Tunnelmallisia makuja

Onnea on oma grilli(mestari)

Kirjoitettu 7 toukokuun, 201616 heinäkuun, 2018 by Kaisa

Kuten varmasti jo kaikille on tullut selväksi, emme oikeastaan voisi olla tyytyväisempiä vuoden takaiseen espoolaistumiseemme, jota olemmekin hehkuttaneet vähintäänkin toisillemme jos ei päivittäin niin ainakin viikoittain. Yksi nykyisen Kotikolomme parhaista puolista on ehdottomasti oma kesähuoneemme, pieni kesäkeitaamme grilleineen ja muine ihanuuksineen. (Juuri tänään huomasin ensimmäisten pienten vihreiden kurkistavan yrttiviljelmissäni mullan alta.) Näinpä siis kesäruokailumme Kotikolossa sijoittuvat lähes yksinomaan grillin ääreen tai ainakin ulkotiloihin – satoi tai paistoi, kiitos lasituksen ja lämpölamppujen.

Itse en grilliin kajoa; en oikeastaan perinteiseen palloonkaan, saatikka tähän kaasulliseemme, mutta onneksi toinen meistä on kovastikin grillipuuhien perään. Minä sen sijaan nautin aterioiden suunnittelusta ja syömispuuhat sopivat meille molemmille.

Tällä kertaa grillissämme tirisi pääruoaksi herkkua, jota voisin suositella erityisesti kaikille kovan luokan lihansyöjille, siis ”pulled pork” -pihvejä savuviski-pekoniglaseerauksella. Mums! Lisäkkeinä toimivat mainiosti baskityyliset perunat sekä kylmä romesco-kastike, Katalonian lahja grillaajille ympäri maailman. Kastiketta suosittelenkin lähes grilliruoalle kuin grilliruoalle. Lisäksi erityismaininnan arvoinen on glaseerauskastike, joka teki lihasta todella helposti todella hyvää. Oheen vielä sipulirenkaita ja kesäkurpitsaa niin melko täydellinen grillilautanen alkaa olla siinä. Alkuruoaksi tai muuten lautasta raikastamaan syntyi parsa-tomaattisalaatti, johon lisäsin kesän kunniaksi tuoreita mansikoita, tosin espanjalaisia, kun vasta toukokuun alkupuolta elellään. No, kesältä maistuivat nämäkin. Suositus salaatille kokonaisuudessaan.

Salaattia lukuun ottamatta reseptit helatorstain herkkuihimme löytyivät Herlevi liekeissä! -grillausopuksesta, jossa Suomen ensimmäinen Top Chef, kokki Akseli Herlevi johdattelee lukijoita eri tyylisten grilliherkkujen pariin. Tämän aterian perusteella kirjaa uskaltanee jo suositella ja paluu Herlevin seuraan lienee kohdallamme väistämätön.

Tämä oli tällä kertaa tässä; siis kippis alkavalle kesälle, grilleille ja liekeille!

Mansikkainen parsa-tomaattisalaatti

4 annosta

nippu vihreitä parsatankoja
erilaisia salaatteja
kirsikka- /miniluumutomaatteja
mansikoita
1 rkl pinjansiemeniä

Kastike:
1 tl sitruunaöljyä / 0,5 tl sitruunamehua
1 rkl oliiviöljyä
1 tl sinappia
2 rkl balsamietikkaa
suolaa
mustapippuria

Käsittele ensin parsat. Taivuta yksitellen parsoja tyviosasta, jolloin varsi katkeaa rapsahtaen jättäen kuivahtaneen osan pois. Kuori varret latvasta tyveen. Kuumenna suolalla maustettu vesi kiehuvaksi ja keitä parsoja niin, että ne jäävät napakoiksi. Ohuille vihreille parsoille keittoajaksi riittää muutama minuutti, paksummille viitisen minuuttia. Jätä viilentymään.
Paahda pinjansiemenet kevyesti paistinpannulla.
Viipaloi tomaatit ja mansikat.
Levitä salaatit tarjoiluastiaan pediksi. Asettele tomaatti- ja mansikkaviipaleet lehtien päälle ja parsat päällimmäisiksi. Ripottele pinnalle pinjansiemenet.
Tee sitten kastike. Pane kaikki ainekset kierrekannelliseen purkkiin, ravista kunnolla ja kaada salaatin päälle.

BBQ-kastike

1 dl HP-maustekastiketta
1 dl tummaa siirappia
1 dl Pepsiä
0,5 dl tuoretta timjamia
0,5 dl valkosipulia
1 rkl liquid smoke -savutiivistettä

Hienonna timjami sekä valkosipuli.
Sekoita kaikki ainekset keskenään kattilassa ja kiehauta.

”Pulled pork” -pihvit ja savuviski-pekoniglaze

4-5 kpl

1 kg possun niskaa
1 iso sipuli
2 porkkanaa
4 valkosipulinkynttä
4 oksaa tuoretta timjamia
suolaa

Glaze:
2 dl BBQ-kastiketta (ohje yllä)
100 g pekonia
0,5 dl savuisen makuista viskiä

Aloita lihan valmistus hyvissä ajoin, mahdollisesti jo edellisenä päivänä.
Laita niskapala uunipataan. Kuori ja pilko vihannekset rouheiksi paloiksi ja ripottele lihojen päälle. Laita mukaan myös kuoritut ja murskatut valkosipulinkynnet sekä timjami.
Kiehauta kattilassa vettä ja mausta se reippaasti suolalla. Kaada vettä lihan päälle, niin että se peittyy.
Peitä pata kannella ja laita 85-90 asteiseen uuniin yöksi tai ainakin 6 tunniksi.
Kun liha on kypsynyt, ota pata uunista ja nosta niska pois liemestä. Anna jäähtyä ainakin tunnin verran, jotta niskasta voi leikata veitsellä 4-5 pihviä.
Lihan jäähtyessä valmista glaseerauskastike.
Paista ja hienonna pekoni.
Lämmitä BBQ-kastike kattilassa ja lisää joukkoon pekoni. Anna kiehua hetki. Lisää viski ja ota kattila pois liedeltä.
Grillaa pihvejä grillissä sivellen kastiketta lihan pintaan.

Baskityyliset perunat

4 annosta

600 g varhaisperunoita
2 valkosipulinkynttä
4 oksaa tuoretta timjamia
1 rkl savustettua paprikajauhetta
0,5 dl oliiviöljyä
suolaa
pippuria

Pese perunat. Kuori ja hienonna valkosipulinkynnet.
Sekoita kaikki ainekset kulhossa ja mausta suolalla ja pippurilla.
Kääri koko annos yhteen tai kahteen isoon foliopalaan ja käännä reunat kiinni.
Laita paketti grilliin kypsymään noin 30 min. perunoiden koosta riippuen.

Romesco-kastike

2 tomaattia
1 punainen paprika
2 valkosipulinkynttä
0,5 dl oliiviöljyä
0,5 dl manteleita
1,5 dl kuivahtanutta leipää
1 rkl sokeria
2 rkl valkoviinietikkaa
suolaa
pippuria
(tuoretta persiljaa)

Pese ja pilko tomaatit sekä paprika, kuori ja hienonna valkosipuli. Hienonna myös leipä.
Paista tomaatteja, paprikaa ja valkosipulia oliiviöljyssä pannulla, niin että ne saavat hieman väriä. Lisää joukkoon mantelit, leipä ja mausteet. Hauduta pari minuuttia.
Sekoita sauvasekoittimella tasaiseksi tahnaksi. Tarkista maku ja lisää vielä tarvittaessa mausteita.
Nosta kastike jääkaappiin odottamaan tarjoilua, jotta sen maku syvenee.

Vappu: kuumia koiria ja kylmää jäätelöpiirakkaa

Kirjoitettu 1 toukokuun, 20161 toukokuun, 2016 by Kaisa

Vappuaatto ja aurinko, mikä ihastuttava yhdistelmä! Mikä loistava päivä avata vihdoin kotikolon patiokausi, ja mikä täydellinen ilta grillata.

Nakit ovat se vapun ”juttu”, joten grillasimme niitä, puimme ne hienoihin hepeneisiin, siis hot dogeiksi, ja nautimme sitruunamarinoitujen bataattien sekä kirsikkatomaatti-avokadosalaatin kera. Hot dogit – joita sivumennen sanoen voi kutsua gurmee sellaisiksi – täyttyivät nakkien ohella jo esittelemälläni tomaattihillolla sekä savunmakuisella majoneesi-jogurttikastikkeella. Uusina resepteinä esittelen ohjeistukset grillattuihin bataatteihin ja hot dog -sämpylöihin sekä karamellisoituun sipuliin, joista kaksi ensimmäistä valmistuivat jo aiemmin mainitun Suuri suomalainen grillikirja -teoksen ohjeistuksen mukaan.

Mitä jälkiruokaan tulee, Emma Iivanaisen Emman makeat piirakat -opuksesta löytynyt kuningatarjäätelötorttu oli makean makoisaa, mutta johtuen omasta saamattomuudestani, onnistuin pilaamaan sen kauniin ulkonäon totaalisesti. Niinpä joudun valitettavasti esittelemään teille piirakan kirjan kuvituksen kera. No, uusi pursotinpussi sekä setti tyllia on jo hankittu seuraavaa kakkua varten…

Vappuaaton päivällinen ilta-auringossa maistui kaiken kaikkiaan sangen hyvältä, joten suosittelen tarttumaan ideoihin.

Bataatit sitruunamarinadissa

2 annosta

1 suuri bataatti

Marinadi:
2 rkl sitruunamehua
2 rkl oliiviöljyä
ripaus suolaa
mustapippuria myllystä

(Pinnalle:
meiramin lehtiä)

Keitä bataatti melkein kypsäksi. Anna jäähtyä.
Sekoita marinadin ainekset yhteen.
Siivuta jäähtynyt bataatti varoen.
Grillaa siivuja noin 220 asteessa suoralla lämmöllä aina välillä pensselöiden marinadilla, kunnes saat kauniit raidat molemmin puolin.
Nosta bataattisiivut tarjoiluastiaan ja kaada päälle loput marinadista.
(Ripottele pinnalle meiramin lehtiä.)

Hot dog -sämpylät

10-12 kpl

2,5 dl maitoa
35 g hiivaa
1,5 tl suolaa
25 g huoneenlämpöistä voita
6-7 dl vehnäjauhoja

Lämmitä maito kädenlämpöiseksi ja liuota joukkoon hiiva. Lisää suola ja huoneenlämpöinen voi.
Aloita lisäämällä jauhoja vähän kerrallaan ja vaivaa taikinaa kunnolla. Lisää jauhoja, kunnes taikina ei enää tartu sormiin. Anna kohota liinan alla puolisen tuntia.
Jauhota työpöytä ja jaa taikina kahdeksi palaksi. Pyöritä kahdeksi pötköksi ja jaa pötköt 5-6 osaan. Pyöritä osista pitkulaisia noin 15 cm sämpylöitä. Nosta sämpylät leivinpaperoidulle pellille kohoamaan liinan alle noin tunniksi.
Paista sämpylöitä 225 asteessa noin 10 min. uunin keskitasolla.

Karamellisoitu sipuli

4 annosta

2 isoa sipulia
1 rkl voita
1 rkl fariinisokeria
1 rkl balsamietikkaa
ripaus suolaa

Kuori ja leikkaa sipulit ohuiksi renkaiksi.
Sulata voi pannulla fariinisokerin kanssa. Lisää sipulit pannulle ja paista niitä niin, että ne saavat väriä. Lisää balsamietikka ja kiehauta. Mausta ripauksella suolaa.

Kuningatarjäätelötorttu

12 annosta

Pohja:
200 g digestivekeksejä
75 g voita

Jäätelö:
100 g vadelmia
100 g mustikoita
6 dl vispikermaa
300 g kondensoitua maitoa

Murskaa keksit. Sulata voi ja sekoita keksimuruihin.
Painele keksiseos noin 24 cm kokoisen piirakkavuoan pohjalle ja reunoille. Siirrä vuoka jääkaappiin.
Soseuta marjat erillisissä kulhoissa ja painele marjasoseet tiheän siivilän läpi.
Vatkaa kerma kuohkeaksi vaahdoksi. Kääntele kondensoitu maito kermavaahdon joukkoon. Jaa kermavaahtoseos kahtia ja kääntele toiseen kulhoon vadelmasose ja toiseen mustikkasose.
Kiinnitä tähtitylla pursotinpussin kärkeen ja täytä pussi vuorotellen molemmilla jäätelöillä. Pursota ruusukkeita torttupohjan päälle.
Pakasta vähintään 2 tuntia. Mikäli valmistat tortun hyvissä ajoin, pakasta sitä ensin muutama tunti ja peitä sitten kelmulla pidempää pakastusta varten.
Anna piirakan lämmetä hiukan ennen tarjoilua, jotta sitä on helppo leikata.

Vappua valmistellessa: tomaattihillo

Kirjoitettu 27 huhtikuun, 2016 by Kaisa

Koska vappuna tavataan syödä nakkeja, haluan minäkin tänä vuonna kunnioittaa tätä perinnettä. En kuitenkaan satu olemaan mikään suuren suuri nakkinainen – vaikka joitakin vuosia sitten esittelemäni herkkunakkikeitto saikin minut hieman lämpenemään kyseisille pötkylöille – joten ajattelin kehitellä nakkiemme ympärille jotakin perunasalaattia vaihtelevampaa ratkaisua. Sämpylöitä, kastikkeita, paistettua sipulia ja niitä nakkeja; siis kuumia koiria gurmee-tyyliin.

No, hot dog -tunnelmiin pääsemme vasta vappuna, mutta sitä odotellessa vinkkaan jo valmiiksi seuraavasta tomaattihillosta, jota olemme ajatelleet nakkisämpylöidemme väliin ujuttaa. Ohjeen tähän tomaattien ja mausteiden suloiseen sekamelskaan löysin Sari ja Patrik Spåran uudesta Suuri suomalainen grillikirja -opuksesta, joka vaikutti ensipuraisun perusteella vähintäänkin tarkemman tarkastelun alaiseksi otettavalta.

Mitä hilloon tulee, uskon sen istuvan tarkoitukseensa, ketsupin tilalle hot dogin väliin mitä parhaiten – miksei muidenkin grilliruokien rinnalle. Suosittelen siis testaamaan tätä vallattoman vaivatonta reseptiikkaa.

Vappua ja grillisäitä odotellessa! No, me grillaamme joka tapuksessa, satoi tai paistoi… Hyvä ruoka, vieläkin parempi mieli.

Tomaattihillo

500 g kirsikkatomaatteja
1,5 dl muscovadosokeria
1 limen mehu
1 tl limen raastettua kuorta
0,5 tl jauhettua maustepippuria
0,5 tl kuminaa
1 tl suolaa
0,5 tl mustapippuria
1 tl chilijauhetta
2 dl hillosokeria

Pese ja puolita tomaatit.
Lisää kaikki ainekset hillosokeria lukuun ottamatta kattilaan ja anna kiehua miedolla lämmöllä noin 20 min. välillä sekoitellen.
Lisää hillosokeri ja keitä vielä noin 15 min.
Kaada hillo puhtaisiin lasipurkkeihin ja säilytä jääkaapissa.

Kevätsiivous pakastinkaapissa eli riperuoka kunniaan: tomaattinen makaroni-jauhelihapaistos

Kirjoitettu 19 huhtikuun, 2016 by Kaisa

Kuten on tainnut tulla jo selväksi, minä kuulun pakastajien koulukuntaan. Kun jotakin jää yli, ihan mitätöntäkin, laitan sen pakastimeen odottamaan jatkokäsittelyä. Tämä on totta kai niin ekologista kuin taloudellistakin ja siinä mielessä järkevää, mutta ainoa syy pakastamiseeni ei kuitenkaan piile tässä. Minä pakastan myös sen takia, että silloin tällöin on hauskaa valmistaa ruokaa ihan vain noista pakastetuista ”aarteista”, kieltää itseltään kauppareissu ja katsoa mitä tällä kertaa saisi loihdituksi.

Seuraavaksi esiteltävä resepti jäljittelee etäisesti yhtä lapsuuden herkkuruokaani, lihapulla-spagettipaistosta, jossa lihapullat piiloutuivat pakastevihannesten kera valkokastikkeella ja spagetilla täytettyyn uunivuokaan. No, ajan muistoja kuultaavalla vaikutuksella saattaa olla osansa asiaan, tai sillä että äiti vain teki sen niin hyvin, mutta tuon klassikon rinnalla tämä uusi versio jäi kuin jäikin hieman laimeaksi. Tuli tästäkin joka tapauksessa ihan makoisaa, joten kannattaa kokeilla. Ja varioida omien rippeidensä mukaan.

Tällä kertaa tavallisista ohjeistuksistani poiketen, jätän tarkemman mittaamisen ja maistelun jokaisen omalle vastuulle, sillä itsekään en tullut tarkkoja määriä katsoneeksi ainesosia keitokseen valikoidessani. Neuvona kuitenkin teille vähemmän pakastaneille annan, että säilömispuuhiin ryhtyessänne, pitäkää aina keittiövaaka lähettyvillä. On huomattavasti helpompaa hyödyntää pakasteita jatkossa, kun purkin päälle on raaka-aineen nimen lisäksi kirjoitettu sen määrä. Näin tietää heti toteutettavaa reseptiä lukiessa, kuinka pitkälle rippeet riittävät.

Siis tähteet kunniaan! Jonakin päivänä ne voivat nousta arvoon arvaamattomaan – tai ainakin pelastaa kauppareissulta, mikäli se ei juuri satu sopimaan päivän agendaan tai mielentilaan.

Tomaattinen makaroni-jauhelihapaistos

Vuoallinen

1 punasipuli
1 valkosipulinkynsi
oliiviöljyä
noin tölkillinen tomaattimurskaa
oreganoa
basilikaa
mustapippuria
suolaa
noin 100 g maustamatonta tuorejuustoa
300-400 g jauhelihapihvejä tai lihapullia
muutama annos keitettyä makaronia
juustoraastetta (itse käytin parmesan-, cheddar- ja mozzarellaraasteita sekaisin)

Valmista ensin tomaattikastike. Kuori ja hienonna punasipuli sekä valkosipulinkynnet. Kuullota ne pannulla oliiviöljyssä. Lisää sipulien joukkoon tomaattimurska ja sopivasti mausteita sekä tuorejuustoa. Anna kastikkeen hautua miedolla lämmöllä.
Kastikkeen valmistuttua sekoita makaronit sen sekaan.
Asettele jauhelihapihvit tai lihapullat uunivuoan pohjalle. Mikäli käytät pihvejä tai lihapullat ovat suuria, niitä kannattaa hieman pilkkoa.
Kaada kastike jauhelihan päälle ja kuorruta paistos sopivaksi katsomallasi määrällä juustoraastetta.
Paista 200-asteisessa uunissa noin 20 min. ja anna vetäytyä hetki ennen tarjoilua.

Tunnelmallisia makuja ravintolamaailmassa luku 35: Ravintola C eli kolmas kerta toden sanoo: kyllä ne tamperelaiset vaan osaavat

Kirjoitettu 18 huhtikuun, 201618 huhtikuun, 2016 by Kaisa

Tampere ja hyvä ruoka ovat jo joitakin vuosia olleet käsitepari. Olemmekin ilostuttaneet itseämme jo muutamaan otteeseen tekemällä kaupunkiin lyhyitä, yhden yön visiittejä, joiden yhtenä keskeisistä tarkoituksista on ollut tutustua sen ravintolakermaan.

Loistavia ruokaretkiä ovat aiemmilla visiiteillä tarjonneet ravintolat Bertha ja Hella & Huone, joten rima alkaa olla jo suhteellisen korkealla, mitä manselaiseen fine dining -ruokailuun tulee. No, katsotaan mitä ravintola C:llä on meille tarjoilla.

Rautatieaseman välittömässä läheisyydessä sijaitseva, vuonna 2011 Suomen Gastronomien Seuran Vuoden ravintolaksi valitsema C on omien sanojensa mukaan ”hyvän ruoan ja juoman koti”. Arvoikseen se mainitsee ekologisuuden, eettisyyden, biodynaamisuuden ja luomun. Siis hienoja asioita, suuria sanoja. Ja mitä edellä mainittuun palkintoon tulee, on tuolle listalle kipuaminen jo teko sinänsä: Ask, Savoy, Chef & Sommelier, Chez Dominique, noin muutamia muita sijoittuneita mainitakseni.

Kello kuudelta lauantai-iltana pieneen, noin nelisenkymmentä paikkaa käsittävään ravintolaan saapuessamme, on sali vielä suhteellisen tyhjillään. Illan mittaan saamme jonkin verran enemmän seuraa ympärillemme, mutta täyteen ravintola ei tule. Tuskin tänne kuitenkaan kannattaa ilman varausta saapua, niin pienestä ja kuuluisasta paikasta joka tapauksessa puhutaan.

C:ssä tunnelma on hyvin seesteinen ja miljöö pitkälti useita muita tämän hetken vastaavanlaisia ravintoloita muistuttava; vaaleus, valoisuus ja yksinkertainen pohjoismainen tyylikkyys ovat avainsanoja. Ilmapiiri ei kuitenkaan tunnu yltiöhienostelevalta, tarjoilijat ovat rentoja, samoin asiakaskunta jota tuntuisi riittävän kaikista ikäluokista, meistä kolmikymppisistä ylöspäin.

Päätämme lähteä tutustumaan talon tarjontaan pitkän kaavan mukaan, siis valitsemme kuuden ruokalajin illallisen (68,00€). Ruokien rinnalle Aleksi ottaa suositusviinit (57,00€), minä alkoholittoman juomapaketin (30,00€). Mahdollisuutta alkoholittomaan juomapakettiin pidän erityisen mielenkiintoisena ja positiivisena vaihtoehtona, sillä lähiaikoina olen tullut huomanneeksi, että yllättävän moni tasokaskin ravintola on vielä melko lapsenkengissä mitä alkoholittomiin ruokajuomiin tulee.

Ruokaretkemme käynnistyy kolmella kokin tervehdyksellä. Juureslastuista edukseen ovat tomaatti ja lanttu, pienet piirakat munavoilla kruunattuna ovat vallattoman maukkaita. Pekonista, punajuuresta ja rosmariinista koottu ”keko” ei sen sijaan vakuuta.

Ensimmäinen alkuruoka, Pyhäjärven kuhaa, Rekolan porkkanaa ja jogurttia on kaksipiippuinen. Kuha on hyvää, jogurtti toimii myös, mutta porkkanat sekä erityisesti öljyinen vihreä kastike miltei terrorisoivat annoksen, joka näin ollen on pakko tuomita epäonnistuneeksi. Toinen alkuruoka, kukko rinnallaan siitakkeita, tattirouhetta, pinaattia ja fenkolia on kuitenkin niin maukas, että pettymys ensimmäiseen unohtuu hetkessä. Jopa fenkoli, johon suhtaudumme molemmat vähintäänkin empivästi, on onnistuttu valmistamaan hurmaavan makuiseksi.

Pääruokia edeltää jälleen tervehdys keittiön puolelta, rapsakka ja raikas kulaus omenamehua. Tässä välissä muutama sananen juomista: suositusviinit ovat C:n tapojen mukaan vain eurooppalaisia, erikoisia ja vaativat ehdottomasti ruokaa rinnalleen. Alusta loppuun Aleksi pitää niitä viineinä, joiden ensipuraisu ei vakuuta, mutta jotka yhdistettyinä tarjoiltuihin annoksiin kokevat suuremman tai pienemmän muodonmuutoksen. Tämä on sitä ammattitaitoa. Oma alkoholiton juomapuoleni sen sijaan koostuu hieman yllättäen pelkistä mehuista. Valtaosa niistä on kuitenkin todella hyviä ja ruoka-annoksiin sopivia, enkä millään muotoa kadu niiden lisäämistä ateriakokonaisuuteeni. Kaikkien raaka-aineita en valitettavasti enää muista, mutta erityisesti fenkolista, marja-aroniasta ja tyrnistä johdetut mehut jäivät mieleen. Eipä taida tällaista mehumenua muualla päästäkään kokemaan, siis suosittelen lämpimästi.

Pääruoista ensimmäinen, Pyhäjärven haukea, hauenmätiä ja perunaa on Aleksin mielestä onnistunut, joskin ei-niinkään-suurena-kalamiehenä tunnettu siippani pitää annoksen parhaimpana puolena perunoita. Itse joudun tällä hetkellä kieltäytymään hauesta, mutta maistamani palanen sen kertoo: hauki on hyvää. Haukiannoksen tilalle minä valitsen tattiblinin, joka tarjoillaan tattikvinoan kera. Nam ja maiskis, tässä ravintolassa tosiaan hemmotellaan meitä sieni-ihmisiä.

Lihapääruoka, Ylätalon tilan kyyttöä, Rekolan palsternakkaa ja puolukkaa on sinänsä maukas, mutta jättää kuitenkin kaksihenkisen arvostelulautakuntamme hieman kylmäksi. Johtuneeko lihaliemimäisestä puolukkakastikkeesta, mutta ajatusta lihakeitosta ei voi välttää. Umpikypsä liha saisi myös olla joko mureampaa tai vähemmän kypsää. Suorituksena annos ei siis lopulta kipua kovinkaan korkealle.

Viides ruokalaji, kotimainen juusto, taas yllättää positiivisesti. Minulle tarjoillaan Kolatun cheddar-juustoa, joka yhdessä tujun tyrnimehun kanssa muodostaa oivan kokonaisuuden. Myös Aleksi pitää omasta valkohomejuustoannoksestaan.

Ennen viimeistä näytöstä meille tarjoillaan vielä tervehtivä suupalanen keittiön suunnalta. Tällä kertaa keksikupin sisältä löytyy ruusunterälehdellä koristeltu granita, jonka osittain moussemainen koostumus tekee tästä parhaan koskaan maistamani granitan. Herkullisen amuse bouchen illan finaali onkin ansainnut, sillä itse jälkiruoka, hillaa, kuusenkerkkää ja härkäpapua, on esitys joka hurmaa sekä ulkonäöllään että monipuolisilla mauillaan. Kielelle jää pyörimään kattaus ihastuttavia makuja.

Nyt, kuusi ruokalajia, kuusi juomaa ja viisi keittiön tervehdystä rikkaampana olen jälleen sitä mieltä, että näistä makuelämyksistä todella kannattaa maksaa, melko suuriakin summia. Tällaisesta keittiötaiteilusta, raaka-aineiden monipuolisuudesta ja asiantuntevasta palvelusta osalliseksi pääseminen jättää jäljen, joka säilyy pitkään. Ravintola C todella täytti lupauksensa ja esitteli meille arvojensa mukaisia annoksia. Saimme kokea jälleen yhden erityislaatuisen illan. Vaikka annoksista kaikki eivät olleetkaan täydellisiä, edes kovin lähellä sitä, se ei haittaa; tämä paikka on mielestäni maineensa arvoinen.

Ja näin tuli jälleen todistettua, että ruokamatkailu Tampereen suunnalle kannattaa. Ehdoton suositukseni C:lle!

Ruoka: 4/5
Tunnelma: 4/5
Palvelu: 4+/5

Kokonaisuus: 4/5

P.S. Eivätkä hullumpia olleet illan musiikillisesta finaalista O’ Hara’s Freehousessa vastannut Greenrose Faire tai majapaikkamme hotelli Tornikaan.

Jäähyväiset joulukinkulle osa 2: kasvis-kinkkupiirakka

Kirjoitettu 12 huhtikuun, 2016 by Kaisa

Edelleen riittää pakastimessa joulupossun rippeitä, joten jälleen oli asetettava aivot taajuudelle kinkku ja pähkäiltävä, mitä kinkkuisaa tällä kertaa tekisi mieli.

Koska päivä päivältä ulkona on vehreämpää, on lautasellekin saatava jotakin värikästä. Ja koska halusin valmistaa jotakin erityisesti Aleksin mieleen olevaa, päädyin piirakkaan. Siis värikästä kinkkupiirakkaa, olkaa hyvät. Ja taaskaan joulukinkku ei ole edellytys; suosittelen kokeilemaan ihan taviskinkullakin – tai miksipä ei vaikka broilerilla. Itse pidin tuorejuusto-pestoyhdistelmää vallan mainiona ideana, jota ajattelin hyödyntää tulevissakin piirakkakokeiluissa.

Alkuperäisestä ohjeesta, jota käyttelin hieman omiin mieltymyksiini editoiden, kiitän Johannan konditoriaa.

Kasvis-kinkkupiirakka

Vuoallinen

Pohja:
150 g voita
3 dl jauhoja (esim. ruis- ja grahamjauhoja)
0,5 tl leivinjauhetta
1 dl juustoraastetta
2 rkl kylmää vettä

Täyte:
200 g maustamatonta tuorejuustoa
70 g pestoa
2 kevätsipulia varsineen
2 eriväristä paprikaa
300 g kinkkua
mustapippuria
valkosipulirouhetta
1,5 dl ruokakermaa
1 kananmuna

Sekoita kuivat aineet keskenään ja nypi joukkoon voi. Sekoita taikinaan vesi.
Painele taikina voidellun piirakkavuoan (28cm) pohjalle. Esipaista 200-asteisessa uunissa noin 10 min.
Sekoita tuorejuusto ja pesto keskenään ja levitä pohjan päälle.
Pilko kevätsipulit ja kuullota ne pannulla kevyesti.
Kuutioi paprikat ja pilko kinkku.
Sekoita kevätsipulit, paprikakuutiot ja kinkkupalaset keskenään, mausta mustapippurilla ja valkosipulirouheella ja kaada pohjan päälle.
Sekoita ruokakerma ja kananmuna. Kaada piirakan päälle.
Paista 200 asteessa noin 30 min. Suojaa pinta tarvittaessa foliolla.
Anna vetäytyä hetki uunista ottamisen jälkeen.

Sumuisan sunnuntain savuisa syöminki; nam, nam ja vielä kerran nam!

Kirjoitettu 11 huhtikuun, 2016 by Kaisa

Kun kesän odotus alkaa olla kuumimmillaan ja tulevasta kesästä uskaltaa jo ihan oikeasti unelmoida ovat kylmät ja harmaat aamut jotenkin tavallista vaikeammin käsiteltävissä. Eilen oli juuri sellainen aamu; pimeä ja harmaa, sumuinen. Mutta onneksi meillä oli päivän varalle jo mukava suunnitelma, joka tulisi huipentumaan mihinkäs muuhunkaan kuin sunnuntaiseen, yhdessä valmistettuun ja nautittuun päivälliseen. Kun arkiviikot vilistävät, syödään mitä sattuu ja missä saattuu, yleensä vielä yksin, on aivan mahtavaa saada eteensä tällainen rakkaudella valmistettu ateria, parhaassa mahdollisessa seurassa ❤

Kuten tunnettua kotikolossamme grillikausi on jo korkattu – ja entistä suurempi kaasupullokin nyt hankittu – joten suunnittelin aterian niin, että grillimestarimme pääsisi jälleen puuhastelemaan rakkaan Weberinsä parissa. Siis pääruoaksi savuisia purilaisia kera kahden salaatin. Jälkiruoka, omenapiirakka, kuitenkin paistuisi tällä kertaa uunissa.

Ja niin siinä taas kävi, että onnistuimme mielestämme mallikkaasti. Savuisilla jauhelihapihveillä täytetyt hampurilaiset olivat tähänastisista hampurilaiskokeiluistamme yhdet parhaista ja niiden ehdoton kruunu majoneesi-jogurttikastike, jota suosittelen ehdottomasti kokeilemaan niin burgerien väliin kuin esimerkiksi pihvien kera tai ihan vain dipiksikin. Jauhelihapihvit itsessään olivat hyvin pelkistettyjä, hyvin burgeritarkoitukseen sopivia, mutta ehkä en suosittele niitä, mikäli tarkoituksena on syödä jauhelihapihvejä ”ihan vaan jauhelihapihveinä”. Punasipulit tällä tavalla grillattuina onnistuivat todella hyvin ja grillattu avokadokin toi hauskan lisänsä purilaiseen. Ohjeet näihin savuisuuksiin löysin jälleen Grilli kuumaksi -opuksesta, josta taitaakin kehittyä yksi tulevan kesän hittikirjoistamme.

Myös salaatit sopivat kokonaisuuteen erinomaisesti. Avokadon ja tomaatin lyömättömän yhdistelmän saloihin minut ohjasti HaLo-blogin Hannamari, maissisalaattiin sain idean Yhteishyvän meksikolaisen maissisalaatin reseptistä, jonka muokkasin himpun verran raikkaammaksi.

Jälkiruokapiiras oli jännittävä kolmen raaka-aineen varaan rakentuva luomus, jonka helppoutta taitaa olla vaikea päihittää, mikäli piirakasta puhutaan. Terveellisyydestäkään ei tämän kohdalla ole tingitty, mutta maku on silti mainio. Suositan kokeilemaan, mutta samalla suositan myös lisäämään rinnalle jotakin herkkua oman mielen mukaan. Me käyttelimme jäätelöä, mutta vaniljakastike toimisi varmasti yhtä lailla. Resepti löytyi jo tutuksi tulleesta Virpi Mikkosen teoksesta Kiitos hyvää Pikaruokaa.

Tässäpä taas näitä. Iloista huhtikuun jatkoa!

P.S. Huomatkaapa hienot sanomalehtiaiheiset koristepaperit, joita olen monesti ravintoloissa ihastellut. Löydös Clas Ohlsonilta.

Triple Smoky Burger

4 annosta

600 g naudan jauhelihaa
(1 rkl säilykechipotlea silputtuna / 2-3 rkl chipotletahnaa) me tosin jätimme tämän pois
2 tl savustettua paprikajauhetta
0,5 tl savuaromia
suolaa
1 punasipuli
1 avokado
oliiviöljyä
(8 viipaletta pekonia) me korvasimme tämän cheddar-juustolla

Kastike:
1 dl majoneesia
1 dl turkkilaista jogurttia
1,5 tl dijoninsinappia (me käytimme hunajaversiota)
2 rkl savunmakuista bbq-kastiketta, esim. ”hickorya”
(1 rkl säilykechipotlea silputtuna / 2-3 rkl chipotletahnaa)
1 lime
suolaa

Lisäksi:
4 hampurilaissämpylää (vankka suosituksemme edelleen Oululaisen Tosi Tummalle Reissumiehelle)
salaatinlehtiä
tomaattiviipaleita
tuoretta basilikaa

Sekoita jauhelihaan (chipotle), paprikajauhe, savuaromi ja vähän suolaa. Laita taikina jääkaappiin maustumaan.
Tee kastike: Sekoita majoneesi, jogurtti, sinappi, bbq-kastike, (chipotle) ja raastettu limetin kuori. Mausta suolalla ja limettimehutilkalla.
Muovaile jauhelihataikina neljäksi pihviksi.
Kuori punasipuli ja leikkaa se renkaiksi. Työnnä renkaisiin hammastikku, jotta ne pysyvät koossa ja voitele ne öljyllä. Ripottele pinnalle hiukan suolaa.
Halkaise avokado, poista kivi ja kaiva ruokalusikalla molemmat hedelmälihat pois kuorestaan. Leikkaa avokadonpuolikkaat veitsellä siivuiksi.
Mikäli käytät pekonia, paista se rapeaksi ja anna valua talouspaperin päällä.
Grillaa sipulirenkaat suoralla lämmöllä molemmin puolin. Poista hammastikut.
Grillaa avokadolohkot pikaisesti molemmin puolin.
Grillaa jauhelihapihvit suoralla lämmöllä, noin 3-5 min. kummaltakin puolelta.
Lämmitä hampurilaissämpylät ja täytä purilaiset haluamallasi tavalla.

Kirsikkatomaatti-avokadosalaatti

kirsikkatomaatteja
avokadoa
suolaa
rouhittua mustapippuria
(tuoretta persiljaa)

Pese kirsikkatomaatit ja pilko ne neljään osaan, laita salaattilautaselle.
Halkaise avokado puoliksi, poista kivi ja kaiva ruokalusikalla molemmat hedelmälihat pois kuorestaan. Leikkaa avokadonpuolikkaat veitsellä siivuiksi, mutta jätä avokadon toiseen päähän noin 1 cm leikkaamaton alue, jotta hedelmä pysyy kauniisti koossa.
Asettele avokadot tomaattien päälle, rouhi sekaan laadukasta suolaa ja ripottele vielä mustapippuria.
Viimeistele persiljalla, jos haluat.
Mikäli salaatin on odoteltava tarjoilua, purista avokadojen päälle vielä hieman sitruunamehua, jotta ne eivät pääse tummumaan.

Maissisalaatti

450 g (pakaste)maissia
1 kurkku
1 punasipuli
hunajamelonia
3 rkl hienonnettuja tuoreita yrttejä, esim. basilikaa, ruohosipulia, persiljaa
2 rkl sitruunamehua
1 rkl oliiviöljyä
suolaa
rouhittua mustapippuria

Sulata ja valuta maissit. Kuutioi kurkku ja kuori sekä hienonna punasipuli. Sekoita. Kuori ja pilko sekaan myös hunajamelonia.
Sekoita sitruunamehusta, oliiviöljystä ja mausteista kastike ja valuta salaatin joukkoon.

Kolmen raaka-aineen omenapiiras

4-6 annosta

3 makeaa omenaa
3 dl (gluteenittomia) kaurahiutaleita
4 rkl sulaa kookosöljyä tai (luomu)voita

Mausteeksi maun mukaan:
1 tl kanelia
0,5 tl kardemummaa
1 tl inkivääriä
1 tl vaniljasokeria

Lämmitä uuni 225 asteeseen. Suojaa halkaisijaltaan noin 17 cm irtopohjavuoan pohja pohja leivinpaperilla ja öljyä vuoan reunat.
Pese (ja kuori) omenat ja paloittele kaksi omenaa tehosekoittimeen. Soseuta omenapalat vauvanruokamaiseksi soseeksi. Itse tein koko piirakan sauvasekoittimella ja se onnistui myös hyvin.
Lisää kaurahiutaleet, öljy tai voi ja haluamasi mausteet tehosekoittimeen ja soseuta. Kaada taikina vuokaan.
Leikkaa jäljelle jäänyt yksi omena mahdollisimman ohuiksi siivuiksi ja lado siivut vuokaan taikinan päälle lomittain. Ripottele pinnalle kanelia.
Paista 25 min. Ota uunista ja anna jäähtyä täysin, jotta piiras kiinteytyy. Säilytä suojattuna huoneenlämmössä.
Tarjoile jäätelön tai vaniljakastikkeen kera.

Tunnelmallisia makuja ravintolamaailmassa luku 34: Mamma Maria, italialaista ilmapiiriä Suomen Chicagossa

Kirjoitettu 10 huhtikuun, 2016 by Kaisa

Perjantaina meillä oli ohjelmassa pikapyrähdys Lahteen. Koska ajoitus oli päivällisen kannalta passeli, päätimme etsiskellä kaupungista tilanteeseen sopivaa purtavaa. Pieni seikkailu internetin ihmemaassa jätti jälkeensä tuntemuksen, että Mamma Maria, vuodesta 1995 palvellut italialaisravintola torin laidalla olisi kokemisen arvoinen. Koska viimeisestä ravintolapizzastakin oli jo kulunut sopivasti aikaa, oli päätös sinetöity. Kokeilkaamme siis italialaista Chicagon tyyliin…

Sangen aidonoloista italialaishenkeä heti sisäänastuttaessa uhkuva ravintola on jo saapuessamme, siinä puoli viiden tuntumassa, melko vilkkaasti kansoitettu. Hyvä, että teimme pöytävarauksen; ainakaan muutamaa tuntia myöhemmin tänne ei tuntuisi sitä ilman olevan asiaa. Siis kaikin puolin vakuuttava alku, näissä hiukan pienemmissä kaupungeissa kun turhan usein joutuu ruokailemaan miltei yksikseen.

Nopeasti pöytään päästyämme saamme paikan tunnelmaan sopivaa, selvästi aitoa italialaista palvelua. Tuntuu muutenkin siltä, että yhtä lukuun ottamatta henkilökunta lienee saapasmaasta lähtöisin. Hienoa!

Reilut kolmekymmentä pizzaa käsittävältä listalta ei ole ihan helppo valita omaansa. Päädyn kuitenkin jo etukäteen vilkuilemaani ”Lapponiaan”, jonka päätäytteet ovat lämminsavuporo, kantarellit ja sipuli (12,80€). Aleksi valikoi omakseen pizza ”Ricottan”, joka nimensä mukaisesti sisältää ricottaa, pekonia, tuoretomaattia ja rucolaa (10,20€). Tomaattikastike ja juusto ovat osa talon kaikkia pizzoja. Palan painikkeeksi Aleksi ottaa vielä tarjoilijan suosituksesta italialaista Moretti-olutta (8,90€).

Pizzat saapuvat ilahduttamaan nälkäisiä vatsojamme varsin pikaisesti. Kun tässä välissä olemme jo ehtineet saada alkupalaksi pienet salaattilautaset, ei odottavan aika tosiaankaan ehdi käydä pitkäksi. Ensinäkemältä Aleksin rucolapeitteinen yksilö pesee ehdottomasti omani. Pizzani on kuitenkin hiukan kuivakasta ulkonäöstään huolimatta maukasta, täytteitä on sopivasti, eikä miltei loppuunviedystä annoksesta jää käteen ähkyä tai huutavaa janoa, jotka toisinaan koen juuri pizzan ongelmaksi. Siis mieleinen kokemus kaikin puolin.

Kuten sanottu Mamma Maria tarjoilee hyvää pizzaa, mutta muutamastakin blogista etukäteen lukemani ”Suomen parasta italialaista ruokaa” -kommentti on meidän mielestämme kuitenkin hieman liioiteltu. Toki kokeilimme ainoastaan pizzaa – pastat näyttävät viereisten pöytien tilausten perusteella olevan se paikan ykkösjuttu – mutta joka tapauksessa vielä en ole valmis nostamaan Mamma Mariaa sen itselleni tutumman Mamman, helsinkiläisen Mamma Rosan yläpuolelle. Lahden parasta italialaista, olen kuitenkin valmis toteamaan, ihan vain tämän kokemuksen perusteella.

Koska jälkiruoan kokoinen kolo on totta kai vielä vatsalaukusta täyttämättä, on ehdottomasti kokeiltava paikan itse tekemiä jäätelöitä. Tässä kohtaa taidan todeta, että Suomen parasta jäätelöä; ainakin pitkään aikaan. Lahtelaismamma tarjoaa vierailleen kahdeksantoista toinen toistaan kiehtovampaa vaihtoehtoa, jotka sekä näyttävät että maistuvat todella ihastuttavilta. Kuin roomalaisgelateriassa ikään! Ja jälleen olemme ajaneet itsemme kinkkiseen valintatilanteeseen… Itse päädyn palloon pähkinä-suklaa-vaniljaa sekä toffeeta, joista vielä enemmän kielen on viedä mennessään ensin mainittu sokeroituja pähkinäyllätyksiä sisäänsä kätkevä herkku. Aleksin annos koostuu pallosta stracciatella-maitojäätelöä sekä rommirusinaa, jotka kruunataan vakuuttavalla rommikastikkeella. Täydet pisteet häneltäkin. Kaksi pientä palloa jäätelöä kustantaa 4,50€ eli edukastakin kaiken lisäksi.

Mamma Marialle siis kaikinpuolinen suositukseni. Poiketkaa toki, mikäli Chicago osuu matkanne varrelle.

P.S. Ei se Lahti muita rikosrikkaampi ole, vaikka tuota lisänimeä kantaakin, vaan esikuvansa tapaan entinen teurastamokaupunki. Aina oppii uutta; (maku)matkailu kannattaa.

Ruoka: 3+/5
Tunnelma: 3+/5
Palvelu: 3+/5

Kokonaisuus: 3+/5

Jäähyväiset joulukinkulle osa 1: kasvis-kinkkukeitto

Kirjoitettu 8 huhtikuun, 2016 by Kaisa

Harras aikomuksemme keittää jouluisista kinkun rippeistä hernekeittoa siirtyi niin monta kertaa eteenpäin, että lopulta hautasimme sen kokonaan. Itse tehty hernekeitto vaan jotenkin kuuluu talveen, sinne laskiaispullan rinnalle. Näinpä päätin rakennella kinkustamme jotakin sesonkiin sopivampaa.

Ensimmäinen erä päätyi kasvis-kinkkukeittoon, joka sai makunsa pitkälti Valion Kippari-ruokakermasta ja jossa kuitenkin kasvikset maistuivat aidoilta itseltään. Helppo ja mukavan makuinen ohje, sellainen kesäkeittomainen, jossa maistuu myös nokare nostalgiaa, olihan edesmennyt mummini se ainoa, jonka muistan kyseistä Kippari-juustoa popsineen. Ja parasta oli, että kaupasta löytyi jo varhaisperunoita, vaikkakin marokkolaisia, jotka olivat kuin piste iin päälle tähän keittoon.

Suositeltava puolen tunnin arkiruoka, joka ei suinkaan vaadi joulukinkkua osakseen, vaikka se toki tavallista saunapalvea parempaa onkin. Kumppaniksi ruisleipää ja oiva ateria on siinä!

P.S. Tässä postauksessa esiintyvä keittolautanen on osa edellä mainitulta mummiltani vastikään perittyä vanhaa Arabian astiastoa, joka näin pääsi juuri oikealla hetkellä käyttöön.

Kipparin kasvis-kinkkukeitto

4 annosta

250 g varhaisperunoita
150 g porkkanaa
300 g parsa- / kukkakaalia
1 l vettä
0,5 tl suolaa
200 g kinkkua
2 kevätsipulia varsineen
2 dl herneitä
2,5 dl Valio Kippari maustettua ruokakermaa

Pese perunat kuorettomiksi ja paloittele ne. Kuori ja viipaloi porkkanat. Paloittele kaali kukinnoiksi. Keitä kasviksia noin 8 min. suolalla maustetussa vedessä.
Paloittele kinkku ja viipaloi sipulit. Lisää ne sekä herneet keittoon.
Anna keiton kiehua vielä hetki niin, että kasvikset ovat rapean kypsiä. Lisää lopuksi ruokakerma. Kuumenna mutta älä enää keitä.

Viisi vuodenaikaa

Kirjoitettu 6 huhtikuun, 2016 by Kaisa

Antti Vahtera: Viisi vuodenaikaa
Kuvat: Roni Lehti
Bazar, 2015

Viisi vuodenaikaa on keittokirja, joka hurmasi minut monella tapaa. Ensinnäkin pidän sen ajatuksesta jakaa vuosi ajanjaksoihin ja opastaa näin lukijaa tarttumaan vuoden kiertokulun kannalta tekijän parhaiksi katsomiin raaka-aineisiin, siis tekemään joka suhteessa järkeviä valintoja mitä kaupassakäyntiin tulee. Näin kotikeittiössäkin pääsee hyödyntämään sesonkien herkkuja parhaimmillaan.

Toiseksi koen teoksen reseptiikoiltaan helposti lähestyttäväksi, mutta kuitenkin omalla tavallaan innovatiiviseksi sekä houkuttevaksi. Toisin sanoen reseptit vaikuttavat olevan yksinkertaisia, helposti monenlaisissa ja monentaitoisissa keittiöissä toteutettavia mutta kuitenkin uusia tuulia ja tapoja huokuvia. Pidän tätä siitäkin syystä sangen positiivisena ilmiönä, että yhtenä Suomen tunnetuimmista keittiömestareista Antti Vahtera olisi hyvinkin saattanut lähteä tavoittelemaan jotakin suurta ja ihmeellistä. Toisaalta Vahtera itse kirjoittaa ruoanlaitostaan: ”Johtotähtinä ovat kuitenkin aina olleet ruoanvalmistuksen yksinkertaisuus ja makujen selkeys, joiden merkitys on vuosien varrella vain kasvanut. Aitous ja puhtaat maut ovat syrjäyttäneet turhanpäiväisen kikkailun ja hienostelun. Suolalla ja mustapippurilla pääsee jo pitkälle, kunhan valitsee raaka-aineet huolella ruokavuoden eri sesonkeja hyödyntäen.”

Kolmanneksi nautin yksinkertaisesti kirjan luonnollisesta ulkonäöstä kauniine, veden kielelle tuovine kuvineen.

Teos ei sinällään suosi mitään erityistä ruokavaliota. Esille pääsevät niin kasvikset, liha kuin kalakin, myös jonkin verran jälkiruokapuolista ohjeistusta on tarjolla. Vuodenajoista neljä ovat tietenkin itsestäänselvyys, viidennen Vahtera tuntuisi esipuheensa perusteella haluavan lukijoiden selvittävän opukseen tutustumalla. Sanottakoon, että näin kesän kynnyksellä ja kuumia aaltoja odotellessa tämä todella kannattaa…

Käytännön kokemukseni Viiden vuodenajan kanssa on vielä alkutekijöissään, mutta uskallanpa hyvinkin jo suositella tarttumaan; ainakin kuorrutettu sipulikeitto toimi hiivatin hyvin ja lista tulevista kokeiluista on jo laadittu: munakoisovuoka, tölkkibroileri, kesäkeitto, kaalipata ja mansikkaposset, noin joitakin mainitakseni. Tutustukaa tekin!