Edellisessä kertomuksessani mainittu avokadopesto ansaitsee ilman muuta oman artikkelinsa. Guacamolen tapaan käytettävä kylmä kastike on uusi lisäkesuosikkini, jota meillä on nautiskeltu erilaisten kasvis- ja kalapihvien sekä viimeisimpänä kanan kera. Sitä, sopisiko tämä muiden pestojen tapaan esimerkiksi uunilohen pinnalle, en vielä ole ehtinyt testaamaan, mutta tämä lienee lähitulevaisuuden suunnitelmissa. Uskoisin näin kuitenkin olevan.
Tämä talven pimeyteen ihastuttavaa vihreää valoa luova tahna kannattaa ilman muuta kokea.
Halkaise avokado, poista kivi ja kaavi hedelmäliha kulhoon. Purista joukkoon limen tai sitruunan mehu. Lisää parmesanraaste, basilika, kuorittu ja silputtu valkosipulinkynsi, auringonkukansiemenet ja oliiviöljy. Soseuta sileäksi sauvasekoittimella. Mausta suolalla makusi mukaan.
Koska rakastan nuukailua sekä arvostan kauppojen nykyään tarjoamaa mahdollisuutta ostaa parhaat päivänsä nähnyttä hävikki- tai oikeammin hyvikkiruokaa, ovat meillä syötävät hedelmät ja kasvikset valtaosin peräisin tällaisista hävikkilaatikoista. Tämä lieneekin toinen syy sille, että meillä syödään nykyään niin paljon kasvisruokaa. Aina on jääkaapissa jotakin, jolle pitäisi nopeasti keksiä käyttöä. Toinen syy on tietysti oma periaatepäätökseni panostaa perheen kasvisruokailuun. Kaiken muun hyvän lisäksi tykkään siitä, että kyseisiä laatikoita ostaessa kotiin kantautuu raaka-aineita, joita muuten ei tulisi kokeiltua sekä tietysti siitä, että ateriat vaihtuvat ihan toisella tapaa, kun valittavana ei aina ole tuttuja ja turvallisia ainesosia.
Hyvikkilaatikoiden kaksi ehdotonta vakioasukasta ainakin meidän kaupoissamme ovat paprika ja herkkusieni. Näistä erityisesti herkkusienten kanssa olen ollut enemmän sekä vähemmän ymmälläni. Olen perheemme ainoa sienensyöjä, joten olen syönyt eri tavoin paistettuja ja maustettuja sieniä paljon, vähän liikaakin. Joitakin aikoja sitten kuitenkin löysin mainion sienitapenaden ohjeen, johon saa helposti ujutettua yhden sienipaketin ja joka säilyy mukavasti jääkaapissa. Joka tapauksessa kaipaan alati uusia herkkusienireseptejä, joita keiton ja kastikkeen ohella on tarjolla melko niukasti.
Nyt satuin löytämään mainion pihvireseptin, jossa pääraaka-aineina olivat herkkusienet ja quinoa. Vaikka suhtauduin reseptiin alun alkaen hiukan empivästi, lopputulos oli varsin herkullinen ja aion ehdottomasti valmistaa näitä pihvejä uudestaankin. Itselleni melko vieras quinoa, joka ei oikeastaan ole lukeutunut suosikkeihini, sekä maistuu hyvältä että tekee pihveistä todella terveellisiä vitamiini- ja proteiinipitoisuutensa vuoksi. Siis silkkaa suositusta näiden pihvien suuntaan. Herkkusieni-quinoapihvejä, joista reseptikiitos menee Hannan sopalle, kannattaa ehdottomasti kokeilla!
Huuhtele quinoa ja keitä se kypsäksi paketin ohjeen mukaisesti. Kuori ja hienonna sipuli sekä valkosipulinkynnet. Leikkaa herkkusienet pieniksi kuutioiksi. Lisää pannulle 1 rkl öljyä. Kuullota sipuleita miedolla lämmöllä noin 10 min. ja siirrä ne sitten kulhoon odottamaan. Lisää öljyä ja paista sieniä muutama minuutti, kunnes ne alkavat kypsyä. Lisää pannulle timjami ja soijakastike. Anna seoksen muhia noin 5 min. Lisää sienet sipulien kanssa samaan kulhoon ja anna jäähtyä. Lisää kulhoon myös jäähtynyt quinoa ja muut ainekset. Tarkista maku. Anna pihvimassan tekeytyä viileässä noin tunnin ajan. Muotoile massasta leivinpaperoidulle uunipellille noin 12 pihviä. Paista pihvejä 200-asteisessa uunissa noin 20 min. Huom! Voit halutessasi paistaa pihvit myös pannulla voin ja öljyn seoksessa. Paista ne tällöin molemmin puolin kullanruskeiksi.
Jääkaapissa käyttöön pääsyä odotellut parsakaali muuntui tällä kertaa pihveiksi, kaksiksi erilaisiksi sellaisiksi. Pihveistä vihreämmät sisälsivät itse parsakaalia tuplasti toisia pihvejä enemmän ja maistuivatkin näin ollen enemmän parsakaalilta. Toiset taas sisälsivät parsakaalin ohella myös paprikaa, jonka lisäksi niissä kananmunien osuus oli suurempi.
Suurena parsakaalin ystävänä annan ilman muuta suositukseni molemmille pihveille. Ensimmäistä reseptiä suosittelen erityisesti teille, jotka pidätte parsakaalista. Toinen resepti sen sijaan sopii testattavaksi, vaikka parsakaali ei olisikaan se kaikista suurin suosikki. Näissä pihveissä parsakaalin maku on huomattavasti miedompi.
Molemmat pihvit paistuvat mainiosti uunissa ja valmistuvat kaiken kaikkiaan helposti. Huomioi myös, että mikäli haluat tehdä minun tapaani molempia pihvejä samanaikaisesti, voit resepteistä poiketen hyvin paistaa ne myös kiertoilmalla 185-asteisessa uunissa. Tällöin paistoaika on noin 25 min.
Vihreät parsakaalipihvit
16 kpl
500 g parsakaalia 1 porkkana 1 dl kevät- tai purjosipulia 150 g juustoraastetta 1 dl korppujauhoja 2 kananmunaa 1 tl suolaa 1 mm mustapippuria
Tarjoiluun: jogurttikastiketta
Paloittele parsakaalin kukinto ja varsi. Keitä ensin vartta suolalla maustetussa vedessä muutama minuutti ja lisää sitten kukinnot. Keitä vielä noin 5 min. Valuta hyvin ja jäähdytä. Kuori ja raasta porkkana hienoksi raasteeksi. Pilko sipuli huolellisesti ja raasta myös jäähtynyt parsakaali, käytä tähän karkeampaa terää. Sekoita kaikki ainekset yhteen ja laita massa jääkaappiin noin 20 minuutiksi. Muotoile taikinasta kostein käsin noin 16 pihviä. Paista 200-asteisessa uunissa noin 20 min.
Parsakaali-paprikapihvit
12 kpl
250 g parsakaalia 1 paprika pala purjoa 4 valkosipulinkynttä 4 kananmunaa 150 g juustoraastetta makusi mukaan 0,5 dl kaurahiutaleita 1 mm mustapippuria 1-1,5 tl suolaa
Paloittele parsakaali ja keitä sitä noin viisi minuuttia. Jos mukana on varsipaloja, keitä niitä muutaman minuutin kauemmin. Valuta ja jäähdytä hyvin. Pilko paprika pieniksi kuutioiksi. Huuhtele ja paloittele purjo, kuori ja silppua valkosipuli. Raasta jäähtynyt parsakaali karkeaksi raasteeksi. Yhdistä kaikki pihvien ainesosat, sekoita ja anna taikinan seistä noin 5 min. Muotoile taikinasta leivinpaperoidulle uunipellille noin 12 pihviä. Paista 185-asteisessa uunissa noin 20 min.
Ihastuttavan vihreät pallerot kiinnittivät huomioni etsiskellessäni sopivaa käyttökohdetta pakastimessa majaileville herneille. Chocochili-blogissa esitellyt nopeat ja helpot hernepyörykät päätyivät kokeilun alle jo ulkonäkönsä ansiosta, joskin maku sai siinä määrin vakuuttuneeksi, että uusintakierros näiden kanssa tulee varmuudella toteutumaan.
Vaikka taikina pyörittelyvaiheessa olikin kerrassaan jämäkkää, oli pyöryköiden pitäminen kauniissa muodossa paiston aikana hiukan hankalaa. Ehkäpä yhden kananmunan lisäämistä taikinaan voisi miettiä, toki sillä seurauksella, että reseptistä ei sen jälkeen ole mahdollista puhua vegaanisena. No, kukin tehköön omat valintansa, mutta niin tai näin, hernepyöryköitä kannattaa ehdottomasti kokeilla valmistaa.
Hernepyörykät
20-25 kpl
400 g pakasteherneitä 1,5 dl auringonkukansiemeniä 1-2 kevätsipulia / yksi pieni keltasipuli 0,5 dl vehnä- tai kaurajauhoja 0,5 dl kaurahiutaleita 1 rkl garam masalaa 1 tl sipulijauhetta 1 tl valkosipulijauhetta 0,75 tl suolaa rypsiöljyä paistamiseen
Sulata herneet. Paahda auringonkukansiemenet kuivalla, kuumalla paistinpannulla. Hienonna kevätsipuli. Jos käytät keltasipulia, se kannattaa hienontamisen jälkeen kuullottaa pannulla. Soseuta herneet ja auringonkukan siemenet sauvasekoittimella karkeaksi massaksi. Sekoita tämän jälkeen käsin taikinaan loput ainekset. (Minä soseutin vahingossa kaiken sauvasekoittimella, joka toimi ihan hyvin niin ikään, joskin rapeat sattumat jäivät näin puuttumaan.) Anna taikinan vetäytyä noin 15 min. Muotoile taikinasta pyöryköitä ja paista ne öljyssä kauttaaltaan kullanruskeiksi. Tarjoile valitsemasi kastikkeen kera. Itse valitsin tällä kertaa jogurttikastikkeen, mutta hyvä vegaaninen vaihtoehto voisi olla käyttää esimerkiksi soijajogurttia tai kaurafraichea.
Paahdettu paprikakeitto on täyteläinen kasvissosekeitto, jossa tällä kertaa maistuvat Ranskan Provencen alueen perinteiset mausteyrtit. Keitto on superhelppo valmistaa, kun kasvikset pomppaavat uuniin paahtumaan, jonka jälkeen tehosekoitin hoitaa homman loppuun. Pinnalle kannattaa ehdottomasti rakentaa jonkinlainen ripote tai nautiskella keitto leivän kera riippuen siitä, mihin kohtaan ateriaa keitto asetetaan. Tämä toimii nimittäin mainiosti niin juhlallisemman aterian alkuruokana, kevyenä lounaana kuin ihanasti lämmittävänä pääruokana. Ruokakerman voi totta kai vaihtaa vegaaniseen vaihtoehtoon, jolloin keitosta tulee sopiva myös vegaanista ruokavaliota noudattavalle.
Paahdettu paprikakeitto
4 annosta
850 g punaista paprikaa 1 sipuli 2 valkosipulinkynttä 1 rkl öljyä kuivattuja yrttejä: timjamia, rosmariinia, oreganoa ja salviaa, ripaus kutakin ripaus mustapippuria 1 tl suolaa 500 g paseerattua tomaattia 1 dl ruokakermaa (Valitse halutessasi vegaaninen vaihtoehto.) 1 dl vettä
Lisäksi: leipää ja/tai ripotetta, kuten paahdettuja siemeniä ja rouhittua hyvin paistettua pekonia
Halkaise huuhdellut paprikat ja poista niistä siemenet ja kanta. Levitä paprikanpuolikkaat pellille leivinpaperin päälle kuori ylöspäin. Lisää pellille myös kuorittu, lohkottu sipuli sekä kuorimattomat valkosipulinkynnet. Sivele paprikoiden ja sipulin pinnalle öljyä ja ripottele pintaan yrttejä, pippuria ja puolet suolasta. Paahda 225-asteisessa uunissa noin 25 min. kunnes kasvikset ovat pehmeitä ja saaneet hieman väriä. Nosta kuumat paprikat kannelliseen rasiaan. Näin kuoret irtoavat niistä hetken kuluttua kuin itsestään. Kuori paprikat ja soseuta ne sipulin ja kuorittujen valkosipulinkynsien kanssa sauvasekoittimella kattilassa. Lisää loput suolasta ja paseerattu tomaatti. Kuumenna kiehuvaksi, hauduta noin 5 min. Lisää ruokakerma ja vesi. Kiehauta keitto. Tarjoile valitsemasi lisukkeen kera.
Hieman vallitsevan satokauden vastaisesti jääkaapissa odotteli käyttöönpääsyä muutama kesäkurpitsa. Koska teki ehdottomasti mieli kasvisruokaa ja koska kauppareissu ei kuulunut suunnitelmiin, päätin tehdä piirakan, joka tämänkaltaisissa tilanteissa on usein oiva vaihtoehto. Hyvää helposti, simppelein raaka-ainein.
Valitsin reseptin, jossa mieto ja raikas kesäkurpitsa sai rinnalleen maukkaan ja täyteläisen fetajuuston. Mikäli projektista haluaa selvitä helpoimmalla mahdollisella tavalla, voi pohjaksi valita valmispohjan, mutta itse tein yhden omista suosikeistani, tumman talkkunapohjan. Kannattaa kokeilla sitäkin.
Tämä piirakka toimii vihreänä piristysruiskeena synkän marraskuun keskellä, joten suositukseni on suuri.
Kesäkurpitsa-fetapiirakka
Vuoallinen (ø noin 25 cm)
Pohja: 1,5 dl (vehnä)jauhoja (Voit hyvin valita sitä sun tätä jauhovarastoista löytyvää.) 1,5 dl talkkunajauhoja 0,5 tl suolaa 0,5 tl leivinjauhetta 100 g voita 0,5 dl kylmää vettä
Valmista ensin pohja. Sekoita keskenään jauhot, talkkuna, suola ja leivinjauhe. Lisää voi nyppimällä se jauhoseokseen. Lisää murumaiseen seokseen kylmä vesi ja vaivaa taikinaksi. Painele taikina voideltuun tai leivinpaperoituun vuokaan. Raasta kesäkurpitsa. Pilko huuhdeltu purjo ja valkosipuli hienoksi. Kuullota purjoa ja valkosipulia öljyssä pannulla. Lisää joukkoon kesäkurpitsaraaste ja sammuta levy hetken kuluttua. Pyöräytä kesäkurpitsat ja sipulit hyvin sekaisin. Lisää joukkoon suola ja mustapippuri. Lisää pohjan päälle puolet kesäkurpitsa-sipulipaistoksesta ja puolet fetajuustosta. Sekoita kulhossa kerma, kananmuna, juustoraaste sekä timjami. Kaada seos piirakkapohjan päälle. Lisää vielä loput kesäkurpitsat ja fetajuusto. Paista piirakkaa 200-asteisen uunin toiseksi alimmalla tasolla noin 30 min. Tarkkaile piirakkaa ja jos se tummuu liikaa, peitä se paiston loppuvaiheessa foliolla.
Koska jääkapissa nökötti parhaat päivänsä nähnyt rucolarasia, jota ei enää tehnyt mieli syödä sellaisenaan, lähdin etsiskelemään reseptiä sen hyödyntämiseksi. Päädyin upottamaan rucolan keittoon, joka kantoi nimeä rucolakeitto.
Keitosta tuli hyvää, sitä en kiellä, mutta siitä kuinka suurella oikeutuksella keittoa on ”luvallista” kutsua rucolakeitoksi, voidaan olla montaa mieltä. Ainakaan tällä määrällä rucolaa, sitä ei oikeammin maistanut, vaan tämä oli ehdottomasti tuorehernekeittoa ripauksella aavistus rucolasta.
Joka tapauksessa tulen tekemään tätä uudestaankin, mutta laitan sekaan kaksi rasiaa rucolaa. Jos vielä tuolloinkaan ei keitossa maistu rucola, taidan kuitenkin suosiolla päätyä kutsumaan tätä ainoastaan tuorehernekeitoksi.
Päälle kannattaa muuten ehdottomasti veistellä vaikkapa parmesania tai muuta vahvaa juustoa. Tai sitten keittää rinnalle kananmuna, tämäkin toimi testattaessa ihan näppärästi.
Rucola-hernekeitto
4 annosta
1 sipuli 2 valkosipulinkynttä voita 8 dl vettä 2 kanaliemikuutiota 600 g pakasteherneitä 100 g rucolaa (Harkitse toki suurempaa määrää.) 2 dl ranskankermaa suolaa
Pinnalle: parmesaania kananmunia
Hienonna sipuli sekä valkosipuli ja kuullota niitä isossa kattilassa voissa. Lisää vesi ja liemikuutiot. Kaada joukkoon herneet ja keitä noin 15 min. Lisää keittoajan lopussa rucola ja jatka keittämistä vielä pari min. Soseuta keitto sileäksi sauvasekoittimen avulla. Sekoita joukkoon ranskankerma ja mausta suolalla. Tarjoile parmesanlastujen tai keitettyjen kananmunien kera.
Törmättyäni artikkeliin siitä, kuinka paljon liikaa päiväkotilapset syövät viikoittain liharuokaa omaansa ja maailman terveyteen nähden sai oma entisestään jo muutenkin lisääntynyt kasvisruoan valmistamiseni taas lisäpontta.
Seuraavat linssipyörykät, joiden ohjeen löysin Viimeistä murua myöten -blogista olivat maultaan mainioita, joskin niiden pitäminen paiston aikana kauniissa muodossaan tuntui melko haastavalta. Ensi kerralla taidan laittaa pyörykät uuniin tai lisätä taikinaan kananmunan, kuten alkuperäinen tekijäkin blogissaan pohti. Pääasia tietysti, että nämä keräsivät pisteitä lapsilta niin ikään, joten voin lisätä taas yhden reseptin hyväksi todettujen kasvisruokieni kirjoon.
Uunissa valmistetut maa-artisokat taas menevät sanomattakin selvästi jatkoon. Superhelppo resepti, jossa maa-artisokat jätetään kuorimatta ja paahdetaan rapeiksi toimii varmasti monessa yhteydessä.
Pyöryköiden ja maa-artisokkien rinnalle kannattaa ehdottomasti nostaa jokin kastike. Mainioita vaihtoehtoja ovat ainakin aiemmin esittelemäni paprikapesto sekä muhammara-paprikatahna. Ja jos oikein haluaa herkutella, kokonaisuuden voi kruunata esimerkiksi sipauksella majoneesia.
Linssipyörykät
Noin 15 kpl
2 dl kuivia punaisia linssejä 0,5 dl kaurahiutaleita 1 sipuli 4 valkosipulinkynttä 50 g raastettua parmesania 2 rkl tomaattipyreetä 0,5-1 tl suolaa mustapippuria (1 kananmuna, tämän aion itse lisätä ensi kerralla)
Tarjoiluun: paprikapestoa, muhammara-paprikatahnaa ja/tai majoneesia (Ohjeet paprikapestoon ja muhammara-paprikatahnaan löydät linkeistä kuvan yläpuolelta.)
Keitä linssit pakkauksen ohjeen mukaan kypsiksi. Valuta ylimääräinen vesi pois ja anna hieman jäähtyä. Pilko sipulit hienoksi ja kuullota öljyssä. Lisää loput linssipyöryköiden ainekset linssimassaan, sekoita ja jätä hetkeksi jääkaappiin tekeytymään. Pyörittele ja paista linssipyörykät pannulla öljyssä kypsiksi. Toinen vaihtoehto on paistaa niitä 200-asteisessa uunissa noin 15-20 min.
Paahdetut maa-artisokat
4 annosta
1 kg maa-artisokkia 3 rkl oliiviöljyä 2-3 rkl hienonnettua tuoretta timjamia (tai 1 tl kuivattua) 0,5 tl suolaa
(Pinnalle: hiutalesuolaa)
Pese maa-artisokat huolellisesti vedellä ja juuresharjalla. Leikkaa ne 2-4 osaan koosta riippuen ja levitä uunipellille leivinpaperin päälle. Sekoita öljy, timjami sekä suola keskenään ja sivele maa-artisokkien pinnalle. Paista 225-asteisessa uunissa noin 20 min. tai kunnes maa-artisokat ovat kypsiä. Sirottele halutessasi kypsien maa-artisokkien pinnalle hiutalesuolaa.
Ikiaikainen roomalaisklassikko Cacio e Pepe pohjautuu italialaiselle keittiölle hyvin tyypilliseen periaatteeseen: vähemmän on enemmän. Siinä pasta saa seurakseen vain kaksi ainesosaa, pecorino-juustoa ja mustapippuria.
Tällä kertaa kokeilin Glorian Ruoka&Viini -lehdestä löytämääni ideaa, jossa pasta vaihtui perunaan ja ruokalaji sai nimekseen paahtoperunat cacio e pepe. Lopputulos oli mainio, tottahan toki maukas, mutta paistotavastaan johtuen myös rapsakoin itse valmistamani peruna-annos. Suosittelen ehdottomasti kokeilemaan. Muista myös olla nopea; nämä perunat ovat parhaimmillaan sihisevän kuumina, juuri uunista tultuaan.
Näin. Häpeäkseni on tunnustettava, että vaikka olen vieraillut Roomassa kolmesti, en tietämättömyyksissäni koskaan ole maistanut tätä mahdollisesti Colosseumiakin vanhempaa pastaklassikkoa. Näiden perunoiden perusteella tähän on tultava muutos.
Pese perunat huolellisesti ja leikkaa suupaloiksi kulhoon. Sekoita perunoiden joukkoon 2 rkl oliiviöljyä ja 1 tl suolaa. Kuumenna uuni 225-asteiseksi. Kaada 0,5 dl öljyä paljaalle pellille ja laita pelti uuniin 5 minuutiksi. Ota kuuma pelti uunista ja kaada perunat tasaiseksi kerrokseksi pellille. Ole varovainen kuuman öljyn kanssa. Kypsennä perunoita noin 12 min, sekoittele ja kypsennä toiset 12 min. tai kunnes ne ovat kypsiä. Siirrä perunat pelliltä tarjoiluastiaan tai tarjoile ne suoraan pelliltä. Ripottele perunoille mustapippuri sekä juustoraaste ja tarjoile heti.
Ruotsalaisklassikko Hasselbackan perunat on ilman muuta paikkansa ansainnut. Niin sulavasti nämä uuniperunat sujahtavat sekä lihan että kalan kumppaniksi, niin mukavasti istuvat ruokaisaan brunssi- tai iltapalapöytään. Näinpä haluan minäkin jakaa 1940-luvulta peräisin olevan idean, jonka syntysijaksi on kerrottu Tukholman Djurgårdenin Hasselbacken-ravintolakoulu ja joka sittemmin kulkeutui ruotsalaisravintoloiden kautta myös Suomeen.
Tavallisesti juustokuorrutteen ylleen saavat perunat pukeutuvat tällä kertaa hieman erilaiseen asuun, kun pinnan rapeus luodaan yrteillä ja valkosipulilla. Reseptiin, jonka nappasin joltakin terveyssivustolta, olisiko ollut Sydänmerkki, tekisin kuitenkin muutaman hieman epäterveellisen muutoksen. Suosittelen vaihtamaan öljyn voihin ja ripsauttamaan valmiin paistoksen päälle sopivasti juustoraastetta. Näin lopputulos on varmuudella entistäkin maukkaampi.
Pese perunat hyvin ja kuori halutessasi. Leikkaa perunoihin viiltoja 2 mm välein lähes pohjaan saakka niin, että peruna pysyy vielä kasassa. Halutessasi voit laittaa perunan viillottamisen ajaksi puukauhaan, isoon lusikkaan tai muulle vastaavalle alustalle, jolloin peruna ei katkea niin helposti leikattaessa. Laita perunat uunivuokaan ja ripottele päälle suolaa. Kuori ja hienonna valkosipulinkynnet. Sekoita valkosipulisilppu, hienonnetut yrtit ja öljy keskenään ja levitä perunoiden päälle. Kypsennä 200-asteisen uunin keskitasolla 40-60 min. Huomioi kypsymisajassa perunoiden koko, pienet perunat kypsyvät huomattavasti suuria nopeammin. Mikäli haluat vieläkin maukkaamman lopputuloksen, ripottele paiston loppuvaiheessa tai juuri uunista tulleen paistoksen päälle sopivaksi katsomasi määrä juustoraastetta.
Tunnelmallisia makuja 