Inkivääri ja maissi tupsahtavat tomaattikeittoon

img_8573Sunnuntaipäivällisemme – sen jolla tarjoilimme pääruoaksi aiemmin esittelemääni munakoiso-kesäkurpitsalasagnea – alkuruoaksi valmistui inkiväärillä ja maissilla säväytetty tomaattikeitto. Kuten lasagneen myös keittoon reseptiikka löytyi Kasvisruokaa koko perheelle -teoksesta, jota nyt, neljä kertaa opusta käytännössä testanneena, voin hyvillä mielin suositella. Niin kasvissyöjille kuin erityisesti muille, kasvisruoan valmistusta hieman heikommin tunteville, niin perheellisille kuin perheettömille. Mutta teoksesta tarkemmin tuonnempana.

img_8586Keitto oli hyvää, inkivääri ja maissi toivat siihen tavanomaisesta tomaattikeitosta hieman poikkeavaa makumaailmaa. Lisäksi sen valmistus oli niin mutkaton ja nopea, että keiton keittää vaikka vauva toisessa kainalossa. Voin suositella!

Tomaattikeitto maissista ja inkivääristä

4 annosta

img_85891 keltasipuli
2 valkosipulinkynttä
oliiviöljyä
1 kg tomaattimurskaa
2-3 dl ruokakermaa
2 rkl raastettua tuoretta inkivääriä
1 kasvisliemikuutio
hyppysellinen paprikajauhetta
3 dl maissia
suolaa ja pippuria

Tarjoiluun:
rahkaa, jonka voit maustaa esimerkiksi wasabitahnalla tai raastetulla piparjuurella

Kuori ja hienonna sipuli ja valkosipuli. Kuullota kattilassa oliiviöljyssä.
Lisää kattilaan tomaattimurska, 2 dl kermaa, inkivääri, liemikuutio ja paprikajauhe. Anna kiehua hiljaa kannen alla muutaman minuutin ajan.
Halutessasi voit tässä vaiheessa soseuttaa keiton sileäksi ja tehdä siitä juoksevampaa vettä tai kermaa lisäämällä.
Huuhtele maissi, lisää keittoon ja mausta suolalla ja pippurilla.

Munakoiso ja kesäkurpitsa hyppäävät lasagnelevyjen väliin

img_8531img_8512Sunnuntaina saamme jälleen ruokavieraita, jee! Tällä kertaa kutsutuista osa on kasvissyöjiä, joten ajattelin vaihteeksi suunnitella aterian heidän ehdoillaan, toisin sanoen tarjota koko seurueelle kasvisruokaa. Oivallisen avun mitä-valmistaa -pohdinnoilleni tarjosi jo muutamaan otteeseen hyväksi toteamani opus Kasvisruokaa koko perheelle, jonka reseptiikalla tein pääruoaksi munakoiso-kesäkurpitsalasagnea. Ehkä ensimmäinen kasvislasagneni koskaan, vaikka asiaa olen vallan usein harkinnutkin. Nyt siis sanat johtivat tekoihin. Hyvä homma, hyvää taisi tulla. Teos tosin majailee vielä pakastimessa sunnuntaita odottelemassa, mutta uskallan suositella jo nyt. Pelkkä kastike oli sen verran makoisaa.

img_8526Kiitos siis jälleen Sara Askille ja Lisa Bjärbolle mainiosta ohjeesta; lupaan, että itse kirjakin pääsee ensi tilassa esittelyyn. Ja paljastettakoon, että sunnuntain alkuruoka valmistunee sekin samaisen teoksen ohjastamana, mutta palataan tuohon tuonnempana.

Siis kasvisruokaisin terveisin muistutan niin itseäni kuin teitäkin: vähintään yksi kasvisruokapäivä viikossa miehen tiellä pitää. Vaikka itse viettäisin niitä kernaasti paljon enemmänkin.

Munakoiso-kesäkurpitsalasagne

6 annosta

img_85272,5 l munakoisoa ja kesäkurpitsaa kuutioituna (yksi iso tai kaksi pientä molempia)
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
öljyä
4 dl ranskankermaa
500 g tomaattimurskaa
1,5 kasvisliemikuutiota
pippuria ja oreganoa (tuoretta tai kuivattua) maun mukaan
noin 12 lasagnelevyä
150 g fetajuustoa
2-3 dl juustoraastetta

Huuhtele munakoiso ja kurpitsa, kuutioi pieneksi. Huom! Lopputulos on sitä parempi, mitä pienempiä erityisesti munakoisokuutiot ovat.
Kuori ja hienonna sipuli ja valkosipuli.
Kuullota vihanneksia esimerkiksi isossa vokkipannussa muutaman minuutin ajan.
Lisää ranskankerma, tomaattimurska ja kasvisliemikuutiot ja keitä vähemmäksi noin 10 min. ajan. Mausta maun mukaan pippurilla, oreganolla ja tarvittaessa suolalla.
Kaada kastiketta uunivuoan (noin 25 x 30 cm) pohjalle, mutta vain niin paljon, että pohja peittyy. Aseta lasagnelevyjä päälle ja vuorottele tähän tapaan kastikkeella ja lasagnelevyillä. Murusta feta yhteen kastikekerrokseen. Kaada viimeiseksi päälle kastiketta. Kastiketta pitää jäädä tähän viimeiseen kerrokseen niin paljon, että päällimmäisetkin lasagnelevyt peittyvät kokonaan, sillä muuten levyistä tulee kuivia ja hieman liian rapeita. Ripottele lasagnen päälle juustoraaste.
Paista uunin keskitasolla noin 20 min. tai lasagnelevypakkauksen ohjeen mukaan.

Sadepäivän mulla-ei-oo-mitään-tekemistä-piirakka italialaiseen tyyliin

Sateinen lauantai-ilta, kun päivän kivat jutut – brunssi Klaus K:ssa – oli jo tehty, osoittautui oivalliseksi hetkeksi inspiroitua keittiöpuuhiin. Kauppaan ei huvittanut lähteä ja toisaalta pakastinta piti saada tyhjennettyä, koska: mikäs muukaan, kuin hillokausi.

Paistelinpa siis piirakan, ei mitään niin ihmeellistä, mutta sen verran maukasta, että ajattelin jakaa sen kanssanne. Pohjaan solahtivat oivallisesti polentan rippeet, täytteen valmistin mitä-kaapista-sattuu-löytymään -mentaliteetilla. Tällä kertaa piirakasta kehkeytyi makumaailmaltaan vallan italialaishenkinen ja pohjasta rouhea. Täytyykin taasen todeta, että ihan paras piirakkapohja syntyy, kun osan jauhoista korvaa esimerkiksi perunamuusilla, puurolla, sosekeitolla tai näköjään polentalla.

Eipä siis muuta, kuin pakastinta, jääkaappia ja kuiva-ainevarastoja tutkimaan; uskaltaisin veikata, että harvassa ovat ne kotitaloudet, joissa ei tuosta vain pystyisi piirakkaa loihtimaan. Taikasauvat siis heilumaan!

Italian makuinen piirakka

Vuoallinen (halk. 23 cm)

IMG_8489Pohja:
2 dl jauhoja (itse käytin pussinpohjallisiani sekaisin: graham-, ruis-, vehnä- ja durumjauhoja)
1 tl leivinjauhetta
1 dl valmista polentaa
30 g voita

Täyte:
tomaattipyrettä
ketsuppia
mozzarellaa
aurinkokuivattuja tomaatteja
1 kananmuna
150 g ranskankermaa
1 dl maitoa
1 rkl pestoa
suolaa
mustapippuria myllystä
1 iso tomaatti

Nypi voi, jauhot ja leivinjauhe murumaiseksi seokseksi. Lisää polenta ja sekoita tasaiseksi taikinaksi. Anna taikinan vetäytyä kylmässä noin 15 min.
Taputtele taikina piirakkavuoan pohjalle ja reunoille.
Levitä pohjan päälle sopivaksi katsomasi määrä tomaattipyre-ketsuppiseosta. Leikkaa mozzarella siivuiksi ja pilko aurinkokuivatut tomaatit, asettele ne vuokaan seuraavaksi.
Sekoita kananmuna, ranskankerma ja maito keskenään. Mausta seos pestolla, suolalla ja mustapippurilla ja kaada piirakan päälle.
Siivuta lopuksi tomaatti ja asettele tomaattisiivut päällimmäiseksi.
Paista piirakkaa uunin alatasolla 200-asteessa noin 30 min.

Avokado, My Love

Jos ruoka-aineista pitäisi laatia kymmenen parasta käsittävä lista, muutama asia olisi varma: Ensinnäkin tehtävä olisi järkyttävän vaikea, jos ei jopa mahdoton, toiseksi lista mitä luultavammin saisi uuden muodon erittäin usein, varmasti miltei joka päivä ja kolmanneksi siitä löytyisi takuulla yksi asia, avokado.

IMG_4236Avokado on hyvää niin sellaisenaan kuin sangen monessa erilaisessa tarkoituksessa. Klassinen, jos ei viikottain niin ainakin kuukausittain nauttimamme alkupala syntyy, kun avokado täytetään yksinkertaisesti turkkilaisella jogurtilla ynnä mielialan mukaan joko savuporolla tai katkaravuilla. Muuta ei tarvita kuin hyppysellinen pippuria maustamaan kokonaisuuden. Lisäksi avokado toimii hyvin salaateissa, kylmissä keitoissa ja dippinä, noin muutamia mainitakseni. Tämä ekstraterveellinen herkku on todella löytänyt paikkansa keittiössämme.

Tällä kertaa esittelen teille muutaman avokadoreseptin, joita suosittelen kokeilemaan. Ensimmäinen niistä jäljittelee edellä mainitsemaani täytettyä avokadoa, joskin uudessa muodossa, cocktailin muotoon koottuna. Toiseen, risottoon, sitä vastoin törmäsin vasta hiljattain Meanwhile in Longfield -blogissa, enkä malttanut olla hetimiten testaamatta itsekin. Testi kannatti, mutta mainittakoon selvennykseksi, että toisin kuin kuvat antavat ymmärtää, söimme risottoa broilerin lisukkeena, emme pääasiallisena ateriana. Näin risotto toimikin todella hyvin, vähintään yhtä hyvin kuin joitakin vuosia sitten kovasti rummutettu avokadopasta, joka ainakin meille tuotti pienoisen pettymyksen. No, lisäkkeenä sekin oli hyvää, mutta ei mielestäni maineensa veroista.

Avokadonmakuisin terveisin!

Avokado-karpalo-kylmäsavuporococktail

Ainesten määriä en tullut laittaneeksi ylös, mutta kahteen annokseen käytin yhden avokadon ja muita voikin lisäillä omien mieltymysten mukaan. Lopputulos ei varmasti kärsi erilaisista suhteista.

IMG_8353(pakaste)karpaloita
sokeria
kylmäsavuporoa
smetanaa / turkkilaista jogurttia
suolaa
mustapippuria myllystä
tuoretta rosmariinia
avokadoa
limemehua
viispippuria myllystä

Sokeroi karpalot ja anna niiden sulaa rauhassa.
Hienonna kylmäsavuporo.
Vatkaa smetana kuohkeaksi vaahdoksi ja lisää siihen poro. Vaihtoehtoisesti voit lisätä poron turkkilaiseen jogurttiin. Lisää joukkoon karpalot ja mausta suolalla ja mustapippurilla. Hienonna mukaan myös rosmariinia.
Halkaise avokado, poista kivi ja paloittele hedelmäliha. Purista halkaistun avokadon päälle hieman limemehua tummumisen estämiseksi.
Kokoa cocktail laittamalla laseihin kerroksittain poroseosta ja avokadon palasia. Ripauta päälle vielä hiukan viispippuria.

Avokadorisotto

4 annosta

IMG_84205 dl kasvislientä tai vettä
1 salottisipuli
1 valkosipulinkynsi
0,5 dl oliiviöljyä
1,5 dl risottoriisiä
1 dl valkoviiniä (korvasin kuivalla omenasiiderillä, joka toimi myös hyvin)
1-2 tl suolaa
1 limetin raastettu kuori ja mehu
1 avokado
(3-4 tippaa Tabascoa)
2 rkl ranskankermaa

Kuumenna kasvisliemi tai vesi valmiiksi.
Kuori ja hienonna sipuli ja valkosipuli. Raasta limetin kuori.
Kuullota sipuleita öljyssä laakeassa kattilassa 2-3 min. Lisää riisi ja kuullota 2 min. kunnes riisin pinta muuttuu lasimaiseksi.
Lisää risottoon valkoviini ja suola sekä limetin kuori. Anna kiehua, kunnes valkoviini on lähes kokonaan haihtunut.
Lisää kauhallinen kasvislientä ja anna kiehua, kunnes neste on lähes kokonaan haihtunut. Lisää sitten lientä kauhallinen kerrallaan, kunnes riisi on kypsää. Riisin lajikkeesta ja laadusta rippuen tähän menee 13-17 min. Riisi saa olla pehmeää, mutta kuitenkin al dente eli hampaissa tuntuvaa.
Anna risoton jäähtyä hetki. Kuori ja halkaise avokado. Poista kivi. Soseuta avokado ja limetin mehu sauvasekoittimella (tai haarukalla). Kun risotto on hieman jäähtynyt, sekoita siihen avokadosose, mahdollinen Tabasco sekä ranskankerma.

Projektina pakastin osa 8: linssikeitosta – yllätys, yllätys – piirakkapohjaksi

Ja taas: Halusin toteuttaa itseäni keittiön puolella lähtemättä kauppaan sekä siivoamalla samalla pakastimesta muutaman sinne kotiutuneen purnukan, joten valmistin – suureksi yllätykseksenne – piirakan. Tuntuu, että näitä on nyt tullut tehtyä, mutta toisaalta niihin on helppo upottaa lähes mitä vain, niitä voi varioida alusta loppuun, niistä saa helposti sopivia lounasannoksia ja tärkeimpänä kaikista, ne ovat oikeastaan poikkeuksetta maukkaita.

IMG_7640Mitäpä siis tällä kertaa? Purkillinen linssikeittoa, pakastimesta, vajaa purkillinen ruokakermaa, pakastimesta niin ikään, jääkaapissa tomaatteja, sipulia ja fetaa, loput perusvalikoimista. Lopputuloksena linssikeittopohjainen tomaatti-sipulipiirakka. Suosittelen; niin piirakkapohjaa kuin -täytettäkin.

Kuten jokunen ehkä muistaakin, upotin taannoin annoksen linssikeittoa leipätaikinaan. Sitä ennen muutin perunalaatikon piirakkapohjaksi. Koska molemmat edellä mainituista projekteistani onnistuivat moitteettomasti, päätin kokeilla miten linssikeitto toimisi piirakkapohjan peruskivenä. Ja toimihan se. Toisin sanoen, mikäli sosekeittoa sattuu jäämään annos tähteille, suositan sen jatkojalostusta esimerkiksi piirakkapohjaksi.

Eipä tähän hätään muuta kuin mukavaa juhannusta! Aurinkoineen tai sateineen, keskikesän juhla se on joka tapauksessa.

Tomaatti-sipulipiirakka sosekeittopohjalla

4 ruokaisaa / 8 juhlapöytäkoon annosta

IMG_7641Pohja:
1,5 dl (linssi)sosekeittoa
1,5 dl jauhoja (itse käytin hiivaleipävehnäjauhoja)
40 g voita
1 tl leivinjauhetta
ripaus suolaa

Täyte:
1 keltasipuli
1 punasipuli
öljyä kuullottamiseen
1 tl hunajaa
2 tomaattia
ripaus sokeria
yrttimausteseosta (esim. Provencale)
fetajuustoa
1 kananmuna
1,5 dl ruokakermaa
mustapippuria
suolaa
juustoraastetta
muutama kirsikkatomaatti

Nypi voi, jauhot ja leivinjauhe murumaiseksi seokseksi. Lisää sosekeitto ja ripaus suolaa. Anna taikinan vetäytyä kylmässä noin 15 min.
Taputtele taikina voideltuun piirakkavuokaan (halk. 23 cm) ja esipaista pohjaa 200-asteisessa uunissa 10 min.
Kuori ja hienonna sipulit ja kuullota öljyssä hitaasti miedolla lämmöllä. Lisää lopuksi hunaja ja anna jäähtyä.
Kuutioi tomaatit ja sekoita niihin hiukan sokeria sekä yrttimausteseosta maun mukaan.
Levitä sipuliseos esipaistetun pohjan päälle ja sipulien päälle tomaatit. Murustele seuraavaksi vuokaan sopiva kerros fetajuustoa.
Sekoita keskenään kananmuna, ruokakerma, mustapippuri, suola ja juustoraaste. Kaada seos tasaisesti piirakan pinnalle ja siivuta päälle vielä muutama kirsikkatomaatti.
Paista noin 25 min.

Juhannuksena gazpacho pukeutuu valkoisiin

IMG_7584Mikäli postiluukusta ei ole tipahtanut kutsua juhannushäihin – vieläkö joku tällaisia järjestää?! – voi keskikesän juhlapöytään kantaa alkajaisiksi vaikka seuraavan keiton, jota valkoiseksi gazpachoksikin kutsutaan. Ajo Blanco, espanjalainen kylmä manteli-valkosipulikeitto soveltuu mielestäni parhaiten juuri alkuruoan asemaan ja kylmyydestään johtuen kesään. Voi toki olla, että keskikesän juhlaa eivät säät aina suosi, mutta siitäkin huolimatta kannattaa kokeilla; kevyt keittoaloitus pohjustaa loistavasti esimerkiksi grilliateriaa, joka monilla on juhannuksena varmasti mielessä. Hyvä puoli tässä on sekin, että keiton voi valmistaa hyvissä ajoin etukäteen ja keskittyä sitten paremmin olennaiseen, juhlan ja juhannuksen vastaanottamiseen.

Maukkaasta ohjeesta kiitän Epätrendikästä ruokablogia. Ja tulipa taas mieleeni, että gazpachokin on vallan päässyt unholaan, kesän aikana täytyy siis tilanne vielä korjata.

Tänään vähän satelee, mutta siitä viis; juhannuksena jaksaa sitten paremmin paistella!

Ajo Blanco

Huom! Ohjeessa puhutaan tehosekoittimesta, mutta itse selvisin hyvin sauvasekoittimellakin.

4 alkuruoka-annosta

IMG_7593120 g vihreitä viinirypäleitä
puolikas pitkästä vehnäpatongista; hieman kuivahtanut sopii mainiosti
2 valkosipulinkynttä
4 dl vettä tai kasvislientä (itse käytin laimeaa kasvislientä)
100 g kuorittuja manteleita
0,25 dl oliiviöljyä
2 rkl sherryviinietikkaa (korvasin omenaviinietikalla, joka toimi myös mainiosti)
suolaa ja valkopippuria

Pinnalle:
viinirypäleitä
paahdettuja mantelilastuja
oliiviöljyä

Leikkaa patongista kuori pois, jätä vain leivän valkoinen osa ja revi se kulhoon. Kuori valkosipulinkynnet, leikkaa ne pieniksi paloiksi ja lisää leivänpalojen joukkoon. Kaada samaan kulhoon vielä mantelit, kaiken päälle vesi tai kasvisliemi ja sekoita painellen kaikki nesteen peittoon ja anna vettyä 10-15 min.
Huuhtele viinirypäleet ja aja ne soseeksi tehosekoittimessa (tai sauvasekoittimella). Lisää tehosekoittimen kannuun leipäpalakulhon sisältö ja jatka soseuttamista. Jotta keitosta tulee mahdollisimman sileää, kaada keitto siivilän läpi toiseen kannuun.
Kaada oliiviöljy kannuun kapeana nauhana koneen koko ajan käydessä. Sekoita joukkoon lopuksi vielä sherryviinietikka ja mausta suolalla sekä valkopippurilla.
Laita keitto jääkaappiin jäähtymään muutaman tunnin ajaksi ennen tarjoilua.
Viimeistele viinirypäleenpuolikkailla, oliiviöljypisaroilla ja paahdetuilla mantelilastuilla.

Lehtiselleri pukeutuu parhaimpiinsa

Jääkaapissa nippu varsiselleriä, alias lehti- tai ruotiselleriä, ei mitään meidän kotitaloutemme suosikkipurtavaa. Mutta koska pääsiäisen lammasateria sitä vaati osakseen – peräti yhden varren verran – oli kyseinen kimppu ostettava, ja koska luontoni ei anna periksi jättää sitä käyttämättä, on keksittävä ongelmaan ratkaisu.

Keittoa? Eikö oikeastaan kaikesta voi tehdä keittoa… Avaan sen reseptikirjoista suurimman ja kirjoitan hakuun ”varsisellerikeitto”. Vaihtoehtoja löytyy mukava määrä ja valitsen ehdokkaista tottahan toki sen kauneimman. Tällä kertaa tuon tarjoilee Ilta-Sanomien Ruokala.

Lopputulos on oivallinen; lehtisellerin mielestäni yltiödominoiva maku on lähes tiessään tai ainakin muuttunut miellyttäväksi. Tämän – ja tietysti myös Waldorfinsalaatin – takia tätä kinkkistä kasvista kannattaa jopa ostaa.

Varsisellerikeitto

4 annosta

IMG_62732 rkl avokado- tai rypsiöljyä
500 g varsiselleriä
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
4 dl kasvislientä
4 dl kookosmaitoa
1 laakerinlehti
1 timjaminoksa
jauhettua mustapippuria
suolaa
2 rkl sitruunamehua
100 g babypinaattia

Tarjoiluun:
pähkinöitä ja / tai krutonkeja maun mukaan

Viipaloi lehtisellerin varret. Kuori ja hienonna sipuli. Kuullota viipaleet ja sipulit öljyssä. Lisää kookosmaito, kasvisliemi ja mausteet.
Hauduta keittoa kannen alla noin 20 minuuttia, kunnes varsiselleri on pehmeää. Lisää pinaatti ja soseuta keitto.
Mausta sitruunamehulla ja tarkista maku. Siivilöi keitto ja annostele keittolautasille. Viimeistele keitto pähkinöillä ja krutongeilla.

Jo vihertää!

Ulkona jo miltei vihreää… No, tuo taisi olla melko pitkälti liioitelmaa, mutta ainakin pääsiäinen rairuohoineen on jo kulman takana. Näinpä ajattelin tällä kertaa omistaa artikkelin kahdelle vallattoman viekoittelevalle vihreälle, jotka sopivat lisäkkeeksi miltei lautaselle kuin lautaselle.

Pääraaka-aineina ovat kesäkurpitsa ja herneet, joita maustetaan lempeästi yrtein ja öljyin. Valmisteluihin tai valmistukseen ei aikaa liiemmin tarvita ja lopputuloksista voi nauttia joko kylmänä tai lämpimänä, joten nämä herkut sopivat moneen tilanteeseen. Itse tarjoilin näitä sienitäytteisten kaalikääryleiden kera ja yhdistelmä toimi mutkattomasti.

Korealaista alkuperää oleva kesäkurpitsaresepti, joka kantaa nimeä Hobak bokkeum, on peräisin korealaista ruokaa suomalaisesta näkökulmasta tarjoilevasta Pöytä koreaksi -blogista. Herneet taas valkosipuli-minttuhuntuunsa puin Virpi Mikkosen ohjeella, joka löytyi jo aiemmin esittelemästäni Kiitos hyvää Pikaruokaa -opuksesta.

Kuten tunnettua vihreää voidaan pitää yhtenä ruokamme väripaletin terveellisimmistä väreistä. Erityisesti se viestii keveydestä, joka sopii varmasti ainakin näin keväällä lähes jokaisen ruokafilosofiaan. Tässä siis muutama vinkki kohti vihreämpää lautasmallia.

On aika aloittaa matka kohti kesää…

Hobak bokkeum eli paistettua kesäkurpitsaa lisukkeeksi

2 annosta

IMG_62051 pieni kesäkurpitsa tai puolikas isosta
1 tl suolaa
1 valkosipulin kynsi
0,5 tl seesamiöljyä
ruokaöljyä paistamiseen
1 tl (paahdettuja) seesaminsiemeniä

Pese ja viipaloi kesäkurpitsa ohuiksi viipaleiksi. Ripottele viipaleiden päälle noin teelusikallinen suolaa ja kääntele niin, että suolaa on viipaleilla kauttaaltaan. Suola ”vetää” kesäkurpitsasta nestettä ulos, jolloin lopputuloksena on kiinteämpi ja maukkaampi paistettu kesäkurpitsa. Jätä suolatut viipaleet vetäytymään 15-30 minuutiksi.
Pyyhi suolatuista kesäkurpitsoista ylimääräinen neste pois. Kuori ja hienonna valkosipulin kynsi pieneksi.
Kuumenna loraus ruokaöljyä paistinpannulla ja lisää kesäkurpitsaviipaleet sekä hienonnettu valkosipuli pannulle. Paista noin viiden minuutin ajan, kunnes kesäkurpitsaviipaleet ruskistuvat.
Siirrä pannu pois liedeltä ja lisää viipaleiden joukkoon seesamiöljy sekä halutessasi paahdetut seesaminsiemenet ja sekoita kevyesti.
Tarjoile Hobak bokkeum kuumana tai kylmänä lisukkeena.

Valkosipuli-minttuherneet

4 annosta

IMG_62124 rkl voita
1 valkosipulinkynsi
0,5 dl tuoreita mintunlehtiä
hyppysellinen merisuolaa
4 dl (pakastin)herneitä
1 tl hunajaa tai kookossiirappia
mustapippuria

Pehmitä voita hiukan. Kuori ja murskaa valkosipulinkynsi ja silppua mintunlehdet.
Sekoita voi, valkosipuli, minttu ja hyppysellinen merisuolaa pienessä kulhossa.
Laita pieneen kattilaan vettä ja hieman suolaa, kiehauta. Lisää sekaan herneet ja anna kiehua noin 3 min. Kaada vesi pois ja jätä herneet kattilaan. Sekoita joukkoon hunaja, (ehkä vielä pikkuisen merisuolaa) ja mustapippuria makusi mukaan.
Lisää reilu puolet tekemästäsi voiseoksesta ja hämmennä joukkoon.
Nosta tarjoiluastiaan, lisää jäljelle jäänyt voinokare annoksen päälle ja koristele mintunlehdillä.

Kaali + sieni = kaalikääryle vailla vertaa

IMG_6167Minä olen kaalin ystävä. Pidän kaalista melkein muodossa kuin muodossa, miltei lajista huolimatta. (No, kiinankaali saakoon jäädä toisten syötäväksi.) Keräkaalia popsin usein ihan sellaisenaan, parsakaali, ruusukaali ja kukkakaali maistuvat myöskin ilman sen kummempia kommervenkkejä – tosin keitettyinä. Erilaiset kaaliruoat, kuten kaalilaatikko ja -keitto miellyttävät myös makuaistiani ja muistuipa taas mieleeni yksi lapsuudenkotini klassikoista, kaalipata, jonka olimme nimenneet syystä tai toisesta ”liukkaaksi ruoaksi”. Hmm, täytyypä palata liukkaaseen ruokaan jokunen kerta uudelleen…

Yksi on kuitenkin ylitse muiden, kaalikääryleet. Nuo ihastuttavat rullat, jotka varmasti asettaisin listalleni, mikäli parhaimmista kotiruoista puhuttaisiin. Koskaan aiemmin en ole niitä kuitenkaan omassa kotikeittiössäni valmistanut ja syitä tähän taitaa olla kaksi: ensinnäkään kaalikääryleet eivät kuulu Aleksin listalle laisinkaan, toiseksi ne ovat tuntuneet jotenkin vaivalloiselta toteuttaa – vaikka eihän meillä muutenkaan ruoanlaittoon kulutetussa ajassa säästellä, pikemminkin päinvastoin…

Mutta: vihdoinkin päätin ottaa härkää sarvista ja toteuttaa kaalikäärylesuunnitelmani ja koska joka tapauksessa tiesin, että saan nautiskella lopputuloksesta itsekseni, tai sain minä ruokaseuraa ystävästäni, tein kaikkia Aleksin ruoanlaittotaiteen sääntöjä vastaan ja täytin kääryleet sienillä. Sienet ja kaali, mikä täydellinen yhdistelmä.

Myönnettäköön, että eivät nämä todellakaan mitään pikaruokaa ole, mutta suosittelen joka tapauksessa kokeilemaan. Maku oli kerrassaan kohdallaan. Valmistusprosessi oli mukavaa piperrystä, joskin sitä hankaloitti hiukan tarpeeksi suuren kattilan puuttuminen. Lisäksi uskon, että alkuperäisessä reseptissä suositeltu savoijinkaali olisi ollut huomattavasti helpompi tähän tapaan käsiteltäväksi, mutta joutuessani tällä kertaa turvautumaan lähikaupan valikoimaan, valmistin kääryleeni valkokaalista.

Täytettä minulla ainakin jäi hurjasti yli, mutta tämä voi johtua siitä, että sain kaalista irroteltua etukäteen vain 12 lehteä. Täyte olisi varmasti riittänyt miltei 20 kääryleeseen eli suositan kokeilemaan savoijinkaalilla, josta lehdet varmasti irtoavat sulavammin ja teen näin seuraavalla kerralla itsekin – ja seuraavaa kertaa en aio odottaa ehkä kovinkaan pitkään. Ylimääräinen täyte ei tosin minua haitannut, tein siitä lounasannoksia keitettyjen kasvisten rinnalla popsittavaksi.

IMG_6187Reseptistä, jota käytin pienin muunnoksin, kiitän Epätrendikästä ruokablogia ja kumppaniksi kääryleille suosittelen esimerkiksi puolukka-punasipulihilloketta.

Askartelun iloa!

P.S. Kääryleitä on järkevä valmistaa kerralla aimo annos, sillä ne vain paranevat, kun syömisen jättää seuraavaan päivään ja lämmittää ne voissa paistinpannulla. Loput sitten pakastimeen odottelemaan.

Sienitäytteiset kaalikääryleet

noin 20 kpl

IMG_61801 savoijinkaali / valkokaali
vettä
suolaa
1 iso sipuli
1 rkl voita
1 dl ohrasuurimoita
1 lihaliemikuutio (itse käytin kasvislientä)
250 g suolarouskuja
1 kananmuna
0,5 dl kermaa
0,75 tl suolaa
1 rkl tuoretta timjamia
1 rkl tuoretta timjamia
1 rkl soijakastiketta
1 rkl tummaa soijakastiketta
1 tl valkoviinietikkaa
0,25 tl mustapippuria rouheena

Lisäksi:
voita
tummaa siirappia
liha- / kasvislientä

Keitä ohrasuurimot kypsiksi kasvis- / lihaliemessä ja anna jäähtyä. Kuori sipuli, leikkaa se pieniksi kuutioiksi ja kuullota pienessä määrässä voita.
Irrota savoijinkaalista niin paljon isoja lehtiä kuin siitä sopivasti irtoaa. Kaiverra samalla kaalin kova kantaosa pois. Keitä lehtiä isossa kattilassa runsaalla suolalla maustetussa vedessä noin 5 minuuttia kunnes lehdet hiukan pehmenevät. Valuta kaalinlehdet ja ohenna varovasti niiden lehtiruoti (varo ettei kaalinlehtiin tule reikiä). Keitä loput kaalin sisuksesta pehmeäksi ja leikkaa kohtalaisen hienoksi.
Huom! Mikäli kuitenkin käytät keräkaalia, lienee seuraava valmistustapa parempi: Koverra kaalista kanta pois. Nosta kaali kattilaan kiehumaan suolalla maustettuun veteen. Irrota kaalista lehtiä sitä mukaan, kun ne pehmenevät. Jäähdytä lehdet kylmässä vedessä ja nosta ne keittiöpyyhkeen päälle kuivumaan. Säästä keitinliemi. Valuta loput kypsästä kaalista ja pilko hienoksi.
Hienonna sienet sekä yrtit pieneksi silpuksi.
(Tee kattilaan noin puoli litraa kasvis-/ lihalientä käyttäen kaalin keitinvettä sekä liemikuutiota. Tätä lientä käytetään kääryleiden valelemiseen uunissa.) Itse valelin kääryleitä ainoastaan kaalin keitinliemellä ja sekin mielestäni toimi hyvin.
Sekoita keskenään kaikki täytteen ainekset ja tarkista maku.
Kääri jokaisen kaalinlehden sisälle sopiva lusikallinen täytettä ja aseta kääryleet voideltuun uunivuokaan saumapuoli alaspäin. Tee mahdollisimman tiukkoja kääryleitä, sillä löysät tuppaavat aukeamaan paistettaessa.
Valuta päälle siirappia ja sinne tänne muutama voinokare. Kypsennä kääryleitä uunissa 200 asteessa noin tunti. Valele kuumalla liemellä muutaman kerran paiston aikana.
Tarjoile (paistinpannulla voissa lämmitettynä seuraavana päivänä) esimerkiksi puolukka-punasipulihillokkeen kera.

Helppo mutta herkullinen vapaapäivän päivällinen

Minulla vapaapäivä ja Aleksilla jo kulman takana kolkutteleva matka rapakon taakse, tuonne todellisten pelimiesten Mekkaan, Las Vegasiin – ja vielä poikaporukassa. Hmm, mitenkäs muutenkaan siis viettää vapaapäivää, kuin läksiäisaterian merkeissä.

Seuraava maukas kokonaisuus syntyi varsin vaivattomasti sekä pikaisesti ja taasen on reseptiikoista kiittäminen jo tutuksi tulleita opuksia Burgeri joka makuun ja Kiitos hyvää Pikaruokaa. Näistä tulen muuten lähitulevaisuudessa varmasti kertomaan tarkemmin, sen verran miellyttäviä kokemuksia molemmat teokset ovat tuoneet tullessaan ruokapöytämme ääreen.

Alkuruoaksi makustelimme jo kesällä esittelemääni avokadokeittoa, tällä kertaa savupororouheella koristettuna, joka kylmyydestään huolimatta toimi hyvin näin viileämmälläkin säällä. Savuporo viimekertaisen katkarapu-tomaatti”salaatin” korvikkeena toi keittoon sopivaa alkukevään tuntua.

Pääruoka-annos koostui Virpi Mikkosen reseptillä valmistetuista munakoisopizzoista sekä burgerimestarin kermassa muhennetusta maissista, joita nautimme paistettujen broilerin koipireisien kera. Mums! Maisseista mainittakoon, että alun perin reseptin laatija on ajatellut ne burgerin väliin valmistettavaksi, mutta myös näin lisäkkeenä ne toimivat mainiosti.

Jälkiruoka kuului tällä kertaa ”hävikistä herkuksi” -osastoon, kun kaivelin pakastimen uumenista annoksen riisipuuroa. Helppo muodonmuutosloitsu ja meillä oli pellillinen Ahvenanmaan pannukakkua. Sanokaa mitä sanotte, mutta minun mielestäni pakastaminen on yksi parhaita keittiökeksintöjä.

Tällaista siis tähän vapaapäivään. Molemmat mahat ja mielet poistuivat pöydän äärestä tyytyväisinä. Suosittelen tarttumaan ideoihin!

Munakoisopizzat

2 annosta

IMG_61551 iso munakoiso
karkeaa merisuolaa
1 rkl oliiviöljyä
kuivattuja yrttimausteita tai oreganoa
suolaa
mustapippuria

Täyte:
tomaattikastiketta / -pyreetä
kirsikkatomaatteja
tuoretta basilikaa
mozzarellaa

Leikkaa munakoiso noin 1 cm:n paksuisiksi siivuiksi pituussuunnassa. Mikäli haluat poistaa munakoisoista mahdollisen kitkeryyden, levitä siivut keittiöpyyhkeelle tai talouspaperille ja hiero niiden pintaan karkeaa suolaa. Itketä munakoisoja noin 15 min. jonka jälkeen pyyhi pinnat kuiviksi.
Lämmitä uuni 200 asteeseen. Sivele (itketettyjen) munakoisoviipaleiden päälle oliiviöljyä ja mausta ne pippurilla, suolalla ja haluamillasi yrttimausteilla. Paista siivuja uunissa tai grillaa noin 15 min. tai kunnes ne alkavat pehmetä.
Lisää pinnalle tomaattipyree, viipaloidut kirsikkatomaatit, basilika ja mozzarella. Paista vielä noin 5 min. kunnes juusto on sulanut.
Ota uunista ja tarjoile heti.

Kermassa muhennettu maissi

4 annosta

IMG_61392 rkl voita
3 kevätsipulia / 1 keltasipuli
1 mieto punainen chili
225 g purkkimaissia
3 rkl kuohukermaa

Viipaloi kevätsipulit hienoksi tai kuori ja hienonna keltasipuli. Poista chilistä siemenet ja silppua se.
Sulata voi paistinpannulla. Paista sipulia ja chiliä keskilämmöllä, kunnes ne ovat pehmenneet.
Sekoita maissit ja kerma joukkoon ja kuumenna varoen, aina välillä sekoittaen, kunnes maissi on kuumaa.
Tarjoile joko lisukkeena tai esimerkiksi burgerin välissä.

Ahvenanmaan pannukakku

6 annosta

IMG_61513 kananmunaa
1 dl sokeria
5 dl maitoa
2 dl vehnäjauhoja
0,5 tl kardemummaa
0,5 tl suolaa
300 g valmista riisipuuroa

Vatkaa kananmunien rakenne rikki kulhossa. Sekoita joukkoon sokeri, maito, vehnäjauhot, mausteet ja riisipuuro.
Kaada taikina noin 25 x 35 cm:n kokoiseen leivinpaperoituun uunivuokaan.
Paista pannukakkua 225-asteisen uunin keskitasolla noin 30 min.
Tarjoile hillon ja jäätelön kera tai perinteiseen ahvenanmaalaiseen tapaan luumukiisselillä ja kermavaahdolla kruunattuna.