Kun lihapata ei ollutkaan tylsää: Rostockin lihapata

Kirjoitettu by Kaisa

Jostakin syystä lihapadat ja -kastikkeet eivät koskaan ole olleet minun juttuni, paitsi stroganov – ja varsinkin se annos, jonka nautin reilut kymmenen vuotta sitten Pietarissa. Voi, paljon smetanaa ja suolakurkkuja! No, kyllä äitikin sen hyvin tekee, ja Aleksi. Ja tekevät he hyvin muitakin vastaavia, mutta joku jännä juttu noissa lihakastikkeissa kuitenkin on, että itse en tule niitä koskeviin reseptiikkoihin tarttuneeksi. Aina tulee vaan mieleen karjalanpaisti, tuo yksi tylsimpiä ruokalajeja, joita tähän hätään keksin nimetä. Ja jotkut poloiset kun syövät sitä joulupöydässään…

Joitakin aikoja sitten valmistimme stifadoa, kreikkalaista lihapataa. Odotukset olivat korkealla, mutta kun lopputulos monen tunnin hauduttelun jälkeen oli mitäänsanomaton, saivat lihapadat taas silmissäni hallaa osakseen. No, syyttääkö reseptiä, huonoa lihavalintaa vai mitä, tiedä häntä, mutta niin siinä taas kuitenkin kävi. Miinusta lihapadoille.

img_0561Niin tai näin, Pikku-Kokille oli ostettava sopivaa lihaa. Koska pikku-ukkelimme annoskoot ovat sen verran pieniä, yhdestä lihapaketista hän olisi syönyt niin monta ateriaa, että päätin valmistaa lopusta lihasta ruokaa meille suuremmille kokeille. Liha oli naudan palapaistia ja tästä syystä ajattelin taas uhmata kohtaloa ja valmistaa mitäpäs muutakaan kuin lihapataa. Nyt saisivat saksalaiset näyttää, mitä heillä olisi tällä saralla tarjota. Maku.fi -sivuston ohjeistuksella valmistui Rostockin lihapata ja arvatkaapa mitä: harmitti, että lihaa oli niin vähän. Tätä olisi ehdottomasti pitänyt tehdä suurempi annos, meillä kun oli lihaa jäljellä vain muutama sata grammaa.

Siis plussaa lihakastikkeille, hyvä Rostock!

P.S. Ei tämä ensimmäinen Kotikolossa hyväksi todettu lihapata siltikään ole. Käykääpä tutustumassa vaikkapa artikkeliin Anopin tulikokeesta, mikäli kermainen liha-kasvispata kiinnostaa.

Rostockin lihapata

4 annosta

img_05581 sipuli
2 valkosipulinkynttä
500 g naudanpaistia
1 rkl rypsiöljyä
3 dl vettä
1 laakerinlehti
1 tl suolaa
2 dl demi-glace -kastikepohjaa (Puljongin versiota voin suosittaa.)
1 rkl lihafondia
125 g smetanaa
100 g maustekurkkuja
(3 rkl tuoretta tilliä) Vaikka itse en noihin lukuisiin kouluaikojen tillilihavihaajiin kuulunutkaan, en kokenut tillin tuovan tähän ruokaan lisäarvoa, pikemminkin päinvastoin, joten jätin sen lisäämättä.

Kuori ja hienonna sipuli ja valkosipulinkynnet.
Kuutioi liha. Ruskista kuutiot pannulla öljyssä kahdessa erässä. Lisää lopuksi sipulit ja anna kuullottua. Kumoa ainekset pieneen pataan tai kasariin.
Kaada pannulle lopuksi vesi, kiehauta ja kaada pataan. Lisää laakerinlehti ja suola. Hauduta miedolla lämmöllä kannen alla reilu tunti. Tarkista lihojen mureus.
Lisää kastikepohja ja fondi. Kuumenna, mutta älä keitä. Liuota lihapadan joukkoon smetana. Lisää kuutioitu maustekurkku (ja tilli) juuri ennen tarjoilua.
Tarjoile esimerkiksi riisin tai ohrahelmien kera.

Pikku-Kokin keittiöstä osa 2: Vauvamainen guacamole

Kirjoitettu by Kaisa

Teinpäs jälleen sen verran herkullista huttua, että perheen pienimmäiselle tuli suru puseroon sen loputtua. No, avokado on hyvää, kyllähän sen isompikin tietää. Täytyy tosin tähän väliin todeta, että ovatpa ajat muuttuneet: Äitini söi avokadoa ensi kerran anoppilassaan, minun lapsuudessani kultaisella kahdeksankymmentäluvulla tuota herkkua maisteltiin silloin tällöin harvakseltaan ja nyt vauvat popsivat sitä arkisena välipalana. Hauskaa tämä ruokakulttuuristen muutosten pohdiskelu.

img_0521Pikku-Kokki makusteli siis vauva-guacamolea, toisin sanoen avokado-kurkkusosetta, jonka maustoin tirauksella sitruunamehua. Hyvää, jopa niin hyvää, että tämä maistui meille isommillekin kokeille. Toki tositilanteessa suola, pippuri ja chili olisivat astuneet kuvioihin mukaan. Mutta juu, tästä se samalla padalla ruokailu pikkuhiljaa käynnistyy.

Vauva-guacamole

muutama maisteluannos

img_0530puolikas kypsä avokado
avokadon verran (ehkä noin neljäsosa) tuoretta kotimaista kurkkua
tilkka sitruuna- tai limemehua

Puolita avokado ja koverra hedelmäliha kulhoon lusikalla.
Pilko kurkku pieniksi palasiksi ja laita kulhoon avokadon joukkoon.
Soseuta sauvasekoittimella ja mausta sitruuna- tai limemehulla.

Pekonissako sen salaisuus?

Kirjoitettu by Kaisa

”Pekoni tekee kaikesta ihmeen hyvää.” Näin tapaa Aleksi todeta melko usein. Ja tiedän, että hän ei ole lajissaan ainoa, siis pekonin puolestapuhujana. Siitä, kuinka suureksi pekonin ystäväksi suostun itseni luokittelemaan, ei sen enempää – no ainakin aamiaispöydissä ja muutenkin sellaisenaan tiristettynä jätän varmasti väliin – mutta myönnettäköön, että monissa ruoissa pekoni saa kyllä paljon hyvää aikaan. Ja niin myös tällä kertaa.

img_0552Reseptiikassa, johon törmäsin Herkkusuun lautasella -blogissa, lähtökohdiltaan melko pitkälti tavalliset valkosipuliperunat muuttuivat kokonaiseksi ateriaksi, kun pakettiin lisättiin mitäpäs muutakaan kuin pekonia. Oivallinen lisä olivat niin ikään paistettu sipuli ynnä timjami sekä juustokuorrutus. Hieman omaani pistin peliin korvatessani noin puolet perunasta bataatilla.

Näin siis tällä kertaa, loskaistakin loskaisempana tammikuun maanantaina. No, oli talvi tai ei, mielestäni valkosipuliperunat ovat ehdottomasti talviruokaa ja tämä keitos varsinkin. Suosittelen kokeilemaan!

P.S. Nuo imetyskorut koristavat kuvia, koska ne ovat ihan huippujuttu. Pikku-Kokki lopetti hetimiten syömisensä ohessa harrastamansa raapimiseni ja nipistelyni, kun kätöset saivat uutta hipelöitävää.

Peruna-bataatti-pekonivuoka

4-6 annosta

img_05561 kg perunoita (itse korvasin osan bataatilla, joka toimi mainiosti)
200 g savupekonia
3 valkosipulinkynttä
1 iso sipuli
oliiviöljyä voiteluun
5 oksaa tuoretta timjamia
2 tl suolaa
0,25-0,5 tl mustapippuria
5-6 dl kermaa (josta osan voi halutessaan korvata maidolla)
2-3 dl juustoraastetta

Kuori perunat (sekä bataatti) ja leikkaa ohuiksi viipaleiksi.
Kuori ja hienonna sipuli sekä valkosipulinkynnet.
Pieni pekoni ja paista rapeaksi kuumalla pannulla. Ota pekonit sivuun ja kuullota sipuli pekoninrasvassa miedolla lämmöllä läpinäkyväksi. Lisää lopuksi pannulle yksi valkosipulinkynsi.
Voitele uunivuoka kevyesti oliiviöljyllä ja lado alimmaiseksi vuokaan puolet perunoista. Ripottele päälle pekoni, sipuli ja loput valkosipulista tasaiseksi kerrokseksi. Riivi timjamista lehdet ja ripottele nekin tasaisesti vuoan pinnalle. Mausta suolalla ja pippurilla ja lado loput perunat päälle.
Kaada vuokaan kermaa kunnes kaksi kolmasosaa perunoista peittyy. Paista 175-asteisessa uunissa ensin 30 min. Lisää juustoraaste ja jatka paistamista vielä noin 15-30 min. kunnes kerma on imeytynyt perunoihin ja perunat ovat kypsiä. Jos juusto tummuu liikaa, peitä vuoka foliolla.

Yksinkertainen on kaunista -sipulipiirakka ynnä jättihyvä talkkunapohja

Kirjoitettu by Kaisa

img_0502Sipuli, yksi suosikkiraaka-aineitani, pääsi jälleen arvoonsa, kun leivoin mitäpäs muutakaan kuin sipulipiirakkaa. Yksinkertaisella täytteellä syntyi maukkaan mehevä piirakka, jonka avainsanoina olivat sipuli, timjami ja hunaja. Myöskään Rantasen aidoista hämäläisistä talkkunajauhoista leipoutunut piirakkapohja ei jäänyt missään mielessä varjoon, siitä tuli herkullinen ja näin muutaman kokeilukerran perusteella voin ilomielin suositella talkkunajauhoa piirakkapohjien raaka-aineeksi. Lopputulos on mukavan ruokaisa, sellainen tumma ja rapsakka.

img_0505Mikään kaunotar piirakasta ei tullut, kuten oheiset kuvat kertovat, mutta kuvailinpa sitten sipulinkuoria. Siis sipulinkuoria kuvaillessa, sanotaan vaikka niin.

Sipuli-kinkkupiirakka talkkunapohjalla

Vuoallinen (ø noin 25 cm)

img_0508Pohja:
1,5 dl (vehnä)jauhoja (itse käytin jauhosekoitusta, jossa 1 dl vehnäjauhoja, 0,25 dl korppujauhoja ja 0,25 dl riisijauhoja)
1,5 dl talkkunajauhoja
0,5 tl leivinjauhetta
0,5 tl suolaa
100 g voita
0,5 dl kylmää vettä

Täyte:
2 isoa sipulia
3 valkosipulinkynttä
3 rkl rypsiöljyä
3,5 rkl tuoretta timjamia
2,5 rkl hunajaa
suolaa
mustapippuria
100 g (savu)kinkkua
2 dl kuohukermaa
1 kananmuna
mustapippuria
2 dl vahvaa juustoraastetta

Sekoita keskenään jauhot, talkkuna, suola ja leivinjauhe. Lisää voi nyppimällä se jauhoseokseen. Lisää murumaiseen seokseen kylmä vesi ja vaivaa taikinaksi. Painele taikina voideltuun vuokaan. Pistele haarukalla ja paista 200 asteessa noin 5 min.
Kuori ja suikaloi sipulit ja hienonna valkosipulin kynnet. Kuumenna rypsiöljy isossa pannussa. Lisää sipulit ja kuullota pehmeiksi. Mausta seos timjamilla, hunajalla, suolalla ja mustapippurilla. Suikaloi kinkku ja kääntele joukkoon. Kaada seos vuokaan.
Sekoita kulhossa kerma ja kananmuna. Mausta seos kevyesti suolalla ja mustapippurilla. Kaada seos täytteen päälle. Ripottele pinnalle juustoraaste.
Paista 200 asteessa noin 30 min.

Pikku-Kokin keittiöstä osa 1: Let the ”soseilu” begin!

Kirjoitettu by Kaisa

No niin, Pikku-Kokki on tullut syömärin ikään. Tai onhan hän jo jokusen kuukauden pikku hiljaa tutustunut ”oikean” syömisen maailmaan, mutta nyt puolivuotiaana tuo elämänalue on auennut huomattavasti laajemmin. Ja minä olen päässyt käsiksi niin vauvanruokakeittokirjoihin kuin muutamiin hauskoihin alan blogeihinkin.

Heti alkuun todettakoon, että vauvanruokablogia Tunnelmallisista ei ole tulossa. Koska Pikku-Kokki kuitenkin vähintäänkin meidän laillamme nykyelämäämme vaikuttaa, on mielestäni hauska idea lisätä tänne silloin tällöin jokunen resepti myös hänen makumaailmoistaan. Tuomarina toimii P-K itse; jos hän tykkää, voidaan postata, jos ei, jätetään väliin. Huomautettakoon kuitenkin, että jälkeläisellämme ei rima ole kovinkaan korkealla, tähän mennessä ovat tainneet kelvata sörsseleistäni joka ikinen – lukuun ottamatta erikoista vesimeloni-puolukkavälipalaani. No, ihmekös tuo, rajansa kaikella. Eli juu, tuomaroin minä itsekin näitä postausvalintojani.

img_0479-versio-2Hyvänä aasinsiltana edellä mainitusta vesimeloni-puolukkakokeilustani päästään nyt esiteltävään puolukka-porkkanasoseeseen, jota päätin testata, koska pakastimestamme löytyy paljon sokeroimattomia puolukoita ja uskon kotimaisten marjojen voimaan. Toki pikkuinen mieluiten popsisi vaikka joka päivä banaania ynnä muita makeuksia välipalakseen, mutta tämäkin kotimainen vaihtoehto sai suun aukeamaan tasaisen kiivaaseen tahtiin. Suositan!

P.S. Pikku-Kokki ensi kertaa avoimessa päiväkodissa: Siellä oli Brion mehiläinen, jossa suuntuntuma kaksin verroin samaisen merkin koiralelua ”häntäisempi”. Eipä tarvinnut kaveri mitään muuta viihtyäkseen. On tuo vauvan suu sitten ihmeellinen kapine. Ja eipä taida olla ihme, että ”the soseet” maistuvat niin hyvältä, kun sitä tuntuvat tekevän lähes kaikki muutkin asiat maan ja taivaan välillä.

Puolukka-porkkanasose

2 dl valmista sosetta

Huom! Ainesosien määrät ovat viitteellisiä, itse suhteutin ne niin, että puolukoilla lähinnä kirpsakoitettiin porkkanan makeutta.

img_0478-versio-24 porkkanaa
2,5 dl puolukoita

Pese, kuori ja paloittele porkkanat. Keitä kypsiksi.
Soseuta porkkanat sauvasekoittimella lisäten joukkoon hieman keitinvettä.
Soseuta myös puolukat.
Yhdistä soseet.

Runsaskätisen riisinkeittäjän kelpo kepponen: paistettu riisi

Kirjoitettu by Kaisa

Koska yksi vaikeimpia tehtäviä ruoanlaitossa tuntuisi olevan niinkin yksinkertainen asia, kun lisäkkeen valmistaminen määrällisesti oikeaksi suhteessa aterian pääasiaan, on hyvä olla varastossa muutamia perushyviä tapoja tavallisimpien lisäkkeiden jatkokäyttöön. Tällä kertaa piti päästä eroon liiallisesta riisistä, joka löysikin tiensä ihan mukiinmenevään ruokalajiin, paistettuun riisiin.

img_0449Tämäntyyppistä riisiruokaa olen joskus syönyt alan ammattilaisten valmistamana, mutta itse en koskaan aiemmin ole moista valmistanut. Mielestäni lopputulos, joka syntyi monia löytämiäni ohjeistuksia yhdisteltyäni, oli hyvä. Tosin kinkun tilalta ensi kerralla on syytä käyttää vaikkapa hyvin maustettua kanaa tai jotakin muuta hieman makumaailmaltaan potkivampaa lihaa.

Kaikki äitini reseptit -blogista luin, että paistettuun riisiin on hyvä käyttää juurikin vähintään edellisenä päivänä keitettyä riisiä, joten tätä varten ei riisiä kannata alkaa keittelemään – jos ei sitten tee sitä edellisenä päivänä. Samaisesta ohjeistuksesta löytyi myös idea seesamiöljyyn, joka toimi mainiosti. Kalakastiketta, jota tämän ruokalajin kohdalla monessa lähteessä hekumoitiin, minulla ei sitä vastoin ollut, joten jouduin tyytymään Hoisin-kastikkeeseen. Siitä, minkälainen makuelämys tämä ruoka olisi ollut kalakastikkeella voideltuna, minulla ei siis ole tietämystä, mutta Hoisin sopi keitokseen mielestäni hyvin. Käyttäkää mitä käytätte.

Eipä siis muuta, kuin avokätisesti riisiä keittelemään, seuraamukset ovat mainiot.

P.S. Riisinhän voi kierrättää myös pakastimen kautta, jos sattuu, että ihan heti ei tee mieli riisiruokaa uudestaan.

Paistettu riisi

3-4 annosta

img_04435-10 dl eilistä keitettyä riisiä
1 sipuli
1 porkkana
puolikas paprika
1 tl inkivääriraastetta
2 rkl öljyä
2 rkl seesamiöljyä
100-150 g ylikypsää (saunapalvi)kinkkua tai muuta kypsää lihaa, suosittelen hyvin maustettua
3 kananmunaa
Hoisin-kastiketta
suolaa ja mustapippuria

Kuori ja silppua sipuli. Kuori porkkana ja tee siitä kuorimaveitsellä ohutta nauhaa. Pilko paprika ja raasta kuorittu inkivääri.
Kuumenna wokki- tai laakea paistinpannu. Kaada pannulle öljyt, sipuli, porkkana, paprika ja inkivääri. Paista hetki ja lisää riisi. Kun riisi on kauttaaltaan kuumaa, lisää kypsä liha ja anna kaiken kuumentua. Tämän jälkeen tee pannun keskelle reikä työntäen riisiseos pannun reunoille.
Vatkaa kananmunat kevyesti ja kaada ne keskelle pannua. Sekoittele ja anna kananmunien hyytyä kokkeliksi. Sekoita kokkeli sitten riisiseoksen joukkoon ja mausta Hoisin-kastikkeella. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa hiukan suolaa ja mustapippuria.

Juustokakku suklaakonvehtien ystävälle – tai niiden kanssa kiemurtelevalle

Kirjoitettu by Kaisa

img_0428-versio-2Tiedätkö ne suklaarasiat, joita jouluna tuodaan ja viedään edestakaisin, ja joiden rippeitä kuitenkin useimmiten jää pyörimään pöydille vielä runsaasti joulun jälkeenkin? Suosikkimaut ehkä napsitaankin suoraan suuhun, mutta ne vähemmän mieleiset usein jäävät vaille käyttötarkoitusta. No, eivät enää ainakaan meillä, sillä nyt niille on löytynyt uusi sijoituspaikka; ne voidaan piilottaa juustokakun sisään, johon ne sopivat kuin voisilmä puuroon. Toisin sanoen tekevät siitä kaksinverroin maukkaampaa.

Resepti tähän makeaan riperuokaan löytyi Maku.fi -sivustolta ja sen on kehitellyt Perinneruokaa Prkl -blogisti Mika. Hyvä idea, tälle tulee varmasti käyttöä myöhemminkin. Lisäksi tämä tuntui jotenkin erityisen hyvältä paistetun juustokakun ohjeelta, yleisesti ottaen nimittäin preferoin enemmän hyydytettyjä sellaisia.

Konvehtijuustokakku

Vuoallinen (ø noin 20 cm)

img_0426Pohja:
200 g Digestive-keksejä
50 g voita

Täyte:
400 g (philadelphia) tuorejuustoa
1 dl sokeria
1 dl kermaa
0,5 dl perunajauhoja
1 kananmuna
300 g suklaakonvehteja (määrä on suuri, maisteluvaraa piisaa)

Tee ensin pohja. Sulata voi. Murskaa Digestive-keksit hienoksi ja sekoita murskaan sula voi.
Taputtele taikina leivinpaperoidun irtopohjavuuan pohjalle tasaiseksi. Laita jääkaappin täytteen valmistuksen ajaksi.
Sekoita tuorejuusto, sokeri, kerma, perunajauhot ja kananmuna yhteen. Älä kuitenkaan vatkaa, ettei täytteeseen pääse ylimääräistä ilmaa. Sekoita silti jämäkästi.
Ota irtopohjavuoka esiin ja asettele suklaakonvehdit pohjalle. Jätä niiden väliin kuitenkin rakoa, että täyteseos pääsee kaikkialle.
Kaada seosta irtopohjavuokaan varovaisesti, niin etteivät konvehdit liikahtele.
Paista juustokakkua 175-asteisessa uunissa 1 tunti ja 15 minuuttia.
Anna jäähtyä täysin ennen tarjoilua.

Riisin uusi koti; eli säästeliään Pikku-Rouvan pinaatti-kinkkupiirakka riisipohjalla

Kirjoitettu by Kaisa

img_0410Tässäpä taas oivallinen tapa käyttää ylijäänyttä riisiä – sillä kukapa sitä osaisi koskaan keittää juuri sopivasti. Samalla puhutaan ehkäpä maailmankaikkeuden helpoimmasta piirakkapohjasta eli kyseessä on todellinen säästeliään sekä tällä hetkellä rajallisesti ruoanlaittoaikaa omaavan Pikku-Rouvan riperuoka.

Hauska kokeilu, jonka täytettä suositan testaamaan, vaikka riisipohja ei tuntuisikaan houkuttelevalta vaihtoehdolta. Pohjasta taas oiva lisä sinne gluteenittomien reseptien aarrearkkuun.

Reseptin, jonka itse nappasin Arlan sivustolta ja tallensin tänne muunnellen on kehitellyt Hannan soppa -blogisti Hanna.

Pinaatti-kinkkupiirakka riisipohjalla

Vuoallinen (ø noin 26 cm)

img_0412Pohja:
5 dl kypsää riisiä
2 rkl seesaminsiemeniä
1 kananmuna

Täyte:
3 kananmunaa
2 dl täysmaitoa (minä korvasin kevytmaidon ja kerman sekoituksella)
2,5 dl pinaatinlehtiä
100 g fetajuustoa
1 dl juustoraastetta
suolaa
mustapippuria
200 g (ylikypsää saunapalvi)kinkkua

Paahda seesaminsiemeniä hetki pannulla. Sekoita riisin sekaan seesaminsiemenet ja kananmuna, painele seos sitten voidellun piirakkavuoan pohjalle ja reunoille. Esipaista 180 asteessa 15 min.
Vatkaa täytteen kananmunat ja maito sekaisin. Lisää seokseen pinaatinlehdet, hienonnettu fetajuusto ja juustoraaste. Mausta suolalla ja pippurilla.
Kuutioi kinkku. Levitä kuutiot esipaistetun piirakkapohjan päälle.
Kaada täyte kinkkukuutioiden päälle ja paista 180 asteessa noin 30 min. tai kunnes täyte on hyytynyt ja piiraassa on kaunis paistunut väri. Anna jäähtyä hetki ennen tarjoilua.

Nakkiruokaa… hmm…

Kirjoitettu by Kaisa

img_0294Pikku-Kokki on oppinut ryömimään. Rytmimunien karkaillessa hyppysistä hän mittarimatoilee sulavasti jo metrin poikineen ja viihtyykin jo huomattavasti paremmin omissa touhuissaan. Näinpä minulle liikenee hieman enemmän aikaa, aikaa tehdä vaikkapa nopea arkiateria.

Koiranilma. En suoriutunut kauppaan, joten tein mitä tehtävissä oli. Syntyi nakki-pastavuoka, ihan kelvollinen sellainen, varmasti ainakin monien lasten suosikki. Pikku-Kokki tosin vasta haaveilee tämänkaltaisista herkkuaterioista, mutta kuitenkin.

Nakki-pastavuoka

6 annosta

img_0298vettä
suolaa
250 g pastaa
2 sipulia
2-3 valkosipulinkynttä
muutama siivu pekonia / 2 rkl öljyä
500 g nakkeja
100 g (pakaste)parsakaalia / vihreitä papuja
100 g kirsikkatomaatteja
4,5 dl ruokakermaa (osa voi olla maustettua sellaista)
ruohosipulia (tuoretta / kuivattua)
mustapippuria
Santa Marian Pasta Rossa -mausteseosta
150 g juustoraastetta

Keitä pasta suolalla maustetussa vedessä ja valuta.
Kuori ja hienonna sipulit ja valkosipuli.
Paista pekonia hiukan pannulla ja lisää sen jälkeen nakit puoliksi leikattuina. Paista pekoni sekä nakit kauttaaltaan. Jos et käytä pekonia, kuumenna öljy pannussa ja lisää nakit.
Lisää sipulit, parsakaali / pavut ja kirsikkatomaatit. Kääntele hetki.
Kaada joukkoon kerma. Mausta ruohosipulilla, mustapippurilla ja Pasta Rossa -mausteoksella.
Sekoita joukkoon valutettu pasta, kaada seos uunivuokaan ja ripottele pinnalle juustoraaste.
Paista 200 asteessa noin 15 minuuttia.

Tunnelmallisia makuja ravintolamaailmassa luku 50: Ravintola Kolmon3n, fine diningia kalliolaiseen tyyliin

Kirjoitettu by Kaisa

Kuten varmasti on tullut selväksi, me harrastamme ravintoloita. Sen hieman alle parivuotisen kauden aikana, kun olen näitä ravintola-arvioitani tänne taltioinut, olemme ehtineet jo lukuun 50. Sitä ennen pitämästäni käsinkirjoitetusta versiosta löytynee lukuja toinen mokoma. Mutta huvinsa kullakin, me tuhlaamme ravintoloihin – emmekä me sitten oikeastaan muuhun tuhlaakaan, ajatelkaapa vastapainona vaikkapa blogin Ruokaa rippeistä -osiota…

Tähän asti olemme viettäneet ravintolailtoja pitkälti kahdestaan, tai viimeiset puoli vuotta tietysti kolmen kokin voimin, kun Pikku-Kokki on tullut mukaan kuvioihin. Nyt olemme kuitenkin jo kahdesti käyneet syömässä erittäin gastronomisesti valveutuneen tuttavapariskunnan kera. Valtavan hienoja kokemuksia molemmat, ehdotukset paikoille juuri tältä kyseiseltä pariskunnalta. Mahtavaa!

img_0307Ensimmäisellä kerralla ruokailimme Gastro Cafe Kalliossa, josta en valitettavasti napsinut kuvia, joten postauskin jäi kirjoittamatta. No, hyvä syy vierailla tuolla uudestaankin, oli nimittäin vallan maukas ilta. Tällä kertaa suunnistamme ravintolaan, joka kantaa nimeä Kolmon3n, sijaintinaan Kallio niin ikään. Hauska juttu tuttavapariskunnassamme on lisäksi se, että he ovat kalliolaisia ja johdattavat meidät näin uusista uusimpiin täytyy kokeilla -paikkoihin, onhan Kallio jo pitkään ollut suuressa nousukiidossa. Nyt alueelle on alkanut nousta myös fine dining -henkisiä ravintoloita, joista Kolmon3n yksi ensimmäisiä, jos ei jopa ensimmäinen. Astutaan sisään!

img_0308Torstaina viideltä Kolmas linja yhdessätoista on rauhallista. Paikalla on jokunen seurue, muutama muukin saapuu illan edetessä. Ravintolan 30 paikkaa eivät tänään täyty, mutta ilman pöytävarausta en paikalle uskaltaisi saapua. Kolmon3n on miljöönä kodikas, sellainen kantakaupunkilainen olohuone. Vaikka puhutaan fine diningista, ei farkuissa ja hupparissa paikalle saapuneena tunne oloaan orvoksi, päinvastoin. Samoin palvelu on alusta alkaen paikan ulkomuotoon sopivaa, rentoa mutta samalla erittäin asiantuntevaa ja ystävällistä. Näin lapsellisena ihmisenä mainittakoon myös, että vaikka tilaa ei ole liikaa, saadaan vaunut mukavasti järjestettyä pöydän viereen. Pisteitä tästäkin.

Päätämme aterioida pitkän kaavan mukaan, siis kokeilla mitä Kolmos3n kuuden ruokalajin maistelumenu pitää sisällään. Itseäni lukuun ottamatta seurueemme päätyy myös menuun suunniteltuun juomapakettiin, joka puolikkaana tarjoillaan mukavan huokeaan (15,00€) hintaan. Maistelumenu kustantaa 60,00€ maistelijalta.

img_0310Liikkeelle lähdetään keittiön lämpimällä tervehdyksellä. Eteemme tuodaan pienet höyryävät borssikeitot rinnallaan perunarieskaa, saaristolaisleipää, voita ja katajanmarjasuolaa. Nappi aloitus tällaiseen lumimyrskyiseen iltaan. Mikäli emme olisi päätyneet menuun, olisin valikoinut juuri tämän keiton alkuruoakseni. Olisin ollut tyytyväinen.

Ennen ensimmäistä virallista alkuruokaa koemme pienoisen pettymyksen: Aleksi tilaa menunsa ilman sieniä, jonka seurauksena img_0313meiltä kaikilta viedään mahdollisuus nauttia osterivinokasrisottoa. Haluavat tarjoilla kaikille samaa annoskateuden välttämiseksi. No, tilalle tuotu savustettu artisokka mustajuuren kera on myös maukasta. Mutta sitä risottoa olisi kuitenkin tehnyt mieli. Alkuruoista toinen, kalaohukainen seuralaisinaan juureskaviaaria ja mätiä on varsin mallikas sekin, oma tämäniltainen alkuruokasuosikkini. Erityisesti ohukaistaikinan pehmeys ihastuttaa.

Ensimmäisen pääruoan kohdalla pääsemme maistelemaan paahdettua nieriää. Annokseen sisältyy lisäksi kampasimpukka, yksi parhaita koskaan syömiäni sellaisia, sekä kyssäkaalia ja hernepyrettä. Kokonaisuuden kruunaa valkoviinivoikastike. Tämän jälkeen tuntuu siltä, että annokset vain paranevat mitä pidemmälle päästään.

Pääruoista toinen, se lihapuolen edustaja, on tästä ruokaretkestä se oma henkilökohtainen suosikkini. Kolmos3n burgerissa, josta me saamme eteemme hauskat miniversiot, luomu charolaisnaudanpihvi on paistettu juuri sopivan mediumiksi. Pihvin ohella sämpylän sisään on kätketty savustettua porsaan kylkeä, cheddaria, suolakurkkua, majoneesia ja salaatinlehti. Yksinkertaisesti hyvää. On muuten samalla ensimmäinen kerta, kun maistelumenu pitää sisällään burgerin. Ja taas: Listalta olisin valinnut pääruoakseni tämän, ja ollut valintaani aivan varmasti vähintäänkin tyytyväinen.

Ennen makeaa osastoa pääsemme tutustumaan Helsingin Meijerin Hakaniemi-nimeä kantavaan punahomejuustoon. Todella hyvää, ja yhdistettynä annoksen puolukkahillokkeeseen vieläkin parempaa. Minähän en juustoihminen ole, joten nämä ovat suuria sanoja.

img_0339img_0336Ennen virallista jälkiruokaa saamme herätellä makeanhimoamme ihastuttavalla tervehdyksellä keittiöstä. Karpalojäädykettä ja suolatoffeeta. Nam ja maiskis, tätä kun olisi saanut kokonaisen annoksen. Varsinainen jälkiruoka, Kolmos3n sekamelska, ei sekään hullumpi ole, mutta tällaisen armottoman sokerihiiren sydäntä tummasuklaamousse ei onnistu kinuskin tavoin viemään. Toki annos on kokonaisuutena hyvä – pidän näistä sekasotkuista, joita itsekin tapaan harrastaa – ja niin ikään erityisen kaunis.

Siis kaiken kaikkiaan todella suositeltava paketti, hinta-laatusuhteeltaan mainio. Kahdeksan ihastuttavaa annosta, kaikki tasoltaan vähintäänkin hyviä. Sain kaikkea sitä, mitä olisin listaltakin tilannut ja vielä paljon, paljon enemmän. Kun tähän lisätään se, että juomapaketin nauttineet kehuvat sitä erittäin laadukkaaksi, ei nokankoputusta taida todellakaan löytyä. Mitä nyt sitä risottoa olisi halunnut makustella, mutta katsottakoon tämäkin läpi sormien.

Lopputulemaksi tulkoon vaikka se, että Kolmos33n haluan mennä varmasti uudestaankin. Menkää tekin!

Ruoka: 4+/5
Tunnelma: 4+/5
Palvelu: 4+/5

Kokonaisuus: 4+/5