”Mutkat suoriksi” -nyhtökanaburgerit

Kirjoitettu by Kaisa

Jep. Sunnuntai kotioloissa ja tilauksessa hyvää sekä suhteellisen helppotekoista murkinaa. Grilli toimintakyvyttömänä. Mitäpä siis?

IMG_8500Jo pitkään olen miettinyt, että koska pulled pork, kotoisemmin nyhtöpossu, vaan on niin tavattoman hyvää – ja varsinkin kotona tehtynä – miksipä emme kokeilisi nyhtää jotakin muutakin, vaikkapa broileria. Mieleeni muistui sopivasti joskus silmiini osunut ja juuri tämän hetkisiin tarpeisiimme sopiva, siis helppo ja suhteellisen nopea sekä maukkaan oloinen resepti, jossa nyhtökanalla täytettiin pitaleipiä. Me päätimme tehdä saman Tosi Tummille Reissareille ja lisätä annokseen vielä perinteiset hamppareiden herkullistajamme, siis cheddarjuustoa, salaattia, tomaattia, herkkukurkkuja ja pisteenä iin päälle jogurttikastiketta olutmiehen tyyliin. Näin syntyi herkullisia nyhtökanaburgereita, joiden reseptistä kiitän Beach House Kitchen -blogia.

IMG_8501Tällä tavalla valmistettuna nyhtökana syntyy miltei rikollisen helposti. Ainoa mitä oikeastaan tarvitaan on muutama tunti aikaa; itse valmistusprosessi on lähinnä ainesosien sekoittelua toisiinsa. Kannattaa kokeilla.

Jälleen kerran, burgerinmakuisin terveisin!

Nyhtökana

Annos riittää noin viiteen burgeriin

500 g broilerin rintafileitä
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä

Kastike:
2 dl kanalientä
2 dl bbq-kastiketta (käytimme Santa Maria BBQ Sauce Original & Santa Maria BBQ Sauce Kentucky Whiskey -kastikkeita sekaisin)
1 prk tomaattipyreetä
1 rkl hunajaa
0,5 rkl paprikajauhetta
suolaa
mustapippuria
cayennepippuria

Sekoita kastikkeen ainekset yhteen.
Kuori ja lohko sipuli. Asettele kanan rintafileet ja sipulilohkot kannelliseen uunivuokaan ja kaada kastike päälle.
Paista ensimmäiset puoli tuntia 200 asteessa ja seuraavat kaksi tuntia 125 asteessa.
Paiston jälkeen revi liha haarukalla säikeiksi.
Kalasta sipulit pois kastikkeesta ja keitä sitä hieman kasaan. Näin saat oivallista bbq-kastiketta.
Ennen burgereiden täyttämistä lämmitä revittyä lihaa pannulla pienen kastikemäärän kanssa.

Sadepäivän mulla-ei-oo-mitään-tekemistä-piirakka italialaiseen tyyliin

Kirjoitettu by Kaisa

Sateinen lauantai-ilta, kun päivän kivat jutut – brunssi Klaus K:ssa – oli jo tehty, osoittautui oivalliseksi hetkeksi inspiroitua keittiöpuuhiin. Kauppaan ei huvittanut lähteä ja toisaalta pakastinta piti saada tyhjennettyä, koska: mikäs muukaan, kuin hillokausi.

Paistelinpa siis piirakan, ei mitään niin ihmeellistä, mutta sen verran maukasta, että ajattelin jakaa sen kanssanne. Pohjaan solahtivat oivallisesti polentan rippeet, täytteen valmistin mitä-kaapista-sattuu-löytymään -mentaliteetilla. Tällä kertaa piirakasta kehkeytyi makumaailmaltaan vallan italialaishenkinen ja pohjasta rouhea. Täytyykin taasen todeta, että ihan paras piirakkapohja syntyy, kun osan jauhoista korvaa esimerkiksi perunamuusilla, puurolla, sosekeitolla tai näköjään polentalla.

Eipä siis muuta, kuin pakastinta, jääkaappia ja kuiva-ainevarastoja tutkimaan; uskaltaisin veikata, että harvassa ovat ne kotitaloudet, joissa ei tuosta vain pystyisi piirakkaa loihtimaan. Taikasauvat siis heilumaan!

Italian makuinen piirakka

Vuoallinen (halk. 23 cm)

IMG_8489Pohja:
2 dl jauhoja (itse käytin pussinpohjallisiani sekaisin: graham-, ruis-, vehnä- ja durumjauhoja)
1 tl leivinjauhetta
1 dl valmista polentaa
30 g voita

Täyte:
tomaattipyrettä
ketsuppia
mozzarellaa
aurinkokuivattuja tomaatteja
1 kananmuna
150 g ranskankermaa
1 dl maitoa
1 rkl pestoa
suolaa
mustapippuria myllystä
1 iso tomaatti

Nypi voi, jauhot ja leivinjauhe murumaiseksi seokseksi. Lisää polenta ja sekoita tasaiseksi taikinaksi. Anna taikinan vetäytyä kylmässä noin 15 min.
Taputtele taikina piirakkavuoan pohjalle ja reunoille.
Levitä pohjan päälle sopivaksi katsomasi määrä tomaattipyre-ketsuppiseosta. Leikkaa mozzarella siivuiksi ja pilko aurinkokuivatut tomaatit, asettele ne vuokaan seuraavaksi.
Sekoita kananmuna, ranskankerma ja maito keskenään. Mausta seos pestolla, suolalla ja mustapippurilla ja kaada piirakan päälle.
Siivuta lopuksi tomaatti ja asettele tomaattisiivut päällimmäiseksi.
Paista piirakkaa uunin alatasolla 200-asteessa noin 30 min.

Omena- ja kriikunavarkaissa osa 3: hilloa vielä (enää) kerran

Kirjoitettu by Kaisa

Nyt taitaa olla niin, että nämä ovat tämän kauden viimeiset hillokokeiluni mitä omenoihin ja kriikunoihin tulee. Lopuille keksin jotakin muuta tehtävää sekä keittelen suuren kattilan tuttua ja turvallista perusomenahilloa, jotta saa Aleksikin mieleisensä makuisen hillosilmän puuronsa pinnalle talven pimeinä aamuina.

IMG_8445Nyt esittelemistäni ensimmäinen, kanelilla terästetty kriikunahillo, on varmasti oivallinen seuralainen esimerkiksi erilaisille juustoille. Itse kun en oikeammin juustoista sellaisenaan syötynä perusta, en osaa tarkemmin suositella mitään tiettyä, mutta kokeilkaa itse. Tai käyttäkää tätä minun tapaani vaikkapa rahkan kruunaajana. Hillo on sopivan kipakkaa, ei liiallisen makeaa, joten siitä pitääkseen ei tarvitse olla kaltaiseni sokerihiiri.

Toinen resepti taas, lakritsilla maustettu omenavoi, esittelee tekijälleen mielestäni melko erikoisen makuisen omenahillon tai – mikäli sen valmistaa pitkän kaavan mukaan – perinteisen omenavoin. Vaikka tämä Glorian Ruoka ja Viini -lehdestä poimittu ohjeistus onkin nimetty juuri lakritsin mukaan, maistuvat siinä mielestäni enemmän muut käytetyt mausteet, etunenässä maustepippuri ja neilikka. Näin lopullinen maku johdattaa minut lähinnä jouluisiin tunnelmiin. Sinänsä ehkä pienoinen pettymys, minä kun odotin tältä hillolta eniten juuri tuota lakritsisuutta. No, ehkä lakritsijauhetta voisi upottaa seokseen hieman kevyemmälläkin kädellä.

Kanelinen kriikunahillo

6 dl valmista hilloa

IMG_84391 kg kriikunoita
1 dl vettä
1,5 dl sokeria
1,5 dl hillosokeria
1 kanelitanko
1 tl kanelia
1 rkl vaniljasokeria (vanilja ei kuitenkaan lopputuloksessa päässyt ollenkaan kriikunoiden vahvan maun läpi, joten tähän lienee turhaa vaniljasokeria edes tuhlata)

Pese kriikunat ja poista niistä kivet.
Laita kriikunat kattilaan yhdessä veden, sokerien ja kanelitangon kera.
Kiehuta seos ja keitä miedolla lämmöllä noin 40 min. välillä sekoittaen. Poista valmiista hillosta kanelitanko ja lisää makusi mukaan vielä jauhettua kanelia.
Purkita hillo kuumana lasipurkkeihin ja sulje kannet. Vaihtoehtoisesti voit myös pakastaa hillon pidempää säilömistä varten.

Lakritsilla maustettu omenavoi

1 l valmista hilloa

IMG_84630,5 l kuivaa omenasiideriä
1 kg omenoita
2 dl fariinisokeria
1,5 tl (tai rohkeasti enemmän) lakritsijauhetta
0,5 tl jauhettua neilikkaa
0,5 tl kanelia
0,5 tl maustepippuria (ehkä hiukan pienempikin määrä riittäisi)

Pese ja kuutioi omenat.
Kaada siideri kattilaan (jos teet omenavoita perinteiseen tapaan, käytä uuninkestävää teräskattilaa tai emalipataa) ja keitä ilman kantta noin 15 min. jolloin siitä jää jäljelle noin puolet.
Lisää omenakuutiot siideriin ja keitä keskilämmöllä välillä sekoittaen 15 min.
Lisää fariinisokeri. Soseuta omenat liemineen sauvasekoittimella.
Lisää soseeseen mausteet ja keitä miedolla lämmöllä, kannella peitettynä ja välillä sekoittaen vähintään 20 min. Sose kiehuu kuplien, joten sekoita varoen.
Voit purkittaa soseen tässä vaiheessa, mutta jos haluat tehdä omenavoin perinteiseen tapaan, jatka kypsentämistä 120-asteisessa uunissa ilman kantta 2-3 tuntia, kunnes omenavoi on tummaa ja paksua. Sekoita 30 min. välein.
Purkita kuuma omenavoi, sulje purkit ja anna jäähtyä huoneenlämmössä. Säilytä kylmässä.

Avokado, My Love

Kirjoitettu by Kaisa

Jos ruoka-aineista pitäisi laatia kymmenen parasta käsittävä lista, muutama asia olisi varma: Ensinnäkin tehtävä olisi järkyttävän vaikea, jos ei jopa mahdoton, toiseksi lista mitä luultavammin saisi uuden muodon erittäin usein, varmasti miltei joka päivä ja kolmanneksi siitä löytyisi takuulla yksi asia, avokado.

IMG_4236Avokado on hyvää niin sellaisenaan kuin sangen monessa erilaisessa tarkoituksessa. Klassinen, jos ei viikottain niin ainakin kuukausittain nauttimamme alkupala syntyy, kun avokado täytetään yksinkertaisesti turkkilaisella jogurtilla ynnä mielialan mukaan joko savuporolla tai katkaravuilla. Muuta ei tarvita kuin hyppysellinen pippuria maustamaan kokonaisuuden. Lisäksi avokado toimii hyvin salaateissa, kylmissä keitoissa ja dippinä, noin muutamia mainitakseni. Tämä ekstraterveellinen herkku on todella löytänyt paikkansa keittiössämme.

Tällä kertaa esittelen teille muutaman avokadoreseptin, joita suosittelen kokeilemaan. Ensimmäinen niistä jäljittelee edellä mainitsemaani täytettyä avokadoa, joskin uudessa muodossa, cocktailin muotoon koottuna. Toiseen, risottoon, sitä vastoin törmäsin vasta hiljattain Meanwhile in Longfield -blogissa, enkä malttanut olla hetimiten testaamatta itsekin. Testi kannatti, mutta mainittakoon selvennykseksi, että toisin kuin kuvat antavat ymmärtää, söimme risottoa broilerin lisukkeena, emme pääasiallisena ateriana. Näin risotto toimikin todella hyvin, vähintään yhtä hyvin kuin joitakin vuosia sitten kovasti rummutettu avokadopasta, joka ainakin meille tuotti pienoisen pettymyksen. No, lisäkkeenä sekin oli hyvää, mutta ei mielestäni maineensa veroista.

Avokadonmakuisin terveisin!

Avokado-karpalo-kylmäsavuporococktail

Ainesten määriä en tullut laittaneeksi ylös, mutta kahteen annokseen käytin yhden avokadon ja muita voikin lisäillä omien mieltymysten mukaan. Lopputulos ei varmasti kärsi erilaisista suhteista.

IMG_8353(pakaste)karpaloita
sokeria
kylmäsavuporoa
smetanaa / turkkilaista jogurttia
suolaa
mustapippuria myllystä
tuoretta rosmariinia
avokadoa
limemehua
viispippuria myllystä

Sokeroi karpalot ja anna niiden sulaa rauhassa.
Hienonna kylmäsavuporo.
Vatkaa smetana kuohkeaksi vaahdoksi ja lisää siihen poro. Vaihtoehtoisesti voit lisätä poron turkkilaiseen jogurttiin. Lisää joukkoon karpalot ja mausta suolalla ja mustapippurilla. Hienonna mukaan myös rosmariinia.
Halkaise avokado, poista kivi ja paloittele hedelmäliha. Purista halkaistun avokadon päälle hieman limemehua tummumisen estämiseksi.
Kokoa cocktail laittamalla laseihin kerroksittain poroseosta ja avokadon palasia. Ripauta päälle vielä hiukan viispippuria.

Avokadorisotto

4 annosta

IMG_84205 dl kasvislientä tai vettä
1 salottisipuli
1 valkosipulinkynsi
0,5 dl oliiviöljyä
1,5 dl risottoriisiä
1 dl valkoviiniä (korvasin kuivalla omenasiiderillä, joka toimi myös hyvin)
1-2 tl suolaa
1 limetin raastettu kuori ja mehu
1 avokado
(3-4 tippaa Tabascoa)
2 rkl ranskankermaa

Kuumenna kasvisliemi tai vesi valmiiksi.
Kuori ja hienonna sipuli ja valkosipuli. Raasta limetin kuori.
Kuullota sipuleita öljyssä laakeassa kattilassa 2-3 min. Lisää riisi ja kuullota 2 min. kunnes riisin pinta muuttuu lasimaiseksi.
Lisää risottoon valkoviini ja suola sekä limetin kuori. Anna kiehua, kunnes valkoviini on lähes kokonaan haihtunut.
Lisää kauhallinen kasvislientä ja anna kiehua, kunnes neste on lähes kokonaan haihtunut. Lisää sitten lientä kauhallinen kerrallaan, kunnes riisi on kypsää. Riisin lajikkeesta ja laadusta rippuen tähän menee 13-17 min. Riisi saa olla pehmeää, mutta kuitenkin al dente eli hampaissa tuntuvaa.
Anna risoton jäähtyä hetki. Kuori ja halkaise avokado. Poista kivi. Soseuta avokado ja limetin mehu sauvasekoittimella (tai haarukalla). Kun risotto on hieman jäähtynyt, sekoita siihen avokadosose, mahdollinen Tabasco sekä ranskankerma.

Omena- ja kriikunavarkaissa osa 2: kriikuna-omenahillo

Kirjoitettu by Kaisa

Hilloa, taas. Toivottavasti te kaikki ei-hilloisat ihmiset ette hylkää Tunnelmallisia siinä uskossa, että ajattelette sen muuttuneen hilloblogiksi. Ei, lupaan että tämä hullu hilloaminen loppuu heti, kun äitiliinin kanssa saamme omenasadon purkitettua, eli muutaman viikon sisällä. Jokunen uusi hilloidea minulla vielä on mielessä, joten aivan heti ette näistä hillotouhuista pääse.

Mutta tapahtumapaikalle palataksemme vanhempieni pihalla, siinä suuren omenapuun rinnalla elelee kriikunapuu, vanha ja tuottoisa. Vaikka sen antimet ovatkin parhaimmillaan tuoreena makusteltuina, on noistakin osa purkitettava talven varalle – jo yksin siitä syystä, että suuren sadon sattuessa niiden syöminen sellaisenaan käy lähes mahdottomaksi tehtäväksi, ellei sitten halua siirtyä pelkälle kriikunadieetille, jota en ehkä uskaltaisi lähteä suosittelemaan…

Tällä kertaa valmistui siis hilloa, jossa pääosaa näyttelivät kriikunat omenoiden tanssahdellessa enemmän taka-alalla. Toki halutessaan voi hedelmien suhteita muuttaa tai sokeria lisätä, mutta seuraavalla reseptillä syntyi mukavan kirpeä seos, sellainen happamammastakin pitävälle sopiva vaihtoehto.

Tässä siis taas yksi alkusyksyinen makumatkaehdotelma.

Kriikuna-omenahillo

IMG_84031 kg kriikunoita tai luumuja
350 g kotimaisia omenoita
1 sitruunan mehu
300 g hillosokeria

Poista kriikunoista kivet. Itse helpotin urakkaa leikkaamalla niihin pienet ristiviillot, käyttämällä niitä noin 10 sekuntia kiehuvassa vedessä ja jäähdyttämällä ne sen jälkeen jäävedessä, jolloin niiden kypsyminen lakkaa. Näin kriikunat pehmenevät ja kivet on helpompi irrottaa.
Kuutioi omenat.
Laita kaikki ainekset kattilaan ja keitä noin 10 minuuttia välillä sekoittaen.
Soseuta sauvasekoittimella tasaiseksi ja kaada kuuma hillo puhtaisiin, kuumennettuihin tölkkeihin ja sulje purkit. Säilytä viileässä tai pakasta.

Mustikka ja Turkinpippuri; Match Made in Heaven

Kirjoitettu by Kaisa

Fazerin Tyrkisk Peber, Turkinpippuri, on ollut eri tavoin osa elämääni hyvin pitkään. Sitä, minkä ikäisenä pääsin sen makuun, en kykene muistamaan, mutta muistan, kuinka jo alakouluikäisenä makustelin silloin myytyjä Turkinpippuritankoja, jotka sittemmin ovat jääneet jo historiaan. Miksiköhän muuten näin? No, joka tapauksessa monet ihmettelivät tapaani nautiskella tätä herkkua; kastaa se maitolasiin ja nuolaista, nam ja maiskis!

Joitakin vuosia myöhemmin lasiin Turkinpippureiden seuraksi kaatui jotakin hiukan maitoa ärjympää. No, näitä teini-iän Turkinpippuritouhuja ei tarvinnut kovinkaan montaa kertaa testailla. Seuraavaksi löysin Turkinpippureiden loistavuuden, kun tykästyin leipomiseen. Turkinpippurit ja leivonnaiset, mikä loistava yhdistelmä. Esimerkkinä mainittakoon Turkinpippurijuustokakku, jolla ihastutin valmistujaisvieraitani vuosia sitten. Hmm, tuo reseptiikka pitäisikin etsiskellä uusintakierrokselle…

Mutta sukeltakaamme takaisin tähän päivään, sinne marjoilla täytetyn pakastimemme syövereihin. Jos mummi poimi meille viinimarjat, niin huonommaksi ei jäänyt äiti, joka noukki mustikat. No, ensi vuonna teen sen itse (kuten kaikkina edellisinäkin syksyinä on tullut ajateltua). Niin tai näin, taitaa olla niin, että koskaan aiemmin en ole tullut tehneeksi mustikkahilloa. Seuraavaan reseptiin törmättyäni oli kuitenkin pakko kokeilla. Mustikka ja Turkinpippuri samassa sokerisessa purnukassa. Tämän uskaltaisi olettaa toimivan…

Niinhän siinä kävi, että taas pääsen ylistämään Turkinpippurin taikaa. Hillosta tuli erittäin hyvää ja se taitaakin olla paras hillokokeiluni vähintäänkin tänä vuonna, vaikka kilpakumppanit eivät totisesti jää vähiin. Joku voi ehkä ihmetellä tätä hilloamiseni määrää, mutta minkä sitä hillohiiri kutsumukselleen voi. No, hilloa aamupuuroon, hilloa iltarahkaan, sitä kuluu ja pitkä talvikin on tulossa. Kaupan hillot voi tänä vuonna toivottavasti jättää ostamatta.

Tässä siis eri hyvä reseptiikka kokeiltavaksi ja ainakin jälkiruokien yhteyteen suositeltavaksi – mikäli ei satu olemaan tällainen itseni kaltainen sokerihiiri, joka nauttii tätäkin karkkia vaikka siinä kuuluisassa aamukaurassaan.

Mustikka-salmiakkihillo

IMG_8332IMG_83325 dl mustikoita
0,5 dl vettä
1,5 -2 dl hillosokeria (alkuperäisessä Dansukkerin ohjeessa kehotettiin käyttämään 3 dl, mutta mielestäni lopputulos oli jo tällä määrällä vallan makea)
0,5 dl Turkinpippurirouhetta

Perkaa mustikat. Nosta kattilaan mustikat, vesi, hillosokeri ja karamellimurska. Anna kiehua 5 min.
Kuori vaahto pinnalta. Purkita kuuma hillo puhtaaseen ja kuumennettuun lasipurkkiin. Sulje heti kannella ja anna jäähtyä. Säilytä viileässä.

Omenavarkaissa osa 1 ynnä viinimarjastelua osa 2: punaiset pomppaavat pataan eli punainen omenasose

Kirjoitettu by Kaisa

IMG_8400Jos pakastimestamme löytyy aimo annos mummin viinimarjoja, ei jääkaappimmekaan huonolta näytä, mitä kausiruokailuun tulee. Tarvittiin vain vierailu vanhempien luona ja se pullisteli jo ihania, maukkaita kotipihan omenoita. Koska seuraava vierailu on jo nurkan takana, täytyi niiden parissa alkaa puuhastella pikimmiten.

Siis hilloa; uudenlaista omenahilloa, joka saa punaisista viinimarjoista sekä mukavan säväyksen makuunsa että ihastuttavan värinsä. Dansukkerin sivustolta löytynyt resepti toimi mielestäni hyvin, mitä nyt vähensin omassa versiossani sokerin määrää melko huimastikin. He suosittelivat käyttämään tähän annokseen 500 grammaa, minä käytin 300. No, makeaa tämä on edelleenkin, mutta minun makuuni. Tekee aamupuurosta tai iltarahkasta vallan mainiota. Kehotankin kokeilemaan ja säätämään sokerin määrää omia mieltymyksiä vastaavaksi.

Punainen omenasose

1 l valmista hilloa

IMG_8394700 g omenapaloja (tämä määrä pitäisi siis päätyä kattilaan, joten punnitse vasta peratut omenat)
300 g punaherukoita
1 dl vettä
300 g hillosokeria

Laita omenapalat, marjat ja vesi kattilaan. Keitä kunnes omenapalat ovat pehmeitä.
Soseuta ja sekoita joukkoon hillosokeri. Kuumenna kiehuvaksi sekoitellen, pane kansi päälle ja anna soseen kiehua lempeästi poreillen 10 min. Sekoita välillä.
Purkita kuuma sose puhtaisiin, kuumennettuihin purkkeihin. Säilytä viileässä tai pakasta.

Tervetuloa vauva-arki!

Kirjoitettu by Kaisa

IMG_8377Tällä viikolla se sitten alkoi, vauva-arki. Aleksi suunnisti töihin, minä ja Pikku-Kokki omiin puuhiimme. Ensimmäinen päivä sujui vallan mainiosti kävelylenkin, ostosten ja ruoanlaiton merkeissä; paras työpäiväni ikinä – sillä sitähän se lastenhoito kuitenkin tavallaan on, vaikkakin merkitykseltään aivan toista luokkaa, mikäli tavalliseen työntekoon verrataan.

Nyt kun meistä on tullut lapsiperhe, olemme päättäneet, että mahdollisuuksien mukaan pyrimme joka päivä yhteiseen perheateriaan. Vielä tämä tuskin tulee onnistumaan, mutta sanotaan, että nyt tätä on hyvä lähteä harjoittelemaan – Pikku-Kokin minulle suomien ruoanlaittomahdollisuuksien mukaan. Samalla olen myös pikkuhiljaa alkanut kaivaa muistojeni laatikoista lapsuuteni herkkuruokia, joihin reseptit löytynevät äitini aarteistosta. Mutta tuohon on aikaa vielä tovi; jos ensin päästäisiin Pikku-Kokin kanssa käsiksi niihin ensimmäisiin makuelämyksiin…

IMG_8382Kuusiviikkoisemme kanssa valmistimme ensimmäisen yhdessä vietetyn päivämme kunniaksi ”Kanaa Igorin tapaan”. Resepti, jonka Glorian Ruoka ja Viini -lehti valitsi vuoden 2014 hauskimmaksi blogiruoaksi on peräisin Peggyn pieni punainen keittiö -blogista. Koska lähtökohtani tämän ruoan valmistukseen oli jälleen kerran hyödyntää ”ruokaa rippeistä” -ideologiaani – raivaten näin samalla tilaa pakastimeen tulevan omenahillokauden varalle – sovelsin ohjeistusta omiin ainesosavarastoihini sopivaksi.

Tässä siis sangen smetanainen, helppoudessaan arkiaterialle sopiva resepti, jota kelpaa kyllä suositella.

Kanaa Igorin tapaan

4 annosta

IMG_8372400 g broileria (fileitä, suikaleita tai mitä nyt sattuu löytymään; itse käytin sekaisin fileitä ja ostamamme valmiiksi paistetun broilerin rippeitä)
punaista ja/tai keltaista paprikaa yhden paprikan verran
1 iso sipuli
1-2 valkosipulinkynttä
puolikas pienehkö kesäkurpitsa
35 g tomaattipyrettä
0,5 rkl sokeria
1 tl suolaa
mustapippuria myllystä
tuoretta persiljaa
1 dl kanalientä
175 g smetanaa
maustekurkkua maun mukaan

Mikäli valitsemasi broilerit ovat raakoja, paista ne nopeasti kuumalla pannulla, niin että ne saavat kauniin värin.
Kuutioi paprikat sekä kesäkurpitsa ja hienonna sipulit. Kuullota kasvikset pannulla.
Lisää joukkoon tomaattipyre, sokeri, suola, mustapippuri, puolet persiljasta ja kanaliemi. Sekoita joukkoon myös smetana. Anna poreilla muutama minuutti.
Asettele broilerit uunivuokaan, (minä pilkoin fileet), ja kaada kastike niiden päälle.
Ripottele pinnalle maustekurkkua sekä lisää persiljaa.
Paista 175 asteessa 30-40 min.
Tarjoile kuskusin tai riisin kera.

Tunnelmallisia makuja ravintolamaailmassa luku 44: Parilla Steak House; perheystävällistä viihdekeskusruokailua Vantaalla

Kirjoitettu by Kaisa

Eilen vietimme tältä erää viimeistä yhteistä vauvalomapäivää. Tänään kävi Aleksilla käsky sorvin ääreen, minä ja Pikku-Kokki jäimme siis oman onnemme nojaan. No, työpäivän mitta Ukkelin kanssa kuluu siivillä ja iltaisin saamme toki nauttia toisistamme koko perheen voimin  ❤

Mutta takaisin eiliseen. Aleksi toivoi viimeiselle lomapäivälleen rentoa ravintolaruokailua ja koska tiedossa oli sateinen päivä, ajattelimme että sen voisi mainiosti sijoittaa vaikkapa kauppakeskukseen. No, tämä oli tietysti huomattavasti alun alkaen puntaroimaamme Haukilahden Paviljonkia epäromanttisempi valinta, mutta tuonnehan ehtii, sitten kun saamme seuraa auringostakin. Ja olihan tämä sentään vauvaloman päätös, siis perheravintola sopi tilanteeseen mainiosti.

Koska espoolaiskauppakeskuksia on tullut koluttua melko runsaasti, päätimme tällä kertaa kurkistaa Vantaalle ja huristelimme Viihdekeskus Flamingoon. Siinä mielessä reissu oli myös paluu menneeseen, että seurustelumme alkutaipaleella vierailimme täällä jostakin syystä melko tiheään. Tällä kertaa valitsemamme ravintola Parilla lukeutuukin ensimmäisiin yhteisiin ravintolakokemuksiimme. Silloin se toimi hyvin, katsotaan mikä on tilanne tätä nykyä.

IMG_8361IMG_8362Kuten yleisesti ottaen aina, kun olemme Flamingossa vierailleet, sen ravintolat ovat jälleen sangen vähäväkisiä. No, maanantai-iltapäivä. Piakkoin paikalle saapuu myös toinen vauvapariskunta, mutta muuten saamme melkolailla henkilökohtaista palvelua. Paikan miljööstä todettakoon, että ollakseen näinkin ketjupaikan näköinen ja oloinen, se on mielestäni viihtyisä tapetteineen ja takkoineen.

IMG_8366Meille melkolailla harvinaiseen tapaan päädymme samaan pääruoka-annokseen valitessamme listalta lihaburgerit (15,90€). Ja hyvä näin, annoskateus olisi muussa tapauksessa voinut olla mahdollinen. Burgeri on jättihyvä alkaen focacciatyylisestä sämpylästä, joka kätkee sisäänsä jauhelihapihvin, cheddarjuustoa, bbq-kastiketta, aiolia, marinoitua punasipulia, tomaattia, suolakurkkua ja salaattia. Myös pekoni, jonka ystävä en suuremmin ole, solahtaa annokseen mainiosti tehden minusta jo toistamiseen tyytyväisen valintaani; pohdinnoistani huolimatta en jättänyt pekonia annokseni ulkopuolelle. Nokkaa täytyy kuitenkin hieman koputtaa, sillä annokseen sisältyvä coleslaw ei vakuuta meistä kumpaakaan. Majoneesivelliä. Samoin ranskalaisten tilalle valikoimamme salaatti on pienoinen pettymys ja punasipulista puuttuu marinoidun punasipulin makeus oikeastaan tyystin. Mutta nuo ovat sivuseikkoja, joita on burgerin herkullisuuden tähden mahdollista katsoa läpi sormien.

IMG_3846Mitä jälkiruokiin tulee, ne saavat myös kiittää onneaan maukkaan burgerin niille petaamasta sangen suvaitsevaisesta vastaanottokomiteasta. Toisin kuin olisi pääruoan perusteella voinut odottaa, jälkiruoat ovat korkeintaan tyydyttävää luokkaa. Aleksi pitää mutakakkuannostaan (6,90€) maukkaana, joskin melko varmasti ainoastaan ravintolan toimesta sulattamana tai paistamana valmiskakkuna. Minusta taas tuntuu pitkälti siltä, että minulle tarjoiltu valkosuklaa-mansikkapannacotta (6,90€) taitaa niin ikään olla jonkinlaisen valmispussin tuotosta. Pannacotan päälle rakenneltu mansikkakiille on löysää, kuin koostumuksetonta kiisseliä.

Joka tapauksessa lähdemme Parillasta tyytyväisin mielin ja luulenpa, että vierailumme eivät lopu tähän. Burgerin kohdalla hinta-laatusuhde oli hyvä, jälkiruoan voi ensi kerralla jättää väliin – tai vaihtoehtoisesti nauttia vaikkapa varmasti hyvän jäätelöannoksen viereisestä Spice Ice -kojusta.

Parillalle siis osittain hieman varovainen suositus. Burgerimaistereita kehotan kuitenkin lämpimästi tutustumaan.

Ruoka: 4/5
Tunnelma: 3/5
Palvelu: 2+/5

Kokonaisuus: 3/5

Windows Puhelin -sovellus on päivittynyt

Kirjoitettu by Aleksi

258x67_WPS_Download_blk

Rakkaat lukijamme,

IMG_3631Tunnelmallisia makuja Windows Puhelin -sovellus on päivittynyt. Sovellus oli alkuvuoden ajan epäkunnossa, mutta tilanne on nyt korjattu ja sovellus on parempi kuin koskaan aikaisemmin!

Jos liität sovelluksen puhelimesi aloitusnäytölle, näet heti uusien lukemattomien artikkelien lukumäärän sovellustiilessä. Uudet artikkelit ovat korostettuna myös sovelluksessa. Korjattuna on myös ongelma, joka tuli esiin, kun tarkasteli kuvia suurennettuina.

Uusien artikkeleiden korostuminen sovelluksessa
Uusien artikkeleiden korostuminen sovelluksessa
Uusien artikkeleiden lukumäärä sovellustiilessä aloitusnäytöllä
Artikkeleiden lukumäärä sovellustiilessä aloitusnäytöllä

Tunnelmallisia makuja -sovelluksen saat puhelimeesi joko ylläolevaa linkkiä klikkaamalla tai puhelimen sovelluskaupasta hakusanalla Tunnelmallisia makuja.

Tunnelmallisia herkkuhetkiä siis entistä helpommin – missä ja milloin vain!