Tunnelmallisia makuja

Matkalla leivänleivonnan ytimeen

Kirjoitettu 19 marraskuun, 201522 marraskuun, 2015 by Kaisa

Muutama viikko sitten sain ystävältä mieluisan tupaantulijaislahjan, vehnäleivän juuren, jota nyt olen yrittänyt suurella rakkaudella – sekä vehnäjauhoilla ja vedellä – elättää. Kovin haparoivaksi tunnen kuitenkin itseni tässä kohtaa… No, ensimmäiseni on joka tapauksessa nyt leivottu ja odottaa pakasteessa sunnuntaista brunssiamme.

Koska en ymmärtänyt ennen paistoa erottaa taikinasta pientä koepalaa maistiaisia varten, enkä halunnut etukäteen silpoa valmista leipää, tulen kertomaan teille mausta vasta muutaman päivän kuluttua. Koska kuitenkin vakaasti uskon, että reseptistä leivän onnistuminen ei ole kiinni, uskallan jo nyt jakaa teille ohjeen, jonka nappasin Teemu Auran ja Markus Hurskaisen Teemun ja Markuksen leipäkirjasta. Samaisesta teoksesta ystäväni oli ottanut ohjeen myös juureen sekä testannut leipäohjeita todeten ne toimiviksi. (Jälkikirjoitus: Nyt leipää syöneenä voin kertoa, että maku todella on kohdallaan.)

Koska meillä ei yleiskonetta ole – vielä – vaivasin taikinan käsin ja sivulauseessa voin kertoa, että jos ja kun tämä leipäinnostukseni jatkuu, me tulemme hankkimaan sen yleiskoneen. Koetut 20 minuuttia sähkövatkaimen taikinakoukkujen kanssa olivat raskasta aikaa, enkä usko vaivauksen siltikään menneen ihan nappiin. Taikina kohosi mielestäni kunnolla vasta sen toisessa kohotusvaiheessa, kun leipä odotti jo leivottuna sekä muotoiltuna uuniin pääsyään. Ja sitä paitsi, kyllä tuo yleiskone muutenkin olisi paikallaan…

Toinen ohje, jonka tällä kertaa esittelen, on kasvissosepohjaisiin sämpylöihin, jotka valmistuivat pakasteeseen kesällä päätyneestä salaattikeiton lopusta. Suosittelen kokeilemaan, näihin sämpylöihin uppoaa sose kuin sosekin. Ja mikäli leipähammasta ei nyt kolota, edellä mainittua salaattikeittoa kannattaa ainakin kokeilla. Se on muuten niin hyvää, että sitä ei varta vasten kannata sämpylöiden tekemistä varten keittää, pikemminkin sämpylöiden kera.

Nyt toivotan mielenkiintoista matkaa tämän maailman vanhimman kohotetun leivän valmistustavan pariin. Itse palaan juureni ääreen hyvinkin pian, resepti kurpitsaleivälle houkuttelee nimittäin jo siinä määrin paljon.

Moniviljaleipä

2 leipää

Siemensekoitus:
0,5 dl auringonkukansiemeniä
0,5 dl kurpitsansiemeniä
2 rkl pinjansiemeniä
2 rkl kuivattuja marjoja (esim. karpaloita, mustikoita tai goji-marjoja)
0,25 dl kaurahiutaleita
0,25 dl vehnäleseitä
1,5 dl vettä

Taikina:
1,5 dl vehnäjuurta
6 dl puolikarkeita vehnäjauhoja
1 dl (sihti)ruisjauhoja
11 g kuivahiivaa
3 tl hienoa merisuolaa
2,75 dl vettä

Sekoita siemenet, leseet, hiutaleet ja kuivatut marjat kulhossa. Kaada päälle vesi. Liota jääkaapissa vähintään kaksi tuntia.
Mittaa siemensekoitus ja muut taikinan ainekset vettä lukuun ottamatta kulhoon ja vaivaa käsin tai yleiskoneen pienimmällä teholla 1-2 min. Lisää kylmä vesi vähitellen. Taikinan kosteus on oikea, kun se tarttuu hieman kulhon pohjaan.
Vaivaa taikinaa astetta voimakkaammin 18 min. kunnes se on kiiltävää ja venyvää ja irtoaa kulhon pohjasta helposti. Anna nousta liinalla peitettynä 30-45 min.
Jaa taikina kahteen osaan ja muotoile leivät esimerkiksi jenkkifutiksen muotoon. (Näihin erilaisiin muotoihin Teemun ja Markuksen leipäkirja antaa muutamia ohjeita, mutta itse tein leivistä vain ”leivän” muotoisia.) Anna leipien nousta tämän jälkeen huoneenlämmössä, peitettyinä noin 45 min. kunnes ne ovat kaksinkertaisia.
Laita uuni lämpenemään 230 asteeseen ja uunin pohjalle laakeaan astiaan kuumaa vettä. Näin leipiin tulee rapea kuori.
Tee leipien pintaan muutama poikittainen viilto. Pinnasta tulee näin kaunis ja mahdolliset ilmakuplat poistuvat.
Laita leivät uuniin ja uunin pohjalle kaksi dl vettä. Paista 10 min. Laske lämpötila 215 asteeseen ja paista 15-20 min.
Ota vesiastia pois uunista ja paista leipiä 5-10 min. Ne ovat kypsiä, kun pohjaa koputtaessa kuuluu kumea ääni.
Jäähdytä leivät ritilällä ilman liinaa.

Kasvissosesämpylät

10 kpl

5 dl kasvissosekeittoa
1 tl suolaa
2 rkl siirappia
11 g kuivahiivaa
loraus oliiviöljyä
noin 8 dl hiivaleipävehnäjauhoja

Lämmitä kasvissose 42 asteiseksi. Lisää mausteet,öljy ja osaan jauhoista sekoitettu kuivahiiva.
Vaivaa taikina tasaiseksi käyttäen jauhoja sen verran, että taikina irtoaa käsistä ja kipon reunoilta.
Kohota lämpimässä paikassa leivinliinan alla noin 30 min.
Leivo sämpylöiksi ja kohota vielä leivinliinan alla noin 20-25 min.
Paista 225 asteessa noin 20 min.

Erään ricottapurkin tarina

Kirjoitettu 14 marraskuun, 201514 marraskuun, 2015 by Kaisa

Jotta viime aikoina useasti mainitsemani ruokaa rippeistä -teema saisi tässäkin postauksessa paikkansa, aloitan sen kertomalla, että nyt esiteltävät kolme ruokalajia saivat kaikki lopullisen muotonsa yhden ricottapurkin takia – tai sen ansiosta. Vain hitusen käytetty sellainen nimittäin majaili jääkaapissamme ja koska ricotta tunnetusti ei halua joutua pakastimeen, sille oli keksittävä muita käyttötapoja.

Ensimmäinen erä kului pizzaan, toinen lindströminmurekkeeseen, kolmas pikkuruisiin ruokahalun herättäjiin. Kaikissa kohtaa lopputulos oli toimiva, joten ideat ansaitsevat tulla esitellyiksi. Mainittakoon kuitenkin, että sellaisenaan ricotta on lähes mautonta, joten se kannattaa maustaa hyvin; esimerkiksi mustapippuri, ripaus suolaa, erilaiset yrtit tai pesto tuntuvat tuovan siihen mukavasti makua, ottaen tietysti sijoituskohteen huomioon.

Ricottapizzamme muotoutui seuraavaan tapaan: pohjan päälle levitetään ensiksi pastakastiketta (eli tomaattipyre tai ketsuppi jätetään suosiolla pois), sitten juustoraastetta ja päällimmäiseksi viralliset täytteet. Vinkkinä muuten, että kun juustoraasteen laittaa muiden täytteiden alle, on lopputulos huomattavasti ”italialaisemman” tai ”ammattimaisemman” näköinen, kun koko komeus ei peity juustokerrokseen… Seuraava yhdistelmä oli kerrassaan maukas ja sangen suositeltava: savuporo, punasipulihilloke ja pippurilla maustettu ricotta. Kypsän pizzan päälle sitten runsaasti tuoretta rucolaa ja ahh, miltei kuin Italiassa olisi – mitä nyt poro toi sekoitukseen säväyksen suomalaisuutta.

Lindströminmureke sen sijaan kätki ricotan sisäänsä ja täytettyjen kirsikkatomaattien kohdalla kuva taitaa kertoa jo kaiken. Näissä molemmissa maustoin ricotan mustapippurilla, pestolla sekä ripauksella suolaa. Murekkeen täytteeseen käytin jatkeeksi hiukan maustamatonta tuorejuustoa. Ohje lindströmintaikinaan löytyi Kaisa Sillanpään teoksesta Tähteistä tähdiksi, jonka olenkin lähiaikoina maininnut useaan otteeseen. 400 g jauhelihaa on toki pieni määrä murekkeeseen, mutta mielestäni oli ihan hauska tehdä tällainen muutaman annoksen versio, jonka paistoin kätevästi 21×11 kokoisessa vuoassa…

Lindströminmureke

4 annosta
Huom! Tästä tulee murekkeeksi kovin pieni, jos haluat ”normaalikokoisen” tuplaa annos. Tein tämän sievään 21×11 kokoiseen leipävuokaan, jossa se paistui mukavasti ”muotoon”.

400 g naudan jauhelihaa
2 kananmunan keltuaista
1 pieni sipuli
1,5 dl säilykepunajuuria pieninä kuutioina
1,5 rkl kapriksia hienonnettuna
0,4 dl punajuuren lientä säilykepurkista
1 tl suolaa
mustapippuria myllystä

Täyte:
150 g ricottaa
pestoa
mustapippuria myllystä

Kuori ja silppua sipuli, kuullota pannulla. Kuutioi – tai miltei hienonna – punajuuri, hienonna myös kaprikset. Sekoita kaikki ainekset keskenään.
Tee täyte sekoittamalla ricottaan makusi mukaan pippuria ja pestoa / muita yrttejä.
Levitä puolet taikinasta voideltuun (suorakaiteen muotoiseen) vuokaan. Levitä seuraavaksi vuokaan täyte ja päällimmäiseksi loppu mureketaikina. Tasoita pinta. Paista 200-asteisessa uunissa puolisen tuntia.

Reseptikuningatar : tähteistä tähdiksi

Kirjoitettu 12 marraskuun, 2015 by Kaisa

Kaisa Sillanpää: Reseptikuningatar : tähteistä tähdiksi
Kuvat: Kaisa ja Jukka Sillanpää
Readme.fi, 2015

Nyt kun syksyn mittaan olen useampaan otteeseen ehtinyt testailla Kaisa Sillanpään Tähteistä tähdiksi -keittokirjaa, on vihdoin aika arvioida sen toimivuutta. No, mitäs sitä kiertelemään; toimiihan tämä, ainakin mikäli suhteellisen helppo ja varmasti keskimääräistä ekologisempi ruoanlaitto kiinnostaa. Tarkoituksena on nimittäin hyödyntää tähteeksi jääneitä ruoanloppuja, toisin sanoen takoa tähteistä tähtiä.

Kyseessä on perheenäiti ja ruokablogisti Sillanpään, joka ainakin reseptikilpailuissa tunnetaan, toinen keittokirja. Hänen ensimmäisensä, Reseptikuningatar : palkittua kotiruokaa, ilmestyi viime vuonna. Siinä tämä yli 70 reseptikilpailussa menestynyt kotiruokainnovaattori esittelee muiden muassa voitokkaita ideoitaan. Varsin suositeltava kirja tuokin.

Ja innovoinnin teemalla ratsastetaan jälleen. Mikäpä olisikaan parempaa mielikuvitustyötä, kuin haastaa itsensä loihtimaan uusia ruokia edellisten keitosten tai muuten vaan ylijääneiden raaka-aineiden puitteissa. Ihan loistavaa, tästä minä todella tykkään, voin todeta jo pitkään tämän tyyppistä toimintaa itsekin suosineena. Se määrä, jonka jokainen suomalainen keskimäärin heittää vuodessa syömäkelvottomaksi päästettyä ruokaa roskakoriin, 24 kiloa, ei nimittäin mieltä ylennä. Itse olenkin pyrkinyt minimoimaan tuon jätteen määrän ja tiedän, että luku ei kohdallani ole lähelläkään tuota edellä mainittua.

Tämän kirjan resepteissä Reseptikuningatar on pyrkinyt käyttämään juuri ruoka-aineita, joita kotiemme kaappeihin kaikkein helpoiten jää: päiväysvanhoja maitotuotteita, kuivahtanutta leipää tai pullaa, nahistuneita kasviksia ja hedelmiä, keitettyä riisiä, pastaa, perunaa ja puuroa sekä paljon, paljon muuta. Reseptejä löytyy niin salaatteihin, keittoihin, liha-, kala- ja kasvisruokiin, leipiin ja muihin leivonnaisiin, kuten myös herkutteluun sekä säilykkeisiin. Siis sangen kattavan kattauksen tähderuokaa Sillanpää meille tarjoilee.

Mitä käytännön kokemukseeni tulee, olen tähän mennessä viipynyt kirjan parissa jo melko pitkään ja testannut ainakin seuraavat reseptit: tomaatti-sipulileipä, mehevä riisikakku, voileipäkuppikakut, tomaattisämpylät ja pappilan hätävara. Maukkaita ja helppoja valmistaa ihan jokainen. Leipomusten parissa siis tähän asti, mutta moniin muihinkin mielenkiintoisuuksiin olen jo ehtinyt tutustua ja tämän kirjan kanssa tulee varmasti vielä useaan otteeseen tehtyä tähteistä tähtiä.

Suosittelen kaikille, jotka kokevat, että kaupasta on joskus vaikea ostaa tai ruokaa valmistaa juuri sitä oikeaa määrää tai että vaikka kuinka taistelisi sitä vastaan, kaappien syövereihin tuppaa aina hautautumaan tuote jos toinenkin, jota ei sitten tulekaan käytettyä. Siis suositus meille kaikille, uskaltaisin väittää.

P.S. Reseptikuningatar kokkailee myös ruokablogien maailmassa, josta hänet löytää resepteineen Tuulikummun keittiöstä.

Puuroperäisyyksiä – siis tapoja antaa ylimääräiselle puurolle uusi elämä

Kirjoitettu 10 marraskuun, 2015 by Kaisa

Minä olen puuro-ihminen, olen aina ollut, enkä oikeastaan keksi puuroa, josta en pitäisi. (Paitsi päiväkodissani 1980-luvulla tarjoillut suklaa- ja aprikoosipuurot, jotka olivatkin sitten ne ainoat ruoat, jotka saivat tämän kaikkiruokaisen lapsen kyyneliin. Voih, noita tuoksuja en unohda koskaan…)

Näinä tuore- ja muiden trendipuurojen aikana olen innoissani median pursuillessa erilaisia teemaan liittyviä ohjeita, olenpa löytänyt kokonaisia puuroille omistettuja keittokirjojakin. Koska Aleksi ei jaa kanssani tätä puurofaneutta, oma puuronsyöntini kuitenkin keskittyy lähinnä omiin aamupalahetkiini ja niihin puurojen tavallisimpiin versioihin. No, ehkäpä hyllyyni ilmestynyt Puuro-kirja saa minut jossain vaiheessa tarttumaan puurokauhaan hieman totutuista poikkeavin ottein…

Edellä mainituista päiväkotipuuroihin liittyvistä traumoistani johtuen minun on kuitenkin helppo ymmärtää myös niitä ihmisiä, jotka eivät koskaan ole löytäneet yhteyttä puuroihin, eivät koskaan ole viihtyneet niiden seurassa. Näinpä haluankin esitellä nämä kaksi reseptiä, joissa puuro on keskeisessä osassa, mutta täysin uudella tapaa, toisessa niistä jopa täysin huomaamattomissa. Näitä puuroperäisyyksiä kelpaakin tarjoilla, vaikka ei seuralaisten puurotottumuksia tuntisikaan.

Molemmat ohjeet ovat peräisin jo useasti mainitsemastani Kaisa Sillanpään Tähteistä tähdiksi -keittokirjasta ja niiden tavoitteena on hyödyntää liian runsaalla kädellä keitetyt puurojen loput. Myönnettäköön, että itse keitin molempia ohjeita varten ihan tuoretta puuroa, mutta se kannatti. Niin minä kuin brunssivieraanikin pidimme tuotoksia maistuvina.

Riisikakusta mainittakoon, että alkuperäisessä ohjeessa se koristeltiin hyytelöidyllä marjaseoksella, mutta itse en noista marjakiilteistä välitä, joten tarjoilin kakun lakattoman lakkahillon kera. Tämä yhdistelmä keräsi kovasti kiitosta. Toisaalta myös perinteinen kaneli-sokeriyhdistelmä toimi tämän kanssa hyvin. Ja niin, kun tomaatti-sipulileipä kätki kaurapuuron maun kokonaan, riisikakusta riisipuuron kyllä (onneksi) tunnistaa, joten sitä suosittelen ainoastaan meille puuroihmisille.

Tarttukaa siis puurokauhoihinne ja taikokaa tuosta terveysmuonasta jotakin entistäkin parempaa!

Tomaatti-sipulileipä

1 iso / 2 pienempää leipää (itse tein pienempiä 21×11 kokoisella vuoalla)

4 dl vehnäjauhoja
0,5 dl kaura- / vehnäleseitä
11 g kuivahiivaa
1 tl suolaa
1 tl oreganoa
1 tl korianterinsiemeniä
3 dl kaurapuuroa
1 dl vettä (45 asteista)
3 rkl öljyä
1 sipuli
1 tomaatti

Vuoan jauhottamiseen:
voita
leseitä

Kuori, silppua ja kuullota sipuli. Kuutioi tomaatti.
Sekoita jauhot, mausteet ja kuivahiiva keskenään. Lisää taikinaan kaurapuuro, vesi, öljy ja kuullotettu sipuli, sekoita tasaiseksi. Lisää viimeisenä tomaattikuutiot.
Voitele suorakaiteen muotoinen vuoka ja jauhota leseillä. Kaada taikina vuokaan, peitä vuoka liinalla ja anna leivän kohota hyvin. Älä täytä vuokaa liian täyteen, sillä tämä taikina kohoaa melko paljon.
Paista leipää 225 asteessa noin 25 min.

Mehevä riisikakku

12 annosta

Pohja:
1,5 dl vehnäjauhoja
1,5 dl grahamjauhoja
0,5 dl kauraleseitä
0,5 dl sokeria
100 g margariinia tai pehmeää voita
1 kananmuna

Täyte:
8 dl kylmää riisipuuroa
1 dl sokeria
2 tl vaniljauutetta tai vaniljasokeria
3 kananmunaa
2 dl kuohukermaa
0,5 dl sitruunamehua

Tarjoiluun:
hilloa maun mukaan (esim. lakattoman lakkahilloa), marjasosetta tai kanelia ja sokeria

Tee ensin pohja. Sekoita jauhot, leseet ja sokeri kulhossa. Lisää margariini ja kananmuna, muovaa tasaiseksi taikinaksi. Laita taikinapallo kelmun sisään ja nosta jääkaappiin 30 minuutiksi.
Painele taikina irtopohjavuoan pohjalle ja reunoille. Paista pohjaa 175 asteessa 10 min.
Tee sitten täyte. Mausta puuro sokerilla ja vaniljalla. Lisää kananmunat yksitellen. Vatkaa kerma vaahdoksi ja sekoita täytteeseen. Lisää täytteeseen lopuksi sitruunamehu. Kaada täyte vuokaan ja jatka paistamista 175 asteessa noin 40-50 min. Jäähdytä kakku ja irrota vuoasta.
Tarjoile makusi mukaan.

Viiden tähden kurpitsajuhla

Kirjoitettu 9 marraskuun, 201520 lokakuun, 2016 by Kaisa

Vaikka Halloween ei koskaan ole lukeutunut niihin minulle tärkeimpiin juhliin, olemme jo vuosia tavanneet viettää sitä omalla tyylillämme. Lähinnä tämä on tarkoittanut teema-ateriaa sopivin rekvisiitoin ja illan päättävää elokuvaa, teemasta tietenkään tinkimättä.

Toisin kuin edellisinä vuosina, jolloin olemme panostaneet lähinnä ruokien karmivaan ulkonäköön, halusimme tänä vuonna tehdä ensisijaisesti maukasta ruokaa. Aiemmat Halloween-muonamme kun ovat olleet loppujen lopuksi kuitenkin usein mauiltaan sangen keskinkertaisia. Toisaalta ruoalla leikkiminen on hauskaakin hauskempaa, eikä silloin ole tarkoituskaan pyrkiä gurmeeluokan suoritukseen, mutta nyt kun tänä syksynä yhteinen ruoanlaittoaikamme on jäänyt miltei olemattomiin, päätimme tehdä tästä kurpitsajuhlasta myös makujen juhlaa. Ja mikä parasta, siinä me todella onnistuimme.

Ateriamme ensimmäinen osanen, kurpitsakeitto, oli simppeli mutta maukas. Vuohenjuustolla ja tomaatilla täytetyt pihvit sekä minttukuskus jopa yllättivät meidät herkullisuudellaan – täytyy myöntää että Asia on pihvi : äijäruokaa -kirja, josta reseptin löysin, ehkä hieman vaikutti ennakkokäsitykseeni – ja jälkiruokakin maistui mitä parhaiten, jopa niin hyvin että annokset jäivät tällä kertaa kuvaamatta. Suosittelen kokeilemaan kaikkia.

Mitä niin näiden pihvien kuin pihvien paistoon ylipäätään tulee, kokeilimme ensimmäistä kertaa ravintola Hella & Huoneesta mieleenpainettua vinkkiä paistaa pihvi valkosipulivoissa. Toimii! Hella & Huoneesta saimme elämämme parhaan ravintolapihvin, nyt kotona paistetun sellaisen. Siis ei muuta kuin voita ja valkosipulia sekoittelemaan, kun ensi kerran paistopuuhiin ryhtyy… Tai miksei kokeilla esimerkiksi tilanteeseen sopivia yrttejä valkosipulin tilalla, makuelämys syntyy varmasti näinkin.

Maiskis; olipas taas ihastuttavaa valmistaa ja nauttia yhdessä ateria pitkän kaavan mukaan ❤

Kurpitsakeitto

4 annosta

500 g kurpitsan hedelmälihaa (ohjeessa puhuttiin oranssista halloweenkurpitsasta, mutta myskikurpitsa toimi hyvin myös)
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
2 rkl voita
1 dl valkoviiniä
6 dl kasvislientä
100 g maustamatonta tuorejuustoa
suolaa ja valkopippuria maun mukaan
yrttejä

Poista kurpitsasta siemenet ja kuori, kuori ja paloittele sipuli ja valkosipuli. Kuullota kurpitsa, sipuli ja valkosipuli kattilassa rasvassa.
Lisää viini ja keitä kannen alla 5 min.
Lisää vesi ja liemikuutio. Keitä hiljalleen 15 min.
Soseuta keitto sauvasekoittimella.
Sulata joukkoon tuorejuusto ja viimeistele maku suolalla ja valkopippurilla. Koristele keitto halutessasi tuoreilla yrteillä, esim. timjamilla.
Tarjoa tuoreen leivän kanssa.

Täytetyt pihvit

2 annosta

2 härän- / naudanfileetä à 200-300 g
1 rkl oliiviöljyä
suolaa ja pippuria

Paistamiseen:
valkosipulivoita

Täyte:
1 valkosipulinkynsi
100 g vuohenjuustoa
100 g kirsikkatomaatteja
2 rkl persiljaa
1 rkl oliiviöljyä
0,5 tl pippuria
0,5 tl suolaa

Mausta fileet suolalla ja pippurilla sekä hiero oliiviöljyllä. Anna marinoitua muutama tunti.
Tee täyte. Kuori ja murskaa valkosipuli, pilko vuohenjuusto ja kirsikkatomaatit sekä hienonna persilja. Sekoita sitten kaikki täytteen ainekset kulhossa.
Leikkaa fileisiin lovi, joka ei mene läpi, vaan muodostaa siihen taskun. Täytä taskut vuohenjuustotäytteellä.
Mikäli haluat pihvien paistoasteeksi mediumin, paista niitä kummaltakin puolelta noin 3 min. Jos niiden koossapitäminen vaikuttaa hankalalta, voit ennen paistamista tukea niitä coctailtikuin.

Minttukuskus

2-3 annosta

100 g kuskusta
1 rkl oliiviöljyä
pieni nippu persiljaa
pieni nippu minttua
1 sitruunan mehu ja kuoriraaste
1 salottisipuli
1 iso tomaatti

Hienonna yrtit, pese ja raasta sitruunasta kuori sekä purista siitä mehu. Kuori ja pilko sipuli, pilko myös tomaatti. Kuullota sipulia ja tomaattia hetken aikaa.
Pane kuskus ja oliiviöljy kattilaan. Kaada niiden päälle kiehuvaa vettä niin paljon, että ne juuri ja juuri peittyvät. Peitä tuorekelmulla tai kannella ja anna imeytyä 2 min, möyhennä sitten haarukalla. Lisää loput ainekset ja maun mukaan suolaa ja pippuria. Tarvittaessa voit hiukan lämmittää kuskusia liedellä.

Rommi-rusinajuustokakut

12 kpl

2,5 dl rusinoita
2,5 dl vaniljamaustettua / tavallista tummaa rommia
250 g maustamatonta tuorejuustoa
250 g ricottajuustoa
2 kananmunaa
1 rkl ruskeaa sokeria (esim. muscovado)
0,7 dl sokeria

Murupohja:
150 g keksejä (esim. suklaadigestive- / grahamkeksejä)
75 g voita

Rommikastike:
100 g voita
1,2 dl sokeria
1,6 dl kuohukermaa

Pane rusinat edellisenä iltana likoamaan rommiin ja anna liota suljetussa astiassa yön yli.
Hienonna keksit ja sulata voi. Yhdistä murut ja voisula.
Voitele muffinssivuoat. Pane lusikallinen muruseosta jokaiseen vuokaan ja painele seos tiiviisti vuokien pohjalle.
Sekoita tuorejuusto ja ricotta. Lisää kananmunat, sokerit, puolet rommissa lionneista rusinoista sekä 2 rkl liotusrommia ja sekoita ainekset tasaiseksi. Mikäli käytät tavallista tummaa rommia, voit sekoittaa täytteeseen hieman kanelia.
Jaa seos vuokiin niin, että ne ovat melkein täynnä.
Paista juustokakkuja 170-asteisessa uunissa 15-25 min. kunnes ne ovat jähmettyneet mutta tutisevat vielä keskeltä hiukan. Anna kakkujen jäähtyä ja siirrä ne sitten jääkaappiin odottamaan tarjoilua.
Kuumenna kastiketta varten voita ja sokeria kattilassa, kunnes sokeri on sulanut. Lisää kerma ja keitä hiljalleen muutama minuutti. Nosta kattila levyltä ja sekoita joukkoon loppu rommi ja rusinat. Jätä jäähtymään.
Tarjoile juustokakut kylminä rommikastikkeen kera.

Jauhoja ja tomaattia, siis lämpimäisiksi leivottuja tähdetouhuja

Kirjoitettu 2 marraskuun, 201510 marraskuun, 2015 by Kaisa

Kuten kaikille lukijoilleni on varmasti tullut jo selväksi, yksi niistä monista asioista, joista ruoanlaitossa innostun, on ekologisuus. Tällä tarkoitan erityisesti sitä, että pyrin minimalisoimaan sen jätteen määrän, joka taloudessamme syntyisi siitä, että heittäisimme syömäkelpoista ruokaa roskakoriin – tai siis antaisimme ruokamme muuttua syömäkelvottomaksi. Näinpä voinkin puhtain sydämin väittää, että tuo kuuluisa 24 kiloa vuodessa, ei meidän kohdallamme ole lähelläkään. Ei, me emme varastoi, me suunnittelemme kauppareissumme ja ennen kaikkea me pakastamme, mikäli tilanne sitä vaatii. Tämän tyyppinen ekologisuus on helppoa ja ennen kaikkea palkitsevaa; syntyy hauskoja kokeiluja, kun päättää tehdä ruokaa vain niistä ainesosista, joita kotoa sillä hetkellä löytyy ja aika ajoin on muutenkin hyvä tehdä pakastimen ja jääkaapin inventaario. Taloudellista ja luovaa.

Samoilla linjoilla kanssani tuntuisi olevan Reseptikuningatar Kaisa Sillanpää, jonka uusimmasta keittokirjasta Tähteistä tähdiksi nappasin seuraavat tomaattileipomukset, joissa hyödynnetään tällä kertaa tomaattimurskan jämät. Maukkaita molemmat, kyseiseen opukseen palaan tarkemmin tuota pikaa.

Ja niin, mikäli kaikki eivät tiedä, mitä tuolla kuuluisalla 24 kilolla tarkoitin, on tämä yhtä kuin se määrä ruokaa, jonka suomalainen keskimäärin heittää vuodessa roskalaatikon uumeniin, siis kuusi prosenttia vuosittaisista ruokaostoksistaan. Se on paljon se…

Tällä kertaa siis kehotan lähtemään tutkimusmatkalle oman keittiön kaappeihin ja kurkistamaan juuri sinne kaikkein taaimpaan nurkkaan, ehkäpä sieltä löytyvät ainekset seuraavaan ateriaan tai luovaan kokkikokeiluun.

Voileipäkuppikakut

6-10 kuppikakkua vuokien koosta riippuen

Taikina:
2 kananmunaa
0,5 dl öljyä
1,5 dl tomaattimurskaa
2,5 dl vehnäjauhoja
0,5 rkl leivinjauhetta
mustapippuria myllystä
0,25 tl suolaa
0,5 dl oliiveja
(tuoretta) basilikaa

Täyte:
100 g maustamatonta tuorejuustoa
0,5 dl majoneesia
0,5 dl ranskankermaa
50 g kinkkua
0,5 dl maustekurkkua kuutioina (itse korvasin kurkkusalaatilla)
punasipulihilloketta

(Kuorrutus:
100 g tuorejuustoa
0,5 dl ranskankermaa)

Koristeluun:
(itse jätin kuorrutteen pois ja koristelin simppelisti pelkällä punasipulihillokkeella)
kinkkusiivuja
kirsikkatomaatteja
tuoreita yrttejä

Tee ensin taikina. Vatkaa kananmunat, öljy ja tomaattimurska kulhossa.
Sekoita toisessa kulhossa jauhot, leivinjauhe, suola ja pippuri. Yhdistä jauhoseos kananmunaseokseen ja kääntele sekaisin. Lisää taikinaan paloitellut oliivit ja basilikasilppua tai kuivattua basilikaa.
Annostele taikina muffinssivuokiin. Paista 180 asteessa noin 25 min.
Anna kuppikakkujen jäähtyä ja tee sillä välin täyte.
Leikkaa kinkku ja maustekurkku pieniksi kuutioiksi, silppua mahdollinen punasipulihilloke. Sekoita täytteen ainekset.
Halkaise jäähtyneet kakut. Levitä alemmalle puolikkaalle täytettä ja nosta toinen puolikas takaisin paikalleen.
Levitä kakkujen pinnalle mahdollinen kuorrutus ja koristele ne haluamallasi tavalla.

Tomaattisämpylät

25 g hiivaa
1 dl vettä
1 tl suolaa
1 rkl hunajaa
0,5 tl oreganoa
2,5 dl tomaattimurskaa
1,5 rkl rypsiöljyä
1 dl kaurahiutaleita
noin 7,5 dl vehnäjauhoja

Liuota hiiva veteen, lisää suola, hunaja, oregano, tomaattimurska ja öljy. Lisää kaurahiutaleet ja vähitellen vehnäjauhot. Muovaa taikina tasaiseksi. Kohota taikina kaksinkertaiseksi.
Leivo taikina sämpylöiksi ja anna jälleen kohota. Paista sämpylöitä 225 asteessa noin 10 min.

Tunnelmallisia makuja ravintolamaailmassa luku 23: Ravintola Teatteri, joka tuntuisi olevan muutakin, kuin kaupungin paras salaattibaari

Kirjoitettu 31 lokakuun, 201531 lokakuun, 2015 by Kaisa

Ravintola Teatterista puhuttaessa ainakin itselleni tulevat mieleen paikan Wine & deli -puolen runsaat ja maukkaat salaatit, joita tulee puputettua melko useinkin, kun tekee mieli syödä jotakin helppoa ja varmasti hyvää. Myös Teatteribaarin drinkit ovat vallattoman vietteleviä. Suosittelen molempia. Samainen kompleksi kuitenkin kätkee sisuksiinsa myös Teatterin Grilli -nimeä kantavan ”oikean” ravintolan, jota testasimme perjantai-illan ja Johanna Kurkelan levynjulkaisukonsertin kunniaksi. Illasta kehkeytyikin kerrassaan ihastuttava; Johanna loisti lavalla, Teatterin murkinat lautasella – miltei alusta loppuun.

Saapuessamme paikalle iltapäivä neljän tietämillä Grilli on vasta selvästi heräilemässä iltaan, eikä seuranamme ruokailemassa ole kuin kourallinen ihmisiä. Varausta kuitenkin tiedustellaan, mikä kertoo siitä, että luultavasti Grillin ääreen on myöhemmin odotettavissa enemmänkin väkijoukkoa. Aivan oikein, pikkuhiljaa pöydät ja loosit ympärillämme alkavat täyttyä, joten ainakin iltaisin varaus lienee tännekin suositeltava.

Tällä kertaa ruokaretkemme alkaa yhteneväisellä tavalla, kun molemmat päädymme valitsemaan hummerikeittoa rapukakun ja rouillen kera (13,00€). Aleksin mielestä valinta ei ole erityisen hyvä ja myös minun on todettava, että vaikka keitto sinällään makuhermojani miellyttääkin, maistuu se kumman teolliselta niin keiton, kakun kuin rouillenkin osalta. Onneksi sen kanssa tarjoiltava leipä on hyvää. Tästä ensimmäisestä näytöksestä emme siis kovinkaan suuria aplodeja ole valmiita antamaan.

Pääruokien kohdalla valintamme ovat sangen erilaiset. Aleksin saadessa lautaselleen possun ribsejä sitruunavoilla glaseerattujen juuresten, cole slawn ja béarnaise-kastikkeen kera (28,00€) alkuruoan tuottama pienoinen pettymys haihtuu sen sileän tien. Ovat kuulemma kaupungin parhaita ribsejä. Ja annoskokokin, 500 g, on hyvä, toinen vaihtoehto, kilo, olisi ollut tällekin lihanrakastajalle liikaa.

Mitä itseeni tulee, en Teatterin kyseessä ollessa taida päästä tämän salaattikynnyksen yli ja muutamia vaihtoehtoja punnittuani päädyn grillatulla lohella viimeisteltyyn nizzan salaattiin (18,00€). Hyvää, joskin oliivien määrän olisi voinut vähintäänkin puolittaa. Vaikka jätän valtaosan oliiveista syömättä, tällainen anjoviksilla voideltu annos tuntuu mielestäni ylettömän suolaiselta. Mutta hyvää tämä on, tuoretta ja kala juuri täydellisesti grillattua.

Aterian loppunäytöksestä olemme myös yksimielisiä. Valitsemme annokset omenauunijäätelöä (10,00€) ja hyvä niin. Makea marenkimainen kuori kätkee sisäänsä jäätelöä, omenaa sekä himpun verran piirakkapohjaa, juuri sopivissa suhteissa. Nam ja maiskis!

Kokonaisuutena arvostamme molemmat Teatterin Grillin meille tarjoaman makumatkan sangen laadukkaaksi, pieni kompastuminen alkuruoan kohdalla sallittakoon. Palvelu on myös mukavan ystävällistä perustasoa – mitä nyt alkoholittomat viinivalintamme ”nam, nam” hieman tarjoilijapoikaa hymyilyttävätkin – ja paikka sinällään viihtyisä sekin. Ehkä miljöönä pitäisin sitä ”pikkujuhlavana”, valmistujaisiin tai uudenvuoden viettoon sopivana. Romanttista iltaa varten katsoisin sen sijaan jonkin toisen paikan.

Annamme siis suosituksemme, kyllä täällä grillata osataan.

Ruoka: 4
Tunnelma: 3+
Palvelu: 3+

Kokonaisuus: 3+

Ihastuttava keksikeksintö ja taas yksi piirakka

Kirjoitettu 27 lokakuun, 2015 by Kaisa

Lauantaina pääsimme vihdoin juhlistamaan kotikoloamme myös sukulaistemme seurassa. Nämä juhlat ovatkin olleet syy sille, että postaukseni viime aikoina ovat olleet pitkälti pelkkien juhlaruokien esiinmarssia. En minä sentään ihan näin paljon vain meille leivo…

Juhlat olivat kaikin puolin onnistuneet ja nyt esittelenkin teille hiukan haikein mielin viimeiset leipomukseni näihin kesteihin. On se vaan niin mukavaa; juhlien järjestely – sekä tietysti itse juhliminen. No, pieni tauko tekee hyvää ja mikä parasta: Keväällä pääsen jälleen tositoimiin, kun saan kunnian toimia rakkaan isäni 60-vuotisjuhlien pääsuunnittelijana ja -toteuttajana.

Seuraavaa feta-porkkanapiirakkaa voi kutsua sekä mielenkiintoiseksi uudeksi tuttavuudeksi että todelliseksi tarkan markan tekeleeksi. Vaatimattomista aineksista syntyy piirakka, jonka makumaailma on mukavasti balanssissa: makeaa ja suolaista sopivassa suhteessa. Suosittelen testaamaan; esimerkiksi pikkujoulut saattaisivat olla oiva paikka juuri tälle piirakalle sen porkkanasosetäytteen tuodessa ainakin minulle mieleen porkkanalaatikon. Pikkujoulutarjoiluna lisäisinkin täytteeseen himpun verran muskottipähkinää. Ja innostuneena tästä piirakan ja kasvissoseen hauskasta yhdistelmästä ajattelin seuraavaksi kokeilla, miten toimisikaan punajuuri-vuohenjuustopiirakka…

Feta-porkkanapiirakka

Vuoallinen

Pohja:
3 dl vehnäjauhoja
2 dl ruisjauhoja
1 dl vehnäleseitä
175 g voita
ripaus suolaa
vettä

Täyte:
400 g porkkanaa
3 dl maitoa
3 kananmunaa
150 g fetajuustoa
isoja kapriksia
ripaus pippuria

Sekoita jauhot, leseet, voi ja suola keskenään. Lisää vettä sen verran, että saat leipoutuvan taikinan.
Painele taikina piirakkavuoan pohjalle. Pistele pohja haarukalla ja anna tekeytyä jääkaapissa noin 30 min.
Kuumenna uuni 200 asteeseen. Paista piirakkapohjaa uunin alatasolla noin 10 min.
Kuori ja suikaloi porkkanat ja keitä ne miedosti suolatussa vedessä. Valuta ja soseuta teho- tai sauvasekoittimella. Lisää joukkoon kananmunat, maito ja pippuri.
Levitä seos esipaistetulle piirakkapohjalle. Ripottele fetakuutiot puolitettujen kapristen kanssa seoksen päälle.
Paista piirakkaa uunissa noin 30 min. tai niin kauan, että täyte on hyytynyt.

Keksit loihdin ystävältä saamastani purnukasta, joka sisälsi sopivassa suhteessa ainesosia, joihin kananmunan ja sulatettua voita lisäämällä syntyi taikina herkullisille suklaa-kaurakekseille. Ihastuttava lahjaidea, jota ajattelin myös itse hiukan lainata eräitä lähipiirini leipojia ajatellen. Tässä kohtaa en siis reseptiä vielä tiedä, mutta netti näyttäisi olevan näitäkin pullollaan.

Nyt toivottelen kaikille lämpimiä leivontahetkiä syksyn pimeyden keskelle. Leipokaa itsenne onnellisiksi, oli niitä juhlia tai ei. Ja kohtahan voikin pakastinta alkaa täyttää jo joulumurkinoin – tai tehdä niitä joululahjoja. Ja sitä ennen järjestää vaikka pikkujoulut. Jee!

Piirakkaa paholaisen lailla

Kirjoitettu 16 lokakuun, 201516 lokakuun, 2015 by Kaisa

Maukasta ja sangen mukavaa puuhaa tämä juhlien järjestely. Tämän olen lähiviikkoina todennut useaan otteeseen, kun pitkänkin työpäivän jälkeen olen ilomielin kaivanut esiin reseptilöydöksistäni seuraavan ja viettänyt illan keittiössä. Toki keittiöpuuhat ovat pitkään olleet lähellä sydäntä (no yllätys, yllätys), mutta tämä juhlatouhuilu… Jos kirjat eivät olisi haukanneet niin suurta palaa sydämestäni, voisin hyvinkin harkita jonkin sortin juhlienjärjestelijän elämää. No, tuleehan näitä ihan omastakin takaa, onneksi.

Tällä kertaa esittelen teille reseptin, jossa yksi omasta mielestäni lyömättömimmistä makupareista, vuohenjuusto ja paholaisen hillo, pääsee uuteen ympäristöön, kun käytän sitä piirakan päätäytteenä. Alkuperäisestä piirakkaideasta, jota tosin olen jonkin verran tuunannut, kiitän Noppakokkia.

Suositan kokeilemaan! Ja mikäli tämä makupari kiinnostaa enemmänkin, ehkä se klassisin tapa sitä käyttää löytyy täältä. Ja niin, jos haluat piirakastasi vieläkin ruokaisampaa, lisää toki täytteeseen paistettua broileria; vuohenjuusto, paholaisen hillo ja broileri, se taitaa olla se täydellisin yhdistelmä.

Paholaisen piirakka

Vuoallinen

Ohjeen paholaisen hilloon löydät täältä.

Pohja:
75 g voita
2 dl vehnäjauhoja
1,5 dl ruisjauhoja
0,5 dl vettä

Täyte:
3 rkl paholaisen hilloa
8 aurinkokuivattua tomaattia öljyssä
100-150 g pehmeää vuohenjuustoa
punasipulihilloketta

Munamaito:
1 dl maitoa
1 dl turkkilaista jogurttia
2 kananmunaa
1 tl suolaa
1 rkl yrttejä maun mukaan, esim. provencale
hyppysellinen chilirouhetta
1 dl juustoraastetta

Sekoita kuivat aineet kulhossa. Lisää voi sekä vesi ja nypi tasaiseksi taikinapalloksi. Painele taikina voidellun piirasvuoan pohjalle ja reunoille. Esipaista pohjaa 200-asteisen uunin alatasolla noin 10 min.
Levitä paholaisen hillo piirakkapohjalle. Pilko tomaatit ja levitä ne pohjalle yhdessä murennetun vuohenjuuston ja punasipulihillokkeen kanssa.
Sekoita munamaidon ainekset kunnolla sekaisin ja kaada se piirakan ja täytteiden päälle tasaisesti.
Paista 200 asteessa noin 25 min. tai kunnes piirakka on saanut väriä reunoilta ja keskeltä.

Tsatsikia, salaattia ja jaettuja onnenhetkiä; siis oikeastaan täydellistä tämä kreikkalainen ruoka

Kirjoitettu 12 lokakuun, 201531 toukokuun, 2016 by Kaisa

Nyt kun olen lähimenneisyydessäni viettänyt viisi vuorokautta Ateenan auringon alla, palan jo halusta päästä jakamaan näitä hetkiä kansanne. Ihana kaupunki, ihana kesä (kyllä, lokakuulla) ja ihanaa ruokaa, siis pitkälti täydellisyyttä!

Kontekstista johtuen tekstissäni esittelen teille ruokaa ja ravintoloita, kaupungin muita viehättävyyksiä lainkaan väheksymättä. Näistä totean ainoastaan kaiken kattavasti: Menkää Ateenaan; nouskaa Akropoliille, vaellelkaa Plakan ihastuttavilla pikkukujilla ja etsikää uudemman kaupungin melusta ja ihmispaljoudesta oma paikkanne, löytäkää luonnon rauha puistoista kaupungin keskellä ja astukaa Pireuksen satamassa laivaan, saaret kuten pistaaseistaan kuuluisa Egina odottavat vierailijoita vain reilun tunnin merimatkan päässä. Ateenalla taitaa olla paikka minun elämäni kaupungeissa – mitä niihin parhaisiin tulee.

Kreikkalainen keittiö kuuluu ehdottomasti minun mielessäni niihin parhaisiin. Tsatsiki, fetajuusto, maukkaat kastikkeet milloin kanan, milloin lampaan seuralaisena, souvlaki eli varrasliha, erilaiset piirakat ja munakoiso”asiat”, makoisuuksia alusta loppuun. Mitä ruokaelämyksiin tulee, lähdinkin tälle matkalle sangen suurin odotuksin. Nuo odotukset täyttyivät lopulta miltei täydellisyyksiksi asti, joskaan ihan helppoa se ei loppupeleissä ollut. Se vaati oikeanlaisen tavan, jolla sukeltaa ateenalaiseen ruokakulttuuriin.

Kahtena ensimmäisenä iltana saimme ruokaa, joista mainitsemisen arvoiseksi nousi ainoastaan tsatsiki. No, paikoista toinen, se ruokapuoleltaan kaikista kelvottomin, tarjoili onneksi autenttista taverna-tunnelmaa ja kaksi perinteistä soittoniekkaa, jotka saivat kuivan kanavartaan maistumaan ehkä hiukkasen paremmalta. Ensimmäisenä iltana sen sijaan teimme klassisen paikanvalintavirheen uiskennellessamme suoraan yhteen kaupungin keskeisistä turistirysistä. Mutta näistä viis; kolme muuta ruokailuamme onnistuivat siinä määrin mallikkaasti, että kaupungista jäi aivan varmasti herkullinen maku ja nyt haluankin esitellä teille nämä kolme ravintolaa, joita ei ehdottomasti kannata jättää kokematta, mikäli matkustaa Ateenaan.

Eleas Gi. Esittelyni kohteista Eleas Gi on aivan omaa luokkaansa; elegantti, kaunis ja kekseliäs, ravintola, joka tarjoilee asiakkailleen fine dining -tasoisen makumatkan kreikkalaisuuteen, sinne maan kulinaristiseen peruskallioon, oliivipuun juurelle. Eleas Gi määritteleekin filosofiakseen kestitä vieraansa läpi kreikkalaisen kulttuurin ja keittiön. Ja tällaiselle tutkimusmatkalle me todella pääsemmekin kulkien oliiviöljy johtotähtenämme alkuruokien kautta pääruokiin ja lopulta jälkiruokiin. Tie on maukas, moniulotteinen ja runsas, muruakaan ei malttaisi jättää lautaselle.

Jo tapa jolla vieraat johdatellaan viinipullojen koristaman käytävän läpi kuvankauniiseen ravintolasaliin saa paikan tuntumaan siltä, että sen takia kannattaa matkustaa tunnin verran (mikäli käyttää julkista liikennettä) pois Ateenan keskustasta, Kifisián kaupunkiin, joka kuitenkin luetaan kuuluvaksi Ateenan metropolialueeseen. Paikan tunnelma on uskomaton.

Valittavana ovat 14 tai 24 maun menut, myös à la carte -listalta on mahdollista poimia suosikkinsa. Me päädymme 14 maun ruokaretkelle, joka tarkoittaa sitä, että meille tarjoillaan noin kymmenen erilaista alkuruokamakua, yksi valinnainen pääruoka ja kolme jälkiruokamakua. Erikseen valittavat viinit ovat kaikki kreikkalaisia.

Kauden mukaan vaihteleva alkuruokakokonaisuus on tällä kertaa seuraava: kukkokeittoa, erilaisia leipiä, oliivisalaattia, tuorejuustoa, kreikkalaisia kasviksia, savustettua munakoisosalaattia, ”maitopiirakkaa”, hitaasti puu-uunissa suolakuoressa kypsennettyä porsasta, bataattia ja kikhernesalaattia. Herkullisia kaikki tyynni. Pääruoaksi minä valitsen kanagyroksen jogurttikastikkeella, muut päätyvät porsaan fileeseen. Jälleen eteemme tuodaan suussa sulavat annokset ja tässä kohtaa lieneekin paikallaan esittää pieni varoituksen sana: Mikäli mielit jaksaa nauttia jälkiruoistakin täysin siemauksin, yritä hillitä itsesi erityisesti alkuruokien kohdalla. Niitä on nimittäin paljon, jonka lisäksi pääruoka-annokset ovat kookkaita nekin. Itse olen varustettu suhteellisen suurella ruokahalulla, mutta silti jälkiruokavaiheeseen päästyämme olin jo aivan täynnä. Harmillinen takaisku, sillä paikallinen jäätelö, suklaamousse sekä kuorrutettu suklaakakku olivat taivaallisen hyviä.

Näin ollen itse aiheutettua pienoista ylensyöneen olotilaa lukuun ottamatta Eleas Gi tarjoilee vieraalleen oikeastaan täydellisen illan, joka kruunautuu siinä vaiheessa, kun ravintolan omistaja ojentaa jokaiselle meistä pienen lahjan, muiston kotimaastaan: oliiviöljyä, oliiveja ja makeaan likööriin säilötyn hedelmäyllätyksen. Tätä kokemusta ei ihan heti unohda.

Kun edellä esitetyn jälkeen käteensä saa laskun, jossa loppusumma ruokailijaa kohden jää hiukan alle 50,00€, tuntuisi suorastaan rikolliselta poistua paikalta ilman tuntuvaa tippiä. Ihastuttava ilta, suuren suuri suositus!

Oineas ja Lithos. Kaksi muuta ravintolaa, jotka haluan ehdottomasti tuoda esiin poikkeavat edellä esitellystä runsaasti, mutta ovat keskenään pitkälti samanlaisia, niin mauiltaan, tasoltaan kuin palvelultaankin. Ihmekös tuo, ne sijoittuvat samalle kadulle – ovat itse asiassa vierekkäin – ja voisin kuvitella kilpailun olevan kovaa. Lähitienoon muut ravintolat näyttivätkin ainakin näin lokakuulla kovin autioilta näihin kaveruksiin verrattuna.

Oineaksen ja Lithoksen löytääkseen ei tarvitse matkustaa kauas, mutta hieman sivummalle. Ravintolat sijaitsevat lähellä keskeistä Monastiraki-aukiota, mutta kuitenkin muutaman mutkan takana, joten paikkoja on osattava etsiä. Tämä lienee hyvä, turistirysätuntemukset ovat täällä tiessään, vaikka turisteja paikoissa toki riittääkin. No, kiitos TripAdvisorin kärkisijojen mekin törmäsimme tälle sivukadulle. Siellä ne killuvat molemmat, heti siinä Eleas Gin yläpuolella.

Koska ruoka paikoissa on oikeastaan aivan samaa luokkaa ja palvelu molemmissa ensiluokkaista, en pysty valitsemaan näistä voittajaa. Myös hintataso on sama, eli alhainen, ja molemmat yllättävät vieraansa jälkiruolla talon piikkiin. No, Oineaksen jälkiruoka oli parempaa, Lithoksessa sitä oli enemmän. Ja Lithoksen tarjoilija taisi kuitenkin vetää sen pidemmän korren, mitä miellyttävyyteen tulee.

Saimme siis Aisopou-kadulla kokea kaksi ällistyttävän maukasta illallista. Salaisuus ateriointimme näin suureen onnistumiseen oli kuitenkin taito tilata ruokaa oikein, asia jonka ymmärsimme vasta kaksi kertaa heikosti menestyttyämme. Kreikkalaiset ruoat sopivat paremmin kuin hyvin jaettaviksi, joten ohjeemme on seuraava: Tilatkaa ensin pöytäseurueellenne sopiva alkupala – suuri suositus tsatsikille ja kreikkalaiselle salaatille – ja sen jälkeen pääruoka-annoksia, yksi kutakin ruokailijaa kohden. Kertokaa jakavanne ateria, jolloin saatte omat lautaset. Nautinto on taattu ja illallinen monipuolinen. Esimerkiksi moussaka on niin hyvää, että sitä on pakko saada, mutta kuitenkin niin yksipuolista, että ainoana pääruokana sitä ei voi suositella. Tällä tavalla jokaisesta illallisesta on mahdollista tehdä monipuolinen makumatka.

Sekä Oineaksesta että Lithoksesta lähdimme Ateenan yöhön onnellisina, kylläisinä ja miltei samoissa rahoissa, kuin sinne astelimmekin. Lystit maksoivat muutaman kympin ruokailijaa kohden, viineineen kaikkineen.

Jaettu ilo on paras ilo ❤