Lisäkkeet – Sivu 9 – Tunnelmallisia makuja

Strutsi ja pata : osa 2

Kirjoitettu 20 tammikuun, 2016 by Kaisa

Viikkoa aikaisemmin padassa ylikypsäksi hauduttamamme strutsinfileen tarina sai viime viikonloppuna jatkoa, kun popsimme strutsiateriamme nro. 2. Tällä kertaa vuorossa oli riivittyä strutsia, siis mitäpä muutakaan kuin nyhtöstrutsia Tosi tumman Reissumiehen syleilyssä eli toisin sanoen strutsiburgereita Tunnelmallisten tyyliin.

Vaikka lopputulos ei vastaavien possupurilaistemme tasoa täysin pystynytkään tavoittamaan – joka tosin olisi ollut suoranainen ihme – olivat nämäkin sangen maukkaita tapauksia. Perinteisten juustojen, maustekurkkujen ja salaattien lisäksi strutsipurilaisemme kätkivät sisälleen puolukka-punasipulihilloketta sekä sherrykastiketta, johon sekoitimme riivityn lihamme kokonaisuudessaan. Lisäkkeenä toimivat mainiosti Copas y Tapas -opuksesta bongatut polentakiekot ja jälkiruoan roolia näytteli tällä kertaa perinteisestä omenapaistoksesta muokattu kaura-banaanipaistos. Sherrykastikkeesta kiitän Ruokasurffausta -blogin Annaa, jota ilman sherrypullomme olisi varmasti jäänyt käyttämättä. Kastike oli muutenkin maukasta ja suosittelen kokeilemaan, tykkäsi sitten sherrystä tai ei.

Makoisa burgeripäivällinen siis kokonaisuudessaan, josta syntyi vielä helposti ruokaa rippeistä -piirakka; polentasta pohja, sherrykastikkeesta ja riivitystä täyte, jota täydensivät punasipulihilloke, tomaatinviipaleet ja juustoraaste. Ylipäätään kannattaa kokeilla ylitse jäänyttä polentaa sellaisenaan piirakkapohjaksi, toimii ja tuo hyvää vaihtelua tavanomaisuuksiin.

Täyteläinen sherrykastike lihalle, kalalle tai kasviksille

4-5 salottisipulia / 2 pientä keltasipulia
3-4 dl sherryä (alkuperäisohje suositteli erityisesti makeaa, Valdespino Cream Sherryä)
1 liemikuutio (kala jos teet kalalle, liha jos lihalle, kana jos kanalle ja kasvis jos kasviksille)
4 dl (ruoka)kermaa
150 g ranskankermaa
mustapippuria

Kuori ja leikkaa salotit / keltasipulit pieneksi silpuksi ja kuullota ne öljyssä läpinäkyviksi.
Lisää sekaan sherry sekä liemikuutio ja anna kiehua 10 min. jotta kastike sakenee, maut tiivistyvät ja alkoholi palaa pois.
Lisää sekaan kerma ja ranskankerma. Anna kastikkeen kuplia kevyesti 15-20 min. kunnes koostumus on paksumpi ja kastikemainen.
Mausta mustapippurilla ja tarvittaessa suolalla.

Paistetut polentakiekot

noin 12 annospalaa / 4 lisäkeannosta

1,5 dl polentajauhoja
1,5 dl tuorepuristettua appelsiinimehua
1 dl valkoviiniä
5 dl kasvislientä
1,5 rosmariininoksaa
0,5 tl suolaa
1,5 tl savupaprikajauhetta
1,5 rkl oliiviöljyä

Paistamiseen:
oliiviöljyä

Käytä polentan keittoliemenä appelsiineista puristettua mehua, valkoviiniä ja kasvislientä. Mausta neste aluksi rosmariininoksalla, suolalla ja paprikajauheella. Kuumenna liemi kiehuvaksi, poista rosmariini ja lisää polenta koko ajan sekoittaen. Lisää polentaan lopuksi oliiviöljy. Kun polenta on kypsää, noin muutaman minuutin keittelyn jälkeen, kaada se 2 cm paksuksi kerrokseksi leivinpaperilla vuorattuun vuokaan ja siirrä jäähtymään jääkaappiin muutamaksi tunniksi.
Leikkaa jäähtyneestä polentalevystä annospaloja esimerkiksi lasin avulla ja paista ne kuumalla pannulla oliiviöljyssä.

Banaanipaistokset

4 annosta

2 banaania
0,5 dl vettä
50 g voita
0,5 dl sokeria
2 dl kaurahiutaleita
1 tl kanelia

Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen. Voitele neljä pientä tai yksi suurempi uunivuoka. Leikkaa banaanit siivuiksi ja laita ne voideltujen uunivuokien pohjille. Kaada päälle vesi. Sulata voi, lisää siihen sokeri, kaurahiutaleet ja kaneli. Sekoita tasaiseksi ja kaada seos banaanien pinnalle.
Paista uunin keskiosassa noin 25 min.

Puolukkaa ja punasipulia

Kirjoitettu 18 tammikuun, 2016 by Kaisa

Varmasti jokaisella on niitä asioita, joita jääkaapista on löydyttävä aina. Tällä kertaa en tarkoita niitä perinteisiä maitoja ja muita tavallisuuksia, vaan hieman poikkeavampia asioita, ehkä voisi puhua sellaisista aterian kruunaajista – tai toisaalta pelastajista.

Meillä kaksi tällaista jääkaapin vakioasukkia ovat punasipulihilloke sekä paholaisen hillo, joista varsinkin ensin mainittu sopii mitä erilaisimpiin yhteyksiin; piirakoihin ja pizzoihin, erilaisiin kylmiin ja lämpimiin voileipiin, liharuokien rinnalle, salaatteihin ja tietysti erottamattomana osana niin burgeriin kuin burgeriin. Kirjoittakaa vaan Tunnelmallisten hakuun punasipulihilloke, niin johan alkaa hyviä syitä sipulikyyneleille löytyä…

Tähän mennessä olemme uskollisesti käyttäneet jo Tunnelmallisten alkuhämäriin lukeutuvaa reseptiä, jonka löydät täältä, mutta koska vaihtelu useimmiten virkistää, päätin rohkaista mieleni ja kokeilla jotakin uutta, puolukka-punasipulihilloketta. Ohjeen löysin Lusikka Sopassa -blogista ja nyt uutukaista kertaalleen testattuamme, voimme todeta sen toimivaksi. Ihan alkuperäisen luottotavaramme tasolle tämä ei kuitenkaan siinä mielessä yllä, että en usko sen olevan käytettävyydeltään aivan näin monipuolinen, mutta liharuokien kumppanina se tuntuisi olevan oiva. Toki aikomuksenani on kokeilla sitä muissakin yhteyksissä, hillokkeen makuhan on mitä mainioin joskin puolukkaisuutensa vuoksi hieman tarkempaa yhteensovittelua vaativa. Suositan kokeilemaan.

Tässä vielä vertauksen vuoksi kuva myös alkuperäisestä ystävästämme, jonka sipulisuus on tietysti aivan toista luokkaa.

Puolukka-punasipulihilloke

4 punasipulia
400 g pakastepuolukoita
2 dl vettä
3 dl hillosokeria
2 tl balsamicoa
0,5 tl suolaa

Kuori ja silppua sipulit pieneksi hakkelukseksi.
Laita sipulit ja puolukat kattilaan veden kera. Anna kiehua viitisen minuuttia.
Lisää sokeri, balsamico sekä suola ja keitä vielä 10 min.
Purkita hilloke kuumana, sillä viiletessään se muuttuu jähmeämmäksi.

Neljäs kihlapäivä, joulun loppu ja pataan juossut strutsi osa 1

Kirjoitettu 12 tammikuun, 201621 marraskuun, 2016 by Kaisa

Menneenä viikonloppuna saimme pitkästä, pitkästä aikaa keskittyä vain ja ainoastaan siihen, mihin viikonloppuna kuuluukin; rentoiluun, kotoiluun ja itsemme hemmotteluun. Oli tähän kyllä syytäkin, vietimmehän jo neljättä kihlapäiväämme, ja hyvästelimme samalla tältä vuodelta virallisesti joulunkin. Enpä muuten ole ennen tavannutkaan näin karvatonta kuusta…

Lauantai-iltana tunnelmoimme ravintola Prestossa – josta tulen turinoimaan tuota pikaa tarkemmin – ja sunnuntaina jatkoimme juhlaa kotikolossa, jossa saattelimme viimeiselle matkalleen pakastimessamme majailleen strutsinfileen. Oiva lahja ystäväpariskunnalta, jolle kuitenkin valitsimme ehkä hiukan kyseenalaisen valmistustavan sen vähärasvaisuuteen nähden tehden siitä padassa hauduttamalla ylikypsää. No, lintua oli kuitenkin yli kilo, josta tällä tapaa natustimme vasta murto-osan ja meillä loppua varten lukuisia ideoita, joten jatkoa seuraa…

Joka tapauksessa strutsin liha, jota me molemmat maistelimme nyt ensi kertaa, oli maultaan melko mielenkiintoista, jonkin verran riistaan vivahtavaa ja ehdottomasti makumaailmaltaan enemmän punaiseen lihaan kuin esimerkiksi broileriin kallellaan olevaa. Tätä en ehkä olisi osannut odottaa.

Ateriamme ei suinkaan jäänyt yksinomaan tähän pysähtyneeseen strutsinjuoksuun, vaan koristelimme sen melko hienoinkin hepenein, Copas y Tapas : erilaisia tapoja -kirjan avuin. Täytyykin sanoa että nämä tapakset, jotka asettelimme sekä alkuruoan että lisäkkeiden asemaan olivat tällä kertaa ateriamme kruunu. Erityisesti makuhermoja hivelivät porkkana-sahramikeitto sekä karamellisoitu sipulipyree, mutta myös yksinkertaiset paahdetut maa-artisokat istuivat ateriakokonaisuuteen mainiosti ja ansaitsevat ehdottomasti tulla tehdyiksi uudelleenkin. Edellä mainittu opus, joka pohjautuu samannimisen helsinkiläisravintolan tarjoilemiin annoksiin, tulee takuuvarmasti esittelyyn tuota pikaa, enkä olisi niinkään ihmeissäni, mikäli pujahtaisimme jo hyvinkin pian kyseiseen Helsingissä sijaitsevaan ravintolaan.

Siis paljon ihastuttavia asioita samassa viikonlopussa; me tykkäsimme – monta kertaa ❤

Porkkana-sahramikeitto

4 annosta

500 g porkkanoita
2 rkl voita
1 valkosipulinkynsi
3 banaanisalottia tai 6 tavallista salottisipulia
0,25 tl sahramia
2 dl valkoviiniä
1 appelsiinin mehu
1 l kasvislientä
1 dl kuohukermaa
suolaa
valkoviinietikkaa (Alkuperäinen ohje suositteli 4 rkl, mutta itse laitoin vain 1 rkl, joka oli mielestäni tarpeeksi. Käytä siis makusi mukaan, mutta me olemme viinietikoilla onnistuneet pilaamaan suhteellisen monia ruokia.)

(Tarjoiluun alkuperäisen ohjeen mukaan:
kapriksia
rypsiöljyä friteeraamiseen
tuoretta rakuunaa)

Me käytimme tarjoiluun itse tehtyjä krutonkeja sekä timjamia.

Kuori pestyt porkkanat ja keitä niiden kuoria ja kantoja puolessa litrassa vettä 15 min.
Kuutioi porkkanat. Kuori ja silppua valko- sekä salottisipulit. Kuullota sipulisilppua ja porkkanakuutioita sahramin kanssa voissa. Kaada viini kattilaan ja anna sen kiehua kunnes neste on huvennut puoleen.
Lisää appelsiinimehu, porkkanan kuorista keitetty liemi ja kasvislientä, kunnes kasvikset peittyvät kunnolla. Hauduta keittoa miedolla lämmöllä, kunnes porkkanat ovat läpikypsiä.
Hienonna keitto sauva- tai tehosekoittimella tasaiseksi ja lisää lopuksi kuohukerma. Mausta suolalla ja valkoviinietikalla.

Mikäli valmistat friteerattuja kapriksia, nosta kaprikset hetkeksi kuivumaan talouspaperille ja painele kuiviksi ennen friteerausta.
Uppopaista pieniä kapriksia keiton kypsyessä 190-asteisessa rypsiöljyssä, kunnes ne poksahtelevat hieman auki.
Koristele keittoannokset kapriksilla ja tuoreilla rakuunanlehdillä tai esimerkiksi krutongeilla.

Karamellisoitu sipulipyree

4 annosta

1 kg keltasipulia
5 valkosipulinkynttä
50 g voita
5 timjaminoksaa
1 pieni laakerinlehti
1 dl valkoviiniä
suolaa

Kuori sipulit ja leikkaa ne puolen sentin paksuisiksi viipaleiksi. Kuori ja hienonna valkosipulinkynnet. Sulata voi laakeassa kattilassa, kuullota sipuleita hetki ja lisää sitten timjami ja laakerinlehti. Anna sipulien ruskistua rauhassa.
Laske lämpöä ja sekoittele sipuleita harvakseltaan pohjaa myöten, jotta ne karamellisoituvat hitaasti ja tasaisesti. Karamellisointi vaatii kärsivällisyyttä ja aikaa. Voit varata työhön ainakin 30 min. Kun sipulit ovat kauttaaltaan kullanruskeita, lisää valkoviini. Kiehauta, mausta suolalla ja nosta yrtit pois. Soseuta sipulit pyreeksi teho- tai sauvasekoittimella.

Paahdetut maa-artisokat

4 annosta

500 g maa-artisokkaa
valkoviinietikkaa (Alkuperäisessä ohjeessa määrä oli taas meidän makuumme runsas, 3 rkl, tehkää siis makunne mukaan. Meille riitti 1 rkl.)
1 tl suolaa
1 rkl sokeria
3 rkl voita

Pese ja puolita (tai pilko suuret) maa-artisokat ja mausta ne valkoviinietikalla, sokerilla ja suolalla. Parhaiten tämä onnistuu, kun sekoitat ensin lautasella mausteet ja dippailet sitten artisokat siihen.
Aseta maa-artisokat leikkuupuoli ylöspäin uunipellille ja lisää päälle voinokareita.
Paista 185-asteisessa uunissa noin 15 min, kunnes juurekset ovat läpikypsiä. Tarvittaessa voit vielä antaa niille lisää väriä kaasupolttimella.

Vuoden ensimmäinen päivällinen kotikolossa

Kirjoitettu 5 tammikuun, 2016 by Kaisa

Muutaman matkapäivän jälkeen valmistimme yhdessä kotikutoista lauantairuokaa. Tähtäimessä oli nimenomaan lauantairuoka, siis jotakin hyvää, mutta suhteellisen helppoa. Vastaus löytyi äijäruokailun maailmasta, Asia on pihvi -opuksesta, jonka muistanette tulikokeestaan täytettyjen pihvien sekä minttukuskuksen kera. Tuo oli suorastaan ilmiömäisen maukasta, mutta ei kirja pettänyt taaskaan, saimme kuin saimmekin sen reseptiikoilla luotua vallan herkullisen päivällisen.

Kovinkaan täydellisestä äijäilystä ei kuitenkaan nyt voida puhua, sillä poimimme kirjasta ainoastaan kaksi lisäkereseptiä broilerin koipiemme rinnalle, mutta niin tai näin, toimivat äijämuonat hyvin pihveittäkin. Päivällispöytäämme astelivat siis kukkakaalipaistos sekä pinaattimuhennos, joita molempia suosittelen kokeilemaan – joko pihvien kanssa tai ilman. Ainakin broileri osoittautui oivalliseksi kumppaniksi tälle kaksikolle.

Kirjaesittelyn saan loihdittua toivottavasti tuota pikaa, mutta joka tapauksessa maukasta vuoden alkua itse kullekin, niin äijälle kuin ei-äijällekin!

P.S. Pakko laittaa oheen myös terveellinen ja aina niin maukas kaalisalaattiresepti, jota pureksiessa ei voi ajatella lämmöllä kuin perheaterioitamme lapsuudenkodissani niin ennen kuin nykyäänkin. Tämä on äitini ruokapöydän vakiokalustoa, kiitos siis hänelle tästä(kin).

Kukkakaalipaistos

6 annosta

600 g kukkakaalia
1,5 dl kuivaa valkoviiniä
1 laakerinlehti
4,5 dl maitoa
25 g voita paloina
3 rkl jauhoja
70 g cheddarraastetta
40 g parmesaaniraastetta
1 tl (englantilaista) sinappia
1 rkl tuoretta ruohosipulia silputtuna
1 rkl tuoretta persiljaa silputtuna
suolaa

Keitä paloiteltua kukkakaalia kevyesti suolatussa vedessä noin 4-6 minuuttia, kunnes se on vielä kovankypsää. Valuta ja nosta sivuun.
Pane viini ja laakerinlehti toiseen kattilaan. Keitä nopeasti, kunnes viini kiehuu puoleksi. Lisää maito, voi sekä jauhot ja vatkaa vispilällä, kunnes voi sulaa. Jatka vatkaamista, kunnes kastike kiehuu ja sakenee. Hauduta 1 min.
Nosta kattila liedeltä. Sekoita juustot yhteen ja hämmennä kaksi kolmannesta seokseen, kunnes kastike on sileää. Lisää sitten kastikkeeseen sinappi, ruohosipuli ja persilja. Heitä laakerinlehti pois ja mausta makusi mukaan suolalla.
Lusikoi hiukan kastiketta matalan uunivuoan pohjalle. Kaada kukkakaali vuokaan ja levitä tasaiseksi. Lusikoi loppu kastike päälle ja ripottele pinnalle loppu juusto.
Paista 200-asteisessa uunissa 20 min. tai kunnes pinta kuplii ja on vaalean kullanruskea.

Pinaattimuhennos

4 annosta

15 g voita
900 g pinaatinlehtiä
4 rkl ruokakermaa
0,5 tl muskottia
suolaa ja pippuria

Sulata voi paistinpannussa, lisää pinaatti ja kuumenna hämmentäen, kunnes lehdet nuukahtavat.
Jatka kuumentamista keskiteholla välillä sekoitellen, kunnes suurin osa nesteestä haihtuu.
Sekoita joukkoon kerma ja muskotti sekä maun mukaan suolaa ja pippuria.

Kaalisalaatti

keräkaalia
ananasta
maissia
pieni pala sipulia

Tarjoiluun:
salaatinkastiketta maun mukaan

Pilko ja sekoita ainekset. Se on sitten siinä, mutta pienenä vinkkinä mainittakoon, että tämä salaatti vaatii hyvän kastikkeen parhaiten toimiakseen. Yksikseen se saattaa olla hiukkasen yltiöterveellisen oloista.

Viiden tähden kurpitsajuhla

Kirjoitettu 9 marraskuun, 201520 lokakuun, 2016 by Kaisa

Vaikka Halloween ei koskaan ole lukeutunut niihin minulle tärkeimpiin juhliin, olemme jo vuosia tavanneet viettää sitä omalla tyylillämme. Lähinnä tämä on tarkoittanut teema-ateriaa sopivin rekvisiitoin ja illan päättävää elokuvaa, teemasta tietenkään tinkimättä.

Toisin kuin edellisinä vuosina, jolloin olemme panostaneet lähinnä ruokien karmivaan ulkonäköön, halusimme tänä vuonna tehdä ensisijaisesti maukasta ruokaa. Aiemmat Halloween-muonamme kun ovat olleet loppujen lopuksi kuitenkin usein mauiltaan sangen keskinkertaisia. Toisaalta ruoalla leikkiminen on hauskaakin hauskempaa, eikä silloin ole tarkoituskaan pyrkiä gurmeeluokan suoritukseen, mutta nyt kun tänä syksynä yhteinen ruoanlaittoaikamme on jäänyt miltei olemattomiin, päätimme tehdä tästä kurpitsajuhlasta myös makujen juhlaa. Ja mikä parasta, siinä me todella onnistuimme.

Ateriamme ensimmäinen osanen, kurpitsakeitto, oli simppeli mutta maukas. Vuohenjuustolla ja tomaatilla täytetyt pihvit sekä minttukuskus jopa yllättivät meidät herkullisuudellaan – täytyy myöntää että Asia on pihvi : äijäruokaa -kirja, josta reseptin löysin, ehkä hieman vaikutti ennakkokäsitykseeni – ja jälkiruokakin maistui mitä parhaiten, jopa niin hyvin että annokset jäivät tällä kertaa kuvaamatta. Suosittelen kokeilemaan kaikkia.

Mitä niin näiden pihvien kuin pihvien paistoon ylipäätään tulee, kokeilimme ensimmäistä kertaa ravintola Hella & Huoneesta mieleenpainettua vinkkiä paistaa pihvi valkosipulivoissa. Toimii! Hella & Huoneesta saimme elämämme parhaan ravintolapihvin, nyt kotona paistetun sellaisen. Siis ei muuta kuin voita ja valkosipulia sekoittelemaan, kun ensi kerran paistopuuhiin ryhtyy… Tai miksei kokeilla esimerkiksi tilanteeseen sopivia yrttejä valkosipulin tilalla, makuelämys syntyy varmasti näinkin.

Maiskis; olipas taas ihastuttavaa valmistaa ja nauttia yhdessä ateria pitkän kaavan mukaan ❤

Kurpitsakeitto

4 annosta

500 g kurpitsan hedelmälihaa (ohjeessa puhuttiin oranssista halloweenkurpitsasta, mutta myskikurpitsa toimi hyvin myös)
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
2 rkl voita
1 dl valkoviiniä
6 dl kasvislientä
100 g maustamatonta tuorejuustoa
suolaa ja valkopippuria maun mukaan
yrttejä

Poista kurpitsasta siemenet ja kuori, kuori ja paloittele sipuli ja valkosipuli. Kuullota kurpitsa, sipuli ja valkosipuli kattilassa rasvassa.
Lisää viini ja keitä kannen alla 5 min.
Lisää vesi ja liemikuutio. Keitä hiljalleen 15 min.
Soseuta keitto sauvasekoittimella.
Sulata joukkoon tuorejuusto ja viimeistele maku suolalla ja valkopippurilla. Koristele keitto halutessasi tuoreilla yrteillä, esim. timjamilla.
Tarjoa tuoreen leivän kanssa.

Täytetyt pihvit

2 annosta

2 härän- / naudanfileetä à 200-300 g
1 rkl oliiviöljyä
suolaa ja pippuria

Paistamiseen:
valkosipulivoita

Täyte:
1 valkosipulinkynsi
100 g vuohenjuustoa
100 g kirsikkatomaatteja
2 rkl persiljaa
1 rkl oliiviöljyä
0,5 tl pippuria
0,5 tl suolaa

Mausta fileet suolalla ja pippurilla sekä hiero oliiviöljyllä. Anna marinoitua muutama tunti.
Tee täyte. Kuori ja murskaa valkosipuli, pilko vuohenjuusto ja kirsikkatomaatit sekä hienonna persilja. Sekoita sitten kaikki täytteen ainekset kulhossa.
Leikkaa fileisiin lovi, joka ei mene läpi, vaan muodostaa siihen taskun. Täytä taskut vuohenjuustotäytteellä.
Mikäli haluat pihvien paistoasteeksi mediumin, paista niitä kummaltakin puolelta noin 3 min. Jos niiden koossapitäminen vaikuttaa hankalalta, voit ennen paistamista tukea niitä coctailtikuin.

Minttukuskus

2-3 annosta

100 g kuskusta
1 rkl oliiviöljyä
pieni nippu persiljaa
pieni nippu minttua
1 sitruunan mehu ja kuoriraaste
1 salottisipuli
1 iso tomaatti

Hienonna yrtit, pese ja raasta sitruunasta kuori sekä purista siitä mehu. Kuori ja pilko sipuli, pilko myös tomaatti. Kuullota sipulia ja tomaattia hetken aikaa.
Pane kuskus ja oliiviöljy kattilaan. Kaada niiden päälle kiehuvaa vettä niin paljon, että ne juuri ja juuri peittyvät. Peitä tuorekelmulla tai kannella ja anna imeytyä 2 min, möyhennä sitten haarukalla. Lisää loput ainekset ja maun mukaan suolaa ja pippuria. Tarvittaessa voit hiukan lämmittää kuskusia liedellä.

Rommi-rusinajuustokakut

12 kpl

2,5 dl rusinoita
2,5 dl vaniljamaustettua / tavallista tummaa rommia
250 g maustamatonta tuorejuustoa
250 g ricottajuustoa
2 kananmunaa
1 rkl ruskeaa sokeria (esim. muscovado)
0,7 dl sokeria

Murupohja:
150 g keksejä (esim. suklaadigestive- / grahamkeksejä)
75 g voita

Rommikastike:
100 g voita
1,2 dl sokeria
1,6 dl kuohukermaa

Pane rusinat edellisenä iltana likoamaan rommiin ja anna liota suljetussa astiassa yön yli.
Hienonna keksit ja sulata voi. Yhdistä murut ja voisula.
Voitele muffinssivuoat. Pane lusikallinen muruseosta jokaiseen vuokaan ja painele seos tiiviisti vuokien pohjalle.
Sekoita tuorejuusto ja ricotta. Lisää kananmunat, sokerit, puolet rommissa lionneista rusinoista sekä 2 rkl liotusrommia ja sekoita ainekset tasaiseksi. Mikäli käytät tavallista tummaa rommia, voit sekoittaa täytteeseen hieman kanelia.
Jaa seos vuokiin niin, että ne ovat melkein täynnä.
Paista juustokakkuja 170-asteisessa uunissa 15-25 min. kunnes ne ovat jähmettyneet mutta tutisevat vielä keskeltä hiukan. Anna kakkujen jäähtyä ja siirrä ne sitten jääkaappiin odottamaan tarjoilua.
Kuumenna kastiketta varten voita ja sokeria kattilassa, kunnes sokeri on sulanut. Lisää kerma ja keitä hiljalleen muutama minuutti. Nosta kattila levyltä ja sekoita joukkoon loppu rommi ja rusinat. Jätä jäähtymään.
Tarjoile juustokakut kylminä rommikastikkeen kera.

Hillohommia

Kirjoitettu 18 kesäkuun, 2015 by Kaisa

Jääkaapin vihanneslaatikkoon unohtuneet raparperinvarret sekä muutama lime alkoivat näyttää jo hiukan siltä, että jonkin sortin muodonmuutos tekisi niille pikimmiten hyvää. Koska piirakkaa ajatellen raparpereja oli aivan liian vähän ja toisaalta juuri sunnuntaina sain nauttia äitini valmistamasta suloisenmakeasta raparperi-Brita -kakusta, eivätkä mojitotkaan näin sairasloman tiimellykseksessä tuntuneet houkuttelevalta vaihtoehdolta, tein varastoon muutaman purkin makeaa mannaa, siis hilloa.

Lopputulos oli mielestäni hyvä; näistä purkeista löytyy sisältöä niin supermakeille kuin superkirpeillekin ihmisille. Omena-raparperi-limehillon ohjeen tuunasin Hyvän maun rajalla -blogin raparperi-limehillon reseptiikasta, limemarmeladin ideaan taisin törmätä kotikokki.net -sivustolla. Ensiksi mainittu menee meillä varmasti ihan raakana rahkan kera allekirjoittaneen suihin, limemarmeladille täytyy luultavasti keksiä hieman ruokaisampaa käyttöä. Ehkäpä kanaruoat tai juustot ja keksit voisivat olla sen ärhäkkyydelle sopivia makupareja.

Siis kattilat liedelle, hillohiiri on taas vauhdissa!

Omena-raparperi-limehillo

2 pientä purkillista

yhteensä 500 g omenoita ja raparperia (Mitä enemmän omenaa, sitä makeampaa hillosta tulee. Toki voit jättää omenan kokonaan pois, mutta silloin sokeria tarvitaan huomattavasti enemmän.)
1 lime
1 tl kardemummaa
2-3 dl (hillo)sokeria (Jos kuitenkin teet hillon ainoastaan raparperista alkuperäinen ohje kehottaa käyttämään sokeria 6 dl. Mielestäni tämä on joka tapauksessa hiukan liian paljon.

Puhdista, kuori ja pilko raparperit sekä omenat. Sekoita joukkoon limestä puristettu mehu ja sokeri.
Anna seistä tunnin sekoittaen välissä pari kertaa.
Keitä 20 min kuorien samalla pinnalta pois ylimääräistä vaahtoa. Lisää lopuksi kardemumma.
Purkita puhtaisiin purkkeihin ja säiytä jääkaapissa.

Limemarmeladi

1 pieni purkki

4 limeä
1 dl hillosokeria

Pese, kuori ja pilko limetit.
Laita limetit kattilaan, kuumenna ja lisää hillosokeri. Anna kiehua hiljalleen noin 10 min.Purkita, viilennä ja säilytä jääkaapissa.

Hillohiiri omenapuuhissa

Kirjoitettu 26 helmikuun, 201518 kesäkuun, 2015 by Kaisa

Vaikka ei syksy kotimaisine omenoineen olekaan – mitä tosin viime päivinä ei ole ollut ihan helppo uskoa, jos ikkunasta on sattunut katsahtamaan ulos – päätin pystyttää pienen hillopajan, tällainen ympärivuotinen hillohiiri kun olen.

Pajassani syntyi suloisen pehmeää ja makeaa omenavoita sekä sangen ärhäkkää omenachutneyta. Viimeksi mainittuun ohje löytyi Helsingin Sanomien kuukausiliitteestä, jonka resepteihin ainakin itse yhdistän runsaan makumaailman.

Omenavoi singahti empimättä tykkäys- ja uudelleenvalmistus -listoillemme, chutney ehkä olisi saanut meidän makuumme olla hieman lempeämpää. Mutta suosittelen, mikäli tulisemmat maut kiehtovat. Ja toisaalta, tätä riittää pienempikin määrä, mikä tekee annoksesta riittoisan.

Omenavoi sopii käytettäväksi tavanomaisen omenahillon tapaan, chutney erilaisten kastikkeiden ja juustojen rinnalle. Testasin sitä myös iltapalaksi rahkan kera, jolloin tulisuus taittui mukavasti. Suosittelen siis molempia, käyttötavoille lienee vain taivas rajana.

Omenavoi

noin 3 dl valmista hilloa

0,5 kg omenoita
1,5 dl ruokokidesokeria
0,4 dl omenamehua
0,25 tl kanelia
ripaus neilikkaa
ripaus muskottipähkinää

Kuori ja halkaise omenat. Poista kannat ja siemenkodat. Pilko pieniksi paloiksi.
Nosta kattilaan muiden ainesten kanssa. Keitä, kunnes omenat ovat pehmentyneet.
Kuori vaahto ja soseuta tasaiseksi. Säilö puhtaisiin purkkeihin.

Omenachutney

noin 3 dl valmista hilloa

0,5 kg kirpeitä (kotimaisia) omenoita
1 salottisipuli
puolikas punainen chili
1 peukalonpäätä pienempi pala tuoretta inkivääriä
0,5 rkl sokeria
0,75 dl omenaviinietikkaa
0,5 dl fariinisokeria
suolaa
mustapippuria myllystä
1 dl hillosokeria

(Kuori) ja lohko omenat, poista niistä siemenkodat. Pilko omenat pieniksi kuutioiksi. Hienonna kuoritut sipulit. Leikkaa chili ohuiksi renkaiksi, poista siemenet. Hienonna inkivääri.
Sulata puoli ruokalusikallista sokeria vaaleanruskeaksi kattilassa. Lisää omenat, sipuli, chili sekä inkivääri.
Sekoita aineksia niin, että omenat saavat hiukan väriä. Kaada joukkoon viinietikka sekä fariinisokeri. Mausta suolalla ja rouhitulla mustapippurilla. Keitä noin 10 min. kunnes omenat pehmenevät. Sekoita omenoita kypsennyksen aikana muutamia kertoja.
Lisää hillosokeri ja keitä miedolla lämmöllä vielä noin 5 min.
Annostele valmis chutney puhtaisiin kuumennettuihin lasipurkkeihin. Sulje purkit huolellisesti ja säilytä kylmässä.

Tähtiruokaa kotikeittiöstä

Kirjoitettu 16 marraskuun, 201422 kesäkuun, 2015 by Kaisa

Marraskuu = pimeys. Torstai = toivoa täynnä. Vapaapäivä = aikaa. Uusi keittokirja = uusia makuja. Siis aikaa tuoda valoa ja väriä lautaselle ja toivoa, että vielä tuntematon makumaailma osoittautuu rikkaaksi ja kokemisen arvoiseksi. Sellaiseksi johon on miellyttävä sukeltaa ja kutsua toinenkin seuraksi, lopputuloksesta nauttimaan. Minä sain kukkia ja superhienoja lautasliinoja, Aleksi aterian Ferran Adriàn tyyliin. No, ehkä tämä ei ihan kolmen Michelin-tähden ateria ollut, mutta makoisa joka tapauksessa, perheateriaanhan tässä pyrittiinkin.

Reseptit jauhelihapihvejä lukuun ottamatta ovat peräisin legendaarisen katalonialaisen elBulli -ravintolan pääkokin kauhasta, niitä ruokia, joita hän rakkaalle henkilökunnalleen päivittäin ”perheaterian” muodossa tarjoili. Kirjan tulen esittelemään tuonnempana, todettakoon tähän väliin ainoastaan, että kyllä näillä aterioilla työpäivänsä aloittaisi, vieläpä sangen mieluusti, hymy huulilla.

Erityisen maukas makukokemus oli klassinen vichyssoise, jota kehotan ehdottomasti kokeilemaan, vaikka annos ei kovin kuvaukselliseksi osoittautunutkaan. Ja tuo kananmuna, ehdoton kruunu, ehdottomasti löysänä.

Myös hernelisäke kannattaa nostaa kokeilulistalle, mutta kukkakaaligratiinin reseptiikan jätän tällä kertaa kirjoittamatta. Lopputulos oli hiukan liru, johtuneeko sitten liian kevyestä maidostani (käytin sinistä punaisen sijaan) tai ujosta juustokädestäni. Mielestäni ohjeessa kuitenkin oli liian vähän jauhoja. Kokeilkaa itse tai etsikää toinen gratiiniohje, niitä kyllä löytyy vaikka viikon jokaiselle päivälle. Annoskokonaisuuteen gratiini nimittäin sopi hienosti.

Pihvit ovat perusjenkkiläistä tyyliä, niitä jotka sukeltavat mainiosti hampurilaissämpylöiden väliin, kun vietetään amerikkalaista Bbq partya takapihoilla, jotka toistavat toinen toisiaan ja joilla isäukot kilpailevat siitä, kenen grillistä nousee herkullisin tuoksu. Toimii varmasti siellä, toimii suomalaisuuninkin voimin. Kirja, josta tämän pihvireseptin nappasin on Amerikan keittokirja, johon yhtä lailla palaan tarkemmin lähitulevaisuudessa.

Nyt ei kun nautiskelemaan, pöytä on katettu.

Vichyssoise

4 annosta

1 peruna (n. 130 g)
1 punasipuli
2 pientä / 1 iso purjo
3 rkl voita
8 dl kanalientä
4 kananmunaa
0,8 dl vispikermaa

Pinnalle:
krutonkeja

Kuori ja pilko peruna, laita kylmään veteen odottamaan.
Kuori sipuli, leikkaa ohuiksi siivuiksi.
Poista purjoista tummanvihreä osa ja halkaise jäljelle jäänyt varsi pituussuunnassa. Huuhdo hyvin. Leikkaa purjo ohuiksi siivuiksi.
Kuullota sipuleita voissa, kunnes ne ovat pehmenneet, mutta eivät ruskistuneet. Lisää sipuleiden sekaan purjot ja jatka paistamista miedolla lämmöllä, kunnes molemmat ovat täysin pehmenneet.
Kuumenna kanaliemi kiehuvaksi.
Lisää perunat purjo-sipuliseoksen joukkoon. Kaada päälle kuuma kanaliemi ja anna kiehua hiljalleen 30 min. Kun keitto on kiehunut 30 min, soseuta se sauvasekoittimella pehmeän kermaiseksi. Siivilöi keitto ja anna jäähtyä. Laita jäähtynyt keitto kylmenemään jääkaappiin.
Ennen tarjoilua sekoita keiton sekaan kerma ja lisää maun mukaan suolaa ja mustapippuria.
Keitä yksi kananmuna jokaista ruokailijaa kohden. Keitä niin sanottuja kolmen minuutin munia, jotka jäävät sisältä löysiksi. Säikäytä ja kuori munat.
Laita jokaiselle lautaselle kuorittu, keitetty kananmuna ja annostele päälle keittoa. Ripottele höysteeksi krutonkeja.

Ilmakuivattua kinkkua ja herneitä

4 pientä lisäkeannosta

2 tl oliiviöljyä
1 pieni sipuli
2 siivua ilmakuivattua kinkkua
10 g pekonia (ohjeessa tosin käytettiin silavaa)
300 g pakasteherneitä
1 kanelitanko
muutama oksa tuoretta minttua
5 rkl kasvis-, kana- tai lihalientä

Kuori ja silppua sipuli. Leikkaa kinkku ohuiksi, 3 cm:n pituisiksi siivuiksi ja silppua pekoni.
Kuumenna öljy pannulla, lisää sipulit ja kuullota miedolla lämmöllä pehmeiksi. Lisää kinkku ja pekonisilppu sipulien sekaan. Paista muutama minuutti, kunnes ainesosat ovat kullanruskeita.
Sekoita joukkoon herneet ja jatka kypsentämistä 4 min.
Lisää kaneli ja minttu, laita kansi päälle ja anna kypsyä keskilämmöllä 5 min. Kaada sekaan liemi ja hauduta vielä 5 min. kannen alla, kunnes herneet ovat hiukan pehmenneet.
Nosta pannu liedeltä ja anna seistä 5 min. Soseuta sauvasekoittimella kymmenesosa herneseoksesta. Tähän kohtaan me tunnelmalliset makustelijat haluamme esittää parannusehdotuksemme: koska hernesose on erittäin hyvää, kannattaa harkita suuremman osan soseuttamista. Mitä jos jättäisikin vain tuon kymmenesosan soseuttamatta?
Sekoita seos ja herneet. Mausta tarvittaessa suolalla.

Perinteiset hampurilaispihvit

4-6 annosta

400 g naudan jauhelihaa
50 g tuoreita vaalean leivän muruja
1 munankeltuainen
puolikas punasipuli
0,5 tl kuivattua sinappijauhetta
0,5 tl sellerisuolaa
1 tl worcester -kastiketta
mustapippuria myllystä

Kuori ja hienonna sipuli.
Sekoita kaikki ainekset kulhossa tasaiseksi massaksi.
Jaa massa pihvien halutun koon mukaisesti ja muotoile kostein käsin pihveiksi. Paista 225-asteisessa uunissa noin 10 min.

Nämä pihvit voit paistaa myös grillissä. Tällöin laita muotoillut pihvit lautaselle, peitä muovikelmulla ja laita jääkaappiin 30 minuutiksi. Näin ne säilyttävät muotonsa paremmin paistettaessa. Paista kuumassa grillissä 6-8 min. Kääntele tarpeen mukaan, kunnes liha tuntuu joustavalta painettaessa ja reunat ovat hieman hiiltyneet.

Sano muikku [say cheese], pikku-possu!

Kirjoitettu 12 lokakuun, 201422 kesäkuun, 2015 by Kaisa

Viime viikonloppuna teimme makumatkan kivikaudelle valmistaessamme naudan etuselkää suolataikinassa juureslisäkkeen kera. Koska kokeiluamme ei sinällään voinut pitää onnistuneena – makumuistiin se ei oikeastaan jättänyt jälkeä – päätimme tänä viikonloppuna valmistaa jotakin vallan paljon modernimpaa.

Tällä kertaa lopputulos oli hyvä, huomattavasti edellisviikkoista maukkaampi. Siitä kuinka terveellisenä tämän aterian kokee voi toki olla montaa mieltä – meidän mielestämme se oli erittäin epäterveellinen – mutta siitä viis; lauantai on vain kerran viikossa, ja mac ’n’ cheese -lauantai ehkä vain muutaman kerran elämässä.

Tämä ei todellakaan ole ”ruokaa, jota kroppasi on suunniteltu syömään”, kuten tanskalainen kivikautisen ruokakulttuurin puolestapuhuja Thomas Rode Andersen omista reseptiikoistaan toteaa, mutta suosittelemme silti rohkeasti kokeilemaan. Parempaa kuin uskottekaan…

Muutamia lisähuomioita porsaaseen liittyen: Jos fileen leikkaaminen levyksi ei ole tuttua puuhaa, löytyy täältä havainnollinen kuvaesitys aiheesta. Rullaksi sitomiseen sitä vastoin ei kannata suhtautua liian vakavasti; alla olevan reseptiikan sitomisohjeet olivat mielestämme sen verran vaikeasti ymmärrettävissä, että sidoimme rullan täysin omalla tyylillämme. Koossa pysyi, vallan mainiosti.

Ja vielä juustomakaronista: Emme suosittele valmistamaan tätä pääruoaksi, vaikka Amerikan keittokirja, josta tämän ohjeen löysin, sitä koko perheen illallisruokasuosiksi tituleeraakin. On tämä ”mac ’n’ cheese” nimittäin sen verran tuhtia tavaraa, että ihmettelen, jos joku tuntee olonsa hyväksi nautittuaan sitä kokonaisen aterian verran. Tosin taitavat nuo tuolla rapakon toisella puolella melko useasti näin tehdä (siitä kuuluisasta valmispussista käsin)… Mainittuun Amerikan keittokirjaan tulen lähitulevaisuudessa palaamaan tarkemmin.

Jälkiruoasta todettakoon ainoastaan, että huolimatta siitä, että sen teko oli miltei rikollisen helppoa, se oli todella hyvää. Marjat valitkoon kukin makunsa mukaan, itse ajattelin kokeilla myös jonkin sortin hedelmäversiota.

Tuorejuusto-yrttitäytteinen possunfilee

6 annosta

1 kg porsaan ulkofileetä
1 rkl voi-öljyseosta paistamiseen
suolaa
mustapippuria
180 g yrttituorejuustoa (esim. Pirkka Italian yrtit)
1 dl aurinkokuivattuja kirsikkatomaatteja
1 dl basilikaa hienonnettuna
1 dl timjamia hienonnettuna

Ota filee jääkaapista huoneenlämpöön noin tunti ennen kypsentämistä. Leikkaa fileestä rasva ja kalvot pois.
Leikkaa filee levyksi: Leikkaa fileen yläreunaan pitkittäinen viilto melkein loppuun saakka. Leikkaa samanlainen viilto alas vastakkaiselle puolelle siten, että filee jakaantuu ikäänkuin kolmeen yhtä paksuun osaan. Filee muistuttaa sivusta katsottuna tuolloin s-kirjainta. Levitä filee levyksi leikkuulaudalle, peitä kelmulla ja nuiji kevyesti tasaiseksi.
Ripottele fileen molemmin puolin suolaa ja pippuria. Levitä pihvin pinnalle tuorejuusto, valutetut aurinkokuivatut kirsikkatomaatit sekä hienonnetut yrtit. Rullaa kääretortun tapaan tiiviiksi pötköksi.

Sido rulla: Solmi umpisolmulla fileen toiseen päähän rullan ympärimenevä lenkki. Vedä narua noin 3 cm fileetä pitkin itseesi päin. Pidä tästä kohtaa kiinni sormella ja pyöräytä paistinaru rullan ympäri. Kiepauta tämän jälkeen naru sormesi kohdalta narun ali. Jatka samalla tavalla rullaan loppuun saakka. Sido pää tiukasti solmuun.
Ruskista filee pannulla kevyesti voi-öljyseoksessa. Kääri rulla folioon.
Nosta filee uunivuokaan ja työnnä lihalämpömittari reunasta paistin keskelle paksuimpaan kohtaan. Kypsennä 175-asteisessa uunissa, kunnes fileen sisälämpötila on noin 70 astetta. Aikaa kuluu 50-55 min.
Anna fileen levätä folioon käärittynä hetki ennen viipalointia.

Juustomakaroni ”mac ’n’ cheese”

8 annosta (pääruokana 5 annosta)

Tämä siis hieman alkuperäisestä kevennetty ja värikkäistetty versio. Täysmaidon korvasimme kevytmaidolla ja parmesania ripottelimme vain hieman pinnalle. Myöskään kirsikkatomaatit ja basilika eivät sisälly alkuperäiseen ”klassikkoon”.

300 g makaronia
suolaa
mustapippuria myllystä
50 g voita
50 g vehnäjauhoja
4,5 dl maitoa
150 g cheddarjuustoraastetta
(85 g hienoksi raastettua parmesania)
kirsikkatomaatteja
basilikaa ruukusta

Keitä makaroni suolatussa vedessä pakkauksen ohjeen mukaan. Puolita kirsikkatomaatit ja silppua basilika. Valuta makaronit ja siirrä laakeaan uuninkestävään vuokaan. Sekoita joukkoon kirsikkatomaatit sekä basilikasilppu.
Sulata voi kattilassa. Vatkaa jauhot voin sekaan alhaisella lämmöllä ja keitä 2 min. jatkuvasti vatkaten, kunnes seos alkaa kuplia.
Ota kattila liedeltä ja vatkaa sekaan maito vähän kerrallaan. Vatkaa joka lisäyksen jälkeen, kunnes kaikki maito on lisätty joukkoon ja kastike on sileää. Laita takaisin liedelle ja keitä koko ajan sekoittaen, kunnes kastike sakeutuu. Alenna lämpöä ja keitä jatkuvasti sekoittaen 5 min. Varmista, että vatkaat kattilan reunoja myöten, sillä kastike palaa sieltä helposti. Lisää 100 g cheddarjuustoraasteesta ja sekoita kunnes juusto sulaa. Mausta pippurilla.
Kuumenna uunin grillivastus mahdollisimman kuumaksi. Kaada kastike makaronin päälle ja sekoita hyvin. Ripottele päälle loppu cheddarjuusto (sekä parmesan).
Laita makaronivuoka uuniin ja grillaa 5 min. tai kunnes seos kuplii.

Marja-murupaistos

4 annosta

400 g pakastemarjoja
2 rkl sokeria
1 rkl perunajauhoja

Muruseos:
4 dl mysliä
100 g voita / margariinia
3 rkl fariinisokeria
3 rkl vehnäjauhoja
2 rkl maitoa
0,25 tl kardemummaa

Sekoita sokeri ja perunajauhot kohmeisiin marjoihin. Pane marjat voideltuun uunin kestävään vuokaan.
Pilko rasva kattilaan ja päälle muut muruseoksen aineet. Kuumenna hitaasti, kunnes rasva sulaa ja ainekset kiehahtavat. Levitä muruseos marjojen päälle.
Kypsennä 200-asteisessa uunissa 15-20 min.
Tarjoa paistos haaleana jäätelön tai vaniljakastikkeen kera.

Brunssihuomen!

Kirjoitettu 16 syyskuun, 201422 kesäkuun, 2015 by Kaisa

Seuraajamme ovat ehkä jo huomanneet, että minusta on mukavaa silloin tällöin hemmotella Aleksia erikoisaamiaisen merkeissä – ujosti voisin todeta, että tästä on pikku hiljaa tullut tapa, noin kuukausittain toteutuva…

Viime viikonloppuna aamiaislajitelmani koostui sangen klassisista annoksista, kun pöydässä toisensa kohtasivat munakas sekä kaneliomenalla ryyditetty rahkajogurtti. Munakkaan reseptiikka, jota hieman olen toki varioinut, on bongattu jo aiemmin mainitsemastani Lautasellesi – Sinu taldrikule -blogista. Omena-rahkakerrostelma sen sijaan on täysin oman makuaistini varassa syntynyt hässäkkä, lopputulokseltaan melko mainio sellainen.

Esittelen lopuksi myös aiemmin kesällä valmistamani ”munayllätyksen”, joka tosin edustaa hieman toisenlaista (aamupala)kulttuuria ja suosittelisinkin tätä ruokalajia pikemminkin runsaalle brunssille tai lisäkkeeksi pääruoalle kuin aamupalapöytään. Jopa Aleksin makuun tämä taisi olla hieman liian tuhtia ollakseen ”aamupalaa”. Pääruokana se esitettiinkin sangen hauskassa uudessa blogituttavuudessani Iskä kokkaa, josta löysin nämä vanhan miehen Yllättävät munat. Yllättävän hyviä, yhdyn iskän sanoihin…

Pinaattinen munakas

2 annosta

Huom! Hyvän paistotuloksen saavuttaaksesi suosittelen ensin kuumentamaan pannun hyvin kuumaksi (6) ja heti munakasmassan sinne kaadettuasi laskemaan lämpötilan alhaiseksi (1). Näin kannen alla hauduttamalla syntyy paras lopputulos.

4 kananmunaa
1,5 dl maitoa
40 g (pakaste)pinaattia
3-4 nippusipulin vartta
1 tomaatti
4 kinkkuviipaletta
suolaa
pippuria
oliiviöljyä
muutama oksa persiljaa

Silppua sipulin varret, leikkaa isot pinaatinlehdet paloiksi. Mikäli käytät pakastepinaattia, sulata sitä hieman. Kypsennä sipulia sekä pinaattia hetki keskikuumalla pannulla oliiviöljyssä. Mikäli pinaatinlehdet ovat tuoreita, ne saavat kutistua vähän, mutta vain niin, että ne säilyttävät kauniin vihreän värinsä.

Riko kananmunat kulhoon, lisää maito, suola sekä pippuri ja vatkaa aineet keskenään. Leikkaa kinkku ja tomaatti paloiksi ja sekoita kananmunaseoksen joukkoon. Kaada massa pannulle pinaatin joukkoon ja sekoita vielä pannulla. Lisää munakkaan pinnalle tuoretta persiljaa.

Anna paistua miedolla lämmöllä kannen alla kunnes munakas melkein hyytyy pannulle. Leikkaa munakas neljään osaan ja kääntele palat pannulla. Anna toisella puolella vaan hyytyä.

Tarjoile heti.

Rahka-kaneliomenakerrostelma

1 annos

Rahka-jogurtti:
turkkilaista jogurttia
rahkajogurttia (Ehrmann)
omenahilloa (mieluiten itsetehtyä)
sokeria

Kaneliomenaraaste:
omenaa
kanelia

Raasta kuorittu omena ja sekoita raasteeseen kanelia.

Sekoita rahka-jogurtin ainesosat keskenään sopiviksi katsomillasi suhteilla; mikäli haluat kevyempää, käytä suhteessa enemmän rahkajogurttia, mikäli täyteläisempää, lisää turkkilaisen jogurtin määrää. Omenahillon ja sokerin määrillä säätelet annoksen makeutta.

Kokoa annos: pohjalle omenaraastetta, pinnalle rahka-jogurttia. Toki kerroksia voi olla useampiakin, mutta suosittelen aloittamaan omenalla ja päättämään rahkaan.

Yllättävät munat

4 annosta

800 g perunoita
2 dl maitoa
100-150 g juustoa
60 g voita tai margariinia
4 kananmunaa
1 rkl tuoretta timjamia, persiljaa ja / tai tilliä
suolaa ja mustapippuria maun mukaan

Keitä perunat kuorittuina. Murskaa muussiksi, lisää puolet voista sulatettuna, samoin raastettu juusto ja maitoa sen verran, että syntyy tavallisen perunamuussin koostumusta vastaava seos.

Voitele uunivuoka, korppujauhota se ja taputtele muussi tasaisesti vuokaan. Ota esimerkiksi juomalasi ja painele muussiin neljä kuoppaa. Sulata loppu voi ja jaa se tasaisesti kuoppiin. Riko jokaiseen kuoppaan varovasti yksi kananmuna siten, että keltuainen ei hajoa. Ripottele pinnalle suolaa ja pippuria. Jos haluat, voit jakaa ainekset neljään omaan annoskulhoon jo ennen uuniin laittoa.

Paista 180-200 asteisessa uunissa, kunnes kananmunat ovat kypsiä. Riittää, että ne näyttävät kypsiltä, vaikka keltuaiset olisivatkin vielä löysiä, sillä ne jäykistyvät jossain määrin syödessä ja toisaalta toimivat kastikkeena.

Ennen pöytään nostamista ripottele timjamia, persiljaa ja tilliä pintaan.

Tämä tuntuisi sopivan erityisen hyvin esimerkiksi jauhelihapihvien rinnalle.