Tunnelmallisia makuja ravintolamaailmassa luku 46: Ensimmäinen – mutta ei varmasti viimeinen – vierailu Makaronitehtaalla

Kirjoitettu by Kaisa

img_8724Kun sunnuntaina tein katsastuskäynnin Espoon Ison Omenan syksyllä auenneeseen uuteen alueeseen, kiinnosti tietenkin eniten uusi ravintolamaailma. Ensisilmäykseltä tuo vaikuttikin ylipäätään tyylikkäältä kokonaisuudelta. Vaikka ravintoloista monet tulevat varmasti päätymään testauksemme kohteiksi, kiinnitti yksi huomioni aivan erityislaatuisella tavalla, Makaronitehdas. Ja olipa se tainnut tehdä näin monen muunkin kohdalla, sillä miltei kaikkien muiden alueen ravintoloiden näyttäessä sunnuntai-iltapäivänä kovinkin autioilta, riitti Tehtaalla väkeä lähes täydeksi asti.

Jo heti maanantaina istuimmekin autoon ja suoritimme testikäynnin. Sen kummemmin asiaa kiertelemättä, totean tulikokeen johtaneen siihen, että paluu lienee paikallaan. Eikä sitä luultavasti varrota kovinkaan pitkään.

img_8725Kun saavumme Makaronitehtaalle maanantai-iltapäivänä neljän tienoilla, kohtaamme tyhjähkön ravintolasalin, vaikka lisäksemme paikalle onkin jo löytänyt jokunen seurue. Asiakaskunta kuitenkin karttuu hetki hetkeltä ja poistuessamme ravintola on jo miltei täynnä. No, aiemmin yksin Hangon Makaronitehtaana tunnettu yritys on jo jonkin aikaa keräillyt mainetta ja kunniaa kyseisessä kaupungissa kesäravintolana.

Kärkeen on todettava, että miljöönsä puolesta Makaronitehdas taitaa olla ainakin yksi, jos ei se kaikkein tyylikkäin tapaamani kauppakeskusravintola. Sisustus miellyttää meitä kovasti ja mahdollisuus tarkastella kokkeja töissään avokeittiössä on sekin silkkaa plussaa.

img_8740img_8727Mutta puhutaanpa vihdoin ruoasta. Kun kerran makaronitehtaalla ollaan, syödään tietysti… salaattia. Joku – kuten vastapäätä istuva aviomieheni – saattaisi pitää outona haluta juuri makaroniravintolaan ja tilata sitten jotakin aivan muuta, mutta minkäs sitä mielihaluilleen mahtaa. Ruokalistalta esiin ponkaiseva caesar-salaatti jokiravuilla (14,00€) houkuttelee niin kovasti, että päätän jättää makaronit seuraavaan – jonka arvaan jo etukäteen olevan tulossa – kertaan. Ja hyvä näin, salaatti on jättihyvä ja jo yksin sitä kruunaavan mahtavan rapupinon nähtyäni tiedän tehneeni oikean valinnan. Tästä täydet pisteet.

img_8735Aleksi päätyy makkarapastaan (17,20€), jossa Makaronitehtaan omalla reseptillä valmistettu fenkolilla maustettu maalaismakkara saa seurakseen tomaattia, chiliä, valkosipulia, persiljaa, basilikaa ja parmesaania. Aleksi pitää sopivasti potkivasta lautasellisestaan erittäin paljon ja myös henkilökohtaisesti voin todeta makkaran sekä annoksen ylipäätään makoisaksi.

Kun annostemme, jotka jo itsessään ovat sangen reilulla koolla siunattuja, oheen tilaamme vielä ekstraleivät oliiviöljyllä, balsamicolla ja sormisuolalla, voi olon sanoa aterian jälkeen olevan kylläinen. Ja onnellinen; mukavaa että tällaisia helposti lähestyttäviä ja varmasti useita kertoja houkuttelevia paikkoja ilmiintyy omaan elinpiiriin.

Siis suuresti suositellen ja jo paluuta odotellen!

Ruoka: 4+/5
Tunnelma: 4/5
Palvelu: 3+/5

Kokonaisuus: 4/5

Tunnelmallisia makuja ravintolamaailmassa luku 45: Eatos Mexican Diner; melkein kuin Mexico Cityssä makustelisi – voisin kuvitella

Kirjoitettu by Kaisa

Entisinä erilaisten ruokadiilien suurkuluttajina olemme olleet positiivisesti yllättyneitä, kun kuluneiden kuukausien aikana hieman vastaavanlaisia palveluita on jälleen alkanut ilmaantua saataville. Vaikka ainakaan tähän mennessä eivät nykydiilit ole olleet entisten Chez Dominique- tai Luomo-diilien kaltaisia elämyksiä, on silti mukava silloin tällöin käydä syömässä niin sanotusti ”puoleen hintaan”. Näinpä taas nappasin diilistä kiinni ja otin äitini mukaan kokeilemaan Eatos-nimistä meksikolaista ravintolaa, jossa homman nimi oli nauttia kolmen ruokalajin vapaavalintainen ateria hintaan 22,50€ / ruokailija.

Saapuessamme ravintolaan torstai-iltapäivänä puoli neljän tienoilla se kumisee tyhjyyttään. Eatos on yksi muutamia vuosia sitten Töölönlahdenkadulle avatuista ulkokuoreltaan moderneista ravintoloista ja ehkäpä juuri sijaintinsa takia näin lounas- ja illallisajan välimaastossa elelee näinkin autiota aikaa. No, tuskinpa täällä alati tämän kaltaisessa rauhallisuudessa vaelletaan. Ei, siitä saamme todistuksen jo oman vierailumme aikana paikan pikku hiljaa iltaa kohden kansoittuessa.

img_8689Miljööstä sen verran, että tällainen lasikompleksi ei lukeudu minun henkilökohtaisiin suosikkeihini, mutta kätkee kuitenkin kuorensa sisään tunnelmaltaan ihan miellyttävän ja, kuten jo mainittua, vallan modernin ravintolan. Hento säröisyys johonkin suuntaan ei tietenkään olisi pahitteeksi, kun klassisesta Mexico Cityn katuruoasta kumpuavasta ravintolasta puhutaan. Toisaalta tällä tavoin taas korostuu ravintolan idea tuoda tuota katuruokaa saatavillemme hieman korkealaatuisemmin, hieman tuoreemmin.

img_8691img_8695Mutta ruokaan. Menun alkuruoista en suoraan sanottuna suuremmin innostu, mutta valintani on joka tapauksessa helppo: jättikatkaravunpyrstöjä, chiliä, limeä, korianteria ja kurkkusipuli-salaattia. Äiti päätyy lajitelmaan, jossa herkkusieni-juustokastiketta, guacamolea ja pico de galloa tarjoillaan maissilastujen kera. Oma annokseni on minun makuaistimuksilleni aivan liian tulinen. Kaavittuani ravunpyrstöistä niitä kauttaaltaan verhoavan kastikkeen kykenen syömään itse pyrstöt, mutta kurkkuviipaleita lukuun ottamatta annos jää muutoin lautaselle. Harmi juttu, jotenkin sitä taitaa pitää oletuksena, että näin tulisista annoksista varoitettaisiin menussa meitä arkajalkoja. Alkuruoka-annoksista toinen kuitenkin miellyttää valitsijaansa. Sekä sienillä aateloitu juustokastike että guacamole ovat herkullisia. Jos itse olisin maksanut tulipyrstöistäni 11,90€ olisi harmittanut, ehkäpä 9,90€ kastikelajitelmasta olisi niin ikään tuntunut hiukan suolaiselta.

img_8699img_8696Pääruoan kohdalla tilanne onkin vallan toinen, ei moitteen sanaa. Koska valinta tuntuu vaikealta, tilaamme annoksen pinaatti-fetaquesadilloja sekä appelsiini marinoidulla nyhtöporsaalla täytetyn burriton ja jaamme ne kahtia. Vallan toimiva ratkaisu, vaikka näistä annoksista olisikin ilomielin syönyt kumman tahansa annoskateutta potematta. Vaikka Meksikossa en ole vieraillutkaan, tuntuu jotenkin siltä, että nyt ollaan suhteellisen autenttisten meksikolaisten makujen äärellä. Totuttuun – vaikkakin minusta maukkaaseen – tapaan burrito ei ui juustokastikkeessa, annokset on täytetty raikkailla mauilla, aineksilla, joita uskoisin aidostakin meksikolaisesta katukeittiöstä löytyvän. Hintatasoltaan pääruoat ovat alkuruokiin nähden järkevämpiä; 14,90€ tämän tason annoksesta olisi ollut ihan kohtuullinen hinta.

img_8700Jälkiruoaksi lipaisemme molemmat vaniljajäätelöannokset chili-suklaa- ja mansikkakastikkeilla koristeltuina. Hyvää, ei mitään maailmoja mullistavaa, mutta sopiva lopetus tämän tyyppiselle katuruokakeissille.

Kaiken kaikkiaan siis mielekäs kokemus, joka täyteen hintaan (kolmesta ruokalajista ilman juomia 33,70€ / ruokailija) maksettuna olisi ollut hiukkasen tyyris tyyliinsä nähden. Joka tapauksessa olisin valmis antamaan perusmukavaa palvelua tarjoilevalle ravintolalle suositukseni, mutta ehkäpä kehottaisin kokeilemaan sitä illalla ja yhdistämään vierailuun vaikkapa cocktailin jos toisenkin – esimerkiksi sen alkuruoan tilalle. Kehuvat nimittäin olevansa innovatiivista laatua mitä baarimestaruuteen tulee…

Ruoka: 3/5
Tunnelma: 3/5
Palvelu: 3/5

Kokonaisuus: 3/5

Kauneus on maistajan silmässä eli hiukan tylsän näköinen – mutta maukas – possu-sipulipiirakka

Kirjoitettu by Kaisa

Kaikenmoiset nyhjää tyhjästä -kyhäilyt ovat hauska tapa a) tuhlata aikaa, kun odottelee, että pääsisi lähtemään päivän rientoihin, b) mielekäs ja maukas keino käyttää pakastimeen, jääkaappiin ja kuivavarastoihin kerääntynyttä ”silppua” eli erinäisiä ruokien ja ruoka-aineiden tähteitä sekä c) tapa ilahduttaa nälkäistä aviomiestä työpäivän päätteeksi. Eilen minulla oli näitä kaikkia; ylimääräistä aikaa, paljon silppua sekä halu ilostuttaa Aleksia, varsinkin kun itse pääsin myöhemmin nauttimaan meksikolaista ruokaa ravintolaillan merkeissä.

img_8680Näinpä leivoin inkiväärillä säväytetyn possupiirakan, jossa täytteen toista roolia näytteli karamellisoitu sipuli. Pohja – joka oli muuten maukas ja mukavan rapea – valmistui taas sitä-sun-tätä -tyyliini, tällä kertaa pääraaka-aineenaan pakastimen kätköistä löytyneet palsternakkamuffinssit.

Eipä siis tarvinnut taaskaan lähteä kauppaan maukkauksia etsimään. Piirakka onnistui hyvin, vaikka tällä kertaa ei voidakaan puhua erityisen kauniista lopputuloksesta. No, tämän värittömyyden alta löytyy kuitenkin herkullinen sydän, joten kannattaa testailla ja tarjota vaikkapa värikkään salaatin kera.

Ai niin, ohjeistuksen karamellisoituun sipuliin löysin Sillä sipuli -blogista. Kyllä oli muuten hyvää, tätä karamellisointiohjetta tulen hyödyntämään vastaisuudessakin.

Inkiväärillä säväytetty possu-sipulipiirakka

Vuoallinen (halk. 23 cm)

img_8684Pohja:
6 suolaista muffinssia / 2-3 dl perunamuusia tai muuta sopivaa täyteainesta
1 dl jauhoja (itse käytin 0,5 dl ruis- ja 0,5 dl durumjauhoja)
1 tl leivinjauhetta
0,25 dl öljyä

Täyte:
200 g maustamatonta porsaan suikalelihaa
tuoretta inkivääriä
hunajaa
limemehua
chilihiutaleita
valkosipulirouhetta / 1 valkosipulinkynsi
1 sipuli
10 g voita
1 rkl sokeria
1 rkl punaviinietikkaa
suolaa
mustapippuria
0,5 rkl vettä
1 kananmuna
150 g smetanaa
juustoraastetta
suolaa

Aloita lihasuikaleista ruskistamalla ne kuumalla pannulla ja jätä pakkauksen ohjeen mukaan hautumaan miedommalle lämmölle.
Kuori ja raasta pieni palanen tuoretta inkivääriä. Lisää hautuvien possusuikaleiden joukkoon inkivääri, hunaja, limemehu, chilihiutaleet ja valkosipulirouhe.
Tee lihasuikaleiden hautuessa pohja. Sekoita leivinjauhe ja jauhot keskenään. Lisää seokseen valitsemasi täyteaine – mikäli käytät tapaani esimerkiksi suolaisia muffinsseja tai muuta vastaavaa, aja ne tehosekoittimella sileäksi – sekä öljy ja sekoita tasaiseksi massaksi.
Taputtele taikina voidellun piirakkavuoan pohjalle ja reunoille. Nosta jääkaappiin täytteen valmistuksen ajaksi.
Kuori sipuli ja siivuta renkaiksi.
Sulata voi pannulla. Kuullota sipuleita miedolla lämmöllä, jotta ne saavat hiukan väriä. Lisää sokeri ja sekoita hyvin. Lisää punaviinietikka ja keittele, kunnes neste on melkein kokonaan haihtunut. Lisää hiukan suolaa ja pippuria sekä vettä.
Hauduta sipuleita hetki, kunnes ne ovat pehmeitä ja tahmaisia.
Sekoita karamellisoidut sipulit kypsien lihasuikaleiden joukkoon.
Sekoita keskenään kananmuna, smetana sekä juustoraaste. Lisää tarvittaessa himpun verran suolaa.
Levitä liha-sipuliseos piirakkapohjalle ja tämän päälle smetana-juustoseos.
Paista 200-asteisen uunin alatasolla noin 30 min.

Pannaria pääruoaksi, mikäpäs siinä

Kirjoitettu by Kaisa

img_8673Jos lapsilta kysyttäisiin, olisi varmasti sangen mukavaa saada ruoaksi pannukakkua. Kerrankin pääsee jälkiruokaan käsiksi jo ennen aikojaan. No juu, pieni huijaushan tässä tietysti on kyseessä, sillä eihän nyt puhuta aivan tavallisesta pannukakusta. Tämä versio nimittäin kätkee sisäänsä perunaa ja porkkanaa toimien näin esimerkiksi maukkaana iltapalana tai lisäkkeenä. Ainakin itselleni ajatus pannukakusta ihan tällaisenaan ateriana tuntuu hiukan tylsältä, joten suosittelen keksimään sen kylkeen jotakin itselle maistuvaa.

Reseptin nappasin jo monen monta kertaa esille tulleesta Kasvisruokaa koko perheelle -opuksesta ja täytyy todeta, että mainio idea jälleen kerran. Paljon tämän helpommin ei perunoita tai makaronia erikoisempaa lisäkettä saa valmistettua, joten pisteet myös siitä. Ehkä hieman alkuperäisajatuksen vastaisesti – onhan kyseessä kasvisruokakirja – valmistin pannukakun rinnalle jauhelihakastiketta, mutta ehkäpä tuo ei ole suuri synti, onhan sitä nykypäivänä ihan korrektia valita viinin värikin omien makumieltymysten, ei ruokalajin mukaan. Pannukakku-jauheliha -yhdistelmä toimi ihan moitteettomasti.

Peruna(-porkkana)pannukakku

Uunipellillinen (itse tein piirakkavuoallisen, joka syntyi puolittamalla ainesten määrä)

img_86766 raakaa perunaa (halutessasi voit korvata puolet porkkanoilla, jota omasta kokemuksestani suosittelen)
3 dl vehnäjauhoja
0,75 tl suolaa
7 dl maitoa
5 kananmunaa
voita tai öljyä vuoan voiteluun

Tarjoiluun:
esim. hilloa tai kasviksia

Kuori perunat ja porkkanat ja raasta karkeaksi.
Kuumenna uuni 225 asteeseen.
Vatkaa pannukakkutaikina jauhoista, suolasta, maidosta ja kananmunista. Sekoita vihannesraaste taikinaan.
Kaada taikina hyvin voideltuun suorakaiteen muotoiseen uunipannuun (noin 35 x 40 cm) ja paista uunin keskitasolla noin 25 min. kunnes taikina on hyytynyt ja pannukakun pinta saanut kauniin värin.

Matkailu avartaa osa 1: Afganistan

Kirjoitettu by Kaisa

Toissapäivänä se sitten starttasi, makumatkoihin perustuva maailmanvalloitukseni. Tarkemmin sanottuna tarkoitukseni on valmistaa jokaiselle maailman itsenäiselle valtiolle ominaista ruokaa, tehdä pieni pujahdus keittiöihin Afganistanista Zimbabween. Matkan tulen käymään aakkosjärjestyksessä ja valmistamaan jokaisen maan kohdalla ainakin yhden ruokalajin, miksei enemmänkin. Tästä se siis lähtee, tervemenoa Afganistaniin!

indexMakumatkailuni ensimmäinen etappi ei tarjonnut liiaksi vaihtoehtoja, kun etsiskelin sopivaa reseptiä toteutettavaksi. Muutamasta vaihtoehdosta valitsin Darai göd -nimeä kantavan lihakastikkeen, jota tarjoiltiin kurkumariisin kera. Alkuperäisessä reseptiikassa Darai göd valmistettiin lampaasta, mutta koska sen kerrottiin onnistuvan hyvin myös broilerista, härästä tai possusta, minä valitsin kastikkeeseeni possun lihaa. Tämä taisi kuitenkin tarkemmin ajateltuna olla hiukan virhevalinta, mitä siihen tulee, että suurin osa afganistanilaisista harjoittaa islaminuskoa, eikä näin ollen syö sianlihaa. No, pienestä kömmähdyksestä huolimatta saimme varmasti oivan käsityksen tyypillisestä afgaaniruoasta.

Nopeasti opiskeltuna afganistanilainen ruoka on sekoitus sitä ympäröivistä alueista, intialaisesta kulttuurista taas on peräisin suuri osa mausteiden kavalkadista: sahrami, korianteri, kardemumma, mustapippuri, joitakin mainitakseni. Perusasioita ovat vehnä, ohra, maissi ja riisi, hedelmät, pähkinät ja vihannekset sekä maitotuotteet. Afganistanilaiset pitävät suuresti myös liharuoista. Ruokailuvälineitä ei oikeastaan käytetä, vaan ruokaa syödään oikealla kädellä naan-leipää apuna käyttäen.

img_8635Darai göd oli hyvää, samoin kurkumariisi. Mausteita oli runsaasti ja ne olivat mielenkiintoisia, melko erilaisia kuin ne, joita olen yleisesti tavannut liharuokiin käyttää. Afgaaniruoille tyypilliseen tapaan kastike oli runsaan maistuvaa, mutta ei tulista. Hyvä niin. Mieleen tuli pitkälti nepalilaisissa ravintoloissa tarjoiltu murkina. Mainittakoon vielä, että koska garam masala sellaisenaan ei kuulu ainakaan Aleksin suosikkimakuihin, valmistin korvaavan mausteseoksen, joka ainakin tässä ruoassa toimi hyvin. Tämän itse tehdyn garam masalan ohjeistuksen löysin Soosissa-blogista.

Hyvä startti siis. Kabulin kujilla tuskin koskaan tulen tallustelemaan, mutta käyhän se näinkin. Ainakin olen nyt maistanut palan Afganistania.

Tältä matkalta odotan paljon. Tervetuloa mukaan!

Darai göd kurkumariisillä

4 annosta

img_86292 rkl öljyä
2 sipulia
1 tl jauhettua kardemummaa
3 tl garam masalaa (jos haluat maustaa minun tavallani, korvaa garam masala seuraavalla seoksella: 0,6 tl mustapippuria, 0,6 tl korianteria, 0,6 tl kanelia, 0,3 tl kuminaa, 0,3 tl kardemummaa, 0,3 tl inkivääriä, muutama neilikka)
3 tl korianteria jauhettuna (itse laitoin huomattavasti vähemmän)
0,5-1 tl chilijauhetta
1 dl vettä
3 valkosipulinkynttä
1 dl cashewpähkinöitä
2 dl paseerattua tomaattia
1 tl suolaa
600 g lampaan ulkofileetä (tai broileria, härkää / possua)
1 dl jogurttia

Kurkumariisi:
1 rkl öljyä
2 tl kurkumaa
4 dl vettä
2 dl kookoskermaa
3 dl jasminriisiä
suolaa

Poista lampaanulkofileestä kalvot ja leikkaa suikaleiksi.
Ruskista lampaanfilee öljyssä pienissä erissä. Mikäli valitset käytettäväksesi jotakin muuta lihaa, valmista se vaaditulla tavalla. Jätä liha odottamaan.
Kuori ja hienonna sipuli. Kuullota sitä öljyssä ja lisää mausteet. Kuullota muutama
minuutti ja lisää vesi. Hauduta kannen alla, kunnes sipuli on täysin pehmennyt.
Kuori ja hienonna valkosipulit. Lisää ne, cashewpähkinät ja paseerattu tomaatti kastikkeeseen.
Hauduta miedolla lämmöllä 15 min.
Lisää liha sekä jogurtti ja anna hautua 2-5 min. lihan mureudesta riippuen.
Valmista kurkumariisi. Laita öljy ja kurkuma paksupohjaiseen kattilaan ja anna lämmetä. Lisää kookoskerma ja anna kiehahtaa.
Sekoita joukkoon riisit ja anna hautua miedolla lämmöllä 15 min, kunnes neste on imeytynyt riisiin. Siirrä kattila liedeltä ja anna riisin vetäytyä hetki ennen tarjoilua.

 

Yksi ohje, kaksi piirakkaa

Kirjoitettu by Kaisa

Tänään Tunnelmallisissa alkaa uusi luku, kun aloitan itse itselleni asettamani maahaasteen suorittamisen. Tarkoituksenani on valloittaa maailma valmistamalla ruokaa sen jokaisesta keittiöstä. Koska tämä postaus ei kuitenkaan vielä varsinaisesti ”Matkailu avartaa” -haasteeseeni liity, palataan siihen tarkemmin hieman tuonnempana. Mainitsinpahan vaan, jotta tiedätte, mitä odottaa…

img_8621Koska ensimmäinen makumatkani tulee kohdistumaan Afganistaniin, eikä afgaanireseptejä tuntunut olevan liiaksi tarjolla, päätin suosiolla pitäytyä pelkän pääruoan valmistuksessa. Jälkiruokaa kuitenkin teki mieli ja omenoita on edelleen jääkaapin alaosa pullollaan. Siis jotakin omenaista. Tavanomaiset kaurapaistos tai piirakka eivät tällä kertaa inspiroineet, mutta hetkisen googlailtuani apuun lennähti kukapas muukaan kuin Kinuskikissa. Näin yhden luottoleipureistani ohjeistuksella väkersin Crème vanille -tortun, tai oikeastaan kaksi pientä sellaista, jonka makeus vietteli ainakin itseni kaltaisen makeilijan. Sovelsin hieman korvaamalla toisessa pienokaisessani omenan mustikoilla ja omenaversiossa siivuttamisen sijasta raastamalla omenat. Lisäksi käytin pohjataikinaan vehnäjauhojen rinnalla ruisjauhoja, jolloin piirakan makeus taittui mukavasti.

Mums! Kannattaa kokeilla.

P.S. Melko harvinaista on muuten sekin, että piirakka pärjää ihan omillaan, ei toisin sanoen kaipaa kastikkeita tai jäätelöitä kumppanikseen. Nyt on niin.

Crème vanille -torttu

Vuoallinen (halk. 23 cm)

img_8620Pohja:
3,5 dl vehnäjauhoja (itse korvasin osan ruisjauhoilla)
0,5 dl sokeria
ripaus suolaa
125 g voita
2 rkl vettä

Täyte:
450 g omenoita (paino ennen omenoiden käsittelyä) / mustikoita piirakan pohjan reilusti peittävä määrä
perunajauhoja (mikäli käytät mustikoita)
397 g kondensoitua maitoa
1,5 dl kevytmaitoa
2 kananmunaa
1 vaniljatanko / vaniljasokeria
kanelia

Sekoita jauhot, sokeri ja suola kulhossa. Nypi kuivat aineet sekaisin voin kanssa. Lisää vesi ja sekoita nopeasti tasaiseksi. Levitä taikina voidellun piirasvuoan (halkaisija 23 cm) pohjalle ja reunoille.
Kuori omenat ja poista omenankodat. Leikkaa omenat ohuiksi siivuiksi. Asettele vuokaan. Itse tein tällä kertaa omenoista siivujen sijaan raastetta, mikä toimi myös hyvin. Jos sen sijaan käytät mustikoita, pyörittele marjat pienessä määrässä perunajauhoja.
Sekoita kondensoitu maito, kevytmaito ja kananmunat keskenään. Halkaise vaniljatanko pituussuunnassa. Kaavi sisältä siemenet ja sekoita täytteeseen. Itse käytin vaniljasokeria, joka riitti mielestäni hyvin. Kaada täyte vuokaan omenoiden / marjojen päälle.
Ripottele pinnalle kanelia.
Paista piirakkaa 200 asteessa noin 40 min. Suojaa pinta foliolla, kun se on saanut kevyesti väriä.

Kasvisruokaa koko perheelle

Kirjoitettu by Kaisa

Sara Ask & Lisa Bjärbo: Kasvisruokaa koko perheelle 
Gummerus, 2016
Suom. Rita Oksanen
Mera vego : mat för hela familjen, Ordfront Förlag, 2014

kasvisruokaa_koko_perheelle03684Kasvisruokaa koko perheelle, nimenomaan – ainakin silloin tällöin.

Mitä kasvisruokaan tulee, tuossa se filosofia, jota itse olen tottunut noudattamaan. Pidän kasviksista vallattomasti ja syönkin niitä paljon, huomattavasti enemmän kuin lihaa. Kasvissyöjäksi en kuitenkaan ole koskaan ajatellut alkaa, haluan pysytellä sekasyöjänä. Näin jo yksin siitä syystä, että miekkostani, lihansyöjää henkeen ja vereen, ei kasvissyöntiin ihan helpolla käännytettäisi, ja minusta on mukava nautiskella ruoasta yhdessä, keskustella samoista makuelämyksistä. Mutta kasvisruokapäivä vaikkapa kerran viikossa voisi meidän perheessämme olla täysin mahdollinen, tavoittelemisen arvoinen asia. Varsinkin kun keskuuteemme on muutama kuukausi sitten saapunut pieni olento, jota lähden innoissani ohjaamaan kohti monipuolisen ruokailun ihmemaailmaa.

Joka tapauksessa mitä-tänään-syötäisiin -kysymykseen vastausta etsiskellessäni löydän itseni hirvittävän harvoin spontaanisti pelkän kasvisruoan ääreltä. Tuntuu haasteelliselta keksiä hyviä ja monipuolisia kasvisaterioita, vaikka lisäkkeiden ominaisuudessa niitä aina valmistamiini aterioihin sisällytänkin. Ja juuri tässä kohtaa nyt esittelemäni Kasvisruokaa koko perheelle astuu parrasvaloihin enemmän kuin toivottuna vieraana. Teoksen sivuilta löytyy kymmenittäin reseptejä, joiden avulla valmistaa kasvisruokia mitä erilaisimpiin tarpeisiin: arjen kaaoksen keskelle, hieman kiireettömimpiin arkipäiviin, viikonlopun vapaahetkiin tai niihin momentteihin, kun oikealta tuntuu vain herkuttelu. Huolimatta siitä, vaativatko reseptit aikaa enemmän vai vähemmän niitä tuntuisi yhdistävän helppous, näihin ruoanlaittopuuhiin voi ryhtyä varmasti miltei jokainen. Ja mitä kokemukseeni tulee, uskaltaisin kutsua yhdistäväksi tekijäksi myös ruokien herkullisuutta. Testaamani tomaattikeitto, munakoiso-kesäkurpitsalasagne, salaatti paistetuista uusista perunoista sekä kookoksella maustettu linssikeitto olivat kaikki makoisia.

Reseptien ohella teos kätkee kuoriensa väliin joitakin aukeamallisia hyödyllistä tietoa niin kasviruokailusta kuin lapsiperheen ruokailusta ylipäätään. Lisäksi on mainittava, että opuksen rento, ei vaatimalla vaativa tai missään mielessä nipottava suhtautuminen kasvisruokailuun antaa sille ehdotonta lisäarvoa. Kasvissyönti – tai syömättömyys – on kuitenkin jokaisen oma valinta, vaikkakin ainakin jossain määrin suositeltava sellainen. Sopivasti pupuilua mahtuu varmasti jokaisen elämään!

Sangen, sangen suositeltava opus.

Inkivääri ja maissi tupsahtavat tomaattikeittoon

Kirjoitettu by Kaisa

img_8573Sunnuntaipäivällisemme – sen jolla tarjoilimme pääruoaksi aiemmin esittelemääni munakoiso-kesäkurpitsalasagnea – alkuruoaksi valmistui inkiväärillä ja maissilla säväytetty tomaattikeitto. Kuten lasagneen myös keittoon reseptiikka löytyi Kasvisruokaa koko perheelle -teoksesta, jota nyt, neljä kertaa opusta käytännössä testanneena, voin hyvillä mielin suositella. Niin kasvissyöjille kuin erityisesti muille, kasvisruoan valmistusta hieman heikommin tunteville, niin perheellisille kuin perheettömille. Mutta teoksesta tarkemmin tuonnempana.

img_8586Keitto oli hyvää, inkivääri ja maissi toivat siihen tavanomaisesta tomaattikeitosta hieman poikkeavaa makumaailmaa. Lisäksi sen valmistus oli niin mutkaton ja nopea, että keiton keittää vaikka vauva toisessa kainalossa. Voin suositella!

Tomaattikeitto maissista ja inkivääristä

4 annosta

img_85891 keltasipuli
2 valkosipulinkynttä
oliiviöljyä
1 kg tomaattimurskaa
2-3 dl ruokakermaa
2 rkl raastettua tuoretta inkivääriä
1 kasvisliemikuutio
hyppysellinen paprikajauhetta
3 dl maissia
suolaa ja pippuria

Tarjoiluun:
rahkaa, jonka voit maustaa esimerkiksi wasabitahnalla tai raastetulla piparjuurella

Kuori ja hienonna sipuli ja valkosipuli. Kuullota kattilassa oliiviöljyssä.
Lisää kattilaan tomaattimurska, 2 dl kermaa, inkivääri, liemikuutio ja paprikajauhe. Anna kiehua hiljaa kannen alla muutaman minuutin ajan.
Halutessasi voit tässä vaiheessa soseuttaa keiton sileäksi ja tehdä siitä juoksevampaa vettä tai kermaa lisäämällä.
Huuhtele maissi, lisää keittoon ja mausta suolalla ja pippurilla.

Omenavarkaissa osa 4: piirakkaa englantilaiseen tyyliin

Kirjoitettu by Kaisa

Alkukesästä raparperien kera hääriessäni ja uusia ja erikoisia kokeiluja tehdessäni olin miltei unohtaa sen ehkäpä tavallisen, mutta sitäkin herkullisemman asian, raparperipiirakan. No, muistinpa kuitenkin ja taisinpa sitten tekaista sen elämäni parhaan raparperipiirakan. Tämä siis johdantona sille, että kaiken hilloamiseni keskellä, myös omenapiirakka on jäänyt toteuttamatta. Tai oli; seuraavassa todiste siitä, että asia on tullut korjatuksi.

img_8550Tällä kertaa kokeilin englantilaishenkistä piirakkaa, jossa omenahillomainen täyte asutetaan pohjaan, jonka taikina poikkeuksellisesti valmistetaan kuumaan veteen. Alkuperäisidean mukaan piirakka olisi leivottu englantilaiseen tapaan taikinakuoren sisälle, mutta sovelsin sitä hieman ja tein piirakan pinnalle ainoastaan taikinaristikon. Melko perinteisen näköinen lopputulos syntyi näinkin.

Reseptin tähän tuotokseen löysin Sauvajyvänen-blogista, joten kiitokset lähtevät sille suunnalle. Ja kuten Sauvajyvänen toteaa, tämän tyyppistä kuuman veden taikinaa tavataan tavallisesti käyttää suolaisiin piiraisiin, mutta toimii se hyvin näinkin. Tätä helppoa reseptiikkaa kelpaa testailla.

Omenapiirakka kuuman veden taikinaan

Vuoallinen (halk. 23 cm)

img_8547Taikina:
4,5 dl jauhoja (itse käytin 3 dl vehnä- ja 1,5 dl ruisjauhoja)
0,5 tl suolaa
100 g voita
1 dl vettä
1 kananmuna

Täyte:
500 g omenoita (tämä on paino omenoiden käsittelyn jälkeen)
140 g hillo-marmeladisokeria (tai maun mukaan, tällä tavalla lopputulos oli sangen makea)
1,5 tl kanelia
1 tl kardemummaa
1 tl vaniljasokeria

1 kananmuna voiteluun

Valmista ensin taikina. Mittaa jauhot ja suola kulhoon.
Sulata voi kattilassa, lisää vesi. Kun ne kiehuvat, kaada ne jauhojen joukkoon, sekoita haarukkavatkaimella. Sekoita joukkoon lopuksi yksi kananmuna.
Anna taikinan jäähtyä ennen kuin alat käsitellä sitä.
Taikinan jäähtyessä, tee täyte. Pilko omenat pieniksi kuutioiksi. Laita ne kattilaan, kaada päälle sokeri ja mausteet, voit lisätä myös pienen lorauksen vettä (alle 0,25 dl). Anna hautua hetki, niin että sokeri sulaa kuutioiden joukkoon.
Kokoa seuraavaksi piirakka. Jos haluat tehdä piirakalle kuoren, ota taikinasta kolmasosa erilleen. Mikäli teet minun tavallani vain taikinaristikon, pienempi määrä riittää.
Taputtele taikina piirakkavuokaan. Levitä täyte vuokaan ja kauli lopusta taikinasta piirakalle joko kansi tai taikinaristikko. Puristele kansi- tai ristikkotaikina hyvin kiinni ja voitele piirakka kananmunalla.
Paista piirakkaa 200 asteessa 20 min. ja laske lämpö 180 asteeseen jatkaen paistamista 30 min.

Munakoiso ja kesäkurpitsa hyppäävät lasagnelevyjen väliin

Kirjoitettu by Kaisa

img_8531img_8512Sunnuntaina saamme jälleen ruokavieraita, jee! Tällä kertaa kutsutuista osa on kasvissyöjiä, joten ajattelin vaihteeksi suunnitella aterian heidän ehdoillaan, toisin sanoen tarjota koko seurueelle kasvisruokaa. Oivallisen avun mitä-valmistaa -pohdinnoilleni tarjosi jo muutamaan otteeseen hyväksi toteamani opus Kasvisruokaa koko perheelle, jonka reseptiikalla tein pääruoaksi munakoiso-kesäkurpitsalasagnea. Ehkä ensimmäinen kasvislasagneni koskaan, vaikka asiaa olen vallan usein harkinnutkin. Nyt siis sanat johtivat tekoihin. Hyvä homma, hyvää taisi tulla. Teos tosin majailee vielä pakastimessa sunnuntaita odottelemassa, mutta uskallan suositella jo nyt. Pelkkä kastike oli sen verran makoisaa.

img_8526Kiitos siis jälleen Sara Askille ja Lisa Bjärbolle mainiosta ohjeesta; lupaan, että itse kirjakin pääsee ensi tilassa esittelyyn. Ja paljastettakoon, että sunnuntain alkuruoka valmistunee sekin samaisen teoksen ohjastamana, mutta palataan tuohon tuonnempana.

Siis kasvisruokaisin terveisin muistutan niin itseäni kuin teitäkin: vähintään yksi kasvisruokapäivä viikossa miehen tiellä pitää. Vaikka itse viettäisin niitä kernaasti paljon enemmänkin.

Munakoiso-kesäkurpitsalasagne

6 annosta

img_85272,5 l munakoisoa ja kesäkurpitsaa kuutioituna (yksi iso tai kaksi pientä molempia)
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
öljyä
4 dl ranskankermaa
500 g tomaattimurskaa
1,5 kasvisliemikuutiota
pippuria ja oreganoa (tuoretta tai kuivattua) maun mukaan
noin 12 lasagnelevyä
150 g fetajuustoa
2-3 dl juustoraastetta

Huuhtele munakoiso ja kurpitsa, kuutioi pieneksi. Huom! Lopputulos on sitä parempi, mitä pienempiä erityisesti munakoisokuutiot ovat.
Kuori ja hienonna sipuli ja valkosipuli.
Kuullota vihanneksia esimerkiksi isossa vokkipannussa muutaman minuutin ajan.
Lisää ranskankerma, tomaattimurska ja kasvisliemikuutiot ja keitä vähemmäksi noin 10 min. ajan. Mausta maun mukaan pippurilla, oreganolla ja tarvittaessa suolalla.
Kaada kastiketta uunivuoan (noin 25 x 30 cm) pohjalle, mutta vain niin paljon, että pohja peittyy. Aseta lasagnelevyjä päälle ja vuorottele tähän tapaan kastikkeella ja lasagnelevyillä. Murusta feta yhteen kastikekerrokseen. Kaada viimeiseksi päälle kastiketta. Kastiketta pitää jäädä tähän viimeiseen kerrokseen niin paljon, että päällimmäisetkin lasagnelevyt peittyvät kokonaan, sillä muuten levyistä tulee kuivia ja hieman liian rapeita. Ripottele lasagnen päälle juustoraaste.
Paista uunin keskitasolla noin 20 min. tai lasagnelevypakkauksen ohjeen mukaan.