Pikku-Kokin keittiöstä osa 1: Let the ”soseilu” begin!

Kirjoitettu by Kaisa

No niin, Pikku-Kokki on tullut syömärin ikään. Tai onhan hän jo jokusen kuukauden pikku hiljaa tutustunut ”oikean” syömisen maailmaan, mutta nyt puolivuotiaana tuo elämänalue on auennut huomattavasti laajemmin. Ja minä olen päässyt käsiksi niin vauvanruokakeittokirjoihin kuin muutamiin hauskoihin alan blogeihinkin.

Heti alkuun todettakoon, että vauvanruokablogia Tunnelmallisista ei ole tulossa. Koska Pikku-Kokki kuitenkin vähintäänkin meidän laillamme nykyelämäämme vaikuttaa, on mielestäni hauska idea lisätä tänne silloin tällöin jokunen resepti myös hänen makumaailmoistaan. Tuomarina toimii P-K itse; jos hän tykkää, voidaan postata, jos ei, jätetään väliin. Huomautettakoon kuitenkin, että jälkeläisellämme ei rima ole kovinkaan korkealla, tähän mennessä ovat tainneet kelvata sörsseleistäni joka ikinen – lukuun ottamatta erikoista vesimeloni-puolukkavälipalaani. No, ihmekös tuo, rajansa kaikella. Eli juu, tuomaroin minä itsekin näitä postausvalintojani.

img_0479-versio-2Hyvänä aasinsiltana edellä mainitusta vesimeloni-puolukkakokeilustani päästään nyt esiteltävään puolukka-porkkanasoseeseen, jota päätin testata, koska pakastimestamme löytyy paljon sokeroimattomia puolukoita ja uskon kotimaisten marjojen voimaan. Toki pikkuinen mieluiten popsisi vaikka joka päivä banaania ynnä muita makeuksia välipalakseen, mutta tämäkin kotimainen vaihtoehto sai suun aukeamaan tasaisen kiivaaseen tahtiin. Suositan!

P.S. Pikku-Kokki ensi kertaa avoimessa päiväkodissa: Siellä oli Brion mehiläinen, jossa suuntuntuma kaksin verroin samaisen merkin koiralelua ”häntäisempi”. Eipä tarvinnut kaveri mitään muuta viihtyäkseen. On tuo vauvan suu sitten ihmeellinen kapine. Ja eipä taida olla ihme, että ”the soseet” maistuvat niin hyvältä, kun sitä tuntuvat tekevän lähes kaikki muutkin asiat maan ja taivaan välillä.

Puolukka-porkkanasose

2 dl valmista sosetta

Huom! Ainesosien määrät ovat viitteellisiä, itse suhteutin ne niin, että puolukoilla lähinnä kirpsakoitettiin porkkanan makeutta.

img_0478-versio-24 porkkanaa
2,5 dl puolukoita

Pese, kuori ja paloittele porkkanat. Keitä kypsiksi.
Soseuta porkkanat sauvasekoittimella lisäten joukkoon hieman keitinvettä.
Soseuta myös puolukat.
Yhdistä soseet.

Runsaskätisen riisinkeittäjän kelpo kepponen: paistettu riisi

Kirjoitettu by Kaisa

Koska yksi vaikeimpia tehtäviä ruoanlaitossa tuntuisi olevan niinkin yksinkertainen asia, kun lisäkkeen valmistaminen määrällisesti oikeaksi suhteessa aterian pääasiaan, on hyvä olla varastossa muutamia perushyviä tapoja tavallisimpien lisäkkeiden jatkokäyttöön. Tällä kertaa piti päästä eroon liiallisesta riisistä, joka löysikin tiensä ihan mukiinmenevään ruokalajiin, paistettuun riisiin.

img_0449Tämäntyyppistä riisiruokaa olen joskus syönyt alan ammattilaisten valmistamana, mutta itse en koskaan aiemmin ole moista valmistanut. Mielestäni lopputulos, joka syntyi monia löytämiäni ohjeistuksia yhdisteltyäni, oli hyvä. Tosin kinkun tilalta ensi kerralla on syytä käyttää vaikkapa hyvin maustettua kanaa tai jotakin muuta hieman makumaailmaltaan potkivampaa lihaa.

Kaikki äitini reseptit -blogista luin, että paistettuun riisiin on hyvä käyttää juurikin vähintään edellisenä päivänä keitettyä riisiä, joten tätä varten ei riisiä kannata alkaa keittelemään – jos ei sitten tee sitä edellisenä päivänä. Samaisesta ohjeistuksesta löytyi myös idea seesamiöljyyn, joka toimi mainiosti. Kalakastiketta, jota tämän ruokalajin kohdalla monessa lähteessä hekumoitiin, minulla ei sitä vastoin ollut, joten jouduin tyytymään Hoisin-kastikkeeseen. Siitä, minkälainen makuelämys tämä ruoka olisi ollut kalakastikkeella voideltuna, minulla ei siis ole tietämystä, mutta Hoisin sopi keitokseen mielestäni hyvin. Käyttäkää mitä käytätte.

Eipä siis muuta, kuin avokätisesti riisiä keittelemään, seuraamukset ovat mainiot.

P.S. Riisinhän voi kierrättää myös pakastimen kautta, jos sattuu, että ihan heti ei tee mieli riisiruokaa uudestaan.

Paistettu riisi

3-4 annosta

img_04435-10 dl eilistä keitettyä riisiä
1 sipuli
1 porkkana
puolikas paprika
1 tl inkivääriraastetta
2 rkl öljyä
2 rkl seesamiöljyä
100-150 g ylikypsää (saunapalvi)kinkkua tai muuta kypsää lihaa, suosittelen hyvin maustettua
3 kananmunaa
Hoisin-kastiketta
suolaa ja mustapippuria

Kuori ja silppua sipuli. Kuori porkkana ja tee siitä kuorimaveitsellä ohutta nauhaa. Pilko paprika ja raasta kuorittu inkivääri.
Kuumenna wokki- tai laakea paistinpannu. Kaada pannulle öljyt, sipuli, porkkana, paprika ja inkivääri. Paista hetki ja lisää riisi. Kun riisi on kauttaaltaan kuumaa, lisää kypsä liha ja anna kaiken kuumentua. Tämän jälkeen tee pannun keskelle reikä työntäen riisiseos pannun reunoille.
Vatkaa kananmunat kevyesti ja kaada ne keskelle pannua. Sekoittele ja anna kananmunien hyytyä kokkeliksi. Sekoita kokkeli sitten riisiseoksen joukkoon ja mausta Hoisin-kastikkeella. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa hiukan suolaa ja mustapippuria.

Juustokakku suklaakonvehtien ystävälle – tai niiden kanssa kiemurtelevalle

Kirjoitettu by Kaisa

img_0428-versio-2Tiedätkö ne suklaarasiat, joita jouluna tuodaan ja viedään edestakaisin, ja joiden rippeitä kuitenkin useimmiten jää pyörimään pöydille vielä runsaasti joulun jälkeenkin? Suosikkimaut ehkä napsitaankin suoraan suuhun, mutta ne vähemmän mieleiset usein jäävät vaille käyttötarkoitusta. No, eivät enää ainakaan meillä, sillä nyt niille on löytynyt uusi sijoituspaikka; ne voidaan piilottaa juustokakun sisään, johon ne sopivat kuin voisilmä puuroon. Toisin sanoen tekevät siitä kaksinverroin maukkaampaa.

Resepti tähän makeaan riperuokaan löytyi Maku.fi -sivustolta ja sen on kehitellyt Perinneruokaa Prkl -blogisti Mika. Hyvä idea, tälle tulee varmasti käyttöä myöhemminkin. Lisäksi tämä tuntui jotenkin erityisen hyvältä paistetun juustokakun ohjeelta, yleisesti ottaen nimittäin preferoin enemmän hyydytettyjä sellaisia.

Konvehtijuustokakku

Vuoallinen (ø noin 20 cm)

img_0426Pohja:
200 g Digestive-keksejä
50 g voita

Täyte:
400 g (philadelphia) tuorejuustoa
1 dl sokeria
1 dl kermaa
0,5 dl perunajauhoja
1 kananmuna
300 g suklaakonvehteja (määrä on suuri, maisteluvaraa piisaa)

Tee ensin pohja. Sulata voi. Murskaa Digestive-keksit hienoksi ja sekoita murskaan sula voi.
Taputtele taikina leivinpaperoidun irtopohjavuuan pohjalle tasaiseksi. Laita jääkaappin täytteen valmistuksen ajaksi.
Sekoita tuorejuusto, sokeri, kerma, perunajauhot ja kananmuna yhteen. Älä kuitenkaan vatkaa, ettei täytteeseen pääse ylimääräistä ilmaa. Sekoita silti jämäkästi.
Ota irtopohjavuoka esiin ja asettele suklaakonvehdit pohjalle. Jätä niiden väliin kuitenkin rakoa, että täyteseos pääsee kaikkialle.
Kaada seosta irtopohjavuokaan varovaisesti, niin etteivät konvehdit liikahtele.
Paista juustokakkua 175-asteisessa uunissa 1 tunti ja 15 minuuttia.
Anna jäähtyä täysin ennen tarjoilua.

Riisin uusi koti; eli säästeliään Pikku-Rouvan pinaatti-kinkkupiirakka riisipohjalla

Kirjoitettu by Kaisa

img_0410Tässäpä taas oivallinen tapa käyttää ylijäänyttä riisiä – sillä kukapa sitä osaisi koskaan keittää juuri sopivasti. Samalla puhutaan ehkäpä maailmankaikkeuden helpoimmasta piirakkapohjasta eli kyseessä on todellinen säästeliään sekä tällä hetkellä rajallisesti ruoanlaittoaikaa omaavan Pikku-Rouvan riperuoka.

Hauska kokeilu, jonka täytettä suositan testaamaan, vaikka riisipohja ei tuntuisikaan houkuttelevalta vaihtoehdolta. Pohjasta taas oiva lisä sinne gluteenittomien reseptien aarrearkkuun.

Reseptin, jonka itse nappasin Arlan sivustolta ja tallensin tänne muunnellen on kehitellyt Hannan soppa -blogisti Hanna.

Pinaatti-kinkkupiirakka riisipohjalla

Vuoallinen (ø noin 26 cm)

img_0412Pohja:
5 dl kypsää riisiä
2 rkl seesaminsiemeniä
1 kananmuna

Täyte:
3 kananmunaa
2 dl täysmaitoa (minä korvasin kevytmaidon ja kerman sekoituksella)
2,5 dl pinaatinlehtiä
100 g fetajuustoa
1 dl juustoraastetta
suolaa
mustapippuria
200 g (ylikypsää saunapalvi)kinkkua

Paahda seesaminsiemeniä hetki pannulla. Sekoita riisin sekaan seesaminsiemenet ja kananmuna, painele seos sitten voidellun piirakkavuoan pohjalle ja reunoille. Esipaista 180 asteessa 15 min.
Vatkaa täytteen kananmunat ja maito sekaisin. Lisää seokseen pinaatinlehdet, hienonnettu fetajuusto ja juustoraaste. Mausta suolalla ja pippurilla.
Kuutioi kinkku. Levitä kuutiot esipaistetun piirakkapohjan päälle.
Kaada täyte kinkkukuutioiden päälle ja paista 180 asteessa noin 30 min. tai kunnes täyte on hyytynyt ja piiraassa on kaunis paistunut väri. Anna jäähtyä hetki ennen tarjoilua.

Nakkiruokaa… hmm…

Kirjoitettu by Kaisa

img_0294Pikku-Kokki on oppinut ryömimään. Rytmimunien karkaillessa hyppysistä hän mittarimatoilee sulavasti jo metrin poikineen ja viihtyykin jo huomattavasti paremmin omissa touhuissaan. Näinpä minulle liikenee hieman enemmän aikaa, aikaa tehdä vaikkapa nopea arkiateria.

Koiranilma. En suoriutunut kauppaan, joten tein mitä tehtävissä oli. Syntyi nakki-pastavuoka, ihan kelvollinen sellainen, varmasti ainakin monien lasten suosikki. Pikku-Kokki tosin vasta haaveilee tämänkaltaisista herkkuaterioista, mutta kuitenkin.

Nakki-pastavuoka

6 annosta

img_0298vettä
suolaa
250 g pastaa
2 sipulia
2-3 valkosipulinkynttä
muutama siivu pekonia / 2 rkl öljyä
500 g nakkeja
100 g (pakaste)parsakaalia / vihreitä papuja
100 g kirsikkatomaatteja
4,5 dl ruokakermaa (osa voi olla maustettua sellaista)
ruohosipulia (tuoretta / kuivattua)
mustapippuria
Santa Marian Pasta Rossa -mausteseosta
150 g juustoraastetta

Keitä pasta suolalla maustetussa vedessä ja valuta.
Kuori ja hienonna sipulit ja valkosipuli.
Paista pekonia hiukan pannulla ja lisää sen jälkeen nakit puoliksi leikattuina. Paista pekoni sekä nakit kauttaaltaan. Jos et käytä pekonia, kuumenna öljy pannussa ja lisää nakit.
Lisää sipulit, parsakaali / pavut ja kirsikkatomaatit. Kääntele hetki.
Kaada joukkoon kerma. Mausta ruohosipulilla, mustapippurilla ja Pasta Rossa -mausteoksella.
Sekoita joukkoon valutettu pasta, kaada seos uunivuokaan ja ripottele pinnalle juustoraaste.
Paista 200 asteessa noin 15 minuuttia.

Tunnelmallisia makuja ravintolamaailmassa luku 50: Ravintola Kolmon3n, fine diningia kalliolaiseen tyyliin

Kirjoitettu by Kaisa

Kuten varmasti on tullut selväksi, me harrastamme ravintoloita. Sen hieman alle parivuotisen kauden aikana, kun olen näitä ravintola-arvioitani tänne taltioinut, olemme ehtineet jo lukuun 50. Sitä ennen pitämästäni käsinkirjoitetusta versiosta löytynee lukuja toinen mokoma. Mutta huvinsa kullakin, me tuhlaamme ravintoloihin – emmekä me sitten oikeastaan muuhun tuhlaakaan, ajatelkaapa vastapainona vaikkapa blogin Ruokaa rippeistä -osiota…

Tähän asti olemme viettäneet ravintolailtoja pitkälti kahdestaan, tai viimeiset puoli vuotta tietysti kolmen kokin voimin, kun Pikku-Kokki on tullut mukaan kuvioihin. Nyt olemme kuitenkin jo kahdesti käyneet syömässä erittäin gastronomisesti valveutuneen tuttavapariskunnan kera. Valtavan hienoja kokemuksia molemmat, ehdotukset paikoille juuri tältä kyseiseltä pariskunnalta. Mahtavaa!

img_0307Ensimmäisellä kerralla ruokailimme Gastro Cafe Kalliossa, josta en valitettavasti napsinut kuvia, joten postauskin jäi kirjoittamatta. No, hyvä syy vierailla tuolla uudestaankin, oli nimittäin vallan maukas ilta. Tällä kertaa suunnistamme ravintolaan, joka kantaa nimeä Kolmon3n, sijaintinaan Kallio niin ikään. Hauska juttu tuttavapariskunnassamme on lisäksi se, että he ovat kalliolaisia ja johdattavat meidät näin uusista uusimpiin täytyy kokeilla -paikkoihin, onhan Kallio jo pitkään ollut suuressa nousukiidossa. Nyt alueelle on alkanut nousta myös fine dining -henkisiä ravintoloita, joista Kolmon3n yksi ensimmäisiä, jos ei jopa ensimmäinen. Astutaan sisään!

img_0308Torstaina viideltä Kolmas linja yhdessätoista on rauhallista. Paikalla on jokunen seurue, muutama muukin saapuu illan edetessä. Ravintolan 30 paikkaa eivät tänään täyty, mutta ilman pöytävarausta en paikalle uskaltaisi saapua. Kolmon3n on miljöönä kodikas, sellainen kantakaupunkilainen olohuone. Vaikka puhutaan fine diningista, ei farkuissa ja hupparissa paikalle saapuneena tunne oloaan orvoksi, päinvastoin. Samoin palvelu on alusta alkaen paikan ulkomuotoon sopivaa, rentoa mutta samalla erittäin asiantuntevaa ja ystävällistä. Näin lapsellisena ihmisenä mainittakoon myös, että vaikka tilaa ei ole liikaa, saadaan vaunut mukavasti järjestettyä pöydän viereen. Pisteitä tästäkin.

Päätämme aterioida pitkän kaavan mukaan, siis kokeilla mitä Kolmos3n kuuden ruokalajin maistelumenu pitää sisällään. Itseäni lukuun ottamatta seurueemme päätyy myös menuun suunniteltuun juomapakettiin, joka puolikkaana tarjoillaan mukavan huokeaan (15,00€) hintaan. Maistelumenu kustantaa 60,00€ maistelijalta.

img_0310Liikkeelle lähdetään keittiön lämpimällä tervehdyksellä. Eteemme tuodaan pienet höyryävät borssikeitot rinnallaan perunarieskaa, saaristolaisleipää, voita ja katajanmarjasuolaa. Nappi aloitus tällaiseen lumimyrskyiseen iltaan. Mikäli emme olisi päätyneet menuun, olisin valikoinut juuri tämän keiton alkuruoakseni. Olisin ollut tyytyväinen.

Ennen ensimmäistä virallista alkuruokaa koemme pienoisen pettymyksen: Aleksi tilaa menunsa ilman sieniä, jonka seurauksena img_0313meiltä kaikilta viedään mahdollisuus nauttia osterivinokasrisottoa. Haluavat tarjoilla kaikille samaa annoskateuden välttämiseksi. No, tilalle tuotu savustettu artisokka mustajuuren kera on myös maukasta. Mutta sitä risottoa olisi kuitenkin tehnyt mieli. Alkuruoista toinen, kalaohukainen seuralaisinaan juureskaviaaria ja mätiä on varsin mallikas sekin, oma tämäniltainen alkuruokasuosikkini. Erityisesti ohukaistaikinan pehmeys ihastuttaa.

Ensimmäisen pääruoan kohdalla pääsemme maistelemaan paahdettua nieriää. Annokseen sisältyy lisäksi kampasimpukka, yksi parhaita koskaan syömiäni sellaisia, sekä kyssäkaalia ja hernepyrettä. Kokonaisuuden kruunaa valkoviinivoikastike. Tämän jälkeen tuntuu siltä, että annokset vain paranevat mitä pidemmälle päästään.

Pääruoista toinen, se lihapuolen edustaja, on tästä ruokaretkestä se oma henkilökohtainen suosikkini. Kolmos3n burgerissa, josta me saamme eteemme hauskat miniversiot, luomu charolaisnaudanpihvi on paistettu juuri sopivan mediumiksi. Pihvin ohella sämpylän sisään on kätketty savustettua porsaan kylkeä, cheddaria, suolakurkkua, majoneesia ja salaatinlehti. Yksinkertaisesti hyvää. On muuten samalla ensimmäinen kerta, kun maistelumenu pitää sisällään burgerin. Ja taas: Listalta olisin valinnut pääruoakseni tämän, ja ollut valintaani aivan varmasti vähintäänkin tyytyväinen.

Ennen makeaa osastoa pääsemme tutustumaan Helsingin Meijerin Hakaniemi-nimeä kantavaan punahomejuustoon. Todella hyvää, ja yhdistettynä annoksen puolukkahillokkeeseen vieläkin parempaa. Minähän en juustoihminen ole, joten nämä ovat suuria sanoja.

img_0339img_0336Ennen virallista jälkiruokaa saamme herätellä makeanhimoamme ihastuttavalla tervehdyksellä keittiöstä. Karpalojäädykettä ja suolatoffeeta. Nam ja maiskis, tätä kun olisi saanut kokonaisen annoksen. Varsinainen jälkiruoka, Kolmos3n sekamelska, ei sekään hullumpi ole, mutta tällaisen armottoman sokerihiiren sydäntä tummasuklaamousse ei onnistu kinuskin tavoin viemään. Toki annos on kokonaisuutena hyvä – pidän näistä sekasotkuista, joita itsekin tapaan harrastaa – ja niin ikään erityisen kaunis.

Siis kaiken kaikkiaan todella suositeltava paketti, hinta-laatusuhteeltaan mainio. Kahdeksan ihastuttavaa annosta, kaikki tasoltaan vähintäänkin hyviä. Sain kaikkea sitä, mitä olisin listaltakin tilannut ja vielä paljon, paljon enemmän. Kun tähän lisätään se, että juomapaketin nauttineet kehuvat sitä erittäin laadukkaaksi, ei nokankoputusta taida todellakaan löytyä. Mitä nyt sitä risottoa olisi halunnut makustella, mutta katsottakoon tämäkin läpi sormien.

Lopputulemaksi tulkoon vaikka se, että Kolmos33n haluan mennä varmasti uudestaankin. Menkää tekin!

Ruoka: 4+/5
Tunnelma: 4+/5
Palvelu: 4+/5

Kokonaisuus: 4+/5

Jäähyväiset joulukinkulle vm. 2016 osa 2: vähän niin kuin italianpataa

Kirjoitettu by Kaisa

Kuten näiden jäähyväisten ensimmäisessä osiossa tulin maininneeksi, arvioimme menneenä jouluna ruokatarpeemme huomattavasti edellistä paremmin. Tähteitä jäi varsin maltillinen määrä. Nyt käyttöön lähtikin se joulukinkun toinen ja viimeinen ylijäämäpalanen.

img_0247Kinkun rippeistä valmistin simppeliä pataruokaa, sellaista Italia-tyylistä. Joulukinkku istui uuteen rooliinsa melko hyvin, vaikka ehkäpä lähtökohtaisesti suosittelisin käyttämään tähän ruokalajiin jotakin vielä ylikypsempää. Ja pastan pitäisi kyllä ehdottomasti olla rakettispagettia, eikä käyttämääni tummaa Nalle-pastaa.

No juu, tällainen vaivaton pikaruoka tällä kertaa. Syntyi miltei Pikku-Kokin sitterissä viihtymisaikana.

Italianpata kinkusta

4 annosta

img_0233350 g ylikypsää kinkkua
1 sipuli
1 valkosipulinkynsi
1 rkl öljyä
400 g tomaattimurskaa
3 rkl tomaattisosetta
4 dl lihalientä
2 dl rakettispagettia
300 g pakastekasviksia

Paloittele kinkku. Kuori ja hienonna sipuli sekä valkosipulinkynsi.
Paahda kinkkupaloja hetki pannulla. Lisää sipulit ja öljy ja anna pehmetä.
Kaada seos kattilaan ja lisää tomaattimurska sekä -sose, lihaliemi ja spagetit.
Hauduta 5 min. Sekoita joukkoon kasvikset ja kuumenna pata.

Tunnelmallisia makuja ravintolamaailmassa luku 49: Ravintola Bellevue; ihan oikea karhurasti seinään

Kirjoitettu by Kaisa

Kihlapäivän – jo viidennen sellaisen – illallispaikkaa valikoidessamme juolahti mieleen jo useita kertoja harkinnan alla ollut ravintola Bellevue, yksi Helsingin venäläisklassikoista. Oikeastaan siitä asti, kun viime keväänä illallistimme pääkaupunkimme toisessa kuuluisassa venäläisessä, ullanlinnalaisessa ravintola Saslikissa, olemme etsiskelleet sopivaa Bellevue-hetkeä. No, nyt oli sen aika.

img_0203Vuonna 1917 perustettu Bellevue, ”kaunis maisema”, on nököttänyt nykyisessä sijainnissaan Katajanokan Rahapajankadulla jo vuodesta 1922. Ravintola on Euroopan, villimpien väitteiden mukaan jopa maailman, vanhin yhtäjaksoisesti Venäjän ulkopuolella toiminut venäläinen ravintola. Historiaa siis löytyy. Vakiovieraana mainitaan aikoinaan marsalkka Mannerheim.

Saapuessamme ravintolaan lauantai-iltana kuuden tietämissä on tunnelma kutakuinkin heräilevä, taidamme olla illan ensimmäiset asiakkaat. Pian kuitenkin saamme seuraa toisesta joukkiosta ja koko muutamatuntisen vierailumme ajan ravintolaan saapuu hiljakseltaan uusia seurueita. Kovinkaan täydeksi paikka ei kuitenkaan illan aikana ehdi.

slide03-versio-2Ensimmäisenä huomio kiinnittyy ravintolan sisustukseen, joka vastaa toki osittain odotuksiani, mutta on kuitenkin huomattavasti pelkistetympi. Samoin sekä aterimet että astiat noudattelevat samaa kruusailematonta linjaa. No, luulenpa että tämäkin ajatus olisi mahdollisesti jäänyt ajattelematta, mikäli verrokkina ei olisi aiemmin mainittu ravintola Saslik, lattiasta kattoon krumeluuri kokonaisuus. Näiden kahden vertailuahan ilta piti paljon sisällään, oli se sitten tarkoitus tai ei. Toisaalta eipä kai tuosta haittaakaan ole, ovat varmasti monesti toistensa kilpakumppaneina.

Mutta pääasiaan eli ruokaan. Alkuruoan kohdalla puntaroimme borštš-keiton ja zakuškalajitelman välillä. Päädymme molemmat zakuškalajitelmaan. Koska aikomuksenamme on ruokailla kolmen lajin verran, päätämme jakaa yhden lajitelman. Hyvä näin; annos on nimittäin suuri, alkupalaksi vieläkin hiukan normaalia suurempi, vaikka syöjiä on kaksi. Ruhtinaallisen kokonsa lisäksi lajitelma on myös makujensa puolesta vertaansa vailla. Löydämme edestämme ainakin suolakurkkua, smetanaa ja hunajaa, hatšapuri-piirakkaa, pikku blinin ja mätimoussea, lämminsavustettua sekä graavattua lohta, naudankieltä, ankkaa, broileripateeta ja sieni- sekä hapankaalisalaattia. Muutamien lajikkeiden nimet eivät jääneet mieleeni, joten jätän ne mainitsematta. Yhteensä meitä hemmotellaan joka tapauksessa miltei parilla kymmenellä erilaisia makuja. Lajitelman hinta on 19,00€, ehdottomasti hintansa väärti. Enpä muuten ihmettele, miksi valtaosassa etukäteen lueskelemistani arvioista kirjoiteltiin pelkkää positiivista Bellevuen lauantaipäivisin tarjoilemasta zakuškapöydästä. Luulenpa, että se lukeutuu meidänkin ravintolalliseen tulevaisuuteemme…

img_0217Pääruokien kohdalla suurimmat odotuksemme kohdistuvat Aleksin karhuannokseen. Ruokalista lupailee pitkään haudutettua karhunpaistia taikinoidussa ruukussa (55,00€). Ja sitä se todella on, aivan oikeaa karhunpaistia, mureaa ja makoisaa, vallattoman hyvään kastikkeeseen käärittynä. Mutta: ei tätä karhuksi tunnistaisi, luulisimme naudaksi, jos pitäisi lähteä arvailemaan. Tämä ei tietenkään ole ravintolan vika, on vaan jotenkin hassua todeta, miten tavalliselta tuon metsiemme kuninkaan liha maistuu. No, nyt on ainakin oikeutettua piirtää se karhurasti seinään, vaikka jo Saslikin kohdalla näin taisimme tehdä. Aleksin silloin nauttimat karhufrikadellit eli eräänlaiset lihapyörykät eivät kuitenkaan olleet vielä näin ”oikeaa” karhunlihaa.

img_0212Mitä omaan pääruokaani, grillattuun siikaan yrttilapšan ja merirapukastikkeen kanssa tulee, olen ehkä himpun verran pettynyt. Lisäke, jota ravintola kutsuu lapšaksi on hauska uusi pastatuttavuus. Tätä ulkonäöltään riisimäistä orzo-pastaa haluan ehdottomasti valmistaa itsekin. Myös kastike on hyvää, mutta itse kala jää hieman vaatimattomaksi esitykseksi. Hintaansa (27,80€) nähden kovin pienikin tuo palanen mielestäni on.

img_0226Jälkiruoaksi valikoimme molemmat uunijäätelöä Malakov (9,80€). Annos on jättihyvä suklaakakkupohjineen ja marenkeineen. Kuoren pinnalla vielä kruunuksi kinuskikastiketta. Nam! Kyytipojaksi jälkiruoalle tilaan teetä venäläiseen tapaan hunajan ja vadelmahillon kera (3,50€).

Tällainen kokemus siis tällä kertaa. Muutaman viinilasilisäyksen jälkeen illallisen hinnaksi tulee 162,50€, joka on mielestäni melko maltillinen. Ainoa tyyris annos on karhu, mutta se sallittakoon. Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi – pääruoka-annoksen pienuudesta huolimatta. Sitä paitsi totinen tosi on se, että kuitenkin pahinta on lähteä ravintolasta kotiin liian täydellä vatsalla. Tästä siis pisteet Bellevuelle; Saslikin kohdalla tilanne oli juuri tuo edellä mainittu, vaikka annoksia ei syönyt edes kokonaan.

Lopuksi en voi vastustaa pientä venäläisklassikoidemme vertailua. Pisteet tunnelmasta ja palvelusta menevät Saslikille sen autenttisuuden, sykähdyttävän miljöön sekä trubaduuriesitysten vuoksi. Ei palvelussa tosin Bellevuenkaan kohdalla moittimista ole, pikemminkin päinvastoin. Ja mainittakoon tässä kohtaa, että lämpimästi voin suositella paikkaa myös lastenvaunujen kanssa liikkuville. Pikku-Kokki menopeleineen huomioitiin oikein hienosti. Parempaa ruokaa yhden kokemuksen perusteella saa Bellevuessa – vaikka ei se tosin huonoa Saslikissakaan ollut. Molemmissa voisin vierailla uudestaan; Bellevuessa kokeilisin tosin lauantain zakuškapöytää.

Kyllä venäläinen ruoka on hyvää. Seuraavaksi täytynee kääntää nokka kohti Caloniuksenkatua ja astella sisään ravintola Troikkaan, Helsingin kolmanteen mieleen tulevaan venäläiseen.

Ruoka: 3+/5
Tunnelma: 3+/5
Palvelu: 4/5

Kokonaisuus: 3+/5

Puolivuotiaan Super-Ukkelin ”Black Bomb” -suklaakakku, maidoton ja munaton herkkupala

Kirjoitettu by Kaisa

Kun tammikuu taapertelee kohti puoliväliään, valmistaudutaan Kotikolossa juhlistamaan Pikku-Kokin puolivuotista taivalta. No, ei mitään suureellista tähän kohtaan, vain pienet kahvikutsut – kesällä juhlitaan sitten kunnolla Ukkelin saavuttaessa ensimmäisen kokonaisen kynttilänsä.

Jonkin verran kahvittelijoita olemme kuitenkin puolivuotispäiville kutsuneet, joten niin ikään kahvileiville löytyi jälleen tarvetta. Hyvä niin, leivontahammasta nimittäin kolotteli sopivasti. Näinpä aloittelin jo hyvissä ajoin ja leivoin tämän hieman erikoiselta vaikuttavan suklaakakun pakastimeen odottamaan tulevaa.

Itse hyvin vähän erikoisruokavalioille sopivia vaihtoehtoja leiponeena koin yllätyksenä, miten helppoa se itse asiassa onkaan. Maidoton ja munaton kakku syntyi helposti ja oli vielä vallan hyvääkin. Suosittelen ehdottomasti testaamaan, mikäli tällaista erikoisempaa vaihtoehtoa etsiskelee. Tai miksei ihan muutenkin, ehkä tämä hiukan terveellisempääkin on. Ainakin suklaakakuksi.

Valokuvaa itse kakusta ei tällä kertaa minulta sattuneista syistä löydy, mutta kakku nyt ei niin kummoiselta näyttänytkään, sellaiselta perussuklaakakulta. Maku oli huomattavasti ulkonäköä parempi. Jos kuitenkin haluaa visuaalisen kokemuksen tulevasta, kannattaa kurkata Helenan Hella -blogiin, josta reseptin nappasin. Kiitos tästä; tämä ohje jää ainakin omiin arkistoihini tulevaisuuden varalle.

Loppiaista itse kullekin toivotellen!

”Black Bomb” -suklaakakku

Vuoallinen (ø noin 20 cm)

Pohja:
2,5 dl vehnäjauhoja
3 rkl kaakaojauhetta
1 tl leivinjauhetta
0,5 tl suolaa
2,5 dl sokeria
1 tl valkoviinietikkaa
2 tl vaniljasokeria (1 tl vaniljauutetta)
5 rkl öljyä
2,5 dl vettä

Kuorrutus:
40 g voita (tai maidotonta margariinia)
2 rkl kaakaojauhetta
2,5 dl tomusokeria
1 tl vaniljasokeria
3 rkl kahvia

Sekoita kaikki kuivat aineet keskenään.
Tee kolme koloa. Laita yhteen koloon etikka, toiseen vaniljauute, jos sitä käytät ja kolmanteen öljy. Kaada lopuksi päälle vesi. Sekoita tasaiseksi.
Paista 175 asteessa 30-40 min. kunnes tikulla kokeiltaessa, tikkuun ei tartu taikinaa.
Kakun paistuttua tee kuorrutus.
Sulata voi ja anna sen jäähtyä hieman. Lisää sokerit ja kaakao. Lisää kahvia sen verran, että kuorrutuksesta tulee sopivan juoksevaa mutta kuitenkin paksua.
Kaada kuorrutus vielä hieman lämpimän kakun päälle, jotta se leviää vielä tasaisesti.

Nalleperhe sukeltaa kasvisminestroneen

Kirjoitettu by Kaisa

Uusi vuosi. Onpa hauska nähdä, mitä tämäkin tuo tullessaan. No, elämyksiä ruokapöydän ääressä nyt ainakin, mikäli tätä foorumia ajatellaan. Rakkauden täyteistä ruoanlaittoa. Pikku-Kokin ensimmäisiä ”oikeita” aterioita, koko perheen yhteisiä ruokahetkiä. Ravintolailtoja. Uusia keittokirjoja. Tuskin maltan odottaa.

2016 oli hyvä vuosi, enemmän kuin hyvä. Tapahtui niin suuria asioita, että parempaa en tästä alkaneesta uskalla toivoa. Mutta toivonpa eri tavalla ikimuistoista kuitenkin – ja uskon että tämä tulee toteutumaan.

img_0115Uusi viikko. Joulun ja uudenvuoden juhla-ateriat houkuttavat erilaisten patojen äärelle. Terveellinen arkiruoka tuntuu ihastuttavalta vaihtoehdolta, odotettavissa oleva pakkasrintama saa ajatukset ajautumaan kohti höyryäviä keittokulhoja. Siis laitetaanpa tilaukseen keittoateria, sellainen sopivasti arkisen askeettinen.

Edellä mainittujen mielitekojen ohjastamana päädyin valmistamaan kasvisminestronekeittoa. Extrasöpöilyksi ostin Torinon Nalle-pastaa, jolle uskoisin olevan Kotikolossa tulevaisuudessakin käyttöä.

Jep. Mukava keitto, johon lisäpoweria kaipaavat voivat lisätä vaikkapa pekonia tai kinkkua.

Pakkaspäiviä odotellen!

Kasvisminestrone

4 annosta

img_01191 sipuli
2 valkosipulinkynttä
2 tl oliiviöljyä
1 porkkana
400 g valkoisia papuja tomaattikastikkeessa
2 rkl tomaattisosetta
1 l kasvislientä
0,5 tl rouhittua mustapippuria
1,5 dl (pieniä) makaroneja
200 g pakasteherneitä
200 g pakasteparsakaalia

Pinnalle:
tuoretta basilikaa
parmesaania

Kuori ja hienonna sipuli ja valkosipulinkynnet. Kuumenna öljy kattilassa. Kuullota sipuleita miedolla lämmöllä muutaman minuutin ajan.
Kuori ja leikkaa porkkana pieniksi kuutioiksi. Lisää kattilaan. Sekoita hetken aikaa ja kaada joukkoon pavut. Lisää tomaattisose, kasvisliemi, pippuri, pasta sekä herneet ja parsakaalit.
Keitä kunnes pasta on kypsää. Tarkista maku ja tarjoile esimerkiksi basilikalla ja parmesaanilla koristettuna.