Jotta viime aikoina useasti mainitsemani ruokaa rippeistä -teema saisi tässäkin postauksessa paikkansa, aloitan sen kertomalla, että nyt esiteltävät kolme ruokalajia saivat kaikki lopullisen muotonsa yhden ricottapurkin takia – tai sen ansiosta. Vain hitusen käytetty sellainen nimittäin majaili jääkaapissamme ja koska ricotta tunnetusti ei halua joutua pakastimeen, sille oli keksittävä muita käyttötapoja.
Ensimmäinen erä kului pizzaan, toinen lindströminmurekkeeseen, kolmas pikkuruisiin ruokahalun herättäjiin. Kaikissa kohtaa lopputulos oli toimiva, joten ideat ansaitsevat tulla esitellyiksi. Mainittakoon kuitenkin, että sellaisenaan ricotta on lähes mautonta, joten se kannattaa maustaa hyvin; esimerkiksi mustapippuri, ripaus suolaa, erilaiset yrtit tai pesto tuntuvat tuovan siihen mukavasti makua, ottaen tietysti sijoituskohteen huomioon.
Ricottapizzamme muotoutui seuraavaan tapaan: pohjan päälle levitetään ensiksi pastakastiketta (eli tomaattipyre tai ketsuppi jätetään suosiolla pois), sitten juustoraastetta ja päällimmäiseksi viralliset täytteet. Vinkkinä muuten, että kun juustoraasteen laittaa muiden täytteiden alle, on lopputulos huomattavasti ”italialaisemman” tai ”ammattimaisemman” näköinen, kun koko komeus ei peity juustokerrokseen… Seuraava yhdistelmä oli kerrassaan maukas ja sangen suositeltava: savuporo, punasipulihilloke ja pippurilla maustettu ricotta. Kypsän pizzan päälle sitten runsaasti tuoretta rucolaa ja ahh, miltei kuin Italiassa olisi – mitä nyt poro toi sekoitukseen säväyksen suomalaisuutta.
Lindströminmureke sen sijaan kätki ricotan sisäänsä ja täytettyjen kirsikkatomaattien kohdalla kuva taitaa kertoa jo kaiken. Näissä molemmissa maustoin ricotan mustapippurilla, pestolla sekä ripauksella suolaa. Murekkeen täytteeseen käytin jatkeeksi hiukan maustamatonta tuorejuustoa. Ohje lindströmintaikinaan löytyi Kaisa Sillanpään teoksesta Tähteistä tähdiksi, jonka olenkin lähiaikoina maininnut useaan otteeseen. 400 g jauhelihaa on toki pieni määrä murekkeeseen, mutta mielestäni oli ihan hauska tehdä tällainen muutaman annoksen versio, jonka paistoin kätevästi 21×11 kokoisessa vuoassa…
Lindströminmureke
4 annosta
Huom! Tästä tulee murekkeeksi kovin pieni, jos haluat ”normaalikokoisen” tuplaa annos. Tein tämän sievään 21×11 kokoiseen leipävuokaan, jossa se paistui mukavasti ”muotoon”.
Täyte:
150 g ricottaa
pestoa
mustapippuria myllystä
Kuori ja silppua sipuli, kuullota pannulla. Kuutioi – tai miltei hienonna – punajuuri, hienonna myös kaprikset. Sekoita kaikki ainekset keskenään.
Tee täyte sekoittamalla ricottaan makusi mukaan pippuria ja pestoa / muita yrttejä.
Levitä puolet taikinasta voideltuun (suorakaiteen muotoiseen) vuokaan. Levitä seuraavaksi vuokaan täyte ja päällimmäiseksi loppu mureketaikina. Tasoita pinta. Paista 200-asteisessa uunissa puolisen tuntia.
Vaikka Halloween ei koskaan ole lukeutunut niihin minulle tärkeimpiin juhliin, olemme jo vuosia tavanneet viettää sitä omalla tyylillämme. Lähinnä tämä on tarkoittanut teema-ateriaa sopivin rekvisiitoin ja illan päättävää elokuvaa, teemasta tietenkään tinkimättä.
Toisin kuin edellisinä vuosina, jolloin olemme panostaneet lähinnä ruokien karmivaan ulkonäköön, halusimme tänä vuonna tehdä ensisijaisesti maukasta ruokaa. Aiemmat Halloween-muonamme kun ovat olleet loppujen lopuksi kuitenkin usein mauiltaan sangen keskinkertaisia. Toisaalta ruoalla leikkiminen on hauskaakin hauskempaa, eikä silloin ole tarkoituskaan pyrkiä gurmeeluokan suoritukseen, mutta nyt kun tänä syksynä yhteinen ruoanlaittoaikamme on jäänyt miltei olemattomiin, päätimme tehdä tästä kurpitsajuhlasta myös makujen juhlaa. Ja mikä parasta, siinä me todella onnistuimme.
Ateriamme ensimmäinen osanen, kurpitsakeitto, oli simppeli mutta maukas. Vuohenjuustolla ja tomaatilla täytetyt pihvit sekä minttukuskus jopa yllättivät meidät herkullisuudellaan – täytyy myöntää että Asia on pihvi : äijäruokaa -kirja, josta reseptin löysin, ehkä hieman vaikutti ennakkokäsitykseeni – ja jälkiruokakin maistui mitä parhaiten, jopa niin hyvin että annokset jäivät tällä kertaa kuvaamatta. Suosittelen kokeilemaan kaikkia.
Mitä niin näiden pihvien kuin pihvien paistoon ylipäätään tulee, kokeilimme ensimmäistä kertaa ravintola Hella & Huoneesta mieleenpainettua vinkkiä paistaa pihvi valkosipulivoissa. Toimii! Hella & Huoneesta saimme elämämme parhaan ravintolapihvin, nyt kotona paistetun sellaisen. Siis ei muuta kuin voita ja valkosipulia sekoittelemaan, kun ensi kerran paistopuuhiin ryhtyy… Tai miksei kokeilla esimerkiksi tilanteeseen sopivia yrttejä valkosipulin tilalla, makuelämys syntyy varmasti näinkin.
Maiskis; olipas taas ihastuttavaa valmistaa ja nauttia yhdessä ateria pitkän kaavan mukaan ❤
Kurpitsakeitto
4 annosta
500 g kurpitsan hedelmälihaa (ohjeessa puhuttiin oranssista halloweenkurpitsasta, mutta myskikurpitsa toimi hyvin myös)
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
2 rkl voita
1 dl valkoviiniä
6 dl kasvislientä
100 g maustamatonta tuorejuustoa
suolaa ja valkopippuria maun mukaan
yrttejä
Poista kurpitsasta siemenet ja kuori, kuori ja paloittele sipuli ja valkosipuli. Kuullota kurpitsa, sipuli ja valkosipuli kattilassa rasvassa.
Lisää viini ja keitä kannen alla 5 min.
Lisää vesi ja liemikuutio. Keitä hiljalleen 15 min.
Soseuta keitto sauvasekoittimella.
Sulata joukkoon tuorejuusto ja viimeistele maku suolalla ja valkopippurilla. Koristele keitto halutessasi tuoreilla yrteillä, esim. timjamilla.
Tarjoa tuoreen leivän kanssa.
Täytetyt pihvit
2 annosta
2 härän- / naudanfileetä à 200-300 g
1 rkl oliiviöljyä
suolaa ja pippuria
Mausta fileet suolalla ja pippurilla sekä hiero oliiviöljyllä. Anna marinoitua muutama tunti.
Tee täyte. Kuori ja murskaa valkosipuli, pilko vuohenjuusto ja kirsikkatomaatit sekä hienonna persilja. Sekoita sitten kaikki täytteen ainekset kulhossa.
Leikkaa fileisiin lovi, joka ei mene läpi, vaan muodostaa siihen taskun. Täytä taskut vuohenjuustotäytteellä.
Mikäli haluat pihvien paistoasteeksi mediumin, paista niitä kummaltakin puolelta noin 3 min. Jos niiden koossapitäminen vaikuttaa hankalalta, voit ennen paistamista tukea niitä coctailtikuin.
Minttukuskus
2-3 annosta
100 g kuskusta
1 rkl oliiviöljyä
pieni nippu persiljaa
pieni nippu minttua
1 sitruunan mehu ja kuoriraaste
1 salottisipuli
1 iso tomaatti
Hienonna yrtit, pese ja raasta sitruunasta kuori sekä purista siitä mehu. Kuori ja pilko sipuli, pilko myös tomaatti. Kuullota sipulia ja tomaattia hetken aikaa.
Pane kuskus ja oliiviöljy kattilaan. Kaada niiden päälle kiehuvaa vettä niin paljon, että ne juuri ja juuri peittyvät. Peitä tuorekelmulla tai kannella ja anna imeytyä 2 min, möyhennä sitten haarukalla. Lisää loput ainekset ja maun mukaan suolaa ja pippuria. Tarvittaessa voit hiukan lämmittää kuskusia liedellä.
Rommi-rusinajuustokakut
12 kpl
2,5 dl rusinoita
2,5 dl vaniljamaustettua / tavallista tummaa rommia
250 g maustamatonta tuorejuustoa
250 g ricottajuustoa
2 kananmunaa
1 rkl ruskeaa sokeria (esim. muscovado)
0,7 dl sokeria
Murupohja:
150 g keksejä (esim. suklaadigestive- / grahamkeksejä)
75 g voita
Rommikastike:
100 g voita
1,2 dl sokeria
1,6 dl kuohukermaa
Pane rusinat edellisenä iltana likoamaan rommiin ja anna liota suljetussa astiassa yön yli.
Hienonna keksit ja sulata voi. Yhdistä murut ja voisula.
Voitele muffinssivuoat. Pane lusikallinen muruseosta jokaiseen vuokaan ja painele seos tiiviisti vuokien pohjalle.
Sekoita tuorejuusto ja ricotta. Lisää kananmunat, sokerit, puolet rommissa lionneista rusinoista sekä 2 rkl liotusrommia ja sekoita ainekset tasaiseksi. Mikäli käytät tavallista tummaa rommia, voit sekoittaa täytteeseen hieman kanelia.
Jaa seos vuokiin niin, että ne ovat melkein täynnä.
Paista juustokakkuja 170-asteisessa uunissa 15-25 min. kunnes ne ovat jähmettyneet mutta tutisevat vielä keskeltä hiukan. Anna kakkujen jäähtyä ja siirrä ne sitten jääkaappiin odottamaan tarjoilua.
Kuumenna kastiketta varten voita ja sokeria kattilassa, kunnes sokeri on sulanut. Lisää kerma ja keitä hiljalleen muutama minuutti. Nosta kattila levyltä ja sekoita joukkoon loppu rommi ja rusinat. Jätä jäähtymään.
Tarjoile juustokakut kylminä rommikastikkeen kera.
Viimeiset päivät ovat vilahtaneet ohi juhlajärjestelyjen parissa, mutta ankaran uurastuksen tuloksena loppu alkaa jo häämöttää. Vielä viimeiset taulut seinään ja piirakat uuniin ja voimme keskittyä juhlimaan uutta kotikoloamme ja Aleksin 35-vuotista taivalta. Hip hei!
Ja patiomme uusi kello; sitäkin on syytä juhlia…
Eilen kolmen ruokalajin päivällinen syntyi vähän kuin itsestään; tänään tarjoiltavan tsatsikikakun – johon palaan tuonnempana tarkemmin – jämästä alkuruoka, pari päivää sitten haudutetun pulled porkin kakkososasta ehkä parhaat cannellonit ikinä ja joululahjaksi saadusta raakasuklaan valmistuspaketista jälkiruoan jälkiruoka. Se jälkiruoka olivat mansikat vaniljajäätelöllä täydellistettynä – tai ehkä toisin päin.
Ja niin, cannellonien mukaillusta reseptistä suurkiitos sittemmin jo uuden tien löytäneen Onko nälkä -blogin Chef Jonesille.
Näiden herkkujen saloihin perehdyn tuonnempana tarkemmin.
Cannellonit pulled pork -täytteellä
6 annosta
15 kpl cannelloniputkia
600-700 g pulled porkia ja 2 dl BBQ-kastiketta, joihin mainiot reseptit löytyvät täältä.
Sulata voi kattilassa, älä anna ruskistua. Lisää vehnäjauhot ja kun seos on paksua mutta vaaleata, lisää maito ja viini. Lisää neste osissa ja lisää tarvittaessa maitoa. Anna poreilla 5 min. miedolla lämmöllä. Mausta, sekoita ja lisää joukkoon juusto. Kun juusto on sulanut, kastike on valmis.
Mozzarellakuorrute:
150 g mozzarellaa
50 g emmentalraastetta
1 keltuainen
loraus kermaa
Revi mozzarella ja yhdistä emmentalin ja kerman kanssa.
Valmista cannellonit. Yhdistä BBQ-kastike ja pulled pork. Sekoita joukkoon myös hiukan béchamelkastiketta, jotta täytteestä tulee ”notkeaa”.
Pursota massa cannelloniputkiin ja lado putket uunivuokaan.
Levitä loput béchamelkastikkeesta putkien päälle ja peittele aikaansaannos mozzarellakuorrutteella.
Paista 200-asteisessa uunissa noin 25 min.
Jälkkärin jälkkäriksi – ne jäätelöt mansikoilla jäivät kuvaamatta – siis testikappaleet raakasuklaasta, joka valmistui äärettömän helposti Cocovin valmistuspakettia käyttämällä. Omaan tyyliini en kuitenkaan tyytynyt tekemään vain tylsiä ”muodottomia” yksilöitä, vaan valutin suurimman osan massasta Space Invaders -muottiin. Muotti toimi muuten mainiosti, mutta silikoni söi suuren osan väristä, jolloin tyypeistä tuli hieman harmaita. Hienoja ovat kuitenkin!
Yksi parhaista on ehdottomasti Italia. Siis parhaista keittiöistä, kohteista järjestää makumatka, vaikka ihan kotoa käsin. Ja helppokin se on, noin periaatteessa. Loihdit vaan hyvän pizzan tai pastan, silloin tällöin jopa tunnettu tomaatti-mozzarella-basilika -yhdistelmä riittää ja pim! Olet Italiassa. Mutta hyvää sen on oltava; yksinkertaisesti maukasta.
Tällä kertaa valmistin aterian, jonka ensimmäinen näytös koostui kerroksista erilaisia italialaishenkisiä makuja. Kutsuttakoon näitä maljoja vaikka nimellä italialaiset kerroscocktailit. Resepti on omani, vähän sellainen ruokaa rippeistä -henkinen viritelmä. Ohjeen pääruokaan sen sijaan löysin Glorian ruoka & viini -lehdestä.
Keittoa suosittelen varauksetta. Myös cocktaileissa erilaiset maut sekoittuivat mukavasti, mutta pääsivät kuitenkin esille myös omina itsenään. Lisäksi ainakin itse tykkään tehdä tämän tyyppisiä kokeiluja, joten jo senkin takia suositan testailemaan joko näin tai omien makumieltymysten mukaan.
Pilko nektariini pieneksi, kuori ja silppua sipuli. Sekoita nektariinista ja punasipulista salsa. Mausta suolalla ja mustapippurilla.
Sekoita turkkilaiseen jogurttiin pesto.
Pilko tomaatti sekä mozzarella ja sekoita myös ne keskenään.
Nosta seokset hetkeksi jääkaappiin maustumaan.
Laita laseihin ensin nektariinisalsaa, sitten turkkilaista jogurttia ja päällimmäiseksi tomaatti-mozzarella -seosta.
Koristele cocktailit basilikalla ja nosta hetkeksi jääkaappiin. Tarjoile kuitenkin melko pian.
Italialainen lihapullakeitto
6 annosta
1 porkkana
puolikas pienehkö kesäkurpitsa
12 dl kasvis- tai lihalientä
150 g vihreitä papuja ja / tai sokeriherneitä
1 dl pikkupastaa tai pätkittyä spagettia
Lisäksi:
raastettua parmesaania / juustoraastetta
lehtipersiljaa
leipää maun mukaan
Tee ensin lihapullat. Kuutioi salami ja raasta parmesaani. Jos käytät pekonia, paista se rapeaksi ja nosta talouspaperin päälle, jotta ylimääräinen rasva irtoaa paperiin. Kuori ja murskaa valkosipulinkynnet. Hienonna oregano.
Sekoita valkosipuli, salamikuutiot / paistettu pekoni, parmesaani, leivänmurut ja oregano jauhelihaan. Lisää kananmuna ja mausta suolalla ja pippurilla.
Pyörittele massasta kostutetuin käsin pieniä pullia.
Kuori ja kuutioi porkkana. Kuutioi kesäkurpitsa.
Kiehauta liemi kattilassa. Lisää lihapullat ja porkkana- sekä kesäkurpitsakuutiot. Anna kiehua keskilämmöllä noin 10 min.
Puhdista pavut ja lisää ne keittoon. Anna papujen kiehua noin 7 min. Lisää myös pasta; tarkista sen keittoaika pakkauksesta.
Annostele keitto kulhoihin. Raasta kunnolla parmesaania ja ripottele lehtipersiljaa keiton pinnalle. Tarjoa hyvän leivän kera.
Huom! Liemessä kypsennettäessä lihapullat jäävät melko vaaleiksi. Jos pidät ruskeapintaisista lihapullista, voit paistaa niihin kauniin värin pannulla öljyssä. Osan kasvisliemestä voit korvata paseeratulla tomaatilla.
Koska espoolaiselämä on enää kiven heiton päässä, päätimme valmistaa sunnuntai-ateriamme teemalla Hyvästi Munkkivuori. No, ruoka sinänsä ei ollut mitenkään munkkivuorelaista, mutta nostimmepa maljan viimeiselle yhteiskokkaukselle tässä keittiössä. Seuraavat viikonloput tulevat nimittäin varmasti keskittymään vallan toisenlaiseen tekemiseen…
Päivällisemme ensimmäisessä osassa näytteli vanha tuttu klassikko, oluella maustettu sipulikeitto. Tämä makoisa keitto on muuten siinäkin mielessä huomionarvoinen tapaus, että sen resepti sijoittuu Tunnelmallisien makujen historian aamuhämärään, sinne aivan ensimmäiseen artikkeliin. Voi että, mikä elävä keittokirja tästä on meille kehkeytynytkään vuosien saatossa.
Ohjeistus pääruokaan sen sijaan napattiin Villiä ja kesyä lähiruokaa -kirjasta. Rakkaassa länsisaksalaisessamme porisi hyvän tovin palanen nautaa, kun valmistimme burgundinpataa. Sen kanssa hyvältä maistui parmesaanilla maustettu perunamuusi. Ruoka oli hyvää, joskin hiukan arkista. Puolustukseksi reseptille sanottakoon, että ehkä sitä vain odottaa jotain maan mainiota, kun hauduttelee näinkin pitkään. Joka tapauksessa kannattaa tätäkin kokeilla, ehkä maustaen hiukan reseptiä runsaammalla kädellä.
Eipä tällä kertaa muuta, kuin hyvää ruokahalua! Keittiöhetket Munkkivuoressa alkavat käymään vähiin, kiitos ja kumarrus tälle kodin sydämelle.
Burgundinpata
6 annosta
60 g pekonia
700-800 g riistaa tai naudan sisäpaistia
0,5 rkl oliiviöljyä
1 porkkana
1 sipuli
suolaa ja mustapippuria
1 rkl vehnäjauhoja
3,5 dl punaviiniä tai tummaa olutta Huom! Seuraavat maustemäärät tuottivat melko miedon lopputuloksen, joten maustemäärää kannattaa ehkä säätää hiukan runsaammaksi.
0,5 tl Dijonin sinappia
0,5 tl punaviinietikkaa
0,5 tl ruokosokeria
0,5 rkl tomaattipyreetä
3,5 dl lihalientä
1 valkosipulinkynsi
timjaminvarsi
Lisäksi:
18-24 hillosipulia (tai pieniä sipuleita)
0,5 dl lihalientä
suolaa ja mustapippuria
pieni laakerinlehti, timjaminvarsi, pari persiljanvartta
200 g herkkusieniä
Leikkaa liha suuriksi kuutioiksi ja paloittele pekoni. Kuori sipuli ja porkkana ja pilko ne.
Paista pekonia pannulla parin minuutin ajan ja siirrä lautaselle talouspaperin päälle. Lisää hiukan öljyä pekonirasvan joukkoon, ruskista lihakuutiot ja nosta uunipataan.
Kuullota pilkotut sipuli ja porkkana jäljelle jääneessä rasvassa ja lisää pataan pekonin kanssa. Mausta suolalla ja pippurilla ja siivilöi jauhot päälle.
Laita pata esilämmitettyyn, 200-asteiseen uuniin 4-5 minuutiksi. Sekoittele ja laske lämpöä 155 asteeseen. Ota pata uunista, lisää viini ja sen verran lihalientä, että lihat peittyvät. Lisää tomaattipyree, viinietikka, sinappi, sokeri, valkosipuli ja timjami.
Laita pata liedelle, kuumenna kiehuvaksi, peitä kannella ja siirrä uuniin hautumaan 3-4 tunniksi.
Valmista lihan kypsyessä sipulit ja sienet. Kuullota hillosipuleita noin 10 min. rikkomatta niitä. Kaada joukkoon lihaliemi, mausta ja lisää yrtit ja laita kansi päälle. Keitä poreillen miedolla lämmöllä 35-45 min. jolloin neste on melkein haihtunut. Poista yrtit ja nosta sipulit odottamaan.
Pilko sienet ja paista niitä pannulla voin ja öljyn seoksessa noin 5 min. Kun ne ovat saaneet väriä, nosta pois liedeltä. Kun liha on kypsää, nosta lihat, pekonit sekä kasvikset reikäkauhalla kulhoon ja siivilöi liemi. Keitä lientä kokoon. Jos liemi onkin liian paksua, lisää lihalientä tai vettä. Me lisäsimme kuohukermaa, joka toimi hyvin.
Huuhtele pata kuumalla vedellä ja laita lihat, pekonit sekä kasvikset hillosipulien ja sienien kanssa pataan. Tarkista liemen maku ja kaada se pataan.
Tarjoa perunoiden tai perunamuusin kera.
Vaikka viikonloppuvapaat ovat tietenkin omaa luokkaansa, on myös arkivapaissa oma erityislaatuinen hohtonsa. Varsinkin nyt, kun minulla on ollut vapaata arkena entistä vähemmän, maistuvat nämä ”tavallisen” elämän herkkupäivät vieläkin maukkaammilta. Toisaalta tällainen itseni kaltainen ikiliikkuja tapaa usein suunnitella kyseiset päivät niin tarkasti, että ne suorastaan vilahtavat ohi. Mutta kenelläpä ei? Työntäyteisessä ihmiselämässä vapaus on kultaa.
Nyt olin perjantain kunniaksi päättänyt ilahduttaa pikkuperhettämme päivällisellä. Lopputulos oli herkullinen, aikaa tosin vierähti oletettua enemmän ja tulin taas todenneeksi, että vaikka toista on aina ihastuttavaa hemmotella, on ruoanlaitto niin paljon antoisampaa yhdessä. Kanssani kokkaava mies, mikä rakkauden lahja – jota sietikin vuosikausia tähystellä. ❤
Mitäpä siis tarjoilin? Alkuruoaksi kurpitsakeittoa, sen jälkeen täytettyjä pinaattilettuja kahdella tapaa, poro- ja katkarapu-avokadotäyttein.
Kurpitsakeitto, jonka ohje löytyi lähiaikoina keittiössämme paljon selaillusta Apukokki maailmalla -teoksesta, oli maukasta, mutta koostumukseltaan hieman vetistä. Niinpä suosittelenkin pienentämään nesteen määrää, jotta keitosta saadaan hieman runsaampaa. Toinen oivallinen tapa muuttaa keiton olemusta on paistaa broileria ja heittää se valmiin keiton joukkoon, jolloin syntyy ruokaisampi pääruokakeitto. Lisäksi keiton kipakkuus taittuu mielestäni hyvin, kun sitä syö turkkilaisen jogurtin kera.
Ohje pinaattilettuihin on peräisin Mirja von Knorringin viehkeästä Villiä ja kesyä lähiruokaa -opuksesta. Letut olivat vallattoman hyviä ihan sellaisenaankin, mutta näillä täytteillä vieläkin parempia. Täytteistä kiitos Rivolle Emännälle sekä k-ruoka.fi -sivustolle. Letuista vielä sen verran, että ne paistuivat paistinpannulla kuin itsestään. Jos minä nimittäin jotakin keittiöpuuhaa karsastan, on se paistaminen kaikissa muodoissaan, joka tavallisesti onkin Aleksin heiniä. Nyt homma sujui kuitenkin kuin tanssi, eikä yksikään – edes se ensimmäinen – epäonnistunut. Ja niin, lettutäytteet olivat alunperin suunniteltu uuniperunoille, joten ylimääräiset voi hyvin hyödyntää seuraavana päivänä, vaikka muutaman potaatin paistamalla.
Hemmotelkaa toisianne! Se on sitä arjen luksusta.
Kurpitsakeitto
4 annosta
500 g (myski)kurpitsaa, paino kun kurpitsa on kuorittu ja siemenetön
0,5 tl paprikajauhetta
(1 tl juustokuminaa)
1,5 tl korianterijauhetta
0,5 tl kurkumaa
0,5 tl rouhittua mustapippuria
1 tl suolaa
1 rkl oliiviöljyä
1 pieni sipuli
3 valkosipulinkynttä
1 sellerinvarsi
0,75 l kuumaa vettä Huom! Suosittelen vähentämään määrää
pieni laakerinlehti
Halkaise kurpitsa tukevalla veitsellä. Kaavi puolikkaista siemenet ja sisuksen kuituinen osa. Leikkaa kurpitsanpuolikkaat ohuehkoiksi viipaleiksi ja kuori ne. Leikkaa viipaleet pieniksi paloiksi.
Paahda kurpitsansiemenet.
Mittaa paprikajauhe, (juustokumina), korianterijauhe, kurkuma, mustapippuri ja suola pieneen astiaan ja sekoita mausteseos.
Mittaa oliiviöljy paksupohjaiseen kattilaan.
Kuori ja silppua sipuli, valkosipulinkynnet ja sellerinvarsi. Kuullota öljyssä mutta älä ruskista. Kaada mausteet kasvisten joukkoon. Paista mausteita hetki kasvisten kanssa. Lisää kurpitsapalat kattilaan. Paista kurpitsoja hetki ja lisää sitten kuuma vesi ja laakerinlehti. Kiehauta ja madalla lämpöä niin, että keitto juuri ja juuri kiehuu. Hauduta kannen alla välillä sekoitellen noin 20-40 min. kunnes kurpitsa on pehmeää. Poista laakerinlehti ja soseuta sauvasekoittimella.
Ripottele lautasella keiton pinnalle paahdettuja kurpitsansiemeniä ja tarjoile esimerkiksi turkkilaisen jogurtin kera.
(Täytetyt) pinaattiletut
2,5 dl vehnäjauhoja
5 dl (vanhanajan luomu)maitoa
2 kananmunaa
0,5 tl suolaa
mustapippuria myllystä
hyppysellinen muskottipähkinää
80 g pinaattia
pieni kourallinen basilikan ja mintun lehtiä
Pinnalle (mikäli teet täytettyjä):
juustoraastetta
Tee ensin täytteet (ohjeet alapuolella) jääkaappiin maustumaan.
Letut: Vatkaa kananmunat maidon kanssa ja siivilöi joukkoon jauhot. (Kaada myös siivilään jääneet siemenet munamaidon joukkoon.) Lisää suola, pippuri ja muskotti.
Silppua pinaatti ja yrtit pieneksi ja sekoita lettutaikinan joukkoon. Jätä taikina turpoamaan 0,5-2 tunnin ajaksi.
Paista letut voissa lettu- tai paistinpannulla.
Mikäli lettuja syödään sellaisinaan, lado kypsät letut lämmitettyyn matalaan astiaan ja laita astia lämpimään, 65-asteiseen uuniin odottamaan, kunnes ateriointi voi alkaa. Jos taas valmistat täytettyjä lettuja, täytä hiukan viilentyneet letut, muotoile ne rulliksi, asettele uunivuokaan ja sirottele päälle juustoraastetta. Paista 200 asteessa noin 10 min.
Porotäyte letuille ja / tai uuniperunoille
100 g kylmäsavuporoa viipaleina
200 g kermaviiliä (voit myös korvata osan turkkilaisella jogurtilla)
1 dl maustekurkkuviipaleita
2 tl sinappia
mustapippuria
tuoretta persiljaa
oma lisäni punasipulihilloke toimi tässä mainiosti
Hienonna poro ja maustekurkkuviipaleet sekä persilja ja mahdollinen punasipulihilloke. Sekoita kermaviilin joukkoon kaikki täytteen ainekset.
Nosta jääkaappiin tekeytymään.
Katkarapu-avokadotäyte letuille ja / tai uuniperunoille
200 g katkarapuja
200 g kermaviiliä (voit myös korvata osan turkkilaisella jogurtilla)
1 avokado
sitruunamehua
1 valkosipulinkynsi
tilliä
Sulata ravut ja valuta niistä nesteet. Kuutioi avokado kuoreensa ja sekoita se, ravut, sitruunamehu ja murskattu valkosipulinkynsi sekä hienonnettu tilli kermaviilin joukkoon. Anna maustua jääkaapissa.
Tauti ja sairasloma; hirveän harvinaista kohdallani, Aleksin onneksi. Edellisestä kerrasta kolme vuotta, välillä useita voitettuja taisteluja. Nyt pöpö pääsi niskan päälle – ja minä tein lupauksen…
No, niin tai näin minä olen huono, siis erittäin huono sairastaja, todellinen kauhutapaus. Tästäpä johtuen heti kun kynnelle kykenin, halusin ilahduttaa Aleksin aamua pienellä aamiaisyllätyksellä, joka tosin toipilaisuudestani johtuen jäi sangen pieneksi yllätykseksi. Mutta samapa kai tuo, ajatus lienee tärkein. Todettakoon siis lyhyesti, että tämä makupala syntyy käden käänteessä, miltei sairasvuoteeltakin käsin.
Joku ehkäpä muistaakin taannoin esittelemäni mukiherkut sekä kirjan niiden takana. Mielestäni idea mikrossa nopeasti valmistuvista kakkusista oli hauska, joskin artikkelin yhteydessä erään lukijan toimesta esiin otettu herkun epäterveellisyys toki ilmeinen. Tässä siis vaihtoehto; täysin öljytön, täysin jauhoton. Sopii kevyempäänkin ruokavalioon ja makukin silti kohdallaan. Reseptistä kiitos Viini-lehden nettijatkoille!
Toinen nyt esittelemäni aikaansaannos juontaa juurensa juuri juhlitulle pääsiäiselle ja tuolloin valmistamallemme kylmälle punajuurikeitolle. Kuten reseptin yhteydessä mainitsin, kannattaa yli jäävä punajuuriraaste säilyttää ja käyttää vaikka maukkaiden punajuuri-jauhelihapihvien tekoon. Helppoa ja hyvää, ja lopputulos huomattavasti tavallisia jauhelihapihvejä kauniimpi sekä ravintorikkaampi. Ja mikä parasta, saamme antaa uuden elämän muuten melko varmasti käyttämättä jäävälle mutta täysin syömäkelpoiselle ainekselle. Aina taloudellinen pikku-rouva suosittelee!
Viljattoman vaeltajan purilainen.
Me teimme pihveistä eräänlaisia leivättömän miehen hampurilaisia paistamalla niiden ympärille kesäkurpitsaa ja sujauttamalla väliin vielä uutta suosikkiamme kevätsipulista jogurttikastiketta, cheddarviipaleen, kaksi paistettua viiriäisenmunaa ja aina oivallista punasipulihilloketta. Pihvit sopivat tähän tarkoitukseen mainiosti ja hampurilainen sai mukavan kevyen olomuodon. Kokeilkaapa rohkeasti, punajuuripihvein tai vaikka aivan tavallisin.
Se on jälleen hyvän ruokahalun toivotuksen paikka!
Munakas mukissa
1 annos
2 kananmunaa
3 rkl juustoraastetta
2 rkl kinkkua / paistettua pekonia
1 rkl paprikaa
suolaa ja pippuria maun mukaan
Valitse muki, joka täyttyy kaksikolmasosaa aineksista. Itse testasin Arabian muumimukia, joka taitaa tilavuudeltaan olla noin 3 dl, ja tämä toimi mainiosti.
Kuutioi kinkku tai pekoni ja hienonna paprika.
Riko kananmunat mukiin ja sekoita joukkoon muut ainekset.
Kuumenna mikrossa ensin 1 min. Tarkista koostumus ja jatka kypsentämistä noin 20 sekunnin pätkissä, kunnes munakas on valmis.
Tarjoile suoraan mukista.
Jauheliha-punajuuripihvit
noin 8 kpl
kylmän punajuurikeiton valmistuksesta syntynyt punajuuriraaste (toki voit myös keittää punajuuria vain näitä pihvejä varten ja raastaa hienoksi raasteeksi)
400 g naudan jauhelihaa
1 valkosipulinkynsi
2 kevätsipulia
0,5 tl suolaa
0,5 tl rouhittua mustapippuria
1 kananmuna
Kuori ja silppua valkosipulinkynsi. Silppua kevätsipulit pieniksi pätkiksi.
Pane kulhoon jauheliha, punajuuriraaste, kevätsipulit, valkosipuli, suola ja pippuri. Riko sekaan kananmuna.
Sekoita taikina ja muotoile haluamasi kokoisiksi pihveiksi.
Paista 200-asteisessa uunissa noin 10-15 min.
Pääsiäinen on ihastuttava juhla; kevät on käsillä, ruohonvihreää ja tipusenkeltaista kaikkialla, päivä päivältä käymme kohti kesää, heräämme aurinkoiseen eloon, energisoidumme.
Pääsiäinen on tottahan toki myös perinteiden aikaa; on rairuohoa, noitia ja suklaisia munia erikoisiin piilopaikkoihin kuljettavia pupuja, ehkä kokkokin. Ja sitten on se kaikkein tärkein, pääsiäisen todellinen sanoma, ylösnousemuksen sanoma. Juhlimme kristinuskon vanhinta juhlaa.
Mutta koska olemme täällä, makumatkailun kehdossa, palatkaamme asiaan, siis Ruokaan! Lammasta, mämmiä ja pashaa, siinäpä ne perinteisimmät. Me valitsimme tuon ensimmäisen. Mämmiäkin maistelimme, kaupan, sekä eri hyvää pashaa, äitiliinin.
Ulkonäkö hieman karu, maku mukavan murea.
Mutta se lammas. Viime vuonna onnistuimme järjettömän hyvin (reseptiikkoja tuohon kokonaisuuteen voit tarkastella täältä), joten myös tällä kertaa odotukset olivat korkealla. Ohje nyt valmistuneeseen paahdettuun lampaan lapaan, joka sai rinnalleen rosmariiniperunoita löytyi jo vuodenvaihteen tienoilla Vera Jordanovan keittokirjasta Don’t Miss a Bite, mutta toteutukseen se pääsi vasta nyt, tuntui istuvan hyvin tähän juhlaan. Ja hyväähän se olikin, mureaa kuin mikä. Ihan viime vuoden tasolle emme tosin yltäneet, mutta silloin puhuttiinkin yhdestä kaikkien aikojen parhaiten onnistuneista aterioistamme…
Suosittelemme siis ehdottomasti kokeilemaan lammasta tähän yrttiseen tyyliin, mutta muutama asia huomioiden. Käytä reilusti mausteita, älä säästele suolaa ja rosépippuria. Oliiviöljyä sen sijaan voi käyttää hiukan reseptin ohjeistamia määriä niukemmin, nyt lopputulos oli hiukan yliöljyinen. Muista myös, että marinoitumisaika on vähintään yön yli, ajan salliessa jopa pidempään.
Rosmariiniperunoista todettakoon ainoastaan, että toimivat hienosti ja varmasti ovat lihan kuin lihankin ystäviä. Lisäksi minttuhyytelöä, pitkänäperjantaina hyväksi todettua kevätsipulista jogurttikastiketta ja lampaan paistoliemestä sekä kermasta kokoonkeiteltyä kastiketta. Siinä se, maukas lammaslautasellinen.
Meidät tuntien pääsiäisen pääateriamme ei tietenkään ollut yksiosainen, vaan lampaalla oli sekä edeltäjänsä että seuraajansa. Aloitimme punajuuren, lopetimme sitruunan seurassa, tietenkään jo viime vuonna hyväksi todettua pääsiäisalkujuomaa, Sandya, unohtamatta. Kylmään punajuurikeittoon, jonka ohjeistuksesta vastasi Mirja von Knorring löytyi resepti hänen kirjastaan Villiä ja kesyä lähiruokaa. Keitto oli hurmaavaa, kaunista ja raikasta. Aterian päättänyt sitruunapaistos sitä vastoin oli löydös K-ruokamaailmasta, sieltä k-ruoka.fi -reseptiarkistosta. Paistos oli hyvää, sopivan kevyehköä näinkin runsaan aterian päätteeksi.
Tällainen oli siis meidän pääsiäispäivän ateriamme tällä kertaa. Maukasta ja iloista juhlan jatkoa itse kullekin!
Keitä punajuuret melkein kypsiksi ja raasta hienoksi. Lisää raaste kefiirin joukkoon, samoin piparjuuri, sitruunanmehu, hunaja, merisuola ja pippuri.
Sekoita ainekset keskenään, peitä keitto kelmulla ja laita pariksi tunniksi jääkaappiin. Näin maku pääsee kehittymään.
Kaada keitto siivilän läpi puhtaaseen kulhoon ja painele loputkin mehut huolellisesti siivilästä lusikalla. (Siivilään jäävän raasteen voit sekoittaa vaikka jauhelihaan ja valmistaa punajuuripihvejä.)
Keitä viiriäisenmunat.
Annostele keitto lautasille ja laita pinnalle puolitettuja viiriäisenmunia. Viimeistele annokset silputulla persiljalla.
Aseta lampaan lapa leikkuulaudalle luupuoli alaspäin. Jos lihakauppias ei ole viiltänyt sen pintaa, tee lampaan rasvakerrokseen ja lihaan ristiviillot terävällä veitsellä.
Viilleltynä.
Hiero lampaan pintaan 2-3 rkl oliiviöljyä ja reilusti suolaa ja rouhittua rosépippuria. Sivele lihalle sopivan uunivuoan pohja oliiviöljyllä.
Kuori valkosipulin kynnet ja murskaa ne veitsen lappeella. Levittele puolet murskatuista valkosipulinkynsistä, tuoreesta mintusta ja rosmariinista vuoan pohjalle ja nosta liha niiden päälle. Laita loput murskatut valkosipulinkynnet ja loput mintusta sekä rosmariinista lampaan pinnalle. Painele niitä myös viiltoihin.
Marinoitumaan matkalla.
Peitä vuoka tiiviisti kelmulla ja anna maustua jääkaapissa yön yli.
Ota vuoka jääkaapista ja nosta liha hetkeksi leikkuulaudalle. Poimi rosmariini ja minttu pois lihan päältä ja pane ne vuoan pohjalle. Jätä murskatut valkosipulinkynnet paikoilleen.
Yhdistä 1 rkl oliiviöljyä ja kuivattu viherminttu pienessä kulhossa. Hiero seos kauttaaltaan lampaan pintaan. Nosta liha vuokaan yrttien ja valkosipulinkynsien päälle ja anna sen lämmetä huoneenlämpöiseksi, noin 2 tuntia.
Ennen uunin lämmintä kosketusta.
Laita uuni kuumenemaan 175 asteeseen. Kaada roséviini vuokaan, peitä vuoka foliolla ja paista lihaa 4 tuntia. Ota liha uunista, anna jäähtyä 15 min. ja tarjoa lämpimänä.
Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen.
Kuumenna vesi ja 1,5 rkl suolaa kiehuvaksi isossa kattilassa. Kumoa veteen perunalohkot. Keitä niitä 3-4 min. siitä hetkestä, kun vesi alkaa uudelleen kiehua. Kaada lohkot lävikköön, kuivaa ne ja pane syrjään.
Kuumenna oliiviöljy (valurauta)pannulla keskilämmöllä. Nakkaa joukkoon perunalohkot ja rosmariininoksat. Paista 5-10 min. välillä käännellen, kunnes lohkot ovat kullanruskeita.
Kumoa perunalohkot uunivuokaan ja paista niitä 15-20 min. tai kunnes ne ovat pehmenneet. Tarjoa lämpiminä valitsemasi lihan kera.
Voitele uuninkestävä vuoka.
Pese sitruuna hyvin. Raasta tarvittava määrä kuorta ja purista mehu.
Vatkaa sähkövatkaimella kulhossa keskenään pehmeä voi, sokeri ja sitruunankuoriraaste. Jatka kunnes seos on tasaista ja väri vaalentunut.
Erottele keltuaiset ja valkuaiset. Vaahdota valkuaiset napakaksi vaahdoksi. Lisää keltuaiset voiseokseen hyvin vatkaten.
Mittaa jauhot, maito sekä sitruunamehu keltuais-voiseoksen joukkoon. Sekoita, kunnes taikina on tasaista. Nostele valkuaisvaahto varovasti joukkoon. Kaada taikina vuokaan.
Nosta vuoka uunipellille ja lisää pellille kiehuvaa vettä niin, että se yltää puoleen väliin vuokaa.
Paista vesihauteessa 175 asteessa 35-40 min. Paistoksen pinta muuttuu kakkumaiseksi ja pohjalle muodostuu sitruunakiisseli. Siivilöi päälle tomusokeria. Tarjoa paistos lämpimänä sellaisenaan tai vaniljajäätelön / -kastikkeen kera.
Pääsiäinen. Monta ihanaa vapaapäivää, monta hetkeä viettää yhteistä laatuaikaa. Ja tehdä hyvää ruokaa!
Vaikka eilen pitkänäperjantaina vasta odotimme pääsiäistä saapuvaksi, hiljennyimme surujuhlaan, valmistimme tätä pilvistä päivää valaisemaan sangen aurinkoisen aterian. Kokonaisuuden teemaväri oli kevään vihreä, kun keittiöömme marssivat käsikädessä kevät- sekä purjosipuli, parsa ja avokado.
Entäpä onnistuminen sitten? Alusta loppuun kelpo suoritus.
Alkuruoaksi nautimme klassista vichyssoisea, tällä kertaa viiriäisenmunilla höystettynä. Pääruoassa sen sijaan tavanomaiset jauhelihapihvit saivat uutta väriä osakseen, kun taikinaa piristettiin avokadolla sekä kevätsipulilla. Lopputulos oli sangen mehevä. Resepti näihin pihveihin löytyi Miikka Järvisen ja Maija Kosken hauskasta keittokirjauutuudesta Apukokki maailmalla, jota suosittelen ainakin kaikille lapsiperheille. Toki me lapsenmielisetkin voimme viettää kokkihetkiä sen parissa. Esittely kirjasta ilmestynee luettavaksenne pikapuoliin…
Jauhelihapihvit saivat seuralaisekseen lautasillemme parsarisoton, jonka suunnittelusta kunnia kuuluu viimeisimmän omenapiirakkaihastuksemme yhteydessä esitellylle muusikko Tomi Joutsenelle. Ohje jälleen samasta lähteestä, siis Ilveksen rokkimenuista. Suosittelen!
Pikkulisänä, mutta ei suinkaan vaatimattomana kokonaisuuden kannalta, toimi kevätsipulinen jogurttikastike, jonka parissa vietetyistä maukkaista hetkistä kiitämme Uneliasta kokkia. Alkuperäinen resepti löytyy täältä.
Toivotamme herkullisia hetkiä, pian vietämmekin jo pääsiäisen suurta juhlaa!
Avokadolla pehmennetyt jauhelihapihvit
6 kpl
1 avokado
pari pientä sitruunan lohkoa / tilkka sitruunamehua
1 valkosipulinkynsi
1-2 kevätsipulia
400 g naudan jauhelihaa
0,5 tl suolaa
0,5 tl rouhittua mustapippuria
1 kananmuna
Halkaise avokado ja poista kivi. Leikkaa hedelmälihaan viiltoja kuoreen asti sekä pituus- että poikittaissuuntaan. Pullauta kuori nurinpäin ja rapsuta sisuksen palat lautaselle. Purista hieman sitruunamehua avokadon päälle. Hienonna avokado haarukalla, kevyt muhentaminen riittää.
Kuori ja silppua valkosipulinkynsi. Silppua kevätsipulit pieniksi pätkiksi.
Pane kulhoon jauheliha, avokadomuusi, kevätsipuli, valkosipuli, suola ja pippuri. Riko sekaan kananmuna.
Sekoita taikina ja muotoile haluamasi kokoisiksi pihveiksi.
Paista öljyssä pannulla tai 200-asteisessa uunissa noin 10-15 min.
Kuori ja hienonna sipuli. Laita sipuli ja riisi kuumaan pannuun ja kuullota öljyssä. Lisää pannuun kuumaa kana- tai kasvislientä pienissä erissä. Lisää uusi kauhallinen lientä aina, kun edellinen erä on imeytynyt riisiin. Jatka nesteen lisäämistä, kunnes riisi on kypsää. Lisää lopuksi parmesaani.
Poista parsoista puumainen tyviosa ja kuori varret. Leikkaa varret vinoittain viipaleiksi. Kiehauta parsaviipaleet suolalla maustetussa vedessä ja lisää valmiin risoton joukkoon. Vihreän parsan keittoaika vaihtelee varren paksuudesta riippuen 2-5 minuutin välillä.
Yksi makumatkailun tärkeimmistä elementeistä, ehkäpä se koko touhun kivijalka, ovat muistot. Kokemukset yhteisistä aterioista, onnistumiset ja epäonnistumiset, nopeistakin mielijohteista syntyneet yllätykset ja pitkään suunnitellut tarkoin harkitut kokonaisuudet. Ne jättävät jäljen.
Tällä kertaa jaettava resepti on nimenomaan tällainen, muistoista täyteläinen. Tämä oli nimittäin se ruoka, jota Aleksi sai syödäkseen ensi kertaa ”anoppilassaan” vieraillessaan. Hyvää oli; resepti siirtyi omaan käyttöömme ja anoppi sai heti kättelyssä ensimmäisen sulan kokinhattuunsa. Kun sitten ensimmäistä kertaa itse valmistimme tätä ruokaa – muuten päivää ennen, kun Aleksi ”popped the question” – lopputulos oli surkea, mutta muisto jäi siitäkin, onnellinen sellainen. Ja nykyään tämä sujuu jo hyvin.
Suosittelen kokeilemaan; tällä ruoalla on hyvä karma.
P.S. Tässä myös mainioksi todettu marinadiresepti lihalle, jota kannattaa testata myös kesän grillauspuuhissa.
Yleismarinadi lihalle (sekä naudalle että possulle sopiva)
Sekoita kaikki ainekset. Kaada marinadi lihan päälle. Sekoita niin, että lihan pinta saa marinadin kauttaaltaan. Marinoi vähintään pari tuntia mutta mielellään seuraavaan päivään. Jos marinoit lihaa grillaustarkoitukseen, sivele marinadia lihan pintaan grillauksen aikana ja rouhi halutessasi hieman suolaa päälle ennen tarjoilua.
Kermainen liha-kasvispata
6 annosta
400 g marinoituja porsaan fileepihvejä (voit käyttää myös marinoimattomia pihvejä ja marinoida ne esimerkiksi yllä olevan reseptin mukaisesti)
3-4 porkkanaa
2 sipulia
3 tomaattia
3 dl ruokakermaa
3 rkl vehnäjauhoja
4 rkl ketsuppia
1 rkl mietoa sinappia
0,5 tl suolaa
0,5 tl mustapippuria
1,5 tl basilikaa
3 valkosipulinkynttä
1 dl lihan paistinlientä
Lisäksi:
makaronia
Paista pihvit kypsiksi pannulla.
Kuori porkkanat ja sipulit. Suikaloi porkkanat, lohko sipulit ja tomaatit. Asettele kasvikset uunivuokaan.
Sekoita vehnäjauhot ja mausteet sekä puristetut valkosipulinkynnet ruokakermaan. Lisää seokseen myös paistinliemi.
Asettele paloitellut lihat kasvisten sekaan vuokaan ja kaada ruokakermaseos komponenttien päälle.
Kypsennä 200 asteessa noin 45 min.
Tarjoile makaronin kera.
Lindströminmureke sen sijaan kätki ricotan sisäänsä ja täytettyjen kirsikkatomaattien kohdalla kuva taitaa kertoa jo kaiken. Näissä molemmissa maustoin ricotan mustapippurilla, pestolla sekä ripauksella suolaa. Murekkeen täytteeseen käytin jatkeeksi hiukan maustamatonta tuorejuustoa. Ohje lindströmintaikinaan löytyi Kaisa Sillanpään teoksesta Tähteistä tähdiksi, jonka olenkin lähiaikoina maininnut useaan otteeseen. 400 g jauhelihaa on toki pieni määrä murekkeeseen, mutta mielestäni oli ihan hauska tehdä tällainen muutaman annoksen versio, jonka paistoin kätevästi 21×11 kokoisessa vuoassa…
400 g naudan jauhelihaa
Tunnelmallisia makuja 