Tunnelmallisia makuja

Tunnelmallisia makuja ravintolamaailmassa luku 19: Ravintola Aito

Kirjoitettu 2 syyskuun, 2015 by Kaisa

Lauantai-iltana teimme neljän ruokalajin mittaisen tutustumiskierroksen töölöläiseen kortteliravintolaan, Museokadulla sijaitsevaan ravintola Aitoon. Kyseessä oli TableOnline-palvelun kautta ostettu illallinen, jossa ateriat kahdelle tarjottiin hintaan 49,00€, siis toisin sanoen kaksi yhden hinnalla.

Nimeä lukuun ottamatta paikka on meille ennestään tuntematon. Jo kadulta katsottuna Aito huokuu sitä samaista modernin pelkistettyä pohjoismaista henkeä, jota voi pitää tämän hetken ”the juttuna” mitä fine dining -ravintoloihin tulee, eikä sisälle 36 paikkaiseen intiimiin tilaan astuttaessa tuo henki ainakaan katoa. Paikan interiööri on erittäin miellyttävä.

Ruokaretkemme alkaa tervehdyksellä keittiöstä kokin lähettäessä meille lusikalliset revittyä ankkaa herukkakastikkeen kera. Hyvää. Tämän jälkeen kohtaamme illan ensimmäisen pettymyksen. Alkuruoaksi minulle tarjoillaan kantarellia kasvisten ja salaatin kera. Annoksen ehdottomana kruununa on kantarellimousse, jota ilman se olisi perin tylsä, vaikka pikkelöity purjo hyvää onkin. Oma annokseni siis toimii suhteellisen hyvin. Sienettömän aterian toivonut Aleksi kuitenkin saa lautaselleen käytännössä minun annokseni ilman moussea. Ei hyvä ollenkaan. Ja kuinka helppoa olisi ollut valmistaa vastaavanlainen ilman sieniä. Pitkä miinus tästä.

Toinen alkuruoka on riimihärkää rucolan, punajuuren, kotimaisen kermajuuston ja kuivattujen kapristen kera. Vahvat maut sopivat hienosti yhteen ja kokonaisuutena riimihärkä nouseekin illan annosykköseksi.

Pääruoaksi on lautaselle uiskennellut päivän kalansaalis, ahven, rinnallaan grillattuja kasviksia ja pinnallaan pinaattia. Ahven on sinänsä hyvää, joskin hiukan liian suolaista, mutta kokonaisuutena annos ei viettele. Kasviksista ainoastaan pinaatti sekä perunat yltävät mainitsemisen arvoiselle hyvälle tasolle. Fenkoli ei makuna muutenkaan minua miellytä ja grillattu avomaankurkku maistuu, tai oikeammin ei maistu, miltään. Kastike sen sijaan on korvattu liiallisella määrällä öljyä, enkä näin ollen näe tässä annoksessa mitään, jota kuuluisi tarjoilla tämän tasoisessa ravintolassa.

Mitä jälkiruokaan tulee, fondant on herkullinen, vaikkakaan en olisi pannut pahakseni, jos sen suklaasydän olisi ollut vielä hitusen juoksevampi. Fondantin avecina toimiva vadelmasorbet on sekin onnistunutta, mutta mieluummin olisin ottanut vaniljajäätelöä. Tästäkään annoksesta en voi valitettavasti täysiä pisteitä antaa.

Kaiken kaikkiaan Aito tarjoili meille sellaisen luokkaa ”ihan hyvä” olevan aterian, joka ei kuitenkaan sisältänyt mitään yllättävää, ihmeellistä tai erityisen mieleenpainuvaa. Ravintolassa viihtyi hyvin ja palvelu oli ystävällistä sekä asiantuntevaa, mutta joka tapauksessa, kun kyseessä on tämän tyyppinen tarjouskampanja, jota voi mielestäni pitää enemmän tai vähemmän mainoksena ja tervetuloa uudelleen -tyyppisenä ratkaisuna, on minun todettava, että tällä kertaa se ei täysin toiminut. Jokaiselta lautaselliselta löytyi kuitenkin yritystä, joten olisin valmis antamaan ravintolalle toisen mahdollisuuden. Kun ottaa huomioon, että näitä annoksia en luultavasti olisi à la carte -listalta valinnut, jo omavalintainen illallinen olisi saattanut vaikuttaa arviooni ravintolan tasosta huimasti. No, näin tällä kertaa.

Täysi hinta (49,00€) tästä ateriasta olisi tuntunut kalliilta, mutta puolet siitä maksoi ihan mielellään. Ruoan perusteella en tämän kokemuksen pohjalta uskaltaisi ensisijaisesti lähteä suosittelemaan, mutta teilaamaankaan en halua lähteä. Jos Museokadulla liikuskelette, kokeilkaa vaikka viinilasillisen merkeissä.

Ruoka: 2+
Tunnelma: 3+
Palvelu: 3+

Kokonaisuus: 3

Richard McCormick’s Pariisi

Kirjoitettu 31 elokuun, 201515 syyskuun, 2015 by Kaisa

Richard McCormick: Pariisi
Kuvat: Andrew Taylor
Tammi, 2015

Kun huomasin Richard McCormickin lähteneen makumatkoilleen myös keittokirjojen muodossa, heräsi mielenkiintoni heti. Henkilökohtainen kokemukseni miehen saavutuksista rajoittuu tällä hetkellä yhteen lounaskokemukseen Kallion Sandrossa, mutta jo tällä perusteella olen vaikuttunut. Kyseinen lounasbuffet oli varmasti yksi parhaista koskaan kokemistani. Ja kun muutaman viikon kuluttua suuntaan Eiran Sandroon sunnuntaibrunssille (nyt se on koettu, arvion voit lukea täältä), voin kertoa odotusten olevan korkealla. Myös miehen tuorein luotsaus, ravintola Ahorita, kiinnostaa kovasti. Tämä amerikkalais-ruotsalainen kokki tuntuisi juuri nyt olevan yhden jos toisenkin huulilla, eikä suotta.

Ensimmäisessä opuksessaan matkustavaksi kokiksi itseään tituleeraava McCormick makumatkailee Pariisissa. Teoksen ensimmäinen kolmannes onkin omistettu tunnelmakuville Pariisin kaduilla ja kortteleissa; ravintoloissa, kahviloissa, kaupoissa ja katukeittiöissä. Reseptien ohella McCormickin tarkoituksena on tutustuttaa lukija valitsemiinsa pariisilaishelmiin, eikä niinkään niihin Michelin-tähtien loisteessa kimmeltäviin, vaan mielenkiintoisiin uutuuksiin, konsepteihin jotka eivät ennen kuuluneet kaupungin ravintolanäyttämölle ollenkaan.

Mutta niin se vain on, valkoiset pöytäliinat korrekteine kattauksineen vapisevat, kun rohkeat gastronomiset muutokset valtaavat alaa – myös Pariisissa, Michelin-tähtien luvatussa kaupungissa.

Sen lisäksi, että kirja herättää vallattoman matkakuumeen, se nostattaa myös veden katselijansa kielelle; kuten kaupunki, myös ruoat on kuvattu kauniisti. Ja mitä käytännön toteutukseen tulee, tähän mennessä testaamani kolmikko parsakaali-hernequiche, lehtikaali-avokadosalaatti ja herne-vuohenjuustojogurtti ovat kaikki olleet mainioita. Niiden valmistus on sujunut mutkattomasti ja lopputulos on ollut sekä maittava että kaunis. On myös mielenkiintoista huomata kuinka kirjassa uudet tuulet puhaltavat sulassa sovussa ranskalaiskeittiön klassikoiden rinnalla ja muodostuu tasapainoinen kattaus, jonka hyväksyisi varmasti niin traditionaalisempi kuin modernimpikin keittäjätyyppi.

Siis suosittelen, niin kirjaa kuin kokkia sen takanakin, tai ainakin kokemaani Sandroa. Ja Pariisia – aina!

P.S. Tätä lukiessa voi jo tunnelmoida tulevaa pohdiskellen, mitä tuokaan mukanaan miehen kirjallinen makumatka Berliiniin, tuonne currywurstin kehtoon. Tällaista siis luvassa, odotan innolla.

Lehtikaali-avokadosalaatti

4 annosta

300 g lehtikaalia
suolaa
mustapippuria
2 rkl oliiviöljyä
2 avokadoa
1 dl granaattiomenansiemeniä
1 dl tuoreita vadelmia
1 dl saksanpähkinöitä
1 dl (alfalfan) ituja

Pese lehtikaali, poista ruodit ja viipaloi. (Oikaista voi käyttämällä Pirkan valmiiksi käsiteltyä lehtikaalia.) Ryöppää lehtikaalia, myös käyttövalmista, kiehuvassa vedessä 30 sekuntia, valuta ja mausta suolalla, pippurilla ja oliiviöljyllä.
Halkaise avokadot, poista kivet, kuori ja viipaloi. Napsi granaattiomenansiemenet ulos kuoristaan.
Kokoa salaatti suurelle lautaselle: aseta alimmaiseksi lehtikaali ja avokadoviipaleet. sen jälkeen granaattiomenan siemenet, vadelmat, saksanpähkinät ja idut.

Kameleonttiruokaa; siis piirakkaa

Kirjoitettu 27 elokuun, 201531 elokuun, 2015 by Kaisa

Jos tarkoituksena on tehdä jotakin todella helppoa, mutta samalla vallan maukasta, yhtä lailla pienelle kuin suurellekin ruokakunnalle, yksi parhaista vaihtoehdoista ovat erilaiset piirakat, jotka sopivat niin aterian alkuun, keskelle kuin loppuunkin.

Tällä kertaa esittelen teille kaksi vaihtoehtoa, joista ensimmäinen soveltuu mainiosti niin lounaaksi, päivälliseksi kuin illanistujaisiinkin, toinen arkisen aterian makeaksi päätökseksi tai juhlavaan kahvipöytään. Siinäpä piirakan erikoisuus; kameleontin tavoin se sulautuu pöytään kuin pöytään tuntumatta koskaan epäsopivalta vaihtoehdolta. Mietipä jauhelihakastiketta brunssipöytään tai nostapa kalaseljanka juhlivien vieraiden eteen illan hämyisinä tunteina, kun maljannostajat kaipaavat murua rinnan alle. Enpä usko… Mutta piirakka katoaa lautaselta kuin lautaselta aivan varmasti – alta aikayksikön.

Ohjeen parsakaali-hernequicheen tarjoili Richard McCormick Pariisi-keittokirjassaan. Kanelinen puolukkapiiras taas valmistui K-ruoka.fi -sivuston reseptiikkaa hiukan muunnellen, josta juontuikin mieleeni, että itse pidän piirakoista myös sen takia, että niitä leipoessa tällainen mitään-ruoaksi-kelpaavaa-ei-sovi-heittää-roskiin -ideologialla varustettu keittiökeiju onnistuu hienosti hyödyntämään kaappiin syystä tai toisesta jääneitä ainesosia esimerkiksi piirakkatäytteitä tai -pohjia sopivasti soveltamalla. Palkitsee mieltä ja ruumista.

Siispä jos piirakkahetki tuntuu lähestyvän, suosittelen lämpimästi harkitsemaan seuraavia.

Parsakaali-hernequiche

4-6 annosta

Pohja:
1,5 dl vehnäjauhoja
1 dl spelttijauhoja / korvasin ruisjauhoilla
100 g voita
1 keltuainen
2 rkl vettä
suolaa
(kuivattuja papuja paistamiseen)

Täyte: (Näillä määrillä täytettä tuli valtavasti, uskoisin että puolikas annos riittäisi mainiosti. Tässä siis kuitenkin reseptin alkuperäiset määrät.)
100 g pakasteherneitä
1 dl ranskankermaa
3 dl kuohukermaa
3 kananmunaa
1 tl suolaa
1 tl cayennepippuria
aavistus muskottipähkinää
100 g (pakaste)parsakaalia
50 g gruyère-juustoa /korvasin mozzarella-edamraasteella

Sekoita taikinan ainekset (monitoimikoneessa) ja vaivaa sitten sileäksi palloksi. Kauli taikina pyöreäksi levyksi ja nosta halkaisijaltaan 23 cm:n vuokaan. Voit levittää taikinan vuoassa myös sormin, joka ainakin minusta on helpompi tapa. Laita vuoka pakastimeen 5 minuutiksi.
Ota vuoka pakastimesta (ja kaada taikinan päälle kerros kuivattuja papuja, jotta pohja ei kohoa uunissa). Itse pistelin papujen käytön sijaan haarukalla taikinaan reikiä, eikä pohja kohonnut näinkään. Paista 200 asteessa 15-20 min.
Sulata herneet ja jos käytät pakasteparsakaalia, myös parsakaalit.
Vispaa ranskankerma ja kerma kulhossa kevyesti ja kääntele joukkoon kevyesti vatkatut kananmunat. Mausta suolalla, cayennepippurilla ja muskottipähkinällä.
Leikkaa parsakaali ohuiksi viipaleiksi. Lisää parsakaali, herneet ja juustoraaste kermaseokseen. Sekoita hyvin ja kaada seos paistetulle piirakkapohjalle.
Alenna uunin lämpötila 180 asteeseen ja paista piirakkaa noin 25 min. tai kunnes sen pinta on kullankeltainen.

Kanelinen puolukkapiiras

Vuoallinen

Pohja:
2 dl vehnäjauhoja (itse käytin ruisjauhoja, joita olen lähiaikoina suosinut erilaisissa leipomuksissa hyvin lopputuloksin)
1 dl ruis- tai kaurahiutaleita (ruisjauhojen kanssa suosisin kaurahiutaleita)
1 tl leivinjauhetta
0,5 dl sokeria
100 g leivontamargariinia / voita tai 1 dl juoksevaa margariinia
1 kananmuna

Täyte:
200 g (pakaste)puolukoita
1 rkl sokeria
0,5 tl kanelia
150 g ranskankermaa
0,5 dl maitoa
1 kananmuna
0,75 dl sokeria
Huom! Ranskankerman ja maidon voit korvata 2 dl kermaviiliä.

Tarjoiluun:
vaahdotettavaa vaniljakastiketta tai vaniljajäätelöä (Tämä on oma luksuslisäni, varmasti toimii mainiosti ilmankin.)

Sekoita jauhot, hiutaleet, sokeri ja leivinjauhe kulhossa. Lisää sulatettu margariini ja kananmuna. Sekoita tasaiseksi taikinaksi ja levitä voidellun piirakkavuoan (halkaisija 24 cm) pohjalle ja reunoille.
Levitä päälle puolukat. Sekoita 1 rkl sokeria ja 0,5 tl kanelia keskenään. Ripottele seos puolukoiden päälle.
Sekoita ranskankerma, maito, kananmuna ja sokeri kulhossa. Kaada seos piirakan pinnalle.
Paista 200 asteessa uunin alimmalla tasolla noin 30 min.

How Sweet! Eli Todella ihastuttavan Käytännölliset Laatikot

Kirjoitettu 25 elokuun, 201531 elokuun, 2015 by Kaisa

Olen jo pitkään ihastellut näitä söpöläisiä, mutta nimestään huolimatta, en ole keksinyt niille niin sopivaa käyttötapaa, että olisin tuonut niitä kotiin asti. Kun sitten kuulin, että niissä voi säilyttää myös elintarvikkeita, en enää tyytynyt pelkkään katseluun, vaan kotiutin yhden paketin. Tässä siis pieni mainos: näitä minilaatikoita sangen erilaisine ja -kokoisine sisaruksineen myydään ainakin Suomalaisessa Kirjakaupassa… Laajemmin valikoimaa voit tarkastella täällä.

Koska omani ovat pikkuruisia, ne soveltuvat parhaiten dippien tai pienten lisäkkeiden esillepanoon. Laatikoiden lisäksi esittelen tällä kertaa monikäyttöisen herne-vuohenjuustojogurtti -reseptin, joka löytyi Richard McCormickin Pariisi -keittokirjasta. Teos ehdottaa jogurttia käytettäväksi uunibataattien kera, me söimme sitä hyvällä menestyksellä pihvien seurana. Myös uunibataatit nauttisivat varmasti tämän jogurtin seurasta, mikseivät yhtä lailla uuniperunatkin.

Nauttikaa kesän ehkä – toivottavasti kuitenkaan ei – viimeisistä lämpimistä, grillatkaa ja menkää ainakin katsomaan Todella Käytännöllisiä. Ne laittavat mielikuvituksen liikkeelle…

Herne-vuohenjuustojogurtti

Uunibataattien täytteenä annos riittää kahdelle, pihvien kera useammalle

1 dl pakasteherneitä
100 g vuohenjuustoa
1 dl kreikkalaista / turkkilaista jogurttia
2 rkl sitruunamehua
1 rkl oliiviöljyä
suolaa
mustapippuria

Sulata herneet. Sekoita herneet, jogurtti, sitruunamehu ja oliiviöljy tehosekoittimessa tai sauvasekoittimella paksuksi pyreeksi.
Murustele sekaan vuohenjuusto. Mausta suolalla ja pippurilla.
Nosta hetkeksi jääkaappiin tekeytymään.

Tunnelmallisia makuja ravintolamaailmassa luku 18: Ravintola Habibi, diilinpituinen pikaruokapyrähdys Lähi-itään

Kirjoitettu 23 elokuun, 20152 huhtikuun, 2017 by Kaisa

Koska kesä tänä vuonna antoi odottaa itseään aivan vallattoman pitkään, tuntuu hassulta, mutta sitäkin mukavammalta, aloittaa niin sanotut syyspuuhat. Näihin syyspuuhiin lukeutuu muiden muassa kahden naisen kulttuurikerhomme, jonka syksyn ensimmäisen tapaamisen järjestimme Taiteiden yön tiimoilta.

Senaatintorilla vaeltelevat jättiläiset olivat varmasti iltamme taiteellinen kohokohta, mutta kuten kerhomme kirjoittamattomiin sääntöihin kuuluu, aloitimme illan maittavalla aterialla. Kuten pitkälti läpi kevään, myös tällä kertaa matkasimme Lähi-idän tunnelmiin, sinne jonnekin Egyptin ja Libanonin makumaisemiin.

Ravintola Habibi, jonka me valitsimme kohteeksemme Groupon-diilin houkuttelemana, toimii kauppakeskus Kampin kyljessä sijaitsevassa Sähkötalossa, sen verran piilossa, että sinne harva varmasti sattumalta eksyy. Torstai-iltapäivänä me olemmekin yksi niistä harvoista ravintolan ruokailijajoukkioista, emme kuitenkaan ihan ainoita. Miljööstä vielä sen verran, että ollakseen lähtökohdiltaan näinkin haasteellinen tila, sen eteen on tehty töitä ja paikka on saatu näyttämään melko mukavalta ja teemaansa sopivalta. Täällä ruokailee ihan mielellään, kun kyseessä ei ole sen kummempi juhlapäivä.

Diili lupailee meille Mixed Grill El Bacha -menun kahdelle hintaan 27,00€. Toisin sanoen saamme aterian puoleen hintaan, kun se menussa on määritelty 54,90€ arvoiseksi. Diilihintaan tämä kokemus on täysin siihen uhrattujen eurojen väärti, normaalihintaisena se olisi varmasti tuntunut kalliimman puoleiselta.

Meille tarjoillaan kuuden sortin meze lajitelman leivän kera sekä Mixed Grill tarkoittaen kana- lammas- ja koftavartaita. Vartaille seuralaisiksi valitsemme salaattia ja kasviksia. Meze lajitelma on mainio: hummusta, jogurttikastiketta, tabouleh-salaattia, munakoisotahnaa, papuja, artisokkaa sekä viininlehtikääryle (yksi kahdelle?!). Kaikki ovat maukkaita, mutta Levantin tai Fafa’sin kaltaiseen suoritukseen Habibi ei kuitenkaan yllä. Myös vartaiden maku itsessään toimii, mutta tällaisen lihamäärän kanssa meze lautasen kastikkeet loppuvat auttamatta kesken ja osa annoksesta jää melko kuivaksi. Lisäkesalaatti onneksi auttaa asiaa hiukan.

Mitä jälkiruokiin tulee, ne eivät koskaan ole mielestäni kuuluneet Lähi-idän keittiön vahvuuksiin, enkä siinä mielessä ole tälläkään kertaa asettanut ravintolalle minkäänlaisia jälkiruokaodotuksia. (Pikemminkin olen suunnannut jälkiruokakatseeni jo kohti tapamme mukaista jäätelökahvittelua Fazerilla…) No, jälkiruoka on juuri sitä mitä odotankin, palaset baklavaa tai jotakin muuta lehtitaikinajohdannaista, jota ei missään mielessä voi kutsua makuhermojani hiveleväksi kokemukseksi.

Kaiken kaikkiaan siis positiivinen kokemus, odotukseni ylittävä. Myös palvelu on ystävällistä, enkä näkisi missään mielessä mahdottomana syödä täällä joskus uudelleenkin, mikäli pikaruokahammasta kolottaa. Erityisesti rullatut leivät jäivät kiinnostamaan, samoin olisi mielenkiintoista testata Habibin falafelin tekotaito.

Tällä kokemuksella kulttuurikerhomme suosittaa.

Ruoka: 3+
Tunnelma: 3
Palvelu: 3+

Kokonaisuus: 3+

Mmmarjaisaa

Kirjoitettu 19 elokuun, 201523 toukokuun, 2016 by Kaisa

Nyt kun elokuinen lämpöjakso ilostuttaa ihanasti arkista aherrustamme, ajattelin jakaa muutaman kesäisen reseptin. Mansikat ovat tältä kesältä jo ohimennyttä aikaa, mutta ei hätää, intialainen hedelmäsalaatti syntyy vallan mainiosti ilmankin. Marjapiirakan marjat sitä vastoin otin minäkin suoraan pakastimesta eli nämä reseptit ovat juuri niitä, joilla kesä tuodaan kotiin – vaikka kesken kylmimmän talvisään (nyt kuitenkin pidetään vielä ajatukset täysillä kesässä).

Ohje intialaiseen hedelmäsalaattiin löytyi taannoin esittelemästäni Kesäruokaa paratiisista -kirjasta, piirakka sen sijaan on eräänlainen risteytys, jossa ”kukkotaikina”, siis toisin sanoen ruismurotaikina, yhdistyy Mamman marjapiirakan täytteeseen. Sangen maukas sekasikiö, voisin todeta. Ja jos mustikkakukot kiinnostavat, ohjeen niihin löydät täältä.

Intialainen hedelmäsalaatti

4 annosta

Huom! Nämä ovat ehdotuksia, voit koota salaatin juuri niistä marjoista ja hedelmistä, joita halajat tai sinulla kulloinkin on saatavilla.

2 banaania
100 g mansikoita
100 g mangoa
100 g ananasta
100 g vesimelonia
1 dl mustikoita
(2 rkl tuoreita mintunlehtiä)

Kastike:
2 dl ananasmehua
2 tl raastettua inkivääriä
2 tl hunajaa
1 tl vaniljasokeria
0,5 tl kanelia
ripaus muskottipähkinää

Kuori ja pilko hedelmät banaania lukuun ottamatta, jotta sen hedelmäliha ei tummu.
Sekoita ainekset varovasti kulhossa ja anna viilentyä hetki jääkaapissa.
Valmista kastike sekoittamalla ananasmehu, inkivääriraaste, hunaja, vaniljasokeri, kaneli ja muskottipähkinä keskenään ja laita jääkaappiin viilentymään.
Ravista ja kaada kastiketta juuri ennen tarjoilua salaatin päälle ja sekoita uudelleen.
Kuori ja viipaloi banaani ja lisää viipaleet seokseen.
Lisää halutessasi joukkoon vielä hienonnettuja mintunlehtiä.

Mamma ❤ kukko eli rukiinen Mamman marjapiirakka

Vuoallinen

Ruismurotaikina:
125 g voita
1 dl sokeria
2,5 dl ruisjauhoja
0,5 tl leivinjauhetta

Täyte:
4 dl valitsemiasi marjoja, itse käytin punaisia viinimarjoja (jos marjat ovat jäisiä, noin 2,5 dl riittää; sekoita jäisiin marjoihin 2 tl perunajauhoja)
200 g kermaviiliä
1 kananmuna
0,5 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria

Vatkaa voi ja sokeri vaahdoksi.
Lisää jauhot, joihin on sekoitettu leivinjauhe.
Vuoraa voideltu piirakkavuoka taikinalla reunoille asti. Nosta hetkeksi kylmään.
Levitä marjat piirakkapohjalle.
Yhdistä muut täytteen aineet ja kaada marjojen päälle.
Paista uunin alaosassa 200 asteessa noin 30 min.

Loppuun vielä pieni tunnelmakuva eräältä loma-aamulta, jolloin ilahdutin Aleksia aamupalan kera. Kyseessä oli smoothie, jossa käytin pääraaka-aineena vesimelonia perinteisten banaanin ja jogurtin ohella. Toimii hyvin tehden vesimelonista paljon tavallista paremman. (Normaalisti tämä kuuluu niihin harvoihin itselleni ei niin mieluisiin hedelmiin…)

Illallinen järven rannalla

Kirjoitettu 14 elokuun, 2015 by Kaisa

Kesälomalla vietimme ihastuttavan illan kummitätini ja hänen miehensä seurassa Hauholla. Kuten mökkivierailulla useimmiten asiaan kuuluu, myös tällä kertaa ruokailu näytteli yhtä suurista rooleista. Grilliruokaa kauniilla järvimaisemalla maustettuna mitä parhaimmassa seurassa, mitäpä sitä ihminen muuta onnelliseksi tullakseen kaipaa ❤

Sangen maukas illallisemme sisälsi muutamia osasia, jotka haluan jakaa myös teille. Nam ja maiskis! Kiitos Anu ja Tapio; jäämmekin sitten ensi kesän rapujuhlakutsua odottelemaan…

Match Made in Heaven

Aivan ihastuttava tuttavuus oli tuoreen mangon ja grillatun halloumin täydellinen liitto, joka kruunattiin tummalla balsamikastikkeella. Kuva kertonee kaiken.

Anun sillijutska

Toinen hetimiten uudelleenvalmistukseen päätynyt lajike oli sillilisäke, jota testasimme sittemmin katkaravuilla tuunattuna. Toimi näinkin vallan mainiosti.

125 g sipulisilliä / katkarapuja
5 cm tuorekurkkua
200 g (pienirakeista) raejuustoa, esim. Valio pehmeä
150 g crème fraîchea
tuoretta ruohosipulia hienonnettuna
tuoretta tilliä hienonnettuna
mustapippuria

Pilko silli pieneksi, samoin kurkku. Sekoita kaikki ainekset keskenään ja mausta yrteillä ja pippurilla. Anna tekeytyä jääkaapissa.

Broilerien pestokylpy

Kolmantena mainittakoon broilerin maustaminen pestolla ja juustolla, jonka toteutimme kotioloissa hieman toisella tavalla, sangen maukkaalla lopputuloksella. Kaikessa yksinkertaisuudessaan: valele maustamattomat broilerit kauttaaltaan pestolla ja jätä jääkaappiin maustumaan mieluiten yön yli. Grillausvaiheessa paista broilerit kypsiksi ja ripottele lopuksi toiselle puolelle juustoraastetta. Grillaa kunnes juusto on sulanut.

Latinomakuja – Latin Flavours

Kirjoitettu 13 elokuun, 2015 by Kaisa

Kira Weckman & Michel Garzón: Latinomakuja – Latin Flavours
Kuvat: Sami Piskonen
Docendo, 2015

Kokkipariskunta Kira Weckman ja Michel Garzón pitävät teoksensa Latinomakuja alkusanojen mukaan ruoanlaittoa työn ohella rakkaimpana harrastuksenaan. Kun on tutustunut tähän erityislaatuisen kauniiseen keittokirjaan, tietää että nuo sanat eivät ole vain helinää, niin suurta iloa ja onnea teos huokuu.

Vuonna 2013 Suomen Top Chef -tittelin napannut Kira Weckman sekä hänen kolumbialainen miehensä Michel Garzón ovat yhdessä luoneet uraa ruoanlaiton parissa. Nämä catering- ja ravintola-alan ammattilaiset ovat perustaneet pitopalvelua, kokkauskursseja ja ruokakonsultointia tarjoavan perheyrityksen. Nyt myös unelma keittokirjasta on toteutunut.

Latinomakuja esittelee monipuolisesti pariskunnan pääasiallista ruokakiinnostuksen kohdetta, eteläamerikkalaista keittiötä. Eri maiden klassikot, erikoisuudet ja variaatiot eri ruokalajeista tekevät kirjasta mielenkiintoisen matkan tähän värikkääseen ruokakulttuuriin, joka ainakin itselleni oli ennestään melko tuntematon. Reseptit – jotka löytyvät kirjan loppuosasta myös englanninkielisinä – on jaettu katu-, alku-, grilli-, pää- sekä jälkiruokiin ja muokattu suomalaiseen kotikeittiöön sopiviksi. Tämä toimii; ainakaan itse en toistaiseksi ole sen parissa puuhaillessani törmännyt yhteenkään tavallisesta, hyvin varustellusta ruokakaupasta löytymättömään raaka-aineeseen ja toisaalta näitä tavallisia raaka-aineita yhdistelemällä löytänyt uusia, erikoisiakin makuyhdistelmiä. Tähän mennessä testikeittiössämme on valmistunut suolaisia piiraita, empanadaksia, chileläiseen tapaan, kolumbialaista avokadokeittoa sekä keltaista kanakastiketta alkuperämaanaan Peru. Jo näin pieneen pintaraapaisuun vedoten kirjaa voi pitää suosituksen arvoisena.

Lopuksi haluan vielä tuoda esiin kirjan kuvituksen, joka sekä nostaa veden kielelle että autenttisuudessaan johdattaa lukijan juuri sinne, minne lienee sen reseptien myötä olevan tarkoituskin matkustaa, Etelä-Amerikan kyliin ja kaupunkeihin, sinne missä aurinko paistaa, talvellakin.

Aterian verran Etelä-Amerikkaa

Kirjoitettu 13 elokuun, 201513 elokuun, 2015 by Kaisa

Uusi keittokirja on aina valtavan viihdyttävää seuraa – ainakin hetken verran. Toisinaan tuo hetki kestää vain ohimenevän momentin, yhden selailun verran. Toisinaan se jättää hieman syvemmän jäljen, halun palata kirjan pariin uudelleen, kokea miltä sen ehdotukset ihan oikeasti maistuvat. Ja sitten on vielä niitä keittokirjoja, joiden kanssa suhde syvenee ystävyydeksi, jotka haluaa avata aina uudelleen ja uudelleen, vaikka ihan samoiltakin sivuilta.

Moni on tänä päivänä sitä mieltä, että aika on ajanut keittokirjojen yli. Internet pursuaa ruokablogeja, kun Googleen kirjoittaa tomaattikeitto, ohjeita löytyy tuhansia ja taas tuhansia. Mutta ei se ole sama; vain kirjaa voi koskettaa, vain kirjaa voi haistaa, vain kirjan voi laittaa hyllyyn, ja löytää sen saman rakkaan reseptin vielä vuosienkin jälkeen. Eläköön kirja!

Mistä viimeistään huomaa syksyn aivan oikeasti olevan tulossa, on siitä että uusia kirjoja putkahtelee ilmoille kuin sieniä sateella. Myös kotikolossamme tuoreiden tapausten kuhina käy kuumana ja johtuen siitä, että keittokirjat ovat lähellä omaa sydäntäni, suuri osa uusista ystävistämme opastaa meitä juuri siellä patojen ja kattiloiden valtakunnassa. Tietänee siis mielenkiintoisia makumatkoja…

Yksi uusimmistani on kokkipariskunta Kira Weckmanin ja Michel Garzónin Etelä-Amerikan makuja esittelevä Latinomakuja – Latin Flavours, jonka pohjalta syntyi seuraava ateria. Erityisen hyvää oli kolumbialainen avokadokeitto, jota nautimme alkuruoan asemassa, mutta suosittelen kokeilemaan myös perulaista alkuperää olevaa keltaista kanakastiketta.

Makumatka Etelä-Amerikkaan kelpaisi varmasti yhdelle jos toisellekin; esimerkiksi näillä ohjein saa helposti hieman esimakua. ”Disfrutar la vida!”

Avokadokeitto

4 annosta

100 g salottisipulia
2 rkl oliiviöljyä
6 dl kasvislientä
4 kypsää avokadoa
1 sitruunan mehu
1 limen mehu
hienoa merisuolaa
sokeria

Lisäksi:
katkarapu-tomaatti”salaattia” ja/tai krutonkeja

Kuori ja hienonna sipuli.
Kuullota salottisipuli tilkassa oliiviöljyä. Lisää kasvisliemi sipulin joukkoon ja hauduta hetken aikaa, noin 5-10 min.
Lisää kuorittu ja paloiteltu avokado sekä sitrusten mehut. Mausta suolalla ja sokerilla.
Soseuta keitto sileäksi tehosekoittimessa tai sauvasekoittimella. Lisää tarvittaessa nestettä.
Tarkista maku ja tarjoile keitto kylmänä tai haaleana valitsemiesi lisäkkeiden kera.

Keltainen kanakastike

4-6 annosta

4 kiinteämaltoista perunaa
4 kananrintaa
1 l vettä
1 rkl suolaa
10 mustapippuria
1 dl maitoa
2 viipaletta vaaleaa leipää
1 pieni keltasipuli
2 valkosipulinkynttä
2 rkl oliiviöljyä
0,5 tl juustokuminaa
0,5 tl kurkumaa
0,5 dl pekaanipähkinöitä
2-5 dl kanalientä
1 keltainen chili
2 dl kermaa
hienoa merisuolaa
mustapippuria

Lisäksi:
riisiä oman maun mukaan
4 viiriäisen munaa / 2 kananmunaa
8 oliivia / sopivasti kapriksia

Keitä perunoita suolalla maustetussa vedessä noin 20 min. Anna perunoiden jäähtyä, kuori ja viipaloi ne.
Keitä viiriäisen munia hiljalleen kiehuvassa vedessä 2 min. Jäähdytä munat nopeasti kylmässä vedessä, kuori ja halkaise. Jos käytät kananmunia, kypsennysaika on 9 min.
Poista kanan rintapaloista nahka ja luut. Kiehauta litra vettä ja mausta se ruokalusikallisella suolaa ja 10 pippurilla. Kypsennä kanan rintafileitä poreilevassa liemessä noin 10 min. tai kunnes liha on kypsää. Nosta lihat liemestä ja anna hiukan jäähtyä. Revi liha haarukan avulla, kun se on vielä lämmintä.
Kasta vaalea leipä maitoon.
Kuori sipuli ja leikkaa pieniksi kuutioiksi. Hienonna valkosipuli. Poista chilistä siemenet ja hienonna. Kuumenna oliiviöljy kasarissa ja kuullota sipulia ja valkosipulia öljyssä. Lisää juustokumina ja kurkuma kasariin. Kuullota seosta vielä 2-3 min. keskilämmöllä. Lisää joukkoon pekaanipähkinät (muutaman voit jättää koristeeksi), liuotettu leipä ja 2 dl kanalientä. Anna kastikkeen kiehua hiljalleen keskilämmöllä muutaman minuutin ajan. Lisää joukkoon chili.
Soseuta kastike kasarissa sauvasekoittimella. Lisää sitten joukkoon revitty kananliha ja kuumenna kastike. Lisää joukkoon vielä siivutetut perunat. Jos kastikkeen koostumus on liian paksu voit ohentaa sitä kanaliemellä. Viimeistele kastike kermalla ja mausta sitten suolalla ja pippurilla.
Ripottele oliiveja / kapriksia kastikkeen pinnalle. Asettele keitetyt munat kastikkeen päälle.
Tarjoile keitetyn riisin kera.

Yllättävän ihastuttava Riika – ja kolme miellyttävää makumatkaa

Kirjoitettu 11 elokuun, 201511 elokuun, 2015 by Kaisa

Tunnelmallisten loma on nyt tältä erää historiaa ja hiukan haikein mielin kirjoittelen tätä viimeistä virallista kesälomapostausta, menneet kolme viikkoa olivat aika lailla vertaansa vailla. Ehkä kuitenkin ne parhaat päivät sijoittuivat menneelle viikolle, jolloin teimme ex tempore -matkan helteissä kylpevään Riikaan.

Kaupunki on tähän asti ollut itselleni tuntematon, eivätkä odotukseni jostain syystä olleet erityisen korkealla. Taisin odottaa toista Tallinnaa, kaupunkia jossa viettää muutama kiireetön kesäpäivä. Toisin kävi; Tunnelmalliset tepastelivat keskimäärin kaksikymmentä kilometriä päivässä kolmen päivän ajan ja vielä olisi riittänyt nähtävää ja koettavaa, retkistä lähialueille puhumattakaan. Paluu lienee siis tulevaisuudessa paikallaan…

Mikäli vanhat kaupungit kiinnostavat, suosittelen Riikaa lämmöllä. Ravintoloita valitessanne kehotan ainakin harkitsemaan seuraavia vaihtoehtoja, joissa itse vietimme tunnelmallisia, maukkaita, ikimuistoisia ja aivan ainutlaatuisiakin hetkiä.

Domini Canes

Vanhan kaupungin sydämessä, Pyhän Johanneksen sekä Pyhän Pietarin kirkkojen siimeksessä, sijaitseva Domini Canes tarjoilee asiakkailleen modernihkon miljöön, joka kuitenkin samanaikaisesti huokuu täydellisen romanttista tunnelmaa kynttilöineen ja kiviseinineen. Vuodesta 2009 toiminut ravintola tuntuukin asiakaskuntansa löytäneen, sillä yhtään varaamatonta pöytää ei näin tiistai-iltanakaan ole näköpiirissä. Myös terassilla ruokailee seurue jos toinenkin. Onneksi meillä on varaus, heti siinä James Bondin naapuripöydässä…

Ravintolan omien sanojen mukaan ruokalista perustuu lähituotteille, kausittain vaihtuvin variaatioin. Totta; nautimme illallisen, jossa kesän maut marjoineen ja vihanneksineen ovat vahvasti läsnä kauniisti eteemme aseteltuina. Henkilökohtaisesti nautinkin kokoamastani kolmen kokonaisuudesta valtavasti. Aloituksena toimii kantarellikeitto, jatkona taimenfile rucolan, pikkuperunoiden sekä kirsikkatomaattien kera ja päätöksenä kamomilla crème brûlée marjoilla täydellistettynä. Ainoana miinuksena mainittakoon kantarellikeiton annoskoko, joka mielestäni keiton ruokaisuudesta johtuen oli alkuruoaksi aivan liian iso. Annosta ei voi syödä kokonaan, mikä tietysti harmittaa, ja luulenkin että keittoa ei ollut tarkoitettukaan alkuruoaksi.

Sopivana aasinsiltana edellisestä onkin mainittava, että vaikka ruoan tasossa Riian ravintolat ovatkin varmasti lähivuosina turismin alati kasvaessa tulleet jatkuvasti ylöspäin, on palvelu vielä lapsen kengissä, jos verrataan esimerkiksi omiin huippuravintoloihimme. Ruokia ja juomia ei pöytään tuotaessa esitellä lainkaan, tarjoilijat eivät muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta tiedustele annosten maistuvuutta ja palvelu on äärimmäisen hidasta, jopa poissaolevaa. Sama näkyy myös Domini Canesissa, vaikka tarjoilijatar ihan ystävällinen onkin. Riiassa ei pidä mennä ravintolaan kello kaulassa, mikä ei tietenkään lomalla olekaan odotusarvo, mutta nälän määrässä tämä tosiasia kannattaa huomioida…

Aleksin valinnat eivät tällä kertaa toimi ihan yhtä hyvin kuin omani, mutta aloittava tomaattikeitto sekä jälkiruoan roolia näyttelevä marengilla kuorrutettu omenapiirakka ovat kuitenkin mieluisia. Pihviannos grillattujen vihannesten, röstiperunoiden ja kukkakaalipyreen kera jää laimeaksi esitykseksi, josta maut ovat tipotiessään. Ihan näyttävä annos, harmillisesti pettymyksillä kuorrutettu.

Domini Canesissa kaksi ihmistä popsii kolmen ruokalajin aterian muutaman viinilasin kera hintaan 88,00€. Illallinen on matkamme hintavin, samoin Aleksin pihviannos (17,50€), mikäli annoksista puhutaan. Makumatkailu, tällainen hienommankin puoleinen, onnistuu siis huomattavasti Suomen hintoja edukkaammin.

International

Ravintola International ei Domini Canesin tapaan lepää merkittävien nähtävyyksien huomassa, vaan sen löytääkseen on matkattava hieman ytimen ulkopuolelle. Tämä matka, joka hoituu yksinkertaisesti raitiovaunulla tai kävellenkin, kannattaa. Vastassa on valloittavalla palvelulla varustettu mukava ravintola, joka tarjoilee maukkaita, kekseliäitä ja laadukkaita kansainvälisten keittiöiden annoksia sangen edullisesti. Asiakkaita helpottaakseen ravintola on hauskasti sisällyttänyt menuunsa maininnat myydyimmistä annoksistaan runsaiden kuvien kera.

Jos kaupungin palvelutasossa ei yleisesti ottaen ole suuremmin kehumisen varaa, Internationalissa tilanne on täysin päinvastainen. Varaustamme edeltävänä päivänä ravintola lähetti meille viestin tiedustellen mahdollisia toiveitamme tai juhlan aiheita, johon vastasimme juhlivamme ensimmäistä hääpäiväämme. Jo vastaanotto ruusun terälehdin koristetuin pöydin sekä ”Happy 1st Anniversary” -tekstein varustetuin servettipidikkein puhuttelee, puhumattakaan jälkiruokayllätyksestä tai pienestä viinipullolahjasta aterian päätteeksi. Tällaista kohtelua emme ole missään muualla tavanneet, vaikka erinäisiä vienoja merkkipäivämainintoja olemme silloin tällöin esittäneetkin…

Entäpä ruoka sitten? Erittäin maukasta alusta loppuun. Alkuruoaksi minä valitsen ”kalojen sinfonian”, jossa tonnikala, lohi ja tiikerirapu soittavat viimeisen soittonsa sulassa sovussa merilevään kauniisti rullattuna hunajakastikkeen kera. Aleksi päätyy unkarilaiseen gulassikeittoon, hyvä valinta sekin. Pääruoaksi popsin klassisen Wellingtonin pihvin, jonka kuitenkin sekaannuksen seurauksena saan sienettömänä. Pääruokani osoittautuu muutenkin ateriamme heikoimmaksi esitykseksi, sillä ihmetyksekseni annos ei sisällä ollenkaan lisäkettä. Siis pelkkä klassikko – toki maukas sellainen – mutta lautasella hieman yksinäinen näky. Aleksi sen sijaan nappaa täältä matkan maullisen kohokohtansa, naudan poskea palsternakkapyreen kera.

Jälkiruokien kohdalla päädymme molemmat crème brûlée -annokseen jäätelöllä ja marjoilla koristeltuna. Kun annokset tuodaan pöytään minun versioni on kruunattu iloisella ”Happy Together!” -suklaakirjoituksella. Huippua!

Kaiken tämän jälkeen poistumme ravintolasta hymyssä suin, ainoastaan 80,00€ köyhempinä, vaikka viiniäkin on tullut maisteltua jokaisen ruokalajin ohessa. Siis menkää Internationaliin, keksikää aihetta juhlaan ja tulkaa hyvin palvelluiksi ❤

Rozengrāls

Viimeisenä iltana teemme maittavan paluun vanhaan kaupunkiin ruokaillessamme keskiaikaiseen tyyliin, tai ainakin keskiaikaisessa miljöössä, erittäin autenttisessa sellaisessa. Rozengrāls päihittää mielestäni miljöönä Tallinnan vastaavat, Olde Hansan ja Peppersackin, vaikka nuokin toki ovat onnistuneita lajissaan.

Syömme ranskalaiset sipulikeitot maukkaan leivän kera – hyvää – sekä puoliksi suuren annoksen kania viikunoiden ja ohralta vaikuttavan risottomaisen lisäkkeen kanssa. Pohjalta löytyy mukavasti kastikkeessa pehmentynyt ohut leipälettunen. Tämäkin annos toimii ja tarjoilijan avulias kehotus jakaa pääruoka-annos kahtia on kiitoksen arvoinen. Koko lysti juomineen maksaa suurin piirtein 46,00€, ei paha lainkaan. Paikalle siis suuri suositus!