Avainsana: reseptit

Apukokki maailmalla

Kirjoitettu by Kaisa

Miikka Järvinen & Maija Koski: Apukokki maailmalla
Schildts & Söderströms, 2015

apukokki590Apukokki maailmalla on Miikka Järvisen ja Maija Kosken toinen koko perheen keittokirja ja jatkaa oikeastaan siitä, mihin ensimmäinen, Apukokin keittokirja, jäi. Edelleen laitetaan ruokaa pikkukokkien ehdoilla ja erityisesti heidän kanssaan; unohdetaan kiire ja turha siisteys, tehdään asioita uusin tavoin, annetaan lasten yrittää ja erehtyä, maistellaan ja tutkitaan. Tehdään ruoanlaitosta yhteinen juttu.

Sitten edellisen teoksen apukokit ovat lisääntyneet yhdestä kahteen ja maisemat ovat muuttuneet. Nyt kokataan rapakon takana ja totta kai uusin reseptein. Vaikka miljöö onkin muuttunut, kuvioon ovat tulleet amerikkalaiset klassikot ja mantereen maahanmuuttajien etniset keittiöt, ovat tietyt asiat säilyneet: yhä edelleen käytetään tuoreita ja puhtaita raaka-aineita, valmistetaan kaikki mahdollinen alusta asti itse, suositaan luomu- ja lähiruokaa.

Mitä itse ruoanlaiton tekniseen puoleen tulee on jokaisen reseptin kohdalla eritelty tarkasti kullekin kokille sopivat tehtävät. Näin apukokin puuhat erottuvat selkeästi aikuiselle soveltuvista työvaiheista. Kun erikseen on vielä merkattu tehtävät, joista aikuinen ja lapsi selviävät parhaiten yhteistyöllä, on ruoanlaitto teoksen ohjein selkeää puuhaa.

Vaikka omassa taloudessamme ei apukokkeja hyörikään, olemme toki testanneet kirjaa. Kurpitsakeitosta tuli maukasta ja kurpitsa sopi hyvin myös risottoon. Kirjan ohjeella valmistettuna tavanomaiset jauhelihapihvit saivat uutta väriä ja mehevyyttä osakseen, kun taikinaa piristettiin avokadolla sekä kevätsipulilla. Melko vähän olemme siis vasta ehtineet testaamaan, mutta houkuttelevia reseptejä tuntuisi olevan tarjolla runsaasti. Uskallan siis suositella jo tämän pintaraapaisun perusteella.

Voisikin todeta tässä olevan keittokirjan kaikille iästä ja talouden kokoonpanosta välittämättä, ne apukokitkaan eivät ole välttämättömyys. Varmasti parhaiten kirja sopii sellaisille, jotka ovat kiinnostuneita kansainvälisestä makumatkailusta. Kirjan resepteissä esitellään meksikolaista, kiinalaista, intialaista ja italialaista keittiötä, tietenkään periyhdysvaltalaisia makuja unohtamatta. Samalla saa hyvän käsityksen siitä, kuinka monipuolisen makumaailman Yhdysvallat todellisuudessa tarjoilee, kunhan vaan katsoo hiukan tarkemmin, sinne hampurilaisvuorten toiselle puolelle – vaikka päästettäköön nekin pahasta, pikaruokaakin on mahdollista valmistaa sangen vaihtelevin menetelmin, ja lopputuloksin.

Villiä ja kesyä lähiruokaa

Kirjoitettu by Kaisa

Mirja von Knorring: Villiä ja kesyä lähiruokaa
Valokuvat: Lasse Lecklin
Bazar, 2015

Vilä_jakesy_FINAL_6837Villiä ja kesyä lähiruokaa on houkutteleva kirja, monessa suhteessa. Ensinnä se houkuttelee matkustamaan, ottamaan kurssin kohti Viroa, mutta unohtamaan sen perinteisen Tallinnan kiertokävelyn Olde Hansoineen ja paahdettuine manteleineen. Nyt matkataan Saarenmaalle, sinne villin ja kesyn keskelle, sinne luonnon helmaan, Pohjolan Provenceen. Ihastuttavaa.

Toiseksi teos houkuttelee laittamaan ruokaa, laadukasta sellaista. Miettimään ehkä hiukan tarkemmin ravintonsa lähtökohtia, panostamaan makumatkailuun, joka hivelee niin mieltä kuin ruumistakin. Vaikka ei minulta innostusta puutu, pikemminkin päin vastoin. En pelästy ajatusta ateriasta, jonka valmistukseen vierähtää tunti jos toinenkin, en vierasta uusia tapoja tai makuja. Mutta se minun on myönnettävä, että haasteelliselta vaikuttavat liharuoat saattavat joskus koitua kompastuskivekseni, joiden valmistusta en viitsi lähteä edes yrittämään. Onneksi näihin tilanteisiin minulta kotoa löytyy innokas ja taitava aviomies, aina uusista lihaideoista syttyvä kokkikumppanini. Mutta nyt, tämän kirjan myötä, minua itseänikin huvittaisi käydä lihan kimppuun, niin mukavasti ja helpon oloisesti Mirja von Knorring lihan valmistusta esittelee. Jos nyt en kuitenkaan ihan heti ala mieheltäni hänen bravuuriaan riistämään, olen ainakin monia ideoita rikkaampi. Villisikaa, jänistä, erilaisia lintuja sekä riistaruokia, näitä kaikkia olisi houkuttelevaa päästä teoksen reseptiikoilla maistelemaan. Mutta ei kirja yksin lihansyöjiä palvele. Esittelyyn pääsevät yhtä lailla kasvisherkut niin alkupalojen, pääruokien kuin lisäkkeidenkin muodossa. Makeita jälkiruokia ja leivonnaisia unohtamatta.

Kaiken muun lisäksi teos on ainakin minun silmääni erityisen paljon miellyttävä kauniine luontokuvineen – herkullisen näköisistä ruoka-annoksista puhumattakaan.

Käytännön tasolla kokemukseni teoksesta on vielä melko suppea, mutta varsin maistuva. Pääsiäisenä aloittelimme juhla-ateriamme kirjan ohjeistamalla sangen kauniilla kylmällä punajuurikeitolla viiriäisenmunin kruunattuna. Yhden valmistamani päivällisen pääroolissa olivat täytetyt pinaattiletut, joiden lettuohje löytyi tästä kirjasta ja kun vietimme muuttoa edeltävää ”viimeistä ateriaa” vanhassa keittiössämme, valmistimme burgundinpataa puikulamuusin kera Mirja von Knorringin reseptein. Kokeilukehotus kaikille edellä mainituista.

Siis suositus ilman muuta. Villeille sieluille ja kesyille mielille. Kokeille sekä kulkijoille. Nautiskelijoille, kaikille jotka arvostavat sydämellä valmistettua ruokaa, niin arkista kuin juhlavaakin.

”Ruoka on minulle enemmän kuin ruokaa. Se on kulttuuria, tarinoita, kohtaamisia, omaa ja muiden historiaa. Se on maisema tai runo, aistien herkässä havinassa.” Näihin tekijän sanoihin minä yhdyn.

Keitot : yli 100 hyvää ohjetta

Kirjoitettu by Kaisa

9789512098798_200Keitot : yli 100 hyvää ohjetta
Gummerus, 2015 (ilmestynyt aiemmin nimellä Mainiot keitot : kattilasta kulhoon, Gummerus, 2012)
Suom. Noora Luoma
100 Best Fresh Soups, Parragon, 2011
Johdanto: Christine McFadden

Näinä päivinä keittokirjoja tuntuu löytyvän jo miltei tarpeeseen kuin tarpeeseen, internetin ihmeellisestä reseptimaailmasta puhumattakaan. Silti yllättävän usein tulee tarve ja mielihalu sekä valmistaa että syödä jotakin ihan tavallista ja suhteellisen yksinkertaista – kuten keittoa. Tästä syystä onkin mukavaa, että tällaisia perusoppaita, kuten taannoin kotikeittiöömme rantautunut Keitot, yhä kustannetaan.

Kun ohjeita on yli sata, mahtuu mukaan kaikenlaista enemmän ja vähemmän kiinnostavaa. Ensimmäiset kaksi lukua käsittävät kasviskeittoja, niin kesäisiä kuin talvisiakin. Papu- ja palkokasveille on oma lukunsa, samoin lihalle ja meren antimille, lisäkkeitä – lähinnä erilaisia leipiä – unohtamatta. Valinnanvaraa siis riittää, ja hyvä näin.

Reseptien ohella teos toimii ohjenuorana keittojen valmistukseen ylipäätään esitellen olennaisia aineksia, soseutusta sekä koristelu- ja tarjoiluehdotuksia. Myös erilaisten tuoreiden liemien valmistus neuvotaan selkein reseptein.

Tähän mennessä olemme testanneet kahta reseptiä ja todenneet ne toimiviksi. Kermainen tomaatti-basilikakeitto oli lempeän maukasta, mulligatawnyn keitto mausteisen kipakkaa. Koska keittokäsityksemme muusta ruoanlaitosta poiketen on sangen erilainen – minä suosin enemmän kirkasliemisyyttä, Aleksi sakeampia keitoksia – voidaan näiden kahden kokeilun perusteella kirjan reseptejä pitää monenlaisille keittoihmisille sopivina.

Alkuteos on osa brittiläisen Parragon kustantamon Love Food -keittokirjasarjaa, joka on omistettu yksinkertaiselle ja maukkaalle kotiruoalle. Näitä kirjoja on suomennettu pilvin pimein ja useimmiten niistä löytyy ainakin muutama kokeilemisen arvoinen resepti.

Huokea keittokirja – sillä sitä nämä ovat – on hauska lahjaidea esimerkiksi kukan sijaan ruoanlaitosta pitävälle henkilölle, jos sattuu löytämään sopivan teeman. Tai mikä estää piristämästä vaikka itseään uusilla ideoilla?

Suosittelen!

Suolaiset mukiherkut : Valmista mikrossa 2 minuutissa!

Kirjoitettu by Kaisa

indexLene Knudsen: Suolaiset mukiherkut : Valmista mikrossa 2 minuutissa!  
WSOY, 2014
Suom. Sanna Kangasluoma
Mug cakes salés prêts en 2 mn au micro-ondes,
Marabout Côté Cuisine, 2014

Ruokaa mikroaaltouunilla… Kuulostaa a) pahalta, b) jotenkin niin kovin kasarilta. Jotakin tässä arveluttavassa teoksessa kuitenkin oli, joka veti puoleensa. Tätä on pakko testata. Ja niinpä vain kävi, että epäilykseni osoittautuivat vääriksi: se toimii sittenkin! Lopputulos on makoisa ja variaatioita riittää; siis jokaiselle jotakin, uskaltaisin väittää.

Lene Knudsenin Suolaiset mukiherkut : valmista mikrossa 2 minuutissa! on nimensä mukainen kirja. Sen ohjeistuksella valmistuvat kupin kokoiset kakkuset todella muutamassa minuutissa, mitä nyt hieman lisäaikaa on laskettava ainesten pilkkomiseen ja sekoittamiseen sekä mahdollisen täyteläisen kuorrutteen valmistukseen, johon teos myös antaa erilaisia ohjeita.

Haluan todeta, että itse kokeilin ensimmäiseni jälkeen teoksen ohjeistuksen vastaisesti valmistaa kakkusia viiden sijaan vain neljällä ruokalusikallisella vehnäjauhoja ja mielestäni tämä toimi paremmin. Lopputulos oli mehevämpi. No, näiden testailu ei vie ainakaan aikaa, eikä liiemmin aineksiakaan, joten suositan etsimään itselle sopivan vaihtoehdon käytännön kokemuksen kautta.

Mukiherkut sopivat niin osaksi brunssia kuin iltapalapöytäänkin. Myös yllätysvieraita näkisin niillä voitavan helposti miellyttää. Itse olen tähän mennessä sovittanut niitä sekä aviomiehen aamiaislautaselle että alkupalaksi keittopäivälliselle. Aikaansaannoksiani voit tarkastella täältä.

Suosittelen teosta kaikille, jotka haluavat kokeilla jotakin äärimmäisen helppoa ja toisinaan säästää aikaansa mitä ruoanlaittoon tulee. Koska makuvaihtoehtoja löytyy niin kalan-, kanan-, kasvisten- kuin lihankin ystäville, eivät ruokailutottumukset sinänsä ohjaile kirjan sopivuutta. Löytyypä kirjasta ohje myös gluteenittomaan mukiherkkuun.

Teokselle löytyy myös suloinen sisar Makeat mukiherkut, jonka toimivuutta ajattelin lähitulevaisuudessa testata.

Eipä siis muuta kuin mikroaaltouuni laulamaan!

Ajatusta arkiruokaan! : Herkkuja rippeistä

Kirjoitettu by Kaisa

AJATUSTA ARKIRUOKAANUlla Liukkonen, Helena Lylyharju & Kari Martiala: Ajatusta arkiruokaan! : Herkkuja rippeistä
Valokuvat: Kari Martiala
Karisto, 2015

24 kiloa ruokaa; se on keskimäärin kuusi prosenttia yhden suomalaisen vuosittaisista ruokaostoksista. Tämän lisäksi se on kilomäärä, jolla jokainen suomalainen ruokkii roskakoriaan vuosittain. Se on paljon, se on liikaa. Tätä mieltä ovat keittiömestarit Ulla Liukkonen ja Helena Lylyharju sekä ruokatoimittaja Kari Martiala, kolmikko tämän teoksen takana. Ja tätä mieltä olen myös minä.

Ajatusta arkiruokaan! on opus, joka jokaisen kannattaisi lukea, tai ainakin selailla läpi. On nimittäin enemmän kuin pöyristyttävää, kuinka mitättömin perustein ruokahävikkiä kotitalouksissamme syntyy: nälkäinen kantaa kauppareissultaan kotiin kahmalokaupalla ylimääräisiä ja suunnittelemattomia impulssiostoja, tarjoushaukka sortuu helposti ylisuuriin raaka-aine määriin, joku kokee vanhentuvan elintarvikkeen hetimiten hengenvaaralliseksi ja joku yksinkertaisesti unohtaa ostoksensa jää- tai kuivakaapin syövereihin. Näihin ongelmiin teos esittää  järkeviä ratkaisukeinoja, jotka ovat tiivistettävissä seuraavasti: osta oikein ja säilytä huolella. Toisin sanoen tee aina suunnitelma kauppareissua ja tulevaa ruoanvalmistusta varten kotona, älä sorru heräteostoksiin ja kiinnitä erityistä huomiota sekä raaka-aineiden että jo valmistettujen aterioiden säilytykseen kotona niin jää- kuin kuivakaapissakin, pakastinta unohtamatta.

Kirjan tarjoamat vinkit ruokahävikin minimoimiseen ovat mielestäni hyviä, mutta itse sain teoksesta suhteellisen vähän uutta tietoa. Jotain toki tarttui myös minun haaviini, kuten mielenkiintoinen ja ehdottomasti kokeilunhalun nostattanut neuvo lisätä ylijääneen kerman sekaan suolaa, ravistaa purkkia ja kohdata näin muodonmuutoksen seurauksena syntynyt annos hyvää voita. Toki muutakin hyödyllistä sain lukeakseni, tutustukoon kukin siis omista lähtökohdistaan käsin.

Edellä kuvatut hävikin torjuntavinkit ovat kuitenkin vain pieni osa teoksen sisällöstä. Valtaosa sen sivumäärästä on keskittynyt esittelemään reseptejä, joissa edellispäivän rippeistä tai käyttämättä jääneistä raaka-aineista loihditaan uusia aterioita helposti ja huokeasti. Mukaan mahtuvat niin keitot, salaatit kuin pääruoatkin, rinnallaan pikkulämpimät, jälkiruoat ja muut leivonnaiset sekä juomat.

Vaikka henkilökohtaisesti, jo mummon- ja äidinmaidossa järkevän sekä taloudellisen ruoanvalmistuksen opin saaneena, koinkin kirjan hieman vanhan tiedon toistoksi, uskon että siitä on vallan paljon hyötyä sangen monelle.

Jos minun ruokaa rippeistä -aikaansaannokseni kiinnostavat, muutamaa niistä voi vilkaista täältä, mutta erityisesti suosittelen kokeilemaan ikijälkiruokasuosikkiamme pappilan hätävaraa, jonka myös nyt käsitelty teos esittelee.

Ajatelkaa arkiasioita! Pienistä puroista kasvaa suuri meri.

P.S. Samainen tekijätrio löytyy myös Karjalainen keittiö -teoksen takaa, johon suosittelen tutustumaan, mikäli tämän tyyppinen ruokakulttuuri kiinnostaa.

Reseptikuningatar : palkittua kotiruokaa

Kirjoitettu by Kaisa

indexKaisa Sillanpää: Reseptikuningatar : palkittua kotiruokaa
Kuvat: Kaisa ja Jukka Sillanpää
Readme.fi, 2014

Kaisa Sillanpää, perheenäiti, ruokablogisti ja kotiruokainnovaattori, on vuodesta 2008 lähtien ottanut osaa lukemattomiin reseptikilpailuihin – ja niittänyt menestystä, yli 60 kilpailussa. Reseptikuningatar, kuten Kaisa oivallisesti itseään tituleeraa, on tämän teoksen myötä päässyt esittelemään menestyksekkäitä ruokaideoitaan myös perinteisiä keittokirjoja suosivalle yleisölle. Sen sisältämistä resepteistä noin puolet on palkittuja, nimenomaan kilpailumielessä loihdittuja, loput kuningattaren ja hänen kotijoukkojensa omia, perheaterioilta tuttuja suosikkeja. Skaalaa riittää; aamupalan valmistukseen sopivista resepteistä aina illanistujaiskelpoihin pikkusuolaisiin siitä välistä lounaita tai päivällisiä unohtamatta, taikka makeita herkkuhetkiä. Jokaiselle siis jotakin.

Oman käytännön kokemukseni perusteella osuu kirjan alaotsikko Palkittua kotiruokaa naulan kantaan. Teoksen avulla valmistuu tätä: vallan maukasta ja monipuolista kotiruokaa, jossa on mukavia uusia tvistejä, mutta kuitenkin ilman liiallisia kommenvenkkejä. Tähän mennessä valmistuneet cannelonit siskonmakkaratäytteellä, broilerihöystö leipäkuoren alla, suolaiset muffinssit ja sitruunajogurtti ovat olleet kaikki juuri tällaisia, ehdottomasti tekemisen arvoisia.

Mitä omaan ruoanlaittooni tulee, puuttuu siitä vielä aimo annos uskallusta. Nautin ehdottomasti uusien, haastavienkin temppujen kokeilusta, mutta vain ”tarkoin valvotuissa olosuhteissa”. Toisin sanoen luen toisten kehittelemiä reseptiikkoja sangen tarkasti, vain harvoin – vaikka toki taitojen kasvaessa enenevässä määrin – heittäydyn kovinkaan oma-aloitteiseen innovointiin. No, jotenkin tuntuu, että tästä kirjasta sai pontta tälläkin saraa…

Suosittelen ehdottomasti tutustumaan. Reseptikuningatar sopii niin kokkauskuningattarille kuin hieman vähemmänkin asiaa harrastaneille. Myös ruokia on moneen makuun ja mikä tärkeintä, teoksesta huokuu rakkaus ruoanlaittoa kohtaan ja onnistuneiden innovaatioiden synnyttämä ilo.

Amerikan keittokirja

Kirjoitettu by Kaisa

Caroline Bretherton & Elena Rosemond-Hoerr: Amerikan keittokirja
amerikan_keittokirjaDocendo, 2014
Suom. Carla-Rose Häkkinen
The American Cookbook : A fresh take on classic recipes, Dorling Kindersley, 2014

Kun vielä joitakin aikoja sitten ajattelin amerikkalaista – ja nyt puhutaan Yhdysvalloista – ruokakulttuuria, en osannut luetteloida siihen lukeutuvia asioita kovinkaan laajasti. Lähinnä mieleen nousivat uppopaistaminen sekä grillaaminen, browniet ja donitsit, majoneesi ja maapähkinävoi sekä tietysti itse iso H, hampurilainen, ranskalaisia ja muita ”herkkuja” unohtamatta. Vaan eivätpä nouse enää, ainakaan pelkästään.

Jo ennen nyt käsillä olevaa teosta olen pikku hiljaa tutustunut Yhdysvaltojen keittiöön hieman syvällisemmin – ja löytänyt itseni mitä erilaisimmista makumaailmoista; hyvistä ja huonoista, yllättävistä ja ennalta-arvattavista. Joka tapauksessa niin makujen kuin raaka-aineiden ja valmistustapojenkin kirjo on laaja, tosin mitäpä muutakaan näin asukkailtaan monenkirjavalta maalta odottaisi.

Amerikan keittokirja esittelee maan makuja sangen monipuolisesti. Mannerta kierretään ilmansuunta ilmansuunnalta alueiden keskeisiä ruokia ja makuja läpikäyden. Reseptejä löytyy niin alkupaloille, keitoille kuin salaateillekin, aamiaisille ja välipaloille, pääruoille ja lisäkkeille, jälkiruokia, leivonnaisia, makeisia ja säilykkeitä poissulkematta. On klassikkoja ja uusia innovaatioita, vaihtoehtoisia toteutustapoja ja tietoiskuja sekä tarinoita makujen menneisyydestä.

Käytännön kokemuksesta: reseptit ovat helppotekoisia ja ainekset helposti saatavilla. Ensimmäisenä valmistuksen alle pääsi klassikkojen klassikko ”mac ’n’ cheese”, jonka teimme raikastettuna versiona kirjan vaihtoehtoisen tavan mukaan. Lopputulos oli vallan maukas, me tosin nautimme juustomakaronimme lisäkkeenä, ihan pääruoaksi emme kyseistä ruokalajia kokeneet. Toisella kerralla paistoimme perinteisiä jauhelihapihvejä, jotka mutustelimme muiden lisäkkeiden rinnalla, emme kirjan tapaan osana hampurilaisia. Toimivat hyvin sekä meidän tavallamme että varmasti myös purilaistyyliin. Tähän mennessä viimeisin kokeilu, suklainen leipävanukas, sitä vastoin kalpeni oman ikisuosikkimme, pappilan hätävaran, rinnalla.

Kaiken kaikkiaan suosituksen arvoinen keittokirja. Toki sitä uppopaistamista ja maapähkinävoitakin näissä ohjeissa harrastetaan, mutta nuo ohjeet voi sivuuttaa, mikäli murkinan sukelluttaminen öljyastiaan tai maapähkinä makuelämyksenä eivät tunnu niiltä omimmista omimmilta. Vaihtoehtoja kyllä löytyy.

Perheateria : kokkaa kotona Ferran Adriàn kanssa

Kirjoitettu by Kaisa

Ferran Adrià: Perheateria : kokkaa kotona Ferran Adriàn kanssa
indexTeos, 2014
Suom. Elina Halttunen
The Family Meal : Home Cooking with Ferran Adrià, Phaidon Press, 2011

Yhdessä syöminen on tärkeää. Yleensä tavataan puhua lähinnä perheen keskinäisen aterioinnin merkityksestä, mutta toki sosiaalisuuden yhdistäminen syömiseen on tärkeää muutenkin – esimerkiksi työpaikalla. Tämän ymmärsi erityisen hyvin katalonialainen Ferran Adrià, legendaarisen kolmen Michelin-tähden elBulli -ravintolan pääkokki, joka tarjoili vuosien ajan rakkaalle henkilökunnalleen päivittäin niin sanotun perheaterian. Nuo ateriat hän suunnitteli yhdessä Eugeni de Diegon, ravintolan perheaterioiden vastuuhenkilön ja erään pääkokeista, kanssa.

”Uskomme, että jos syömme hyvin, laitamme myös hyvää ruokaa.”

Tämä teos on kolmen vuoden työn tulos. Ei mitään tähtiruokaa, vaan aivan tavallista kotiruokaa.

Kirjan tarkoitus on tuoda elBullin perheateriat jokaiseen kotiin. Tämä on ruokaa, josta suurin osa ihmisistä pitää. Monipuolista, tasapainoista ja huokeaa murkinaa, hyvin organisoiduin valmistusmenetelmin. Mikä parasta, kirja sopii hieman kokemattomammallekin kokille erittäin selkeiden, vaihe vaiheelta etenevien kuvallisten reseptiikkojensa ansiosta. Lisäksi reseptit on koottu monista muista keittokirjoista poiketen valmiiksi alku-, pää- ja jälkiruokien kokonaisuuksiksi, hyvä tehokeino tämäkin.

Teos lähtee liikkeelle ruoanlaiton perusteista esitellen yleisimpiä raaka-aineita ja niiden käyttötapoja. Tämän jälkeen esittelyyn pääsevät tavanomaisimmat keittiövälineet ja perusruoka-aineet, joita kotikaapeista olisi hyvä löytyä. Sitten sukelletaan perusreseptien pariin. Tämä osio käsittää ohjeita, joita hyödynnetään kirjan reseptejä toteutettaessa toistuvasti, lähinnä kastikkeita ja liemiä. Edellä kuvattua johdanto-osuutta seuraavat ateriat ohjeineen. Kaikki kirjan esittelemät ateriakokonaisuudet  käsittävät alku-, pää- ja jälkiruoan. Niitä voi hyödyntää joko sellaisinaan tai yhdistellä erilaisiksi kokonaisuuksiksi.

Mitä itse ruoanlaittoon tulee, ei keittokirja oikeastaan voisi enää olla helpompikäyttöinen. Työvaiheet on sanallisten selitysten ohella kuvattu selkein valokuvin. Lisäksi reseptit on aikataulutettu erittäin tarkasti. Kirjan ohjeilla valmistuu annoskokoja, jotka sopivat niin kahdelle – harvinainen ja mielestäni hyvä lisä – kuudelle, 20:lle kuin 75:llekin ruokailijalle. Eli mahdollisuuksia riittää: pienestä perheateriasta kokonaiseen sukukokoukseen.

Mielestäni Perheateria on monin tavoin suositeltava keittokirja. Se sopii niin kokeneemmalle kokille kuin vasta (koti)keittiöuransa ehkä haparoiviakin ensi askeleita ottavalle. Ainakin itse koin reseptit erittäin selkeiksi ja lopputuloskin miellytti makuhermoja. Vielä en ole päässyt kokonaisten aterioiden makuun, mutta yksittäisiä reseptejä olen testannut muutamia. Ranskalaisklassikko vichyssoise oli oikeastaan ravintolatasoa, eikä annos ilmakuivattua kinkkua ja herneitä huono ollut sekään.

Siis suosittelen; makoisia matkoja ison tai pienen perheen parissa.

Kanaa arkeen ja juhlaan

Kirjoitettu by Kaisa

Paula Ahlsén Söder: Kanaa arkeen ja juhlaan
Valokuvat: Susanne Hallmannresize
WSOY, 2013
Suom. Mirkka Santala
Kyckling : från vardag till lyx, Norstedts, 2012

Perinteinen kananpoika eli syöttöbroileri, lihantuotantoon kasvatettu kana tai kukko, nopeasti kasvava risteytys. Hyvää, helppoa ja edullista – mutta niin kovin epäeettistä. Näitä, keskimäärin 35 elinpäivää näkevää lintua, me keittiöissämme enimmäkseen valmistamme, hyvällä ruokahalulla. Toinen vaihtoehto: vapaana ja pidempään tepsutellut kana(npoika), parhaimmassa tapauksessa jopa ulkoilmasta nauttimaan päässyt, kelvollisen elämän kokenut – mutta kalliimpi ja vaikeampi löytää. Kumman sinä valitset?

Myönnän itse syyllistyväni liian usein broileriaterioiden valmistamiseen, mutta silti tämän kirjan ensi kertaa huomattuani muistan ihmetelleeni, laatiiko joku kokonaisen keittokirjan näinkin kyseenalaisen raaka-aineen ympärille. Jo hyvin nopeasti tulee kuitenkin selväksi, että teoksen tarkoituksena on saattaa eteenpäin onnellisen kanan ilosanomaa. ”Osta kokonainen kana(npoika), joka on saanut tepsutella ulkona ja elänyt pidempään kuin tavallinen syöttöbroileri. Näin saat maukasta lihaa ja kaupan päälle hyvän mielen, koska tiedät linnun eläneen kelvollisen elämän melko vapaissa oloissa.” Tämä kirja on siis ylistys vapaille kanoille – melko vapaille.

Mitä teoksen sisältöön tulee, voi sitä mielestäni pitää kattavana ja reseptirikkaana. Koska lähtökohtana on suosia kokonaista kananpoikaa, lähdetään liikkeelle sen käsittelystä, paloittelusta ja kypsennyksestä, jonka jälkeen siirrytään marinadien kautta kevyempiin keitto-, salaatti- ja alkuruokiin päätyen moninaisiin pääruoka-annoksiin. Vaihtoehtoja on lavealti: klassikoita ja makuja maailmalta, helppoja ja vaikeita, arkisia ja juhlavia. Valinnanvaraa siis löytyy.

Ainoana yhteisenä nimittäjänä – ja ongelmana – läpi teoksen on kana. Tuo kokonainen, vapaa ja ideaalitilanteessa vielä ulkoillutkin yksilö. Sellaista ei nimittäin aivan joka kaupasta löydäkään. Kirjan tekijä neuvoo suuntaamaan kauppahalleihin tai kääntymään kauppiaan puoleen, myös pakastealtaaseen kannattaa kurkistaa. Mikäli vastassa on vesiperä, voi hätätapauksessa turvautua maissikananpoikaan. Tai sitten – omantunnon salliessa – käyttää broilerinlihaa. Toimivat reseptit niinkin, testattu on, valitettavasti.

Itse olen tähän mennessä kokeillut makeaa chilimarinadia, kana-nektariinitikkuja pestokastikkeen kera, jossa yhdistyvät kirjan kaksi reseptiä, sekä lämmintä kreikkalaista kana-pastasalaattia. Suosittelen.

Syökää kanaa, älkää broileria!

Makea chilimarinadi kanalle

2 valkosipulinkynttä
0,5 rkl soijakastiketta
0,5 rkl grillausmaustetta
0,5 dl oliiviöljyä
suolaa ja yrttisuolaa

Kuori ja purista valkosipulinkynnet. Sekoita valkosipuli, soijakastike, grillausmauste ja öljy keskenään. Mausta suolalla ja yrttisuolalla. Laita kana marinadiin ja anna maustua jääkaapissa muutaman tunnin ajan. Ota kana marinadista ja paista tai grillaa.

Lämmin kreikkalainen kana-pastasalaatti

4 annosta

Kuvassa kanattoman kanasalaatti; hyvää näinkin.
Kuvassa kanattoman kanasalaatti; hyvää näinkin.

300 g broilerinfileetä
puolikas kurkku
1 punainen paprika
1 punasipuli
oliiviöljyä paistamiseen
1 tlk soija- tai kidneypapuja / kikherneitä
8 kirsikkatomaattia
oliiveja / kapriksia
150 g pastaa
fetajuustoa
yrttisuolaa ja mustapippuria

Yrttikastike:
2 rkl oliiviöljyä
hyppysellinen suolaa
1 rkl balsamiviinietikkaa
2 rkl sitruunamehua
1-2 rkl kuivattuja yrttejä (esim. provencale -sekoitusta)
mustapippuria

Koristeluun:
tuoreita basilikanlehtiä

Paloittele fileet pienempiin osiin. Kuutioi kurkku. Poista paprikasta siemenet ja leikkaa viipaleiksi. Kuori ja viipaloi sipuli.
Paista lihapalat oliiviöljyssä läpikypsiksi. Mausta yrttisuolalla ja mustapippurilla.
Keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan al denteksi.
Huuhtele pavut / kikherneet ja lisää ne paistinpannuun yhdessä kurkun, paprikan, sipulin, tomaattien ja oliivien / kapriksien kanssa. Paista vielä muutaman minuutin ajan.
Lisää kypsä pasta paistinpannuun broilerin ja vihannesten joukkoon ja sekoita.
Sekoita yrttikastikkeen ainekset keskenään ja lisää kastiketta makusi mukaan paistinpannuun.
Siirrä salaatti tarjoiluvadille. Murenna päälle fetajuustoa ja pyöräytä muutama kierros mustapippuria myllystä. Koristele basilikanlehdillä.

Ensimmäinen ruokakirja

Kirjoitettu by Kaisa

Katja Bäcksbacka: Ensimmäinen ruokakirja
Helsingin Sanomat, 2011ensimmainen_keittokirja-backsbacka_katja-14513135-frnt

Kun ruoanlaitosta haluaa tehdä helppoa mutta päämääränä on kuitenkin saatella lautaselle maukas, laadukas ja kaunis lopputulos, on oiva valinta tarttua tähän teokseen. Ruokatoimittaja Katja Bäcksbacka on koonnut opukseensa reseptejä, jotka sopivat niin nuorille ensimmäisessä omassa keittiössä kokeiltaviksi kuin jo erittäinkin kokeneille kotikokeille.

Itse koen kuuluvani kuta kuinkin edellä mainitsemieni välimaastoon ja ainakin minulle kirja antoi – ja antaa toki yhä – paljon. Siitä että kirja sisältää runsaasti äidillisiä Tiesitkö? -ohjeita ei taiturikokin kannata hämääntyä; nekin sisältävät paljon hyödyllistä pikkutietoa ja helpottavat yllättävästi ruoanlaittoa. Reseptien oheen ripotellut vinkit taas piristävät aterioita mukavasti ja hyvinkin arkiateriallisiksi mielletyt ruokalajit kokevat hetkessä muodonmuutoksen. Toisaalta vinkit opastavat myös taloudelliseen ja ekologiseen keittiökäyttäytymiseen. Muutaman esimerkin mainitakseni kirja esittelee muun muassa yhdeksän tapaa maustaa perunasose ja lukuisia keinoja hyödyntää tähteeksi jääneitä ruoka-aineita.

Kirjan sisältö jakautuu reiluun kymmeneen osioon alkaen keittiön perusvälineistön esittelystä ja päätyen erilaisiin juomaohjeisiin. Väliin mahtuu kattavasti ohjeita aamupaloista iltasuolaisiin, kevyistä keittoaterioista sangen lihaisiin kokonaisuuksiin, jälkiruokia unohtamatta. Nämä lähes 300 Helsingin Sanomien ruokasivuilla julkaistua reseptiä jättävät tuskin ketään nälkäiseksi.

Henkilökohtaisesti olen tähän mennessä testannut reseptien toimivuutta käytännössä vasta kerran. Alkuruoaksi valmistin tuolloin tomaatti-papukeittoa ja jälkiruoaksi uuniomenoita. Molemmat ruokalajit olivat sangen maukkaita ja erittäin helppoja toteuttaa, teen varmasti niitä vielä uudelleenkin.

Bonuksena kaiken muun lisäksi kirja on mielestäni erittäin miellyttävän näköinen siitäkin huolimatta, että sivut ovat minun makuuni hieman liian täyteenahdetun tuntuisia. Joka tapauksessa kauniit ja herkullisen houkuttelevat valokuvat, sekä kirjan värikylläisyys korjaavat tämänkin miinuspuolen. Kuvaajat Timo Viljakainen ja Teppo Johansson ovatkin erikoistuneet ruokaan. Ja sen kyllä aistii.

Tätä kirjaa sietää siis suositella, lähes keittiöön kuin keittiöön.