Kesän kalavesiä ja mökkireissuja odotellessa voi fiilistellä vaikka seuraavan muikkureseptin parissa. Helposti valmiiksi peratuista kokonaisista muikuista syntyvät uunimuikut lähinnä dipataan voi-öljyseoksessa ja jauhoissa, jonka jälkeen uuni hoitaa homman loppuun. Yksinkertaisimmillaan lisäkkeeksi riittävät perunamuusi ja sitruuna-aioli, joten ruoka on lautasilla sangen nopeasti.
Rapeista uunimuikuista innostui meillä koko perhe, vaikka kaikki meistä eivät olekaan erityisiä kalafaneja. Tätä edullista kalavaihtoehtoa kannattaa ilman muuta kokeilla.
Sekoita jauhot, suola ja pippuri laakeassa astiassa. Yhdistä voisula ja öljy. Pyöräytä muikut voisulassa ja sen jälkeen yksitellen jauhoseoksessa. Nosta leivinpaperoidulle uunipellille. Kypsennä 200-asteisen uunin keskitasolla noin 10-20 min. kunnes muikkujen pinta on rapea. Tarjoile esimerkiksi perunamuusin ja sitruuna-aiolin kera.
Viime viikolla elettiin tämän vuoden ensimmäiset ihan oikeasti vienoa kevään tuoksua huokuvat päivät. Vähän sattumalta tulin juuri tuollaisena päivänä valmistaneeksi myös aterian, joka vei ajatuksia jollain tapaa kevään suuntaan, vaikka ei sinänsä mikään kevätklassikko ollutkaan.
Fenkoli-orzopasta, orzotto, sen varmasti sai aikaan, keväisen olon lautasella. Vähän kuin olisi valmistanut kevään ensimmäisen parsarisoton, mutta kepeämmän sellaisen. Itse tykkään jyväpasta orzosta valtavasti ja vaikka risotot ovat huippujuttu, niiden juuston aiheuttama raskaus ei aina houkuttele. Orzosta saa mainion kevyemmän risoton, sillä juustoa ei välttämättä tarvita lainkaan.
Tätä inkiväärimarinoidulla broilerilla – joka muuten on kokeilemisen arvoinen ihan sellaisenaankin – rikastettua annosta kannattaa ilman muuta testata. Halutessaan broilerin voi toki korvata myös sopivalla kasvisvaihtoehdolla. Ja juuri kun pääsin sanomasta, että fenkolille on hankala keksiä käyttöä, on tämä orzotto sille mitä oivallisin sijoituspaikka.
Fenkoliorzotto: öljyä paistamiseen 1 pieni fenkoli 1 punasipuli 100 g lehtikaalia 1 rkl juoksevaa hunajaa suolaa mustapippuria myllystä 200 g orzo-pastaa 1 dl kuivaa valkoviiniä/1 rkl valkoviinietikkaa ja 0,85 dl vettä 6 dl kanalientä 2 rkl sitruunamehua 1 tl raastettua sitruunankuorta 1 rkl voita
Aloita marinoimalla broilerit (vaikka jo edellisenä iltana). Sekoita marinadin ainekset keskenään. Pane broilerit marinoitumaan jääkaappiin vähintään kahdeksi tunniksi. Ota broilerit huoneenlämpöön noin puoli tuntia ennen valmistamista. Leikkaa fenkoli ohuiksi siivuiksi, kuori ja leikkaa sipuli ohuiksi renkaiksi. Poista lehtikaalista kova lehtiruoti ja revi lehdet suupaloiksi. Paista broileripihvit öljyssä molemmin puolin kauniin ruskeiksi. Nosta folioon käärittynä sivuun odottamaan. Lämmitä pannu uudelleen ja lorauta sille hiukan lisää öljyä. Kuullota fenkolia ja sipulia, kunnes ne notkistuvat. Sekoita joukkoon hunaja ja sen jälkeen lehtikaali. Pyörittele vielä hetki ja mausta suolalla sekä pippurilla. Lisää orzot ja sekoittele muutama minuutti. Kaada seuraavaksi pannulle valkoviini ja anna kiehahtaa. Lisää kanalientä vähitellen desi kerrallaan jatkuvasti sekoittaen. Jatka kunnes pasta on kypsää ja imenyt kaiken liemen sisuksiinsa, noin 10 min. Lisää lopuksi sitruunamehu ja kuoriraaste sekä voi. Tarjoile broileripihvien kera.
Kun joitakin aikoja sitten valmistin uunilohta Aasian makuisella kaalipedillä, olimme koko perhe sitä mieltä, että kyseessä oli paras kaaliruoka hetkeen. Niinpä samanhenkinen, inkivääriä, kookosta ja currytahnaa sisältävä kaalikeitto houkutti kovasti.
Ja olihan tämä hyvää. Raaka-aineita ei mausteita lukuun ottamatta tarvita paljoakaan, ne ovat edullisia ja keiton valmistaminen on helppoa. Kaiken muun hyvän lisäksi herkullinen ruoka on pöydässä melko lailla nopeasti. Kannattaa siis ilman muuta kokeilla, makumatka Aasiaan on aina paikallaan.
Raasta kaali ja kuorittu porkkana karkeaksi raasteeksi. Kuori ja hienonna sipuli ja valkosipulinkynnet. Kuumenna öljy kattilasssa. Lisää currytahna, paprikajauhe sekä muskottipähkinä ja kuumenna hetki sekoitellen. Kumoa kaali, porkkana ja sipulit kattilaan. Kuullota kasviksia 10 min. ajan. Lisää kookosmaito, vesi, fondi, soija sekä kuorittu ja raastettu inkivääri. Hauduta kaali-kookoskeittoa noin 15 min. Mausta pippurilla. Keiton hautuessa paahda auringonkukansiemenet kuumalla kuivalla pannulla. Varo polttamasta siemeniä. Tarjoile keitto siementen ja halutessasi kookoshiutaleiden kera.
Yksi helmikuun satokausikasviksista, salaattifenkoli, on raaka-aine, jota tulen käyttäneeksi harvemmin. En oikein osaa valmistaa sitä, usein se tuntuu jäävän jotenkin sitkeäksi ja anismainen makukin on monessa yhteydessä vähän niin ja näin.
On kuitenkin eräs valmistustapa, joka fenkolin kohdalla toimii aivan erityisen hyvin, pikkelöiminen. Pikkelöity fenkoli on raikkaan kirpeä lisuke, joka nostaa monet tuhditkin (liha)ruoat uudelle tasolle. Purkki säilyy – jos säilyy – jääkaapissa viikon verran, jonka jälkeen voikin tehdä taas uuden.
Pikkelöity fenkoli
1 fenkoli (noin 300 g) 1 dl väkiviinaetikkaa 1 dl vettä 0,25 tl suolaa 0,75 dl sokeria 2 tl sinapin- tai korianterinsiemeniä
Huuhtele fenkoli. Poista vihreät varret ja mahdollinen huono ylin kerros. Vihreät osat voit käyttää myöhemmin esimerkiksi tomaattikastikkeeseen tai keittoon. Leikkaa fenkoli ohuiksi suikaleiksi. Mittaa etikka, vesi, suola, sokeri ja siemenet kattilaan. Kiehauta sekoitellen, niin että sokeri ja suola liukenevat. Laita fenkoli tiiviskantiseen rasiaan ja kaada liemi päälle. Sulje rasia ja ravista. Nosta jääkaappiin maustumaan. Pikkelöity fenkoli säilyy jääkaapissa vajaan viikon.
Lempeä kanapata syntyy helppoakin helpommin ja hautuu kypsäksi uunin lämmössä. Sopivasti tomaattinen ja täyteläisen kermainen pataruoka on makumaailmaltaan lempeä, mutta kuitenkin maukas. Yrttejä, valkosipulia ja sitruunaa, mitäpä sitä muuta.
Muuten simppeli valmistusprosessi vaatii kuitenkin jonkin verran aikaa. Siis mainiota ruokaa hitaisiin viikonloppuihin tai toisaalta etätyöpäiviin, jolloin pikaisesti esivalmisteltu ruoka on mukava nostaa höyryävänä päivällispöytään.
Kanapata
6 annosta
800 g broilerin rintaleikettä 1,5 tl suolaa mustapippuria myllystä 1 tl kuivattua timjamia 2 sipulia 4 valkosipulin kynttä 30 g voita/2 rkl öljyä 1 sitruunan kuori ja mehu 400 g yrttimaustettua tomaattimurskaa 6 aurinkokuivattua tomaattia 1 rkl hunajaa 2 dl kuohu- tai ruokakermaa 1 dl lehtipersiljaa
Mausta broilerin leikkeet suolalla, pippurilla ja timjamilla. Kuori ja paloittele sipulit ja valkosipulit. Ruskista leikkeet ja sipulit padan pohjalla voissa tai öljyssä. Raasta broilerien päälle pesty sitruunan kuori ja purista puolet sitruunan mehusta. Lisää pataan tomaattimurska, pilkotut aurinkokuivatut tomaatit ja hunaja. Anna kiehahtaa. Kypsennä pataa ilman kantta uunin alaosassa 200 asteessa noin 45 min. Sekoita joukkoon lopuksi kerma ja viimeistele persiljalla. Tarjoile esimerkiksi riisin tai pastan kera.
Veriappelsiinien harmillisen lyhyt kausi on nyt parhaimmillaan. Näinpä parasta, mitä hilloista pitävä voi kautta jatkaakseen tehdä, on tietysti purkittaa veriappelsiinien ihanuutta. Veriappelsiinihillo on hyvällä tavalla hieman karvasta, mutta ei kuitenkaan perinteisen appelsiinimarmeladin tapaan. Ainakin meillä tämä on koko perheen suosikki.
Toinen puoli ensimmäisestä purkista päätyi tällä kertaa kauranappien päälle yhdessä ricotan kanssa. Näin syntyi hurmaavia cocktailpaloja päivällisen ruokahalun herättäjiksi. Osasta hilloa tein veriappelsiini-suklaajäätelöä, jota suosittelen niin ikään ilman muuta kokeilemaan. Reseptin jäätelöön voit kurkistaa täältä. Vaihda vaan kuoriraaste veriappelsiinin kuoreen ja marmeladi tähän hilloon. Loput hillosta sitten jogurttiin, puuron päälle, mitä ikinä. Maistuu vaikka sellaisenaan ja tuo ihanan muiston sydäntalven veriappelsiineista – jos nimittäin malttaa mielensä ja hilloa on jäljellä vielä, kun kevät tai jopa kesä koittaa.
Veriappelsiinihillo
1 kg (luomu)veriappelsiineja peukalonpään kokoinen pala inkivääriä 0,5 dl vettä 4 dl hillosokeria
Pese kaksi veriappelsiinia huolellisesti. Kuivaa ja raasta niiden kuoret. Kuori ja raasta inkivääri. Kuori veriappelsiinit ja poista valkoiset kalvot parhaasi mukaan. Paloittele appelsiinit saksilla kattilan päällä, jotta saat kaiken mehun talteen. Poista löytämäsi siemenet. Lisää kattilaan kuoriraaste, inkivääri ja vesi. Kuumenna miedolla lämmöllä, kunnes veriappelsiinit alkavat hajota hiukan. Lisää hillosokeri koko ajan sekoittaen. Keitä hilloa miedolla lämmöllä välillä sekoittaen 30-45 min. riippuen siitä, kuinka jämäkän hillon haluat. Muista, että hillo jämäköityy viileänä. Purkita kuumana ja säilytä jääkaapissa.
Yksi suosikeistani ovat kasvispihvit. Valmistan niitä usein isomman määrän kerralla ja pakastan ylimääräiset. Ne sopivat niin pääruoaksi kuin lisäkkeeksikin. Ja koska muuten kasviksia mallikkaasti popsivat lapsemme, eivät kasvispihveistä liiemmin välitä, saan itse nautiskella niitä vaikkapa silloin, kun ilahdutan heitä esimerkiksi makaronilaatikolla tai muilla supersuosikeilla.
Tällä kertaa upotin pihveihin kyssäkaalin, kesäkurpitsan ja parsakaalin. Ne ovat mainioita siitäkin syystä, että kasviksia voi valita oman mielen ja varaston mukaan, eikä kauppareissua välttämättä vaadita lainkaan. Eräs ongelma kasvispihveihin kuitenkin liittyy. Usein pannulla paistettaessa ne on vaikea saada pysymään koossa. Olenkin monesti paistanut pihvit juuri tästä syystä uunissa. Hyviä tulee näinkin, mutta pannulta pihviin tarttuva rapeus loistaa tällöin poissaolollaan. Nyt luulen kuitenkin keksineeni ratkaisun tähänkin ongelmaan. Se on hidas paistotapa, jossa pihvit voi rauhallisin mielin lähes unohtaa pannulle. Näin ne kypsyvät pikkuhiljaa kauttaaltaan ja kääntelykin sujuu pihvien rikkoutumatta.
Pihvien paistuessa ehtii hyvin valmistaa kasvispihvien luottokumppanin, jogurttikastikkeen, sekä keittää riisit tai perunat, joten ateriakokonaisuus on sekin helposti koottu. Kerrassaan mainiota!
Aloita raastamalla kesäkurpitsa. Laita raastettu kesäkurpitsa siivilään ja ripottele päälle vähän suolaa. Anna valua noin 15-20 min. Raasta tällä välin kuorittu kyssäkaali sekä parsakaali ja silppua kuoritut sipulit. Itse tykkään kuullottaa sipulit pannussa, mutta ne voi halutessaan lisätä myös raakana. Sekoita kasvikset kesäkurpitsaa lukuun ottamatta keskenään. Riko kananmunien rakenne haarukalla ja sekoita joukkoon korppujauhot. Anna turvota hetki. Purista kesäkurpitsaraasteesta nesteet ja painele talouspaperilla kuivaksi. Yhdistä kaikki raaka-aineet ja mausta suolalla. Muotoile taikina pihveiksi ja paista pannulla tai uunissa. 225-asteisessa uunissa pihvit valmistuvat noin 20 minuutissa. Pannulla paistettaessa lämmitä liesi keskilämmölle ja anna niiden kypsyä hitaasti. Rikkoutumisen välttämiseksi käännä vasta, kun pihvien sisus on kiinteytynyt riittävästi. Tarjoile jogurttikastikkeen kera.
Kun on vielä muutama päivä aikaa hehkuttaa tammikuun satokausitähtiä, otan esiin yhden omista kauden suosikeistani, lehtikaalin.
Seuraava resepti ei välttämättä vaadi lehtikaalia vaan siihen voi mainiosti käyttää myös erilaisia salaatteja, vaikka niitä jo parhaat päivänsä nähneitä hieman nuupahtaneita kerien ja ruukkujen loppuja. Tämä onkin yksi omista suosikkiresepteistäni mitä niin sanottuun tähteistä tähdiksi -ruoanlaittoon tulee. Vähän niin kuin pinaattikeittoa, mutta huomattavasti kevyempää. Itse olen monesti tarjoillut tätä alkuruokana ja saanut monet vieraista innostumaan. Kokeilepa siis sinäkin.
Toinen mitä mainioin tapa käyttää iso nippu lehtikaalia on tehdä lehtikaali-linssilasagnea. Lasagnesta kun puhutaan, hommaa on tietysti enemmän, mutta lopputulos palkitsee, joten suosittelen ilman muuta tarttumaan tähänkin haasteeseen. Tavallisesta poiketen tässä reseptissä juustokastike korvataan yksinkertaisemmalla tuorejuusto-ruokakermaseoksella, joka toimii mainiosti. Lasagnelevyjen lisäksi kannattaa väliin sujauttaa vielä ohuita kesäkurpitsasiivuja, jotka menevöittävät paistosta entisestään. Nam, mikä herkku! Ohjeen lasagneen voit kurkistaa täältä.
Huuhtele ja valuta lehtikaalinlehdet. Poista kova lehtiruoti ja laita lehdet kattilaan. Kiehauta ne ja anna hautua omassa liemessään noin 5 min. Valuta lehdet, ota hiukan lientä talteen ja hienonna lehdet sauvasekoittimella. Kiehauta kattilassa voi ja jauhot. Vatkaa maito sekaan ja anna kiehua muutaman minuutin ajan. Sekoita joukkoon hienonnetut lehdet (ja jonkin verran talteen otettua lientä). Mausta suolalla ja pippurilla ja anna taas kiehahtaa. Lisää kerma, anna keiton lämmetä, mutta älä enää keitä.
Yksi ehdottomista hävikkisuosikeistani on itse tehty kasvisliemi. Ehkä vuosi sitten törmäsin vinkkiin, jossa neuvottiin keittämään kasvislientä kasvisten kuorista ja muista ylijäämäosista. Koska meillä tämän tyyppistä biojätettä syntyy päivittäin, innostuin ideasta kovasti. Kuoret säilyvät kätevästi pakastimessa ja valmistaminen vie vain muutaman minuutin. Tykkään myös siitä, että liemiaineksia ei tarvitse keitellä tunti tolkulla, vaan pikainen kiehautus ja kymmenen minuutin kevyt keittäminen riittävät. Sitten vaan jäähdytetään kattilassa ja lopulta siivilöidään valmis liemi. Kaiken kaikkiaan siis sangen ekologista ja mikä parasta, itse tehtyä lientä käyttämällä saa itse määritellä valmistamansa ruoan suolapitoisuuden. Liemikuutiot kun tuottavat sangen suolaisen – ja muutenkin epäterveellisyyttä huokuvan lopputuloksen. Ehkä psykologista, mutta ruoka maistuu jotenkin paljon paremmalta, kun pohjalla on itse tehty liemi.
Kokeile siis ihmeessä. Ja hei, reseptin kanaliemeeni voit kurkistaa täältä.
Kasvisliemi
Noin 7 dl valmista lientä
1 l kasviksia (kuoria ja muita ylijäämäosia) 3 laakerinlehteä 5 mustapippuria 4 maustepippuria vettä, niin että peittyvät (noin 8 dl)
Huuhtele kasvikset hyvin. Laita kattilaan ja lisää vettä niin, että peittyvät. Lisää joukkoon laakerinlehdet ja pippurit. Kiehauta kannen alla ja laske sitten lämpöä noin puoleen. Anna porista 10 min. Nosta kattila liedeltä ja anna kasvisten hautua kannen alla niin kauan, että liemi on viilentynyt kokonaan. Siivilöi ja purkita. Liemi säilyy jääkaapissa joitakin päiviä ja sen voi myös pakastaa. Lisää suola vasta ruoanlaiton yhteydessä.
Erilaiset linssipadat ja -muhennokset ovat monella tapaa mainioita. Proteiinipitoisia kasvisruokia, jotka ovat maukkaita ja soveltuvat mainiosti niin seuraavinakin päivinä syötäviksi kuin pakastettaviksi.
Nyt esiteltävä linssimuhennos on uusi suosikkini. Sen maut ovat melko mietoja, myös lasten suuhun sopivia, mutta kuitenkin rikkaita. Lopuksi sekaan lisättävät pavut ja maissit ovat lastemme mieleen ja näin ollen tämä onkin yksi koko perheemme yhteisiä arkiruokasuosikkeja. Tällä kertaa lisäsin joukkoon myös kanaa, mutta linssit ja pavut riittävät proteiiniksi ihan sellaisenaan, joten tätä voi hyvin tarjoilla myös kasvisversiona. Riittoisamman aterian saa, kun muhennoksen kanssa tarjoilee riisiä tai leipää. Oma suosikkilisukkeeni tämän(kin) kanssa on kuitenkin avokado.
(Kana-)linssimuhennos
4 annosta
1 sipuli 100 g lehtikaalia (400 g broileria) öljyä paistamiseen 1 rkl currya 1 rkl kuivattua timjamia 1 rkl tomaattipyreetä 500 g tomaattimurskaa 2 dl vettä 1,5 dl punaisia linssejä 230 g mustapapuja 200 g pakastemaissia 0,5 dl kermaa suolaa ja mustapippuria
Lisäksi halutessasi: maalaisleipää/riisiä avokadoa
Kuori ja silppua sipuli. Huuhtele lehtikaali ja poista kova lehtiruoti. Revi lehtikaali suupaloiksi. Jos lisäät muhennokseen kanaa, paista suikaloitua broileria suuressa kasarissa öljyssä hetken aikaa. Aseta sivuun odottamaan, tarkoitus ei ole kypsentää kanaa vielä kokonaan. Kuullota sipulia, currya ja timjamia öljyssä keskilämmöllä. Kun sipuli on pehmennyt, lisää tomaattipyree ja jatka kuullotusta vielä noin 5 min. Kaada sekaan tomaattimurska, täytä purkki vedellä ja sekoita joukkoon. Laske lieden lämpö miedolle. Lisää joukkoon hyvin huuhdellut punaiset linssit ja mahdollinen broileri. Anna kypsyä kannen alla 10 min. Lisää sitten pavut, maissit ja kerma. Anna muhia vielä 5 min. Sekoita lopuksi joukkoon lehtikaalit ja mausta suolalla ja pippurilla. Kun lehtikaalit ovat kutistuneet ja pehmenneet hiukan, ruoka on valmis tarjoiltavaksi. Tarjoile sellaisenaan tai leivän, riisin ja/tai avokadon kera.
Tunnelmallisia makuja 