Broileri-kasvisgumboa pienille ja isoille kokki-ihmisille

Kirjoitettu by Kaisa

IMG_6814Tervetuloa vuosi 2018!

Uuden vuoden ensimmäisen viikonlopun kunniaksi päätimme tehdä maukasta, mutta kuitenkin huoletonta ja helppoa ruokaa. Reseptiksi valikoitui broileri-kasvisgumbo, jossa tehtävää oli vähän, lähinnä kasvisten pilkkomista, mutta joka oletuksemme mukaan tuottaisi herkullisen lopputuloksen. Jouluruokaputken jälkeen myös tykästyin tähän vähän vähemmän raskaalta tuntuvaan vaihtoehtoon. Oikeastaan tulin testanneeksi sitä jo viikolla, hiukan taaperoystävällisemmällä versiolla, mutta koska erinäiset seikat jäivät siinä kaivelemaan, tuntui tämä pikauusinta sopivalta valinnalta. No, tämä ”aikuisten” gumbo ei tietenkään saavuttanut taaperoversion kepeyttä, mutta yhtä kaikki oli oikein mainio valinta loppiaisaterialle.

Mitä gumbosta vähän ennen ensikokeiluani lueskelin, alkuperältään louisianalainen ruokalaji koostuu kanaliemestä, lihasta tai äyriäisistä ja cajun-keittiön ”pyhästä kolminaisuudesta” eli paprikasta, varsiselleristä ja sipulista. Lisäksi käytetään okraa, tomaattimurskaa ja mausteita. Omassa versiossani okra korvautui perunalla ja bataatilla, mutta muuten se noudatteli melko pitkälle edellä kerrottua. Se, että ensimmäisellä kerralla käytin broilerin leikkeitä, ei ollut kovin hyvä idea – paitsi jos sitä terveellisyyttä tavoittelee – ja suositankin valitsemaan mieluummin esimerkiksi koipireisipaloja, kuten toisella kerralla teimme. Myös ensimmäisellä kerralla väliin jätetty mausteinen makkara kannattaa ehdottomasti ottaa mukaan gumboa täydentämään. Mikäli perheessä kuitenkin on tarvetta suolattomalle, taaperoystävälliselle versiolle, ei tuokaan missään mielessä huono kokeilu ollut ja voinkin suosittaa myös sen testaamista. Ainakin Pikku-Kokille maistui mainiosti ja söin minä sitä itsekin ihan mielelläni.

Siis kaiken kaikkiaan oiva tapa aloittaa ruokavuosi, niin isomman kuin pienemmänkin kokin sellainen.

Broileri-kasvisgumbo

8 annosta

IMG_6828300 g perunoita
300 g bataattia
2 sipulia
5 valkosipulinkynttä
2 varsisellerin vartta
1 paprika
1-2 chiliä
1 kg broilerin koipireisipaloja
250 g mausteista makkaraa
1 rkl öljyä
4-5 dl kanalientä
400 g tomaattimurskaa
0,5 dl balsamicoa
2 tl timjamia
2 tl juustokuminaa
1 tl oreganoa
1 tl (savu)paprikaa
1 tl mustapippuria
1 tl suolaa

Kuori ja lohko perunat ja bataatti. Kuori sipulit ja valkosipulit. Paloittele sipuli, selleri ja paprika sekä chili. Hienonna valkosipulit. Laita kasvikset pataan odottamaan.
Viipaloi makkarat. Ruskista koipireidet ja makkara paistinpannulla. Siirrä pataan kasvisten joukkoon.
Mittaa kanaliemi, tomaattimurska, balsamico ja mausteet pannulle. Kuumenna ja kaada liemi pataan.
Peitä pata kannella tai foliolla. Kypsennä gumboa 225-asteisessa uunissa ensin 30 min. ja laske lämpö sitten 175 asteeseen. Hauduta tunti. Halutessasi voit vielä poistaa kannen, nostaa lämpöä taas 225 asteeseen ja antaa padan ruskistua.

Tunnelmallinen lukutoukka osa 5: Peppi Pitkätossu

Kirjoitettu by Kaisa

Oman pikku lukijamme – sillä lukutoukkahan hänestä ilman muuta tulee – päivä päivältä varttuessa olen alkanut keräillä hänelle omaa pikku kirjastoa. Näinpä olenkin sangen iloinen WSOY:n Astrid Lindgrenin klassikoiden uusintapainoksista, jotka tottahan toki on kaikki hankittava pikku miehemme kokoelmiin.

9789510414835_frontcover_final_originalAstrid Lindgren: Peppi Pitkätossu 
WSOY, 2017
Suom. Kristiina Rikman, ilmestynyt ensimmäisen kerran Laila Järvisen suomentamana vuonna 1946
Pippi Långstrump
Rabén & Sjögren, 1945
Kuvitus: Ingrid Vang Nyman

Peppi Pitkätossu on melko varmasti yksi lastenkirjallisuuden rakastetuimpia hahmoja kautta aikojen. Tälle ei tosin ole kovin hankala keksiä selitystä. Onhan Peppi hauska ja kekseliäs, hänellä on mahtava kotitalo nimeltä Huvikumpu ja sitten hän on vielä vahvakin, maailman vahvin tyttö. Hän on myös kiltti sekä rikas ja hänellä on kaksi hurmaavaa asuinkumppania, marakatti ja hevonen. Sitten on tietysti asia, jota ei kovin moni kohdalleen toivoisi: Pepin äiti on enkeli ja isä Etelämeren kuningas, eli käytännössä Peppi on orpo, tyttö joka elelee yhdeksänvuotiaan elämäänsä ilman aikuisen tukea ja turvaa. No, eipähän ole sitten kukaan komentamassa tai käskemässäkään.

Ei Peppi kuitenkaan yksinomaan marakatin ja hevosen kanssa vietä aikaansa, ovathan myös Tommi ja Annika, naapurin tunnolliset ja kunnolliset lapset, jotka tuntuvat ihailevan Peppiä, vaikka eivät ihan aina ymmärräkään Pepin järjenjuoksua.

Vuonna 1945 ilmestynyt Astrid Lindgrenin läpimurtoteos Peppi Pitkätossu sisältää reilut kymmenen Peppi-tarinaa, joissa Peppi muun muassa muuttaa Huvikumpuun, on hippasilla poliisien kanssa, aloittaa koulunkäynnin, käy sirkuksessa, joutuu tekemisiin varkaiden kanssa ja viettää syntymäpäiviä – tietysti kaikkia näitä omalla peppimäisellä tyylillään, jossa kaikki on enemmän tai vähemmän vinksin vonksin.

Ilmiönä vuosikymmeniä jatkunut Peppi-rakkaus on lähihistoriassaan joutunut negatiivisen tarkastelun kohteeksi, kun sen kohdalla on puhuttu valkoisesta maailmankuvasta sekä rasismista. Nykykäännöksissä Pepin isä ei ”yllättäen” ole enää neekerikuningas, Ruotsissa Peppi-elokuvista on leikattu kohtaukset, joissa Peppi leikkii kiinalaista venyttelemällä silmäkulmiaan. No, melko yksinkertaisin muutoksin Pepistä on onneksi saatu myös 2000-luvun lapsille sopiva sankari. Ovathan hänen mahti-ideansa kuitenkin valtaosin täysin aikaan tai paikkaan sitoutumattomia, rohkeutta meloa vastavirtaan, tehdä asioita omalla tavallaan. Näinpä jos Peppiin jonkin ismin haluaa liittää, voitaisiin puhua kiltistä anarkistista, sillä rasisti hän ei varmasti tieten tahtoen ole. Tuo puoli selittynee parhaiten teoksen kirjoitusajankohdalla.

Siis punapäälle suositus ja WSOY:lle kiitos ihastuttavista uusista Astrid Lindgren -painoksista.

Tonnikalalaatikko – ja ensimmäinen Kotikolossa avattu tonnikalapurkki

Kirjoitettu by Kaisa

Hmm. Nyt en tiedä soutelenko puhtailla vesillä. Valmistin nimittäin ruokaa tonnikalasta. No, asiaa tarkemmin tutkittuani, tulin siihen lopputulokseen, että ei kaikki tonnikala taidakaan olla ihan niin pahasta. Pitäisi vaan tietää, mitä ostaa.

IMG_6594Joka tapauksessa valmistamani tonnikalalaatikko oli hyvää, maistui Pikku-Kokillekin – joka viime päivinä on jostakin syystä ruokapöydässä nostanut usein esiin jonkin sortin punaista korttia. Jos jotakin tästä haluaa muuttaa, tai tonnikala tuntuu epäilyttävältä vaihtoehdolta, voisi varmasti kokeilla myös esimerkiksi lohta. Itse sen sijaan korvasin tuorejuuston ranskankermalla, joka toimi sekin mielestäni mainiosti. Ohjeistan reseptissä molemmin tavoin.

Pimeydestä huolimatta, onnellisin Uuden Vuoden toivotuksin!

Tonnikalalaatikko

6 annosta

IMG_6625400 g yrttimaustettua tomaattimurskaa
400 g valkosipulimaustettua tomaattimurskaa
Huom! Maustetut tomaattimurskat ovat korvattavissa maustamattomalla, jos sekaan silppuaa pari valkosipulinkynttä ja melko reilusti erilaisia kuivia tai tuoreita yrttejä, kuten basilikaa, oreganoa ja timjamia.
2 dl kalalientä
200 g mustapippuri-tilli-tuorejuustoa tai mustapippurilla ja tillillä maustettua ranskankermaa
370 g tonnikalaa vedessä
6 dl pastaa
1 dl tilliä
valkopippuria
suolaa

Pinnalle:
2 dl juustoraastetta
200 g (pakaste)parsakaalia
Huom! Mikäli käytät tuoretta parsakaalia, keitä sitä ensin muutaman minuutin verran.
kirsikkatomaatteja

Kiehauta tomaattimurskat ja kalaliemi. Sulata joukkoon tuorejuusto tai sekoita maustettu ranskankerma.
Valuta tonnikalat ja hienonna pienemmäksi.
Sekoita kaikki aineet keskenään ja kaada voideltuun uunivuokaan.
Ripottele pinnalle juustoraaste. Koristele parskaalinupuilla ja halkaistuilla kirsikkatomaateilla.
Paista laatikkoa 200 asteessa uunin keskitasolla noin 30 min. tai kunnes pastat ovat kypsiä.

Pataruokaa

Kirjoitettu by Kaisa

Meri-Tuuli Lindström: Pataruokaa
WSOY, 2016

9789510418505_frontcover_draft_originalPataruokaa on herkullinen kirja, monella tapaa. Jo kannestaan lähtien sen kuvat viekoittelevat, saavat lähestulkoon jokainen veden herahtamaan kielelle. Kyseessä on erittäin kaunis kirja. Mutta vaikka ulkonäkö keittokirjassa onkin yksi sen tärkeimpiä ominaisuuksia, ei se yksin riitä tekemään keittokirjasta onnistunutta. On nimittäin paljon kauniita ruokakuvia, jotka eivät ulkoisista avuistaan huolimatta kykene suorittamaan tehtäväänsä loppuun asti, eivät saa katselijoitaan tarttumaan kauhan varteen. Sillä eikös tuo ole keittokirjailijan tehtävä; saada lukijansa innostumaan resepteistään, laittaa heidät toteuttamaan uusia ja uusia toisintoja ideoistaan. Minusta on. Esipuheessaan Meri-Tuuli Lindström tosin esittää teoksensa ”Keittokirjaksi, jonka parissa voi viettää aikaa astumatta lähellekään liettä.” No, tuskinpa kuitenkaan yksin sellaiseksi.

Kuten sanottua Pataruokaa on keittokirja, joka ainakin meidän keittiössämme on saanut hihat heilumaan useita kertoja. Tämän lisäksi monet sen resepteistä ovat päätyneet odottamaan sopivaa hetkeä tullakseen toteutetuiksi. Näin siitäkin huolimatta, että pari kertaa olemme ajaneet kirjan kanssa pahasti karille: hernerokka ei vaan kirjan ohjeistuksella kypsynyt, häränhäntäliemi jäi täysin mauttomaksi. Toisaalta kirjan ohjeistuksella sinappikastikkeeseen pompannutta kania on täytynyt tarjoilla jo kaksille ruokavieraille, niin ikään vasikanposket madeirakastikkeessa olivat aivan mahtava kokonaisuus. Näin ollen onnistumiset peittoavat epäonnistumiset alleen noin 100-0 ja haluan ehdottomasti suositella kirjaa, jo näinkin kapealla kokeilupohjalla.

IMG_6428Pataruokaa kokoaa kansiensa väliin hyvin erityyppisiä reseptejä klassikoista maailmanmatkojen makuisiin erikoisuuksiin. Lisäksi se ohjeistaa lukijaansa monella osa-alueella tehden tutuksi niin padat astioina kuin alkoholin, makkarat, palkokasvit ja ryynit osana ruoanlaittoa. Myös liemistä, maustamisesta sekä suurustamisesta kerrotaan ja erilaiset lihavaihtoehdot esitellään. Ainakin minulle tämä kirja antoi paljon monella saralla.

IMG_6412Siis nappivalinta kaikille hitaiden – sillä aikaa nämä vievät – pataruokien ystäville. Mutta mikä parasta, sen lisäksi että padasta useimmiten odottelun tuloksena saa nostaa jotakin suussa sulavaa, voi jokainen nauttia pataruokapäivästään omalla tavallaan; joku kääriytyä odottelun ajaksi vilttiin nukkumaan, joku lähteä ulos reippailemaan, joku valmistaa ruokia viikon muiksi päiviksi. Ah, pata, sinä olet yksi ehdottomia keittiösuosikkejani.

Tutustukaa tähän kirjaan, uskaltaisin väittää, että se kannattaa.

Soijarouhetta ja kasvissosetta, siis lihaperunasoselaatikon uusi, parempi tuleminen

Kirjoitettu by Kaisa

Yksi niistä ruoista, jotka yhdistän vahvasti kouluruokailuun on lihaperunasoselaatikko. Se sekä sisarensa nakkiperunasoselaatikko – ja varsinkin tämä viimeksi mainittu – olivat niitä ruokia, jotka eivät koskaan edes lapsena herättäneet minussa minkään sortin innostusta. Perunamuusia, jonka sisällä palasia, hmm… Mieluummin minä nautin nämä kaksi asiaa toisistaan irrotettuina.

IMG_6474Tästäkin huolimatta pohdiskellessani sopivaa käyttötapaa kaapissa majailevalle soijarouheelle, päätin kokeilla soijaperunasoselaatikkoa. Tein näin kahdesta syystä: Ensiksikin halusin tehdä jotakin, joka onnistuisi ilman kauppareissua ja toiseksi ruoan pääasiallinen tarkoitus oli ravita Pikku-Kokkia, jonka uskoin vahvasti pitävän tämän tyyppisestä vaihtoehdosta.

Soijakasvissoselaatikkoni onnistui ihan hyvin. Perus perunasoseen tilalta minä valmistin monipuolisempaa kasvissosetta ja soijarouhekastikkeen maustoin erilaisin yrtein. Siis mukava arkiruoka, jonka tekaisee vaikkapa ylijääneestä muusista, mikäli haluaa päästä vieläkin helpommalla. Variaatioita lienee niin paljon kuin kokkejakin, mutta suosittelen ehdottomasti korvaamaan ainakin osan perunoista muilla kasviksilla.

Iloa vuoden viimeisiin päiviin toivotellen!

Soijarouhe-kasvissoselaatikko

4 annosta

IMG_6456700 g perunoita
3 porkkanaa
1 palsternakka
maitoa (mikäli haluat ruoasta vegaanisen, korvaa maito kaurajuomalla)
suolaa
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
rypsiöljyä
3 rkl tomaattipyrettä
1,5 dl soijarouhetta
3 dl vettä
timjamia
oreganoa
mustapippuria
miniluumutomaatteja

Valmista ensin kasvissose. Keitä kuoritut ja pilkotut juurekset kypsiksi vedessä, joka juuri ja juuri peittää ne. Kun kasvikset ovat pehmeitä, kaada keitinvesi pois, mutta jätä noin desi juuresten sekaan. Muussaa ja lisää samalla maitoa, kunnes sose on pehmeää. Halutessasi voit maustaa soseen ripauksella suolaa.
Kuori ja hienonna sipuli ja valkosipulinkynnet.
Kuumenna pannulla reilusti öljyä. Lisää sipulit ja kuullota hetki. Lisää sitten tomaattipyree ja kuiva soijarouhe. Pyöräytä soijarouhetta öljy-sipuli-tomaattiseoksessa niin, että rasva hieman imeytyy, ja lisää sen jälkeen vettä vähän kerrallaan koko ajan sekoittaen. Soijarouhe on valmista, kun se ei enää ime itseensä nestettä. Mausta kastike timjamilla, oreganolla ja mustapippurilla.
Sekoita kasvissose ja soijarouhekastike keskenään, kaada seos voideltuun vuokaan.
Viipaloi miniluumutomaatit ja asettele viipaleet vuokaan päällimmäiseksi.
Paista 200 asteessa noin 30-40 min. kunnes pinta alkaa rapeutua.

Nyhdetyn possun tomaattinen makaronivuode

Kirjoitettu by Kaisa

Meillä tuoksuu kinkku. Kaveri makoilee uunin hellässä huomassa ja Aleksi odottelee jo innokkaana pääsyä tuon ”kunkun” kimppuun. No, minun ajatukseni joulupöydän kuninkaasta on hieman toisenlainen, mutta makunsa kullakin, kyllä minustakin kinkkua on ihan mukava päästä taas himpun verran maistamaan.

Mutta palataanpa hieman aiempiin possun tuoksuihin. Joitakin viikkoja sitten valmistimme erinomaista nyhtöpossua. Erinomaista niin maultaan kuin valmistustavaltaankin. Yleensä on nimittäin ollut niin, että lihan ohella nautittava kastike on pitänyt keitellä erikseen, mutta tällä ohjeistuksella se valmistui mukavasti kuin itsestään. Suosittelen tarttumaan reseptiin.

Toinen syy sille, että lähdin kirjoittamaan tätä artikkelia oli tuosta nyhtöpossusta jälkeenpäin syntynyt oheistuote, tomaattinen nyhtöpossumakaronilaatikko, johon käytin myös jonkin aikaa sitten esittelemääni Henri Alénin tomaattikastiketta. Muuten tämä olikin simppeli perusmakaronilaatikon tavoin toteutettu kokonaisuus, johon nyhtöpossu toi oman säväyksensä. Hauska idea käyttää osa possusta, jota tulee useimmiten nyhdettyä  suhteellisen reilu määrä kerralla.

Mutta nyt lopettelen, kera hyvän joulun toivotuksin. Nauttikaa toki!

Pulled pork eli nyhtöpossu

1 kg porsaan kassleria
0,5 rkl suolaa

Kastike:
0,5 dl siirappia
0,5 dl riisiviinietikkaa
0,5 dl fariinisokeria
0,5 dl soijaa
0,5 tl chiliä
1 valkosipulinkynsi
0,75 savupaprikajauhetta
1 tl mustapippuria
0,25 dl sinappia
0,25 dl ketsuppia

Sekoita kastikkeen aineet keskenään. Hiero suolaa lihojen pintaan ja laita ne uunivuokaan tai pataan johon ne juuri ja juuri mahtuvat. Kaada puolet maustekastikkeesta lihojen päälle.
Peitä lihat leivinpaperilla ja vuoka foliolla tai sulje padan kansi. Anna muhia 150 asteisessa uunissa 4 tuntia tai 95 asteisessa uunissa yli yön.
Kypsentämisen jälkeen liha on hajoavan mureaa ja lihasta irronnut neste on maustekastikkeen kanssa muodostanut mahtavan makuliemen. Kun kypsä liha on hieman jäähtynyt, revi lihat ohuiksi säikeiksi, sekoita joukkoon haudutuslientä ja loput maustekastikkeesta.
Ennen tarjoilua kuumenna lihaa kastikkeineen 225-asteisessa uunissa noin 15 min.

Makaronilaatikko nyhtöpossusta

4 annosta

IMG_6380200 g makaronia
nyhtöpossua (laatikon toivotun lihaisuusasteen mukaan)
400 g laadukasta tomaattikastiketta (jos haluat tehdä itse, hyvä valinta on esimerkiksi yllä linkattu)
fetajuustoa
2 kananmunaa
5 dl maitoa
suolaa ja mustapippuria

Keitä makaronit ohjeen mukaan kypsiksi.
Sekoita nyhtöpossu ja tomaattikastike keskenään. Lisää myös makaronit seokseen.
Kaada seos voideltuun vuokaan ja murustele pinnalle fetajuustoa.
Sekoita kananmunat ja maito keskenään. Mausta seos suolalla ja mustapippurilla muistaen kuitenkin nyhtöpossun suolaisuus. Kaada vuokaan.
Paista laatikkoa 200-asteisessa uunissa reilun puolen tunnin ajan, kunnes munamaito on hyytynyt ja pinta saanut kauniin värin.

Parhaat Ruokablogit

Kirjoitettu by Kaisa

unnamedTämä tiedonanto koskee erityisesti Sinua, joka lukeudut kotimaisten ruokablogien aktiiviseuraajiin ja/tai pidät omaa sellaista. Uudelta Parhaat Ruokablogit -sivustolta löydät nimensä mukaisesti parhaat suomalaiset ruoka- sekä leivontablogit koottuna yhteen niin, että ne ovat helposti seurattavissa. Ruokablogistina voit liittää blogisi mukaan, lisätä sivuston linkkibannerin blogiisi ja saada tätä kautta lisää lukijoita. Suosittelen!

Ja suosittelun suoritan tottahan toki tavallista suuremmalla sydämellä, onhan sivuston takana Aleksi, Kotikolon koodivelho ja oma aviomieheni, Pikku-Kokin isä ja mies, joka soppakauhoineen löytyy monien Tunnelmallisissakin esiteltyjen herkkujen takaa. Siis oiva pakkaus.

Parhaat Ruokablogit on ainakin omasta mielestäni osoittautunut jo nyt hyödylliseksi työvälineeksi uusia reseptejä etsiskellessäni ja uskon, että sen suosion toivon mukaan kasvaessa, saamme pian kaikki siitä erilaisia hyötyjä itsellemme. Tutustukaa toki!

Huippukokin tomaattinen Twitter-menestys

Kirjoitettu by Kaisa

Olisiko ollut viitisen vuotta sitten, kun suomalaiset sekosivat Alexander Gullichsenin Safkaa-keittokirjassaan julkaisemasta avokadopastareseptistä. Avokado- ja pecorino-juustohyllyt huusivat ajoittain kaupoissa tyhjyyttään, resepti levisi netissä kulovalkean tavoin ja edellä mainittu kirjakin vietiin kirjakaupoissa käsistä. (Kokemusta on: enpä muista toista yhtä kysyttyä keittokirjaa kymmenvuotisella kirjakauppaurallani kohdanneeni.) No, kokeiltua tuli totta kai myös avokadopasta; olihan se ihan hyvää, mutta tuon hypetyksen arvoista ei mielestäni millään asteikolla.

IMG_6296Edellä kuvattu pastaepisodi juontui mieleeni, kun törmäsin seuraavaan Henri Alénin joitakin vuosia sitten Twitterissä jakamaan tomaattimurskapohjaiseen kastikereseptiin. Vaikka resepti ei avokadopastan kaltaista myrskyä vesilasissa synnyttänytkään, nousi siitäkin sen sortin haloo, että kauppojen hyllyt tyhjenivät reseptissä mainitusta Mutti-tomaattimurskasta. Koska Alén itse kertoi kastikkeen salaisuuden olevan laadukkaan murskan lisäksi sipulin hauduttamisessa, kehtasin aloittaa kastikkeen valmistamisen heti reseptin läpiluettuani – väärästä tomaattimurskasta! Toisin sanoen todellisesta menestyskastikkeesta ei minulla tämän kokeilun pohjalta ole kokemusta, mutta sen voin kertoa, että hyvää tämä oli. Hauduttelun arvoista.

Kannattaa siis kokeilla, ihan vaikka pastan kera sellaisenaan. Itselleni tuli nyt tarve päästä maistamaan tuota verratonta (?) Mutti-murskaa.

Tomaattikastike pastalle

IMG_63161 pieni sipuli
2 valkosipulinkynttä
oliiviöljyä kuullottamiseen
0,5 tl sokeria
400 g (Mutti)-tomaattimurskaa
2 dl vettä
0,5 dl punaviiniä
suolaa ja mustapippuria
(muutama pala appelsiininkuorta)
0,5 dl neitsytoliiviöljyä

Kuori ja hienonna sipuli ja valkosipuli, kuullota öljyssä matalalla lämmöllä vähintään 10 min. Näin rakennat makeuden.
Lisää mukaan sokeri ja puolet tomaattimurskasta. Anna hautua 10 min. Lisää loput murskasta ja vesi. Hauduta sekoittaen.
Pidä poreileva lämpö, jatka hauduttamista 15 min. ja lisää punaviini – eli tuo happamuus kastikkeeseen. Sekoita koko ajan.
Kun kastike on sakeaa, lisää suolaa ja pippuria myllystä, hifistelyversiossa myös hiukan appelsiininkuorta. Mausta rohkeasti.
Ota kastike sivuun, sekoita joukkoon oliiviöljy. Älä keitä enää. Se tuo täyteläisyyden kastikkeeseen.
Sekoita kastike esimerkiksi keitettyyn spagettiin heti, kun pasta on valutettu. Siis heti. Ei päälle, vaan sekaisin.

Tunnelmallinen lukutoukka osa 4: Minun, sanoi orava

Kirjoitettu by Kaisa

Eräät lastenkirjat ovat ansainneet paikkansa suosikkilistallani ihan vain kuvituksellaan. Ne ovat niin miellyttäviä katsella, että tarinallakaan ei oikeammin ole merkitystä. Minun, sanoi orava on esimerkki tällaisesta.

minun-sanoi-oravaRachel Bright: Minun, sanoi orava 
Kustannus-Mäkelä, 2017
Suom. Katariina Kallio
The Squirrels Who Squabbled
Orchard Books, 2017
Kuvitus: Jim Field

On syksy, juuri se aika jolloin talvivarastojen pitäisi olla pullollaan, kaiken valmiina pitkän ja kylmän ajan selättämiseksi. Vaan mitä tekee Oili, oravista huolettomin? Kiikkuu keinussaan, suruitta, huolitta, ruokakaapit tyhjillään.

Kun Oili lopulta ymmärtää tilanteensa, hän äkkää oksalla kesän viimeisen männynkävyn. Mutta sen on terävillä silmillään huomioinut eräs toinenkin, Sadan Kävyn Sakari. Alkaa lennokas kaksintaistelu, jossa vaakalaudalle laitetaan miltei henkikulta – yhden kävyn tähden. Loppu onkin sitten sangen klassinen ja tietysti onnellinen.

Minun, sanoi orava on aivan ihastuttava kirja. Tosin jo yksin sen kuvitus pistäisi minut sanomaan näin ja tarina jääkin tällä kertaa kakkoseksi. Ei sekään huono ole, sellainen opettavainen ja omalla tavallaan ihan hauskakin. Mutta nuo Jim Fieldin kuvat; yksinkertaisesti parhautta. Jos taiteilija ei vielä ole tuttu, neuvon ehdottomasti kääntymään samaisen tekijäkaksikon aiemmin ilmestyneen Kyllä, sanoi koala -teoksen puoleen. Näitä kuvia ei koskaan voi katsella liikaa.

Intian makuinen kikhernecurry

Kirjoitettu by Kaisa

Helppoakin helpommat arkiruoat olivat jälleen päivän teema, kun valikoin sopivaa kasvisruokapuolen edustajaa tehtävälistalleni. Pienen omatoimihetken asian ajattelulle uhrattuani päätin kuitenkin turvautua apuvoimiin ja otin esiin viime aikojen kasviskeittokirjasuosikkini, Lisää kasvisruokaa koko perheelle. Sieltä se taas löytyi, mukavan maukkaan lopputuloksen tuottava resepti, jonka ainekset sattuivat majailemaan kaapeissa jo valmiiksi. Tästä tulikin mieleen, että vaikka olen sangen kaukana hamsterista – miltei kaiken suhteen – on tietynlaisen perusvaraston ylläpitäminen osoittautunut ruoanlaittoa suuresti helpottavaksi tekijäksi, varsinkin nykyään, kun erilaisia aterioita saa olla suunnittelemassa koko ajan.

IMG_6270Mutta kikherneisiin ja curryyn palatakseni totean ainoastaan, että ruoka oli hyvää. Ei mitään kovin ihmeellistä, mutta maukasta, oivallista tiistaisyötävää. Ruokaa, joka valmistuu ahkeran apukokin häärätessä lattiatasossa omiaan – enemmän ja vähemmän kiellettäviä asioita – ja vaatiessa tuon tuosta seuraneitiä milloin lukemaan, milloin leikkimään. Siis helppoa.

Tapani mukaan tein kuitenkin reseptiin pieniä muutoksia vaihtaen osan kikherneistä kesäkurpitsaan ja lisäkeriisin ohraan. Valokuvailu ei tällä kertaa tuottanut toivottua tulosta, joten kuva oli lainattava teoksen kuvituksesta.

Näin. Hyvää.

Intialainen kikhernecurry

4 annosta

IMG_62601 keltasipuli
0,5 dl rapsiöljyä
2 tl kurkumaa
2 tl juustokuminaa
2 tl jauhettua korianteria
0,5-1 tl chilipippuria
2 tlk (6-7 dl) kikherneitä (minä korvasin puolet tästä kesäkurpitsalla)
2 dl tomaattimurskaa (tai 3-4 tuoretta tomaattia hienonnettuna)
1-2 dl vettä
(suolaa maun mukaan)

Lisäksi:
ohraa/riisiä valinnan mukaan
paahdettuja kookoshiutaleita
tuoretta korianteria
limeviipaleita

Keitä ohra/riisi pakkauksen ohjeen mukaan.
Hienonna sipuli. Kuumenna öljy vokkipannussa tai korkeareunaisessa paistinpannussa. Lisää sipuli, kurkuma, juustokumina, korianteri sekä chilipippuri ja kuullota.
Kääntele kikherneet (ja kuutioidut kesäkurpitsat) joukkoon.
Lisää tomaattimurska ja vesi. Keitä vähemmäksi noin 15 min. Lisää veden määrää, jos haluat juoksevampaa kastiketta.
Mausta mahdollisella suolalla ja lisää halutessasi chiliä.
Mikäli haluat kastikkeen höysteeksi paahdettua kookosta, kuumenna (valurauta)pannu liedellä ja kaada desin verran kookoshiutaleita pannuun. Sekoittele, kunnes hiutaleet alkavat saada väriä ollen koko ajan tarkkana. Tämä ei vie kuin muutaman hetken.
Tarjoile kikhernecurry ohran tai riisin kera kruununaan paahdettu kookos, tuore korianteri ja limettiviipaleet.