Kategoria: Kasvisruoat

Pikku-Kokin keittiöstä osa 16: Kasviksia kahdella tapaa – ja pieniä paljastuksia

Kirjoitettu by Kaisa

Lelut eivät meillä kuulu ruokapöytään. Ensin syödään ja sitten leikitään. Niinpä niin.

Tuollaisia ajatuksia viljelin – ja toteutinkin – vielä joitakin aikoja sitten Pikku-Kokin ottaessa ensiaskeleitaan ruokailutaipaleellaan. Vähän aikaa kaikki menikin juuri noin, mutta sitten tapahtui jotakin, ehkäpä ruoka ja syöminen eivät enää olleetkaan niin suurta ja ihmeellistä. Alkoi vaihe, jossa syödäkseen Pikku-Kokki vaati saada jotakin oheistekemistä ja tutkimista, muuten ei suu enää auennutkaan. Annoin pikkusormen ja hän vei koko käden. Nyt meillä syödään, ei leikkien, mutta lukien. No, tämä on vain väliaikaista; kunhan Pikku-Kokki oppii syömään itse, poistuvat ruokakirjat välittömästi pöydästä…

IMG_2251Pieniä viitteitä seuraavasta vaiheesta oli nähtävissä, kun tänään valmistin Ukkelille kasvis”keittoa”. Toisen osan ruoasta soseutin haarukalla karkeaksi, mutta toisen jätin sellaisekseen. Kun Pikku-Kokki sitten kyllästyi syömään soseutettua versiota, tarjosin hänelle kupillisen sormin syötäväksi ja niinpä vain hän viihtyi hyvinkin pitkään sormiateriansa parissa – ja sai paljon syötyäkin. Siinä me sitten istuimme vierekkäin omia lounaitamme popsien, ihan huippua! Eikä kirjaa muuten kaivattu kertaakaan.

Näinpä ne vaiheet vierivät. Täytynee ensi kerralla jättää liha-kala -puolikin hieman suurempaan muotoon, niin pääsee herra syömään koko aterian omin sormineen. Tämäkin keitto muovautuu helposti moneen muotoon lisäämällä sinne esimerkiksi kalaa tai lihaa. Mausteita suosittelen käyttämään ihan runsaasti, omastani tuli hieman mautonta, mutta mitä sormiruokailuun tulee, juuri nämä kasvikset toimivat hyvin. Tällainen liemiruoka tuntuu ehkä hiukan haasteelliselta vielä näin pienen syöjän kohdalla, mutta hyvähän keittoihinkin on pikkuhiljaa alkaa perehtyä, jotta saadaan Pikku-Kokista varmasti kunnon keittomies, itse kun lukeudun suuriin keittojen ystäviin.

Tällaista siis toukokuun alkuun. Aurinko, jee!

P.S. Tottahan tällaisen kirjojen rakastajan on vaikea lapseltaan kirjoja kieltää. Tärkeintähän on kuitenkin, että lapsi lukee.

Vauvan kasviskeitto

6 annosta

IMG_22471,5 l vettä
2 perunaa
2 porkkanaa
puolikas sipuli
puolikas pieni paprika
pala kesäkurpitsaa
ruohosipulisilppua
paprikajauhetta
mustapippuria
kuivattuja yrttejä, esim. persiljaa

Pese kasvikset. Kuori perunat, porkkanat ja sipuli. Kuutioi kasvikset pieniksi kuutioiksi.
Lisää kiehuvaan veteen perunat, porkkanat ja sipuli. Anna kiehua noin 10 min. ja lisää paprika sekä kesäkurpitsa. Anna kiehua toiset 10 min. Mausta ja keitä vielä hetken, niin että kasvikset ovat pehmeitä.
Mikäli tarve vaatii, vähennä lientä ja soseuta keitto lopuksi sauvasekoittimella tai karkeammaksi haarukalla.
Vaihtelua keittoon saat lisäämällä joukkoon lihaa, kanaa tai kalaa, esimerkiksi kuutioiden muodossa.

Kai kesästä saa ainakin haaveilla?! -salaatti

Kirjoitettu by Kaisa

Elämme vuodenaikaan nähden kylmiä aikoja. (Hmm, koskakohan emme…) Vappu kolkuttelee jo oven takana, mutta silti tuntuu siltä, että toppatakki ei ole vieläkään liioittelua ja kun aamulla uskaltautuu lähtemään ulos ilman pipoa, kylmä viima muistuttaa jo muutaman minuutin päästä, että ei todellakaan olisi pitänyt lähteä soitellen sotaan. Aargh! Onko liikaa pyydetty, että huhtikuun ylitettyä jo puolivälin, voisivat auringonsäteet jo pikkuhiljaa alkaa lämmittää tälläkin puolella palloa?

IMG_1994Kevätsäätä tai ei, ainakin lautaselle on mahdollista jo tuoda ripaus kesän tuntua. Minä tein näin pääsiäisenä, kun tarjoilin ruokavieraillemme alkupalaksi salaattia, jossa fetajuusto sai makuparikseen mansikoita ja mustikoita. Oivallinen yhdistelmä muuten ja voisin kuvitella, että juuri sopiva esimerkiksi grilliruoan kumppaniksi. Tämän K-Ruoka -sivustolta bongatun reseptiikan kruunasi maukas mansikka-vinaigrette. Vinaigreten kanssa onnistuminen ei ainakaan omalla kohdallani ole ollut niinkään varmaa, joten tästäkin syystä koin tällä kertaa suurta onnistumisen tunnetta. Ja sainpa käyttöön myös ihastuttavat uudet kanamunakuppini.

Kyllä se kesä sieltä saapuu – ainakin lautasille.

Mansikka-fetasalaatti

2 annosta (tai 4 pientä alkupalaa)

IMG_199065 g pinaatinlehtiä
250 g mansikoita
125 g pensasmustikoita
100 g fetajuustoa
tuoreita basilikanlehtiä

Mansikka-vinaigrette:
100 g mansikoita
IMG_19932 rkl öljyä
1 rkl valkoviinietikkaa
0,5 tl sinappia
ripaus suolaa ja mustapippuria

Levitä pinaatinlehdet tarjoiluvadille. Poista mansikoista kannat ja viipaloi salaattiin tulevat marjat. Ripottele mansikat ja mustikat salaattipedille. Pilko feta salaatin päälle ja lisää pinnalle reilusti tuoretta basilikaa.
Valmista mansikka-vinaigrette: soseuta mansikat sauvasekoittimella. Lisää öljy, etikka ja sinappi. Sekoita tasaiseksi kierrevatkaimella, kunnes kastike muuttuu sakeaksi. Mausta suolalla ja pippurilla. Tarjoa mansikka-vinaigrette salaatinkastikkeena.

Pikku-Kokin keittiöstä osa 14: Punaista pataa, nam!

Kirjoitettu by Kaisa

Vaikka edellisessä Pikku-Kokki -kertomuksessani esittelinkin jo sormiruokailuasioita, palataanpa taas asteen verran taaksepäin. Valmistin nimittäin herralle pataa, joka sinänsä olisi sopinut sormiruoaksi ihan hyvin, mutta jonka kuitenkin päätin Pikku-Kokin tapauksessa vielä surauttaa vauvamuotoon, sen verran haparoivaa hänen sormiruokailunsa edelleen on. Harjoitukset etenevät joka tapauksessa.

IMG_1831Pata, jonka muokkasin Puolukkaposki-blogin punaisen kalapadan idean pohjalta oli mielestäni hyvää ja oikeassa muodossaan sekä ripauksella suolaa maustettuna ihan sopivaa meidän suurempienkin kokkien suuhun. Jätin kalan pois, jotta proteiininlähdettä voi halutessaan vaihdella, sillä mielestäni myös liha sopii hyvin padan kumppaniksi. Myös Pikku-Kokki näytti olevan samaa mieltä, niin kala- kuin lihaversiokin maistui ukkelille hienosti.

Punainen pata

8 dl valmista sosetta

IMG_18231 pieni tai puolikas iso bataatti
2 porkkanaa
1 punainen paprika
1 sipuli
1 valkosipulinkynsi
tilkka öljyä
2 rkl tomaattipyreetä
4 dl vettä (koska minä tein padasta sosetta, en lisännyt siihen vettä)
200 g tomaattimurskaa tai paseerattua tomaattia
1 laakerinlehti
1 tl timjamia

Lisäksi:
kalaa, kanaa tai lihaa pikku-ruokailijallesi sopivassa muodossa

Kuori ja paloittele bataatti ja porkkanat. Paloittele myös paprika. Kuori ja hienonna sipuli ja valkosipuli.
Kaada pataan tilkka öljyä ja lisää sipulit sekä tomaattipyree. Kuumenna sekoitellen pari minuuttia.
Lisää (vesi), tomaattimurska, laakerinlehti ja timjami. Kiehauta hetki.
Lisää porkkanat ja paprika. Keitä noin 5 min.
Lisää bataatti ja anna hautua, kunnes kasvikset ovat pehmeitä.
Soseuta tai tarjoile sellaisenaan sormisyötävänä. Lisää annoksiin myös proteiininlähde haluamallasi tapaa.

Pikku-Kokin keittiöstä osa 13: Vauvan kvinoapihvit

Kirjoitettu by Kaisa

IMG_1724Pikku-Kokin edistyessä elämäntaipaleellaan huimaa vauhtia – ryömiminen on jäänyt pikkuhiljaa konttaamisen varjoon, vaaka-asento vaihtunut pitkälti huojuviin seisontaharjoituksiin – on toki ruokailunkin suhteen otettava uusia askeleita. Pinsettiotetta olemme harjoitelleet jo pitkään, Talk-murot ja Herra Hakkaraisen xylitol-pastillien palaset sujahtavat suuhun ongelmitta, mutta sormiruokailu noin muuten on Pikku-Kokin kohdalla vielä lapsenkengissä. Taidan olla hiukan hysteerinen asian suhteen, mutta jo pienen pieni kakominen saa minut pelon valtaan. Toisaalta ensimmäiset hampaat antoivat odottaa itseään liki kahdeksan kuukautta, joten tästäkään syystä en ole liialti kiirehtinyt Pikku-Kokkia pureskelun pariin. Nyt kuitenkin sauvasekoitin on jäänyt pitkälti taka-alalle ja olen alkanut survomaan ruoan karkeammaksi haarukalla. Ja valmistanut ensimmäiset oikeat sormiruoat.

IMG_1744 - Versio 2Mitä sormiruokailuun tulee, löytyy aiheesta muutamia kirjoja, joihin en vielä ole päässyt käsiksi. Aikomuksenani on perehtyä teemaan myös noiden opusten kautta, mutta koska halusin päästä asiaan käsiksi heti, tutustuin monessa foorumissa esille tulleeseen Simppeli sormiruokakeittiö -blogiin. Sieltä otin ensimmäisenä kokeiluun vauvan kvinoapihvit.

Itselleni tähän asti tuntematon kvinoa osoittautui ihan mielekkääksi tuttavuudeksi, hyväksi vaihtoehdoksi riisille, jonka käyttöä niin eettisistä kuin terveydellisistäkin syistä olisi hyvä rajoittaa. Minä valitsin ensikokeiluuni Risellan Kvinoa Mix -sekoituksen, joka sisältää punaista, mustaa ja valkoista kvinoaa. Runsaan proteiinipitoisuutensa vuoksi kvinoa on myös oiva valinta vauvan kasvisaterian pääraaka-aineeksi.

Pihvit olivat ihan maukkaita minunkin mielestäni ja Pikku-Kokille ne maistuivat niin ikään. Aluksi ukkeli ei tosin ihan ymmärtänyt niiden käyttötarkoitusta, mutta pieninä palasina pihvit sujahtivat pian suuhun jo ihan ominkin sormin. Piakkoin täytyy askarrella muitakin pullia ja pötkylöitä. Hauskaa tämä vääjäämättömän kehityksen tarkkailutyö.

Vauvan kvinoapihvit

12 kpl

IMG_17521 dl kvinoaa (tai 2 dl kypsää kvinoaa)
1 rkl hienonnettua sipulia
1 dl hienoa porkkanaraastetta
1 rkl öljyä
ripaus mustapippuria
timjamia
2 rkl kylmää vettä
2 rkl perunajauhoja

Valmista kvinoa pakkauksen ohjeen mukaan.
Kuori ja hienonna sipuli, tee porkkanaraaste.
Sekoita valmiin kvinoan joukkoon sipuli, porkkanaraaste ja öljy. Lisää seokseen mustapippuri ja timjami.
Sekoita kylmä vesi ja perunajauhot keskenään. Lisää perunajauhoseos muiden ainesten joukkoon.
Muotoile taikinasta palloja, jotta ainekset tarttuvat toisiinsa. Litistä pallot pihveiksi.
Paista 200-asteisessa uunissa noin 15 min.

Pikku-Kokin keittiöstä osa 10: Mangolla hedelmöitetty kasvispasta

Kirjoitettu by Kaisa

Usein tuntuu siltä, että netistä on vaikea löytää vauvanruokaohjeita. Sinänsä jännä juttu, kun se kuitenkin tulvii ruokaohjeita ja -blogeja noin muuten. On vaikea edes keksiä sellaista ruokavaliota, jolle ei löytyisi omaa blogiaan – tai useita sellaisia – puhumattakaan kuinka paljon meitä tavallisia ruoka- ja leivontabloggareita piisaa. Silti ainakaan suomeksi vauvanruokaan perehtyviä blogeja ei ole kovinkaan paljon, pikemminkin päin vastoin. Ja vauvoja kuitenkin riittää, sellaisia ihan tavallisia, tavallista vauvanruokaa popsivia ihanuuksia.

IMG_1452Onneksi aiheesta sentään on tarjolla joitakin kirjoja. Sillä vaikka voisi ajatella, että vauvanruoka nyt syntyy tuosta vain, kunhan vain vähän keittelee ja survoo, niin ainakin minä olen sitä mieltä, että vauvatkin ansaitsevat vähän monimutkaisempaa muonitusta ja tulevat näin paremmin tutuksi laajemman makumaailman kera. Näinpä olenkin kerännyt hyväksi havaitsemiani reseptejä Pikku-Kokin keittiöstä -artikkeleihin kategoriaan Vauvanruoat toivoen, että jokunen piltilleen kokkaileva löytää näistä apua. Kannattaa tutustua, ainakin Pikku-Kokille ovat tehneet hyvin kauppansa.

Tällä kertaa esittelyyn pääsee mangolla hedelmöitetty kasvispasta, joka sopii hyvin myös broilerin tai lihan kumppaniksi. Reseptiin osviittaa antoi jo aiemmin mainitsemani Aila Paganuksen ja Helena Voutilaisen teos Herkullista kotiruokaa lapselle.

Mangolla hedelmöitetty kasvispasta

8 dl valmista sosetta

IMG_1472puolikas pienehkö kesäkurpitsa
1 pieni tai puolikas iso paprika
1 porkkana
pala purjoa
1,5 rkl rypsiöljyä
1 tl basilikaa
ripaus valkopippuria
2 dl spagettia tai muuta pastaa
1 purkki mangososetta

Pese ja suikaloi kasvikset. Leikkaa puhdistettu purjo renkaiksi.
Kuumenna pannulla öljy, lisää kasvissuikaleet sekä purjo ja kuumenna, kunnes kasvikset ovat pehmenneet. Mausta basilikalla ja valkopippurilla.
Keitä pasta kypsäksi tai hiukan ylikypsäksi. Valuta keitinvesi pastasta ja sekoita pasta kasvisseokseen. Lisää lopuksi mangosose.
Soseuta ja jaa sopiviin annoskokoihin pakastusta varten.

Pikku-Kokin keittiöstä osa 6: Bolognesea ilman bolognesea

Kirjoitettu by Kaisa

img_0848Lauantai-aamupäivän tiimellyksessä keittelin Pikku-Kokille kastiketta bolognesen tapaan. Noudattelin jonkun verran Luomuruokaa lapselle -opuksen ohjeistusta muutellen sitä kuitenkin syömärillemme sopivammaksi. Ja itse asiassa poistinhan minä jauhelihankin eli ei tämä mitään bolognesea ole, mutta samaan tapaan valmistettua kuitenkin, joten kutsutaan sitä nyt näin. Mielestäni on nimittäin helpompi tehdä erilaisia kasvispatoja sekä -kastikkeita ja lisätä syömisvaiheessa mukaan kuutio lihaa, kanaa tai kalaa. Tai sitten tarjota ihan sellaisenaan, kasvisateriana. Monipuolisempaa näin.

Tästä bolognesettomasta bolognesesta tuli mielestäni ihan maukasta ja samaa mieltä tuntui olevan Pikku-Kokki. Suositan kokeilemaan.

Alla oleva resepti on siis oma sovellukseni, sovellelkaa tekin mielenne mukaan. Itse lisäsin keitokseen riisiä, mutta pasta tai kuskus toimisivat varmasti vähintäänkin yhtä hyvin.

Lihaton bolognese

Annosten määrä riippuu lisäkkeistä sekä vauvan ruoka-annosten koosta. Itse keitin riisiä pakkauksen mukaan yhden annoksen, jolloin bolognesea tuli 6 keskikokoista vauvan annosta.

img_0864pala juuriselleriä
1 porkkana
1 sipuli
1 valkosipulinkynsi
200 g tomaattimurskaa
1 dl tomaattimehua (minä korvasin vedellä)
0,5 rkl balsamiviinietikkaa
0,5 tl kuivattua oreganoa
mustapippuria
1 dl herne-maissi-paprikaa
tuoretta persiljaa

Lisäksi:
riisiä/pastaa/kuskusia
liha-/kana-/kalakuutioita
tuoretta persiljaa

Kuori ja raasta juuriselleri ja porkkana, hienonna kuoritut sipulit.
Laita kattilaan raasteet, sipulit, tomaattimurska, tomaattimehu ja mausteet. Anna hautua vähintään puoli tuntia. Lisää loppuvaiheessa herne-maissi-paprika ja viimeisenä tuore persilja.
Soseuta tarvittaessa tasaiseksi ja tarjoile valitsemiesi lisäkkeiden kera.

Pikku-Kokin keittiöstä osa 5: Muuttuvainen pata minestronen tyyliin

Kirjoitettu by Kaisa

img_0761Pikku-Kokille keitellyn ruoan jatkojalostaminen aikuisempaan makuun jatkuu. Tällä kertaa postauksen virallisena aiheena on minestronen pata vauvalle, jatkeena sen lopusta syntynyt keitto, sellainen vauvoilta kielletty versio.

Onnistumisprosentti oli jokseenkin mainio; Pikku-Kokki popsi omaansa kuin parempaakin herkkuruokaa, aikuisten annos maistui makoisalta sekin – ja ihan aikuistenruoalta. Suosittelen kokeilemaan vaikka ihan vauvattakin. Vauvalle pataa valmistettaessa on kuitenkin hyvä huomioida, että reseptissä herneet – itse käytin tosin maissia – jätetään kokonaisiksi, mikä ainakaan meidän hampaattoman herramme kohdalla ei ollut se paras ratkaisu. Toisin sanoen, mikäli syöjällä ei ole hampaita, suosittelen kaiken muun paitsi spagettien soseuttamista. Pata maistuu hyvin ihan näinkin, mutta sekaan voi toki lisätä liha- tai broilerisosekuution.

Reseptin vauvapataan löysin jo taannoin mainitsemastani Matleena Lahden Luomuruokaa lapselle -kirjasta, johon tulen varmasti vielä palaamaan. Jatkeen kehittelin itse.

Eipä sitten muuta kuin minestronen pariin koko perheen voimin!

P.S. Uusi keksintöni nyt, kun jääpalamuotit ovat alkaneet tuntua jo hiukkasen liian pieniltä, on pakastaa Pikku-Kokin annoksia silikonisiin muffinssivuokiin, joista irrottaminen ja suurempaan kannelliseen pakastusastiaan siirtäminen sujuu helposti. Bonuksena saa hauskan näköisiä muffinssiruokia.

Minestronepata

4 annosta (vauvanruoka-annoksia huomattavasti enemmän)

img_0768-versio-2img_07728 dl vettä
500 g porkkanaa
1 palsternakka
1 sipuli
1-2 valkosipulinkynttä
1 dl tomaattipyreetä (tomaattimurska toimi myös mainiosti)
(1 tl ruokosokeria)
0,5 tl timjamia
mustapippuria
1 dl spagettia
2 dl herneitä / maissia

Lisäksi aikuistenversioon:
tuorejuustoa
suolaa

Kuori ja pilko porkkanat, palsternakka ja sipulit.
Kiehauta vesi ja lisää joukkoon juurekset, sipulit, tomaattipyree ja mausteet.
Anna kiehua, kunnes kasvikset ovat kypsiä.
Soseuta keitto sauvasekoittimella ja lisää joukkoon pätkitty spagetti ja herneet. (Myös herneet kannattaa tosin joissakin tapauksissa soseuttaa.)
Anna keiton kiehua noin 10 min. ja tarjoile.

Jatka koko perheen versioon lisäämällä keittoon tuorejuustoa, suolaa ja reilummin muitakin mausteita.

Italialaisen illan avaus: paahdettu tomaattikeitto (ynnä DIY-jäätelö, joka on tekemisensä väärti ja sinänsä siis poikkeuksellinen)

Kirjoitettu by Kaisa

Lauantaina vietimme italialaista iltaa, tai no, lähinnä valmistimme italialaista ruokaa. Siis tomaattikeittoa, pizzaa ja jäätelöä, aika klassinen setti. Mutta hyvä sellainen.

img_0742Mistä teille ajattelin tällä kertaa vinkata, on paahdettu tomaattikeitto, jota siis nautimme alkupalaksi. Keitto oli maukasta ja kuten tomaattikeitto nyt yleisestikin ottaen, erittäin helppo valmistaa. Ainoa mitä oikeastaan tarvitaan on aikaa, sellainen reilu tunti. Todettakoon kuitenkin, että ihan tällaisenaan keittoa ei kannata nautiskella, vaan se vaatii ehdottomasti rinnalleen kumppanin. Reseptin löysin Culinarista -blogista, jossa keitto tarjoiltiin buffalo mozzarellan kera. Minä valmistin sille pesto-ranskankermasilmän, joka toimi mainiosti sekin ja oli näin alkuruoasta puhuttaessa ihan riittävä vaihtoehto. Mikäli keittoa aikoo syödä pääruokana, tuo mozzarella lienee paikallaan. Ja jokin vaalea leipä. Vinkkinä vielä kesää ajatellen, että tämä toimii varmasti hyvin myös kylmänä, gazpacho-tapaan nautittuna. Ja pizzoista puheen ollen, me käytimme keittoa sen sopivan rakenteen vuoksi myös pizzapohjissa tomaattikastikkeen tilalta, joka teki pizzoista entistäkin parempia. Siis monipuolinen keitto, uskaltaisin väittää.

Keiton lisäksi esittelen teille vielä ekstrahelpon tavan tehdä jäätelöä, mikäli DIY-jäätelö kiinnostaa. Otan tämän ohjeen esiin ihan siitä syystä, että aikoinaan itse jäätelöitä tehtaillessamme totesimme homman kaikkea muuta kuin tekemisensä väärtiksi. Hankalaa ja lopputulokseltaan melko mitäänsanomatonta. Kun meille sitten iski toinen ”jäätelökausi”, ostimme ihan koneenkin, mutta se siitä, tuosta turhakkeesta luovuimme melko nopeasti. Alla oleva jäätelöohje toimi kuitenkin hienosti ja tuotti helposti hyvänmakuista jäätelöä. Maun lähteenä ovat maustetut rahkat eli niistä mieleisiään valikoimalla voi tuottaa paljonkin erilaisia jäätelöitä. Koska rahkat eivät kuitenkaan ole mauiltaan kovin voimakkaita, voi makua tosin lisätä esimerkiksi makuaromeilla tai mitä esimerkiksi itse käyttämääni sitruuna-lakritsiin tulee, lakritsijauheella. Mutta toimivat siis hyvin näinkin. Kiitos jäätelöideasta menee Pekoni ja porkkana -blogille.

Kyllä ne italialaiset osaavat – ainakin ruokarintamalla.

Paahdettu tomaattikeitto

4 pääruoka- / 6 alkuruoka-annosta

img_07341,5 kg kypsiä tomaatteja
3-4 punaista paprikaa
4 valkosipulinkynttä
2 keltasipulia
1 mieto punainen chilipalko
oliiviöljyä
sokeria
suolaa
mustapippuria
iso nippu tuoretta basilikaa
(vettä, 1 kasvisliemikuutio)

Lisäksi:
buffalo mozzarellaa / pestolla maustettua ranskankermaa
vaaleaa leipää

Huuhtele tomaatit ja leikkaa puoliksi. Asettele puolikkaat leikkauspinta alaspäin leivinpaperilla vuoratulle pellille. Tomaateista saattaa valua nestettä paiston aikana, joten kannattaa valita pelti, jossa on reunat.
Kuori valkosipulinkynnet, leikkaa ne keskeltä kahtia ja lyö niitä kevyesti veitsen lappeella. Laita kynnet tomaattien päälle. Lorauta päälle kunnolla oliiviöljyä ja ripottele hieman suolaa ja sokeria.
Huuhtele paprikat ja chili, poista siemenkodat ja leikkaa paloiksi.
Kuori sipulit ja leikkaa paloiksi.
Laita paprikat, chili ja sipulit uunivuokaan ja lorauta päälle oliiviöljyä ja ripottele suolaa.
Laita tomaattipelti uunin keskitasolle ja paprika-sipuli vuoka uunin alaosaan. Paista kasviksia uunissa 200 asteessa noin tunti. Tomaattien kuuluu paahtua pinnasta, mutta jos ne alkavat tummua liikaa, laske lämpötilaa.
Ota kasvikset uunista ja kaada ne kattilaan. Lisää nippu basilikaa ja aja keitto sauvasekoittimella tasaiseksi. Lisää tarvittaessa hieman vettä ja kasvisliemikuutio. Anna kiehua hetken aikaa ja tarkista maku. Lisää tarvittaessa suolaa, pippuria ja/tai sokeria.
Annostele keitto lautasille, lorauta pinnalle oliiviöljyä ja nauti valitsemiesi lisukkeiden kera.

Helppo jäätelö

8 annosta

img_07933,3 dl kuohukermaa
400 g maustettua rahkaa
1 dl glukoosisiirappia
0,5 dl sokeria

Lisäksi makua vahvistamaan:
nestemäistä aromia / sopivaa jauhetta, kuten lakritsijauhetta / vaniljan siemeniä

Vaahdota kerma. Lisää rahka, glukoosisiirappi ja sokeri. Sekoita.
Kaada seos pakastuksen kestävään muovirasiaan tai vuokaan (tilavuus noin 1,5 l). Voit pakastaa jäätelön myös pienemmissä annoksissa, esimerkiksi silikonisissa muffinssivuoissa, kuten itse tein. Näistä annokset on helppo irrottaa suoraan tarjolle esimerkiksi jäätelöannoksiin.
Pakasta peitettynä vähintään 4 h. Nosta jäätelö huoneenlämpöön noin 15 min. ennen tarjoilua.

Pikku-Kokin keittiöstä osa 2: Vauvamainen guacamole

Kirjoitettu by Kaisa

Teinpäs jälleen sen verran herkullista huttua, että perheen pienimmäiselle tuli suru puseroon sen loputtua. No, avokado on hyvää, kyllähän sen isompikin tietää. Täytyy tosin tähän väliin todeta, että ovatpa ajat muuttuneet: Äitini söi avokadoa ensi kerran anoppilassaan, minun lapsuudessani kultaisella kahdeksankymmentäluvulla tuota herkkua maisteltiin silloin tällöin harvakseltaan ja nyt vauvat popsivat sitä arkisena välipalana. Hauskaa tämä ruokakulttuuristen muutosten pohdiskelu.

img_0521Pikku-Kokki makusteli siis vauva-guacamolea, toisin sanoen avokado-kurkkusosetta, jonka maustoin tirauksella sitruunamehua. Hyvää, jopa niin hyvää, että tämä maistui meille isommillekin kokeille. Toki tositilanteessa suola, pippuri ja chili olisivat astuneet kuvioihin mukaan. Mutta juu, tästä se samalla padalla ruokailu pikkuhiljaa käynnistyy.

Vauva-guacamole

muutama maisteluannos

img_0530puolikas kypsä avokado
avokadon verran (ehkä noin neljäsosa) tuoretta kotimaista kurkkua
tilkka sitruuna- tai limemehua

Puolita avokado ja koverra hedelmäliha kulhoon lusikalla.
Pilko kurkku pieniksi palasiksi ja laita kulhoon avokadon joukkoon.
Soseuta sauvasekoittimella ja mausta sitruuna- tai limemehulla.

Pikku-Kokin keittiöstä osa 1: Let the ”soseilu” begin!

Kirjoitettu by Kaisa

No niin, Pikku-Kokki on tullut syömärin ikään. Tai onhan hän jo jokusen kuukauden pikku hiljaa tutustunut ”oikean” syömisen maailmaan, mutta nyt puolivuotiaana tuo elämänalue on auennut huomattavasti laajemmin. Ja minä olen päässyt käsiksi niin vauvanruokakeittokirjoihin kuin muutamiin hauskoihin alan blogeihinkin.

Heti alkuun todettakoon, että vauvanruokablogia Tunnelmallisista ei ole tulossa. Koska Pikku-Kokki kuitenkin vähintäänkin meidän laillamme nykyelämäämme vaikuttaa, on mielestäni hauska idea lisätä tänne silloin tällöin jokunen resepti myös hänen makumaailmoistaan. Tuomarina toimii P-K itse; jos hän tykkää, voidaan postata, jos ei, jätetään väliin. Huomautettakoon kuitenkin, että jälkeläisellämme ei rima ole kovinkaan korkealla, tähän mennessä ovat tainneet kelvata sörsseleistäni joka ikinen – lukuun ottamatta erikoista vesimeloni-puolukkavälipalaani. No, ihmekös tuo, rajansa kaikella. Eli juu, tuomaroin minä itsekin näitä postausvalintojani.

img_0479-versio-2Hyvänä aasinsiltana edellä mainitusta vesimeloni-puolukkakokeilustani päästään nyt esiteltävään puolukka-porkkanasoseeseen, jota päätin testata, koska pakastimestamme löytyy paljon sokeroimattomia puolukoita ja uskon kotimaisten marjojen voimaan. Toki pikkuinen mieluiten popsisi vaikka joka päivä banaania ynnä muita makeuksia välipalakseen, mutta tämäkin kotimainen vaihtoehto sai suun aukeamaan tasaisen kiivaaseen tahtiin. Suositan!

P.S. Pikku-Kokki ensi kertaa avoimessa päiväkodissa: Siellä oli Brion mehiläinen, jossa suuntuntuma kaksin verroin samaisen merkin koiralelua ”häntäisempi”. Eipä tarvinnut kaveri mitään muuta viihtyäkseen. On tuo vauvan suu sitten ihmeellinen kapine. Ja eipä taida olla ihme, että ”the soseet” maistuvat niin hyvältä, kun sitä tuntuvat tekevän lähes kaikki muutkin asiat maan ja taivaan välillä.

Puolukka-porkkanasose

2 dl valmista sosetta

Huom! Ainesosien määrät ovat viitteellisiä, itse suhteutin ne niin, että puolukoilla lähinnä kirpsakoitettiin porkkanan makeutta.

img_0478-versio-24 porkkanaa
2,5 dl puolukoita

Pese, kuori ja paloittele porkkanat. Keitä kypsiksi.
Soseuta porkkanat sauvasekoittimella lisäten joukkoon hieman keitinvettä.
Soseuta myös puolukat.
Yhdistä soseet.