Tunnelmallisia makuja

Päivällinen Laurin lailla, Tähkän tyyliin – gerberoiden katveessa

Kirjoitettu 8 syyskuun, 201527 joulukuun, 2015 by Kaisa

Vaikka kesä tänä vuonna harmillisen lyhyeksi jäikin, taitavat suomalainen sielu ja ruumis olla siihen tapaan rakennettu, että syyskuun saapuessa pimenevine iltoineen, tuntuvat syksyiset enemmän arkiset ja paremmin viileneviin olosuhteisiin sopivat asiat jälleen omalla tavallaan miellyttäviltä. Illat omassa lämpimässä kotikolossa muuttuvat laatuajaksi, kynttilät ja kääriytyminen vilttiin pieniksi luksusmomenteiksi. Vapaapäivän viettää mielellään keittiössä, mielessään illallinen, jolla tehdä arjesta juhlaa.

Näinpä tein minäkin ja tällä kertaa innoittajanani toimi kukapa muukaan kuin Jarkko Tapani Suo, joka paremmin Lauri Tähkänä tunnetaan. Täytyy myöntää, että aivan heti en olisi osannut miestä keittokirjailijaksi veikata, mutta hyvinpä tuntuu sujuvan häneltä ruoankin kanssa taiteilu. Ateriamme maittavien alku- sekä pääruokien reseptit löytyivät nimittäin Tähkän tuoreesta opuksesta Hellannupit kaakkoon. Jälkiruoka, meille niin kovin mieluisa pappilan hätävara, sen sijaan syntyi Reseptikuningatar Kaisa Sillanpään Tähteistä tähdiksi -keittokirjan ohjeistuksen mukaan. Hyvää ja vielä entistäkin helpompaa sekä ekologisempaa, kun meille tutun tavan vastaisesti herkku valmistui tällä kertaa ilman uunia. Kerrottakoon lisäksi, että porkkanakakun pohjapalat toimivat tässä vallattoman hyvin, samoin samaisen kakun valmistuksen yhteydessä ylitse jäänyt kinuskikastike.

Toivottelen onnellisia arki-iltoja kynttilänvalossa. Pimeyden karkottaminen on yllättävän helppoa ja palkitsevaa; hymy toiselta riittää, silloin tällöin kotiin saattaa kävellä myös kaunis kukkapuketti.

Poro-mozzarellaleivät

2 annosta

50 g kylmäsavustettua poroa
0,5 rkl kurkkusalaattia
75 g kermaviiliä
pieni nippu tuoretta lehtipersiljaa
salaattia maun mukaan
muutama siivu mozzarellaa
rucolaa
2 viipaletta valinnaista leipää

Hienonna poro. Sekoita poro, kurkkusalaatti, kermaviili ja hienonnettu lehtipersilja keskenään.
Asettele leipäviipaleille salaattia, poroseosta ja mozzarellaviipaleet. Kruunaa rucolalla.

Täytetyt munakoisot

4-6 annosta

3 keskikokoista munakoisoa
450 g maustamattomia kanasuikaleita
1 sipuli
2 rkl oliiviöljyä
70 g tuoretta pinaattia
25 g kapriksia
200 g fetajuustoa (osan voit korvata mozzarellalla)
mustapippuria
suolaa
juustoraastetta

Pese ja halkaise munakoisot. Levitä ne uuninkestävään astiaan tai pellille leivinpaperin päälle.
Ripottele suolaa halkaistujen munakoisojen päälle ja itketä niitä noin 20 min. Siirrä sitten munakoisot 200-asteiseen uuniin 15 minuutiksi.
Valmista täyte. Hienonna sipuli, pinaatti sekä kaprikset, kuutioi feta.
Freesaa sipuli pannulla oliiviöljyssä ja paista kanasuikaleet siinä. Lisää muut ainekset.
Koverra paistetut munakoisot, lisää sisus pannulle täytteen joukkoon ja sekoita.
Mausta suolalla ja mustapippurilla.
Annostele täyte munakoison puolikkaille. Lisää päälle juustoraaste ja kypsennä munakoisoja 200-asteisen uunin keskiosassa noin 25 min.

Pappilan hätävara

2 annosta

2 dl pullaa tai kuivakakkua paloina
0,4 dl maitoa
0,2 tl vaniljasokeria
0,8 dl kuohukermaa / vaniljajäätelöä
0,2 rkl sokeria (mikäli valitset yllä olevista kuohukerman)
0,5 dl hilloa (osan tästä korvasin pakastamallani itsetehdyllä kinuskikastikkeella)

Kostuta pulla- tai kakkupalat vaniljasokerilla maustetussa maidossa.
Mikäli käytät kuohukermaa, vaahdota se ja mausta sokerilla. Muuten paloittele vaniljajäätelö.
Kokoa kerroksittain kaikki ainekset jälkiruokamaljoihin tai laseihin ja anna maustua jääkaapissa hetki ennen tarjoilua.

Mummoilua ja makumuistelua

Kirjoitettu 6 syyskuun, 201510 syyskuun, 2015 by Kaisa

Syksy. Aikaa pimenevien iltojen, aikaa kotitouhujen, aikaa hillopurkkien ja viimeisten kesän makujen. Hillohiiri on innoissaan!

Tällä kertaa esittelen teille kaksi tapaa säilöä kesäisiä herkkuja talvivarastoihin sekä muutaman jatkokäyttötavan näille aikaansaannoksilleni. Minulle nämä maut ovat jo lapsuudestani tuttuja ja mielessäni ne yhdistyvät vain ja ainoastaan omiin mummi-ihmisiini. Molemmat ovat valmistukseltaan helpompaakin helpompia, joten on hassua, että ne päätyivät käytännön toteutukseeni vasta nyt. No, ehkä pitää olla jo lähellä 35 ikävuotta, että tällaisiin mummo-juttuihin tuntee kutsumusta lähteä mukaan…

Lisäksi tähän yhteyteen sopii mielestäni mainiosti myös ohje vallan maukkaaseen porkkanakakkuun, jota tarjoilin vieraillemme viime viikonloppuna. Jotenkin porkkanakakkukin kuulostaa sellaiselta mummola-materiaalilta, vaikka ainakaan tämä Kodin Kuvalehdestä silmään pistänyt ohje ei miltään retroruualta lopulta tuntunutkaan.

Muistoissani – ja yhä edelleen – lakattoman lakkahillo sijoittuu Kätkänjoelle Lea-mummin pöydän ääreen, mummon kurkkuja sen sijaan valmisti Tuulikki Helsingissä sekä Suomenniemellä. Ohjeen valkosuklaa-kermahyytelöön löysin Kotilieden ruokatoimittajien kokoamasta Maan parhaat : herkkuja Suomesta -keittokirjasta, kurkkuja taas käytin lisänä Lauri Tähkän ideoimia ”Förintien avokado-jokirapuleipiä”, joiden ohje valikoitui toteutukseni alle miehen Hellannupit kaakkoon -keittokirjaa selaillessani. Monipuolinen mies tuo Pohjanmaan poika; kirjaan tulen palaamaan hyvinkin pian tarkemmin…

Onnea ovat makumuistot – sekä tietenkin mummit ❤

Lakattoman lakkahillo

(jonka hassun nimen merkityksen ymmärsin vasta vuosia tätä herkkua popsittuani, vaikka maku sangen lakkamainen onkin – siis ainakin karviais-porkkanahilloksi)

500 g porkkanoita
1 l (vihreitä) karviaisia
300-400 g hillosokeria
Kuori ja raasta porkkanat. Laita raaste perattujen karviaisten kanssa kattilaan. Lisää tilkka vettä, mutta vain tilkka, sillä kiehuessa raaka-aineista lähtee hyvin nestettä.
Kypsennä miedolla lämmöllä noin tunti eli kunnes ainekset ovat kunnolla pehmeitä. Soseuta ja lisää hillosokeri. Keitä vielä noin 10 min.
Säilö puhdistettuihin, kuumennettuihin lasipurkkeihin.

Valkosuklaa-kermahyytelö

20 ”shottia” / 4 isompaa annosta

2 liivatelehteä
2 dl kuohukermaa
1 kanelitanko
4 rkl sokeria
100 g valkosuklaata
4 dl piimää

Pinnalle:
marjoja tai hilloa oman maun mukaan

Laita liivatelehdet kylmään veteen ja anna liota 10 min. Paloittele valkosuklaa.
Kiehauta kerma ja kanelitanko, anna seisoa 5 min. Poista kanelitanko ja sekoita joukkoon sokeri ja paloiteltu valkosuklaa.
Purista liivatelehdistä vesi ja sulata ne valkosuklaa-kermaseokseen. Kaada seos piimään ja sekoita tasaiseksi.
Jaa seos tarjoiluastioihin ja anna hyytyä jääkaapissa vähintään 4 tuntia tai yön yli.
Koristele hyytyneet annokset marjoilla tai hillolla.

Mummon- eli hölskytyskurkut

1 iso kurkku / 4 avomaankurkkua
2 rkl tilliä hienonnettuna
1 tl hienoa merisuolaa
2 rkl väkiviinaetikkaa
2 rkl sokeria

(Kuori) ja siivuta kurkku.
Nosta siivut purkkiin yhdessä muiden ainesten kanssa. Sulje purkki ja sekoita voimakkaasti.
Nosta kurkut jääkaappiin tekeytymään. Voit myös tarjoilla kurkkuja heti, mutta kylmässä seisoessaan niistä irtoaa nestettä ja ne maustuvat paremmin.

Förintien avokado-jokirapuleivät

4 annosta

4 viipaletta leipää oman maun mukaan
200 g jokirapuja
1 avokado
0,5 punasipulia
1 valkosipulinkynsi
2 rkl turkkilaista jogurttia
2 rkl kermaviiliä
1 rkl limen mehua
ripaus suolaa
ripaus mustapippuria

Koristeluun:
mummon kurkkuja / tuoreita yrttejä

Halkaise avokado, poista kivi, kuori ja kuutioi hedelmäliha kulhoon. Valuta ja lisää jokiravut.
Kuori ja hienonna punasipuli sekä valkosipulinkynsi. Sekoita sipulit sekä loput raaka-aineet avokado-rapuseoksen joukkoon. Mausta suolalla ja mustapippurilla.
Nostele seos (paahdettujen) leipäviipaleiden päälle ja koristele annokset haluamallasi tavoin.

Porkkanakakku ja suolainen kinuskikastike

14 annosta
Huom! Voit hyvin tehdä kakkupohjan jo edellisenä päivänä jääkaappiin tai jo aiemmin pakastimeen ja näin säästää aikaa tarjoilupäivän mahdollisille muille puuhille.

3 kananmunaa
2,5 dl sokeria
4 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
0,5 tl suolaa
2 tl kanelia
1 tl vaniljasokeria
1 dl kookoshiutaleita
0,5 dl maapähkinärouhetta
4 dl hienoksi raastettua porkkanaa
2 dl rypsiöljyä

Kuorrutus:
400 g maustamatonta tuorejuustoa
2,5 dl tomusokeria
3 rkl sitruunamehua

Suolainen kinuskikastike:
Mielestäni tätä oli huimasti liikaa, mutta toisaalta itse pakastin ylimääräisen tulevia herkkuhetkiä varten ja nyt on jo tullut todistetuksi, että kinuskikastike kestää hyvin pakastuksen.
2 dl kermaa
1 dl fariinisokeria
1 dl siirappia
0,5 tl suolaa
50 g voita
0,5 tl sormisuolaa

(Koristeluun:
saksanpähkinöitä)

Kuumenna uuni 200 asteeseen.
Kuori ja raasta porkkanat. Vatkaa kananmunat ja sokeri vaahdoksi.
Sekoita vehnäjauhojen joukkoon kuivat aineet.
Lisää kananmunavaahtoon vuorotellen öljyä, jauhoja ja porkkanaraastetta.
Kaada taikina irtopohjaiseen kakkuvuokaan (halkaisija noin 26 cm).
Paista uunin alatasolla 40-45 min. Kokeile kypsyyttä puutikulla; jos tikkuun ei jää taikinaa, kakku on kypsää. Anna kakun jäähtyä ja mikäli paistat sen jo etukäteen, jatka seuraavaan vaiheeseen vasta tarjoilupäivänä.
Tee sitten kuorrutus. Notkista tuorejuusto ja sekoita sen joukkoon siivilöity tomusokeri ja sitruunamehu. Laita kylmään odottamaan.
Laita kattilaan kerma, fariinisokeri, siirappi ja suola. Keitä kinuskia kasaan noin 8-10 min. niin, että se paksunee. Ota pois liedeltä. Lisää kylmä voi kuutioina. Sekoita hyvin.
Lisää hiukan jäähtyneen kinuskin joukkoon sormisuolaa niin, että osa sulaa ja osa jää kokonaisina hileinä joukkoon.
Levitä tuorejuusto kakun päälle ja reunoille. Valuta päälle runsaasti kinuskia. Halutessasi voit tarjota osan siitä erikseen, mutta mielestäni runsas päällikerros riittää mainiosti. Mikäli et halua valmistaa kinuskia jatkokäyttöä varten, voit hyvin valmistaa reseptistä vain puolikkaan annoksen.
(Koristele kakku saksanpähkinöillä.)

Tunnelmallisia makuja ravintolamaailmassa luku 19: Ravintola Aito

Kirjoitettu 2 syyskuun, 2015 by Kaisa

Lauantai-iltana teimme neljän ruokalajin mittaisen tutustumiskierroksen töölöläiseen kortteliravintolaan, Museokadulla sijaitsevaan ravintola Aitoon. Kyseessä oli TableOnline-palvelun kautta ostettu illallinen, jossa ateriat kahdelle tarjottiin hintaan 49,00€, siis toisin sanoen kaksi yhden hinnalla.

Nimeä lukuun ottamatta paikka on meille ennestään tuntematon. Jo kadulta katsottuna Aito huokuu sitä samaista modernin pelkistettyä pohjoismaista henkeä, jota voi pitää tämän hetken ”the juttuna” mitä fine dining -ravintoloihin tulee, eikä sisälle 36 paikkaiseen intiimiin tilaan astuttaessa tuo henki ainakaan katoa. Paikan interiööri on erittäin miellyttävä.

Ruokaretkemme alkaa tervehdyksellä keittiöstä kokin lähettäessä meille lusikalliset revittyä ankkaa herukkakastikkeen kera. Hyvää. Tämän jälkeen kohtaamme illan ensimmäisen pettymyksen. Alkuruoaksi minulle tarjoillaan kantarellia kasvisten ja salaatin kera. Annoksen ehdottomana kruununa on kantarellimousse, jota ilman se olisi perin tylsä, vaikka pikkelöity purjo hyvää onkin. Oma annokseni siis toimii suhteellisen hyvin. Sienettömän aterian toivonut Aleksi kuitenkin saa lautaselleen käytännössä minun annokseni ilman moussea. Ei hyvä ollenkaan. Ja kuinka helppoa olisi ollut valmistaa vastaavanlainen ilman sieniä. Pitkä miinus tästä.

Toinen alkuruoka on riimihärkää rucolan, punajuuren, kotimaisen kermajuuston ja kuivattujen kapristen kera. Vahvat maut sopivat hienosti yhteen ja kokonaisuutena riimihärkä nouseekin illan annosykköseksi.

Pääruoaksi on lautaselle uiskennellut päivän kalansaalis, ahven, rinnallaan grillattuja kasviksia ja pinnallaan pinaattia. Ahven on sinänsä hyvää, joskin hiukan liian suolaista, mutta kokonaisuutena annos ei viettele. Kasviksista ainoastaan pinaatti sekä perunat yltävät mainitsemisen arvoiselle hyvälle tasolle. Fenkoli ei makuna muutenkaan minua miellytä ja grillattu avomaankurkku maistuu, tai oikeammin ei maistu, miltään. Kastike sen sijaan on korvattu liiallisella määrällä öljyä, enkä näin ollen näe tässä annoksessa mitään, jota kuuluisi tarjoilla tämän tasoisessa ravintolassa.

Mitä jälkiruokaan tulee, fondant on herkullinen, vaikkakaan en olisi pannut pahakseni, jos sen suklaasydän olisi ollut vielä hitusen juoksevampi. Fondantin avecina toimiva vadelmasorbet on sekin onnistunutta, mutta mieluummin olisin ottanut vaniljajäätelöä. Tästäkään annoksesta en voi valitettavasti täysiä pisteitä antaa.

Kaiken kaikkiaan Aito tarjoili meille sellaisen luokkaa ”ihan hyvä” olevan aterian, joka ei kuitenkaan sisältänyt mitään yllättävää, ihmeellistä tai erityisen mieleenpainuvaa. Ravintolassa viihtyi hyvin ja palvelu oli ystävällistä sekä asiantuntevaa, mutta joka tapauksessa, kun kyseessä on tämän tyyppinen tarjouskampanja, jota voi mielestäni pitää enemmän tai vähemmän mainoksena ja tervetuloa uudelleen -tyyppisenä ratkaisuna, on minun todettava, että tällä kertaa se ei täysin toiminut. Jokaiselta lautaselliselta löytyi kuitenkin yritystä, joten olisin valmis antamaan ravintolalle toisen mahdollisuuden. Kun ottaa huomioon, että näitä annoksia en luultavasti olisi à la carte -listalta valinnut, jo omavalintainen illallinen olisi saattanut vaikuttaa arviooni ravintolan tasosta huimasti. No, näin tällä kertaa.

Täysi hinta (49,00€) tästä ateriasta olisi tuntunut kalliilta, mutta puolet siitä maksoi ihan mielellään. Ruoan perusteella en tämän kokemuksen pohjalta uskaltaisi ensisijaisesti lähteä suosittelemaan, mutta teilaamaankaan en halua lähteä. Jos Museokadulla liikuskelette, kokeilkaa vaikka viinilasillisen merkeissä.

Ruoka: 2+
Tunnelma: 3+
Palvelu: 3+

Kokonaisuus: 3

Richard McCormick’s Pariisi

Kirjoitettu 31 elokuun, 201515 syyskuun, 2015 by Kaisa

Richard McCormick: Pariisi
Kuvat: Andrew Taylor
Tammi, 2015

Kun huomasin Richard McCormickin lähteneen makumatkoilleen myös keittokirjojen muodossa, heräsi mielenkiintoni heti. Henkilökohtainen kokemukseni miehen saavutuksista rajoittuu tällä hetkellä yhteen lounaskokemukseen Kallion Sandrossa, mutta jo tällä perusteella olen vaikuttunut. Kyseinen lounasbuffet oli varmasti yksi parhaista koskaan kokemistani. Ja kun muutaman viikon kuluttua suuntaan Eiran Sandroon sunnuntaibrunssille (nyt se on koettu, arvion voit lukea täältä), voin kertoa odotusten olevan korkealla. Myös miehen tuorein luotsaus, ravintola Ahorita, kiinnostaa kovasti. Tämä amerikkalais-ruotsalainen kokki tuntuisi juuri nyt olevan yhden jos toisenkin huulilla, eikä suotta.

Ensimmäisessä opuksessaan matkustavaksi kokiksi itseään tituleeraava McCormick makumatkailee Pariisissa. Teoksen ensimmäinen kolmannes onkin omistettu tunnelmakuville Pariisin kaduilla ja kortteleissa; ravintoloissa, kahviloissa, kaupoissa ja katukeittiöissä. Reseptien ohella McCormickin tarkoituksena on tutustuttaa lukija valitsemiinsa pariisilaishelmiin, eikä niinkään niihin Michelin-tähtien loisteessa kimmeltäviin, vaan mielenkiintoisiin uutuuksiin, konsepteihin jotka eivät ennen kuuluneet kaupungin ravintolanäyttämölle ollenkaan.

Mutta niin se vain on, valkoiset pöytäliinat korrekteine kattauksineen vapisevat, kun rohkeat gastronomiset muutokset valtaavat alaa – myös Pariisissa, Michelin-tähtien luvatussa kaupungissa.

Sen lisäksi, että kirja herättää vallattoman matkakuumeen, se nostattaa myös veden katselijansa kielelle; kuten kaupunki, myös ruoat on kuvattu kauniisti. Ja mitä käytännön toteutukseen tulee, tähän mennessä testaamani kolmikko parsakaali-hernequiche, lehtikaali-avokadosalaatti ja herne-vuohenjuustojogurtti ovat kaikki olleet mainioita. Niiden valmistus on sujunut mutkattomasti ja lopputulos on ollut sekä maittava että kaunis. On myös mielenkiintoista huomata kuinka kirjassa uudet tuulet puhaltavat sulassa sovussa ranskalaiskeittiön klassikoiden rinnalla ja muodostuu tasapainoinen kattaus, jonka hyväksyisi varmasti niin traditionaalisempi kuin modernimpikin keittäjätyyppi.

Siis suosittelen, niin kirjaa kuin kokkia sen takanakin, tai ainakin kokemaani Sandroa. Ja Pariisia – aina!

P.S. Tätä lukiessa voi jo tunnelmoida tulevaa pohdiskellen, mitä tuokaan mukanaan miehen kirjallinen makumatka Berliiniin, tuonne currywurstin kehtoon. Tällaista siis luvassa, odotan innolla.

Lehtikaali-avokadosalaatti

4 annosta

300 g lehtikaalia
suolaa
mustapippuria
2 rkl oliiviöljyä
2 avokadoa
1 dl granaattiomenansiemeniä
1 dl tuoreita vadelmia
1 dl saksanpähkinöitä
1 dl (alfalfan) ituja

Pese lehtikaali, poista ruodit ja viipaloi. (Oikaista voi käyttämällä Pirkan valmiiksi käsiteltyä lehtikaalia.) Ryöppää lehtikaalia, myös käyttövalmista, kiehuvassa vedessä 30 sekuntia, valuta ja mausta suolalla, pippurilla ja oliiviöljyllä.
Halkaise avokadot, poista kivet, kuori ja viipaloi. Napsi granaattiomenansiemenet ulos kuoristaan.
Kokoa salaatti suurelle lautaselle: aseta alimmaiseksi lehtikaali ja avokadoviipaleet. sen jälkeen granaattiomenan siemenet, vadelmat, saksanpähkinät ja idut.

Kameleonttiruokaa; siis piirakkaa

Kirjoitettu 27 elokuun, 201531 elokuun, 2015 by Kaisa

Jos tarkoituksena on tehdä jotakin todella helppoa, mutta samalla vallan maukasta, yhtä lailla pienelle kuin suurellekin ruokakunnalle, yksi parhaista vaihtoehdoista ovat erilaiset piirakat, jotka sopivat niin aterian alkuun, keskelle kuin loppuunkin.

Tällä kertaa esittelen teille kaksi vaihtoehtoa, joista ensimmäinen soveltuu mainiosti niin lounaaksi, päivälliseksi kuin illanistujaisiinkin, toinen arkisen aterian makeaksi päätökseksi tai juhlavaan kahvipöytään. Siinäpä piirakan erikoisuus; kameleontin tavoin se sulautuu pöytään kuin pöytään tuntumatta koskaan epäsopivalta vaihtoehdolta. Mietipä jauhelihakastiketta brunssipöytään tai nostapa kalaseljanka juhlivien vieraiden eteen illan hämyisinä tunteina, kun maljannostajat kaipaavat murua rinnan alle. Enpä usko… Mutta piirakka katoaa lautaselta kuin lautaselta aivan varmasti – alta aikayksikön.

Ohjeen parsakaali-hernequicheen tarjoili Richard McCormick Pariisi-keittokirjassaan. Kanelinen puolukkapiiras taas valmistui K-ruoka.fi -sivuston reseptiikkaa hiukan muunnellen, josta juontuikin mieleeni, että itse pidän piirakoista myös sen takia, että niitä leipoessa tällainen mitään-ruoaksi-kelpaavaa-ei-sovi-heittää-roskiin -ideologialla varustettu keittiökeiju onnistuu hienosti hyödyntämään kaappiin syystä tai toisesta jääneitä ainesosia esimerkiksi piirakkatäytteitä tai -pohjia sopivasti soveltamalla. Palkitsee mieltä ja ruumista.

Siispä jos piirakkahetki tuntuu lähestyvän, suosittelen lämpimästi harkitsemaan seuraavia.

Parsakaali-hernequiche

4-6 annosta

Pohja:
1,5 dl vehnäjauhoja
1 dl spelttijauhoja / korvasin ruisjauhoilla
100 g voita
1 keltuainen
2 rkl vettä
suolaa
(kuivattuja papuja paistamiseen)

Täyte: (Näillä määrillä täytettä tuli valtavasti, uskoisin että puolikas annos riittäisi mainiosti. Tässä siis kuitenkin reseptin alkuperäiset määrät.)
100 g pakasteherneitä
1 dl ranskankermaa
3 dl kuohukermaa
3 kananmunaa
1 tl suolaa
1 tl cayennepippuria
aavistus muskottipähkinää
100 g (pakaste)parsakaalia
50 g gruyère-juustoa /korvasin mozzarella-edamraasteella

Sekoita taikinan ainekset (monitoimikoneessa) ja vaivaa sitten sileäksi palloksi. Kauli taikina pyöreäksi levyksi ja nosta halkaisijaltaan 23 cm:n vuokaan. Voit levittää taikinan vuoassa myös sormin, joka ainakin minusta on helpompi tapa. Laita vuoka pakastimeen 5 minuutiksi.
Ota vuoka pakastimesta (ja kaada taikinan päälle kerros kuivattuja papuja, jotta pohja ei kohoa uunissa). Itse pistelin papujen käytön sijaan haarukalla taikinaan reikiä, eikä pohja kohonnut näinkään. Paista 200 asteessa 15-20 min.
Sulata herneet ja jos käytät pakasteparsakaalia, myös parsakaalit.
Vispaa ranskankerma ja kerma kulhossa kevyesti ja kääntele joukkoon kevyesti vatkatut kananmunat. Mausta suolalla, cayennepippurilla ja muskottipähkinällä.
Leikkaa parsakaali ohuiksi viipaleiksi. Lisää parsakaali, herneet ja juustoraaste kermaseokseen. Sekoita hyvin ja kaada seos paistetulle piirakkapohjalle.
Alenna uunin lämpötila 180 asteeseen ja paista piirakkaa noin 25 min. tai kunnes sen pinta on kullankeltainen.

Kanelinen puolukkapiiras

Vuoallinen

Pohja:
2 dl vehnäjauhoja (itse käytin ruisjauhoja, joita olen lähiaikoina suosinut erilaisissa leipomuksissa hyvin lopputuloksin)
1 dl ruis- tai kaurahiutaleita (ruisjauhojen kanssa suosisin kaurahiutaleita)
1 tl leivinjauhetta
0,5 dl sokeria
100 g leivontamargariinia / voita tai 1 dl juoksevaa margariinia
1 kananmuna

Täyte:
200 g (pakaste)puolukoita
1 rkl sokeria
0,5 tl kanelia
150 g ranskankermaa
0,5 dl maitoa
1 kananmuna
0,75 dl sokeria
Huom! Ranskankerman ja maidon voit korvata 2 dl kermaviiliä.

Tarjoiluun:
vaahdotettavaa vaniljakastiketta tai vaniljajäätelöä (Tämä on oma luksuslisäni, varmasti toimii mainiosti ilmankin.)

Sekoita jauhot, hiutaleet, sokeri ja leivinjauhe kulhossa. Lisää sulatettu margariini ja kananmuna. Sekoita tasaiseksi taikinaksi ja levitä voidellun piirakkavuoan (halkaisija 24 cm) pohjalle ja reunoille.
Levitä päälle puolukat. Sekoita 1 rkl sokeria ja 0,5 tl kanelia keskenään. Ripottele seos puolukoiden päälle.
Sekoita ranskankerma, maito, kananmuna ja sokeri kulhossa. Kaada seos piirakan pinnalle.
Paista 200 asteessa uunin alimmalla tasolla noin 30 min.

How Sweet! Eli Todella ihastuttavan Käytännölliset Laatikot

Kirjoitettu 25 elokuun, 201531 elokuun, 2015 by Kaisa

Olen jo pitkään ihastellut näitä söpöläisiä, mutta nimestään huolimatta, en ole keksinyt niille niin sopivaa käyttötapaa, että olisin tuonut niitä kotiin asti. Kun sitten kuulin, että niissä voi säilyttää myös elintarvikkeita, en enää tyytynyt pelkkään katseluun, vaan kotiutin yhden paketin. Tässä siis pieni mainos: näitä minilaatikoita sangen erilaisine ja -kokoisine sisaruksineen myydään ainakin Suomalaisessa Kirjakaupassa… Laajemmin valikoimaa voit tarkastella täällä.

Koska omani ovat pikkuruisia, ne soveltuvat parhaiten dippien tai pienten lisäkkeiden esillepanoon. Laatikoiden lisäksi esittelen tällä kertaa monikäyttöisen herne-vuohenjuustojogurtti -reseptin, joka löytyi Richard McCormickin Pariisi -keittokirjasta. Teos ehdottaa jogurttia käytettäväksi uunibataattien kera, me söimme sitä hyvällä menestyksellä pihvien seurana. Myös uunibataatit nauttisivat varmasti tämän jogurtin seurasta, mikseivät yhtä lailla uuniperunatkin.

Nauttikaa kesän ehkä – toivottavasti kuitenkaan ei – viimeisistä lämpimistä, grillatkaa ja menkää ainakin katsomaan Todella Käytännöllisiä. Ne laittavat mielikuvituksen liikkeelle…

Herne-vuohenjuustojogurtti

Uunibataattien täytteenä annos riittää kahdelle, pihvien kera useammalle

1 dl pakasteherneitä
100 g vuohenjuustoa
1 dl kreikkalaista / turkkilaista jogurttia
2 rkl sitruunamehua
1 rkl oliiviöljyä
suolaa
mustapippuria

Sulata herneet. Sekoita herneet, jogurtti, sitruunamehu ja oliiviöljy tehosekoittimessa tai sauvasekoittimella paksuksi pyreeksi.
Murustele sekaan vuohenjuusto. Mausta suolalla ja pippurilla.
Nosta hetkeksi jääkaappiin tekeytymään.

Tunnelmallisia makuja ravintolamaailmassa luku 18: Ravintola Habibi, diilinpituinen pikaruokapyrähdys Lähi-itään

Kirjoitettu 23 elokuun, 20152 huhtikuun, 2017 by Kaisa

Koska kesä tänä vuonna antoi odottaa itseään aivan vallattoman pitkään, tuntuu hassulta, mutta sitäkin mukavammalta, aloittaa niin sanotut syyspuuhat. Näihin syyspuuhiin lukeutuu muiden muassa kahden naisen kulttuurikerhomme, jonka syksyn ensimmäisen tapaamisen järjestimme Taiteiden yön tiimoilta.

Senaatintorilla vaeltelevat jättiläiset olivat varmasti iltamme taiteellinen kohokohta, mutta kuten kerhomme kirjoittamattomiin sääntöihin kuuluu, aloitimme illan maittavalla aterialla. Kuten pitkälti läpi kevään, myös tällä kertaa matkasimme Lähi-idän tunnelmiin, sinne jonnekin Egyptin ja Libanonin makumaisemiin.

Ravintola Habibi, jonka me valitsimme kohteeksemme Groupon-diilin houkuttelemana, toimii kauppakeskus Kampin kyljessä sijaitsevassa Sähkötalossa, sen verran piilossa, että sinne harva varmasti sattumalta eksyy. Torstai-iltapäivänä me olemmekin yksi niistä harvoista ravintolan ruokailijajoukkioista, emme kuitenkaan ihan ainoita. Miljööstä vielä sen verran, että ollakseen lähtökohdiltaan näinkin haasteellinen tila, sen eteen on tehty töitä ja paikka on saatu näyttämään melko mukavalta ja teemaansa sopivalta. Täällä ruokailee ihan mielellään, kun kyseessä ei ole sen kummempi juhlapäivä.

Diili lupailee meille Mixed Grill El Bacha -menun kahdelle hintaan 27,00€. Toisin sanoen saamme aterian puoleen hintaan, kun se menussa on määritelty 54,90€ arvoiseksi. Diilihintaan tämä kokemus on täysin siihen uhrattujen eurojen väärti, normaalihintaisena se olisi varmasti tuntunut kalliimman puoleiselta.

Meille tarjoillaan kuuden sortin meze lajitelman leivän kera sekä Mixed Grill tarkoittaen kana- lammas- ja koftavartaita. Vartaille seuralaisiksi valitsemme salaattia ja kasviksia. Meze lajitelma on mainio: hummusta, jogurttikastiketta, tabouleh-salaattia, munakoisotahnaa, papuja, artisokkaa sekä viininlehtikääryle (yksi kahdelle?!). Kaikki ovat maukkaita, mutta Levantin tai Fafa’sin kaltaiseen suoritukseen Habibi ei kuitenkaan yllä. Myös vartaiden maku itsessään toimii, mutta tällaisen lihamäärän kanssa meze lautasen kastikkeet loppuvat auttamatta kesken ja osa annoksesta jää melko kuivaksi. Lisäkesalaatti onneksi auttaa asiaa hiukan.

Mitä jälkiruokiin tulee, ne eivät koskaan ole mielestäni kuuluneet Lähi-idän keittiön vahvuuksiin, enkä siinä mielessä ole tälläkään kertaa asettanut ravintolalle minkäänlaisia jälkiruokaodotuksia. (Pikemminkin olen suunnannut jälkiruokakatseeni jo kohti tapamme mukaista jäätelökahvittelua Fazerilla…) No, jälkiruoka on juuri sitä mitä odotankin, palaset baklavaa tai jotakin muuta lehtitaikinajohdannaista, jota ei missään mielessä voi kutsua makuhermojani hiveleväksi kokemukseksi.

Kaiken kaikkiaan siis positiivinen kokemus, odotukseni ylittävä. Myös palvelu on ystävällistä, enkä näkisi missään mielessä mahdottomana syödä täällä joskus uudelleenkin, mikäli pikaruokahammasta kolottaa. Erityisesti rullatut leivät jäivät kiinnostamaan, samoin olisi mielenkiintoista testata Habibin falafelin tekotaito.

Tällä kokemuksella kulttuurikerhomme suosittaa.

Ruoka: 3+
Tunnelma: 3
Palvelu: 3+

Kokonaisuus: 3+

Mmmarjaisaa

Kirjoitettu 19 elokuun, 201523 toukokuun, 2016 by Kaisa

Nyt kun elokuinen lämpöjakso ilostuttaa ihanasti arkista aherrustamme, ajattelin jakaa muutaman kesäisen reseptin. Mansikat ovat tältä kesältä jo ohimennyttä aikaa, mutta ei hätää, intialainen hedelmäsalaatti syntyy vallan mainiosti ilmankin. Marjapiirakan marjat sitä vastoin otin minäkin suoraan pakastimesta eli nämä reseptit ovat juuri niitä, joilla kesä tuodaan kotiin – vaikka kesken kylmimmän talvisään (nyt kuitenkin pidetään vielä ajatukset täysillä kesässä).

Ohje intialaiseen hedelmäsalaattiin löytyi taannoin esittelemästäni Kesäruokaa paratiisista -kirjasta, piirakka sen sijaan on eräänlainen risteytys, jossa ”kukkotaikina”, siis toisin sanoen ruismurotaikina, yhdistyy Mamman marjapiirakan täytteeseen. Sangen maukas sekasikiö, voisin todeta. Ja jos mustikkakukot kiinnostavat, ohjeen niihin löydät täältä.

Intialainen hedelmäsalaatti

4 annosta

Huom! Nämä ovat ehdotuksia, voit koota salaatin juuri niistä marjoista ja hedelmistä, joita halajat tai sinulla kulloinkin on saatavilla.

2 banaania
100 g mansikoita
100 g mangoa
100 g ananasta
100 g vesimelonia
1 dl mustikoita
(2 rkl tuoreita mintunlehtiä)

Kastike:
2 dl ananasmehua
2 tl raastettua inkivääriä
2 tl hunajaa
1 tl vaniljasokeria
0,5 tl kanelia
ripaus muskottipähkinää

Kuori ja pilko hedelmät banaania lukuun ottamatta, jotta sen hedelmäliha ei tummu.
Sekoita ainekset varovasti kulhossa ja anna viilentyä hetki jääkaapissa.
Valmista kastike sekoittamalla ananasmehu, inkivääriraaste, hunaja, vaniljasokeri, kaneli ja muskottipähkinä keskenään ja laita jääkaappiin viilentymään.
Ravista ja kaada kastiketta juuri ennen tarjoilua salaatin päälle ja sekoita uudelleen.
Kuori ja viipaloi banaani ja lisää viipaleet seokseen.
Lisää halutessasi joukkoon vielä hienonnettuja mintunlehtiä.

Mamma ❤ kukko eli rukiinen Mamman marjapiirakka

Vuoallinen

Ruismurotaikina:
125 g voita
1 dl sokeria
2,5 dl ruisjauhoja
0,5 tl leivinjauhetta

Täyte:
4 dl valitsemiasi marjoja, itse käytin punaisia viinimarjoja (jos marjat ovat jäisiä, noin 2,5 dl riittää; sekoita jäisiin marjoihin 2 tl perunajauhoja)
200 g kermaviiliä
1 kananmuna
0,5 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria

Vatkaa voi ja sokeri vaahdoksi.
Lisää jauhot, joihin on sekoitettu leivinjauhe.
Vuoraa voideltu piirakkavuoka taikinalla reunoille asti. Nosta hetkeksi kylmään.
Levitä marjat piirakkapohjalle.
Yhdistä muut täytteen aineet ja kaada marjojen päälle.
Paista uunin alaosassa 200 asteessa noin 30 min.

Loppuun vielä pieni tunnelmakuva eräältä loma-aamulta, jolloin ilahdutin Aleksia aamupalan kera. Kyseessä oli smoothie, jossa käytin pääraaka-aineena vesimelonia perinteisten banaanin ja jogurtin ohella. Toimii hyvin tehden vesimelonista paljon tavallista paremman. (Normaalisti tämä kuuluu niihin harvoihin itselleni ei niin mieluisiin hedelmiin…)

Illallinen järven rannalla

Kirjoitettu 14 elokuun, 2015 by Kaisa

Kesälomalla vietimme ihastuttavan illan kummitätini ja hänen miehensä seurassa Hauholla. Kuten mökkivierailulla useimmiten asiaan kuuluu, myös tällä kertaa ruokailu näytteli yhtä suurista rooleista. Grilliruokaa kauniilla järvimaisemalla maustettuna mitä parhaimmassa seurassa, mitäpä sitä ihminen muuta onnelliseksi tullakseen kaipaa ❤

Sangen maukas illallisemme sisälsi muutamia osasia, jotka haluan jakaa myös teille. Nam ja maiskis! Kiitos Anu ja Tapio; jäämmekin sitten ensi kesän rapujuhlakutsua odottelemaan…

Match Made in Heaven

Aivan ihastuttava tuttavuus oli tuoreen mangon ja grillatun halloumin täydellinen liitto, joka kruunattiin tummalla balsamikastikkeella. Kuva kertonee kaiken.

Anun sillijutska

Toinen hetimiten uudelleenvalmistukseen päätynyt lajike oli sillilisäke, jota testasimme sittemmin katkaravuilla tuunattuna. Toimi näinkin vallan mainiosti.

125 g sipulisilliä / katkarapuja
5 cm tuorekurkkua
200 g (pienirakeista) raejuustoa, esim. Valio pehmeä
150 g crème fraîchea
tuoretta ruohosipulia hienonnettuna
tuoretta tilliä hienonnettuna
mustapippuria

Pilko silli pieneksi, samoin kurkku. Sekoita kaikki ainekset keskenään ja mausta yrteillä ja pippurilla. Anna tekeytyä jääkaapissa.

Broilerien pestokylpy

Kolmantena mainittakoon broilerin maustaminen pestolla ja juustolla, jonka toteutimme kotioloissa hieman toisella tavalla, sangen maukkaalla lopputuloksella. Kaikessa yksinkertaisuudessaan: valele maustamattomat broilerit kauttaaltaan pestolla ja jätä jääkaappiin maustumaan mieluiten yön yli. Grillausvaiheessa paista broilerit kypsiksi ja ripottele lopuksi toiselle puolelle juustoraastetta. Grillaa kunnes juusto on sulanut.

Latinomakuja – Latin Flavours

Kirjoitettu 13 elokuun, 2015 by Kaisa

Kira Weckman & Michel Garzón: Latinomakuja – Latin Flavours
Kuvat: Sami Piskonen
Docendo, 2015

Kokkipariskunta Kira Weckman ja Michel Garzón pitävät teoksensa Latinomakuja alkusanojen mukaan ruoanlaittoa työn ohella rakkaimpana harrastuksenaan. Kun on tutustunut tähän erityislaatuisen kauniiseen keittokirjaan, tietää että nuo sanat eivät ole vain helinää, niin suurta iloa ja onnea teos huokuu.

Vuonna 2013 Suomen Top Chef -tittelin napannut Kira Weckman sekä hänen kolumbialainen miehensä Michel Garzón ovat yhdessä luoneet uraa ruoanlaiton parissa. Nämä catering- ja ravintola-alan ammattilaiset ovat perustaneet pitopalvelua, kokkauskursseja ja ruokakonsultointia tarjoavan perheyrityksen. Nyt myös unelma keittokirjasta on toteutunut.

Latinomakuja esittelee monipuolisesti pariskunnan pääasiallista ruokakiinnostuksen kohdetta, eteläamerikkalaista keittiötä. Eri maiden klassikot, erikoisuudet ja variaatiot eri ruokalajeista tekevät kirjasta mielenkiintoisen matkan tähän värikkääseen ruokakulttuuriin, joka ainakin itselleni oli ennestään melko tuntematon. Reseptit – jotka löytyvät kirjan loppuosasta myös englanninkielisinä – on jaettu katu-, alku-, grilli-, pää- sekä jälkiruokiin ja muokattu suomalaiseen kotikeittiöön sopiviksi. Tämä toimii; ainakaan itse en toistaiseksi ole sen parissa puuhaillessani törmännyt yhteenkään tavallisesta, hyvin varustellusta ruokakaupasta löytymättömään raaka-aineeseen ja toisaalta näitä tavallisia raaka-aineita yhdistelemällä löytänyt uusia, erikoisiakin makuyhdistelmiä. Tähän mennessä testikeittiössämme on valmistunut suolaisia piiraita, empanadaksia, chileläiseen tapaan, kolumbialaista avokadokeittoa sekä keltaista kanakastiketta alkuperämaanaan Peru. Jo näin pieneen pintaraapaisuun vedoten kirjaa voi pitää suosituksen arvoisena.

Lopuksi haluan vielä tuoda esiin kirjan kuvituksen, joka sekä nostaa veden kielelle että autenttisuudessaan johdattaa lukijan juuri sinne, minne lienee sen reseptien myötä olevan tarkoituskin matkustaa, Etelä-Amerikan kyliin ja kaupunkeihin, sinne missä aurinko paistaa, talvellakin.