Pikku-Kokin keittiöstä osa 6: Bolognesea ilman bolognesea

Kirjoitettu by Kaisa

img_0848Lauantai-aamupäivän tiimellyksessä keittelin Pikku-Kokille kastiketta bolognesen tapaan. Noudattelin jonkun verran Luomuruokaa lapselle -opuksen ohjeistusta muutellen sitä kuitenkin syömärillemme sopivammaksi. Ja itse asiassa poistinhan minä jauhelihankin eli ei tämä mitään bolognesea ole, mutta samaan tapaan valmistettua kuitenkin, joten kutsutaan sitä nyt näin. Mielestäni on nimittäin helpompi tehdä erilaisia kasvispatoja sekä -kastikkeita ja lisätä syömisvaiheessa mukaan kuutio lihaa, kanaa tai kalaa. Tai sitten tarjota ihan sellaisenaan, kasvisateriana. Monipuolisempaa näin.

Tästä bolognesettomasta bolognesesta tuli mielestäni ihan maukasta ja samaa mieltä tuntui olevan Pikku-Kokki. Suositan kokeilemaan.

Alla oleva resepti on siis oma sovellukseni, sovellelkaa tekin mielenne mukaan. Itse lisäsin keitokseen riisiä, mutta pasta tai kuskus toimisivat varmasti vähintäänkin yhtä hyvin.

Lihaton bolognese

Annosten määrä riippuu lisäkkeistä sekä vauvan ruoka-annosten koosta. Itse keitin riisiä pakkauksen mukaan yhden annoksen, jolloin bolognesea tuli 6 keskikokoista vauvan annosta.

img_0864pala juuriselleriä
1 porkkana
1 sipuli
1 valkosipulinkynsi
200 g tomaattimurskaa
1 dl tomaattimehua (minä korvasin vedellä)
0,5 rkl balsamiviinietikkaa
0,5 tl kuivattua oreganoa
mustapippuria
1 dl herne-maissi-paprikaa
tuoretta persiljaa

Lisäksi:
riisiä/pastaa/kuskusia
liha-/kana-/kalakuutioita
tuoretta persiljaa

Kuori ja raasta juuriselleri ja porkkana, hienonna kuoritut sipulit.
Laita kattilaan raasteet, sipulit, tomaattimurska, tomaattimehu ja mausteet. Anna hautua vähintään puoli tuntia. Lisää loppuvaiheessa herne-maissi-paprika ja viimeisenä tuore persilja.
Soseuta tarvittaessa tasaiseksi ja tarjoile valitsemiesi lisäkkeiden kera.

Broileria, fetaa ja spagettia vuoassa, vähän niin kuin lasagnen tyyliin

Kirjoitettu by Kaisa

Taas oli varastoihin kerääntynyt niin monipuolisesti erilaisia rippeitä, että sain mukavan arkiruoan syntymään ilman kauppareissua. Muutama päivä sitten paistetut broilerit ynnä jälleen kerran ylitsevuotavaisella kädellä keitetyt spagetit solmivat maukkaan liiton tässä fetalla ja halloumilla kruunatussa spagettivuoassa, joka kootaan kerroksittain lasagnen tapaan.

img_0824Tähän reseptiin kannattaa tarttua. Mikäli juustokastike ei jostakin syystä kiinnosta, voi broilerikastiketta syödä ihan sellaisenaankin esimerkiksi riisin kera ja vaikkapa annostella sekaan nuo makua tuovat fetat ja/tai halloumit.

Resepti on peräisin MyllynParhaalta, mitä nyt sitä hieman tuunailin varantojemme mukaan.

Broileri-feta-spagettivuoka

4 annosta

img_0836175 g spagettia

Broilerikastike:
200 g broileria (Liha voi olla maustamatonta tai maustettua, jauhelihaa, suikaleita tai fileitä. Itse käytin basilikamarinoituja suikaleita, jotka toimivat tässä mainiosti.)
1 sipuli
200 g tomaattimurskaa
3 valkosipulinkynttä
1 dl vettä
puolikas kanaliemikuutio (tai 0,5 rkl kasvisfondia)
100 g herne-maissi-paprikaa
0,5 tl currya
0,5 tl rouhittua mustapippuria
1 tl basilikaa tai rakuunaa

Valkokastike:
25 g voita
0,5 dl hiivaleipä- tai vehnäjauhoja
4 dl maitoa
0,25-0,5 tl viherpippuria
150 g fetajuustoa (itse korvasin osan tästä halloumilla)

Pinnalle:
juustoraastetta

Keitä spagetit pakkauksen ohjeen mukaan jättäen ne kuitenkin hiukan al denteksi.
Valmista sitten broilerikastike. Kuori ja hienonna sipuli sekä valkosipulinkynnet. Paista broilerit (mikäli käytät fileitä, paloittele ne ensin) ja lisää hienonnettu sipuli, tomaattimurska, valkosipuli, kanaliemi ja herne-maissi-paprika. Mausta kastike ja anna sen hautua valkokastikkeen valmistuksen ajan.
Valmista valkokastike. Sulata voi, lisää jauhot ja vatkaa maito vähitellen kastikkeeseen. Anna kiehua muutama minuutti. Ota kattila pois levyltä, mausta ja lisää juusto kuutioituna. Mikäli käytät halloumia paista se ennen kastikkeeseen lisäämistä öljyssä pannulla.
Levitä voideltuun, laakeaan uunivuokaan puolet kanakastikkeesta ja sen päälle puolet spageteista ja sitten puolet valkokastikkeesta. Tee toinen samanlainen kerros. Painele paistos tasaiseksi ja ripottele pinnalle vähän juustoraastetta. Kypsennä paistosta 225-asteisen uunin keskitasolla 25–35 min.

Pikku-Kokin keittiöstä osa 5: Muuttuvainen pata minestronen tyyliin

Kirjoitettu by Kaisa

img_0761Pikku-Kokille keitellyn ruoan jatkojalostaminen aikuisempaan makuun jatkuu. Tällä kertaa postauksen virallisena aiheena on minestronen pata vauvalle, jatkeena sen lopusta syntynyt keitto, sellainen vauvoilta kielletty versio.

Onnistumisprosentti oli jokseenkin mainio; Pikku-Kokki popsi omaansa kuin parempaakin herkkuruokaa, aikuisten annos maistui makoisalta sekin – ja ihan aikuistenruoalta. Suosittelen kokeilemaan vaikka ihan vauvattakin. Vauvalle pataa valmistettaessa on kuitenkin hyvä huomioida, että reseptissä herneet – itse käytin tosin maissia – jätetään kokonaisiksi, mikä ainakaan meidän hampaattoman herramme kohdalla ei ollut se paras ratkaisu. Toisin sanoen, mikäli syöjällä ei ole hampaita, suosittelen kaiken muun paitsi spagettien soseuttamista. Pata maistuu hyvin ihan näinkin, mutta sekaan voi toki lisätä liha- tai broilerisosekuution.

Reseptin vauvapataan löysin jo taannoin mainitsemastani Matleena Lahden Luomuruokaa lapselle -kirjasta, johon tulen varmasti vielä palaamaan. Jatkeen kehittelin itse.

Eipä sitten muuta kuin minestronen pariin koko perheen voimin!

P.S. Uusi keksintöni nyt, kun jääpalamuotit ovat alkaneet tuntua jo hiukkasen liian pieniltä, on pakastaa Pikku-Kokin annoksia silikonisiin muffinssivuokiin, joista irrottaminen ja suurempaan kannelliseen pakastusastiaan siirtäminen sujuu helposti. Bonuksena saa hauskan näköisiä muffinssiruokia.

Minestronepata

4 annosta (vauvanruoka-annoksia huomattavasti enemmän)

img_0768-versio-2img_07728 dl vettä
500 g porkkanaa
1 palsternakka
1 sipuli
1-2 valkosipulinkynttä
1 dl tomaattipyreetä (tomaattimurska toimi myös mainiosti)
(1 tl ruokosokeria)
0,5 tl timjamia
mustapippuria
1 dl spagettia
2 dl herneitä / maissia

Lisäksi aikuistenversioon:
tuorejuustoa
suolaa

Kuori ja pilko porkkanat, palsternakka ja sipulit.
Kiehauta vesi ja lisää joukkoon juurekset, sipulit, tomaattipyree ja mausteet.
Anna kiehua, kunnes kasvikset ovat kypsiä.
Soseuta keitto sauvasekoittimella ja lisää joukkoon pätkitty spagetti ja herneet. (Myös herneet kannattaa tosin joissakin tapauksissa soseuttaa.)
Anna keiton kiehua noin 10 min. ja tarjoile.

Jatka koko perheen versioon lisäämällä keittoon tuorejuustoa, suolaa ja reilummin muitakin mausteita.

Italialaisen illan avaus: paahdettu tomaattikeitto (ynnä DIY-jäätelö, joka on tekemisensä väärti ja sinänsä siis poikkeuksellinen)

Kirjoitettu by Kaisa

Lauantaina vietimme italialaista iltaa, tai no, lähinnä valmistimme italialaista ruokaa. Siis tomaattikeittoa, pizzaa ja jäätelöä, aika klassinen setti. Mutta hyvä sellainen.

img_0742Mistä teille ajattelin tällä kertaa vinkata, on paahdettu tomaattikeitto, jota siis nautimme alkupalaksi. Keitto oli maukasta ja kuten tomaattikeitto nyt yleisestikin ottaen, erittäin helppo valmistaa. Ainoa mitä oikeastaan tarvitaan on aikaa, sellainen reilu tunti. Todettakoon kuitenkin, että ihan tällaisenaan keittoa ei kannata nautiskella, vaan se vaatii ehdottomasti rinnalleen kumppanin. Reseptin löysin Culinarista -blogista, jossa keitto tarjoiltiin buffalo mozzarellan kera. Minä valmistin sille pesto-ranskankermasilmän, joka toimi mainiosti sekin ja oli näin alkuruoasta puhuttaessa ihan riittävä vaihtoehto. Mikäli keittoa aikoo syödä pääruokana, tuo mozzarella lienee paikallaan. Ja jokin vaalea leipä. Vinkkinä vielä kesää ajatellen, että tämä toimii varmasti hyvin myös kylmänä, gazpacho-tapaan nautittuna. Ja pizzoista puheen ollen, me käytimme keittoa sen sopivan rakenteen vuoksi myös pizzapohjissa tomaattikastikkeen tilalta, joka teki pizzoista entistäkin parempia. Siis monipuolinen keitto, uskaltaisin väittää.

Keiton lisäksi esittelen teille vielä ekstrahelpon tavan tehdä jäätelöä, mikäli DIY-jäätelö kiinnostaa. Otan tämän ohjeen esiin ihan siitä syystä, että aikoinaan itse jäätelöitä tehtaillessamme totesimme homman kaikkea muuta kuin tekemisensä väärtiksi. Hankalaa ja lopputulokseltaan melko mitäänsanomatonta. Kun meille sitten iski toinen ”jäätelökausi”, ostimme ihan koneenkin, mutta se siitä, tuosta turhakkeesta luovuimme melko nopeasti. Alla oleva jäätelöohje toimi kuitenkin hienosti ja tuotti helposti hyvänmakuista jäätelöä. Maun lähteenä ovat maustetut rahkat eli niistä mieleisiään valikoimalla voi tuottaa paljonkin erilaisia jäätelöitä. Koska rahkat eivät kuitenkaan ole mauiltaan kovin voimakkaita, voi makua tosin lisätä esimerkiksi makuaromeilla tai mitä esimerkiksi itse käyttämääni sitruuna-lakritsiin tulee, lakritsijauheella. Mutta toimivat siis hyvin näinkin. Kiitos jäätelöideasta menee Pekoni ja porkkana -blogille.

Kyllä ne italialaiset osaavat – ainakin ruokarintamalla.

Paahdettu tomaattikeitto

4 pääruoka- / 6 alkuruoka-annosta

img_07341,5 kg kypsiä tomaatteja
3-4 punaista paprikaa
4 valkosipulinkynttä
2 keltasipulia
1 mieto punainen chilipalko
oliiviöljyä
sokeria
suolaa
mustapippuria
iso nippu tuoretta basilikaa
(vettä, 1 kasvisliemikuutio)

Lisäksi:
buffalo mozzarellaa / pestolla maustettua ranskankermaa
vaaleaa leipää

Huuhtele tomaatit ja leikkaa puoliksi. Asettele puolikkaat leikkauspinta alaspäin leivinpaperilla vuoratulle pellille. Tomaateista saattaa valua nestettä paiston aikana, joten kannattaa valita pelti, jossa on reunat.
Kuori valkosipulinkynnet, leikkaa ne keskeltä kahtia ja lyö niitä kevyesti veitsen lappeella. Laita kynnet tomaattien päälle. Lorauta päälle kunnolla oliiviöljyä ja ripottele hieman suolaa ja sokeria.
Huuhtele paprikat ja chili, poista siemenkodat ja leikkaa paloiksi.
Kuori sipulit ja leikkaa paloiksi.
Laita paprikat, chili ja sipulit uunivuokaan ja lorauta päälle oliiviöljyä ja ripottele suolaa.
Laita tomaattipelti uunin keskitasolle ja paprika-sipuli vuoka uunin alaosaan. Paista kasviksia uunissa 200 asteessa noin tunti. Tomaattien kuuluu paahtua pinnasta, mutta jos ne alkavat tummua liikaa, laske lämpötilaa.
Ota kasvikset uunista ja kaada ne kattilaan. Lisää nippu basilikaa ja aja keitto sauvasekoittimella tasaiseksi. Lisää tarvittaessa hieman vettä ja kasvisliemikuutio. Anna kiehua hetken aikaa ja tarkista maku. Lisää tarvittaessa suolaa, pippuria ja/tai sokeria.
Annostele keitto lautasille, lorauta pinnalle oliiviöljyä ja nauti valitsemiesi lisukkeiden kera.

Helppo jäätelö

8 annosta

img_07933,3 dl kuohukermaa
400 g maustettua rahkaa
1 dl glukoosisiirappia
0,5 dl sokeria

Lisäksi makua vahvistamaan:
nestemäistä aromia / sopivaa jauhetta, kuten lakritsijauhetta / vaniljan siemeniä

Vaahdota kerma. Lisää rahka, glukoosisiirappi ja sokeri. Sekoita.
Kaada seos pakastuksen kestävään muovirasiaan tai vuokaan (tilavuus noin 1,5 l). Voit pakastaa jäätelön myös pienemmissä annoksissa, esimerkiksi silikonisissa muffinssivuoissa, kuten itse tein. Näistä annokset on helppo irrottaa suoraan tarjolle esimerkiksi jäätelöannoksiin.
Pakasta peitettynä vähintään 4 h. Nosta jäätelö huoneenlämpöön noin 15 min. ennen tarjoilua.

Pikku-Kokin keittiöstä osa 4: Ensikertaa samasta padasta

Kirjoitettu by Kaisa

img_0696Kokeilinpa sitten ensi kertaa valmistaa koko perheelle sopivaa ruokaa. Kyseessä oli vauvalle suunnattu peruna-ohrapata, josta käytin osan ”aikuisten” sosekeittoon. Koska annos oli sen verran pieni, aikuistenruokaa tuli vain yksi annos, mutta tarkoituksenani olikin vasta kokeilla, miten tällainen samasta padasta kokkailu onnistuu.

Ihan hyvinhän kaikki lopulta päättyi, vaikka siinä vaiheessa, kun Pikku-Kokin ruoka oli valmista, ajattelin vielä vallan muuta. Keitos ei nimittäin maistunut oikein miltään. Hyvin maustettuna – Pikku-Kokkikin sai omaan annokseensa currya ja oreganoa – siitä kuitenkin tuli ihan hyvää.

img_0708Näinpä totesin, että esimerkiksi tuorejuustolla laventamalla ja reilusti maustamalla vauvan soseistakin saa kuin saakin hyvää sosekeittoa. No, eihän siihen mene puolta vuottakaan, kun koko perhe popsii jo periaatteessa samaa ruokaa.

Peruna-ohrapata menee hyvin sellaisenaan mutta on passeli myös lihan tai kalan kera. Ohjeen nappasin Matleena Lahden Luomuruokaa lapselle -teoksesta.

Peruna-ohrapata

vauvan annoskoosta riippuen noin 10 annosta

img_07110,5 l vettä
3 dl perunakuutioita
2 dl kesäkurpitsakuutioita
puolikas varsiselleri
puolikas omena
0,5 dl rikottuja ohrasuurimoita
1 laakerinlehti
3 maustepippuria

Lisäksi maustamiseen esimerkiksi:
oreganoa ja/tai muita yrttejä
currya
paprikaa

Kiehauta vesi ja lisää joukkoon kuoritut ja paloitellut perunat sekä paloiteltu kesäkurpitsa, varsiselleri ja omena. Lisää sekaan myös ohrasuurimot, laakerinlehti ja maustepippurit.
Keitä kypsäksi noin 30 min. Poista laakerinlehti ja pippurit.
Soseuta ainekset tarvittaessa sopivaksi ja mausta haluamallasi tavalla.

Pikku-Kokin keittiöstä osa 3: Vauvan yleispätevä makaronipata lihan tai kalan kumppaniksi

Kirjoitettu by Kaisa

Pikkuhiljaa ollaan lipumassa kohti tilannetta, että aamu- sekä iltapuurojen ja lounaan lisäksi Pikku-Kokin päiväohjelmaan olisi sisällytettävä niin päivällinen kuin välipalakin. Seitsemän kuukauden ikä tarkoittaa viittä ateriaa – ja minulle runsaasti vauvantuoksuista keittiöaikaa.

img_0668-versio-2Jotta vauvakokkailusta saisi parhaiten tehot irti, valmistan pikkuherralle tietysti annoksia pakastimeen. Aluksi keitin kasviksia sellaisinaan, soseutin ja pakastin jääpalamuoteissa, mutta nyt kun Pikku-Kokki on tutustunut raaka-aineisiin jo laajasti, olen voinut siirtyä sekoituksiin. Lihat ja kalat olen kuitenkin vielä valmistanut erikseen, sillä mielestäni on hyvä vaihdella proteiinin lähdettä päivittäin, vaikka lisäke sattuisikin olemaan sama. Lisäksi Pikku-Kokin yhä edelleen jatkuvat vatsavaivat ovat rajoittaneet jonkin verran, esimerkiksi kaalit ja sipulit ovat meillä vielä pannassa, joten vauvakeittokirjoja olen käyttänyt lähinnä osviittaa antamaan.

img_0654Idean seuraavaan makaronipataan nappasin Päivi Enarvin ja Jaana Koskenniemen Kotiruokaa vauvalle -opuksesta. Muokkasin sen Pikku-Kokin vatsalle sopivaksi ja jätin edellä mainitusta syystä lihan lisäämättä, sillä mielestäni tämä sopii myös kalan kumppaniksi. Liitän alle myös edellä mainitusta kirjasta poimitut ohjeistukset kala-, liha- ja broilerikuutioiden valmistukseen. Näitä on sitten näppärä lisäillä näiden yleispätevyyksien joukkoon ja saada ateriakokonaisuuksiin vaihtelua. Toki tämä makaronipata menee ilman proteiinilisääkin päivän kasvisaterian kohdalla.

Makaronipata

6 dl valmista sosetta

img_0663200 g porkkanaa
50 g palsternakkaa
100 g kukkakaalia
4 dl vettä
1 dl tummaa makaronia
2 dl pakasteherneitä

Pese, kuori ja paloittele porkkanat ja palsternakka. Pese ja lohko kukkakaali.
Kiehauta vesi. Lisää ensin porkkanat ja keitä hetki. Lisää sitten palsternakka ja keitä toinen hetki. Lisää kukkakaalilohkot sekä makaronit ja keitä, kunnes makaronit ovat miltei kypsiä. Lisää lopuksi herneet ja keitä kunnes kaikki raaka-aineet ovat kypsiä.
Lisää keittämisen aikana hieman vettä, mikäli se tuntuu loppuvan.
Soseuta raaka-aineet pienen keitinvesimäärän kera.
Tarjoile sellaisenaan tai lisää mukaan jokin proteiinin lähde.

Kalasosekuutiot

noin 30 palaa

img_0694500 g kalafileetä tai noin 700 g ruodollista kalaa
2,5 dl vettä
pieni pala sipulia
2 laakerinlehteä
tilliä

Paloittele kalafilee niin, että se mahtuu kattilaan.
Mittaa kalapalojen päälle vesi. Keitä miedolla lämmöllä ja kuori muodostuva vaahto pois.
Lisää sipuli ja laakerinlehdet. Keitä noin 10 min. kunnes kala on kypsää. Kypsä kala on pehmeää ja siitä irtoavat ruodot helposti.
Anna kalan jäähtyä keitinvedessään.
Nosta jäähtynyt kala keitinvedestä ja siivilöi liemi.
Poista kalasta mahdolliset ruodot tarkasti ja soseuta keitinvettä apuna käyttäen.
Pakasta sose jääpalalokerikossa ja siirrä jäätyneet kuutiot kannelliseen rasiaan.

Lihasosekuutiot

noin 30 palaa

500 g vähärasvaista lihaa
5 dl vettä
sipulia, laakerinlehteä ja maustepippuria keitinveden maustamiseksi

Pyyhi liha talouspaperilla tai huuhtele se tarvittaessa nopeasti kylmällä vedellä. Paloittele.
Pane lihapalat kattilaan. Mittaa päälle vettä sen verran, että lihapalat juuri ja juuri peittyvät. Kiehauta vesi, vähennä lämpöä ja kuori muodostunut vaahto pois. Keitä liha kypsäksi, 20-120 min. lihalaadun mukaan. Kypsä liha on pehmeää, ja tikulla pistettäessä lihan neste on kirkasta.
Ota keitinvesi talteen. Soseuta liha lisäten keitinvettä soseuttamisen helpottamiseksi.
Pakasta sose jääpalalokerikossa ja siirrä jäätyneet kuutiot kannelliseen rasiaan.

Broilerisosekuutiot

noin 30 palaa

500 g maustamatonta broilerinlihaa
puolikas porkkana
pieni pala sipulia
4,5 dl vettä
2 laakerinlehteä

Paloittele broilerinliha. Pese, kuori ja paloittele kasvikset.
Pane lihapalat kattilaan ja mittaa päälle vesi. Keitä hiljalleen ja kuori muodostuva vaahto pois.
Lisää laakerinlehdet ja kasvikset ja keitä noin 20 min. kunnes liha on kypsää. Kypsästä lihasta mahdolliset luut irtoavat helposti.
Anna lihan jäähtyä keitinvedessään.
Siivilöi liemi ja poista luut.
Soseuta liha käyttäen keitinvettä soseuttamisen helpottamiseksi.
Pakasta sose jääpalalokerikossa ja siirrä jäätyneet kuutiot kannelliseen rasiaan.

Lihariisipasteija, joka kyllästyi pukeutumaan lehtitaikinaan

Kirjoitettu by Kaisa

Lehtitaikina ei ikinä ole ollut minun juttuni. Asiat, joita lehtitaikinasta tehdään eivät kuulu ruokasuosikkigalleriaani. Joulutortut jäävät leipomatta, samoin oikeastaan pasteijat, viinerin tilalta valitsen aina pullan. Kauhukokemus oli, kun Tallinnassa ihanaista omenajälkiruokaa odoteltuani eteeni kannettiin kolme valtavaa lehtitaikinakimpaletta, joiden sisälle oli ujutettu inahduksen verran omenasisältöä – ainakin kaksi jäi syömättä.

img_0626Lehtitaikinan sisälle piilotetut asiat ovat kuitenkin mielestäni yleensä maukkaita: luumuhillo, nam, samoin pasteijoiden täytteet. Viineristäkin olisi kiva saada vain se vaniljakreemi. Outoa, moni varmasti ajattelee, mutta tämänpä innoittamana syntyi seuraava lihariisipiirakka, jonka täytteessä lihariisipasteijoiden perustäyte hillosipuleilla paranneltuna saa seurakseen munariisipasteijoiden kananmunan. Pinnalle smetanan rippeistä ja maidosta sekoiteltu kastike ynnä juustoraastekuori ja se alkaa olemaan pitkälti siinä. Kun jauhelihakin on peräisin ylimääräisistä jauhelihapihveistä ja kananmunaviipaleet siitä hetkestä, kun totesin, että Pikku-Kokki ja kananmuna eivät ainakaan vielä ole kavereita keskenään, ollaan aika pitkälti riperuoan ytimessä. Mutta sehän täällä osataan.

Kokeilkaapa siis tätäkin omituisuutta, johon riperuoka uppoaa kuin ankkuri mereen. (Olipa huono vertauskuva, mutta enpä keksinyt parempaakaan. Väsymys painaa, Pikku-Kokki jatkaa neljän kuukauden yöhulinoitaan – vaikka täyttääkin sunnuntaina jo seitsemän kuukautta…)

Lihariisipiirakka

Vuoallinen (ø noin 25 cm)

img_0629Pohja:
Annos piirakkataikinaa, esim. lähiaikoina mainostamaani talkkunataikinaa, jonka ohjeen löydät linkin takaa.

Täyte:
2 dl kypsää riisiä (määrät ovat arvioita, laitoin itse mitä sattui olemaan)
1 kovaksi keitetty kananmuna
3 pientä jauhelihapihviä (vaihtoehtoisesti noin 150 g paistettua ja maustettua jauhelihaa, jonka seassa voi paistaa puolikkaan sipulin silputtuna)
hillosipuleita maun mukaan
80-120 g smetanaa
0,5-1 dl maitoa
1 kananmuna
suolaa
mustapippuria
2 dl juustoraastetta

Valmista valitsemasi pohjataikina ja painele se voidellun piirakkavuoan pohjalle ja reunoille. Suorita mahdollinen pohjan esipaisto.
Pilko kananmuna ja sekoita se riisin joukkoon. Levittele seos piirakkapohjalle.
Mikäli käytät jauhelihapihvejä, murenna ne pieniksi ja levittele murut riisin päälle. Muuten levittele riisipedille jauheliha-sipulipaistos.
Lisää sitten hillosipuleita haluamasi määrä.
Sekoita keskenään smetana ja kananmuna. Ohenna seosta hiukan maidolla, jotta siitä tulee sopivan juoksevaa. Sekoita joukkoon myös juustoraaste. Mausta seos suolalla ja mustapippurilla.
Kaada smetana-kananmunaseos päällimmäiseksi piirakkaan.
Paista 175-asteisessa uunissa alatasolla noin 30-40 min. Paistamisen loppuvaiheessa voit nostaa piirakan hetkeksi ylemmäs kauniimman paistopinnan saamiseksi.

Tunnelmallisia makuja ravintolamaailmassa luku 51: Classic American Diner

Kirjoitettu by Kaisa

Classic American Diner, klassinen amerikkalainen ruokapaikka. Juu, siltä vaikuttaisi, ainakin näin ensisilmäykseltä. Kovin muovista, kovin värikästä, ”Fast Cars, Fast Service” huutaa mainosplakaatti seinällä.

img_0592Olemme kauppakeskus Jumbossa Vantaalla ja odottelemme pienessä jonontyngässä vuoroamme. Tuntuu hassulta tämä jonottaminen, kun ravintolassa on tyhjiä pöytiä poikineen. No, menee kai kulttuurin piikkiin tämäkin, rapakon takana tyhjään ravintolaan jonottaminen on kuulemma ihan tavallista. Ja onhan noilla naapureillakin jono, heiltä tosin puuttuvat tyhjät pöydät. Leikki leikkinä, emme me kovin montaa minuuttia joudu odottelemaan, että meidät saatellaan pöytään perusystävällisen palvelun kera. Ja loppu onkin silkkaa ”fast service” -toimintaa. Juomatilaus tullaan tekemään heti, ruokatilaus hyvin pian niin ikään. Annokset purjehtivat pöytään todella nopeasti ja ainakin jälkiruokalautasia kuikuillaan takaisin muutamaan otteeseen jo ennen kuin allekirjoittanut on ehtinyt omaansa viimeistellä.

img_0595Mitäpä meille sitten tarjoillaan? Pyrkimys täyttää periamerikkalaisuuden kriteerit heijastuu tottahan toki myös ruokalistalle. Ehdoton ykköstuote tuntuisivat olevan erilaiset hampurilaiset, joita pikaisen laskelman perusteella näyttäisi olevan saatavilla lähes 40 erilaista. Burgereita löytyy kokoluokissa S-XXXL, joista viimeksi mainittu tarkoittaa ainoastaan reilun kilon painoista ”Big Toweria”. Odotetusti sen syöjälle luvataan paikka suursyömäreiden kunniagalleriaan. Hampurilaisten ohella saatavilla on esimerkiksi siipiä, pihvejä, uuniperunoita, salaatteja ja voileipiä sekä tietysti jälkiruokia.

Päädymme molemmat purilaisiin, minä kana-halloumi -versioon (15,70€), Aleksi savuiseen Angus-pekoniin (17,70€). Ranskalaiset vaihtuvat lisäkesalaattiin, josta muuten veloitetaan euron – mielestäni mauton – lisähinta. Menee samaan ärsyttävyysluokkaan maksullisen hanaveden kanssa, jota täällä niin ikään nautitaan. Harmittaa, että unohdin tiedustella asiaa, olen nimittäin päättänyt juoda aina limonanttia tai jotakin muuta, mikäli vedestä täytyy maksaa.

img_0601Mutta ne purilaiset, ne ovat hyviä. Eivät mitään All-star -luokkaa, mutta hyviä kuitenkin. Oma kana-halloumini tarjoillaan avonaisena, toisin sanoen vain yhden sämpylän puolikkaan kera. Tämä on hyvä vaihtoehto, annoksesta tulee raikas, kun salaattia on paljon jo itse hampurilaisessakin. Myös lisäkesalaatti on kohtalaisen maukas ja annokseen kuuluva coleslaw minun makuuni, ei liian tönkössä majoneesissa uitettu. Grillattu halloumi nyt on aina hyvää ja chilihillo tuo mukavaa potkua annokseen. Ekstrapisteitä tulee sämpylästä, joka img_5035nuivasta ulkonäöstään huolimatta on todella pehmeää ja suussa sulavaa. Voisin syödä tätä uudestaankin. Myös Aleksi pitää annoksestaan, mitä nyt pekoni on osittain jätetty hiukan minimalistiselle paistoasteelle. ”Yksinkertaista ja hyvää sellaisenaan.” taisi olla hänen kommenttinsa.

img_0602Jälkiruokaosastolta valikoimme molemmat omenapiirakkaa (7,20€), lämpimänä vaniljajäätelön ja kermavaahdon kanssa tarjoiltuna. Ei mitään huumaavan hyvää, mutta makoisaa. Oivallinen valinta.

Kyllähän tässä Dinerissa voi uudestaankin ruokailla. Se tarjoili maukasta purilaislinjaa ihan mukavassa miljöössä. Palvelu niin ikään oli perusystävällistä, ei onneksi mitään yltiöamerikkalaista ulkokultaisuutta hohkaavaa. (Tämäkin tuli joitakin vuosia sitten koettua, kun vierailimme Hard Rock Cafessa Helsingissä.) Jos ei välitä siitä, että annokset on esillepantu vähän niin ja näin tai siitä, että jälkiruokalautanen on täynnä sormenjälkiä, voin ihan mielelläni suositella American Dineria vaikkapa rentoon viikonloppuruokailuun.

Ruoka: 3+/5
Tunnelma: 3/5
Palvelu: 3/5

Kokonaisuus: 3/5

Jättiläisen laskiaispulla: jotakin uutta, jotakin vanhaa, jotakin lainattua

Kirjoitettu by Kaisa

img_0619Yksi ainaisista makuasioista, joista riidellä, lienee laskiaispullan sisältö. Hilloa vai mantelimassaa, kermavaahtoa tottahan toki. Olenpa törmännyt sellaiseenkin vaihtoehtoon, jossa hillo-mantelimassa -dilemma oli ratkaistu tarjoilemalla pulla yksin kerman kera. Tylsää, sanon minä. No, minun kanssani tästä asiasta ei saa makukiistaa aikaiseksi, sillä minä pidän niin ikään mantelimassasta kuin hillostakin, enemmänkin olen itse joutunut solmuun itseni kanssa: kumpaa, kumpaa, KUMPAA?! Siispä ratkaisin pulman joitakin vuosia sitten: molempia. Ja runsaasti kermavaahtoa.

Edellisen alustuksen myötä lienee helppo ymmärtää, että seuraava laskiaispullakakku puhutteli minua. Mantelimassaa, hilloa ja kermaa, vieläpä vaniljalla maustettuna, se on siinä.

img_0612Idea tähän jättiläisen laskiaispullaan, jossa vanha perinne saa uuden muodon lainautui Kinuskikissalta. Resepti löytyi hänen useasti käyttämästäni teoksestaan Kinuskikissa taikoo klassikot uuteen muotoon. Samoin tällä kertaa joudun nolona myöntämään, että kuvat valmiista leivonnaisesta ovat peräisin samaisesta opuksesta, itselleni kun sattui pieniä kuvausteknisiä ongelmia. Mutta kakun toteutin kuitenkin alusta loppuun, sen vannon.

Laskiaispullakakku oli hyvää ja toteutukseltaan sangen yksinkertainen. Pientä säätöä aiheutti ainoastaan se, että kaupasta en löytänyt paksua vaniljakastiketta. Jouduin ostamaan vaahdotettavaa, josta syystä vaahdotuksen jälkeen minulla oli täytettä liikaa suhteessa liivatteen määrään. No, ihan hyvin täyte näinkin kiinteytyi, mutta suosittelen silti reseptissä mainittua paksua vaniljakastiketta. Toinen hiukan kinkkinen kohta oli mantelimassahunnun asettelu kakun päälle, mutta siitä saan syyttää itseäni ja sitä, että kaulitsin mantelimassan liian ohueksi ja suureksi levyksi.

Maukas kakku siis, hyvä aloitus laskiaispullakaudelle!

Laskiaispullakakku

12 annosta
Huom! Kakun voi tehdä koristelua myöten valmiiksi ja edellisenä päivänä ja minusta tämä myös kannattaa, sillä kakku maistui vieläkin paremmalta pullan imettyä kunnolla itseensä ympäröiviä ainesosia.

img_0613Pohja:
noin 600 g pullapitkoa

Kostutus:
2 dl maitoa
2 tl vaniljasokeria
0,75 tl kardemummaa

Täyte:
5 liivatelehteä
4 dl kuohukermaa
1 vaniljatanko
500 g paksua vaniljakastiketta
0,5 dl vettä
230 g vadelmamarmeladia

Kuorrutus:
500 g mantelimassaa

Koristelu:
kaakaojauhetta
raesokeria / valkoista sokerimassaa

Valitse pyöreäreunainen kulho (lasinen tai muovinen), jonka tilavuus on noin 3 litraa. Vuoraa kulho tuorekelmulla.
Laita liivatelehdet likoamaan kylmään veteen.
Mittaa kulhoon kerma. Halkaise vaniljatanko pituussuunnassa ja kaavi sisältä siemenet kerman joukkoon. Vatkaa vaahdoksi.
Kaada toiseen kulhoon vaniljakastike. Kuumenna vesi kiehuvaksi ja sulata joukkoon liotetut ja kuivaksi puristetut liivatteet. Sekoita liivatevesi vaniljakastikkeeseen. Yhdistä seos kermavaahdon kanssa.
Yhdistä kostukkeen ainekset keskenään.
Leikkaa pullasta viipaleita ja muotoile niistä sopivia paloja kulhon pohjan peittämiseksi. Älä kuitenkaan peitä kulhon reunoja. Kostuta maustetulla maidolla. Levitä päälle vadelmamarmeladia ja vaniljatäytettä. Tee kaksi seuraavaa kerrosta samaan tapaan.
Laita päällimmäiseksi pullakerros ja kostuta. Peitä kelmulla ja nosta jääkaappiin hyytymään noin kolmeksi tunniksi.
Kakun hyydyttyä poista päällä oleva kelmu ja kumoa kakku tarjoilulautaselle. Poista kelmu ympäriltä.
Kauli mantelimassa tomusokeria apuna käyttäen 2 mm paksuksi levyksi. Nosta levyn kakun päälle ja muotoile sen ympärille. Leikkaa ylimääräinen kuorrute pois alareunasta.
Siivilöi kakun päälle kaakaojauhetta ja ripottele pinnalle raesokeria. Voit myös muotoilla sokerimassasta kulmikkaita paloja ”raesokeriksi” kakun päälle.

No more tölkkikarhu – vaikka siitä hyvä piirakka syntyikin

Kirjoitettu by Kaisa

Appivanhempien mukana meille kulkeutui tölkillinen karhua – siis lihaa, ei olutta. Mikään uusi tuttavuus karhu ei meille ollut; viimeisen vuoden aikana olemme maistelleet sitä kaksi kertaa ravintolassa ja kerran kotona, kotiversiota tuolloinkin tölkistä käsin. Ravintola-annoksista Bellevue veti ehdottomasti pidemmän korren karhupaisteineen, Saslikin karhufrikadellien jäädessä hiukan valjuksi kokemukseksi. Mitä tölkitettyihin kontioihin tulee, ensimmäisellä kerralla onnistuimme paremmin. Karhuburgerpihvit olivat tuolloin ihan maukkaita, niiden jäädessä tällä kertaa sille tasolle, että itse päädyin täyttämään burgerini perinteisellä jauhelihapihvillä. Tiedä sitten, mikä oli erona, mutta nyt liha maistui kummalliselta, rasvaiselta ja tölkkimäiseltä. Taisi olla eri merkkiä kuin viime kerralla. Tuolloin kyseessä oli karhusäilyke virolaisen Linnamäen tapaan, nyt en sattunut painamaan merkkiä mieleeni.

img_0573No siis, koska itse jätin karhupihvini syömättä, meillä odotteli yksi sellainen jääkaapissa jatkokäsittelyyn pääsyä. Päädyin helppoon ratkaisuun ja taiteilin mesikämmenen osaksi piirakkaa, tarkemmin sanottuna palsternakkapiirakkaa. Ohjeen täytteeseen nappasin Yhteishyvä-lehden sivustolta, oli muuten kyseinen piirakka voittanut jonkin sortin leivontakilpailun. Omaa lisääni oli tietysti karhu. Pohjana käytin taannoin esittelemääni jättihyvää talkkunapohjaa.

Voin suositella piirakkaa niin sellaisenaan palsternakkapiirakkana kuin karhullakin terästettynä. Karhu itsessään muuttui piirakkaan lisäämisen myötä huomattavasti paremman makuiseksi, joten mikäli tölkkilihaan vielä törmäämme, taidan suosiolla ujuttaa sen jonnekin ja jättää sellaisenaan syömiset muihin lihoihin.

Hyvä piirakka yhtä kaikki! Kyllä tähän varmasti muukin liha kelpaisi, jos karhua ei satu olemaan, eikä kasvisversio jostain syystä tunnu sopivan kuvioon.

P.S. Jälleen esittelyssä huippuleluja. Tällä kertaa kuvassa komeilee konttaava ja laulava nalle, jonka perässä oma mittarimatomme kiitää päivä päivältä kiihtyvällä tahdilla.

Karhu-palsternakkapiirakka

Vuoallinen (ø noin 25 cm)

img_0569Pohja:
Annos piirakkataikinaa, esim. edellä mainittua talkkunataikinaa, jonka ohjeen löydät yllä olevan linkin takaa.

Täyte:
300 g palsternakkaa / 200 g palsternakkaa ja 100 g (karhun säilyke)lihaa
1 sipuli
2 dl ruokakermaa (osan voit korvata maidolla)
150 g voimakasta juustoraastetta
1-2 kananmunaa
0,5 tl suolaa
0,2 tl mustapippuria
2 rkl tuoretta timjamia

Valmista valitsemasi pohjataikina ja painele se voidellun piirakkavuoan pohjalle ja reunoille. Suorita mahdollinen pohjan esipaisto.
Pese ja kuori palsternakat. Keitä ne kokonaisina vähässä vedessä lähes kypsiksi.
Kuori ja kuutioi sipuli. Pehmennä se öljyssä pannulla. Sekoita sipulin joukkoon mahdollinen kypsä liha.
Leikkaa jäähtyneet palsternakat ohuiksi viipaleiksi.
Vatkaa kananmunat kermamaitoon ja sekoita joukkoon mausteet sekä juustoraaste.
Asettele pohjataikinan päälle ensin palsternakkaviipaleet, sitten sipuli-lihapaistos. Kaada päällimmäiseksi kananmunaseos.
Paista 175 asteessa uunin alatasolla noin 40 min.