Marry me linssikeitto ja auringonkukansiemenparmesaani

Juuri julkaistut uudet ravitsemussuositukset kehottavat lisäämään ruokavalioon palkokasveja niin, että niitä nautittaisiin 50-100 grammaa päivittäin. Tavallisimmat syötävät palkokasvit, herneet, pavut ja linssit, ovat varmasti useimmille tuttuja, mutta ainakaan itse en voi sanoa syöväni niitä päivittäin. Ehkä pikemminkin pari kolme kertaa viikossa. No, tästähän voisi ottaa uuden kehityksen kohteen. Lapsetkin tykkäävät varsinkin pavuista ja herneistä niin paljon, että niiden sujauttaminen sinne sun tänne ei liene ongelma.

Linssejä käytän ehkä eniten keitoissa. Linssikeitot ovatkin yksiä keittosuosikeistani ja jälleen löytyi yksi, jonka resepti täytyy ilman muuta painaa mieleen. Törmäsin tähän Marry Me Chicken hittireseptin aineksista innoituksensa saaneeseen linssikeittoon Kasviskapina-blogissa. Syntyy makumaailmaltaan rikas ja sangen ruokaisa keitto, joka päihittää alkuperäisen kanaidean mennen tullen. Kun keiton pinnalle ripoteltavaksi valmistaa vielä auringonkukansiemenparmesaania, on makunautinto taattu. Tämä aivan mainio ripote ansaitsisi omankin artikkelinsa, mutta koska se kruunaa nyt esitellyn keiton, en malta olla lisäämättä reseptiä jo tähän. Niin ikään auringonkukansiemenparmesaanin idean sain Kasviskapinasta. Tutustuin muuten samalla ravintohiivahiutaleisiin, joita tulen ilman muuta jatkossakin käyttämään.

Näin tällä kertaa. Kuinka monta palkokasvipäivää sinun viikkoosi sisältyy?

Marry me linssikeitto ja auringonkukansiemenparmesaani

4-6 annosta

1 sipuli
4 valkosipulinkynttä
100 g aurinkokuivattuja tomaatteja
2-3 rkl öljyä (esim. aurinkokuivattujen tomaattien purkista)
3 rkl tomaattipyreetä
2 rkl soijakastiketta
1 rkl kuivattuja yrttejä, esim. Välimeren yrtit
2 tl paprikajauhetta
800 g tomaattimurskaa
1 l kasvislientä
3 dl punaisia linssejä
2,5 dl kaurakermaa
suolaa ja mustapippuria
2-3 rkl sitruunamehua

Auringonkukansiemenparmesaani:
1 dl auringonkukansiemeniä
1 dl ravintohiivahiutaleita
0,5 tl suolaa
0,25 tl savupaprikajauhetta

Kuori ja hienonna sipuli ja valkosipulinkynnet. Suikaloi aurinkokuivatut tomaatit.
Kuumenna öljy kattilassa ja kuullota sipulia 5-10 min. Lisää valkosipulit ja aurinkokuivatut tomaatit, jatka kuullottamista muutama minuutti. Sekoita joukkoon tomaattipyree, soijakastike, kuivatut yrtit ja paprikajauhe. Paista hetki.
Lisää tomaattimurska ja kasvisliemi. Huuhtele linssit ja lisää joukkoon. Kuumenna kiehuvaksi ja anna hautua hiljalleen poreillen puolisen tuntia tai kunnes linssit ovat kypsiä.
Valmista tässä välissä auringonkukansiemenparmesaani.
Paahda auringonkukansiemeniä kuumalla kuivalla pannulla pari minuuttia. Varo etteivät ne pala. Siirrä pois pannulta ja anna jäähtyä. Mittaa kaikki ainekset mortteliin tai tehosekoittimeen ja rouhi melko hienoksi rouheeksi.
Säilytä auringonkukansiemenparmesaani kannellisessa purkissa jääkaapissa, niin se pysyy hyvänä pitkään.
Linssien kypsyttyä lisää keittoon kerma ja mausta suolalla, pippurilla ja sitruunan mehulla. Halutessasi voit tässä kohtaa soseuttaa keiton, mutta mielestäni se toimi mukavasti ilman soseuttamista.
Tarjoile linssikeitto auringonkukansiemenparmesaanin kera.

Helppo ja herkullinen banaanileipä (tai kakku) on oiva hävikkiherkku

Kukapa ei olisi joskus löytänyt itseään tilanteesta, jossa ensin mukavasti tummuneet banaanit alkavat jo näyttää siltä, että käytön olisi hyvä tapahtua pian. Tällaiseen tilanteeseen herkullisen vaihtoehdon tarjoilee banaanileipä, johon saa helposti uppoamaan reilut puoli kiloa banaaneja. Kakusta on helppo tehdä minun tyyliini vegaaninen ja näin monen ruokavalioon sopiva. Kaiken muun hyvän lisäksi taikina valmistuu yksinkertaisesti sekoittamalla eli tämä kakku onnistuu helposti vähän yksinkertaisemminkin varustetussa keittiössä. Sillä kakkuahan tämä ilman muuta on – vaikka leivästä puhutaankin.

Vegaaninen banaanileipä

8-10 annosta

3 (450 g) kypsää banaania
100 g margariinia
3 rkl aquafabaa eli kikhernetölkin lientä (Voit halutessasi korvata 1 kananmunalla, mutta silloin leipä ei tietysti enää ole vegaaninen.)
1 dl fariinisokeria
0,5 dl sokeria
3 dl vehnäjauhoja
2 dl kaurahiutaleita
(1 dl pekaanipähkinöitä)
1 dl rusinoita
2 tl vaniljasokeria
1 tl kanelia
1 tl kardemummaa
1 tl ruokasoodaa
1 tl suolaa

Pinnalle:
2 rkl siirappia
1 banaani
(0,5 dl pekaanipähkinöitä)

(Tarjoiluun:
kauravispiä)

Voitele litran vetoinen, suorakaiteen muotoinen leipävuoka.
Muussaa banaanit haarukalla. Sulata margariini. Vaahdota aquafaba sähkövatkaimella vaahdoksi omassa kulhossaan.
Sekoita kulhossa hieman jäähtynyt voisula, sokerit, vaahdotettu aquafaba (tai kananmuna) ja banaanisose.
Sekoita kuivat aineet keskenään ja kääntele taikinaan.
Kaada taikina vuokaan. Valuta leivän päälle siirappia ja koristele leipä halkaistulla banaanilla ja halutessasi pähkinöillä.
Paista banaanileipää 175-asteisen uunin keskitasolla noin 50 min. Peitä leipä tarvittaessa leivinpaperilla, jos se tummuu liikaa.
Anna banaanileivän jäähtyä ennen kuin irrotat sen vuoasta. Tarjoile esimerkiksi kauravispin kera.

Vegaaninen pehmeä punajuurikakku

Kun leivontamieli iskee, on silloin tällöin käytettävä luovuuttaan. Tämä pätee varsinkin silloin, kun kauppareissu ei houkuttele, eikä kaapeista oikein löydy raaka-aineita kovinkaan kummoiseen leivontahetkeen. Tällaisina hetkinä on hyvä muistaa vegaaninen leivonta, josta usein selviää hiukan yksinkertaisimmilla ainesosilla, kun esimerkiksi voi korvautuu helposti öljyllä.

Muutama jääkaapissa käyttöön pääsyä odotteleva punajuuri sai minut tarttumaan vegaanisen punajuurikakun ohjeeseen. Muistan kerran aiemmin leiponeeni punajuurikakkua ja tällöin, kuten nytkin todenneeni punajuuren oivalliseksi kakun mehevöittäjäksi. Tämän lisäksi se tietysti tuo kakkuun kauniin värin. Itse tosin leivoin tällä kertaa ruskealla kookossokerilla, jonka vuoksi kakusta ei tullut ihan niin kauniin värinen kuin valkoista sokeria käytettäessä. Mitä kauneuteen tulee, sain jälleen kerran todeta, että koristelu ei ole minun alaani ja tyydyin suosiolla jättämään tyllat ja muut pursotusvälineet kaappiin ja tyytymään rustiikkiseen veitsellä toteutettavaan koristeluun, jossa eri väriset täytteet yksinkertaisesti suditaan kakun päälle. Punajuuren mukanaan tuoma väri toimi tässäkin armollisena apurina ja kakusta tuli kaikesta huolimatta ihan nätti. Sellainen vaahtokarkkiunelma.

Vaahtokarkkisesta ulkonäöstään huolimatta kakku ei ollut kovinkaan makea, joten sitä voi suositella niillekin, jotka eivät toivo kahvipöytäänsä liian imelää seuralaista. Tämä yhdessä kakun pehmeän mehevyyden kanssa keräsi kiitosta, kun vein sen tarjolle saatuamme kutsun lauantailounaalle.

Kannattaa ilman muuta kokeilla, vaikka punajuurikakku ei jokaisen korvaan välttämättä niin herkulliselta kuulostakaan. Utelias ja epäluuloton kokki usein löytää ne mielenkiintoisimmat herkkupalat.

Pehmeä punajuurikakku

Vuoallinen (ø 16-18 cm)

Pohja:
3 dl vehnäjauhoja
1 dl sokeria
1 tl leivinjauhetta
0,5 tl ruokasoodaa
ripaus suolaa
150 g punajuurisosetta
0,75 dl öljyä
0,5 dl valinnaista kasvimaitoa
1 tl omenaviinietikkaa

Täyte:
1,5 dl kauravispiä
50 g maidotonta tummaa suklaata
1 rkl punajuurisosetta

Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää päälle loput pohjataikinan aineet ja kääntele sekaisin. Älä sekoita turhaan ylimääräistä, ainoastaan niin, että ainesosat sekoittuvat.
Levitä taikina 16-18 cm irtopohjavuokaan, jonka pohjalle on pingotettu leivinpaperi. Tasaa taikinan pinta.
Paista pohjaa 175-asteisessa uunissa 30-35 min. Kokeile kypsyys puutikulla. Anna kakun jäähtyä täysin.
Valmista täyte. Vatkaa kaurakerma vaahdoksi. Jaa vaahto kahteen osaan. Lisää toiseen sulatettu suklaa ja toiseen punajuurisose.
Leikkaa kakkupohja kahteen osaan. Levitä noin kolmasosa täytteistä kerrosten väliin. Levitä sen jälkeen erivärisiä täytteitä kakun päälle sekaisin. Halutessasi voit myös pursottaa kuorrutteen haluamallasi tavalla.

Vegaaniset kaurabrowniet

Tapaamme juhlia lasten yhteissynttäreitä alkusyksystä. Näinpä olen pikkuhiljaa sopivan tilaisuuden tullen alkanut leipoa pakastimeen suolaista ja makeaa tarjottavaa.

Seuraavat vegaaniset kaurabrowniet ovat monella tapaa mainiota synttäritarjottavaa; vegaanisuutensa ansiosta ne sopivat moneen eri ruokavalioon, niitä valmistuu kerralla paljon ja resepti on helppoakin helpompi. Ja parasta tietysti se, että lopputulos on sangen maukas. Kuten vegaanisten leivonnaisten kohdalla niin usein ennenkin olen tullut todenneeksi. Kaikenlaisen hävikin torjujana olen myös erittäin iloinen, että näihin brownieihin saa tuhlattua jopa kahden kikhernepurkillisen liemen. Jota muuten voi hyvin myös pakastaa.

Kokeilepa leipoa seuraavaksi vaikka näitä. Browniet ovat kivaa tekemistä vaikka yhdessä lasten kanssa.

Kaurabrowniet

Pellillinen

3 dl aquafabaa (kahden kikhernetölkillisen liemi)
6 dl vehnäjauhoja
1,5 dl kaakaojauhetta
6 dl ruokosokeria
0,5 tl suolaa
3 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria
300 g kasvipohjaista leivontamargariinia

Kaurakuorrute:
250 g kasvipohjaista leivontamargariinia
3 dl fariinisokeria
ripaus suolaa
7 dl kaurahiutaleita

(Lisäksi:
vaniljajäätelöä tai -kastiketta)

Vaahdota aquafaba pehmeäksi vaahdoksi. Vaahto on valmista, kun siihen jää pieni huippu, kun vaahtoa nostaa vispilällä.
Sekoita kuivat aineet keskenään. Sulata margariini ja anna sen jäähtyä hiukan.
Kääntele aquafabavaahdon joukkoon varovasti puolet kuivista aineista. Lisää seokseen hieman jäähtynyt margariini ja sen jälkeen loput kuivista aineista. Älä vaivaa taikinaa.
Levitä taikina tasaisesti pellille leivinpaperin päälle. Paista 175-asteisessa uunissa 15 min.
Valmista pohjan paistuessa kaurakuorrute. Sulata margariini ja sekoita sen joukkoon loput ainekset.
Levitä kauraseos pohjan päälle. Jatka paistamista noin 10 min.
Anna jäähtyä ja siirrä jääkaappiin viilentymään.
Leikkaa kaurabrowniesit kylmänä annospaloiksi. Tarjoile sellaisenaan tai vaniljajäätelön tai -kastikkeen kera.

Hyvää tekevä Venner-kasvisboksi vakuuttaa: kurkkaa myös valloittava kasvisresepti

Aleksin työpaikka oli joululahjonnassaan tänä vuonna päättänyt auttaa vähävaraisia perheitä. Samalla, kun perheet saivat tukea, myös työntekijöitä ilahdutettiin. Saimme Vennerin pienen ruokalaatikon, joka sisälsi raaka-aineet ja reseptit kahteen pääateriaan. Tykkäsin lahjan ideasta kovasti; hyväntekeväisyys tekee aina hyvää, eikä se, että kerrankin tarjotaan ainoastaan kasvisvaihtoehtoa, tee lainkaan huonoa.

Tämä oli ensimmäinen kosketukseni tämäntyyppiseen tapaan tehdä ruokaa. Totta kai erilaiset ruokaboksit ja -kassit ovat palveluna tuttuja, mutta itse en ole tullut niitä kokeilleeksi. Ihmisenä, joka nauttii suuresti suunnittelusta ja kaupassakäynnistä, tämä ei ole tuntunut siltä omimmalta jutulta. Mutta olihan tämä kivaa! Ja ymmärrän hyvin niitä, jotka saavat tällaisesta palvelusta suurenkin helpotuksen arjen perusasioihin.

Vennerin ideana on tarjota vähävaraisille perheille terveellistä ruokaa ja opettaa samalla ekologisia ja taloudellisia kokkaustaitoja. Tosiasia nimittäin on, että huonommin toimeentulevat perheet myös syövät huonompaa, epäterveellisempää ruokaa. On aika päästä yli ajatuksesta, että terveellinen kasvisruoka olisi kallista. Satokausiajattelua hyödyntämällä ja asioihin perehtymällä – perinteiset kasvisproteiinit, kuten linssit, pavut ja soijarouhe ovat hyvinkin edullisia valintoja – voidaan mainiosti valmistaa terveellistä ja hyvää kasvisruokaa, vaikka rahaa olisikin käytössä niukemmin.

Tällä kertaa laatikko sisälsi ainekset ja reseptit linssikeittoon ja palsternakkakaurattoon. Molemmat ruoat olivat helppoja ja nopeita valmistaa ja varsinkin linssikeitosta tuli varsin hyvää. Teen varmasti uudestaankin. Kaurattoa söimme ensin sellaisenaan avokadon kera ja myöhemmin lisäkkeenä. Paremmin se ehkä toimi juuri tässä toiseksi mainitussa roolissa, mutta oli joka tapauksessa ennakko-olettamustani maukkaampaa.

Kaiken kaikkiaan Vennerin konsepti vakuuttaa: boksin ostaja syö terveellisesti, pitkälti kotimaisesti sekä ekologisesti ja lahjoittaa saman mahdollisuuden myös vähävaraiselle perheelle. Tietämys kasvispainotteisesta terveellisestä ruokavaliosta kasvaa ja vinkkien avulla lapsetkin on helppo ottaa mukaan sekä ruoanlaittoon että innostumaan kasviksista. Myös yritykset voivat Vennerin avulla tsempata työntekijöitään tarttumaan kasvisruokakoriin.

Itse ainakin tykästyin juttuun kerrasta. En väitä, että olisin valmis luopumaan omasta suunnittelusta tai kaupassa käymisestä, mutta suhtaudun ideaan nyt entistä suuremmalla mielenkiinnolla. Se, että Venner tekee tästä vielä hyväntekeväisyyttä on ihan huippujuttu!

Pehmeä linssikeitto juureksilla

4 annosta

1 sipuli
4 valkosipulinkynttä
puolikas lanttu (myös nauris toimii)
2 porkkanaa
3 rkl öljyä
400 g tomaattimurskaa
3 dl kuivattuja punaisia linssejä
1 l vettä
1 kasvisliemikuutio
165 ml kookosmaitoa
suolaa ja mustapippuria

Pinnalle:
paramesaania (vegaaninen parmesania muistuttava pähkinä-siemenraaste)
sitruunaviipaleita

Hienonna sipuli ja valkosipuli. Kuori porkkanat sekä lanttu. Kuutioi juurekset pieneksi – kuutiot saavat olla oikeasti pieniä, että ne kypsyvät.
Kuullota sipuleita sekä juureskuutioita öljyssä kattilan pohjalla muutaman minuutin ajan.
Lisää kattilaan tomaattimurska. Anna kypsyä edelleen miedolla lämmöllä välillä sekoitellen noin viiden min. ajan.
Huuhtele linssit huolellisesti kylmällä vedellä. Lisää linssit, vesi ja kasvisliemikuutio kattilaan. Anna porista keskilämmöllä noin 15 min. kunnes linssit ja juurekset ovat kypsiä. Varaudu siihen, että tähän menee jonkin verran kauemmin.
Lisää keittoon kookosmaito. Mausta suolalla ja pippurilla makusi mukaan.
Tarjoile paramesaanin ja sitruunaviipaleiden kera.

Toisella reseptillä syntyi palsternakkakauratto.

Paahdettu tomaattikeitto

Vaikka päiväkotiruoka – tai voihan se olla ikäkin – sinänsä onkin vaikuttanut perheemme pikkuruokailijoihin hieman negatiivisella tavalla tehden heistä huomattavasti entistä nirsompia, on se myös opettanut jotain. Nimittäin syömään sosekeittoja, joita Neiti-Kokki ei vielä joitakin aikoja sitten suostunut edes maistamaan. Näinpä olen innostunut keittelemään niitä viikottain ja jopa hieman tottunut omaan tapaani syödä ihan itseksenikin usein kahden ruokalajin lounas etätöitä tehdessäni. Pieni annos keittoa alkuun saa ihan tavallisenkin aterian tuntumaan jotenkin erityislaatuiselta.

Tällä kertaa keittelin paahteisen tomaattikeiton, olisiko seassa ollut yksi paprikakin, jonka maustoin yksinkertaisesti balsamicolla, suolalla ja pippurilla. Halukkaat voivat toki ripauttaa annokseensa sopivasti chiliä, mutta lasten takia minä suosin tällä hetkellä chilitöntä ruokaa. Sitä on sitä paitsi niin helppo lisätä jälkikäteen.

Sosekeitot ovat muuten siitäkin syystä mainio juttu, että niissä hieman nuhjaantuneetkin kasvikset pääsevät näyttämään parhaat puolensa. Itseni kaltainen ekologinen kokki myös ajoittaa tällaisten paahdettuja kasviksia sisältävien keittojen teon aina jonkin toisen uuniruoan yhteyteen. Ei, minä en lämmitä uunia vain tomaatteja paahtaakseni. Paahdetut kasvikset säilyvät muutenkin jääkaapissa päivän pari, jolloin aikaa vievin osuus on valmiiksi tehty ja sopivan ajan tultua keitto on nopeasti saateltavissa lopulliseen muotoonsa. Siis mainiota monella tapaa.

Paahdettu tomaattikeitto

4 annosta

1 kg tuoreita tomaatteja
1 sipuli
3 valkosipulinkynttä
2 rkl oliiviöljyä
1 tl suolaa
2 tl sokeria
mustapippuria myllystä

2-4 dl vettä
1 kasvisliemikuutio
1 tl sokeria
0,5-1 tl paprikaa
1 rkl balsamicoa
(chiliä)
0,5-1 dl kaurakermaa
(suolaa)

Pese tomaatit ja leikkaa ne lohkoiksi. Leikkaa myös sipuli isoiksi lohkoiksi. Kuori valkosipulinkynnet, mutta jätä ne kokonaisiksi.
Kuumenna uuni 200 asteeseen. Laita tomaatit, sipulit ja valkosipulit uunipellille tai vuokaan. Lorauta tomaattien ja sipulien päälle oliiviöljyä ja mausta vihannekset suolalla, sokerilla ja mustapippurilla. Paahda uunin keskitasolla noin 30 min.
Siirrä paahtuneet vihannekset ja niiden nesteet kattilaan. Soseuta ne sauvasekoittimella.
Kiehauta keitto kattilassa. Lisää 2-4 dl vettä, kunnes keitossa on mielestäsi sopiva koostumus. Mausta keitto liemikuutiolla, sokerilla, paprikajauheella ja balsamicolla sekä mahdollisella chilillä. Voit halutessasi antaa keiton poreilla miedolla lämmöllä puolisen tuntia, mutta keiton voi tarjoilla myös heti kun se on lämmennyt.
Lisää lopuksi noin dl kaurakermaa. Maista ja lisää tarvittaessa mausteita ja suolaa.

Sopivasti mausteinen linssikeitto

Koska lämpimät kevätsäät antavat yhä odottaa itseään, lienee ihan paikallaan jakaa ihanasti lämmittävä keittoresepti. Tämä sopivasti mausteinen linssikeitto on juuri tällainen, mukavasti lämmittävä, täyteläinen ja täyttävä. Tulisuudesta nauttivat voivat lisätä omaan annokseensa chilihiutaleita, joten keiton sovittaminen moneen makuun on helppoa. Helppoa tämän keiton kanssa on muutenkin ja se sopii näin ollen vähän hektisempäänkin arkiruoanlaittoon. Myöskään uudelleenlämmitys tai pakastaminen eivät tee sille pahaa, päinvastoin, joten kannattaa samalla vaivalla tehdä kunnon annos. Kerrassaan mainiota!

Sopivasti mausteinen linssikeitto

4 annosta

1 sipuli
4 valkosipulinkynttä
1 rkl inkivääriraastetta
1 tl (tuore)kurkumaa
2 rkl öljyä
1 tl paprikaa
1 rkl punaviinietikkaa
800 g tomaattimurskaa
8 dl kasvislientä
3 dl punaisia linssejä
2,5 dl kookosmaitoa
0,5-1 rkl suolaa
mustapippuria
tuoretta basilikaa ja/tai ruohosipulia
chilirouhetta

Kuori ja hienonna sipuli ja valkosipulinkynnet. Kuori ja raasta inkivääri (sekä kurkuma, jos käytät tuorekurkumaa).
Kuumenna öljy kattilassa ja kuullota sipulia muutama minuutti. Lisää sitten valkosipuli, inkivääri, kurkuma ja paprika. Kuullota hetki ja lisää punaviinietikka. Anna sihistä hetken.
Huuhtele linssit. Lisää kattilaan tomaattimurskat sekä kasvisliemi ja sekoita joukkoon linssit. Kuumenna kiehuvaksi ja anna muhia kevyesti poreillen noin puoli tuntia, kunnes linssit ovat kypsiä.
Sekoita lopuksi keiton joukkoon kookosmaito. Jos keitto tuntuu liian paksulta, lisää joukkoon hieman vettä, mutta muista kuitenkin, että sen on tarkoituskin olla melko paksua. Mausta keitto suolalla (tämä vaatii sitä yllättävän paljon) ja mustapippurilla. Viimeistele halutessasi tuoreilla yrteillä ja tarjoile tulisuudesta nauttiville lisäksi chilirouhetta.

Supermaukkaat sienipihvit

Kun alkuvuodesta tulin valmistaneeksi elämäni ensimmäiset herkkusienijohdannaiset kasvispihvit, herkkusieni-quinoapihvit, olin lopputulokseen vallan tyytyväinen. Törmättyäni sittemmin seuraaviin pähkinöillä ja parmesaanilla aateloituihin rouheisiin sienipihveihin, tiesin löytäneeni ehkä elämäni sienipihvireseptin. Niin maukkaita nämä pihvit olivat. Juuri sellaisia, jonkalaisen odottaa löytyvän hyvän kasvishampurilaisen uumenista.

Tätä reseptiä kannattaa ehdottomasti kokeilla. Ja jos kaikki eivät tule syödyksi oikopäätä, loput voi mainiosti pakastaa. Sillä: mikä onni ovatkaan pakastimessa odottavat valmiit herkkupihvit. Senhän tietää ihan jokainen.

Kaiken muun hyvän lisäksi pihvit ovat helposti muutamaa ainesosaa muuttamalla muokattavissa vegaanisiksi ja sopivat näin ollen sangen monenlaiseen ruokavalioon.

Sienipihvit

Noin 14 kpl

700 g (herkku)sieniä
200 g keltasipulia
5 valkosipulinkynttä
0,5 dl rypsiöljyä
1,5 dl (kasvi)kermaa
1,5 dl kaurahiutaleita
1 dl korppujahoja
1,5 dl pähkinöitä
1 dl (täysjyvä)vehnäjauhoja
1 dl parmesanraastetta (tai jotakin vegaanijuustoa)
1 dl tuoretta persiljaa
2 tl suolaa
1 tl oreganoa
0,25 tl mustapippuria
Huom! Voit käyttää myös kuivattuja sieniä, joita tarvitset 70 g. Liota ja valuta sienet ennen käyttöä.

Puhdista sienet ja silppua ne. Kuori ja silppua keltasipulit ja valkosipulinkynnet.
Paista sieniä kuivalla pannulla, kunnes neste on haihtunut. Lisää pannulle öljy ja keltasipulit. Kuullota, kunnes sipuli on pehmeää. Lisää pannulle valkosipulit ja kääntele hetki, kunnes valkosipuli tuoksuu. Nosta pannu syrjään ja anna seoksen jäähtyä hiukan.
Lisää kaikki loput aineet ja kääntele massa tasaiseksi. Anna tekeytyä 15 min.
Muotoile massasta leivinpaperin päälle uunipellille pihvejä.
Paista pihvejä 200-asteisessa uunissa noin 20-25 min. kunnes ne ovat saaneet sopivasti väriä.

Kasvisbolognese munakoisosta ja soijarouheesta

Siitä lähtien, kun olen tarkoituksella ruvennut vähentämään radikaalisti liharuokien syöntiämme, ovat erilaiset kasvisbologneset olleet olennainen osa arkiruokien kavalkadiamme. Yksi syy tähän on tietysti Neiti-Kokin osittainen ennakkoluuloisuus mitä kasviksiin tulee, toinen yksinkertaisesti se, että kasvisbologneset ovat hyviä sekä maultaan että monikäyttöisyydeltään. Niitä voi yhtä lailla syödä sellaisenaan vaikkapa pastan parina kuin sujauttaa annoksen lasagneen. Niihin saa sullottua parhaat päivänsä nähneitä kasviksia laidasta laitaan ja mikä parasta, ne näyttävät ihan jauhelihakastikkeelta. Oiva huijaus siis kaiken kaikkiaan.

Tällä kertaa bolognesen pääraaka-aineiksi valikoituivat Hannan sopan ideasta soijarouhe ja munakoiso. Mausteiksi ja makujen syventäjiksi valikoin perinteiset yrtit sekä vakiokolmikkoni viinietikan, balsamicon ja sokerin. Lopputulos oli mainio ja kastikkeen pitkä haudutusaika nujersi siinä määrin hyvin munakoisonkin rakennetta, että sekin maistui hyvin myös hieman nuivemmin munakoisoon yleisesti ottaen suhtautuville. Sitten puuttuivatkin enää pasta sekä juustoraaste ja se oli siinä, koko perheelle mainiosti maistuva kasvisbolognese.

Kasvisbolognese munakoisosta ja soijarouheesta

6 annosta

1 munakoiso
2 rkl + 0,5 dl + 1 rkl rypsiöljyä
2 dl soijarouhetta
2 dl vettä
2 rkl soijakastiketta
0,5 tl savupaprikajauhetta
1 sipuli
4 valkosipulinkynttä
2 lehtisellerin vartta
1 paprika
2 rkl tomaattipyreetä
1 rkl punaviinietikkaa
2 rkl balsamicoa
1 rkl sokeria
400 g tomaattimurskaa
1-2 dl vettä
suolaa ja mustapippuria
2 rkl kuivattua basilikaa
2 tl kuivattua oreganoa
2 tl kuivattua timjamia

Lisäksi:
pastaa
parmesanraastetta (Valitse niin halutessasi vegaaninen versio.)
kirsikkatomaatteja

Leikkaa munakoiso pieniksi kuutioiksi. Paista kuutioita öljyssä (noin 2 rkl) miedolla lämmöllä, kunnes ne ovat pehmeitä, noin 15 min. Siirrä sivuun odottamaan.
Turvota seuraavaksi soijarouhe. Lisää pannulle 0,5 dl öljyä ja paista soijarouhetta pari minuuttia. Lisää vesi muutamassa osassa välillä sekoittaen. Vesi imeytyy soijarouheeseen ja rouhe turpoaa. Mausta soijakastikkeella ja savupaprikajauheella. Siirrä soijarouhe sivuun odottamaan.
Kuori ja hienonna sipuli ja valkosipulinkynnet. Leikkaa lehtisellerin varret pieniksi paloiksi, kuutioi paprika. Lorauta 1 rkl öljyä pannulle ja kuullota sipulia pari minuuttia. Lisää valkosipuli, selleri ja paprika, jatka kuullottamista muutama minuutti.
Lisää pannulle tomaattipyree, punaviinietikka, balsamico ja sokeri. Sekoita. Lisää munakoisot ja soijarouhe sekä tomaattimurska. Kaada vesi tyhjään tomaattimurskapurkkiin ja sieltä kastikkeen joukkoon, jotta purkki huuhtoutuu samalla. Mausta kastike suolalla, mustapippurilla ja kuivatuilla yrteillä. Kuumenna kiehuvaksi ja anna kastikkeen muhia miedolla lämmöllä vähintään puoli tuntia. Lisää vettä tarvittaessa.
Tarjoile pastan ja parmesanraasteen kera. Jos otat mukaan myös kirsikkatomaatteja, ne voi asettaa pannulle jo ennen kastikkeen valmistumista, jotta ne pehmenevät hiukan.

Huikean herkullinen karamellisoitu sipuligalette vol. 2

Testattuani joitakin aikoja sitten muistaakseni Helsingin Sanomista löytämääni vallattoman herkullista uunissa karamellisoiduilla sipuleilla täytettyä galettea päätin heti sen valmistuttua, että tätä olisi tehtävä uudestaan. Syitä tähän oli oikeastaan kaksi: halusin tehdä sen vielä paremmin ja halusin tehdä sen vegaanisesti. Tällä kertaa kuvio oli siis pääpiirteittäin sama, mutta nyt laitoin galetten pinnalle huomattavasti enemmän ihanasti karamellisoituja sipuleita, vaihdoin ranskankerman vegaaniseen tuorejuustoon ja tein pohjataikinasta vegaanisen niin ikään.

Kaiken kaikkiaan homma toimi mainiosti; ainoa elementti, josta en pitänyt oli tuorejuusto. Ensi kerralla ajattelin kokeilla ehkä kaurafraichea. No, vegaanit varmasti tuntevat nämä tuotteet minua paremmin ja osaavat valita omille makumieltymyksilleen sopivan vaihtoehdon.

Siis laittakaapa ihmeessä valmistuslistalle. Mainittakoon vielä, että kannattaa ehdottomasti käyttää keltasipulin ohella punasipulia, joka tekee lopputuloksesta vähintään kaksinverroin kauniimman. Mikäli ihan ”tavallinen” versio kiinnostaa, sen reseptiä voit käydä kurkkaamassa täällä.

Karamellisoitu vegaaninen sipuligalette

4-8 annosta

Pohja:
3 dl vehnäjauhoja
0,5 dl grahamjauhoja (Tai joitakin muita, mitä nyt sattuu olemaan.)
1 tl suolaa
0,5 dl oliiviöljyä
1 dl kylmää vettä

Täyte:
500 g keltasipulia
500 g punasipulia
2 valkosipulinkynttä
2 rkl öljyä
2 rkl sokeria
2 rkl viinietikkaa
0,5 tl suolaa
0,5 tl mustapippuria
100-200 g vegaanista tuorejuustoa
mustapippuria myllystä

Aloita pohjataikinasta. Sekoita kulhossa jauhot ja suola. Lisää öljy ja vesi. Vaivaa taikinasta kimmoisa pallo. Kääri kelmuun ja laita jääkaappiin täytteen tekemisen ajaksi.
Valmista seuraavaksi karamellisoidut sipulit. Kuori sipulit ja leikkaa ne poikittain noin sentin paksuisiksi viipaleiksi. Kuori ja viipaloi myös valkosipulinkynnet.
Levitä pellille leivinpaperi ja sivele se ruokalusikallisella öljyä. Ripottele päälle ruokalusikallinen sokeria tasaiseksi kerrokseksi ja nostele sipuliviipaleet sen päälle. Sivele sipulit lopulla öljyllä ja ripottele päälle loppu sokeri. Pirskota päälle etikka. Mausta suolalla ja mustapippurilla.
Anna sipuleiden paahtua 225-asteisen uunin keskitasolla noin 30 min.
Kaulitse taikinasta pyöreä levy.
Mausta tuorejuusto kevyesti mustapippurilla ja levitä sitä sopivaksi katsomasi kerros taikinalevylle niin, että reunoille jää noin kolme senttiä tyhjää.
Nostele hieman jäähtyneet sipulit täytteen päälle lomittain ja päällekkäin. Taittele piirakan reunat ylös.
Alenna uunin lämpö 200 asteeseen ja paista piirakkaa toiseksi alimmalla tasolla noin 20 min. Jos pohja tuntuu tarvitsevan kypsyäkseen lisäaikaa, voit jatkaa paistamista vielä kymmenisen minuuttia. Tällöin galetten keskiosaa kannattaa kuitenkin tarkkailla ja peittää se foliolla, mikäli täyte alkaa tummua liikaa.