Pikku-Kokin keittiöstä osa 4: Ensikertaa samasta padasta

Kirjoitettu by Kaisa

img_0696Kokeilinpa sitten ensi kertaa valmistaa koko perheelle sopivaa ruokaa. Kyseessä oli vauvalle suunnattu peruna-ohrapata, josta käytin osan ”aikuisten” sosekeittoon. Koska annos oli sen verran pieni, aikuistenruokaa tuli vain yksi annos, mutta tarkoituksenani olikin vasta kokeilla, miten tällainen samasta padasta kokkailu onnistuu.

Ihan hyvinhän kaikki lopulta päättyi, vaikka siinä vaiheessa, kun Pikku-Kokin ruoka oli valmista, ajattelin vielä vallan muuta. Keitos ei nimittäin maistunut oikein miltään. Hyvin maustettuna – Pikku-Kokkikin sai omaan annokseensa currya ja oreganoa – siitä kuitenkin tuli ihan hyvää.

img_0708Näinpä totesin, että esimerkiksi tuorejuustolla laventamalla ja reilusti maustamalla vauvan soseistakin saa kuin saakin hyvää sosekeittoa. No, eihän siihen mene puolta vuottakaan, kun koko perhe popsii jo periaatteessa samaa ruokaa.

Peruna-ohrapata menee hyvin sellaisenaan mutta on passeli myös lihan tai kalan kera. Ohjeen nappasin Matleena Lahden Luomuruokaa lapselle -teoksesta.

Peruna-ohrapata

vauvan annoskoosta riippuen noin 10 annosta

img_07110,5 l vettä
3 dl perunakuutioita
2 dl kesäkurpitsakuutioita
puolikas varsiselleri
puolikas omena
0,5 dl rikottuja ohrasuurimoita
1 laakerinlehti
3 maustepippuria

Lisäksi maustamiseen esimerkiksi:
oreganoa ja/tai muita yrttejä
currya
paprikaa

Kiehauta vesi ja lisää joukkoon kuoritut ja paloitellut perunat sekä paloiteltu kesäkurpitsa, varsiselleri ja omena. Lisää sekaan myös ohrasuurimot, laakerinlehti ja maustepippurit.
Keitä kypsäksi noin 30 min. Poista laakerinlehti ja pippurit.
Soseuta ainekset tarvittaessa sopivaksi ja mausta haluamallasi tavalla.

Pikku-Kokin keittiöstä osa 3: Vauvan yleispätevä makaronipata lihan tai kalan kumppaniksi

Kirjoitettu by Kaisa

Pikkuhiljaa ollaan lipumassa kohti tilannetta, että aamu- sekä iltapuurojen ja lounaan lisäksi Pikku-Kokin päiväohjelmaan olisi sisällytettävä niin päivällinen kuin välipalakin. Seitsemän kuukauden ikä tarkoittaa viittä ateriaa – ja minulle runsaasti vauvantuoksuista keittiöaikaa.

img_0668-versio-2Jotta vauvakokkailusta saisi parhaiten tehot irti, valmistan pikkuherralle tietysti annoksia pakastimeen. Aluksi keitin kasviksia sellaisinaan, soseutin ja pakastin jääpalamuoteissa, mutta nyt kun Pikku-Kokki on tutustunut raaka-aineisiin jo laajasti, olen voinut siirtyä sekoituksiin. Lihat ja kalat olen kuitenkin vielä valmistanut erikseen, sillä mielestäni on hyvä vaihdella proteiinin lähdettä päivittäin, vaikka lisäke sattuisikin olemaan sama. Lisäksi Pikku-Kokin yhä edelleen jatkuvat vatsavaivat ovat rajoittaneet jonkin verran, esimerkiksi kaalit ja sipulit ovat meillä vielä pannassa, joten vauvakeittokirjoja olen käyttänyt lähinnä osviittaa antamaan.

img_0654Idean seuraavaan makaronipataan nappasin Päivi Enarvin ja Jaana Koskenniemen Kotiruokaa vauvalle -opuksesta. Muokkasin sen Pikku-Kokin vatsalle sopivaksi ja jätin edellä mainitusta syystä lihan lisäämättä, sillä mielestäni tämä sopii myös kalan kumppaniksi. Liitän alle myös edellä mainitusta kirjasta poimitut ohjeistukset kala-, liha- ja broilerikuutioiden valmistukseen. Näitä on sitten näppärä lisäillä näiden yleispätevyyksien joukkoon ja saada ateriakokonaisuuksiin vaihtelua. Toki tämä makaronipata menee ilman proteiinilisääkin päivän kasvisaterian kohdalla.

Makaronipata

6 dl valmista sosetta

img_0663200 g porkkanaa
50 g palsternakkaa
100 g kukkakaalia
4 dl vettä
1 dl tummaa makaronia
2 dl pakasteherneitä

Pese, kuori ja paloittele porkkanat ja palsternakka. Pese ja lohko kukkakaali.
Kiehauta vesi. Lisää ensin porkkanat ja keitä hetki. Lisää sitten palsternakka ja keitä toinen hetki. Lisää kukkakaalilohkot sekä makaronit ja keitä, kunnes makaronit ovat miltei kypsiä. Lisää lopuksi herneet ja keitä kunnes kaikki raaka-aineet ovat kypsiä.
Lisää keittämisen aikana hieman vettä, mikäli se tuntuu loppuvan.
Soseuta raaka-aineet pienen keitinvesimäärän kera.
Tarjoile sellaisenaan tai lisää mukaan jokin proteiinin lähde.

Kalasosekuutiot

noin 30 palaa

img_0694500 g kalafileetä tai noin 700 g ruodollista kalaa
2,5 dl vettä
pieni pala sipulia
2 laakerinlehteä
tilliä

Paloittele kalafilee niin, että se mahtuu kattilaan.
Mittaa kalapalojen päälle vesi. Keitä miedolla lämmöllä ja kuori muodostuva vaahto pois.
Lisää sipuli ja laakerinlehdet. Keitä noin 10 min. kunnes kala on kypsää. Kypsä kala on pehmeää ja siitä irtoavat ruodot helposti.
Anna kalan jäähtyä keitinvedessään.
Nosta jäähtynyt kala keitinvedestä ja siivilöi liemi.
Poista kalasta mahdolliset ruodot tarkasti ja soseuta keitinvettä apuna käyttäen.
Pakasta sose jääpalalokerikossa ja siirrä jäätyneet kuutiot kannelliseen rasiaan.

Lihasosekuutiot

noin 30 palaa

500 g vähärasvaista lihaa
5 dl vettä
sipulia, laakerinlehteä ja maustepippuria keitinveden maustamiseksi

Pyyhi liha talouspaperilla tai huuhtele se tarvittaessa nopeasti kylmällä vedellä. Paloittele.
Pane lihapalat kattilaan. Mittaa päälle vettä sen verran, että lihapalat juuri ja juuri peittyvät. Kiehauta vesi, vähennä lämpöä ja kuori muodostunut vaahto pois. Keitä liha kypsäksi, 20-120 min. lihalaadun mukaan. Kypsä liha on pehmeää, ja tikulla pistettäessä lihan neste on kirkasta.
Ota keitinvesi talteen. Soseuta liha lisäten keitinvettä soseuttamisen helpottamiseksi.
Pakasta sose jääpalalokerikossa ja siirrä jäätyneet kuutiot kannelliseen rasiaan.

Broilerisosekuutiot

noin 30 palaa

500 g maustamatonta broilerinlihaa
puolikas porkkana
pieni pala sipulia
4,5 dl vettä
2 laakerinlehteä

Paloittele broilerinliha. Pese, kuori ja paloittele kasvikset.
Pane lihapalat kattilaan ja mittaa päälle vesi. Keitä hiljalleen ja kuori muodostuva vaahto pois.
Lisää laakerinlehdet ja kasvikset ja keitä noin 20 min. kunnes liha on kypsää. Kypsästä lihasta mahdolliset luut irtoavat helposti.
Anna lihan jäähtyä keitinvedessään.
Siivilöi liemi ja poista luut.
Soseuta liha käyttäen keitinvettä soseuttamisen helpottamiseksi.
Pakasta sose jääpalalokerikossa ja siirrä jäätyneet kuutiot kannelliseen rasiaan.

Lihariisipasteija, joka kyllästyi pukeutumaan lehtitaikinaan

Kirjoitettu by Kaisa

Lehtitaikina ei ikinä ole ollut minun juttuni. Asiat, joita lehtitaikinasta tehdään eivät kuulu ruokasuosikkigalleriaani. Joulutortut jäävät leipomatta, samoin oikeastaan pasteijat, viinerin tilalta valitsen aina pullan. Kauhukokemus oli, kun Tallinnassa ihanaista omenajälkiruokaa odoteltuani eteeni kannettiin kolme valtavaa lehtitaikinakimpaletta, joiden sisälle oli ujutettu inahduksen verran omenasisältöä – ainakin kaksi jäi syömättä.

img_0626Lehtitaikinan sisälle piilotetut asiat ovat kuitenkin mielestäni yleensä maukkaita: luumuhillo, nam, samoin pasteijoiden täytteet. Viineristäkin olisi kiva saada vain se vaniljakreemi. Outoa, moni varmasti ajattelee, mutta tämänpä innoittamana syntyi seuraava lihariisipiirakka, jonka täytteessä lihariisipasteijoiden perustäyte hillosipuleilla paranneltuna saa seurakseen munariisipasteijoiden kananmunan. Pinnalle smetanan rippeistä ja maidosta sekoiteltu kastike ynnä juustoraastekuori ja se alkaa olemaan pitkälti siinä. Kun jauhelihakin on peräisin ylimääräisistä jauhelihapihveistä ja kananmunaviipaleet siitä hetkestä, kun totesin, että Pikku-Kokki ja kananmuna eivät ainakaan vielä ole kavereita keskenään, ollaan aika pitkälti riperuoan ytimessä. Mutta sehän täällä osataan.

Kokeilkaapa siis tätäkin omituisuutta, johon riperuoka uppoaa kuin ankkuri mereen. (Olipa huono vertauskuva, mutta enpä keksinyt parempaakaan. Väsymys painaa, Pikku-Kokki jatkaa neljän kuukauden yöhulinoitaan – vaikka täyttääkin sunnuntaina jo seitsemän kuukautta…)

Lihariisipiirakka

Vuoallinen (ø noin 25 cm)

img_0629Pohja:
Annos piirakkataikinaa, esim. lähiaikoina mainostamaani talkkunataikinaa, jonka ohjeen löydät linkin takaa.

Täyte:
2 dl kypsää riisiä (määrät ovat arvioita, laitoin itse mitä sattui olemaan)
1 kovaksi keitetty kananmuna
3 pientä jauhelihapihviä (vaihtoehtoisesti noin 150 g paistettua ja maustettua jauhelihaa, jonka seassa voi paistaa puolikkaan sipulin silputtuna)
hillosipuleita maun mukaan
80-120 g smetanaa
0,5-1 dl maitoa
1 kananmuna
suolaa
mustapippuria
2 dl juustoraastetta

Valmista valitsemasi pohjataikina ja painele se voidellun piirakkavuoan pohjalle ja reunoille. Suorita mahdollinen pohjan esipaisto.
Pilko kananmuna ja sekoita se riisin joukkoon. Levittele seos piirakkapohjalle.
Mikäli käytät jauhelihapihvejä, murenna ne pieniksi ja levittele murut riisin päälle. Muuten levittele riisipedille jauheliha-sipulipaistos.
Lisää sitten hillosipuleita haluamasi määrä.
Sekoita keskenään smetana ja kananmuna. Ohenna seosta hiukan maidolla, jotta siitä tulee sopivan juoksevaa. Sekoita joukkoon myös juustoraaste. Mausta seos suolalla ja mustapippurilla.
Kaada smetana-kananmunaseos päällimmäiseksi piirakkaan.
Paista 175-asteisessa uunissa alatasolla noin 30-40 min. Paistamisen loppuvaiheessa voit nostaa piirakan hetkeksi ylemmäs kauniimman paistopinnan saamiseksi.

Tunnelmallisia makuja ravintolamaailmassa luku 51: Classic American Diner

Kirjoitettu by Kaisa

Classic American Diner, klassinen amerikkalainen ruokapaikka. Juu, siltä vaikuttaisi, ainakin näin ensisilmäykseltä. Kovin muovista, kovin värikästä, ”Fast Cars, Fast Service” huutaa mainosplakaatti seinällä.

img_0592Olemme kauppakeskus Jumbossa Vantaalla ja odottelemme pienessä jonontyngässä vuoroamme. Tuntuu hassulta tämä jonottaminen, kun ravintolassa on tyhjiä pöytiä poikineen. No, menee kai kulttuurin piikkiin tämäkin, rapakon takana tyhjään ravintolaan jonottaminen on kuulemma ihan tavallista. Ja onhan noilla naapureillakin jono, heiltä tosin puuttuvat tyhjät pöydät. Leikki leikkinä, emme me kovin montaa minuuttia joudu odottelemaan, että meidät saatellaan pöytään perusystävällisen palvelun kera. Ja loppu onkin silkkaa ”fast service” -toimintaa. Juomatilaus tullaan tekemään heti, ruokatilaus hyvin pian niin ikään. Annokset purjehtivat pöytään todella nopeasti ja ainakin jälkiruokalautasia kuikuillaan takaisin muutamaan otteeseen jo ennen kuin allekirjoittanut on ehtinyt omaansa viimeistellä.

img_0595Mitäpä meille sitten tarjoillaan? Pyrkimys täyttää periamerikkalaisuuden kriteerit heijastuu tottahan toki myös ruokalistalle. Ehdoton ykköstuote tuntuisivat olevan erilaiset hampurilaiset, joita pikaisen laskelman perusteella näyttäisi olevan saatavilla lähes 40 erilaista. Burgereita löytyy kokoluokissa S-XXXL, joista viimeksi mainittu tarkoittaa ainoastaan reilun kilon painoista ”Big Toweria”. Odotetusti sen syöjälle luvataan paikka suursyömäreiden kunniagalleriaan. Hampurilaisten ohella saatavilla on esimerkiksi siipiä, pihvejä, uuniperunoita, salaatteja ja voileipiä sekä tietysti jälkiruokia.

Päädymme molemmat purilaisiin, minä kana-halloumi -versioon (15,70€), Aleksi savuiseen Angus-pekoniin (17,70€). Ranskalaiset vaihtuvat lisäkesalaattiin, josta muuten veloitetaan euron – mielestäni mauton – lisähinta. Menee samaan ärsyttävyysluokkaan maksullisen hanaveden kanssa, jota täällä niin ikään nautitaan. Harmittaa, että unohdin tiedustella asiaa, olen nimittäin päättänyt juoda aina limonanttia tai jotakin muuta, mikäli vedestä täytyy maksaa.

img_0601Mutta ne purilaiset, ne ovat hyviä. Eivät mitään All-star -luokkaa, mutta hyviä kuitenkin. Oma kana-halloumini tarjoillaan avonaisena, toisin sanoen vain yhden sämpylän puolikkaan kera. Tämä on hyvä vaihtoehto, annoksesta tulee raikas, kun salaattia on paljon jo itse hampurilaisessakin. Myös lisäkesalaatti on kohtalaisen maukas ja annokseen kuuluva coleslaw minun makuuni, ei liian tönkössä majoneesissa uitettu. Grillattu halloumi nyt on aina hyvää ja chilihillo tuo mukavaa potkua annokseen. Ekstrapisteitä tulee sämpylästä, joka img_5035nuivasta ulkonäöstään huolimatta on todella pehmeää ja suussa sulavaa. Voisin syödä tätä uudestaankin. Myös Aleksi pitää annoksestaan, mitä nyt pekoni on osittain jätetty hiukan minimalistiselle paistoasteelle. ”Yksinkertaista ja hyvää sellaisenaan.” taisi olla hänen kommenttinsa.

img_0602Jälkiruokaosastolta valikoimme molemmat omenapiirakkaa (7,20€), lämpimänä vaniljajäätelön ja kermavaahdon kanssa tarjoiltuna. Ei mitään huumaavan hyvää, mutta makoisaa. Oivallinen valinta.

Kyllähän tässä Dinerissa voi uudestaankin ruokailla. Se tarjoili maukasta purilaislinjaa ihan mukavassa miljöössä. Palvelu niin ikään oli perusystävällistä, ei onneksi mitään yltiöamerikkalaista ulkokultaisuutta hohkaavaa. (Tämäkin tuli joitakin vuosia sitten koettua, kun vierailimme Hard Rock Cafessa Helsingissä.) Jos ei välitä siitä, että annokset on esillepantu vähän niin ja näin tai siitä, että jälkiruokalautanen on täynnä sormenjälkiä, voin ihan mielelläni suositella American Dineria vaikkapa rentoon viikonloppuruokailuun.

Ruoka: 3+/5
Tunnelma: 3/5
Palvelu: 3/5

Kokonaisuus: 3/5

Jättiläisen laskiaispulla: jotakin uutta, jotakin vanhaa, jotakin lainattua

Kirjoitettu by Kaisa

img_0619Yksi ainaisista makuasioista, joista riidellä, lienee laskiaispullan sisältö. Hilloa vai mantelimassaa, kermavaahtoa tottahan toki. Olenpa törmännyt sellaiseenkin vaihtoehtoon, jossa hillo-mantelimassa -dilemma oli ratkaistu tarjoilemalla pulla yksin kerman kera. Tylsää, sanon minä. No, minun kanssani tästä asiasta ei saa makukiistaa aikaiseksi, sillä minä pidän niin ikään mantelimassasta kuin hillostakin, enemmänkin olen itse joutunut solmuun itseni kanssa: kumpaa, kumpaa, KUMPAA?! Siispä ratkaisin pulman joitakin vuosia sitten: molempia. Ja runsaasti kermavaahtoa.

Edellisen alustuksen myötä lienee helppo ymmärtää, että seuraava laskiaispullakakku puhutteli minua. Mantelimassaa, hilloa ja kermaa, vieläpä vaniljalla maustettuna, se on siinä.

img_0612Idea tähän jättiläisen laskiaispullaan, jossa vanha perinne saa uuden muodon lainautui Kinuskikissalta. Resepti löytyi hänen useasti käyttämästäni teoksestaan Kinuskikissa taikoo klassikot uuteen muotoon. Samoin tällä kertaa joudun nolona myöntämään, että kuvat valmiista leivonnaisesta ovat peräisin samaisesta opuksesta, itselleni kun sattui pieniä kuvausteknisiä ongelmia. Mutta kakun toteutin kuitenkin alusta loppuun, sen vannon.

Laskiaispullakakku oli hyvää ja toteutukseltaan sangen yksinkertainen. Pientä säätöä aiheutti ainoastaan se, että kaupasta en löytänyt paksua vaniljakastiketta. Jouduin ostamaan vaahdotettavaa, josta syystä vaahdotuksen jälkeen minulla oli täytettä liikaa suhteessa liivatteen määrään. No, ihan hyvin täyte näinkin kiinteytyi, mutta suosittelen silti reseptissä mainittua paksua vaniljakastiketta. Toinen hiukan kinkkinen kohta oli mantelimassahunnun asettelu kakun päälle, mutta siitä saan syyttää itseäni ja sitä, että kaulitsin mantelimassan liian ohueksi ja suureksi levyksi.

Maukas kakku siis, hyvä aloitus laskiaispullakaudelle!

Laskiaispullakakku

12 annosta
Huom! Kakun voi tehdä koristelua myöten valmiiksi ja edellisenä päivänä ja minusta tämä myös kannattaa, sillä kakku maistui vieläkin paremmalta pullan imettyä kunnolla itseensä ympäröiviä ainesosia.

img_0613Pohja:
noin 600 g pullapitkoa

Kostutus:
2 dl maitoa
2 tl vaniljasokeria
0,75 tl kardemummaa

Täyte:
5 liivatelehteä
4 dl kuohukermaa
1 vaniljatanko
500 g paksua vaniljakastiketta
0,5 dl vettä
230 g vadelmamarmeladia

Kuorrutus:
500 g mantelimassaa

Koristelu:
kaakaojauhetta
raesokeria / valkoista sokerimassaa

Valitse pyöreäreunainen kulho (lasinen tai muovinen), jonka tilavuus on noin 3 litraa. Vuoraa kulho tuorekelmulla.
Laita liivatelehdet likoamaan kylmään veteen.
Mittaa kulhoon kerma. Halkaise vaniljatanko pituussuunnassa ja kaavi sisältä siemenet kerman joukkoon. Vatkaa vaahdoksi.
Kaada toiseen kulhoon vaniljakastike. Kuumenna vesi kiehuvaksi ja sulata joukkoon liotetut ja kuivaksi puristetut liivatteet. Sekoita liivatevesi vaniljakastikkeeseen. Yhdistä seos kermavaahdon kanssa.
Yhdistä kostukkeen ainekset keskenään.
Leikkaa pullasta viipaleita ja muotoile niistä sopivia paloja kulhon pohjan peittämiseksi. Älä kuitenkaan peitä kulhon reunoja. Kostuta maustetulla maidolla. Levitä päälle vadelmamarmeladia ja vaniljatäytettä. Tee kaksi seuraavaa kerrosta samaan tapaan.
Laita päällimmäiseksi pullakerros ja kostuta. Peitä kelmulla ja nosta jääkaappiin hyytymään noin kolmeksi tunniksi.
Kakun hyydyttyä poista päällä oleva kelmu ja kumoa kakku tarjoilulautaselle. Poista kelmu ympäriltä.
Kauli mantelimassa tomusokeria apuna käyttäen 2 mm paksuksi levyksi. Nosta levyn kakun päälle ja muotoile sen ympärille. Leikkaa ylimääräinen kuorrute pois alareunasta.
Siivilöi kakun päälle kaakaojauhetta ja ripottele pinnalle raesokeria. Voit myös muotoilla sokerimassasta kulmikkaita paloja ”raesokeriksi” kakun päälle.

No more tölkkikarhu – vaikka siitä hyvä piirakka syntyikin

Kirjoitettu by Kaisa

Appivanhempien mukana meille kulkeutui tölkillinen karhua – siis lihaa, ei olutta. Mikään uusi tuttavuus karhu ei meille ollut; viimeisen vuoden aikana olemme maistelleet sitä kaksi kertaa ravintolassa ja kerran kotona, kotiversiota tuolloinkin tölkistä käsin. Ravintola-annoksista Bellevue veti ehdottomasti pidemmän korren karhupaisteineen, Saslikin karhufrikadellien jäädessä hiukan valjuksi kokemukseksi. Mitä tölkitettyihin kontioihin tulee, ensimmäisellä kerralla onnistuimme paremmin. Karhuburgerpihvit olivat tuolloin ihan maukkaita, niiden jäädessä tällä kertaa sille tasolle, että itse päädyin täyttämään burgerini perinteisellä jauhelihapihvillä. Tiedä sitten, mikä oli erona, mutta nyt liha maistui kummalliselta, rasvaiselta ja tölkkimäiseltä. Taisi olla eri merkkiä kuin viime kerralla. Tuolloin kyseessä oli karhusäilyke virolaisen Linnamäen tapaan, nyt en sattunut painamaan merkkiä mieleeni.

img_0573No siis, koska itse jätin karhupihvini syömättä, meillä odotteli yksi sellainen jääkaapissa jatkokäsittelyyn pääsyä. Päädyin helppoon ratkaisuun ja taiteilin mesikämmenen osaksi piirakkaa, tarkemmin sanottuna palsternakkapiirakkaa. Ohjeen täytteeseen nappasin Yhteishyvä-lehden sivustolta, oli muuten kyseinen piirakka voittanut jonkin sortin leivontakilpailun. Omaa lisääni oli tietysti karhu. Pohjana käytin taannoin esittelemääni jättihyvää talkkunapohjaa.

Voin suositella piirakkaa niin sellaisenaan palsternakkapiirakkana kuin karhullakin terästettynä. Karhu itsessään muuttui piirakkaan lisäämisen myötä huomattavasti paremman makuiseksi, joten mikäli tölkkilihaan vielä törmäämme, taidan suosiolla ujuttaa sen jonnekin ja jättää sellaisenaan syömiset muihin lihoihin.

Hyvä piirakka yhtä kaikki! Kyllä tähän varmasti muukin liha kelpaisi, jos karhua ei satu olemaan, eikä kasvisversio jostain syystä tunnu sopivan kuvioon.

P.S. Jälleen esittelyssä huippuleluja. Tällä kertaa kuvassa komeilee konttaava ja laulava nalle, jonka perässä oma mittarimatomme kiitää päivä päivältä kiihtyvällä tahdilla.

Karhu-palsternakkapiirakka

Vuoallinen (ø noin 25 cm)

img_0569Pohja:
Annos piirakkataikinaa, esim. edellä mainittua talkkunataikinaa, jonka ohjeen löydät yllä olevan linkin takaa.

Täyte:
300 g palsternakkaa / 200 g palsternakkaa ja 100 g (karhun säilyke)lihaa
1 sipuli
2 dl ruokakermaa (osan voit korvata maidolla)
150 g voimakasta juustoraastetta
1-2 kananmunaa
0,5 tl suolaa
0,2 tl mustapippuria
2 rkl tuoretta timjamia

Valmista valitsemasi pohjataikina ja painele se voidellun piirakkavuoan pohjalle ja reunoille. Suorita mahdollinen pohjan esipaisto.
Pese ja kuori palsternakat. Keitä ne kokonaisina vähässä vedessä lähes kypsiksi.
Kuori ja kuutioi sipuli. Pehmennä se öljyssä pannulla. Sekoita sipulin joukkoon mahdollinen kypsä liha.
Leikkaa jäähtyneet palsternakat ohuiksi viipaleiksi.
Vatkaa kananmunat kermamaitoon ja sekoita joukkoon mausteet sekä juustoraaste.
Asettele pohjataikinan päälle ensin palsternakkaviipaleet, sitten sipuli-lihapaistos. Kaada päällimmäiseksi kananmunaseos.
Paista 175 asteessa uunin alatasolla noin 40 min.

Kun lihapata ei ollutkaan tylsää: Rostockin lihapata

Kirjoitettu by Kaisa

Jostakin syystä lihapadat ja -kastikkeet eivät koskaan ole olleet minun juttuni, paitsi stroganov – ja varsinkin se annos, jonka nautin reilut kymmenen vuotta sitten Pietarissa. Voi, paljon smetanaa ja suolakurkkuja! No, kyllä äitikin sen hyvin tekee, ja Aleksi. Ja tekevät he hyvin muitakin vastaavia, mutta joku jännä juttu noissa lihakastikkeissa kuitenkin on, että itse en tule niitä koskeviin reseptiikkoihin tarttuneeksi. Aina tulee vaan mieleen karjalanpaisti, tuo yksi tylsimpiä ruokalajeja, joita tähän hätään keksin nimetä. Ja jotkut poloiset kun syövät sitä joulupöydässään…

Joitakin aikoja sitten valmistimme stifadoa, kreikkalaista lihapataa. Odotukset olivat korkealla, mutta kun lopputulos monen tunnin hauduttelun jälkeen oli mitäänsanomaton, saivat lihapadat taas silmissäni hallaa osakseen. No, syyttääkö reseptiä, huonoa lihavalintaa vai mitä, tiedä häntä, mutta niin siinä taas kuitenkin kävi. Miinusta lihapadoille.

img_0561Niin tai näin, Pikku-Kokille oli ostettava sopivaa lihaa. Koska pikku-ukkelimme annoskoot ovat sen verran pieniä, yhdestä lihapaketista hän olisi syönyt niin monta ateriaa, että päätin valmistaa lopusta lihasta ruokaa meille suuremmille kokeille. Liha oli naudan palapaistia ja tästä syystä ajattelin taas uhmata kohtaloa ja valmistaa mitäpäs muutakaan kuin lihapataa. Nyt saisivat saksalaiset näyttää, mitä heillä olisi tällä saralla tarjota. Maku.fi -sivuston ohjeistuksella valmistui Rostockin lihapata ja arvatkaapa mitä: harmitti, että lihaa oli niin vähän. Tätä olisi ehdottomasti pitänyt tehdä suurempi annos, meillä kun oli lihaa jäljellä vain muutama sata grammaa.

Siis plussaa lihakastikkeille, hyvä Rostock!

P.S. Ei tämä ensimmäinen Kotikolossa hyväksi todettu lihapata siltikään ole. Käykääpä tutustumassa vaikkapa artikkeliin Anopin tulikokeesta, mikäli kermainen liha-kasvispata kiinnostaa.

Rostockin lihapata

4 annosta

img_05581 sipuli
2 valkosipulinkynttä
500 g naudanpaistia
1 rkl rypsiöljyä
3 dl vettä
1 laakerinlehti
1 tl suolaa
2 dl demi-glace -kastikepohjaa (Puljongin versiota voin suosittaa.)
1 rkl lihafondia
125 g smetanaa
100 g maustekurkkuja
(3 rkl tuoretta tilliä) Vaikka itse en noihin lukuisiin kouluaikojen tillilihavihaajiin kuulunutkaan, en kokenut tillin tuovan tähän ruokaan lisäarvoa, pikemminkin päinvastoin, joten jätin sen lisäämättä.

Kuori ja hienonna sipuli ja valkosipulinkynnet.
Kuutioi liha. Ruskista kuutiot pannulla öljyssä kahdessa erässä. Lisää lopuksi sipulit ja anna kuullottua. Kumoa ainekset pieneen pataan tai kasariin.
Kaada pannulle lopuksi vesi, kiehauta ja kaada pataan. Lisää laakerinlehti ja suola. Hauduta miedolla lämmöllä kannen alla reilu tunti. Tarkista lihojen mureus.
Lisää kastikepohja ja fondi. Kuumenna, mutta älä keitä. Liuota lihapadan joukkoon smetana. Lisää kuutioitu maustekurkku (ja tilli) juuri ennen tarjoilua.
Tarjoile esimerkiksi riisin tai ohrahelmien kera.

Pikku-Kokin keittiöstä osa 2: Vauvamainen guacamole

Kirjoitettu by Kaisa

Teinpäs jälleen sen verran herkullista huttua, että perheen pienimmäiselle tuli suru puseroon sen loputtua. No, avokado on hyvää, kyllähän sen isompikin tietää. Täytyy tosin tähän väliin todeta, että ovatpa ajat muuttuneet: Äitini söi avokadoa ensi kerran anoppilassaan, minun lapsuudessani kultaisella kahdeksankymmentäluvulla tuota herkkua maisteltiin silloin tällöin harvakseltaan ja nyt vauvat popsivat sitä arkisena välipalana. Hauskaa tämä ruokakulttuuristen muutosten pohdiskelu.

img_0521Pikku-Kokki makusteli siis vauva-guacamolea, toisin sanoen avokado-kurkkusosetta, jonka maustoin tirauksella sitruunamehua. Hyvää, jopa niin hyvää, että tämä maistui meille isommillekin kokeille. Toki tositilanteessa suola, pippuri ja chili olisivat astuneet kuvioihin mukaan. Mutta juu, tästä se samalla padalla ruokailu pikkuhiljaa käynnistyy.

Vauva-guacamole

muutama maisteluannos

img_0530puolikas kypsä avokado
avokadon verran (ehkä noin neljäsosa) tuoretta kotimaista kurkkua
tilkka sitruuna- tai limemehua

Puolita avokado ja koverra hedelmäliha kulhoon lusikalla.
Pilko kurkku pieniksi palasiksi ja laita kulhoon avokadon joukkoon.
Soseuta sauvasekoittimella ja mausta sitruuna- tai limemehulla.

Pekonissako sen salaisuus?

Kirjoitettu by Kaisa

”Pekoni tekee kaikesta ihmeen hyvää.” Näin tapaa Aleksi todeta melko usein. Ja tiedän, että hän ei ole lajissaan ainoa, siis pekonin puolestapuhujana. Siitä, kuinka suureksi pekonin ystäväksi suostun itseni luokittelemaan, ei sen enempää – no ainakin aamiaispöydissä ja muutenkin sellaisenaan tiristettynä jätän varmasti väliin – mutta myönnettäköön, että monissa ruoissa pekoni saa kyllä paljon hyvää aikaan. Ja niin myös tällä kertaa.

img_0552Reseptiikassa, johon törmäsin Herkkusuun lautasella -blogissa, lähtökohdiltaan melko pitkälti tavalliset valkosipuliperunat muuttuivat kokonaiseksi ateriaksi, kun pakettiin lisättiin mitäpäs muutakaan kuin pekonia. Oivallinen lisä olivat niin ikään paistettu sipuli ynnä timjami sekä juustokuorrutus. Hieman omaani pistin peliin korvatessani noin puolet perunasta bataatilla.

Näin siis tällä kertaa, loskaistakin loskaisempana tammikuun maanantaina. No, oli talvi tai ei, mielestäni valkosipuliperunat ovat ehdottomasti talviruokaa ja tämä keitos varsinkin. Suosittelen kokeilemaan!

P.S. Nuo imetyskorut koristavat kuvia, koska ne ovat ihan huippujuttu. Pikku-Kokki lopetti hetimiten syömisensä ohessa harrastamansa raapimiseni ja nipistelyni, kun kätöset saivat uutta hipelöitävää.

Peruna-bataatti-pekonivuoka

4-6 annosta

img_05561 kg perunoita (itse korvasin osan bataatilla, joka toimi mainiosti)
200 g savupekonia
3 valkosipulinkynttä
1 iso sipuli
oliiviöljyä voiteluun
5 oksaa tuoretta timjamia
2 tl suolaa
0,25-0,5 tl mustapippuria
5-6 dl kermaa (josta osan voi halutessaan korvata maidolla)
2-3 dl juustoraastetta

Kuori perunat (sekä bataatti) ja leikkaa ohuiksi viipaleiksi.
Kuori ja hienonna sipuli sekä valkosipulinkynnet.
Pieni pekoni ja paista rapeaksi kuumalla pannulla. Ota pekonit sivuun ja kuullota sipuli pekoninrasvassa miedolla lämmöllä läpinäkyväksi. Lisää lopuksi pannulle yksi valkosipulinkynsi.
Voitele uunivuoka kevyesti oliiviöljyllä ja lado alimmaiseksi vuokaan puolet perunoista. Ripottele päälle pekoni, sipuli ja loput valkosipulista tasaiseksi kerrokseksi. Riivi timjamista lehdet ja ripottele nekin tasaisesti vuoan pinnalle. Mausta suolalla ja pippurilla ja lado loput perunat päälle.
Kaada vuokaan kermaa kunnes kaksi kolmasosaa perunoista peittyy. Paista 175-asteisessa uunissa ensin 30 min. Lisää juustoraaste ja jatka paistamista vielä noin 15-30 min. kunnes kerma on imeytynyt perunoihin ja perunat ovat kypsiä. Jos juusto tummuu liikaa, peitä vuoka foliolla.

Yksinkertainen on kaunista -sipulipiirakka ynnä jättihyvä talkkunapohja

Kirjoitettu by Kaisa

img_0502Sipuli, yksi suosikkiraaka-aineitani, pääsi jälleen arvoonsa, kun leivoin mitäpäs muutakaan kuin sipulipiirakkaa. Yksinkertaisella täytteellä syntyi maukkaan mehevä piirakka, jonka avainsanoina olivat sipuli, timjami ja hunaja. Myöskään Rantasen aidoista hämäläisistä talkkunajauhoista leipoutunut piirakkapohja ei jäänyt missään mielessä varjoon, siitä tuli herkullinen ja näin muutaman kokeilukerran perusteella voin ilomielin suositella talkkunajauhoa piirakkapohjien raaka-aineeksi. Lopputulos on mukavan ruokaisa, sellainen tumma ja rapsakka.

img_0505Mikään kaunotar piirakasta ei tullut, kuten oheiset kuvat kertovat, mutta kuvailinpa sitten sipulinkuoria. Siis sipulinkuoria kuvaillessa, sanotaan vaikka niin.

Sipuli-kinkkupiirakka talkkunapohjalla

Vuoallinen (ø noin 25 cm)

img_0508Pohja:
1,5 dl (vehnä)jauhoja (itse käytin jauhosekoitusta, jossa 1 dl vehnäjauhoja, 0,25 dl korppujauhoja ja 0,25 dl riisijauhoja)
1,5 dl talkkunajauhoja
0,5 tl leivinjauhetta
0,5 tl suolaa
100 g voita
0,5 dl kylmää vettä

Täyte:
2 isoa sipulia
3 valkosipulinkynttä
3 rkl rypsiöljyä
3,5 rkl tuoretta timjamia
2,5 rkl hunajaa
suolaa
mustapippuria
100 g (savu)kinkkua
2 dl kuohukermaa
1 kananmuna
mustapippuria
2 dl vahvaa juustoraastetta

Sekoita keskenään jauhot, talkkuna, suola ja leivinjauhe. Lisää voi nyppimällä se jauhoseokseen. Lisää murumaiseen seokseen kylmä vesi ja vaivaa taikinaksi. Painele taikina voideltuun vuokaan. Pistele haarukalla ja paista 200 asteessa noin 5 min.
Kuori ja suikaloi sipulit ja hienonna valkosipulin kynnet. Kuumenna rypsiöljy isossa pannussa. Lisää sipulit ja kuullota pehmeiksi. Mausta seos timjamilla, hunajalla, suolalla ja mustapippurilla. Suikaloi kinkku ja kääntele joukkoon. Kaada seos vuokaan.
Sekoita kulhossa kerma ja kananmuna. Mausta seos kevyesti suolalla ja mustapippurilla. Kaada seos täytteen päälle. Ripottele pinnalle juustoraaste.
Paista 200 asteessa noin 30 min.