Avainsana: vuokaruoat

Taapero tykkää osa 3: jauheliha-kesäkurpitsavuoka

Kirjoitettu by Kaisa

Nyt kun loma on toistaiseksi ohi, huomaa toden teolla kuinka paljon elo Pikku-Kokin kanssa on kesän aikana muuttunut. Aamusta iltaan menoa ja meininkiä, vain yhdet – tai toisinaan kahdet – päiväunet tahtia hidastamassa. Tilanteemme on paras mahdollinen; meillä on yöt läpeensä omassa sängyssään onnellisena tuhiseva taapero, joka nukahtaakin lähestulkoon itsenäisesti ja nukkuu omassa huoneessaan. Muutos on kohdallamme valtava, kun vielä keväällä nukuimme Pikku-Kokin kanssa tiiviisti rinnakkain, tasaiseen tahtiin tunnin välein heräillen. Tämän seurauksena nuorempi meistä nukkui tuntikausien päiväunia, itse kärsin melko kroonisesta väsymyksestä. Mutta ei enää, nyt meillä touhutaan aamusta iltaan, ja sitten nukutaan. Eläköön hellä mutta silti päättäväinen unikoulu!

Tämä prologina sille yksinkertaiselle tosiasialle, että aikani keittiöpuuhissa on kaventunut huomattavasti. Kun ennen saatoin viettää päivästä neljäkin tuntia omissa askareissani, olen nyt siirtynyt rytmiin, jossa nuo puuhat tehdään noin tunnissa ja viimeistellään illalla Pikku-Kokin siirryttyä unten maille. Kun tähän lisätään se, että nuoren herran kasvun myötä myös aterioiden tarve on lisääntynyt, tarkoittaa tällainen elämänvaihe tarvetta opetella valmistamaan terveellistä ruokaa nopeasti mutta kuitenkin maukkaasti. No, tämä Taapero tykkää -kategoria uskoakseni tulee palvelemaan melko hyvin juuri tämän tyyppisiä reseptejä etsiskeleviä.

 

IMG_4081Näin myös seuraava jauheliha-kesäkurpitsavuoka valmistui perheen miesten iltalenkkihetken aikana. Ja maistui pikkulenkkeilijälle seuraavana päivänä mainiosti. On mukava löytää tällaisia reseptejä, jotka käyvät taaperoille ihan sellaisenaan, mitä nyt suolan jätin lisäämättä. Sillä vaikka yksivuotias nyt onkin ”vapaa” syömään jo lähes mitä vaan, en kuitenkaan itse ole vielä valmis kuorruttamaan hänen ruokiaan esimerkiksi suolaisilla juustoilla. Ja on kivaa, kun sama ruoka maistuu koko perheelle.

Pienenä parannusehdotuksena reseptin suhteisiin ajattelin ensi kerralla laittaa annokseen vieläkin enemmän kasviksia, esimerkiksi parsakaali sopisi tähän hyvin, sillä näillä määrillä ruoasta tuli mielestäni ainakin taaperoihin nähden hiukan liian lihaisaa.

Mutta suosittelen. Ohje löytyi Paleokeittiöstä.

Jauheliha-kesäkurpitsavuoka

6 annosta (taaperolle useampia)

IMG_40611 sipuli
400 g jauhelihaa
(suolaa), mustapippurirouhetta, paprika- ja chilijauhetta
400 g yrttimaustettua tomaattimurskaa / tomaattimurskaa ja yrttejä (Huom! yrttimaustettu vaihtoehto sisältää myös suolaa)
2 valkosipulinkynttä
1-2 dl kookosmaitoa
1 kg kesäkurpitsaa

Pinnalle:
kirsikkatomaatteja / tomaattiviipaleita

Tarjoiluun:
pecorino- tai parmesanjuustoraastetta

Kuori ja silppua sipuli. Paista sipuli ja jauheliha. Mausta (suolalla), mustapippurirouheella sekä paprika- ja chilijauheilla. Lisää pannulle jauheliha-sipuliseoksen sekaan purkillinen tomaattipyreetä sekä hienonnetut valkosipulinkynnet. Hauduttele hetki ja lorauta mukaan kookosmaito. Tarkista maku.
Viipaloi kesäkurpitsa noin puolen sentin paksuisiksi viipaleiksi. (Mikäli valmistat ruokaa taaperolle, kannattaa viipaleet syömisen helpottamiseksi vielä puolittaa.) Voitele vuoka öljyllä ja lado ensimmäinen kerros kesäkurpitsaviipaleita niin, että pohja peittyy. Lisää päälle kerros jauhelihakastiketta. Toista sama vielä pari kertaa. Voitele päällimmäinen kesäkurpitsakerros oliiviöljyllä ennen kuin lisäät viimeisen kerroksen jauhelihakastiketta.
Paista 200-asteisessa uunissa 15-20 min. Vähennä lämpöä 175 asteeseen ja lisää samalla puolitetut kirsikkatomaatit tai tomaattiviipaleet. Jatka kypsentämistä noin 20 min. Anna vetäytyä hetki ennen nauttimista.
Niin halutessasi annoksen kruunaa sen päälle raastettu pecorino- tai parmesanjuustoraaste.

Makaronilaatikko pukeutuu kreikkalaisiin makuihin

Kirjoitettu by Kaisa

Makaronilaatikko. Tykkään; lihalla ja ilman, enemmän ehkä ilman, tai riippuu käyttötarkoituksesta. Pikku-Kokki tykkää myös, ja laumamme kolmaskin hahmo. Tulee siis varmasti kuulumaan perheemme vakioarsenaaliin, kun kuuluisat ruuhkavuodet alkavat. Tai ehkäpä jo syksyllä; on varmasti nimittäin niin, että aikani keittiöpuuhissa kapenee suuresti siihen nähden, mitä se vielä keväällä oli, kun Pikku-Kokki nukkui päivisin yöuniaan. Pikku yökukkujamme. Sitten tuli unikoulu ja muutti kaiken. Paremmaksi. Nyt meillä nukutaan yöllä ja leikitään päivällä. Tämä on tietysti pääasia. Ehtiihän sitä keittiöpuuhiin sitten tulevaisuudessa, toivottavasti Pikku-Kokin kera.

IMG_2954Mutta asiaan. Kuten sanottua makaronilaatikko on hyvää. Soveltamalla siitä kuitenkin saa vieläkin parempaa, esimerkiksi tällaista kreikkalaisen makuista. Ihan täysin taaperotavaraa tämä ei tällaisenaan ole, mutta fetasta tinkimällä ja hieman mausteita miettimällä tästä saa hyvinkin kaikenikäisille sopivaa. 

Suositus!

Kreikkalainen makaronipaistos

6 annosta

IMG_29482 viipaletta paahtoleipää
50 g voita
150 g (pakaste)pinaattia
5 dl makaroneja
2 rkl vehnäjauhoja
5 dl maitoa
2 dl juustoraastetta
200 g fetajuustoa
0,25 tl kanelia
0,25 tl mustapippuria
1,5 rkl oliiviöljyä
1 sipuli
4 kevätsipulia
0,5 dl tilliä
1 tomaatti

Poista leivistä kuoret ja hienonna leipä muruiksi. Hiero puoli ruokalusikallista voita muruihin. Ota pinaatti sulamaan.
Keitä makaroneja puolet pakkauksen suosituskeittoajasta.
Valuta makaronit. Kuumenna kaksi ruokalusikallista voita kattilassa keskilämmöllä. Lisää jauhot ja sekoittele minuutin ajan. Lisää maito kahdessa osassa sekoittamista jatkaen. Keitä 10 min. Siirrä kattila sivuun. Lisää juustoraaste, puolet fetasta, kaneli ja mustapippuri maitokastikkeeseen. Kuumenna uuni 175 asteeseen.
Kuori ja hienonna sipuli. Kuumenna loput voista isossa paistokasarissa tai pannulla. Kuullota sipulisilppua voissa 3 min. Hienonna kevätsipulit ja lisää ne pinaatin kanssa pannulle. Jatka paistamista 3 min. Lisää maitokastike, hienonnettu tilli ja pasta. Kaada seos voideltuun uunivuokaan tai pienempiin annoskulhoihin.
Kuutioi tomaatti. Ripottele leivänmurut, loppu feta ja tomaattikuutiot ruoan pinnalle ja siirrä vuoka uuniin. Paista noin 30 min.

Lasagne; amatööribloggarin herkullinen painajainen

Kirjoitettu by Kaisa

Alkuun on ihan pakko hieman avautua: Kun me neljä ja puoli vuotta sitten Aleksin kanssa pistimme pystyyn tämän blogin – idea oli muuten Aleksin – en millään muotoa osannut odottaa, kuinka suureksi osaksi elämääni se muodostuisi. Bloggaan useita kertoja viikossa ja teen monesti ruokaa ihan vain siitä syystä, että saisin materiaalia blogiin. No, toki ne aina tulevat syödyksi. Onkin käynyt pitkälti niin, että Aleksin rooliksi on muodostunut juuri tuo syöminen; eipä taida panna pahakseen hänkään. Ja kovaa vauhtiahan täällä kasvaa toinenkin innokas ruokailija eli hyvin ovat Kotikolossa miekkosilla asiat.

Niille, jotka eivät blogiani tunne, kerron vielä, että omien tuotosteni esittelyn lisäksi kirjoitan keittokirja-arvosteluja sekä kuvailen kokemuksiamme ravintolamaailmassa. Tästä ”Tunnelmallisia makuja ravintolamaailmassa” -osiosta, jonka ideoin blogiin muutama vuosi sitten, onkin tullut ehkä se oma suosikkini. Niin paljon enemmän tunnen ravintoloista saavani, kun pureskelen niitä jälkikäteen tietokoneen ruudun edessä. No, miksi pidän niin ikään kirjablogia? Jotta saisin kirjoista enemmän, jotta muistaisin niiden tarinat tarkemmin ja jotta voisin jakaa niiden ilosanomaa eteenpäin. Sama juttu ravintola-arvioideni kanssa.

Koska Tunnelmallisista on kehkeytynyt näinkin tärkeä osa elämääni, haluaisin sen tietysti kehittyvän paremmaksi. Toivoisin sitä luettavan ja toivoisin, että siitä voisi olla hyötyä muillekin kuin itselleni. Toivoisin, että sen resepteistä pidettäisiin ja että sen avulla joku voisi löytää itsensä mukavasta ja itselleen sopivasta ravintolasta. Ehkä jokunen keittokirjakin voisi päätyä kokeiluun suositukseni perusteella.

Mitä kehitykseen tulee, koen että kirjoitusteni laatu on jokseenkin hallussa, kirjoittaminen on minulle helppoa. Ruoanlaiton suhteen ajattelen kehittyväni väistämättä; mitä enemmän sitä tekee, sen paremmaksi siinä tulee, tämä kehitys ei lopu toivottavasti koskaan. Mutta valokuvat, siinä suurin kompastuskiveni, josta juontaa juurensa myös tämän kertaisen postaukseni otsikko. Onnistuneet kuvat ovat useimmiten se hankalin osuus. Kuinka paljon ärsyttääkään, kun tekee hyvää ruokaa, mutta kuvat ovat käyttökelvottomia. Kuinka tylsältä tuntuu, kun nauttii ravintolassa ihastuttavan aterian, mutta huonot kuvat estävät sen esittelyn muille. Sillä kuka nyt viitsii lähteä toisintamaan kuvatonta reseptiä, kuka lähteä ravintolaan ilman minkään näköistä visuaalista ennakko-oletusta. Niin, kuvat ovat tärkeitä.

Myönnän, että kehitystä on tapahtunut. Tätä kuvaa hyvin jo pieni vilkaisu Tunnelmallisten alkuhämärään, jonka voit tehdä tästä. Nuo italialaiset herkulliset maut muistan hyvin, kuvat ovat melko surkuhupaisaa katsottavaa. Näinä päivinä onnistun jo huomattavasti paremmin – ja joskus ihan helpostikin – mutta kaiken kaikkiaan kuvaamiseni on vielä lapsenkengissä. No, katsotaan miltä näyttää, kun toiset neljä ja puoli vuotta tätä touhua ovat takana.

IMG_1785Pitkän ja ironisesti kuvattoman intron jälkeen esittelen teille eilisaamuisen aikaansaannokseni, broilerilasagnen. Lasagne on yksi monista suosikeistani; helppoa valmistaa ja maukasta syödä. Mutta aargh, niin vaikea kuvata. Näinpä en lähtenyt edes yrittämään uunituoreen paistoksen kuvaamista vuoassaan, vaan suunnittelin jo etukäteen sijoittavani sen vain statistiksi johonkin kuvan nurkkaan. Uudet valkoiset kirppiskulhot kuitenkin pelastivat tilanteen ja sain jopa annoksista itsestään ihan onnistuneen otoksen. Täytyykin kokeilla joskus tuollaisia annoskokoisia lasagneja.

Tällä kertaa lasagne valmistui broilerin jauhelihasta ja mielestäni lopputulos oli hyvä. Resepti, jota muokkasin jonkin verran löytyi Kotiliedestä ja sen idea oli tehdä lasagnesta leivoksia. Itse kuitenkin valitsin perinteisen vuokamuodon. Suosittelen kokeilemaan, leivoksina tai perinteisesti.

Aurinkoterkuin!

Broilerilasagne

5 annosta

IMG_177612 lasagnelevyä

Broilerikastike:
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
öljyä kuullottamiseen
400 g broilerin jauhelihaa
1 dl parmesaaniraastetta
100 g tomaattimurskaa (tai -pyreetä)
1 dl viiniä (tai lihalientä)
rouhittua mustapippuria
2 tl suolaa
timjamia

Juustokastike:
50 g voita
1 dl vehnäjauhoja
5 dl maitoa
2 kananmunaa
ripaus suolaa ja valkopippuria
100 g sinihomejuustomurua (minä korvasin halloumilla, joka toi kastikkeeseen ehkä aavistuksen liian miedon maun)

Pinnalle:
juustoraastetta

Tee ensin broilerikastike. Kuori ja silppua sipulit ja kuullota öljyssä. Lisää jauheliha ja ruskista. Lisää muut ainekset ja hauduta noin 15 min.
Valmista juustokastike. Sulata voi kattilassa, kypsennä jauhoja rasvassa, älä ruskista. Lisää maitoa vähitellen ja sekoita hyvin. Lisää kananmunat, mausteet ja juusto.
Voitele uunivuoka. Lusikoi hieman broilerikastiketta vuoan pohjalle. Aseta vuokaan seuraavaksi kerros lasagnelevyjä, niiden päälle juustokastiketta ja sitten taas broilerikastiketta. Toista vielä kaksi kertaa niin, että päällimmäiseksi jää juustokastikekerros. Ripottele pinnalle juustoraastetta.
Paista 200-asteisen uunin alatasolla noin 30-40 min.

Pestoinen riisi-broileri-kasvispaistos; riperuokaa kerrakseen (ja vauva kainalossa kokattua)

Kirjoitettu by Kaisa

IMG_1671Toisinaan tulee tehtyä oikeita päätöksiä, kuten muutama päivä sitten, kun päätin armahtaa itseni ja olla lähtemättä kauppaan; vain nautiskella kahvista ja omista ajatuksistani Pikku-Kokin tuhistessa ruokalepoaan. Ruoka saisi rakentua Kotikolossa majailevista raaka-aineista sekä rippeistä. Toinen oikea päätös oli valmistaa jotakin niin helppoa, että siitä selviäisi vaikka vauva kainalossa. Sillä niinhän siinä lopulta kävi, että ruoka todella valmistui Pikku-Kokki kainalossa miltei alusta loppuun. (Ja joku vielä ihmettelee, miten näin pieni nainen jaksaa retuuttaa ihan kohtuullisen kokoisia kahvakuulia. Eivät ne ole ne kahvakuulat, vaan Pikku-Kokki, jonka ansiosta tunnen olevani vahvempi kuin koskaan…) Siis eläköön kotiäitiys, tässäkin mielessä!

Seuraava ruoka sai alkunsa siitä, kun keittelin jälleen kerran liikaa riisiä. Sen lisäksi pakastimeen oli varastoitu loput vaahterasiirapilla glaseeratusta broilerista ja jääkaapista löytyi lajitelma erinäisiä kasviksia. Mitäpä näistä? Ensimmäisenä mieleeni tuli paistettu riisi, mutta koska taloutemme oli kananmunaton, täytyi tuo vaihtoehto hylätä. Näinpä päädyin sujauttamaan ainekset uunin lämpöön ja marinoimaan koko komeuden punaisella pestolla. Idean, jota kehittelin varastotilanteellemme sopivammaksi, nappasin Puolialaston kokki -blogista. Kiitos tästä, paistoksesta tuli hyvää ja voin suositella kokeilemaan tällaista tapaa tuhlata riisin rippeitä. Hyvää ja niin helppoa!

P.S. Minun versioni on hiukan hassun näköistä, sillä käyttämäni riisi oli puuroriisiä. Sekin toimi ihan hyvin, mutta suosittelen silti käyttämään esimerkiksi pitkäjyväistä riisiä.

Pestoinen riisi-broileri-kasvispaistos

4 annosta

IMG_16721 sipuli
puolikas kesäkurpitsa
1 paprika
1 tomaatti
oliiviöljyä kuullottamiseen
suolaa
mustapippuria
timjamia
rosmariinia
loraus hunajaa
kypsää broileria
3 dl kypsää riisiä
3 dl ruokakermaa (minulla oli vain 2 dl, joten lisäsin joukkoon 3 rkl turkkilaista jogurttia)
2 rkl punaista pestoa
soijakastiketta
fetajuustoa

Kuori sipuli, pese kesäkurpitsa, paprika ja tomaatti. Paloittele kaikki reiluiksi palasiksi. Kuullottele kasviksia kuumalla pannulla oliiviöljyssä, mutta älä kuitenkaan paista niitä. Mausta suolalla, pippurilla ja reilusti timjamilla sekä rosmariinilla ja pienellä lorauksella hunajaa. Lisää broileri kasvisten joukkoon.
Sekoita riisin sekaan ruokakerma ja pesto. Yhdistä riisiseos kasvis-broileriseokseen ja sekoita hyvin. Maista ja mausta makusi mukaan lisää, soijakastikkeella saa mukavasti lisämakua.
Kaada uunivuokaan ja painele joukkoon kuutioitu fetajuusto, niin että se uppoutuu osittain kastikkeeseen.
Paista 175-asteisessa uunissa noin 30 min.

Broileria, fetaa ja spagettia vuoassa, vähän niin kuin lasagnen tyyliin

Kirjoitettu by Kaisa

Taas oli varastoihin kerääntynyt niin monipuolisesti erilaisia rippeitä, että sain mukavan arkiruoan syntymään ilman kauppareissua. Muutama päivä sitten paistetut broilerit ynnä jälleen kerran ylitsevuotavaisella kädellä keitetyt spagetit solmivat maukkaan liiton tässä fetalla ja halloumilla kruunatussa spagettivuoassa, joka kootaan kerroksittain lasagnen tapaan.

img_0824Tähän reseptiin kannattaa tarttua. Mikäli juustokastike ei jostakin syystä kiinnosta, voi broilerikastiketta syödä ihan sellaisenaankin esimerkiksi riisin kera ja vaikkapa annostella sekaan nuo makua tuovat fetat ja/tai halloumit.

Resepti on peräisin MyllynParhaalta, mitä nyt sitä hieman tuunailin varantojemme mukaan.

Broileri-feta-spagettivuoka

4 annosta

img_0836175 g spagettia

Broilerikastike:
200 g broileria (Liha voi olla maustamatonta tai maustettua, jauhelihaa, suikaleita tai fileitä. Itse käytin basilikamarinoituja suikaleita, jotka toimivat tässä mainiosti.)
1 sipuli
200 g tomaattimurskaa
3 valkosipulinkynttä
1 dl vettä
puolikas kanaliemikuutio (tai 0,5 rkl kasvisfondia)
100 g herne-maissi-paprikaa
0,5 tl currya
0,5 tl rouhittua mustapippuria
1 tl basilikaa tai rakuunaa

Valkokastike:
25 g voita
0,5 dl hiivaleipä- tai vehnäjauhoja
4 dl maitoa
0,25-0,5 tl viherpippuria
150 g fetajuustoa (itse korvasin osan tästä halloumilla)

Pinnalle:
juustoraastetta

Keitä spagetit pakkauksen ohjeen mukaan jättäen ne kuitenkin hiukan al denteksi.
Valmista sitten broilerikastike. Kuori ja hienonna sipuli sekä valkosipulinkynnet. Paista broilerit (mikäli käytät fileitä, paloittele ne ensin) ja lisää hienonnettu sipuli, tomaattimurska, valkosipuli, kanaliemi ja herne-maissi-paprika. Mausta kastike ja anna sen hautua valkokastikkeen valmistuksen ajan.
Valmista valkokastike. Sulata voi, lisää jauhot ja vatkaa maito vähitellen kastikkeeseen. Anna kiehua muutama minuutti. Ota kattila pois levyltä, mausta ja lisää juusto kuutioituna. Mikäli käytät halloumia paista se ennen kastikkeeseen lisäämistä öljyssä pannulla.
Levitä voideltuun, laakeaan uunivuokaan puolet kanakastikkeesta ja sen päälle puolet spageteista ja sitten puolet valkokastikkeesta. Tee toinen samanlainen kerros. Painele paistos tasaiseksi ja ripottele pinnalle vähän juustoraastetta. Kypsennä paistosta 225-asteisen uunin keskitasolla 25–35 min.

Pekonissako sen salaisuus?

Kirjoitettu by Kaisa

”Pekoni tekee kaikesta ihmeen hyvää.” Näin tapaa Aleksi todeta melko usein. Ja tiedän, että hän ei ole lajissaan ainoa, siis pekonin puolestapuhujana. Siitä, kuinka suureksi pekonin ystäväksi suostun itseni luokittelemaan, ei sen enempää – no ainakin aamiaispöydissä ja muutenkin sellaisenaan tiristettynä jätän varmasti väliin – mutta myönnettäköön, että monissa ruoissa pekoni saa kyllä paljon hyvää aikaan. Ja niin myös tällä kertaa.

img_0552Reseptiikassa, johon törmäsin Herkkusuun lautasella -blogissa, lähtökohdiltaan melko pitkälti tavalliset valkosipuliperunat muuttuivat kokonaiseksi ateriaksi, kun pakettiin lisättiin mitäpäs muutakaan kuin pekonia. Oivallinen lisä olivat niin ikään paistettu sipuli ynnä timjami sekä juustokuorrutus. Hieman omaani pistin peliin korvatessani noin puolet perunasta bataatilla.

Näin siis tällä kertaa, loskaistakin loskaisempana tammikuun maanantaina. No, oli talvi tai ei, mielestäni valkosipuliperunat ovat ehdottomasti talviruokaa ja tämä keitos varsinkin. Suosittelen kokeilemaan!

P.S. Nuo imetyskorut koristavat kuvia, koska ne ovat ihan huippujuttu. Pikku-Kokki lopetti hetimiten syömisensä ohessa harrastamansa raapimiseni ja nipistelyni, kun kätöset saivat uutta hipelöitävää.

Peruna-bataatti-pekonivuoka

4-6 annosta

img_05561 kg perunoita (itse korvasin osan bataatilla, joka toimi mainiosti)
200 g savupekonia
3 valkosipulinkynttä
1 iso sipuli
oliiviöljyä voiteluun
5 oksaa tuoretta timjamia
2 tl suolaa
0,25-0,5 tl mustapippuria
5-6 dl kermaa (josta osan voi halutessaan korvata maidolla)
2-3 dl juustoraastetta

Kuori perunat (sekä bataatti) ja leikkaa ohuiksi viipaleiksi.
Kuori ja hienonna sipuli sekä valkosipulinkynnet.
Pieni pekoni ja paista rapeaksi kuumalla pannulla. Ota pekonit sivuun ja kuullota sipuli pekoninrasvassa miedolla lämmöllä läpinäkyväksi. Lisää lopuksi pannulle yksi valkosipulinkynsi.
Voitele uunivuoka kevyesti oliiviöljyllä ja lado alimmaiseksi vuokaan puolet perunoista. Ripottele päälle pekoni, sipuli ja loput valkosipulista tasaiseksi kerrokseksi. Riivi timjamista lehdet ja ripottele nekin tasaisesti vuoan pinnalle. Mausta suolalla ja pippurilla ja lado loput perunat päälle.
Kaada vuokaan kermaa kunnes kaksi kolmasosaa perunoista peittyy. Paista 175-asteisessa uunissa ensin 30 min. Lisää juustoraaste ja jatka paistamista vielä noin 15-30 min. kunnes kerma on imeytynyt perunoihin ja perunat ovat kypsiä. Jos juusto tummuu liikaa, peitä vuoka foliolla.

Nakkiruokaa… hmm…

Kirjoitettu by Kaisa

img_0294Pikku-Kokki on oppinut ryömimään. Rytmimunien karkaillessa hyppysistä hän mittarimatoilee sulavasti jo metrin poikineen ja viihtyykin jo huomattavasti paremmin omissa touhuissaan. Näinpä minulle liikenee hieman enemmän aikaa, aikaa tehdä vaikkapa nopea arkiateria.

Koiranilma. En suoriutunut kauppaan, joten tein mitä tehtävissä oli. Syntyi nakki-pastavuoka, ihan kelvollinen sellainen, varmasti ainakin monien lasten suosikki. Pikku-Kokki tosin vasta haaveilee tämänkaltaisista herkkuaterioista, mutta kuitenkin.

Nakki-pastavuoka

6 annosta

img_0298vettä
suolaa
250 g pastaa
2 sipulia
2-3 valkosipulinkynttä
muutama siivu pekonia / 2 rkl öljyä
500 g nakkeja
100 g (pakaste)parsakaalia / vihreitä papuja
100 g kirsikkatomaatteja
4,5 dl ruokakermaa (osa voi olla maustettua sellaista)
ruohosipulia (tuoretta / kuivattua)
mustapippuria
Santa Marian Pasta Rossa -mausteseosta
150 g juustoraastetta

Keitä pasta suolalla maustetussa vedessä ja valuta.
Kuori ja hienonna sipulit ja valkosipuli.
Paista pekonia hiukan pannulla ja lisää sen jälkeen nakit puoliksi leikattuina. Paista pekoni sekä nakit kauttaaltaan. Jos et käytä pekonia, kuumenna öljy pannussa ja lisää nakit.
Lisää sipulit, parsakaali / pavut ja kirsikkatomaatit. Kääntele hetki.
Kaada joukkoon kerma. Mausta ruohosipulilla, mustapippurilla ja Pasta Rossa -mausteoksella.
Sekoita joukkoon valutettu pasta, kaada seos uunivuokaan ja ripottele pinnalle juustoraaste.
Paista 200 asteessa noin 15 minuuttia.

Matkailu avartaa osa 3: Albania

Kirjoitettu by Kaisa

alKulinaarinen maailmanvalloitukseni etenee, hitaasti mutta varmasti. Eilen otin sen puitteissa kolmannen askeleeni ja pääsimme kokeilemaan, miltä tuntuisi istuutua albanialaiseen päivällispöytään.

Ruokalaji, jota valmistin kantaa nimeä ”tave kosi”, siis suoraan käännettynä ”vuokajogurtti”. Mielestäni tämä oli hyvä valinta maan ruokakulttuuria kuvaamaan, sillä siinä kohtaavat hyvin sen eri tyypillisyydet. Historiansa aikana suurten voimien puristuksessa oleillut pieni maa on saanut vaikutteita niin antiikin kreikkalaisilta ja roomalaisilta kuin ottomaaneilta ja monilta muilta sitä ympäröiviltä supervaltioilta.

img_9771Tave kosin puitteissa pääsimme käsiksi kreikkalaiseen jogurttiin ja roomalaisille tyypilliseen tapaan käyttää tuoreita yrttejä. Ottomaanien islamilainen vaikutus sen sijaan näkyisi, mikäli olisin valmistanut ruoan alusta loppuun reseptiä noudattaen, siis lampaasta. No, tave kosi sinällään on joka tapauksessa historiansa puolesta kovinkin ottomaaninen ruokalaji, nousihan se eräänlaiseksi epäviralliseksi Albanian kansallisruoaksi, kun Mehmet II 1400-luvulla nautti sitä valloitustensa aikana. Muistettava kuitenkin on, että vaikka Albaniasta eräänlaisena kulttuurien sulatusuunina puhutaankin, näkyy sen ruokalajeissa joka tapauksessa aina oma silauksensa – kuulemma; kokemustahan minulla ei tästä ole.

img_9763Tave kosi oli hyvää. Valmistukseltaan helppo, raaka-aineistukseltaan simppeli ja makumaailmaltaan mieto ja helposti lähestyttävä, sellainen melko arkinen mutta maukas kokonaisuus. Veikkaukseni on, että kun puhutaan näinkin laajalti tunnetusta ruokalajista, on sillä tekotapoja moneen junaan. Käyttämäni ohjeistus sisälsi joitakin modernisointeja, jotka ainakin minusta tuntuivat toimivilta. Itse muokkasin reseptiä vaihtamalla lampaan kanaan, joka toimi sekin. Rinnalle kehotan kuitenkin valmistamaan raikasta salaattia, muuten annos voi jäädä hiukan yksitoikkoiseksi. Lisäksi totesimme ainakin tämän kanaversion saavan paljon puhtia paholaisen hillokkeesta.

Siis suosittelen, kyllä minä ainakin tällä perusteella osallistuisin mielelläni albanialaiseen ruokahetkeen.

Värikkäämpiä päiviä odotellen. No, ainakin punaista ja kynttilän valoa meillä tiedossa, kun tänään pääsemme viettämään Kotikolossa pikkuista joulua   ❤

P.S. Tarkempia kuvia itse ruoasta löytyy yllä linkkaamastani alkuperäisohjeesta. Oma esitykseni – tai kuvaustaitoni – eivät tällä kertaa riittäneet kovinkaan kummoisten kuvien aikaansaamiseen.

Tave kosi: albanialainen kana-jogurttivuoka

4 annosta

img_9767700 g lammasta (esim. lapaa) tai kanaa
suolaa ja mustapippuria
4,5 rkl voita
0,6 dl (risotto)riisiä
4 valkosipulinkynttä
0,6 dl tuoretta oreganoa
2 rkl vehnäjauhoja
7-9 dl kreikkalaista jogurttia paistoastian koon mukaan (astian tulisi tulla täyteen)
4 kananmunaa

Koristeluun:
0,6 dl tuoretta minttua / muutamia timjaminoksia

Lihan ja riisin esivalmistelu:
Pilko siistitty liha muutaman sentin kokoisiksi palasiksi.
Laita 1 rkl voita pienehköön paistoastiaan. Aseta paloiteltu liha samaiseen astiaan ja mausta hyvin suolalla ja pippurilla. Esipaista lihoja 275-asteisessa uunissa noin 45 min. Jos käytät kanaa paistoaikaa voi hiukan lyhentää.
Lihan paistuessa laita pieneen kattilaan 1,2 dl vettä, kiehauta se ja lisää riisit. Esikeitä riisiä 7-8 min. kunnes vesi on miltei haihtunut. Nosta riisit sivuun odottamaan myöhempää käyttöä.
Ota lihat uunista ja säästä paistoastiaan kertynyt neste.

Kastikepohjan tekeminen:
Kuori ja silppua valkosipulinkynnet ja oregano.
Sulata kattilassa 3 rkl voita. Lisää valkosipuli- sekä oreganosilput ja keittele noin minuutti.
Kun valkosipuli alkaa ruskettua, lisää tilkka vettä ja 1 rkl vehnäjauhoja.
Kun kastikepohja on paksuuntunut, lisää lihan paistamisen yhteydessä syntynyt neste hyvin vispaten. Lisää toinen rkl jauhoja, jotta kastikepohja paksuuntuu entisestään. Vispaa hyvin, ota kattila liedeltä ja anna kastikepohjan viilentyä noin 5 min.

Jogurttikastikkeen tekeminen:
Vispaa kananmunat.
Kun kastikepohja on viilentynyt huoneenlämpöiseksi, lisää sinne kreikkalainen jogurtti ja kananmunat. Sekoita, kunnes muodostuu tasaista, kellertävää kastiketta.

Aseta lihat suureen paistoastiaan. Ripottele riisi lihan päälle ja väleihin. Kaada jogurttikastike lihan ja riisin päälle niin, että paistoastia täyttyy.
Pilko 0,5 rkl voita pieniksi palasiksi ja tiputtele palat jogurttikastikkeen päälle.
Paista 275-asteisessa uunissa noin 45 min. Minulla tämä paistoaika ei tosin riittänyt, vaan pidin vuokaa uunissa noin tunnin. Ruoka on valmista, kun pinta muuttuu kullankeltaiseksi.
Anna vetäytyä hetken ja koristele tuoreella mintulla tai timjamilla.

Pitihän sille isänpäiväpekonille joku koti keksiä eli hiukan äijämäinen pekoni-pastapaistos

Kirjoitettu by Kaisa

Myönnettäköön, että viime lauantaina minä luistin. Suunnitelmissani oli siintänyt tarjoilla Aleksille isänpäiväaamiainen lauantaina, sunnuntaina kun pikkuperheemme tulisi heräämään ensimmäiseen isänpäiväänsä hotelliaamiaista nauttimaan. No, pekonit ja kananmunat jäivät kuitenkin tällä kertaa jääkaappiin. Mutta oli meillä sangen mukava viikonloppu joka tapauksessa – puuttuvasta lauantaiaamiaisesta huolimatta.

img_9674Mutta ne pekonit. Paketillinen lepäili yhä jääkaapin kylmyydessä, kun eilen mietiskelin, mitäpä sitä tällä kertaa kokkailisi. Pekoni nyt sinänsä ei ole niitä omia suosikkiraaka-aineitani, mutta myönnettäköön, että makua se kyllä tuo, joten päädyin sangen yksinkertaiseen ratkaisuun. Maku.fi -sivustolta bongautunut pekoni-pastapaistos osoittautui ihan hyväksi valinnaksi. Sellaista tuhdimman luokan arkiruokaa, maukasta pienellä vaivalla.

P.S. Loppuun pieni mainosklippi mitä talveen ja tuoreisiin yrtteihin tulee: nykyään joitakin harvoja ja valittuja, kuten basilikaa, persiljaa, tilliä ja chiliä, myydään myös tuorepakastettuna. Mielestäni oiva valinta juurikin tällaiseen aikaan, kun yrttiruukkuja on ensiksikin heikosti saatavilla ja toiseksi niiden edelleen viljely pimeyden keskellä käytännössä mahdotonta. Ovat muuten valmiiksi silputtunakin, mistä tuskin on ainakaan haittaa.

Pekoni-pastapaistos

4 annosta

img_96906 dl keitettyä pastaa
140 g pekonia
2 sipulia
100 g pakasteherneitä
1 dl vettä
200 g sulatejuustoa
75 g juustoraastetta
2 rkl sinappia
1 dl tuoretta basilikasilppua

Keitä pasta ohjeen mukaan.
Leikkaa pekoniviipaleet paloiksi. Suikaloi kuoritut sipulit.
Paista pekonit kuumalla pannulla omassa rasvassaan rapeiksi. Lisää pannuun sipulit ja herneet. Paista, kunnes sipulit saavat hieman väriä.
Kuumenna vesi kiehuvaksi pienessä kattilassa, sekoittele joukkoon sulatejuusto ja 1 dl juustoraastetta. Anna juustojen liueta veteen, mausta sinapilla.
Sekoita keskenään pasta, basilikasilppu, pekoniseos ja juustokastike. Jaa pastaseos uunivuokaan ja ripottele pintaan loppu juustoraasteesta.
Paista pekoni-pastapaistosta 200-asteisessa uunissa noin 20 minuuttia.

Tervetuloa vauva-arki!

Kirjoitettu by Kaisa

IMG_8377Tällä viikolla se sitten alkoi, vauva-arki. Aleksi suunnisti töihin, minä ja Pikku-Kokki omiin puuhiimme. Ensimmäinen päivä sujui vallan mainiosti kävelylenkin, ostosten ja ruoanlaiton merkeissä; paras työpäiväni ikinä – sillä sitähän se lastenhoito kuitenkin tavallaan on, vaikkakin merkitykseltään aivan toista luokkaa, mikäli tavalliseen työntekoon verrataan.

Nyt kun meistä on tullut lapsiperhe, olemme päättäneet, että mahdollisuuksien mukaan pyrimme joka päivä yhteiseen perheateriaan. Vielä tämä tuskin tulee onnistumaan, mutta sanotaan, että nyt tätä on hyvä lähteä harjoittelemaan – Pikku-Kokin minulle suomien ruoanlaittomahdollisuuksien mukaan. Samalla olen myös pikkuhiljaa alkanut kaivaa muistojeni laatikoista lapsuuteni herkkuruokia, joihin reseptit löytynevät äitini aarteistosta. Mutta tuohon on aikaa vielä tovi; jos ensin päästäisiin Pikku-Kokin kanssa käsiksi niihin ensimmäisiin makuelämyksiin…

IMG_8382Kuusiviikkoisemme kanssa valmistimme ensimmäisen yhdessä vietetyn päivämme kunniaksi ”Kanaa Igorin tapaan”. Resepti, jonka Glorian Ruoka ja Viini -lehti valitsi vuoden 2014 hauskimmaksi blogiruoaksi on peräisin Peggyn pieni punainen keittiö -blogista. Koska lähtökohtani tämän ruoan valmistukseen oli jälleen kerran hyödyntää ”ruokaa rippeistä” -ideologiaani – raivaten näin samalla tilaa pakastimeen tulevan omenahillokauden varalle – sovelsin ohjeistusta omiin ainesosavarastoihini sopivaksi.

Tässä siis sangen smetanainen, helppoudessaan arkiaterialle sopiva resepti, jota kelpaa kyllä suositella.

Kanaa Igorin tapaan

4 annosta

IMG_8372400 g broileria (fileitä, suikaleita tai mitä nyt sattuu löytymään; itse käytin sekaisin fileitä ja ostamamme valmiiksi paistetun broilerin rippeitä)
punaista ja/tai keltaista paprikaa yhden paprikan verran
1 iso sipuli
1-2 valkosipulinkynttä
puolikas pienehkö kesäkurpitsa
35 g tomaattipyrettä
0,5 rkl sokeria
1 tl suolaa
mustapippuria myllystä
tuoretta persiljaa
1 dl kanalientä
175 g smetanaa
maustekurkkua maun mukaan

Mikäli valitsemasi broilerit ovat raakoja, paista ne nopeasti kuumalla pannulla, niin että ne saavat kauniin värin.
Kuutioi paprikat sekä kesäkurpitsa ja hienonna sipulit. Kuullota kasvikset pannulla.
Lisää joukkoon tomaattipyre, sokeri, suola, mustapippuri, puolet persiljasta ja kanaliemi. Sekoita joukkoon myös smetana. Anna poreilla muutama minuutti.
Asettele broilerit uunivuokaan, (minä pilkoin fileet), ja kaada kastike niiden päälle.
Ripottele pinnalle maustekurkkua sekä lisää persiljaa.
Paista 175 asteessa 30-40 min.
Tarjoile kuskusin tai riisin kera.