Tunnelmallisia makuja

Jäähyväiset joulukinkulle osa 1: kasvis-kinkkukeitto

Kirjoitettu 8 huhtikuun, 2016 by Kaisa

Harras aikomuksemme keittää jouluisista kinkun rippeistä hernekeittoa siirtyi niin monta kertaa eteenpäin, että lopulta hautasimme sen kokonaan. Itse tehty hernekeitto vaan jotenkin kuuluu talveen, sinne laskiaispullan rinnalle. Näinpä päätin rakennella kinkustamme jotakin sesonkiin sopivampaa.

Ensimmäinen erä päätyi kasvis-kinkkukeittoon, joka sai makunsa pitkälti Valion Kippari-ruokakermasta ja jossa kuitenkin kasvikset maistuivat aidoilta itseltään. Helppo ja mukavan makuinen ohje, sellainen kesäkeittomainen, jossa maistuu myös nokare nostalgiaa, olihan edesmennyt mummini se ainoa, jonka muistan kyseistä Kippari-juustoa popsineen. Ja parasta oli, että kaupasta löytyi jo varhaisperunoita, vaikkakin marokkolaisia, jotka olivat kuin piste iin päälle tähän keittoon.

Suositeltava puolen tunnin arkiruoka, joka ei suinkaan vaadi joulukinkkua osakseen, vaikka se toki tavallista saunapalvea parempaa onkin. Kumppaniksi ruisleipää ja oiva ateria on siinä!

P.S. Tässä postauksessa esiintyvä keittolautanen on osa edellä mainitulta mummiltani vastikään perittyä vanhaa Arabian astiastoa, joka näin pääsi juuri oikealla hetkellä käyttöön.

Kipparin kasvis-kinkkukeitto

4 annosta

250 g varhaisperunoita
150 g porkkanaa
300 g parsa- / kukkakaalia
1 l vettä
0,5 tl suolaa
200 g kinkkua
2 kevätsipulia varsineen
2 dl herneitä
2,5 dl Valio Kippari maustettua ruokakermaa

Pese perunat kuorettomiksi ja paloittele ne. Kuori ja viipaloi porkkanat. Paloittele kaali kukinnoiksi. Keitä kasviksia noin 8 min. suolalla maustetussa vedessä.
Paloittele kinkku ja viipaloi sipulit. Lisää ne sekä herneet keittoon.
Anna keiton kiehua vielä hetki niin, että kasvikset ovat rapean kypsiä. Lisää lopuksi ruokakerma. Kuumenna mutta älä enää keitä.

Viisi vuodenaikaa

Kirjoitettu 6 huhtikuun, 2016 by Kaisa

Antti Vahtera: Viisi vuodenaikaa
Kuvat: Roni Lehti
Bazar, 2015

Viisi vuodenaikaa on keittokirja, joka hurmasi minut monella tapaa. Ensinnäkin pidän sen ajatuksesta jakaa vuosi ajanjaksoihin ja opastaa näin lukijaa tarttumaan vuoden kiertokulun kannalta tekijän parhaiksi katsomiin raaka-aineisiin, siis tekemään joka suhteessa järkeviä valintoja mitä kaupassakäyntiin tulee. Näin kotikeittiössäkin pääsee hyödyntämään sesonkien herkkuja parhaimmillaan.

Toiseksi koen teoksen reseptiikoiltaan helposti lähestyttäväksi, mutta kuitenkin omalla tavallaan innovatiiviseksi sekä houkuttevaksi. Toisin sanoen reseptit vaikuttavat olevan yksinkertaisia, helposti monenlaisissa ja monentaitoisissa keittiöissä toteutettavia mutta kuitenkin uusia tuulia ja tapoja huokuvia. Pidän tätä siitäkin syystä sangen positiivisena ilmiönä, että yhtenä Suomen tunnetuimmista keittiömestareista Antti Vahtera olisi hyvinkin saattanut lähteä tavoittelemaan jotakin suurta ja ihmeellistä. Toisaalta Vahtera itse kirjoittaa ruoanlaitostaan: ”Johtotähtinä ovat kuitenkin aina olleet ruoanvalmistuksen yksinkertaisuus ja makujen selkeys, joiden merkitys on vuosien varrella vain kasvanut. Aitous ja puhtaat maut ovat syrjäyttäneet turhanpäiväisen kikkailun ja hienostelun. Suolalla ja mustapippurilla pääsee jo pitkälle, kunhan valitsee raaka-aineet huolella ruokavuoden eri sesonkeja hyödyntäen.”

Kolmanneksi nautin yksinkertaisesti kirjan luonnollisesta ulkonäöstä kauniine, veden kielelle tuovine kuvineen.

Teos ei sinällään suosi mitään erityistä ruokavaliota. Esille pääsevät niin kasvikset, liha kuin kalakin, myös jonkin verran jälkiruokapuolista ohjeistusta on tarjolla. Vuodenajoista neljä ovat tietenkin itsestäänselvyys, viidennen Vahtera tuntuisi esipuheensa perusteella haluavan lukijoiden selvittävän opukseen tutustumalla. Sanottakoon, että näin kesän kynnyksellä ja kuumia aaltoja odotellessa tämä todella kannattaa…

Käytännön kokemukseni Viiden vuodenajan kanssa on vielä alkutekijöissään, mutta uskallanpa hyvinkin jo suositella tarttumaan; ainakin kuorrutettu sipulikeitto toimi hiivatin hyvin ja lista tulevista kokeiluista on jo laadittu: munakoisovuoka, tölkkibroileri, kesäkeitto, kaalipata ja mansikkaposset, noin joitakin mainitakseni. Tutustukaa tekin!

Tunnelmallisia makuja ravintolamaailmassa luku 33: Ravintola Saslik, from Russia with Love

Kirjoitettu 4 huhtikuun, 201621 kesäkuun, 2016 by Kaisa

Ravintola Saslik on oman alansa klassikko – ja klassikko ylipäätään mitä Helsingin ravintoloihin tulee. Ullanlinnan Neitsytpolulla jo vuodesta 1972 makumatkoja tsaarin aikaan tarjoillut Saslik on yksi harvoista Helsingin venäläisistä ravintoloista, ja ainoa, jossa itse olen vieraillut. Tämä nyt arvioitava ravintolailta on kuitenkin täällä tavallaan ensimmäiseni, sillä edellisellä kerralla juhlin yhdessä sen kabineteista ystävieni häitä ja tilanne oli kaikin puolin erityislaatuinen. No, eniten mieleenpainuneita faktoja oli kolme: paikka oli hieno, ruoka oli hyvää ja sitä oli vähintäänkin riittävästi. Nyt lähdimme Aleksin kanssa selvittämään, josko muistoni olivat edelleen paikkansapitäviä…

Lauantai-iltana kuuden tietämillä Saslik on vielä melko vähäväkinen. Emme kuitenkaan päädy tyhjään ravintolaan; joitakin seurueita on jo saapunut paikalle, toiset saapuvat kanssamme miltei samalla ovenavauksella. Pikkuhiljaa täyttyvä ravintolasali tuntuu muutaman tunnin päästä olevan jo miltei täynnä, joten varaus lienee ainakin näin lauantaisin suositeltava.

Jo ensisilmäys puhuu sen puolesta, että muistoistani ensimmäistä, ravintolan hienoa ulkonäköä, ei ole kiistäminen. Lattiasta kattoon teemaansa noudatteleva miljöö on mielestäni sykähdyttävä; Helsingissä näitä loppuun asti vietyjä ”teemaravintoloita” ei mielestäni ole ainakaan liikaa. Hieman myöhemmin alkavat trubaduuriesitykset viimeistelevät paikan autenttisuuden, eikä sen mainetta nähtävyytenä niin kotimaisesta kuin kansainvälisestäkään näkökulmasta katsottuna ole ihmetteleminen.

Suhteellisen laajasta annosvalikoimasta, joka koostuu niin venäläisistä makuklassikoista kuin ravintolan omista kestosuosikeista, ei ole aivan helppo tehdä päätöstä, paljon olisi mieleistä maistettavaa. Päädymme molemmat avaamaan venäläisen iltamme klassikolla, bortsts-keitolla, joka tarjoillaan smetanan ja lammas-kaalipiirakan kera (10,40€). Annos on maukkaassa yksinkertaisuudessaan varsin suositeltava – ja pienikokoisuudessaan juuri sopiva, mitä seuraaviin ruokalajeihin tulee…

Pääruoaksi minä tilaan rahkavoitaikinaan käärityn merilohi-sieninyytin, joka tarjoillaan pähkinä-ohrakashan, fenkolihaudukkeen ja Jajik-kastikkeen kera (24,60€). Aleksi päätyy kokeilemaan yhtä ravintolan karhuerikoisuuksista, karhufrikadelleja vartaassa hunajapaahdettujen juuresten ja mallaskastikkeen kera (42,40€). Molemmat annokset tuodaan pöytään tirisevän kuumalla suurella parilalla, joka annoksiin kuuluvien lisäkkeiden lisäksi notkuu muita venäläisiä lisukkeita, erilaisia kaaleja, sipuleita, suolakurkkuja ja papuja. Ruokaa on valtavasti. Omasta annoksestani olen sitä mieltä, että se on hyvä, ehdottomasti kaiken hintansa väärti. Myönnettävä on, että olen useasti saanut parempaakin ruokaa, tässä annoksessa mikään ei ole kovinkaan ihmeellistä, mutta tapa jolla se tarjoillaan sekä lisäkkeiden monipuolisuus tekevät siitä erityislaatuisen. Myös Aleksi pitää valintaansa hyvänä, vaikka pöytään saapuvat kolme lihapyörykkää ensisilmäyksellä vaikuttavatkin melko vaatimattomalta esitykseltä näinkin tyyriiksi annokseksi. Pyöryköiden vahva maku sekä todella tiivis koostumus kertovat kuitenkin, että nyt syödään oikeaa karhua, eikä mitään säilykelihaa, kuten taannoin Tallinnassa vierailtuamme. Nyt on oikeutettua piirtää rasti kohtaan karhunliha.

Jälkiruokana nautimme kahden henkilön annoksen, joka kantaa nimeä ”Uunijäätelö Katariina Suurelle” (26,60€). Makean marenkikerroksen alle on haudattu vaniljajäätelöä sekä mansikkasorbettia, koko komeus koristeltu Romanovin mansikoin. Hyvää. Ja taasen vähintäänkin riittävästi.

Kun ruokalaskuumme lisätään vielä lasi punaviiniä (13,30€), lasi alkoholitonta valkoviiniä (5,10€) ja annos jälkiruokaviiniä (11,00€) saadaan lopputulokseksi reilut 140,00€. Meillä sattuu olemaan ravintolaan 20% alennukseen oikeuttava kuponki, jonka jälkeen meille jää maksettavaa 115,04€, mutta edes tuo alkuperäinen loppusumma ei näin kokonaisvaltaisesta kokemuksesta tuntuisi lainkaan liioittelulta. Saslik saa ehdottoman suositukseni ja nostaa kiinnostukseni korkeaksi myös muita kaupunkimme venäläisravintoloita kohtaan. Loistoilta ja illallinen!

Ruoka: 3+/5
Tunnelma: 5/5
Palvelu: 4/5

Kokonaisuus: 4+/5

Aprillipäivän maukkaat ribsit eli taas grillataan – tai sitten ei

Kirjoitettu 3 huhtikuun, 20163 huhtikuun, 2016 by Kaisa

Lomatunnelmissa yhä edelleen; illalla tiedossa jonkinasteista dekkaria à la Stella Polaris, päivällä makean tahmaista grilliruokaa à la Aleksi. Suunnitelmissa siis kokeilla ensi kertaa ribsien valmistusta kotioloissa…

Niinpä niin. Suunnitella voi kaikenlaista, mutta siitä mitä (aprilli)päivä tuo tullessaan ei varmuutta taida olla kenelläkään. Mitä vaan voi tapahtua, kuten kaasu loppua juuri sillä hetkellä, kun viimeiselle matkalleen valmisteltujen kylkipalasten olisi saatava lopullinen, kuuma käsittelynsä. No, onneksi on olemassa uuni ja me saimme kaikesta huolimatta herkullisen, kevään järjestyksessään toisen ”grilli”aterian. Todettakoon siis, että elelet sitten grillittömänä tai grillin kera tätä reseptiä kannattaa testata. Uskoisin grillin kuitenkin tuovan ribsien pintaan sen lopullisen silauksen, joten ainakin me tulemme testaamaan tätä Grilli kuumaksi -opuksesta löydettyä reseptiikkaa vielä uudemman kerran, kaasupullo-ostoksilla käytyämme. Myös edellä mainitulle keittokirjalle, joka alaotsikossaan lupaa tarjoilla ”ammattilaisten neuvot kesän parhaisiin pihajuhliin” tulee varmasti vielä käyttöä. Tämä ensimmäinen reseptipoiminta nimittäin vakuutti.

Mutta emme me yksin ribsejä rouskutelleet. Tahmeat lihakimpaleet saivat kumppanikseen palsternakkamuffinsseja sekä kaviaaria cowboyn tyyliin. Alkuruoaksi valmistui hernepannacotta, jonka nostan tämän ateriakokonaisuuden henkilökohtaiseksi suosikikseni aikoen varmuudella testata samaista Kananpoikien Bistron tarjoilemaa reseptiä myös muita vihanneksia käyttäen.

Jälkiruoaksi olin jälleen taiteillut nyytit, joissa pakastimen herkkuaarteiden ja banaanin oli tarkoitus muodostaa suloinen liittonsa grillin lämmössä, mutta koska toisin kävi, tuli sekin testattua, että näitä nyyttejä voi yhtä lailla valmistaa uunissa. Jotenkin epäromanttiselta se kuitenkin tuntui eli ilman grilliä suosittelen suosiolla pappilan hätävaraa, mikäli tähdeleivoksista mielii näitä suloisia sotkuja valmistaa. Ja tähteistä puheen ollen myös palsternakkamuffinssit valmistuivat ylijäämämateriaalista, kun kaivelin pakastimesta esiin sinne pääsiäisenä päätyneen palsternakkakreemin lopun. Verrattoman hyvä jatkojalostus siis tämäkin, jonka alkuperäinen Kodin Kuvalehdestä bongattu resepti oli tarkoitettu yli jääneen perunamuusin käyttöön.

Huomenna pitäisi taas paistaa aurinko, kokeilkaapa vaikka herättää omat grillinne talviunilta. Me taidamme suunnistaa kaasupullokauppaan.

Sweet & Sticky Ribs

4 annosta

noin 1 kg ribsejä
1 keltasipuli
2 rkl omenaviinietikkaa
2-3 rkl savuaromia
0,5 tl suolaa
2 laakerinlehteä

Glaseerauskastike:
1 tl korianteria
(2 tähtianista) me jätimme nämä pois, mutta aniksesta mieltyvien kannattaa toki noudatella alkuperäistä reseptiikkaa
1 tl maustepippuria
5 kokonaista neilikkaa
1 tl kanelia
0,5 tl suolaa
0,5 tl mustapippuria
1 tl savustettua paprikajauhetta
1 dl hoisinkastiketta
1 dl soijakastiketta
4 rkl omenaviinietikkaa
4 rkl hunajaa
3 valkosipulinkynttä

Kuori ja lohko sipuli. Pane grillikyljet suureen kattilaan. Pilko tarvittaessa pienemmiksi paloiksi. Kaada kattilaan vettä niin, että ribsit peittyvät. Lisää sipuli, viinietikka, savuaromi, suola ja laakerinlehdet. Keitä hiljaa kannen alla, kunnes liha tuntuu murealta kokeillessasi sitä terävällä veitsellä, eli noin 45-60 min.
Ota lihat kattilasta ja anna jäähtyä.
Sekoita kaikki glaseerauksen ainekset. Sivele kastiketta ribseihin runsaasti.
Grillaa suoralla lämmöllä (siirry epäsuoraan, jos näyttää siltä, että liha palaa), kunnes pinta on kauniin ruskea, noin 3-5 min. Sivele aina välillä pintaan lisää glaseerausta.
Huom! Mikäli valmistat lihan uunissa, kuumenna uuni grillivastuksineen reiluun 200 asteeseen ja paista ribsejä runsaalla glaseerauskastikkeella siveltynä muutaman minuutin pätkissä ottaen ne välissä uunista ulos, kääntäen ja sivellen niihin lisää kastiketta.

Palsternakka- / perunamuffinssit

noin 10 kpl

2 dl palsternakkakreemiä / perunamuusia
2 kananmunaa
1 dl maitoa tai vettä
2 rkl öljyä
oreganoa
suolaa
4 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta

Voitele muffinssipellin kolot hyvin. Sekoita palsternakkakreemi tai perunamuusi, kananmunat, maito tai vesi ja öljy kulhossa. Mausta kuivatulla oreganolla ja tarvittaessa suolalla. Lisää seokseen vehnäjauhot ja leivinjauhe. Sekoita nopeasti taikinaksi ja jaa muffinssipellin koloihin.
Paista 200 asteessa noin 25 min. kunnes muffinssit ovat saaneet väriä.

Hernepannacotta

4 annosta

voita
1 valkosipulinkynsi
1 salottisipuli
200 g (pakaste)herneitä
2 dl kuohukermaa
2 dl maitoa
1 tl suolaa
0,5 tl rouhittua mustapippuria
3 liivatelehteä

Tarjoiluun:
paahdettuja pinjansiemeniä / paistettua pekonia ja herneenversoja

Laita liivatelehdet likoamaan kylmään veteen.
Kuori ja hienonna sipulit. Kuullota sipulit voissa pannulla.
Kuumenna maito-kermaseos. Lisää herneet ja kuullotetut sipulit. Keitä 5-10 min.
Soseuta sauvasekoittimella sileäksi.
Sekoita joukkoon liivatteet, joista on puristettu hyvin vesi pois.
Kaada annoskuppeihin ja anna hyytyä jääkaapissa nelisen tuntia.
Koristele haluamallasi tavoin, itse paahdoin pinnalle pinjansiemeniä, jotka sopivat annokseen hyvin. Miksei myös reseptissä ehdotettu paistettu pekoni.

Cowboyn kaviaari

3 annosta

4 tomaattia
250 g maissia
4 kevätsipulia
0,5 tl chilikastiketta
puolikkaan limetin mehu
2 tl sokeria
(tuoretta korianteria)

Paloittele tomaatit pieniksi kuutioiksi. Poista kahdesta tomaatista siemenet.
Jos käytät purkkimaissia, valuta se hyvin. Viipaloi kevätsipulit ohuiksi viipaleiksi.
Pane tomaattikuutiot ja loput aineksista kulhoon ja sekoita. Silppua päälle tuoretta korianteria makusi mukaan – jos kyseinen yrtti miellyttää.
Nosta jääkaappiin tekeytymään, mutta ota huoneenlämpöön vähän ennen tarjoilua.

Karjapaimenen kaviaarin voi valmistaa etukäteen. Se säilyy jääkaapissa hyvin muutaman vuorokauden. Kokeile kaviaaria sen alkuperäisen käyttötavan mukaisesti myös hampurilaisen väliin.

Grillikauden avajaiset kotikolossa

Kirjoitettu 1 huhtikuun, 2016 by Kaisa

Paras aika pitää talviloma on tietysti kevät; talven kylmyydestä ja lumesta ollaan taas kerran selvitty, luminen maisema on jälleen – ja toivottavasti pitkään – historiaa. Kuten huomaatte, minusta ei löydy himppuakaan talvi-ihmistä… Mutta takaisin kevääseen ja lomaan, iloisiin asioihin: mikä olisikaan maukkaampi tapa viettää kevään ensimmäisiä aurinkoisia päiviä kuin korkata grillikausi, ensimmäinen kokonainen sellainen – viime vuonnahan pääsimme tositoimiin vasta kesän ollessa jo kukkeimmillaan.

Mitä grillittelyymme tulee, on työnjako perheessämme sekä selkeä että varmasti molempia osapuolia miellyttävä: Aleksi huolehtii niin Weberimme hyvinvoinnista kuin sen käyttelystäkin ynnä grillattavan materiaalin valmistuksesta, minä panostan aterian muihin komponentteihin sekä niitä edeltävään suunnittelutyöhön. Eipä näitä puuhia mielestäni voisi paremmin jakaa.

Kevään ensimmäinen grillimenumme oli seuraavanlainen: alkuruoaksi talon klassikko eli porotäytteinen avokado, pääruoaksi lehtipihvit kolmen kastikkeen kera rinnallaan maukkaudesta erityismaininnan ansaitsevat täytetyt uuniperunat sekä grillatut punasipulit ja ananakset, jälkiruoaksi perinteiset banaani-tähdeleivosnyytit eli toisin sanoen pappilan hätävarat grillissä valmistettuina. Suosittelen kokeilemaan niin edellä linkitettyjä kuin seuraavassa esiteltyjäkin reseptejä. Ja tämä ateriahan on valmistettavissa kokonaisuudessaan myös ilman grilliä (joskaan siitä ei tällöin välttämättä tule aivan näin maukas, jäähän siitä puuttumaan se kuuluisa kesän maku). Niin tai näin, toivotan ihastuttavaa kesän odotusta itse kullekin, niin grillilliselle kuin grillittömällekin herkuttelijalle!

Resepteistä vielä sen verran, että uuniperunat ja barbecuekastike valmistuivat monesti hyväksi todetun Asia on pihvi -keittokirjan ohjastamana, tomaatti-avokadosalsaan, grillattuihin ananasrenkaisiin ja punasipuleihin idean taas antoi mainio Burgeri joka makuun -opus. Neuvon tutustumaan molempiin tarkemmin, ainakin meille kyseiset kirjat ovat tuottaneet paljon mielihyvää.

Uuniperunat

4 annosta

4 isoa uuniperunaa
öljyä voiteluun
2 rkl maitoa tai kermaa
2 kananmunaa
100 g cheddarraastetta
reilu rkl voita
4 kevätsipulia
suolaa ja pippuria

Esilämmitä uuni 200 asteeseen. Pane uunipellille pestyt perunat, voitele ne öljyllä ja hiero niiden pintaan hiukan suolaa. Paista perunoita niiden koosta riippuen noin tunnin verran, kunnes ne pehmenevät.
Leikkaa kypsien perunoiden päältä viipale ja kaavi ne ontoiksi niin, että kuoren päälle jää ohut kerros perunaa. Jäljelle jääneet perunaviipaleet kannattaa säästää ja tarjoilla aterian kanssa sellaisinaan. Pane kaavittu peruna kulhoon. Erottele kananmunan keltuaiset ja valkuaiset toisistaan ja lisää keltuaiset kaavitun perunan joukkoon. Lisää peruna-keltuaisseokseen myös maito tai kerma ja puolet juustoraasteesta. Survo seos tasaiseksi.
Pilko kevätsipulit varsineen. Sulata voi pienessä kattilassa, lisää kevätsipulit ja kuullota muutama minuutti, kunnes sipulit pehmenevät. Hämmennä sipuli perunamuhennokseen ja mausta suolalla ja pippurilla.
Vatkaa munanvalkuaiset puhtaassa kulhossa melko kovaksi vaahdoksi. Kääntele vaahto kevyesti perunamuhennokseen ja lusikoi muhennos perunankuoriin.
Siirrä täytetyt perunat uunipellille ja ripottele päälle loppu juusto. Paista perunoita 15-20 min. kunnes pinta on kullanruskea. Tarjoile heti.

Barbecuekastike

Noin 2,5 dl

1 rkl oliiviöljyä
1 pieni sipuli
2-3 valkosipulinkynttä
0,5-1 (pieni) punainen mieto chili
2 tl tomaattipyreetä
1 tl sinappia
0,5 rkl punaviinietikkaa
1 rkl worcestershirenkastiketta
2-3 tl muscovadosokeria
3 dl vettä

Kuori ja hienonna sipuli. Kuumenna öljy pienessä kattilassa. Lisää kattilaan sipuli, murskattu valkosipuli ja chiliä makusi mukaan. Kuullota hämmentäen 3 min. tai kunnes ainekset alkavat pehmetä. Nosta kattila liedeltä.
Sekoita tomaattipyree, sinappi, viinietikka ja worcestershirenkastike tahnaksi ja hämmennä tahna sekä 2 tl sokeria sipuliseokseen. Sekoita hyvin ja lisää vähitellen myös vesi joukkoon.
Nosta kattila takaisin liedelle ja kiehauta sekoitellen. Vähennä tehoa ja hauduta kastiketta välillä hämmentäen 15 min. tai kunnes kastike on mielestäsi koostumukseltaan sopivaa. Maista ja lisää halutessasi loppu sokeri.
Tarjoa kuumana tai kylmänä.

Tomaatti-avokadosalsa

4 annosta

4 tomaattia
pieni punasipuli
1 avokado
(1 punainen chili)
puolikkaan limetin mehu
hyppysellinen sokeria
suolaa
mustapippuria myllystä

Kuori ja silppua sipuli. Halutessasi voit myös kuullottaa sen pannulla pehmeäksi.
Poista siemenet kahdesta tomaatista. Kuutioi sekä nämä että kaksi muuta tomaattia. Paloittele avokado.
Pane tomaattikuutiot kulhoon, lisää muut ainekset ja sekoita yhteen.
Tarkista maku ja lisää tarvittaessa mausteita.

Lehtiselleri pukeutuu parhaimpiinsa

Kirjoitettu 30 maaliskuun, 2016 by Kaisa

Jääkaapissa nippu varsiselleriä, alias lehti- tai ruotiselleriä, ei mitään meidän kotitaloutemme suosikkipurtavaa. Mutta koska pääsiäisen lammasateria sitä vaati osakseen – peräti yhden varren verran – oli kyseinen kimppu ostettava, ja koska luontoni ei anna periksi jättää sitä käyttämättä, on keksittävä ongelmaan ratkaisu.

Keittoa? Eikö oikeastaan kaikesta voi tehdä keittoa… Avaan sen reseptikirjoista suurimman ja kirjoitan hakuun ”varsisellerikeitto”. Vaihtoehtoja löytyy mukava määrä ja valitsen ehdokkaista tottahan toki sen kauneimman. Tällä kertaa tuon tarjoilee Ilta-Sanomien Ruokala.

Lopputulos on oivallinen; lehtisellerin mielestäni yltiödominoiva maku on lähes tiessään tai ainakin muuttunut miellyttäväksi. Tämän – ja tietysti myös Waldorfinsalaatin – takia tätä kinkkistä kasvista kannattaa jopa ostaa.

Varsisellerikeitto

4 annosta

2 rkl avokado- tai rypsiöljyä
500 g varsiselleriä
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
4 dl kasvislientä
4 dl kookosmaitoa
1 laakerinlehti
1 timjaminoksa
jauhettua mustapippuria
suolaa
2 rkl sitruunamehua
100 g babypinaattia

Tarjoiluun:
pähkinöitä ja / tai krutonkeja maun mukaan

Viipaloi lehtisellerin varret. Kuori ja hienonna sipuli. Kuullota viipaleet ja sipulit öljyssä. Lisää kookosmaito, kasvisliemi ja mausteet.
Hauduta keittoa kannen alla noin 20 minuuttia, kunnes varsiselleri on pehmeää. Lisää pinaatti ja soseuta keitto.
Mausta sitruunamehulla ja tarkista maku. Siivilöi keitto ja annostele keittolautasille. Viimeistele keitto pähkinöillä ja krutongeilla.

Tunnelmallisia makuja ravintolamaailmassa luku 32: Chico’s Sello, rehellistä kauppakeskusmuonaa lampaasta lampaaseen liidettäessä

Kirjoitettu 28 maaliskuun, 2016 by Kaisa

Koska pitkäperjantai hurahti pitkälti patojen ja kattiloiden ääressä ja sunnuntaina pääsimme nauttimaan vanhempieni pääsiäispöydän antimista, päätimme viettää lankalauantaita maallisissa merkeissä, siis kauppakeskuksessa maleksien, murkinoiden ja liikkuvia kuvia katsellen. Päivän saldo oli mukava ja maukas; kotimainen uutuus, Onnenonkija, viihdytti toivotulla tavalla ja ravintola Chico’s tarjoili niin ikään tunnelmaan passelin päivällisen.

Chico’sissa olemme toki vierailleet ennenkin, mutta päätin kuitenkin, että tämäkin vielä noteeraamatta jäänyt ketju ansaitsee paikkansa ravintolakokemuksiamme esittelevien postausten jonossa, ovathan siellä jo ravintolat Base ja Retrokin, molemmat Sellosta tuttuja ”ravitsemusliikkeitä”.

Lauantai-iltapäivänä kauppakeskus vilisee innokkaita, rahoistaan eroon pyrkiviä ihmisiä. Myös alueen ravintoloissa asiakkaita riittää mukavasti, mutta vapaita pöytiä ainakin Chico’sista löytyy odottamatta. Palvelu on alusta loppuun erittäin ystävällistä, omien sanojensa mukaan vastikään aloittaneelle tarjoilijattarelle on annettava tästä tyylipisteet.

Koska hampurilaishammasta kolottaa (yllättäen), päädymme molemmat valikoimaan jotakin menun kattavasta burgeriosiosta. Vaihtoehtoja listalla on tarjolla kymmenkunta, joiden lisäksi on mahdollista kokeilla ravintolan pääsiäisekstraa, lammasburgeria. No, näin lammasruokailun välipäivänä tämä jää maistamatta. Itse päädyn Guacamole Chicken Burgeriin (17,00€), jossa Roslundin jauhettu broileripihvi on puettu guacamole-, sitruuna-aioli- sekä tuoretomaattisalsaviittoihin rinnallaan salaattia mangosalsalla kruunattuna sekä paahdettuja kasviksia. Oikein maukasta ja mehevää, sanoisin. Myös Aleksi on tyytyväinen valintaansa, Smokey Pork Burgeriin (17,00€), ylikypsää savuporsasta kolmella kastikkeella käsittävään esitykseen, vaikka miedommat omena- ja pekonimajoneesi kuulemma jäävätkin pitkälti BBQ-kastikkeen jalkoihin. Lisäkkeeksi sopivat mainiosti tarjoilijan suosittelemat bataattiranskalaiset Chico’s-majoneesilla, joiden maku on huomattavasti kuivan koppuraista ulkonäköä parempi.

Jälkiruokaosiosta valitsen kestosuosikkiani jäätelöä, josta tämän ravintolan kohdalla voi todeta, että se kattaa niin jäätelön-, suklaan- kuin ylipäätään makeanhimonkin mennen tullen. Pallo vadelma-chilisalmiakkijäätelöä (nam!) saapuu popsittavassa suklaakuoressa vaahtokarkkien, muiden suklaakomponenttien, kermavaahdon ja toffeekaramellikastikkeen kera (6,00€). Ehkä jonkun mielestä hieman yltiömakeaakin… No, makeanmieli taittuu varmasti Aleksillakin, kun pöytään saapuu niin ikään kermavaahdon, toffeekaramellikastikkeen ja suklaaherkkujen kanssa tarjoiltava Rockslide Brownie (7,00€), joka on koristeltu kauniisti ruusun terälehdillä ja ruiskukilla.

Poistumme ravintolasta kaikin puolin tyytyväisinä, kuta kuinkin 50,00€ tästä ateriasta kahdelta henkilöltä tuntuu suhteellisen sopivalta sijoitukselta. Uskallan siis suositella, mikäli ajatus ”Amerikasta lautasella” tuntuu kiehtovalta vaihtoehdolta. Sen täällä nimittäin maistaa.

Ruoka: 3+/5
Tunnelma: 3/5
Palvelu: 3+/5

Kokonaisuus: 3+/5

Pitkäperjantain päivällinen pitkän kaavan mukaan

Kirjoitettu 26 maaliskuun, 2016 by Kaisa

Puolisentoista vuotta sitten tulimme antaneeksi vanhemmilleni lahjaksi päivälliskortin. Kyseessä olisi kolmen ruokalajin ateria, joka tarjoiltaisiin meidän luonamme. No, hieman tuosta on aikaa vierähtänyt – kotikolokin on jo ehtinyt vaihtumaan – mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan, toivotimme vanhempani tervetulleeksi nauttimaan kanssamme pitkäperjantain illallista.

Menu koostui pitkälti uusista kokeiluista, mutta pääsiäispöydän päähenkilö, karitsa, valmistui miltei vanhan kaavan mukaan. Ainoana poikkeuksena, että tällä kertaa valmistimme karitsanpotkia, kun viimeksi käytimme karetta. Ohjeita karitsanpotkiin punaviini- ja mustikka-vodkakastikkeiden kera voit katsella täältä. Viimeksi nautiskelimme edellä mainittujen rinnalla risottoa, tällä kertaa palsternakkakreemiä, jonka resepti löytyi Camilla Läckbergin Fjällbackan merellisiä makuja esittelevästä keittokirjasta. Alkuruoan asemaan päätyi kuorrutettu sipulikeitto, jonka tarjoilemista herkkuhetkistä kiitän keittiömestari Antti Vahteraa sekä hänen opustaan Viisi vuodenaikaa. Ananaksen ja suklaan makuinen jälkiruokakakku valmistui Ullanunelma Oy:n ohjeistamana. Jo perinteeksi kehittynyttä pääsiäisdrinkkiämme, Sandya, kannattaa testata myös.

Kaiken kaikkiaan pitkäperjantai maistui pöytämme ääressä herkulliselta ja esiteltävistä resepteistä uskallan suositella kaikkia. Sipulikeiton kruunasi ehdottomasti pinnalle aseteltu ja uunissa paistettu leipä, joka kuorrutettiin juustoraasteella. Kuvasta se valitettavasti jäi uupumaan.

Vielä aurinkoa odotellen ja iloista pääsiäistä toivotellen!

Kuorrutettu sipulikeitto

8 alkuruoka- / 4 pääruoka-annosta

8 isoa keltasipulia
4 rkl voita
1 dl rypsiöljyä
2 rkl sokeria
1 dl konjakkia
2 rkl vehnäjauhoja
1,5 l kasvis- tai kanalientä
1 laakerinlehti
2 tuoretta timjaminoksaa
mustapippuria myllystä
suolaa
ripaus cayennenpippuria
vaaleaa leipää (viipale ruokailijaa kohden)
2-3 dl raastettua juustoa oman maun mukaan

Kuori ja halkaise sipulit. Leikkaa sipulit ohuiksi puolirenkaiksi. Kuumenna voi ja öljy laakeassa kattilassa ja lisää sipulit. Sirottele sekaan sokeri.
Kuullota sipuleita kunnes ne ovat kauniin värisiä ja pehmeitä, mutta älä anna niiden ruskistua, sillä sipulien maku muuttuu silloin kitkeräksi.
Lisää sekaan konjakki ja anna alkoholin haihtua pois. Sirottele sipuleille vehnäjauhot, sekoita hyvin ja lisää kasvis- tai kanaliemi, laakerinlehti, timjami, ripaus mustapippuria ja suolaa. Anna kiehua hiljalleen noin tunnin ajan.
Lisää keittoon sitten cayennenpippuria ja tarkasta maku. Annostele sipulikeitto uuninkestäviin annoskulhoihin tai lautasille. Lisää pinnalle (paahdetut) leipäviipaleet ja päälle runsaasti raastettua juustoa. Nosta astiat 200-asteiseen uuniin ja kuorruta noin 10-15 min.

Palsternakkakreemi

4 annosta

600 g palsternakkaa
2 dl kanalientä
2 dl kermaa
suolaa ja mustapippuria

(Tarjoiluun:
tuoreita vihanneskrassin versoja)

Kuori ja pilko palsternakka. Kiehauta kanaliemi ja lisää palsternakkapalat. Kaada kerma liemeen. Keitä palsternakka pehmeäksi.
Tarkasta nesteen määrä ja sekoita esimerkiksi sauvasekoittimella sileäksi kreemiksi. Mausta maun mukaan suolalla ja pippurilla.
(Tarjoile tuoreen vihanneskrassin koristamana.)

Ananas-suklaakakku

10 annosta

Pohja:
175 g suklaakeksejä (esim. Safari)
75 g voita

Täyte:
4 dl vispikermaa
300 g mango-ananasrahkaa (itse en tällaista löytänyt, joten miksasin seoksen maustetusta mangorahkasta ja ananaksen makuisesta Skyristä)
2 ananasrengasta
125 g ananas-hyydykejauhetta / 8 liivatelehteä
100 g tummaa suklaata
100 g valkosuklaata

(Koristeluun:
tomusokeria
kaakaojauhetta
ananasta
suklaata)

Murskaa keksit ja sekoita ne sulatetun voin kanssa sekaisin. Levitä seos leivinpaperilla vuoratun, halkaisijaltaan noin 24 cm:n irtopohjavuoan pohjalle ohuesti.
Vatkaa kerma vaahdoksi ja sekoita siihen rahka ja pilkotut ananaspalat. Sekoita ananas-hyydykejauhe 1 dl:n vettä ja sekoita seos hyvin vatkaten täytteeseen. Mikäli käytät liivatelehtiä, laita lehdet kylmään veteen likoamaan noin 5 minuutiksi. Purista lionneista lehdistä ylimääräinen vesi ja sulata lehdet kattilassa. Kaada liivate ohuena nauhana täytteen sekaan. Jaa täyte kahteen osaan.
Sulata suklaat erikseen ja sekoita ensin valkosuklaa toiseen täytteeseen. Sekoita sitten tumma suklaa toiseen puoliskoon täytettä. Kaada täytteet kakkuvuokaan omille puolilleen. Nosta vuoka jääkaappiin yön yli hyytymään.
Koristele kakku haluamallasi tavalla. Voit esimerkiksi sihdata valkosuklaapuolen päälle kaakaojauhetta ja toisen puolen päälle tomusokeria ja käyttää muina koristeina suklaata ja ananasta.

Tunnelmallisia makuja ravintolamaailmassa luku 31: Riihimäki ja Asema X

Kirjoitettu 21 maaliskuun, 2016 by Kaisa

Riihimäki… Mitä siellä on? Asema…

Kun alkuvuodesta silmiini pisti ilmoitus mahdollisuudesta sukeltaa pimeyden ytimeen niinkin lähellä kuin Riihimäellä, tartuimme tuumasta toimeen. Yhä elävästi mielessä toissa kesänä Lontoossa koettu Ghost Stories -näytelmä varasimme liput Riihimäen Teatteriin The Grimm Book of Horrors -musiikkidraamaan. No, ehkä on julmaa edes lähteä vertailemaan, mutta todettakoon kuitenkin, että ei Riihimäki ihan odotuksia täyttänyt. Itseni kaltainen pelkuri ei nimittäin selvinnyt Lontoon versiosta silmiä peittelemättä, mutta Riihimäellä minua ei pelottanut ollenkaan, vaikkakin ensimmäiset minuutit lupasivat kyllä erittäin hyvää. Karmivan alun lisäksi valaistus sekä äänimaailma olivat onnistuneita, samoin japanilaisten kauhuelokuvien sävyttämä pimeä enkelikuoro. Sitä vastoin modernit tanssiesitykset tai tämäntyyppinen, jopa folkmusiikiksi ajoittain äityvä kuorolaulu ei mielestäni tehnyt hyvää näytelmälle. No, kokemus tämäkin. Mutta mikäli Lontooseen satutte suuntaamaan ja Ghost Stories on yhä tarjolla, suosittelen valtavasti – toki varauksella, sillä tuo kokemus on oikeasti pelottava.

Teatterin jälkeen halusimme tutustua myös Riihimäen ravintolatarjontaan ja TripAdvisorin esittelemistä 15 riihimäkeläisravintolasta valitsimme tällä hetkellä toisella sijalla majailevan Ravintola Asema X:n. Kun etukäteen pyörähdimme Asema aukiolla katsastamassa ravintolan ensivaikutelmaa, oli ulkokuori sen verran karu, että tunsimme tarpeelliseksi vilkaista myös sisäpuolelle. Interiööri vakuutti, paluu tänne siis toteutuisi muutaman tiiman kuluttua. Pienenä sivuhuomautuksena mainittakoon suosituksen arvoinen Hämeenkadun Kahvila Laurell, jossa vierailimme ennen teatteria. Varmasti Riihimäen paras kahvila, uskaltaisin väittää.

Mutta takaisin Asemalle. Lauantaina kello viiden tietämissä paikka on sopivasti kansoitettu; ilman pöytävarausta varmasti selviäisi, mutta yksinäisyyttä ei tarvitse tuntea. Tunnelmaltaan ravintola on siisti sekä rento, juuri tällaiseen ”tavallisen” viikonlopun herkutteluhetkeen sopiva. Myös ystävällinen ja mutkaton palvelu istuu paikkaan mainiosti.

Etukäteen suoritettu ekskursio Aseman ruokalistalle tekee valinnasta nopean, vaikka valinnanvaraa on paljon; monet annoksista houkuttelevat. Päädymme pääruoka-jälkiruoka -kuvioon, sinne hampurilais-burrito -linjalle. Tarjolla olisi annoksia myös toisenlaiseen ruokailuun etanapannuista ja katkarapuskageneista, isokauriin sisäfileeselyksiin sekä kuhafileisiin, joten skaala on mukavan laaja.

Itse lähden ruokaretkelle Meksikon maisemiin, valitsen annoksekseni broileriburriton (14,50€). Burrito saapuu sopivasti mausteista potkua sisältävällä broilerikastikkeella täytettynä, jota tasapainottavat mukavasti lempeä guacamole, cheddarkastike sekä ranskankerma. Maissilastuvuoren vaihtaisin kernaasti raikkaaseen salaattiin, mutta popsiihan näitäkin jokusen. Annos on maukas. Aleksin hampurilainen (16,00€) kätkee sisäänsä revittyä naudanrintaa bbq-kastikkeessa ja maistuu yhtä lailla mainiosti valitsijalleen. Lisäkesalaatti pestoineen on kuulemma hyvä sekin.

Jälkiruokaosastolta teen itse perinteisen valintani, siis jäätelöä ja kastiketta (4,50€), tällä(kin) kertaa suklaata ja kinuskia. Hyvää. Aleksin chilisuklaakakku vaniljajäätelön kera liköörimarjoilla somistettuna (9,80€) toimii tämäkin, vaikka tosin likööriä on taidettu säästellä, sillä sen mausta ei ole tietoakaan. Myös jälkiruoista siis Asemalle pisteet.

Kaiken kaikkiaan viihdyimme tällä Asemalla sangen hyvin ja mikäli pysähdys Riihimäellä tulee eteen, voin suositella myös muille pistäytymistä X:n antimien äärellä. Paras Riihimäellä nauttimani ateria – vaikkakin ainoa.

Ruoka: 4/5
Tunnelma: 3/5
Palvelu: 3/5

Kokonaisuus: 3+/5

Burgeri joka makuun : yli 60000 yhdistelmää

Kirjoitettu 16 maaliskuun, 2016 by Kaisa

Vicki Smallwood: Burgeri joka makuun : yli 60 000 yhdistelmää
Docendo, 2015
Suom. Anna Maija Luomi
Build Your Own Burger, Sellers Publishing, 2015

Burgeri joka makuun on nimensä mukainen opus, johon kannattaa tutustua oli sitten liha-, kala- tai kasvissyöjä – oikeastaan sen käyttö ei edellytä edes halua popsia burgereita. Siis jotakin joka makuun!

Teoksen reseptit jakautuvat neljään kategoriaan: sämpylät, päällysteet, pihvit ja kastikkeet. Klassisimmassa muodossa lukija valitsee kustakin osiosta yhden ja valmistaa näin esimerkiksi seesaminsiemensämpylään kiedotun yrttisen naudanlihaburgerin, joka päällystetään sipulirenkailla ja kruunataan chilimajoneesilla. Toki yksinomaan klassikkoja ei synny tälläkään tavalla, sillä kirjan resepteillä on luotavissa yhteensä 60 000 erilaista yhdistelmää. Miltäpä kuulostaisi esimerkiksi naan-sämpylän sisään soviteltu kookoskanaburgeri kesäkurpitsaspagetilla ja mangochutneylla koristeltuna?

Kirjan sivut on leikattu neljään suikaleeseen, mikä tekee eri kategorioiden samanaikaisesta tutkimisesta sekä yhdistelmien suunnittelusta helppoa. Tutustuin joitakin vuosia sitten samalla tekniikalla toimivaan ateriakokonaisuuksia esittelevään teokseen. Kyseisessä tapauksessa tekniikka ei palvellut tarkoitusta erityisen hyvin, jonka takia suhtauduin aluksi skeptisesti tähän Burgeri-opukseenkin. Epäluuloni olivat onneksi turhia.

Kuten sanottu halu valmistaa purilaisia ei ole edellytys tämän kirjan käyttelylle. Vaikka käytännönkokemukseni ei teoksen parissa vielä olekaan valtaisa, olen jo ehtinyt testata sitä myös toisenlaisen aterian yhteydessä. Kirjan ensimmäisellä kokeilukerralla syntyi rosmariinifocacciasämpylöitä, jotka toimivat vallan mainiosti niin burgeri- kuin aamupalaleipinäkin sekä Bourbon-kastiketta, joka niin ikään säväytti sekä hampurilaisen välissä että muidenkin ruokien kumppanina. Toisella kerralla taas valmistui kermassa muhennettua maissia, joka maistui verrattoman hyvin lisäkkeenä munakoisopizzoille sekä broilerille. Hampurilaisista ei tuolla aterialla ollut tietoakaan.

Suosittelen siis suuresti ja olen aivan varma, että ainakin meidän keittokirjakirjastossamme tälle opukselle löytyy paljonkin käyttöä.