Tunnelmallisia makuja

400 grammaa jauhelihaa; mitäpä tällä kertaa?

Kirjoitettu 19 kesäkuun, 2017 by Kaisa

Viimeksi kirjoittelin ylijäämä chorizosta, jolle maukas koti löytyi broilerin rinnalta mausteisesta kana-chorizokastikkeesta. Nyt voisi olla aika esitellä maukkaat jauhelihapihvit, joita varten tuo chorizo tuli alun perin hankituksi.

Erilaisia jauhelihareseptejä on mielestäni aina hyvä olla takataskussa, niitä ei ole koskaan liikaa. Niin tylsä kuin tuo 400 gramman mötikkä vain saattaakin olla, saa siitä silti aikaiseksi vallan hyviäkin asioita, joiden variaatiot eivät aivan heti uhkaa loppua. Monet ovat jauhelihan tiet.

Jo aiemmin olemme todenneet, että suhteellisen pienikin turaus raakamakkaraa tekee jauhelihapihveille vallattoman hyvää. Viime kerralla valmistui italialaistyyppisiä pihvejä burgereiden väliin, tällä kertaa pihvit päätyivät osaksi kesäsunnuntaista melko peruskaavan grilliateriaa. Slurps!

Nämä jälleen kerran uudella twistillä maustetut pihvit päätyivät grilliimme Anikó Lehtisen uutta Ihan ulkona -keittokirjaa lueskeltuani. Pihveihin toi makua tietysti edellä mainittu chorizo, mutta yhtä lailla erityismaininnan ansaitsee appelsiininkuori, joka vaikutti makuun erittäinkin positiivisessa mielessä.

Suuri suositus; tässä taas yksi mahdollisuus saada siitä 400 grammasta aikaiseksi jotakin hieman tavallisesta poikkeavaa. Kokeilkaa vaikka juhannusgrilliin.

Mausteiset jauhelihapihvit

4 annosta

2 salottisipulia
2 valkosipulinkynttä
öljyä paistamiseen
400 g jauhelihaa
50 g chorizoa (raakana tai kypsänä)
puolikkaan appelsiinin kuoriraaste
1 kananmuna
kourallinen persiljaa
4 rkl parmesaaniraastetta
suolaa ja mustapippuria

Kuori ja hienonna sipulit. Kuullota ne öljyssä ja jäähdytä hetki.
Mikäli käytät kypsää chorizoa, pieni se, mikäli raakaa, purista se kuorestaan.
Sekoita kulhossa kaikki aineet keskenään tasaiseksi taikinaksi. Tee massasta kostein käsin neljä pihviä ja grillaa tai paista ne jauhelihalaadun sekä oman mieltymystesi mukaisesti sopivan kypsiksi.

Sadepäivän broileria ja chorizoa

Kirjoitettu 16 kesäkuun, 2017 by Kaisa

Valmistimme viikonloppuna mainioita jauhelihapullia, jotka terästettiin pienellä määrällä chorizoa. Lihapulliin tulen palaamaan vielä tuonnempana mutta kerronpa nyt mitä syntyi siitä, kun lähdin etsimään käyttötarkoitusta ylitsejääneelle chorizolle. Syntyi mausteinen broileri-chorizokastike, jonka takia kannattaisi jopa ostaa chorizoa – ei vain tuhlata ylimääräistä – niin maukasta se mielestäni oli.

Reseptin, jonka muokkasin omiin raaka-ainevarantoihini sopivaksi, takana oli Mama Gastro, jonka blogiin täytyykin tämän perusteella tutustua tarkemminkin. Mama oli valmistanut ruoan uunissa ja padassa, mutta minä päädyin nyt kasari liedellä vaihtoehtoon, lähinnä siitä syystä, että käyttämäni broileri oli kypsää, enkä oikein nähnyt syytä oman versioni kohdalla hartaaseen haudutteluun. Mutta mikäli mielitte tehdä tästä pidemmän kaavan uuniruokaa, tutustukaa toki edellä linkitettyyn alkuperäiseen reseptiikkaan.

Miksi sitten kutsun tätä sadepäiväiseksi, on siitä syystä, että kuten Mama itsekin toteaa, ei tämä mikään kesäisen kevyt ruokalaji ole. Mutta sopii ihan hyvin myös Suomen suveen, ainakin jos sellainen sopivan viileähkö +10 astetta ja sadetta aamusta iltaan osuu kohdalle. Siis sellaiseen ihan tyypilliseen juhannussäähän. No, tänä vuonna luotamme toki parempaan… Pikku-Kokin ensimmäinen juhannuskin vielä.

Mutta tämä tästä. Hyvää oli.

Mausteinen kana-chorizokastike

4 annosta

140 g chorizoa (käytin raakaversiota)
400 g kypsää kanaa tai broileria
1 sipuli
1 valkosipulinkynsi
pala punaista chiliä (jätä pois jos haluat miedomman version)
0,5 tl chilihiutaleita
1 tl oreganoa
0,5 tl juustokuminaa
1 laakerinlehti
1 rkl hienonnettua persiljaa
35 g tomaattipyreetä
1,5 rkl soijakastiketta
1 prk tomaattimurskaa
1 dl vettä
1 dl kuohukermaa
1 tl sokeria
suolaa ja pippuria

Lisäksi:
riisiä/kuskusia/pastaa valintasi mukaan

Purista chorizomakkaramassaa kuorestaan ja pyörittele pieniksi palloiksi. Paista pallot pannulla kypsiksi ja siirrä pannulta sivuun odottamaan.
Kuori ja silppua sipuli sekä valkosipuli, hienonna chili ja poista siemenet. Sekoita keskenään chilit, oregano, juustokumina, hienonnettu laakerinlehti ja persilja.
Kuullota sipulit pehmeiksi chorizon jälkeensä jättämässä rasvassa. Lisää tomaattipyree ja paista minuutin verran. Lisää mausteseos ja paista vielä hetki. Lisää soijakastike, tomaattimurska, vesi ja kuohukerma. Mausta sokerilla, suolalla ja pippurilla. Suolan kanssa kannattaa olla varovainen koska myös soijakastike ja chorizo ovat suolaisia. Kiehauta kastike ja tarkista maku.
Lisää kastikkeeseen paistetut chorizopallerot ja paloiteltu kypsä broileri.
Tarjoile valitsemasi lisäkkeen kera.

Lisää kakkutouhuja: Vegaaninen mustaherukka-kookospiirakka

Kirjoitettu 14 kesäkuun, 2017 by Kaisa

Kutsut on nyt lähetetty, joten juhlavalmistelut voivat virallisestikin alkaa. No, aikaa on kyllä runsaasti, mutta jo viikonloppuna meistä tulee vihdoin kesälomalaisia, joten kotoilu jäänee pienempään rooliin. Tämän takia etukäteisleivonta on vähintäänkin suotavaa, koska haluan tietysti kokeilla uusia juttuja, enkä turvautua viimehetken varmoihin valintoihin.

Seuraava kookoksinen mustaherukkapiirakka valmistui vegaanivieraitamme ajatellen. Muffinssivuokaan valmistuneen maistelukappaleen perusteella lopputulos oli mielestäni hyvä ja täytyykin todeta, että vaikka olenkin valmistanut todella vähän vegaaniruokaa ja -leivonnaisia, ne ovat yleisesti ottaen olleet sangen maukkaita. Tästä ohjeesta, jota muokkasin vaihtamalla raparperin mustaherukkaan ja maustamattoman soijajogurtin kookoksella maustettuun vastaavaan, kiitän Chocochili-blogia. Tämän piirakkapohjan reseptillä uskoisin valmistuvan hyvin muitakin makeita vegaanipiirakoita.

Tällä kertaa ei muuta. Vegaanijuttuja ajattelin alkaa viljellä enemmänkin, lähipiiristä kun kuitenkin löytyy niin ”täysvegaaneja” kuin niitä, jotka mieluummin suosivat kyseisiä vaihtoehtoja.

Vegaaninen mustaherukka-kookospiirakka

12 annosta

100 g margariinia
0,5 dl (ruoko)sokeria
3,5 dl vehnäjauhoja
1 dl kookosjauhoja
1 tl vaniljasokeria
1 tl leivinjauhetta
1 dl soija- tai muuta kasvimaitoa
margariinia ja korppujauhoja vuokaa varten

Täyte:
500 g maustamatonta / kookoksen makuista soijajogurttia
0,75 dl (ruoko)sokeria
0,5 limen mehu
0,5 dl kookosjauhoja
2 tl vaniljasokeria
1 tl kanelia
4 dl mustaherukoita
perunajauhoja (mikäli käytät jäisiä marjoja)

Vaahdota margariini ja sokeri. Sekoita yhteen vehnäjauhot, kookosjauhot, vaniljasokeri ja leivinjauhe. Lisää kuivat aineet margariinivaahtoon muutamassa erässä yhdessä soijamaidon kanssa. Taikina on parasta sekoittaa käsin, sillä siitä tulee kuivahko murumainen taikina.
Voitele ja korppujauhota piirakkavuoka (23-25 cm) ja painele taikina vuokaan.
Sekoita yhteen soijajogurtti, sokeri, limen mehu, kookosjauhot, vaniljasokeri ja kaneli. Jos kookosjauhosta jää paakkuja, seoksen saa parhaiten tasaiseksi sähkövatkaimella. Lisää joukkoon mustaherukat ja kaada täyte pohjan päälle. Mikäli marjat ovat pakastettuja, kannattaa niihin sekoittaa hiukan perunajauhoja ennen täytteeseen lisäämistä, jotta ne eivät vety liikaa.
Paista piirakkaa 200 asteessa 15 min. ja vähennä sitten lämpöä 175 asteeseen jatkaen paistamista vielä 4-5 min.
Anna piirakan kiinteytyä jääkaapissa mieluiten yön yli. Piirakan maku vain paranee mitä kauemmin sen antaa vetäytyä jääkaapissa. Parhaimmillaan se lienee parin päivän kuluttua leipomisesta.

Linssejä ja kookosta, koko perheelle jookosta!

Kirjoitettu 12 kesäkuun, 2017 by Kaisa

Nyt kun olemme ottaneet jo monta askelta kohti yhteistä perhepataa, esittelen yhden tuotoksen, jota suositella vauvasta vaariin. Seuraava punainen linssejä ja kookosmaitoa sisällään pitävä pata maistui niin minulle kuin Pikku-Kokillekin, joskin omaani maustoin hiukan vauvaversiota vahvemmin.

Reseptin löysin jo useasti mainitsemastani oivasta Kasvisruokaa koko perheelle -opuksesta, jota olen lähiaikoina lukenut hieman uusin silmin ja todennut, että monet sen ohjeet sopivat hieman sovellettuina jo alle 1-vuotiaillekin ruokailijoille. Kivaa, saa hyvä kirja taas uutta käyttöä, kun rupean läpikäymään sitä uudestaan Pikku-Kokille – ja toki meille muillekin – ruokaa laittaessani.

Siis suositus; niin kookos-linsseille kuin kirjallekin.

P.S. Kirjassa ehdotettiin padalle kumppaniksi riisiä, mutta minä valitsin sen sijaan ohraa, joka soveltui mielestäni kokonaisuuteen mainiosti. Olen muutenkin pyrkinyt syöttämään Pikku-Kokille mahdollisimman vähän riisiä sen sisältämän muihin viljoihin nähden suuren arseenimäärän takia. Onkin suositeltavaa, että pienet lapset söisivät riisiä enintään vain noin kerran viikossa.

Punainen linssi-kookos(-curry)

4 annosta

1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
(1-2 tl punaista currytahnaa) vauvaversioon tämä ei sovellu
öljyä
4-5 dl vettä
2 dl kuivattuja punaisia linssejä (linssit soveltuvat vauvoille 7-8 kk:n iästä alkaen)
4 dl kookosmaitoa
2 rkl tomaattisosetta
250 g kukkakaalia
(suolaa) ei vauvoille
pippuria
(muutama kourallinen tuoretta tai pakastettua pinaattia) pinaatti ei sovellu alle 1-vuotiaille

Lisäksi:
4 annosta sopivaksi katsomaasi lisäkettä, kuten ohraa tai riisiä

Tarjoiluun:
1-2 dl cashewpähkinöitä
1 limetti

Keitä valitsemasi lisäke pakkauksen ohjeen mukaan.
Kuori ja hienonna sipuli ja valkosipuli. Kuullota (currytahnassa ja) öljyssä joko padassa tai isossa kattilassa noin 2 min.
Lisää vesi, huuhdotut linssit, kookosmaito ja tomaattisose. Keitä raotetun kannen alla noin 20 min.
Huuhtele sillä aikaa kukkakaali ja paloittele pieniksi kukinnoiksi. Lisää pataan, kun keittoaikaa on jäljellä noin 10 min.
Mausta maun mukaan suolalla ja pippurilla ja lisää kastikkeeseen pinaattia, jos se mielestäsi kaipaa hieman lisäväriä.
Tarjoile rouhittujen cashewpähkinöiden, limettilohkojen ja valitsemasi lisäkkeen kera.

Uudet juhlat, uudet kakut; jauhoton suklaapiirakka

Kirjoitettu 10 kesäkuun, 2017 by Kaisa

Ylioppilasjuhlien kakkukimara on nyt materiaalisesti historiaa, joskin makeita muistoja toki jäikin. Mielestäni onnistuin mainiosti, niin määrällisesti kuin makujenkin puolesta. Eniten kiitosta taisi kerätä turkinpippurinen juustokakku, joka vei voiton myös omasta mielestäni. Salmiakkia ja suklaata, mikäpäs sitä voittaisikaan.

Mutta juhlista juhliin, sopii minulle. Näinpä aloitinkin jo valmistautumaan seuraaviin kekkereihin – uskokaa tai älkää – Pikku-Kokin ensimmäisiin syntymäpäiväjuhliin, joista on tulossa tottahan toki sankarinsa arvoiset, siis parhaat. Tällä hetkellä sopivan avaralle pakastimellemme tämä tarkoittaa siis mitäpäs muutakaan kuin työteliäitä aikoja ja minulle paljon puuhaa niin keittiössä kuin reseptien metsästysmaillakin. Kivaa! Ja mikä parasta, ajatustyötä saa nyt tehdä pitkälti ulkona, kun kesä on tullut ainakin piipahtamaan ja tuleva sankarikin vaikuttaisi erittäin innostuneelta ulkoleikittelijältä.

Mutta lähdetäänpä liikkeelle aloittaen jauhottomasta suklaapiirakasta ja huolehtien näin, että juhlien mahdolliset gluteenitonta ruokavaliota noudattavat vieraat tulevat niin ikään huomioiduiksi. Resepti löytyi yhdestä viimeaikaisista leivontakirjasuosikeistani, Emman makeat piirakat.

Virallisen yksilön ohessa leipomani maistiaispiirakan perusteella tämä tuotos oli oikein mallikas ja tyynnyttää varmasti suuremmankin suklaahimon. Jos haluaa hifistellä, voi rinnalla tarjota vaikkapa kermavaahtoa, mutta mielestäni tämä menee vallan hyvin näinkin. Ainakaan meidän kakkubuffeessamme ei tälle suklaisuudelle tulla näkemään omaa erityiskumppania. Halukkaat voivat toki koristella piirakan Emman tapaan tomusokerilla.

Jee, tästä se taas lähtee, operaatio KakkujaKakkuja!

Jauhoton suklaapiirakka

12 annosta

150 g voita
200 g tummaa suklaata (noin 50% kaakaota)
2 dl sokeria
1 dl kaakaojauhetta
1 tl espressojauhetta
1 tl vaniljasokeria
ripaus suolaa
4 kananmunaa

(Koristelu:
tomusokeria)

Voitele kevyesti noin 25 cm kokoinen piirakkavuoka. Rypistä vuokaa suurempi pala leivinpaperia ja aseta se vuokaan.
Sulata voi ja suklaa kulhossa mikrossa tai kattilassa. Lisää sokeri hyvin sekoittaen. Lisää kaakaojauhe, espressojauhe, vaniljasokeri ja suola. Riko lopuksi kananmunat joukkoon ja sekoita taikina tasaiseksi.
Paista piirakkaa 175-asteisen uunin keskitasolla 23 min. Keskusta saa jäädä kunnolla taikinaiseksi.
(Koristele hieman jäähtynyt piirakka asettamalla pala pitsiä piirakan päälle ja siivilöimällä tomusokeria pitsin päälle. Nosta pitsi varovasti pois.)
Tarjoile piirakka hieman lämpimänä tai jääkaappikylmänä.

Pikku-Kokin keittiöstä osa 20: Täältä tullaan yhteisruokailu

Kirjoitettu 8 kesäkuun, 20176 maaliskuun, 2019 by Kaisa

Jos Pikku-Kokilta kysyttäisiin, mikähän lienisi hänen lempiruokansa? Jaa, tiedä häntä, kysyminen kun vielä on – onneksi – mahdotonta. Nyt syödään siis sitä, mitä minun tekee mieli valmistaa ja kokeilla. Paljon kasviksia ja kasviproteiineja, vähän jauheliha-makaroni -linjaa, joka mitä luultavimmin on kuitenkin jossakin vaiheessa se suositumpi vaihtoehto. Tai eihän sitä koskaan tiedä, kaikin keinoinhan tässä yritetään kasvattaa poikasesta pientä kulinaristia…

”Kun rakastat ruokaa, lapsesi oppii rakastamaan sitä myös.” Luin tuoreimmasta keittokirjatuttavuudestani Samasta padasta ja niinhän se on, aivan varmasti. Tuon lainauksen lisäksi Outi Väisäsen ja Elvi Ristan Samasta padasta : Huippuhyvää kotiruokaa vauvalle ja itsellesi -teos puhutteli minua monta muutakin kertaa. Myös seuraavaksi esittelemäni resepti, kurkumakukkakaalia ja kvinoaa on sieltä peräisin. Olipa muuten hyvää, niin Pikku-Kokin kuin minunkin mielestäni.

Kehotan ehdottomasti kokeilemaan todeten samalla ehkäpä pienoinen suru puserossa, että Pikku-Kokin vauvaruokailut alkavat pikkuhiljaa olla historiaa. Näinpä nämä Pikku-Kokin keittiöstä -artikkelitkin taitavat pian olla tässä. No, ehkä tänne vielä joitakin taaperoille sopivia reseptiikkoja ilmestyy.

Eipä tällä kertaa muuta kuin kukkakaalisin kesäterveisin!

Kurkumakukkakaalia ja kvinoaa

4 annosta + muutama annos vauvalle

1 kg kukkakaalia
3 valkosipulinkynttä
0,75 dl rypsiöljyä
2,5 tl kurkumaa
2 tlk kikherneitä
(10-15 taatelia) näillä voit mukavasti makeuttaa, mikäli pidät mausta
cashewpähkinöitä

Lisäksi yli 1-vuotiaille:
suolaa
tuoretta chiliä / chilihiutaleita

Lisäksi:
3 dl kvinoaa
1 ruukku korianteria
3 dl turkkilaista jogurttia
(0,5 dl tahinitahnaa, 1 rkl sitruunamehua)

Laita 6 dl vettä kattilaan kiehumaan. Huuhtele kvinoa siivilässä kuumalla vedellä ja keitä 15 min. ilman kantta.
Pilko kukkakaali. Kuori ja hienonna valkosipuli.
Kuumenna öljy paistinpannussa. Lisää kukkakaali, valkosipuli sekä kurkuma ja paista 5 min.
Huuhtele kikherneet ja lisää pannuun. Paloittele taatelit joukkoon, jos haluat käyttää niitä.
Siirrä sopiva osa kukkakaaliseoksesta pieneen kattilaan vauvalle. Lisää tilkka vettä ja hauduta kannen alla noin 10 min. Hienonna tai soseuta, mikäli vauvan tarpeet niin edellyttävät.
Rouhi pähkinöitä isoon pannuun, voit lisätä niitä halutessasi myös vauvalle aivan pieneksi hienonnettuna.
Lisää isojen ihmisten keitokseen suola ja chili ja paista kukkakaali kypsäksi ja rapeaksi.
Tarjoa kvinoan, korianterin ja turkkilaisen jogurtin kanssa. Jogurtin voit myös maustaa tahinitahnalla ja sitruunamehulla, mutta anna tällöin jogurttikastikkeelle aikaa tekeytyä jääkaapissa.

Nyhtöpossua ripepiirakassa

Kirjoitettu 7 kesäkuun, 2017 by Kaisa

Sateinen ja kylmä aamupäivä, Pikku-Kokki unilla, iltapäivän ohjelmaksi tiedossa sisäleikkejä, sillä kuratouhut eivät vielä sovi meidän päiväohjelmaamme, meillä kun vasta opetellaan hiekkalaatikkohommia, popsitaan hiekkaa sun muuta mielenkiintoista. Siispä en kuluta vapaahetkeäni kauppareissuun, vaan käytän luovuuttani keittiöpuuhasteluintoni laannuttamiseksi. Syntyy mitäpä muutakaan kuin riperuokaa.

Suoritettuani löytöretken pakastimelle on saaliini seuraava: purkillinen nyhtöpossua, desin verran uuniperunoiden täytettä ja muutama viipale kesraa, algerialaista leipää, jonka valmistus meni siinä määrin pieleen, että sen syöminen sellaisenaan ei maistiaispalaa lukuun ottamatta tuntunut mielekkäältä. Siis hyviä aineksia niin piirakkapohjaan kuin täytteeseenkin. Syntyy tuhti nyhtöpossupiirakka maukkaalla ripepohjalla ja ”valkoisen pizzan” valkoisella kastike-elementillä.

Muuten kehitelmä oli omani, mutta reseptin kastikkeeseen nappasin Kääpiölinnan köökistä, jossa sitä käytettiin osana pulled pork -pizzaa. Samoin idea paistaa piirakka valurautapannussa syntyi tuota ohjetta tutkiessani. Olikin muuten loistohomma ja löytyi pannullekin käyttöä; tätä rupean harrastamaan useamminkin.

Eipä siis sen kummempaa kuin suositusta peliin; niin koko piirakalle kuin sen tekotavallekin.

P.S. Tästä ei tullut kaunista katsottavaa; kuvat kuitenkin todistavat, että tehdyksi tuli, ihan omin kätösin.

Nyhtöpossupiirakka

Pannullinen / vuoallinen (ø 25 cm)

Pohja:
2 dl jotakin ”ripettä”, kuten perunamuusia, sosekeittoa tai leipää soseutettuna
2 dl jauhoja (mitä nyt sattuu olemaan)
50 g voita
1,3 tl leivinjauhetta

Kastike:
puolikas sipuli
1-2 valkosipulinkynttä
70 g tomaattipyreetä
tilkka öljyä
2 dl paseerattua tomaattia
0,5 tl suolaa
0,5 tl kuivattua basilikaa
1 tl ruokokidesokeria
ripaus rouhittua mustapippuria
nyhtöpossua (resepti jättihyvään sellaiseen löytyy täältä)

Täyte:
turkkilaista jogurttia
mustapippuria ja suolaa
juustoraastetta
pala mozzarellaa

Tee ensin pohja. Nypi voi, jauhot ja leivinjauhe murumaiseksi seokseksi. Lisää ripe. Taputtele taikina öljyttyyn valurautapannuun tai voideltuun piirakkavuokaan.
Keittele sitten kastike. Kuullota silputtua sipulia ja valkosipulia sekä tomaattipyreetä hetki kattilassa tai kasarissa tilkassa öljyä. Kaada joukkoon paseerattu tomaatti ja mausteet. Sekoita, kuumenna kiehuvaksi ja anna kiehua hissukseen muutaman minuutin ajan.
Nosta kattila sivuun ja sekoita nyhtöpossu kastikkeeseen.
Mausta seuraavaksi sopivaksi katsomasi määrä turkkilaista jogurttia rouhitulla mustapippurilla ja ripauksella suolaa.
Levitä pohjan päälle ensin jogurttikastike, sitten juustoraaste ja lopulta nyhtöpossukastike.
Viipaloi mozzarella ja viimeistele piirakka viipalein.
Paista piirakkaa 200 asteessa uunin keskitasolla noin 30 min.

Kauraa ja suklaata; Amerikan herkku kohtaa suomalaisserkun

Kirjoitettu 1 kesäkuun, 20171 kesäkuun, 2017 by Kaisa

Minä rakastan kauraa; kaurapuuroa ja kaikenlaisia kauraherkkuja. Joitakin aikoja sitten vaihdoin maidon pitkälti kaurajuomaan, koska se vain on niin hyvää. Yksi parhaista kauraherkuista on kulkenut mukanani niin kauan kuin muistan, omenapaistos. Sitä syötiin meillä kotona aika usein, runsaan vaniljakastikkeen kera. Parasta siinä oli ehdottomasti se kaurakerros, makea ja rapea. Ensin söin aina omenat, sitten vasta nuo ihastuttavat kaurakokkareet.

Näinpä innostuin kovasti, kun törmäsin seuraavaan kaura-brownies -ohjeeseen, jossa edellä mainitulle omenapaistokselle ominainen kaurakerros kohtaa maailmankuulun suklaaleivonnaisen, brownien. Itse asiassa taisin ruveta leipomispuuhiin miltei siltä istumalta, ainekset kun meiltä sattuivat löytymään ja prosessikin vaikutti siinä määrin helpolta, että Pikku-Kokin päiväunet saattaisivat hyvinkin riittää tehtävän loppuunviemiseksi.

Kannatti kokeilla, näitä tulee varmasti joskus tehtyä toistekin, mikseipä vaikka valkosuklaisella kosketuksella. Toisaalta tällaista kaurakuorrutusta voisi hyvin kokeilla monien muidenkin leivonnaisten pinnalle ja sen tulen varmasti tekemäänkin. Siis hyvä löytö, suosittelen!

Alkuperäisohje oli kenenkäs muunkaan kuin Kinuskikissan, joka leipoi omansa uunivuokaan ja leikkeli siitä sitten leivospalasia. Minä hoidin homman suoraan muffinssi- ja leivosvuokiin, joka toimi mielestäni hyvin. Kokeilkaa toki! Vaikkapa jos vieraat tai makeannälkä yllättävät…

Kaura-brownies

12 keskikokoista muffinssia ja 6 leivosta / vuoallinen (17×30 cm)

Brownie-taikina:
175 g voita
120 g tummaa suklaata
2,75 dl sokeria
0,25 tl suolaa
2 tl vaniljasokeria
2 kananmunaa
3 dl vehnäjauhoja

Kaurakuorrute:
125 g voita
1,5 dl fariinisokeria
ripaus suolaa
3,5 dl kaurahiutaleita

Sulata voi kattilassa. Ota liedeltä ja lisää suklaa paloiteltuna. Sekoittele, kunnes suklaa on sulanut. Lisää yksitellen loput ainekset.
Jos teet muffinsseja, pue muffinssipelti muffinssivuoilla tai käytä muuta hyväksikokemaasi tapaa. Mikäli taas valitset uunivuoan, vuoraa reunallinen uunivuoka (17×30 cm) leivinpaperilla. Kaada taikina muffinssivuokiin tai vuoan pohjalle. Muffinssiversiossa älä täytä vuokia liian täyteen, vain noin puoleen väliin.
Esipaista brownie-pohjia 200 asteessa 15 min.
Valmista paiston aikana kaurakuorrute. Sulata voi kattilassa. Sekoita voisulan joukkoon loput ainekset. Levitä kauraseos pohjien päälle.
Jatka paistamista 8-10 min. Anna jäähtyä. Siirrä jääkaappiin viilentymään. Jos teet isossa vuoassa, leikkaa kakku kylmänä annospaloiksi.
Tarjoile sellaisenaan tai vaniljajäätelön / -kastikkeen kera.

Tunnelmallisia makuja ravintolamaailmassa luku 58: Ravintola Vihreä Holvi; taas yksi palanen kalliolaiseen ravintolahelminauhaan

Kirjoitettu 31 toukokuun, 2017 by Kaisa

Muutamien kuukausien tauon jälkeen jatkoimme tutkimusmatkaamme kalliolaisravintoloihin. Kohteenamme oli tällä kertaa ravintola Vihreä Holvi ja oppaanamme tottahan toki samainen gurmeetietoinen ystäväpariskuntamme kuin ennenkin. Ja taas; osui ja upposi, ihan huippu ruokaretki!

Vierailu osoitteessa Harjutori 8 sijaitsevassa ravintolassa vaatii jo siinä mielessä opastusta, että ilman etukäteistietoa tätä paikkaa olisi melko mahdotonta löytää. Ulospäin se on täysin huomaamaton, ei kylttejä, ei edes nimeä. Nimi Vihreä Holvi muuten juontaa juurensa rakennuksen historiasta; jo vuonna 1927 rakennetussa talossa toimi 1930-luvulla kahvila-ravintola Vihreät Holvit, jonka nimiperinnettä nykyinen ravintola jatkaa. Ollaan siis monella tapaa vanhan äärellä. Ravintolasali on viihtyisä, vaikkakin aivan odotuksiani vastaamaton puna-vihreine seinineen. Tunnelma on rento lattiasta kattoon ja tulee tunne, että tänne ovat tervetulleita kaikki, Pikku-Kokki niin ikään.

Mutta siirrytäänpä ruoan pariin. Menu houkuttelee minua monella tapaa. Sekä alku-, pää- että jälkiruoista löytyy mielenkiintoisia vaihtoehtoja, joten tällaista huonoa päättäjää ei haittaa yhtään, että pöytäseurueemme päätyy viiden ruokalajin yllätysmenuun (à 60,00€).

Ensimmäiseksi eteemme saapuu annos katkarapuja avocadon, inkiväärikurkun, kyssäkaalin ja piparjuuren kera. Ihan valloittavaa erilaisten mutta erittäin hyvin yhteensopivien makujen tanssia lautasella. Siis mainio aloitus. Toinen alkuruoka, se lihapuolen edustaja, on karitsaa tartarin muodossa. Voin myöntää, että kuullessani mitä tuleman pitää, en suoranaisesti hihku odotuksen ilosta, mutta voi sitä positiivisen yllätyksen määrää, joka minut valtaa ensimmäiset haarukalliset maisteltuani. Annos on todella hyvä aioleineen, sinapinsiemenineen ja ennen kaikkea lehtikaalisipseineen. Piste iin päälle on annoksen ylle raastettu graavattu keltuainen. Paras syömäni lihatartar, voin kertoa.

Pääruoaksi saamme kuhaa parsakaalin, merilevän, kananmunapyreen ja simpukka-voikastikkeen kanssa. Jälleen kerran ihan mahtimaukas annos, jossa ei mielestäni ole mitään parannettavaa.

Kun ruokalajeja on jäljellä vielä kaksi, saammekin ehkä hieman yllättäen eteemme pähkinäkakkua suklaajäätelöllä ja suolakinuskilla aateloituna. Ihan selkeästi tuntuu jo lopetukselta, vaikka vielä jotakin pitäisi olla tulossa, olemmehan vasta neljännen ruokalajin kimpussa. Annos on jälleen kerran huippuluokkaa. Tässä kohtaa seurueemme pähkinäallergikko saa sydärin. Ei hänelle tarjoilluista pähkinöistä, vaan niiden sijaan hänelle tarjoillusta annoksesta mitäpä muutakaan kuin sydäriä, siis ankanmaksaa, Amerikan pannukakkua ja vaahterasiirappia. On kuulemma pala taivasta; sellainen sydäri, jonka ottaisi mielellään muutaman kerran päivässä, makean ja suolaisen täydellinen liitto. No, seurueemme maksasta pitämätön henkilö on annosta maistettuaan eri mieltä, joten uskaltanen suositella vain sillä varauksella, että sattuu pitämään maksasta, nimenomaan ankanmaksasta.

Erilainen mutta varsin paljon ainakin minun sokerista mieltäni miellyttävä valinta on tarjota kaksi jälkiruokaa tutumman kaksi pääruokaa -vaihtoehdon sijaan. Ateriamme viimeistellään annoksella passion-parfait’ta, ananasta ja basilikaa, joka raikkaudellaan jättää jälkeensä ihastuttavan olotilan. Annos, jota en varmasti olisi nimen perusteella tilannut – juuri tuon parfait’n vuoksi. Ehkä olisi syytä unohtaa tuo kerran vuosia sitten koettu huono parfait ja uskaltaa tilata joskus näitäkin, niin hyviä jäädykkeitä olen sen jälkeen saanut maistaa…

Tuskin on jäänyt kenellekään epäselväksi, mutta koska kertaus on se kuuluisa opintojen äiti, sanottakoon vielä kerran, että Vihreä Holvi todella täytti odotukset – ja ylittikin ne. Todella hyvää ruokaa ja hinta-laatusuhteeltaan aivan mainio kokemus kaiken kaikkiaan. Suositusviineineen ateria kahdelta kustansi melko tarkalleen 200,00€.

Vihreälle Holville siis Tunnelmallisilta ehdoton suositus. Odotin fine dining -ravintolaa, mutta mielestäni Vihreä Holvi on kuitenkin enemmän bistro. Bistro joka tarjoilee fine dining -tasoista ruokaa hieman suurempina annoksina ja hieman huokeampaa hintaan. Kaikki palaset ovat siis kohdillaan.

Ruoka: 5/5
Tunnelma: 4+/5
Palvelu: 4+/5

Kokonaisuus: 4+/5

Matkailu avartaa osa 4: Algeria

Kirjoitettu 28 toukokuun, 2017 by Kaisa

Tällä viikolla lähdimme pitkästä aikaa aakkoselliselle makumatkalle, kun pyörähdimme yhden aterian verran algerialaisessa keittiössä. Tämä kulinaristisen haasteeni ensimmäinen Afrikan mantereelle sijoittuva pujahdus oli kokemuksena ihan mielenkiintoinen, joskin lopputulokseltaan vaihteleva.

Algerialainen keittiö on eräänlainen yhteensulautuma berberi, arabi, ottomaani ja välimerellistä ruokakulttuuria. Tässä sen kummemmin tuota esittelemättä totean ainoastaan muutamia keskeisiä piirteitä: Algeriassa ateriat rakentuvat useimmiten lampaan tai naudanlihan, oliiviöljyn, tuoreiden kasvisten ja yrttien ympärille, leipä on niin ikään hyvin keskeinen osa, eikä ateria perinteisesti ole täydellinen ilman sitä. Hurskas muslimiväestö ei käytä porsaanlihaa.

Valitsin valmistettavakseni kesraa, perinteistä algerialaista kohottamatonta leipää, joka on oleellinen kumppani esimerkiksi keitoille. Pääruoaksi keittelin valkoista kanakeittoa. Keiton kanssa onnistuin, leivän en. Tästä syystä en rupea esittelemään leivän reseptiä sen tarkemmin, kiinnostuneet voivat kurkistaa sen täältä. Itse luulen, että epäonnistuin jauhojen vuoksi – korvasin durumjauhot vehnäjauhoilla – mutta tiedä häntä, syitä voi olla monia. Mitä keittoon taas tulee, hauska keltuaisen ja sitruunamehun aiheuttama värinmuutosilmiö toimi kyllä, kun lusikan tai kauhan laski liemeen, mutta kuvaan asti en sitä saanut tallennettua. Mutta eipä ollut saanut mielestäni alkuperäinenkään tekijä, keltaiseltahan tuo näyttää myös hänen kuvissaan. Näistä yhden olen lainannut myös reseptin viereen. Omat kuvani kun eivät tällä kertaa olleet oikein julkaisukelpoisia.

Mutta siis; keitto oli maukasta, liemen sitruunaisuus sopi mainiosti kanan makuun, samoin pieni kanelinen vivahde. Ehdotuksesta lisätty pieni määrä lasinuudeleita oli ihan hyvä ajatus, itse olisin tosin valinnut jonkin toisen nuudelilaadun tai mahdollisesti korvannut nuudelit esimerkiksi tortelliineilla. Joka tapauksessa hyvää keittoa, vaikkakaan ei mielestäni kovinkaan ”Afrikan makuista” – en tosin väitä, että tuntisin afrikkalaisten ruokien makumaailmaa, mutta itse yhdistäisin tämän jonnekin muualle, ehkäpä Aasian suunnalle.

Kokeilkaa ihmeessä, toki kesraakin, mutta suosittelen noudattamaan ohjeistusta itseäni tarkemmin.

”Chorba Bayda” eli valkoinen kanakeitto

4 annosta

500 g kanaa tai broileria
1 sipuli
1 porkkana (mielestäni näitä saisi olla enemmän)
1 sellerin varsi
3 valkosipulinkynttä
2 rkl oliiviöljyä
1 rkl voita
0,25 tl mustapippuria
0,25 tl chilihiutaleita
0,5 tl kanelia
1 tl hienoa merisuolaa
1 l vettä
400 g kikherneitä
1 keltuainen
1 sitruunan mehu
nippu tuoretta korianteria tai persiljaa

Lisäksi halutessasi:
nuudeleita tai pastaa, esimerkiksi tortelliineja

Paloittele kana suurehkoiksi palasiksi. Kuori ja silppua sipuli. Kuori ja paloittele myös porkkana(t) ja sellerin varsi. Kuori ja hienonna valkosipulinkynnet.
Lämmitä öljy sekä voi suuressa kattilassa keskilämmöllä. Lisää kananpalat ja ruskista niitä noin 5-10 min. Nosta kanat kattilasta sivuun odottamaan.
Lisää nyt kattilaan sipuli, porkkanat ja selleri. Paista alhaisehkolla lämmöllä, kunnes sipulit pehmenevät ja muuttuvat läpikuultaviksi. Lisää kattilaan valkosipuli sekä mausteet, palauta myös kananpalat kattilaan. Käristä muutaman minuutin ajan.
Lisää vesi, kiehauta, peitä kattila kannella ja alenna lämpöä. Hauduta 45 min.
Lisää kikherneet ja keitä vielä vartin verran. Lisää nuudelit tai pasta sopivassa kohdassa keittoaikansa mukaan.
Viimeisen viiden minuutin aikana sekoita pienessä kulhossa keskenään keltuainen, sitruunamehu ja tuore yrtti pieneksi silputtuna. Älä tee tätä aiemmin, jotta sitruuna ei ala kypsyttää keltuaista, joka näin ollen saattaa juoksettua. Lisää nyt haarukalla hämmentäen joukkoon myös kauhallinen lientä. Sekoita sitten seos rauhallisesti keittoon. Sammuta liesi ja jätä keitto kannen alle 5 minuutiksi.
Tarjoile lämpimänä.
Mikäli olet onnistunut, liemi muuttuu valkoiseksi sitä hämmennettäessä.