sekä hänen kolumbialainen miehensä Michel Garzón ovat yhdessä luoneet uraa ruoanlaiton parissa. Nämä catering- ja ravintola-alan ammattilaiset ovat perustaneet pitopalvelua, kokkauskursseja ja ruokakonsultointia tarjoavan perheyrityksen. Nyt myös unelma keittokirjasta on toteutunut.

Latinomakuja esittelee monipuolisesti pariskunnan pääasiallista ruokakiinnostuksen kohdetta, eteläamerikkalaista keittiötä. Eri maiden klassikot, erikoisuudet ja variaatiot eri ruokalajeista tekevät kirjasta mielenkiintoisen matkan tähän värikkääseen ruokakulttuuriin, joka ainakin itselleni oli ennestään melko tuntematon. Reseptit – jotka löytyvät kirjan loppuosasta myös englanninkielisinä – on jaettu katu-, alku-, grilli-, pää- sekä jälkiruokiin ja muokattu suomalaiseen kotikeittiöön sopiviksi. Tämä toimii; ainakaan itse en toistaiseksi ole sen parissa puuhaillessani törmännyt yhteenkään tavallisesta, hyvin varustellusta ruokakaupasta löytymättömään raaka-aineeseen ja toisaalta näitä tavallisia raaka-aineita yhdistelemällä löytänyt uusia, erikoisiakin makuyhdistelmiä. Tähän mennessä testikeittiössämme on valmistunut suolaisia piiraita, empanadaksia, chileläiseen tapaan, kolumbialaista avokadokeittoa sekä keltaista kanakastiketta alkuperämaanaan Peru. Jo näin pieneen pintaraapaisuun vedoten kirjaa voi pitää suosituksen arvoisena.

Lopuksi haluan vielä tuoda esiin kirjan kuvituksen, joka sekä nostaa veden kielelle että autenttisuudessaan johdattaa lukijan juuri sinne, minne lienee sen reseptien myötä olevan tarkoituskin matkustaa, Etelä-Amerikan kyliin ja kaupunkeihin, sinne missä aurinko paistaa, talvellakin.

Kesäruokaa paratiisista : havaijilaisia herkkuja kotikeittiöön

Kirjoitettu by Kaisa

Helena Lylyharju & Kari Martiala: Kesäruokaa paratiisista : havaijilaisia herkkuja kotikeittiöön
Karisto, 2015

index”Jos jossakin maapallolla täyttyvät paratiisin tunnusmerkit, niin juuri Tyynenmeren saaristossa.”

Tuossapa lainaus, jonka todenmukaisuutta ei tähän keittokirjaan tutustuttuaan oikeastaan sen koommin tarvitse epäillä – mikäli siis omaksi paratiisikseen mieltää ikuisen kesän lämmön, värien kirjon ja pitkälti merellisten sekä trooppisten maisemien saneleman luontokuvan. Niin täynnä väriloistoa ja paratiisimaisemaa tämä teos on, että melkein jo tuntee valkoisen hiekan jalkojensa alla, näkee itsensä lei kaulassa palmun varjossa siemailemassa jotakin viileää ihanuutta, haistaen pian lämpimän tuulen mukana kantautuvan ilta-aterian valloittavan tuoksun. Tähän teokseen kannattaa tarttua, mikäli edellä kuvattu aiheuttaa viehätyksen tunteita.

Jos on sattunut lukemaan keittokirja-aiheisia tekstejäni saattaa muistaa myös teokset Karjalainen keittiö ja Ajatusta arkiruokaan! Onkin mielestäni hauskaa, että näinkin erilaisista ympyröistä samainen tekijäkaksikko, ilman tuolloista kolmattaan, Ulla Liukkosta, on tällä kertaa matkannut Havaijinsaarten Mauille, tutustunut alueeseen, sen ravintoloihin, raaka-aineisiin sekä ruokien valmistustapoihin, ja luonut tämän keittokirjan. Samaan hengenvetoon onkin lohdullisesti todettava, että nauttiakseen konkreettisesti Kesäruokaa paratiisista -kirjan herkuista ei tarvitse ostaa menolippua paratiisiin, pelkkä itselle sopiva keino hankkiutua kotikauppaan riittää. Nämä reseptit on nimittäin muokattu suomalaiseen keittiöön sopiviksi ja laadittu suomalaisista marketeista ympäri vuoden löytyvistä raaka-aineista kuitenkaan havaijilaista valmistustapaa unohtamatta. Perimmäisenä ajatuksena on tuoda suomalaiseen ruokakulttuuriin ”ripaus havaijilaista ennakkoluulotonta asennetta”.

Teos on tervetullut lisä ainakin omaan keittokirjahyllyyni. Sen reseptit huokuvat niin raikkautta kuin tuoreuttakin, siis juuri niitä asioita, joita varsinkin kesällä odottaa lautaseltaan löytävän. Hedelmät ja kasvikset ovat totta kai runsaasti edustettuina, kuten myös kala, lihaakaan poissulkematta. Ohjeita löytyy alkuruokiin, pääruokiin, lisukkeisiin sekä jälkiruokiin ja leivonnaisiin. Eikä herkullisten drinkkienkään suosijoita ole suinkaan unohdettu, vaan reseptien myötä pääsee siemailemaan niin alkoholittomia kuin alkoholilla siivitettyjäkin paratiisin taikajuomia.

Loppuun tietysti hieman käytännön kokemusta: vasta kaksi reseptiä on ehtinyt lopullisen totetuksen alle, mutta mielenkiintoisia on löytynyt sitäkin enemmän, seesamibroileri, saaristolaiskala etelän tapaan, grillattu kesäinen antipasto tai paahdettu ananasyllätys, näin joitakin mainitakseni. Vuohenjuustotoast, jota valmistin hieman muunneltuna tuorejuustoleipäsenä pääsee varmasti uusintakierrokselle, Mauin maissikeitto miellytti myös. Samalla reseptit olivat helppoja toteuttaa.

Niin, aivan tasan eivät nallekarkit aina mene, mutta onhan meillä Suomessakin ihana kesä – vaikkakin lyhyt. Eikä ihan joka vuosi niin ihanakaan; siis jos lämpimästä tykkää. Tuokaa näiden ohjeiden avulla ikuinen kesä kotikeittiöönne!

Apukokki maailmalla

Kirjoitettu by Kaisa

Miikka Järvinen & Maija Koski: Apukokki maailmalla
Schildts & Söderströms, 2015

apukokki590Apukokki maailmalla on Miikka Järvisen ja Maija Kosken toinen koko perheen keittokirja ja jatkaa oikeastaan siitä, mihin ensimmäinen, Apukokin keittokirja, jäi. Edelleen laitetaan ruokaa pikkukokkien ehdoilla ja erityisesti heidän kanssaan; unohdetaan kiire ja turha siisteys, tehdään asioita uusin tavoin, annetaan lasten yrittää ja erehtyä, maistellaan ja tutkitaan. Tehdään ruoanlaitosta yhteinen juttu.

Sitten edellisen teoksen apukokit ovat lisääntyneet yhdestä kahteen ja maisemat ovat muuttuneet. Nyt kokataan rapakon takana ja totta kai uusin reseptein. Vaikka miljöö onkin muuttunut, kuvioon ovat tulleet amerikkalaiset klassikot ja mantereen maahanmuuttajien etniset keittiöt, ovat tietyt asiat säilyneet: yhä edelleen käytetään tuoreita ja puhtaita raaka-aineita, valmistetaan kaikki mahdollinen alusta asti itse, suositaan luomu- ja lähiruokaa.

Mitä itse ruoanlaiton tekniseen puoleen tulee on jokaisen reseptin kohdalla eritelty tarkasti kullekin kokille sopivat tehtävät. Näin apukokin puuhat erottuvat selkeästi aikuiselle soveltuvista työvaiheista. Kun erikseen on vielä merkattu tehtävät, joista aikuinen ja lapsi selviävät parhaiten yhteistyöllä, on ruoanlaitto teoksen ohjein selkeää puuhaa.

Vaikka omassa taloudessamme ei apukokkeja hyörikään, olemme toki testanneet kirjaa. Kurpitsakeitosta tuli maukasta ja kurpitsa sopi hyvin myös risottoon. Kirjan ohjeella valmistettuna tavanomaiset jauhelihapihvit saivat uutta väriä ja mehevyyttä osakseen, kun taikinaa piristettiin avokadolla sekä kevätsipulilla. Melko vähän olemme siis vasta ehtineet testaamaan, mutta houkuttelevia reseptejä tuntuisi olevan tarjolla runsaasti. Uskallan siis suositella jo tämän pintaraapaisun perusteella.

Voisikin todeta tässä olevan keittokirjan kaikille iästä ja talouden kokoonpanosta välittämättä, ne apukokitkaan eivät ole välttämättömyys. Varmasti parhaiten kirja sopii sellaisille, jotka ovat kiinnostuneita kansainvälisestä makumatkailusta. Kirjan resepteissä esitellään meksikolaista, kiinalaista, intialaista ja italialaista keittiötä, tietenkään periyhdysvaltalaisia makuja unohtamatta. Samalla saa hyvän käsityksen siitä, kuinka monipuolisen makumaailman Yhdysvallat todellisuudessa tarjoilee, kunhan vaan katsoo hiukan tarkemmin, sinne hampurilaisvuorten toiselle puolelle – vaikka päästettäköön nekin pahasta, pikaruokaakin on mahdollista valmistaa sangen vaihtelevin menetelmin, ja lopputuloksin.