Tunnelmallisia makuja

Tunnelmallisia makuja ravintolamaailmassa luku 21: Ravintola King’s Crown

Kirjoitettu 21 syyskuun, 2015 by Kaisa

Kuopio on ihastuttava kaupunki; erityisesti kesällä, mutta erotuksena moniin muihin kivoihin suomalaisiin KESÄkaupunkeihin, se vaikuttaa mukavalta muulloinkin – ja varsinkin silloin, kun saa asustaa hotellissa, jossa ”yllättäen” kohtaa aamiaispöydässä suurimman osan rakkaita sukulaisiaan ja tietää, että kohta päästään niihin maailman parhaisiin juhliin, eli häihin. Mutta juu; kyllä Kuopio on oikeasti kiva kaupunki, ihan sellaisenaan.

Muutama vuosi sitten teimme kesäretken Kuopioon. Kuten sanottu tämä vierailu jätti monenlaisia mukavia muistijälkiä ja näinpä esimerkiksi häiden aattoillaksi ravintolaa valikoidessamme poimimme joukosta sen yhden, johon viime kerralla olimme saaneet suosituksen. Hyvä suositus, pistänpä siis kiertoon.

Kuninkaankadulla maukasta valtikkaa heiluttaa musiikkikahvilaksi itsensä tituleerannut ravintola King’s Crown. Jo ulkopuolella vierailijat vastaanottavilla musiikkimiekkosilla on tietysti osansa asiaan, mutta ilman heitäkin paikan atmosfääri on sangen musiikillinen teemaan sopivine taustatahteineen ja pienine yksityiskohtineen. Varsin miellyttävää.

Runsaasti alku-, pää- ja jälkiruokavaihtoehtoja sisältävä ruokalista vaikuttaa kattavalta, joskin tämänkertaiset mielihalumme tekevät valinnasta helppoa. Minä suunnittelen itselleni salaattibaarista sopivan version Aleksin taas päätyessä talon burgeriin, ekstrapekonilla. Ranskalaiset vaihtuvat lisäkesalaattiin.

Itse olen annokseeni erityisen tyytyväinen, vaikka 18,90€ salaatista ehkä hiukkasen kalliilta tuntuukin. Kahdesta vaihtoehdosta valitsen salaatin pohjaksi monipuolisen vihersalaatin, päätäytteiksi paistettua lohta, jättiravunpyrstöjä sekä parsaa ja kastikkeeksi limeraitaa. Tästä yhdistelmästä todettakoon, että maut ovat vähintäänkin balanssissa. No, itsehän minä tämän suunnittelinkin. Aleksin tilanne on astetta heikompi chilimajoneesin jäädessä pitkälti mauttomaksi, pekonin juuri ja juuri paistetuksi ja lisäkesalaatin kastikkeettomaksi. Lopputulos on vain ”ihan hyvä”.

Mitä jälkiruokiin tulee Aleksi taitaa tällä kertaa viedä voiton fondanttinsa kera. Hiukan kateellisena katselen lusikan suklaalähteessä aikaansaamaa purkausta omaa kahden pallon annostani popsiessani, vaikka Peltolan jäätelöt toki maukkaita ovatkin. Varsinkin mangojäädyke miellyttää, suklaajäätelöä taitaa leimata se lajilleen tavanomainen, tylsyys.

Siis suosituksen arvoinen makumatka kaiken kaikkiaan; letkeän rento, hintatasoltaan keskiverto, kun kaksi ihmistä ruokailee pää- ja jälkiruoat hintaan 50,80€. Kun edellä kerrottuun lisätään parin vuoden takainen sekä ehdottoman mainitsemisen arvoinen ravintolakokemuksemme tästä kalakukkojen kaupungista, on vähintään yksi asia saanut selvyytensä: osaavat ne muutakin valmistaa, kuin niitä lentäviä leipomuksia.

Ruoka: 3+
Tunnelma: 3+
Palvelu: 3+

Kokonaisuus: 3+

P.S. Se toinen ravintola kantoi muuten nimeä Kummisetä.

Tunnelmallisia makuja ravintolamaailmassa luku 20: Ravintola Sandro – toinen kerta toden sanoo

Kirjoitettu 15 syyskuun, 2015 by Kaisa

Kun suuntaamme ravintola Sandron paljon puhutulle sunnuntaibrunssille, ovat odotukseni kieltämättä korkealla; muutama vuosi sitten koettu lounas on jättänyt makumuistiini herkullisen merkinnän, enkä sen koommin muista kuulleeni paikasta poikkipuolista sanaa, kehuja kylläkin.

Sitten viime kokemani huippusuosittu, alkuvuodesta 2013 avautunut Sandro on laajentanut toimintaansa ja käsittää nykyään kaksi ravintolaa, kun Kallion keidas on saanut rinnalleen Eiran Tehtaankadulla sijaitsevan vastaavanlaisen. Tämänkertainen vierailumme kohdistuu viimeksimainittuun, jossa tunnelma tuntuisi olevan pitkälti esikoisen kaltainen: tiivis ja täyteläinen, värikäs aina sisustuksesta lautaselle päätyviin ”asioihin” asti. Johtuneeko sitten Eiran ja Kallion vai brunssin ja lounaan välisestä erosta, en osaa sanoa, mutta tällä kertaa yleisilmapiiri on huomattavasti lounashetkeämme rauhallisempi, vaikka tyhjiä paikkoja on taaskin turha etsiä. Ilman varausta ei tänne kannata pyrkiä, eikä myöskään mikäli tavoitteena on nauttia intiimistä, kahdenkeskisestä ravintolatuokiosta, sillä hajurakoa naapuriin ei täällä pahemmin tunneta. Ehkäpä muutaman pöydän vähennys toisi hieman lisämukavuutta näin asiakkaan näkökulmasta…

Ruoka, joka Sandrossa noudattelee lähinnä pohjoisafrikkalaista ja lähi-itämaista linjaa, täyttää odotukset tai oikeammin jopa ylittää ne, sillä lounaskokemuksen perusteella, en osannut odottaa näin kattavaa jälkiruokavalikoimaa, joka käsittää kahdenlaista juustokakkua, suklaakakkua, omenapiirakkaa, rahkaa sekä Rocky Road -tyyppistä herkkua, joiden lisäksi löytyy kattava valikoima juustoja sekä herkkuja erikoisruokailijoiden tarpeisiin.

Ennen jälkiruokia tulevat kuitenkin salaatit, tahnat, leivät ja kasvikset, joiden runsaus jo yksin riittäisi tekemään tästä brunssista käymisen arvoisen, puhumattakaan siitä, kun palettiin lisätään lämpimät ruoat. Pitkään haudutettu lammas on suussasulavaa, lohen kuorrutus maukkaampaakin maukkaampaa, kasvismunakas sekä linssit toimivat myös. Kun näiden lisäksi hintaan (26,50€) kuuluvat vielä kahvi, minttutee sekä lasi kuohuvaa alkaa paketti olla aika lailla täydellinen. Samalla ajatus Lähi-idän keittiöstä sinä maailman parhaana saa taas mielessäni vahvistusta. Tänne on tultava uudestaan!

Ainoana miinuksena mainittakoon paremmin juomaan kuin syömään paikalle saapunut naapuripariskuntamme, jota luonnollisesti ei voida laittaa ravintolan piikkiin, kuten ei myöskään sitä, että kotimatkan saa taittaa tuli-syötyä-hieman-liikaa -olotilassa. Tai voipas: tekevät liian hyvää ruokaa!

Suositus siis selkeä.

Ruoka: 5
Tunnelma: 3+
Palvelu: 4

Kokonaisuus: 4

Aamuihminen

Kirjoitettu 14 syyskuun, 2015 by Kaisa

Minä olen todellinen aamuihminen. En oikeastaan ikinä herää kellon soittoon – vaan jo tuntikausia aikaisemmin – ja aamun ensihetket ovat minulle ehkä niitä kaikista hedelmällisimpiä aikoja, mitä luovuuteen tulee. Samoin liikuntasuoritukseni sijoitan oikeastaan poikkeuksetta aamuun.

Siitäkin huolimatta, että aamuisin minulla ei koskaan ole kiirettä, minuuttiaikataulutettua aamuohjelmaa pidän suoranaisena kauhukuvana, haluan asioiden tapahtuvan melko samalla tavalla; samanlainen aamupala – toki lukuisine hieman poikkeavine variaatioineen – Helsingin Sanomien seurassa Aleksin viettäessä vielä laatuaikaa höyhensaarilla, sitten erilaisia kirjoitustöitä ja tämän jälkeen päivästä riippuen joko töihin, kuntoilemaan tai muihin rientoihin. Näin ne seuraavat toisiaan, ihastuttavat, rutiinientäyteläiset aamuni.

Aamupalani keskeiset elementit ovat vuosia olleet jogurtti, erilaiset kuitujen lähteet sekä hedelmät, puuroista olen pitänyt aina. Huolimatta jo melko pitkään suosiotaan kasvattaneen raakaruokailun puitteissa vahvasti esilletuoduista tuorepuuroreseptiikoista en ole tullut kokeilleeksi ”virallista”, siis jääkaapissa yön yli, tapaa valmistaa sitä, vaan sekoittanut jogurttiini mitä milloinkin ja syönyt suihini samoin tein. Nyt asiaan on tullut muutos ja jo joitakin viikkoja olen metsästänyt herkullista tuorepuuroreseptiä, sangen vaihtelevin lopputuloksin. Samalla olen löytänyt tieni chia-siementen ihmeelliseen maailmaan ja todella tykästynyt noihin superterveellisiin pikkuruisiin muodonmuuttajiin.

Koska kyseessä on niin sanottu uuselintarvike, toisin sanottuna tuote, jonka käyttö ihmisravinnoksi on ollut vähäistä EU-alueella ennen toukokuuta 1997, suositellaan chian siemeniä käytettäväksi maksimissaan ruokalusikallisen verran vuorokaudessa – ymmärtääkseni lähinnä tuotteen vähäisen tutkimuksen vuoksi. Niin tai näin, itse uskon tämän tuotteen terveellisyyteen, mutta ehkäpä ruokalusikallista enempää ei päiväänsä tarvitsekaan yrittää sulloa, vaikutukset varmasti saavutetaan suhteellisen pienelläkin määrällä.

Eipä siis muuta, kuin chia-siementen kanssa leikittelemään!

Tässä muutama resepti, joista kaksi ensimmäistä löytyivät Karita Tykän Hyvää huomenta -raakaruokakeittokirjasta, kolmannen mukailin Uusia tuulia -blogin tarjoilemasta ohjeistuksesta. Kirjasta sen verran, että sen raikkaus vaatii ehdottomasti tulevaisuudessa tarkempaakin huomioimista, mikä sopii hyvin siihen, että ajatus raakaruoan valmistamisesta on alkanut kiehtoa ja kiinnostaa minua huomattavasti entistä enemmän. Näissä merkeissä tulen siis varmasti kirjoittelemaan vastaisuudessakin.

Kätevä kaurapuuro

1 annos

kaurahiutaleita
chiansiemeniä
mieleistäsi maitoa

Lisäksi:
kuivahedelmiä, kookosrouhetta, marjoja, kanelia, vaniljaa, raakakaakaota jne.

Kaada kannelliseen purnukkaan noin desi kaurahiutaleita. Lisää ruokalusikallinen chiansiemeniä ja sekoita. Kaada päälle maitoa sen verran, että hiutaleet peittyvät selvästi. Lisää mieleisesi lisukkeet ja sulje kansi. Jätä jääkaappiin yöksi.
Aamulla lisää halutessasi maitoa, sekoita ja nauti.

(Mustikka)hillo

reilu 2 dl valmista hilloa

2 dl mustikoita tai muita marjoja (itse tein sekoituksen mustaherukoista, mansikoista ja vadelmista)
1 rkl vettä
2 rkl chiansiemeniä
0,5 tl jauhettua vaniljaa
1 tl limetin mehua
0,5 rkl hunajaa

Pane marjat puhtaaseen kannelliseen lasipurkkiin, riko haarukalla ja lisää joukkoon vesi. Lisää joukkoon loput raaka-aineet ja sekoita huolellisesti. Sulje kansi ja pane jääkaappiin hyytymään. Chia sakeuttaa hillon hyytelöityessään.

Huom! Voit käyttää pakastettuja tai tuoreita marjoja, lisää tuoreiden kanssa noin 2 rkl vettä.

Vaniljainen tuorepuuro

1 annos

1 dl kaurahiutaleita
1 rkl chia-siemeniä
0,5 tl vaniljajauhetta
2 rkl maustamatonta jogurttia
1,5 dl (manteli)maitoa
lisukkeita oman maun mukaan, itse kokeilin Pirkan marja-gojimarjasekoitusta, joka toimi mainiosti

Sekoita edellisenä iltana kulhossa kaurahiutaleet, chia-siemenet ja vaniljajauhe. Lisää jogurtti ja maito ja sekoita tasaiseksi. Anna puuron turvota jääkaapissa yön ylitse. Tarjoile aamulla esimerkiksi hedelmien, marjojen, pähkinöiden ja/tai hunajan kera. Myös lakattoman lakkahillo sopii hyvin tuorepuurolle kumppaniksi.

Hellannupit kaakkoon

Kirjoitettu 10 syyskuun, 2015 by Kaisa

Lauri Tähkä: Hellannupit kaakkoon
Otava, 2015

Täytyy myöntää, että tällainen keittokirja, jonka reseptien takaa löytyy muusikko tai yhtä lailla joku muu täysin ruokaympyröiden ulkopuolelta tuleva julkisuuden henkilö, herättää minussa aina tietynlaisen varauksen. Sitä miksi näin on, en oikeastaan osaa sanoa, sillä lopulta nämä kirjat ovat useimmiten osoittautuneet mukaviksi vaihtoehdoiksi. Ohjeet ovat selkeitä, helppoja ja letkeitä, lopputulokset usein herkullisia. Ei välttämättä mitään viiden tähden gourmet-ruokaa, mutta väliäkös tuolla, tällaisiin tarpeisiin on helppo löytää omat teoksensa.

Tuore tapaus keittokirjarintamalla on Hellannupit kaakkoon, jossa keittotaitojaan esittelee muusikko ja lauluntekijä Lauri Tähkä. On hauska huomata, kuinka paljon henkilöstä oikeastaan kertookaan hänen tapansa laittaa ruokaa. Tähkä tuntuisi olevan terveellisen ruoan ystävä; kasviksia ja keittoja on paljon ja useiden reseptien kohdalla neuvotaan, kuinka niistä saa luotua kevyempiä versioita. Mutta ei tämä kuitenkaan mikään fitness-kirja ole, herkkuja sekä raskaampia liharuokia löytyy yhtä lailla. Siis toisin sanoen mukavan monipuolinen kattaus.

Hellannupit kaakkoon -teoksen lähtökohtana on miehen omien sanojen mukaan ollut ”enemmänkin tekemisen ilo ja rakkaus ruokaan kuin huippukikkailu tai supertaidokas osaaminen”. Mielestäni tämä pyrkimys tulee hyvin ilmi teosta lukiessa ja sen parissa puuhaillessa. Laurin omat ruokamuistot ja monessa kohtaa esiintuotu pohjanmaalaisuus tekevät siitä persoonallisen rakastavaisten madekeittoineen, unohtelijan rucola-uuniperunoineen ja ropsuineen. Viimeiseksi jätetty eräänlainen ylistys Nutellalle taas taitaa olla esimerkki ruoanlaiton ja reseptien luomisen yhtäläisyyksistä laulujen kirjoittamiseen… Mainittakoon vielä, että ei Tähkältä osaamistakaan puutu, löytyyhän taskusta myös ravintolakokin koulutus.

Mitä käytännön kokemuksiini tulee olen nyt testannut Förintien avokado-jokirapuleipää, poro-mozzarellaleipiä sekä täytettyjä munakoisoja. Kaikkia hyvällä menestyksellä. Näiden lisäksi Aleksi valmisti herttuan makaronilaatikkoa, joka toimi sekin oivallisesti.

Uskallan siis suositella ja ulottaa suositukseni kotikokeille sangen laajalla skaalalla: nuorille ja vanhoille, enemmän ja vähemmän ruoanlaittokokemusta omaaville, herkuttelijoille ja hieman kevyempää ruokavaliota suosiville. Laurin kanssa kannattaa kääntää hellannupit kaakkoon.

P.S. Näin keitto-ihmisenä odotan erityisesti tarkempaa tutustumista teoksen laajimpaan, ”nesteytystä”-osioon, jossa esitellään muiden muassa kolme erilaista sipulikeittoa. Näitä täytyy päästä vertailemaan…

Päivällinen Laurin lailla, Tähkän tyyliin – gerberoiden katveessa

Kirjoitettu 8 syyskuun, 201527 joulukuun, 2015 by Kaisa

Vaikka kesä tänä vuonna harmillisen lyhyeksi jäikin, taitavat suomalainen sielu ja ruumis olla siihen tapaan rakennettu, että syyskuun saapuessa pimenevine iltoineen, tuntuvat syksyiset enemmän arkiset ja paremmin viileneviin olosuhteisiin sopivat asiat jälleen omalla tavallaan miellyttäviltä. Illat omassa lämpimässä kotikolossa muuttuvat laatuajaksi, kynttilät ja kääriytyminen vilttiin pieniksi luksusmomenteiksi. Vapaapäivän viettää mielellään keittiössä, mielessään illallinen, jolla tehdä arjesta juhlaa.

Näinpä tein minäkin ja tällä kertaa innoittajanani toimi kukapa muukaan kuin Jarkko Tapani Suo, joka paremmin Lauri Tähkänä tunnetaan. Täytyy myöntää, että aivan heti en olisi osannut miestä keittokirjailijaksi veikata, mutta hyvinpä tuntuu sujuvan häneltä ruoankin kanssa taiteilu. Ateriamme maittavien alku- sekä pääruokien reseptit löytyivät nimittäin Tähkän tuoreesta opuksesta Hellannupit kaakkoon. Jälkiruoka, meille niin kovin mieluisa pappilan hätävara, sen sijaan syntyi Reseptikuningatar Kaisa Sillanpään Tähteistä tähdiksi -keittokirjan ohjeistuksen mukaan. Hyvää ja vielä entistäkin helpompaa sekä ekologisempaa, kun meille tutun tavan vastaisesti herkku valmistui tällä kertaa ilman uunia. Kerrottakoon lisäksi, että porkkanakakun pohjapalat toimivat tässä vallattoman hyvin, samoin samaisen kakun valmistuksen yhteydessä ylitse jäänyt kinuskikastike.

Toivottelen onnellisia arki-iltoja kynttilänvalossa. Pimeyden karkottaminen on yllättävän helppoa ja palkitsevaa; hymy toiselta riittää, silloin tällöin kotiin saattaa kävellä myös kaunis kukkapuketti.

Poro-mozzarellaleivät

2 annosta

50 g kylmäsavustettua poroa
0,5 rkl kurkkusalaattia
75 g kermaviiliä
pieni nippu tuoretta lehtipersiljaa
salaattia maun mukaan
muutama siivu mozzarellaa
rucolaa
2 viipaletta valinnaista leipää

Hienonna poro. Sekoita poro, kurkkusalaatti, kermaviili ja hienonnettu lehtipersilja keskenään.
Asettele leipäviipaleille salaattia, poroseosta ja mozzarellaviipaleet. Kruunaa rucolalla.

Täytetyt munakoisot

4-6 annosta

3 keskikokoista munakoisoa
450 g maustamattomia kanasuikaleita
1 sipuli
2 rkl oliiviöljyä
70 g tuoretta pinaattia
25 g kapriksia
200 g fetajuustoa (osan voit korvata mozzarellalla)
mustapippuria
suolaa
juustoraastetta

Pese ja halkaise munakoisot. Levitä ne uuninkestävään astiaan tai pellille leivinpaperin päälle.
Ripottele suolaa halkaistujen munakoisojen päälle ja itketä niitä noin 20 min. Siirrä sitten munakoisot 200-asteiseen uuniin 15 minuutiksi.
Valmista täyte. Hienonna sipuli, pinaatti sekä kaprikset, kuutioi feta.
Freesaa sipuli pannulla oliiviöljyssä ja paista kanasuikaleet siinä. Lisää muut ainekset.
Koverra paistetut munakoisot, lisää sisus pannulle täytteen joukkoon ja sekoita.
Mausta suolalla ja mustapippurilla.
Annostele täyte munakoison puolikkaille. Lisää päälle juustoraaste ja kypsennä munakoisoja 200-asteisen uunin keskiosassa noin 25 min.

Pappilan hätävara

2 annosta

2 dl pullaa tai kuivakakkua paloina
0,4 dl maitoa
0,2 tl vaniljasokeria
0,8 dl kuohukermaa / vaniljajäätelöä
0,2 rkl sokeria (mikäli valitset yllä olevista kuohukerman)
0,5 dl hilloa (osan tästä korvasin pakastamallani itsetehdyllä kinuskikastikkeella)

Kostuta pulla- tai kakkupalat vaniljasokerilla maustetussa maidossa.
Mikäli käytät kuohukermaa, vaahdota se ja mausta sokerilla. Muuten paloittele vaniljajäätelö.
Kokoa kerroksittain kaikki ainekset jälkiruokamaljoihin tai laseihin ja anna maustua jääkaapissa hetki ennen tarjoilua.

Mummoilua ja makumuistelua

Kirjoitettu 6 syyskuun, 201510 syyskuun, 2015 by Kaisa

Syksy. Aikaa pimenevien iltojen, aikaa kotitouhujen, aikaa hillopurkkien ja viimeisten kesän makujen. Hillohiiri on innoissaan!

Tällä kertaa esittelen teille kaksi tapaa säilöä kesäisiä herkkuja talvivarastoihin sekä muutaman jatkokäyttötavan näille aikaansaannoksilleni. Minulle nämä maut ovat jo lapsuudestani tuttuja ja mielessäni ne yhdistyvät vain ja ainoastaan omiin mummi-ihmisiini. Molemmat ovat valmistukseltaan helpompaakin helpompia, joten on hassua, että ne päätyivät käytännön toteutukseeni vasta nyt. No, ehkä pitää olla jo lähellä 35 ikävuotta, että tällaisiin mummo-juttuihin tuntee kutsumusta lähteä mukaan…

Lisäksi tähän yhteyteen sopii mielestäni mainiosti myös ohje vallan maukkaaseen porkkanakakkuun, jota tarjoilin vieraillemme viime viikonloppuna. Jotenkin porkkanakakkukin kuulostaa sellaiselta mummola-materiaalilta, vaikka ainakaan tämä Kodin Kuvalehdestä silmään pistänyt ohje ei miltään retroruualta lopulta tuntunutkaan.

Muistoissani – ja yhä edelleen – lakattoman lakkahillo sijoittuu Kätkänjoelle Lea-mummin pöydän ääreen, mummon kurkkuja sen sijaan valmisti Tuulikki Helsingissä sekä Suomenniemellä. Ohjeen valkosuklaa-kermahyytelöön löysin Kotilieden ruokatoimittajien kokoamasta Maan parhaat : herkkuja Suomesta -keittokirjasta, kurkkuja taas käytin lisänä Lauri Tähkän ideoimia ”Förintien avokado-jokirapuleipiä”, joiden ohje valikoitui toteutukseni alle miehen Hellannupit kaakkoon -keittokirjaa selaillessani. Monipuolinen mies tuo Pohjanmaan poika; kirjaan tulen palaamaan hyvinkin pian tarkemmin…

Onnea ovat makumuistot – sekä tietenkin mummit ❤

Lakattoman lakkahillo

(jonka hassun nimen merkityksen ymmärsin vasta vuosia tätä herkkua popsittuani, vaikka maku sangen lakkamainen onkin – siis ainakin karviais-porkkanahilloksi)

500 g porkkanoita
1 l (vihreitä) karviaisia
300-400 g hillosokeria
Kuori ja raasta porkkanat. Laita raaste perattujen karviaisten kanssa kattilaan. Lisää tilkka vettä, mutta vain tilkka, sillä kiehuessa raaka-aineista lähtee hyvin nestettä.
Kypsennä miedolla lämmöllä noin tunti eli kunnes ainekset ovat kunnolla pehmeitä. Soseuta ja lisää hillosokeri. Keitä vielä noin 10 min.
Säilö puhdistettuihin, kuumennettuihin lasipurkkeihin.

Valkosuklaa-kermahyytelö

20 ”shottia” / 4 isompaa annosta

2 liivatelehteä
2 dl kuohukermaa
1 kanelitanko
4 rkl sokeria
100 g valkosuklaata
4 dl piimää

Pinnalle:
marjoja tai hilloa oman maun mukaan

Laita liivatelehdet kylmään veteen ja anna liota 10 min. Paloittele valkosuklaa.
Kiehauta kerma ja kanelitanko, anna seisoa 5 min. Poista kanelitanko ja sekoita joukkoon sokeri ja paloiteltu valkosuklaa.
Purista liivatelehdistä vesi ja sulata ne valkosuklaa-kermaseokseen. Kaada seos piimään ja sekoita tasaiseksi.
Jaa seos tarjoiluastioihin ja anna hyytyä jääkaapissa vähintään 4 tuntia tai yön yli.
Koristele hyytyneet annokset marjoilla tai hillolla.

Mummon- eli hölskytyskurkut

1 iso kurkku / 4 avomaankurkkua
2 rkl tilliä hienonnettuna
1 tl hienoa merisuolaa
2 rkl väkiviinaetikkaa
2 rkl sokeria

(Kuori) ja siivuta kurkku.
Nosta siivut purkkiin yhdessä muiden ainesten kanssa. Sulje purkki ja sekoita voimakkaasti.
Nosta kurkut jääkaappiin tekeytymään. Voit myös tarjoilla kurkkuja heti, mutta kylmässä seisoessaan niistä irtoaa nestettä ja ne maustuvat paremmin.

Förintien avokado-jokirapuleivät

4 annosta

4 viipaletta leipää oman maun mukaan
200 g jokirapuja
1 avokado
0,5 punasipulia
1 valkosipulinkynsi
2 rkl turkkilaista jogurttia
2 rkl kermaviiliä
1 rkl limen mehua
ripaus suolaa
ripaus mustapippuria

Koristeluun:
mummon kurkkuja / tuoreita yrttejä

Halkaise avokado, poista kivi, kuori ja kuutioi hedelmäliha kulhoon. Valuta ja lisää jokiravut.
Kuori ja hienonna punasipuli sekä valkosipulinkynsi. Sekoita sipulit sekä loput raaka-aineet avokado-rapuseoksen joukkoon. Mausta suolalla ja mustapippurilla.
Nostele seos (paahdettujen) leipäviipaleiden päälle ja koristele annokset haluamallasi tavoin.

Porkkanakakku ja suolainen kinuskikastike

14 annosta
Huom! Voit hyvin tehdä kakkupohjan jo edellisenä päivänä jääkaappiin tai jo aiemmin pakastimeen ja näin säästää aikaa tarjoilupäivän mahdollisille muille puuhille.

3 kananmunaa
2,5 dl sokeria
4 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
0,5 tl suolaa
2 tl kanelia
1 tl vaniljasokeria
1 dl kookoshiutaleita
0,5 dl maapähkinärouhetta
4 dl hienoksi raastettua porkkanaa
2 dl rypsiöljyä

Kuorrutus:
400 g maustamatonta tuorejuustoa
2,5 dl tomusokeria
3 rkl sitruunamehua

Suolainen kinuskikastike:
Mielestäni tätä oli huimasti liikaa, mutta toisaalta itse pakastin ylimääräisen tulevia herkkuhetkiä varten ja nyt on jo tullut todistetuksi, että kinuskikastike kestää hyvin pakastuksen.
2 dl kermaa
1 dl fariinisokeria
1 dl siirappia
0,5 tl suolaa
50 g voita
0,5 tl sormisuolaa

(Koristeluun:
saksanpähkinöitä)

Kuumenna uuni 200 asteeseen.
Kuori ja raasta porkkanat. Vatkaa kananmunat ja sokeri vaahdoksi.
Sekoita vehnäjauhojen joukkoon kuivat aineet.
Lisää kananmunavaahtoon vuorotellen öljyä, jauhoja ja porkkanaraastetta.
Kaada taikina irtopohjaiseen kakkuvuokaan (halkaisija noin 26 cm).
Paista uunin alatasolla 40-45 min. Kokeile kypsyyttä puutikulla; jos tikkuun ei jää taikinaa, kakku on kypsää. Anna kakun jäähtyä ja mikäli paistat sen jo etukäteen, jatka seuraavaan vaiheeseen vasta tarjoilupäivänä.
Tee sitten kuorrutus. Notkista tuorejuusto ja sekoita sen joukkoon siivilöity tomusokeri ja sitruunamehu. Laita kylmään odottamaan.
Laita kattilaan kerma, fariinisokeri, siirappi ja suola. Keitä kinuskia kasaan noin 8-10 min. niin, että se paksunee. Ota pois liedeltä. Lisää kylmä voi kuutioina. Sekoita hyvin.
Lisää hiukan jäähtyneen kinuskin joukkoon sormisuolaa niin, että osa sulaa ja osa jää kokonaisina hileinä joukkoon.
Levitä tuorejuusto kakun päälle ja reunoille. Valuta päälle runsaasti kinuskia. Halutessasi voit tarjota osan siitä erikseen, mutta mielestäni runsas päällikerros riittää mainiosti. Mikäli et halua valmistaa kinuskia jatkokäyttöä varten, voit hyvin valmistaa reseptistä vain puolikkaan annoksen.
(Koristele kakku saksanpähkinöillä.)

Tunnelmallisia makuja ravintolamaailmassa luku 19: Ravintola Aito

Kirjoitettu 2 syyskuun, 2015 by Kaisa

Lauantai-iltana teimme neljän ruokalajin mittaisen tutustumiskierroksen töölöläiseen kortteliravintolaan, Museokadulla sijaitsevaan ravintola Aitoon. Kyseessä oli TableOnline-palvelun kautta ostettu illallinen, jossa ateriat kahdelle tarjottiin hintaan 49,00€, siis toisin sanoen kaksi yhden hinnalla.

Nimeä lukuun ottamatta paikka on meille ennestään tuntematon. Jo kadulta katsottuna Aito huokuu sitä samaista modernin pelkistettyä pohjoismaista henkeä, jota voi pitää tämän hetken ”the juttuna” mitä fine dining -ravintoloihin tulee, eikä sisälle 36 paikkaiseen intiimiin tilaan astuttaessa tuo henki ainakaan katoa. Paikan interiööri on erittäin miellyttävä.

Ruokaretkemme alkaa tervehdyksellä keittiöstä kokin lähettäessä meille lusikalliset revittyä ankkaa herukkakastikkeen kera. Hyvää. Tämän jälkeen kohtaamme illan ensimmäisen pettymyksen. Alkuruoaksi minulle tarjoillaan kantarellia kasvisten ja salaatin kera. Annoksen ehdottomana kruununa on kantarellimousse, jota ilman se olisi perin tylsä, vaikka pikkelöity purjo hyvää onkin. Oma annokseni siis toimii suhteellisen hyvin. Sienettömän aterian toivonut Aleksi kuitenkin saa lautaselleen käytännössä minun annokseni ilman moussea. Ei hyvä ollenkaan. Ja kuinka helppoa olisi ollut valmistaa vastaavanlainen ilman sieniä. Pitkä miinus tästä.

Toinen alkuruoka on riimihärkää rucolan, punajuuren, kotimaisen kermajuuston ja kuivattujen kapristen kera. Vahvat maut sopivat hienosti yhteen ja kokonaisuutena riimihärkä nouseekin illan annosykköseksi.

Pääruoaksi on lautaselle uiskennellut päivän kalansaalis, ahven, rinnallaan grillattuja kasviksia ja pinnallaan pinaattia. Ahven on sinänsä hyvää, joskin hiukan liian suolaista, mutta kokonaisuutena annos ei viettele. Kasviksista ainoastaan pinaatti sekä perunat yltävät mainitsemisen arvoiselle hyvälle tasolle. Fenkoli ei makuna muutenkaan minua miellytä ja grillattu avomaankurkku maistuu, tai oikeammin ei maistu, miltään. Kastike sen sijaan on korvattu liiallisella määrällä öljyä, enkä näin ollen näe tässä annoksessa mitään, jota kuuluisi tarjoilla tämän tasoisessa ravintolassa.

Mitä jälkiruokaan tulee, fondant on herkullinen, vaikkakaan en olisi pannut pahakseni, jos sen suklaasydän olisi ollut vielä hitusen juoksevampi. Fondantin avecina toimiva vadelmasorbet on sekin onnistunutta, mutta mieluummin olisin ottanut vaniljajäätelöä. Tästäkään annoksesta en voi valitettavasti täysiä pisteitä antaa.

Kaiken kaikkiaan Aito tarjoili meille sellaisen luokkaa ”ihan hyvä” olevan aterian, joka ei kuitenkaan sisältänyt mitään yllättävää, ihmeellistä tai erityisen mieleenpainuvaa. Ravintolassa viihtyi hyvin ja palvelu oli ystävällistä sekä asiantuntevaa, mutta joka tapauksessa, kun kyseessä on tämän tyyppinen tarjouskampanja, jota voi mielestäni pitää enemmän tai vähemmän mainoksena ja tervetuloa uudelleen -tyyppisenä ratkaisuna, on minun todettava, että tällä kertaa se ei täysin toiminut. Jokaiselta lautaselliselta löytyi kuitenkin yritystä, joten olisin valmis antamaan ravintolalle toisen mahdollisuuden. Kun ottaa huomioon, että näitä annoksia en luultavasti olisi à la carte -listalta valinnut, jo omavalintainen illallinen olisi saattanut vaikuttaa arviooni ravintolan tasosta huimasti. No, näin tällä kertaa.

Täysi hinta (49,00€) tästä ateriasta olisi tuntunut kalliilta, mutta puolet siitä maksoi ihan mielellään. Ruoan perusteella en tämän kokemuksen pohjalta uskaltaisi ensisijaisesti lähteä suosittelemaan, mutta teilaamaankaan en halua lähteä. Jos Museokadulla liikuskelette, kokeilkaa vaikka viinilasillisen merkeissä.

Ruoka: 2+
Tunnelma: 3+
Palvelu: 3+

Kokonaisuus: 3

Richard McCormick’s Pariisi

Kirjoitettu 31 elokuun, 201515 syyskuun, 2015 by Kaisa

Richard McCormick: Pariisi
Kuvat: Andrew Taylor
Tammi, 2015

Kun huomasin Richard McCormickin lähteneen makumatkoilleen myös keittokirjojen muodossa, heräsi mielenkiintoni heti. Henkilökohtainen kokemukseni miehen saavutuksista rajoittuu tällä hetkellä yhteen lounaskokemukseen Kallion Sandrossa, mutta jo tällä perusteella olen vaikuttunut. Kyseinen lounasbuffet oli varmasti yksi parhaista koskaan kokemistani. Ja kun muutaman viikon kuluttua suuntaan Eiran Sandroon sunnuntaibrunssille (nyt se on koettu, arvion voit lukea täältä), voin kertoa odotusten olevan korkealla. Myös miehen tuorein luotsaus, ravintola Ahorita, kiinnostaa kovasti. Tämä amerikkalais-ruotsalainen kokki tuntuisi juuri nyt olevan yhden jos toisenkin huulilla, eikä suotta.

Ensimmäisessä opuksessaan matkustavaksi kokiksi itseään tituleeraava McCormick makumatkailee Pariisissa. Teoksen ensimmäinen kolmannes onkin omistettu tunnelmakuville Pariisin kaduilla ja kortteleissa; ravintoloissa, kahviloissa, kaupoissa ja katukeittiöissä. Reseptien ohella McCormickin tarkoituksena on tutustuttaa lukija valitsemiinsa pariisilaishelmiin, eikä niinkään niihin Michelin-tähtien loisteessa kimmeltäviin, vaan mielenkiintoisiin uutuuksiin, konsepteihin jotka eivät ennen kuuluneet kaupungin ravintolanäyttämölle ollenkaan.

Mutta niin se vain on, valkoiset pöytäliinat korrekteine kattauksineen vapisevat, kun rohkeat gastronomiset muutokset valtaavat alaa – myös Pariisissa, Michelin-tähtien luvatussa kaupungissa.

Sen lisäksi, että kirja herättää vallattoman matkakuumeen, se nostattaa myös veden katselijansa kielelle; kuten kaupunki, myös ruoat on kuvattu kauniisti. Ja mitä käytännön toteutukseen tulee, tähän mennessä testaamani kolmikko parsakaali-hernequiche, lehtikaali-avokadosalaatti ja herne-vuohenjuustojogurtti ovat kaikki olleet mainioita. Niiden valmistus on sujunut mutkattomasti ja lopputulos on ollut sekä maittava että kaunis. On myös mielenkiintoista huomata kuinka kirjassa uudet tuulet puhaltavat sulassa sovussa ranskalaiskeittiön klassikoiden rinnalla ja muodostuu tasapainoinen kattaus, jonka hyväksyisi varmasti niin traditionaalisempi kuin modernimpikin keittäjätyyppi.

Siis suosittelen, niin kirjaa kuin kokkia sen takanakin, tai ainakin kokemaani Sandroa. Ja Pariisia – aina!

P.S. Tätä lukiessa voi jo tunnelmoida tulevaa pohdiskellen, mitä tuokaan mukanaan miehen kirjallinen makumatka Berliiniin, tuonne currywurstin kehtoon. Tällaista siis luvassa, odotan innolla.

Lehtikaali-avokadosalaatti

4 annosta

300 g lehtikaalia
suolaa
mustapippuria
2 rkl oliiviöljyä
2 avokadoa
1 dl granaattiomenansiemeniä
1 dl tuoreita vadelmia
1 dl saksanpähkinöitä
1 dl (alfalfan) ituja

Pese lehtikaali, poista ruodit ja viipaloi. (Oikaista voi käyttämällä Pirkan valmiiksi käsiteltyä lehtikaalia.) Ryöppää lehtikaalia, myös käyttövalmista, kiehuvassa vedessä 30 sekuntia, valuta ja mausta suolalla, pippurilla ja oliiviöljyllä.
Halkaise avokadot, poista kivet, kuori ja viipaloi. Napsi granaattiomenansiemenet ulos kuoristaan.
Kokoa salaatti suurelle lautaselle: aseta alimmaiseksi lehtikaali ja avokadoviipaleet. sen jälkeen granaattiomenan siemenet, vadelmat, saksanpähkinät ja idut.

Kameleonttiruokaa; siis piirakkaa

Kirjoitettu 27 elokuun, 201531 elokuun, 2015 by Kaisa

Jos tarkoituksena on tehdä jotakin todella helppoa, mutta samalla vallan maukasta, yhtä lailla pienelle kuin suurellekin ruokakunnalle, yksi parhaista vaihtoehdoista ovat erilaiset piirakat, jotka sopivat niin aterian alkuun, keskelle kuin loppuunkin.

Tällä kertaa esittelen teille kaksi vaihtoehtoa, joista ensimmäinen soveltuu mainiosti niin lounaaksi, päivälliseksi kuin illanistujaisiinkin, toinen arkisen aterian makeaksi päätökseksi tai juhlavaan kahvipöytään. Siinäpä piirakan erikoisuus; kameleontin tavoin se sulautuu pöytään kuin pöytään tuntumatta koskaan epäsopivalta vaihtoehdolta. Mietipä jauhelihakastiketta brunssipöytään tai nostapa kalaseljanka juhlivien vieraiden eteen illan hämyisinä tunteina, kun maljannostajat kaipaavat murua rinnan alle. Enpä usko… Mutta piirakka katoaa lautaselta kuin lautaselta aivan varmasti – alta aikayksikön.

Ohjeen parsakaali-hernequicheen tarjoili Richard McCormick Pariisi-keittokirjassaan. Kanelinen puolukkapiiras taas valmistui K-ruoka.fi -sivuston reseptiikkaa hiukan muunnellen, josta juontuikin mieleeni, että itse pidän piirakoista myös sen takia, että niitä leipoessa tällainen mitään-ruoaksi-kelpaavaa-ei-sovi-heittää-roskiin -ideologialla varustettu keittiökeiju onnistuu hienosti hyödyntämään kaappiin syystä tai toisesta jääneitä ainesosia esimerkiksi piirakkatäytteitä tai -pohjia sopivasti soveltamalla. Palkitsee mieltä ja ruumista.

Siispä jos piirakkahetki tuntuu lähestyvän, suosittelen lämpimästi harkitsemaan seuraavia.

Parsakaali-hernequiche

4-6 annosta

Pohja:
1,5 dl vehnäjauhoja
1 dl spelttijauhoja / korvasin ruisjauhoilla
100 g voita
1 keltuainen
2 rkl vettä
suolaa
(kuivattuja papuja paistamiseen)

Täyte: (Näillä määrillä täytettä tuli valtavasti, uskoisin että puolikas annos riittäisi mainiosti. Tässä siis kuitenkin reseptin alkuperäiset määrät.)
100 g pakasteherneitä
1 dl ranskankermaa
3 dl kuohukermaa
3 kananmunaa
1 tl suolaa
1 tl cayennepippuria
aavistus muskottipähkinää
100 g (pakaste)parsakaalia
50 g gruyère-juustoa /korvasin mozzarella-edamraasteella

Sekoita taikinan ainekset (monitoimikoneessa) ja vaivaa sitten sileäksi palloksi. Kauli taikina pyöreäksi levyksi ja nosta halkaisijaltaan 23 cm:n vuokaan. Voit levittää taikinan vuoassa myös sormin, joka ainakin minusta on helpompi tapa. Laita vuoka pakastimeen 5 minuutiksi.
Ota vuoka pakastimesta (ja kaada taikinan päälle kerros kuivattuja papuja, jotta pohja ei kohoa uunissa). Itse pistelin papujen käytön sijaan haarukalla taikinaan reikiä, eikä pohja kohonnut näinkään. Paista 200 asteessa 15-20 min.
Sulata herneet ja jos käytät pakasteparsakaalia, myös parsakaalit.
Vispaa ranskankerma ja kerma kulhossa kevyesti ja kääntele joukkoon kevyesti vatkatut kananmunat. Mausta suolalla, cayennepippurilla ja muskottipähkinällä.
Leikkaa parsakaali ohuiksi viipaleiksi. Lisää parsakaali, herneet ja juustoraaste kermaseokseen. Sekoita hyvin ja kaada seos paistetulle piirakkapohjalle.
Alenna uunin lämpötila 180 asteeseen ja paista piirakkaa noin 25 min. tai kunnes sen pinta on kullankeltainen.

Kanelinen puolukkapiiras

Vuoallinen

Pohja:
2 dl vehnäjauhoja (itse käytin ruisjauhoja, joita olen lähiaikoina suosinut erilaisissa leipomuksissa hyvin lopputuloksin)
1 dl ruis- tai kaurahiutaleita (ruisjauhojen kanssa suosisin kaurahiutaleita)
1 tl leivinjauhetta
0,5 dl sokeria
100 g leivontamargariinia / voita tai 1 dl juoksevaa margariinia
1 kananmuna

Täyte:
200 g (pakaste)puolukoita
1 rkl sokeria
0,5 tl kanelia
150 g ranskankermaa
0,5 dl maitoa
1 kananmuna
0,75 dl sokeria
Huom! Ranskankerman ja maidon voit korvata 2 dl kermaviiliä.

Tarjoiluun:
vaahdotettavaa vaniljakastiketta tai vaniljajäätelöä (Tämä on oma luksuslisäni, varmasti toimii mainiosti ilmankin.)

Sekoita jauhot, hiutaleet, sokeri ja leivinjauhe kulhossa. Lisää sulatettu margariini ja kananmuna. Sekoita tasaiseksi taikinaksi ja levitä voidellun piirakkavuoan (halkaisija 24 cm) pohjalle ja reunoille.
Levitä päälle puolukat. Sekoita 1 rkl sokeria ja 0,5 tl kanelia keskenään. Ripottele seos puolukoiden päälle.
Sekoita ranskankerma, maito, kananmuna ja sokeri kulhossa. Kaada seos piirakan pinnalle.
Paista 200 asteessa uunin alimmalla tasolla noin 30 min.

How Sweet! Eli Todella ihastuttavan Käytännölliset Laatikot

Kirjoitettu 25 elokuun, 201531 elokuun, 2015 by Kaisa

Olen jo pitkään ihastellut näitä söpöläisiä, mutta nimestään huolimatta, en ole keksinyt niille niin sopivaa käyttötapaa, että olisin tuonut niitä kotiin asti. Kun sitten kuulin, että niissä voi säilyttää myös elintarvikkeita, en enää tyytynyt pelkkään katseluun, vaan kotiutin yhden paketin. Tässä siis pieni mainos: näitä minilaatikoita sangen erilaisine ja -kokoisine sisaruksineen myydään ainakin Suomalaisessa Kirjakaupassa… Laajemmin valikoimaa voit tarkastella täällä.

Koska omani ovat pikkuruisia, ne soveltuvat parhaiten dippien tai pienten lisäkkeiden esillepanoon. Laatikoiden lisäksi esittelen tällä kertaa monikäyttöisen herne-vuohenjuustojogurtti -reseptin, joka löytyi Richard McCormickin Pariisi -keittokirjasta. Teos ehdottaa jogurttia käytettäväksi uunibataattien kera, me söimme sitä hyvällä menestyksellä pihvien seurana. Myös uunibataatit nauttisivat varmasti tämän jogurtin seurasta, mikseivät yhtä lailla uuniperunatkin.

Nauttikaa kesän ehkä – toivottavasti kuitenkaan ei – viimeisistä lämpimistä, grillatkaa ja menkää ainakin katsomaan Todella Käytännöllisiä. Ne laittavat mielikuvituksen liikkeelle…

Herne-vuohenjuustojogurtti

Uunibataattien täytteenä annos riittää kahdelle, pihvien kera useammalle

1 dl pakasteherneitä
100 g vuohenjuustoa
1 dl kreikkalaista / turkkilaista jogurttia
2 rkl sitruunamehua
1 rkl oliiviöljyä
suolaa
mustapippuria

Sulata herneet. Sekoita herneet, jogurtti, sitruunamehu ja oliiviöljy tehosekoittimessa tai sauvasekoittimella paksuksi pyreeksi.
Murustele sekaan vuohenjuusto. Mausta suolalla ja pippurilla.
Nosta hetkeksi jääkaappiin tekeytymään.