Nyhdetyn possun tomaattinen makaronivuode

Kirjoitettu by Kaisa

Meillä tuoksuu kinkku. Kaveri makoilee uunin hellässä huomassa ja Aleksi odottelee jo innokkaana pääsyä tuon ”kunkun” kimppuun. No, minun ajatukseni joulupöydän kuninkaasta on hieman toisenlainen, mutta makunsa kullakin, kyllä minustakin kinkkua on ihan mukava päästä taas himpun verran maistamaan.

Mutta palataanpa hieman aiempiin possun tuoksuihin. Joitakin viikkoja sitten valmistimme erinomaista nyhtöpossua. Erinomaista niin maultaan kuin valmistustavaltaankin. Yleensä on nimittäin ollut niin, että lihan ohella nautittava kastike on pitänyt keitellä erikseen, mutta tällä ohjeistuksella se valmistui mukavasti kuin itsestään. Suosittelen tarttumaan reseptiin.

Toinen syy sille, että lähdin kirjoittamaan tätä artikkelia oli tuosta nyhtöpossusta jälkeenpäin syntynyt oheistuote, tomaattinen nyhtöpossumakaronilaatikko, johon käytin myös jonkin aikaa sitten esittelemääni Henri Alénin tomaattikastiketta. Muuten tämä olikin simppeli perusmakaronilaatikon tavoin toteutettu kokonaisuus, johon nyhtöpossu toi oman säväyksensä. Hauska idea käyttää osa possusta, jota tulee useimmiten nyhdettyä  suhteellisen reilu määrä kerralla.

Mutta nyt lopettelen, kera hyvän joulun toivotuksin. Nauttikaa toki!

Pulled pork eli nyhtöpossu

1 kg porsaan kassleria
0,5 rkl suolaa

Kastike:
0,5 dl siirappia
0,5 dl riisiviinietikkaa
0,5 dl fariinisokeria
0,5 dl soijaa
0,5 tl chiliä
1 valkosipulinkynsi
0,75 savupaprikajauhetta
1 tl mustapippuria
0,25 dl sinappia
0,25 dl ketsuppia

Sekoita kastikkeen aineet keskenään. Hiero suolaa lihojen pintaan ja laita ne uunivuokaan tai pataan johon ne juuri ja juuri mahtuvat. Kaada puolet maustekastikkeesta lihojen päälle.
Peitä lihat leivinpaperilla ja vuoka foliolla tai sulje padan kansi. Anna muhia 150 asteisessa uunissa 4 tuntia tai 95 asteisessa uunissa yli yön.
Kypsentämisen jälkeen liha on hajoavan mureaa ja lihasta irronnut neste on maustekastikkeen kanssa muodostanut mahtavan makuliemen. Kun kypsä liha on hieman jäähtynyt, revi lihat ohuiksi säikeiksi, sekoita joukkoon haudutuslientä ja loput maustekastikkeesta.
Ennen tarjoilua kuumenna lihaa kastikkeineen 225-asteisessa uunissa noin 15 min.

Makaronilaatikko nyhtöpossusta

4 annosta

IMG_6380200 g makaronia
nyhtöpossua (laatikon toivotun lihaisuusasteen mukaan)
400 g laadukasta tomaattikastiketta (jos haluat tehdä itse, hyvä valinta on esimerkiksi yllä linkattu)
fetajuustoa
2 kananmunaa
5 dl maitoa
suolaa ja mustapippuria

Keitä makaronit ohjeen mukaan kypsiksi.
Sekoita nyhtöpossu ja tomaattikastike keskenään. Lisää myös makaronit seokseen.
Kaada seos voideltuun vuokaan ja murustele pinnalle fetajuustoa.
Sekoita kananmunat ja maito keskenään. Mausta seos suolalla ja mustapippurilla muistaen kuitenkin nyhtöpossun suolaisuus. Kaada vuokaan.
Paista laatikkoa 200-asteisessa uunissa reilun puolen tunnin ajan, kunnes munamaito on hyytynyt ja pinta saanut kauniin värin.

Parhaat Ruokablogit

Kirjoitettu by Kaisa

unnamedTämä tiedonanto koskee erityisesti Sinua, joka lukeudut kotimaisten ruokablogien aktiiviseuraajiin ja/tai pidät omaa sellaista. Uudelta Parhaat Ruokablogit -sivustolta löydät nimensä mukaisesti parhaat suomalaiset ruoka- sekä leivontablogit koottuna yhteen niin, että ne ovat helposti seurattavissa. Ruokablogistina voit liittää blogisi mukaan, lisätä sivuston linkkibannerin blogiisi ja saada tätä kautta lisää lukijoita. Suosittelen!

Ja suosittelun suoritan tottahan toki tavallista suuremmalla sydämellä, onhan sivuston takana Aleksi, Kotikolon koodivelho ja oma aviomieheni, Pikku-Kokin isä ja mies, joka soppakauhoineen löytyy monien Tunnelmallisissakin esiteltyjen herkkujen takaa. Siis oiva pakkaus.

Parhaat Ruokablogit on ainakin omasta mielestäni osoittautunut jo nyt hyödylliseksi työvälineeksi uusia reseptejä etsiskellessäni ja uskon, että sen suosion toivon mukaan kasvaessa, saamme pian kaikki siitä erilaisia hyötyjä itsellemme. Tutustukaa toki!

Huippukokin tomaattinen Twitter-menestys

Kirjoitettu by Kaisa

Olisiko ollut viitisen vuotta sitten, kun suomalaiset sekosivat Alexander Gullichsenin Safkaa-keittokirjassaan julkaisemasta avokadopastareseptistä. Avokado- ja pecorino-juustohyllyt huusivat ajoittain kaupoissa tyhjyyttään, resepti levisi netissä kulovalkean tavoin ja edellä mainittu kirjakin vietiin kirjakaupoissa käsistä. (Kokemusta on: enpä muista toista yhtä kysyttyä keittokirjaa kymmenvuotisella kirjakauppaurallani kohdanneeni.) No, kokeiltua tuli totta kai myös avokadopasta; olihan se ihan hyvää, mutta tuon hypetyksen arvoista ei mielestäni millään asteikolla.

IMG_6296Edellä kuvattu pastaepisodi juontui mieleeni, kun törmäsin seuraavaan Henri Alénin joitakin vuosia sitten Twitterissä jakamaan tomaattimurskapohjaiseen kastikereseptiin. Vaikka resepti ei avokadopastan kaltaista myrskyä vesilasissa synnyttänytkään, nousi siitäkin sen sortin haloo, että kauppojen hyllyt tyhjenivät reseptissä mainitusta Mutti-tomaattimurskasta. Koska Alén itse kertoi kastikkeen salaisuuden olevan laadukkaan murskan lisäksi sipulin hauduttamisessa, kehtasin aloittaa kastikkeen valmistamisen heti reseptin läpiluettuani – väärästä tomaattimurskasta! Toisin sanoen todellisesta menestyskastikkeesta ei minulla tämän kokeilun pohjalta ole kokemusta, mutta sen voin kertoa, että hyvää tämä oli. Hauduttelun arvoista.

Kannattaa siis kokeilla, ihan vaikka pastan kera sellaisenaan. Itselleni tuli nyt tarve päästä maistamaan tuota verratonta (?) Mutti-murskaa.

Tomaattikastike pastalle

IMG_63161 pieni sipuli
2 valkosipulinkynttä
oliiviöljyä kuullottamiseen
0,5 tl sokeria
400 g (Mutti)-tomaattimurskaa
2 dl vettä
0,5 dl punaviiniä
suolaa ja mustapippuria
(muutama pala appelsiininkuorta)
0,5 dl neitsytoliiviöljyä

Kuori ja hienonna sipuli ja valkosipuli, kuullota öljyssä matalalla lämmöllä vähintään 10 min. Näin rakennat makeuden.
Lisää mukaan sokeri ja puolet tomaattimurskasta. Anna hautua 10 min. Lisää loput murskasta ja vesi. Hauduta sekoittaen.
Pidä poreileva lämpö, jatka hauduttamista 15 min. ja lisää punaviini – eli tuo happamuus kastikkeeseen. Sekoita koko ajan.
Kun kastike on sakeaa, lisää suolaa ja pippuria myllystä, hifistelyversiossa myös hiukan appelsiininkuorta. Mausta rohkeasti.
Ota kastike sivuun, sekoita joukkoon oliiviöljy. Älä keitä enää. Se tuo täyteläisyyden kastikkeeseen.
Sekoita kastike esimerkiksi keitettyyn spagettiin heti, kun pasta on valutettu. Siis heti. Ei päälle, vaan sekaisin.

Tunnelmallinen lukutoukka osa 4: Minun, sanoi orava

Kirjoitettu by Kaisa

Eräät lastenkirjat ovat ansainneet paikkansa suosikkilistallani ihan vain kuvituksellaan. Ne ovat niin miellyttäviä katsella, että tarinallakaan ei oikeammin ole merkitystä. Minun, sanoi orava on esimerkki tällaisesta.

minun-sanoi-oravaRachel Bright: Minun, sanoi orava 
Kustannus-Mäkelä, 2017
Suom. Katariina Kallio
The Squirrels Who Squabbled
Orchard Books, 2017
Kuvitus: Jim Field

On syksy, juuri se aika jolloin talvivarastojen pitäisi olla pullollaan, kaiken valmiina pitkän ja kylmän ajan selättämiseksi. Vaan mitä tekee Oili, oravista huolettomin? Kiikkuu keinussaan, suruitta, huolitta, ruokakaapit tyhjillään.

Kun Oili lopulta ymmärtää tilanteensa, hän äkkää oksalla kesän viimeisen männynkävyn. Mutta sen on terävillä silmillään huomioinut eräs toinenkin, Sadan Kävyn Sakari. Alkaa lennokas kaksintaistelu, jossa vaakalaudalle laitetaan miltei henkikulta – yhden kävyn tähden. Loppu onkin sitten sangen klassinen ja tietysti onnellinen.

Minun, sanoi orava on aivan ihastuttava kirja. Tosin jo yksin sen kuvitus pistäisi minut sanomaan näin ja tarina jääkin tällä kertaa kakkoseksi. Ei sekään huono ole, sellainen opettavainen ja omalla tavallaan ihan hauskakin. Mutta nuo Jim Fieldin kuvat; yksinkertaisesti parhautta. Jos taiteilija ei vielä ole tuttu, neuvon ehdottomasti kääntymään samaisen tekijäkaksikon aiemmin ilmestyneen Kyllä, sanoi koala -teoksen puoleen. Näitä kuvia ei koskaan voi katsella liikaa.

Intian makuinen kikhernecurry

Kirjoitettu by Kaisa

Helppoakin helpommat arkiruoat olivat jälleen päivän teema, kun valikoin sopivaa kasvisruokapuolen edustajaa tehtävälistalleni. Pienen omatoimihetken asian ajattelulle uhrattuani päätin kuitenkin turvautua apuvoimiin ja otin esiin viime aikojen kasviskeittokirjasuosikkini, Lisää kasvisruokaa koko perheelle. Sieltä se taas löytyi, mukavan maukkaan lopputuloksen tuottava resepti, jonka ainekset sattuivat majailemaan kaapeissa jo valmiiksi. Tästä tulikin mieleen, että vaikka olen sangen kaukana hamsterista – miltei kaiken suhteen – on tietynlaisen perusvaraston ylläpitäminen osoittautunut ruoanlaittoa suuresti helpottavaksi tekijäksi, varsinkin nykyään, kun erilaisia aterioita saa olla suunnittelemassa koko ajan.

IMG_6270Mutta kikherneisiin ja curryyn palatakseni totean ainoastaan, että ruoka oli hyvää. Ei mitään kovin ihmeellistä, mutta maukasta, oivallista tiistaisyötävää. Ruokaa, joka valmistuu ahkeran apukokin häärätessä lattiatasossa omiaan – enemmän ja vähemmän kiellettäviä asioita – ja vaatiessa tuon tuosta seuraneitiä milloin lukemaan, milloin leikkimään. Siis helppoa.

Tapani mukaan tein kuitenkin reseptiin pieniä muutoksia vaihtaen osan kikherneistä kesäkurpitsaan ja lisäkeriisin ohraan. Valokuvailu ei tällä kertaa tuottanut toivottua tulosta, joten kuva oli lainattava teoksen kuvituksesta.

Näin. Hyvää.

Intialainen kikhernecurry

4 annosta

IMG_62601 keltasipuli
0,5 dl rapsiöljyä
2 tl kurkumaa
2 tl juustokuminaa
2 tl jauhettua korianteria
0,5-1 tl chilipippuria
2 tlk (6-7 dl) kikherneitä (minä korvasin puolet tästä kesäkurpitsalla)
2 dl tomaattimurskaa (tai 3-4 tuoretta tomaattia hienonnettuna)
1-2 dl vettä
(suolaa maun mukaan)

Lisäksi:
ohraa/riisiä valinnan mukaan
paahdettuja kookoshiutaleita
tuoretta korianteria
limeviipaleita

Keitä ohra/riisi pakkauksen ohjeen mukaan.
Hienonna sipuli. Kuumenna öljy vokkipannussa tai korkeareunaisessa paistinpannussa. Lisää sipuli, kurkuma, juustokumina, korianteri sekä chilipippuri ja kuullota.
Kääntele kikherneet (ja kuutioidut kesäkurpitsat) joukkoon.
Lisää tomaattimurska ja vesi. Keitä vähemmäksi noin 15 min. Lisää veden määrää, jos haluat juoksevampaa kastiketta.
Mausta mahdollisella suolalla ja lisää halutessasi chiliä.
Mikäli haluat kastikkeen höysteeksi paahdettua kookosta, kuumenna (valurauta)pannu liedellä ja kaada desin verran kookoshiutaleita pannuun. Sekoittele, kunnes hiutaleet alkavat saada väriä ollen koko ajan tarkkana. Tämä ei vie kuin muutaman hetken.
Tarjoile kikhernecurry ohran tai riisin kera kruununaan paahdettu kookos, tuore korianteri ja limettiviipaleet.

Rikollisen helppo kookoksinen kanapastavuoka

Kirjoitettu by Kaisa

Tänä vuonna tuntuvat jouluvalmistelut jäävän viime tippaan. Kortit kirjoitettiin viimeisenä iltana ja vasta eilen paistoin ensimmäiset laatikot, kun yleensä olen tässä vaiheessa jo täyttänyt pakastinta vaikka ja kuinka. Mitään muuta ei ole sitten tehtykään. Tai onpas, Pikku-Kokille on ostettu lahja, se ainoa, sillä vielä kun hän ei niin sanotusti ymmärrä, ei niitä mielestämme tarvitse olla sen enempää. Toki mummit ja kummit kantavat kortensa pikku miehen lahjakekoon taas tänäkin vuonna.

Koska erinäiset jouluvalmistelut joka tapauksessa syövät näinä päivinä suuren osan aktiivisesta keittiöpuuhasteluajastani, olen ruoanlaitossa pyrkinyt menemään sieltä missä aita on matalin, kuitenkaan mausta tinkimättä. Tällä kertaa kyseisellä mentaliteetilla syntyi kookosmaidolla marinoitua broileri-kasvispastavuokaa. Tuotos oli todellinen riperuoka, sillä ainekset kaivelin lähinnä pakastimesta. Hyvin maustettuna lopputulos oli mielestäni maukas. Samalla sain todettua, että lämpimissä ruoissa Pikku-Kokki kelpuuttaa niin ikään varsisellerin. Oli nimittäin siinä mielessä harvinainen tapaus tuo selleri, että sitä kaikkiruokainen poikasemme ei suostunut raakana edes maistamaan. Taisi olla ensimmäinen lajiaan.

Näin, aikaa jäi yksien päiväunien aikana vielä viimeisten joulukorttien sekä porkkanalaatikon loppuun saattamiseen, joten jälleen ollaan askeleen verran lähempänä valmista joulua. Tip tap!

Kookoksinen kanapastavuoka

4 annosta

IMG_61841 sipuli
2-3 porkkanaa
1 sellerinvarsi
300 g kypsää tai raakaa broileria
öljyä kuullottamiseen
300 g kypsää pastaa (minulla oli orzoa, joka toimii tämän tyyppisissä ruoissa mielestäni vallan hyvin)
3 dl kookosmaitoa
currya
juustokuminaa
jauhettua korianteria
mustapippuria
(suolaa)
6-8 miniluumutomaattia

(Pinnalle:
juustoraastetta)

Kuori ja hienonna sipuli, kuutioi kuoritut porkkanat ja paloittele selleri. Leikkele broileri suupaloiksi.
Mikäli käytät raakaa broileria, aloita paistaminen siitä ja lisää sitten pannulle myös sipuli, porkkanat ja selleri. Kuullota, kunnes broilerit ovat kypsiä. Mikäli taas käytät kypsää broileria, kuullota ainoastaan kasvikset.
Sekoita kasvisten joukkoon mahdolliset broilerit sekä kypsä pasta ja kaada seos uunivuokaan.
Sekoita mausteet kookosmaitoon. Tällä kertaa en tullut laittaneeksi määriä ylös, mutta ihan runsaasti niitä saa olla, varsinkin jos broilerit ovat maustamattomia. Itse jätin Pikku-Kokin takia suolan lisäämättä, mutta sitäkin kannattaa ehkä mukaan hieman ripauttaa. Kaada maustettu kookosmaito vuokaan.
Mikäli haluat käyttää juustoraastetta, lisää se tässä vaiheessa.
Viipaloi miniluumutomaatit ja lado viipaleet päällimmäiseksi vuokaan.
Paista 200-asteisessa uunissa 20-30 min.

Perinneruokaa prkl

Kirjoitettu by Kaisa

Mika Rampa: Perinneruokaa prkl
Tammi, 2017

perinneruokaaprklKun noteerasin Perinneruokaa prkl -keittokirjan olevan ilmestymässä, tiesin heti, että vaihtoehtoja ei olisi. Tuo kirja oli saatava. On nimittäin niin, että Perinneruokaa prkl on yksi niistä ruokablogeista, joista minä todella pidän. Pidän sen ideasta yhdistää perinteikästä trendikkääseen, luoda vanhasta jotakin ihan uutta. Pidän myös siitä, että vaikka blogin takaa löytyy ammattikokki, jonka resepteillä valmistuu todella maukkaita ja innovatiivisia ruokia, ne eivät yleensä onnistuakseen vaadi ammattitason ruoanlaittotaitoa. No, toki minä melko taidokas ruoanlaittaja olen, mutta uskallan kuitenkin väittää, että näitä reseptejä voi hyvillä mielin kokeilla, vaikka ei tuntisikaan itseään siksi oman elämänsä Hans Välimäeksi.

Niin, edellä oli puhe Perinneruokaa prkl -blogista, mutta samaa nimeä kantavan keittokirjan läpikäytyäni, voin todeta yllä olevien kommenttien koskevan yhtä lailla myös sitä. Tämä on hyvä keittokirja kaikentapaisille ja -tasoisille kotikokeille. Totta kai jos perinneruoka tökkii, voi olla, että se ei ole se paras mahdollinen valinta. Toisaalta suuri osa kirjan resepteistä harppaa niin kauas alkuperästään, että suosittelen kokeilemaan vaikka ei mikään perinneruoan harrastaja olisikaan. En minä itsekään ole.

Käytännön tasolla minulla on teoksesta vasta vähän kokemusta. Kuitenkin kaikki ne harvat reseptit, joita olen ehtinyt kokeilla, ovat olleet mainioita. Konvehtijuustokakkua olin ehtinyt kokeilla jo aiemmin blogin pohjalta, voileipäkakkupallerot ja perunapohjainen pizza tulivat tutuksi kirjan myötä. Näin ollen vaikka kokemukseni onkin vielä hataralla pohjalla, voin ehdoitta antaa kirjalle suosituksen. Ja blogille tottahan toki niin ikään. Taitanee olla tämän vuoden keittokirjasuosikkini.

 

Suomesta, rakkaudella – ja makeudella

Kirjoitettu by Kaisa

Suomi täytti sata vuotta, mahtavaa! Pohjoinen, kaunis kotimaa, turvallinen. Niin hyvä paikka elää, että sitä ei oikeastaan huomaakaan. Itsestäänselvyys, jota ei tosiaan pitäisi pitää itsestäänselvyytenä. Maa, jonka pieni kansa sisustaan tunnetaan.

Suomesta voisi totta tosiaan kirjoittaa sivu tolkulla, mutta mennäkseni niin sanotusti asiaan, siirryn kuvailemaan eilen nauttimaamme jälkiruokamaljaa, joka erityislaatuisesta päivästä huolimatta oli se päivällisemme ainoa suomalaisen makuinen asia. No, ainakin kielen päälle jäi ihastuttavan kotoisa makumaailma.

IMG_6127Seuraava resepti syntyi pääkopassani mietiskellessäni parhaita suomalaisia jälkiruokamakuja. Lähtökohdakseni valitsin korvapuustin ja mustikat. Jo aiemmin olin päättänyt valmistaa ”sotkua” eli omaa versiotani englantilaisesta Eton mess -jälkiruokaklassikosta.

Sotku syntyy, kun etsitään kotoa kaikenlaisia jälkiruokien jämiä ja nimensä mukaisesti sotketaan niitä jäätelön tai kermavaahdon kanssa ja maustetaan seosta esimerkiksi erilaisilla kastikkeilla. Helppoa ja NIIN hyvää! Tässä on oikeastaan aika mahdotonta epäonnistua…

Vaikka sotkureseptejä on niin monia kuin on sen hetken herkkuvarastojakin, laitan silti alle tämän Suomi-sotkun ohjeistuksen, jos joku sattuisi kaipaamaan tukea tai ideaa ensimmäiseen tekeleeseensä.

Eipä muuta kuin sotkemaan. Tämä on siitäkin mainio jälkiruoka, että siitä saa helposti tarpeeseen sopivan kokoisen. Suuri herkkunälkä, paljon materiaalia. Pieni herkkunälkä, vähemmän materiaalia. Niin helppoa se on!

Makea Suomi-sotku

2 annosta

1 pulla
25 g maustamatonta tuorejuustoa (tuorejuuston määrä vaihtelee pullan koon mukaan)
1,5 dl kuohukermaa
kardemummaa / lakritsijauhetta
muutama kourallinen mustikoita
kinuskikastiketta
4 marenkia (jos haluat tehdä marenkeja itse, huisin vegaanisen ohjeen löydät täältä)

Murustele pulla ja sekoita joukkoon tuorejuusto. Laita tuorejuustoa niin paljon, että massasta olisi mahdollista tehdä kakkutikkareita.
Vaahdota kuohukerma ja mausta se makusi mukaan joko kardemummalla tai lakritsijauheella.
Kokoa sotku. Ota puolet pulla-tuorejuustomassasta ja murustele se yhden isomman tai kahden annoskokoisen purkin pohjalle. Laita seuraavaksi purkkiin kermavaahtoa, sitten mustikoita ja niiden päälle aimo loraus kinuskikastiketta. Tee toinen kerros samaan tapaan ja muserra lopuksi pinnalle marengit.

Valonpilkahdus pimeään: värikäs linssipaistos

Kirjoitettu by Kaisa

Vuoden pimein aika; odotamme joulua, odotamme valoa. Aamulla pimeää, keskipäivällä useimmiten vähintään pilvistä, iltapäivällä taas pimeää. Aurinko on ottanut äkkilähdön etelään. Jotainhan tässä on keksittävä, kun Pikku-Kokkikaan ei pimeydestä huolimatta ymmärrä nukkua ja päivät tuntuvat senkin takia normaalia pidemmiltä. Väsynyt taapero ei ole se kaikista helpoin seuralainen, kun tunteidenhallinta ei vielä ole kehittynyt kovinkaan korkealle tasolle ja lähes asiasta kuin asiasta on ihan ookoo saada itkupotkuraivari.

Onneksi on piristysruiskeita. On kynttilöitä, on valoja, on jo jouluradiokin, kohta pääsemme juhlimaan satavuotista itsenäisyyttämme. Päivä päivältä kesää kohti.

IMG_6001Myös lautaselle on mahdollista tuoda palanen kesää. Seuraava kesäkurpitsa-linssipata, jonka kruunasin aimo määrällä tomaatteja, toimi värikkyydessään mainiona energianlähteenä. Mikäli padan olisi maustanut täysin reseptinsä mukaisesti, olisi se varmasti ollut vieläkin parempaa, mutta tekemäni chilitön koko perheen versio oli hyvää sekin. Kesäkurpitsan käsiin saaminen saattaa tietysti tähän aikaan vuodesta olla hieman hankalaa tai vähintäänkin satokausikalenteri -ajattelun vastaista, mutta näin halutessaan sen korvaaminen varmasti onnistuu, kunhan vaan muistaa muutosten vaikutuksen paistoaikaan. Itse sen sijaan korvasin juuston raejuustolla, ihan Pikku-Kokin takia.

Siis oikein hyvää ja superhelppoa väriterapiaa kaamoksen keskelle. Sitä varmasti tarvitaan.

Kesäkurpitsa-linssipaistos

4 annosta

IMG_60042 dl vihreitä linssejä
5 dl kasvislientä
400 g kesäkurpitsaa
kirsikkatomaatteja
1 tl suolaa
0,5 tl mustapippuria
150 g juustoraastetta (raejuusto toimi myös mainiosti)
2 rkl tuoretta minttua

Mausteöljy:
4 rkl rypsiöljyä
1 tl jauhettua fenkolia
1 tl juustokuminaa
1 tl oreganoa
0,5 tl chilijauhetta
0,5 tl (savu)paprikajauhetta
2 valkosipulinkynttä

Huuhtele linssit. Kuumenna kasvisliemi kiehuvaksi. Keitä linssejä liemessä noin 20 min. Valuta siivilässä.
Leikkaa kesäkurpitsat puolen sentin viipaleiksi joko poikittain tai pitkittäin.
Sekoita mausteöljyn ainekset. Paista kesäkurpitsat mausteöljyssä pannulla kahdessa erässä.
Pane yksi kerros kesäkurpitsaa uunivuoan pohjalle. Mausta suolalla ja pippurilla.
Kaada päälle linssit ja ripottele pinnalle puolet juustosta. Peitä linssikerros kesäkurpitsalla. Lisää loput juustosta, puolitetut tomaatit ja hienonnettu minttu.
Kypsennä paistosta 225-asteisessa uunissa noin 30 min. Anna makujen tekeytyä hetki ennen tarjoamista.

Kalan kookoksenmakuinen ohravuode

Kirjoitettu by Kaisa

Nykyään kun tuntuu suhteellisen usein siltä, että arkipäivät täyttyvät enemmän ja vähemmän samoista asioista – leikkimistä, syömistä, leikkimistä, syömistä, hieman päiväunia ja taas syömistä – on arkiruoanlaiton sujuttava selkeästi ja nopeasti. Vaikka tätä nyt on jatkunut jo melko pitkään, en pääse ihmetyksestäni, kuinka usein ja kuinka paljon Pikku-Kokin kokoinen – eli pieni – ihminen jaksaakaan syödä. Näinpä suuret IMG_5947annokset maukkaita, helposti esimerkiksi uunissa valmistuvia ruokia ovat huippujuttu. Ja kun pakastimen pitää koko ajan sopivasti annoksilla täytettynä, ei ajaudu tilanteeseen, jossa olisi pakko tehdä ruokaa sellaisena päivänä, kun ei siltä tunnu. Useimmiten kuitenkin ruoanlaitto itseäni huvittaa.

Tällä kertaa hyvää, helppoa ja herkullista -ajatelmasta syntyi kookos-kalavuoka, jossa kasvikset, kala ja ohrasuurimot pääsivät yhdessä sukeltamaan samaan pataan ja uunin lämpöön.

Näin. Pikku-Kokki päiväunilla, minulla aikaa tehdä ruhtinaallisesti muutakin ruoan valmistuessa kuin itsekseen. Resepti tulee näin ollen vaihtuvin kasviksin ja kaloin varmasti jäämään kalaruokarepertuaariini.

Kookos-kalavuoka

6 annosta

IMG_5968300 g porkkanaa
2 paprikaa
2 sipulia
400 g lohifilettä (minä tein tällä kertaa penninvenyttäjän version pakastekalasta, joka toimi ihan moitteettomasti)
2,5 dl ohrasuurimoita
4 dl vettä
4 dl kookosmaitoa
1 rkl tilliä
1 rkl sitruunamehua
1,5 tl suolaa (itse en lisännyt)
0,5 tl rouhittua mustapippuria
0,25 tl jauhettua valkopippuria
1 dl juustoraastetta (minä korvasin raejuustolla)

Kuori ja paloittele porkkanat, suikaloi paprikat ja hienonna kuorittu sipuli. Viipaloi kala.
Laita kasvikset, kala ja ohrasuurimot uunivuokaan kerroksittain.
Sekoita vesi, kookosmaito ja mausteet. Kaada seos vuokaan. Ripottele pinnalle juustoraaste.
Kypsennä 200-asteisessa uunissa noin tunti eli kunnes ainekset ovat kypsiä.