Tunnelmallisia makuja

Kiitos hyvää Pikaruokaa : helppoja ruokia terveelliseen arkeen

Kirjoitettu 7 maaliskuun, 2016 by Kaisa

Virpi Mikkonen: Kiitos hyvää Pikaruokaa : helppoja ruokia terveelliseen arkeen
Otava, 2016

Ruokakirjailija ja reseptitaiteilija Virpi Mikkosen kahdesta uudempi keittokirja on valloittava teos monella tapaa. Ensinnäkin minua kiehtovat sen esittelemien reseptien puhtaus ja ravitsevuus, jonka lisäksi pidän sen ajatuksesta pikaisesti valmistuvasta, mutta silti maukkaasta ja terveellisestä arkiruoasta. Myös kirjan ulkonäkö on puoleensavetävä; asetelmat suhteellisen luonnollisia ja ruoat kauniita, niitä alkaa tehdä mieli.

Vaikka itse en olekaan kasvissyöjä, eikä minusta luultavasti koskaan tulekaan sellaista, rakastan hyviä kasvisruokia. Oikeastaan valtaosa siitä ruoasta, jonka valmistan vain omiin tarpeisiini, on kasvisruokaa, ja vaikka en erityisesti tähän pyrikään, sisältyy viikkooni useimmiten enemmän kasvis- kuin liharuokapäiviä. Ja näitä tämä teos on pullollaan, aivan ihastuttavia kasvisherkkuja, joista useat ovat täysin vegaanisia.

Ollakseen tällainen hyvän mielen ja olon keittokirja, on hauska huomata, että siinä missä kirjan kansien välistä löytyvät ehkä perinteisemmin kategoriaansa kuuluvat puurot ja keitot, kätkee se sisäänsä yhtä lailla ohjeistusta niin pizzojen, hampurilaisten kuin lasagnenkin tekoon. Siis varmasti jokaiselle jotakin. Sieltä täältä löytyvä merkintä ”lasten suosikki” kertoo myös selkeästi oman viestinsä.

Sen lisäksi että tämän kirjan filosofian vastaisesti syön myös lihaa, en myöskään tietoisesti pyri ruoanlaitossani välttämään gluteenia tai valkoista sokeria. Koska niiden vaikutukset toki ovat tiedossani, on erittäin piristävää löytää vaihtoehtoja näillekin raaka-aineille. Kääntöpuolena tälle edellyttävät monet kirjan tavallisistakin resepteistä minulta kauppareissua, sillä kotimme perusvalikoimaan eivät ainakaan tähän asti ole kuuluneet raaka-aineet, kuten ravintohiiva tai psylliumkuitujauhe. No, ehkäpä näihinkin olisi järkevää tutustua ja tästäkin huolimatta suurin osa reseptien raaka-aineista on tuiki tavallisia.

Siis suosittelen; niin perheellisille kuin perheettömille, niin kiireisille kuin kiireettömillekin. Osa ohjeista on suunniteltu yhdelle tai kahdelle ruokailijalle, osa hieman suuremmalle joukolle. Kuten jo mainittu erityiset lasten suosikit on merkattu erikseen. Ja vaikka teos kantaakin jo nimessään termiä pikaruoka, mikä estää ottamasta näitä herkkuja myös osaksi pidemmän valmistuskaavan vaativaa ateriakokonaisuutta, kun sopivia ruokalajejakin löytyy aina aamusta iltaan.

Henkilökohtaisella kokemuksella voin jo nyt suositella munakoisopizzoja ja linssi-kurpitsakeittoa, joiden lisäksi ainakin portobellohampurilaiset, kukkakaali-currykeitto ja kolmen raaka-aineen omenapiiras, ynnä monet muut, kuuluvat lähitulevaisuuden kokeilulistalleni.

Toisin sanoen siis vakuutuin; täytynee tutustua tekijän edelliseenkin opukseen, Kiitos hyvää : herkkuja ilman sokeria ja gluteenia.

Helppo mutta herkullinen vapaapäivän päivällinen

Kirjoitettu 6 maaliskuun, 2016 by Kaisa

Minulla vapaapäivä ja Aleksilla jo kulman takana kolkutteleva matka rapakon taakse, tuonne todellisten pelimiesten Mekkaan, Las Vegasiin – ja vielä poikaporukassa. Hmm, mitenkäs muutenkaan siis viettää vapaapäivää, kuin läksiäisaterian merkeissä.

Seuraava maukas kokonaisuus syntyi varsin vaivattomasti sekä pikaisesti ja taasen on reseptiikoista kiittäminen jo tutuksi tulleita opuksia Burgeri joka makuun ja Kiitos hyvää Pikaruokaa. Näistä tulen muuten lähitulevaisuudessa varmasti kertomaan tarkemmin, sen verran miellyttäviä kokemuksia molemmat teokset ovat tuoneet tullessaan ruokapöytämme ääreen.

Alkuruoaksi makustelimme jo kesällä esittelemääni avokadokeittoa, tällä kertaa savupororouheella koristettuna, joka kylmyydestään huolimatta toimi hyvin näin viileämmälläkin säällä. Savuporo viimekertaisen katkarapu-tomaatti”salaatin” korvikkeena toi keittoon sopivaa alkukevään tuntua.

Pääruoka-annos koostui Virpi Mikkosen reseptillä valmistetuista munakoisopizzoista sekä burgerimestarin kermassa muhennetusta maissista, joita nautimme paistettujen broilerin koipireisien kera. Mums! Maisseista mainittakoon, että alun perin reseptin laatija on ajatellut ne burgerin väliin valmistettavaksi, mutta myös näin lisäkkeenä ne toimivat mainiosti.

Jälkiruoka kuului tällä kertaa ”hävikistä herkuksi” -osastoon, kun kaivelin pakastimen uumenista annoksen riisipuuroa. Helppo muodonmuutosloitsu ja meillä oli pellillinen Ahvenanmaan pannukakkua. Sanokaa mitä sanotte, mutta minun mielestäni pakastaminen on yksi parhaita keittiökeksintöjä.

Tällaista siis tähän vapaapäivään. Molemmat mahat ja mielet poistuivat pöydän äärestä tyytyväisinä. Suosittelen tarttumaan ideoihin!

Munakoisopizzat

2 annosta

1 iso munakoiso
karkeaa merisuolaa
1 rkl oliiviöljyä
kuivattuja yrttimausteita tai oreganoa
suolaa
mustapippuria

Täyte:
tomaattikastiketta / -pyreetä
kirsikkatomaatteja
tuoretta basilikaa
mozzarellaa

Leikkaa munakoiso noin 1 cm:n paksuisiksi siivuiksi pituussuunnassa. Mikäli haluat poistaa munakoisoista mahdollisen kitkeryyden, levitä siivut keittiöpyyhkeelle tai talouspaperille ja hiero niiden pintaan karkeaa suolaa. Itketä munakoisoja noin 15 min. jonka jälkeen pyyhi pinnat kuiviksi.
Lämmitä uuni 200 asteeseen. Sivele (itketettyjen) munakoisoviipaleiden päälle oliiviöljyä ja mausta ne pippurilla, suolalla ja haluamillasi yrttimausteilla. Paista siivuja uunissa tai grillaa noin 15 min. tai kunnes ne alkavat pehmetä.
Lisää pinnalle tomaattipyree, viipaloidut kirsikkatomaatit, basilika ja mozzarella. Paista vielä noin 5 min. kunnes juusto on sulanut.
Ota uunista ja tarjoile heti.

Kermassa muhennettu maissi

4 annosta

2 rkl voita
3 kevätsipulia / 1 keltasipuli
1 mieto punainen chili
225 g purkkimaissia
3 rkl kuohukermaa

Viipaloi kevätsipulit hienoksi tai kuori ja hienonna keltasipuli. Poista chilistä siemenet ja silppua se.
Sulata voi paistinpannulla. Paista sipulia ja chiliä keskilämmöllä, kunnes ne ovat pehmenneet.
Sekoita maissit ja kerma joukkoon ja kuumenna varoen, aina välillä sekoittaen, kunnes maissi on kuumaa.
Tarjoile joko lisukkeena tai esimerkiksi burgerin välissä.

Ahvenanmaan pannukakku

6 annosta

3 kananmunaa
1 dl sokeria
5 dl maitoa
2 dl vehnäjauhoja
0,5 tl kardemummaa
0,5 tl suolaa
300 g valmista riisipuuroa

Vatkaa kananmunien rakenne rikki kulhossa. Sekoita joukkoon sokeri, maito, vehnäjauhot, mausteet ja riisipuuro.
Kaada taikina noin 25 x 35 cm:n kokoiseen leivinpaperoituun uunivuokaan.
Paista pannukakkua 225-asteisen uunin keskitasolla noin 30 min.
Tarjoile hillon ja jäätelön kera tai perinteiseen ahvenanmaalaiseen tapaan luumukiisselillä ja kermavaahdolla kruunattuna.

Lämmittävä linssi-kurpitsakeitto

Kirjoitettu 5 maaliskuun, 2016 by Kaisa

Vaikka viime päivät ovatkin osoittaneet jo joitakin merkkejä keväästä – ja nyt on jo maaliskuu! – jatkan silti läpi talven kulkemaani keittopolkua, joka on johdattanut minut jo useiden maukkaiden makujen ääreen. Lämmittävät keittohetket ovat aina tervetulleita.

Tämänkertaiseen keittokokeiluuni, linssi-kurpitsakeittoon, resepti löytyi Virpi Mikkosen kirjauutuudesta Kiitos hyvää Pikaruokaa. Tämä oli ensikosketukseni kyseiseen opukseen ja jätti ilman muuta positiivisen jäljen. Keitto oli mausteisen maukasta ja kirjan lupauksen mukaisesti pikaisesti valmistuvaa – joskaan täysin Virpin 20 minuutin aikataulussa en pysynytkään. Lisäksi mainittakoon, että ainakin näillä nestemäärillä kutsuisin tätä pikemminkin muhennokseksi kuin keitoksi ja näenkin sen istuvan hyvin myös lisäkkeen rooliin.

Kokeilkaa ihmeessä; linssien, kurpitsan ja kookoksen liitto on mukaansatempaava.

Linssi-kurpitsakeitto

4 annosta

1 myskikurpitsa
400 ml kookosmaitoa
3 dl vettä
2,5 dl punaisia linssejä
1 sipuli
1 valkosipulinkynsi
öljyä kuullottamiseen
1 tl kanelia
1 tl curryjauhetta
1 tl jauhettua kurkumaa
0,5 tl kardemummaa
0,5 tl jauhettua inkivääriä
0,5 tl jauhettua muskottia
muutama rouhaus mustapippuria myllystä
1 tl merisuolaa
1 limen mehu

(Pinnalle:
kookosmaitoa
limen mehua
kanelia)

Kuori ja paloittele sipuli ja valkosipulinkynsi. Kuori kurpitsa ja leikkaa se pieniksi, noin 1 cm x 1 cm:n kuutioiksi.
Kuullota sipuleita pienessä määrässä öljyä kattilan pohjalla noin 5 min. Lisää kurpitsakuutiot kattilaan ja kaada sekaan kookosmaito ja vesi. Lisää linssit ja mausteet. Anna kiehua hiljalleen noin 15 min. kunnes kurpitsapalat ovat pehmenneet ja linssit kypsyneet. Purista sekaan limen mehua ja sekoita. Tarkista maku ja lisää halutessasi jotain mausteista.
Annosteluvaiheessa voit lusikoida keiton pinnalle hieman kookosmaitoa, puristaa siihen limestä mehua ja ripotella päälle kanelia.

Riistaa, rosmariinia ja rommia

Kirjoitettu 2 maaliskuun, 2016 by Kaisa

Jo muutamaan otteeseen, lähinnä laivamatkoilla, olemme tarkastelleet tölkissä myytävää karhunlihasäilykettä. Vuodenvaihteen Tallinnan matkaltamme sitten mukaan tarttui muutama paikallinen tölkkierikoisuus: 240 g sekä karhun- että hirvenlihasäilykettä Linnamäen tapaan. Heti alkuun todettakoon, että mistään sataprosenttisesta riistaelämyksestä ei ole kyse; karhutölkistä itse mesikämmentä löytyi 87%, hirviversiossa sitä itseään oli 68%. Loput oli korvattu sianlihalla.

No, karhu maistui erikoisemmalta, siinä oli jonkinlainen ominaismaku, jonka perusteella uskallan kuvitella, miltä aivan ”oikea” kontio maistuisi. Taidan kuitenkin edelleen luokitella itseni neitsyeksi, mitä karhunlihaan tulee. Hirveä sen sijaan olen maistanut aikaisemminkin, joten tämä tölkkikokeilu – joka muutenkin oli prosentuaalisesti melko vähähirvinen – ei sinänsä tuonut mitään uutta tälle saralle. Joka tapauksessa ainakin karhua kannattaa maistaa tälläkin tavalla, mikäli ei juuri ole saanut kutsua karhupeijaisiin.

Halkaisimme lihanpalaset kahtia, jolloin saimme annoksesta sopivasti neljä pihviä. Valmistustavaksi valitsimme yksinkertaisesti uunissa paistamisen ja nautintamuodoksi eräänlaisen leipä- tai hampurilaissysteemin, toisin sanoen söimme puolikkaalta hampurilaissämpylältä hirveä ja toiselta puolikkaalta karhua. Kuvia näistä hökötyksistä ei valitettavasti ole, mutta kaava leivissä oli kutakuinkin tämä: alimmaiseksi leipä, sitten Havana Club-kastike, maustekurkut, salaatti, tomaatti, chilimajoneesi, pihvi ja kaiken kruunuksi cheddar. Nam ja maiskis, kylläpä pääsivät karhu ja hirvi maukkaaseen seuraan.

Reseptiikoista sen verran, että viimeisimpänä kotiimme purjehtinut keittokirja, Burgeri joka makuun, vakuutti heti ensikoettamalla, sillä sen sivuilta löysimme ohjeet niin riistapurilaisissa käyttämiimme rosmariinifocacciasämpylöihin kuin Havana Club -kastikkeeseenkin. Molemmat näistä päätyvät varmasti myös uusintakierroksille ja erityisesti Havana Club -kastike teki vaikutuksen maukkaudellaan. Suosittelen lämpimästi kokeilemaan erilaisten liharuokien kera, burgerien ohella passeli käyttökohde voisi olla esimerkiksi grilliruoka, mikseivät muutkin pihvikokonaisuudet, kastike kun toimii mielestäni myös oivallisena korvikkeena tai vaihtoehtona ketsupille. Ja niin, kirjassa tämä oli Bourbon-kastiketta, mutta me korvasimme viskin rommilla.

Tämä oli tällä kertaa tässä. Eipä muuta, kuin runsaita burger-hetkiä!

Rosmariinifocacciasämpylät

8 kappaletta

560 g vehnäjauhoja
1 tl suolaa
1,5 tl kuivahiivaa
3,5 dl lämmintä vettä
3 rkl oliiviöljyä, lisäksi 4 tl pirskotteluun
karkeaa merisuolaa
2 isoa rosmariininoksaa

Sekoita jauhot ja suola yhteen isossa kulhossa (mikäli käytät taikinan tekoon yleiskonetta, sen taikinakulho toimii tässä parhaiten). Sekoita toisessa kulhossa yhteen hiiva ja vesi, mutta jätä vedestä 4 rkl myöhempää käyttöä varten. Sekoita, jotta hiiva sulaa ja anna tekeytyä 5 min.
Tee jauhojen keskelle kuoppa ja kaada hiivaseos ja oliiviöljy siihen. Kääntele taikinaa joko muovisella kaapimella tai käsin. Lisää loppu vesi vähitellen niin, että taikinasta tulee tahmeaa. Kaikkea vettä ei välttämättä tarvita.
Yleiskoneella tehtäessä: sekoita keskinopeudella noin 5 min. kunnes taikina on sileää ja joustavaa. Taikinan kuuluu jäädä tahmeaksi.
Käsin vaivattaessa: kaada taikina kevyesti jauhotetulle tai öljytylle työtasolle. Vaivaa taikinaa noin 10 min. Aluksi taikina vaikuttaa märältä, mutta pikkuhiljaa sen pinnasta tulee sileää ja joustavaa.
Jätä koneella vaivattu taikina kulhoonsa tai nosta käsin vaivattu öljyttyyn taikinakulhoon. Peitä muovikelmulla ja pane lämpimään paikkaan kohoamaan 1-2 tunniksi.
Jauhota työtaso kevyesti ja kaada taikina varovasti tasolle. Taikinan ilmakuplien ei tule tyhjetä. Leikkaa taikina kahdeksaan yhtä suureen osaan ja muotoile varoen palat pyöreiksi sämpylöiksi. Pyri edelleen olemaan päästämättä ilmakuplia tyhjiksi.
Aseta sämpylät varoen uunipellille. Pane pelti muovipussiin ja jätä nousemaan noin tunniksi tai kunnes koko on kaksinkertainen.
Kuumenna uuni 220 asteeseen. Ota pelti muovipussista. Ripottele kullekin sämpylälle 0,5 tl oliiviöljyä ja hieman rakeista merisuolaa. Riivi lehdet irti rosmariininoksista ja työntele lehdet sämpylöihin sisälle.
Paista 15 min. tai kunnes sämpylät ovat pinnalta kullanruskeita ja pohja kuulostaa koputtaessa ontolta.

Havana Club / Bourbon-kastike

4-6 annosta

3 rkl voita
1 punasipuli
3 dl ketsuppia
2 rkl Havana Club -rommia / Bourbon-viskiä
1 rkl worcestershire-kastiketta
3 rkl tummanruskeaa sokeria
2 tl savustettua paprikajauhoa

Kuori ja silppua sipuli. Sulata voi, lisää sipuli pannulle ja paista se pehmeäksi.
Lisää loput ainekset. Sekoita ainekset kunnolla. Kiehauta, vähennä lämpöä niin, että kastike poreilee hieman ja anna kiehua 5 min. ajan.
Nosta hellalta, lisää mausteita maun mukaan ja anna jäähtyä.
Kastike säilyy jääkaapissa ilmatiiviissä astiassa kaksi viikkoa.

Vietnamilainen pho-keitto lihapullilla parannettuna

Kirjoitettu 28 helmikuun, 2016 by Kaisa

Muutamia vuosia sitten äkkäsin reseptin tähän keittoon, jonka peruskivenä toimii sen maukas liemi. Alkuperäisversiossaan keitto on lihaton, mutta tarjoilin sitä muutamia kertoja paistetun jauheliha-sipuliseoksen kera, joka toimi mielestäni mainiosti.

Tällä kertaa halusin valmistaa helposti töissä syötävää lounasruokaa, joten tein jauhelihasta lihapullia ja sekoitin ne keittoon suoraan.

Maukas, kevyt keitto, joka mielellään ottaa rinnalleen leipäviipaleen jos toisenkin.

Vietnamilainen pho-keitto

5 annosta

2 l vettä
1 lihaliemikuutio
0,5 tl valkosipulirouhetta
1 kanelitanko
2 cm tuoretta inkivääriä
300 g parsakaalia ja 200 g vihreitä pakastepapuja, jotka voit halutessasi korvata esimerkiksi mieleisilläsi wok-vihanneksilla
0,5 dl soijakastiketta
0,5 dl limetin mehua
200 g nuudeleita

Lisäksi:
400 g lihapullia valitsemallasi tavalla valmistettuina; maukkaita taikinoita ovat esimerkiksi tämä italialainen taikka tämä välimerellinen.

Mikäli päädyt lihapullaversioon, valmista ensin lihapullat.
Kiehauta vesi kattilassa. Lisää liemikuutio, valkosipuli ja kanelitanko. Kuori ja raasta inkivääri joukkoon. Keitä 5 min.
Leikkaa parsakaali nupuiksi. Lisää keittoon parsakaali, pakastepavut, soijakastike ja limetin mehu. Lisää nuudelit hieman paloiteltuina. Keitä 5 min.
Lisää viimeiseksi valmiit lihapullat. Keitto on valmista tarjoiltavaksi, kun lihapullat ovat lämpimiä.
Halutessasi voit myös lihapullien sijaan paistaa pannulla jauhelihaa ja lisätä joukkoon ruskistuksen loppuvaiheessa hienonnetun sipulin. Mikäli teet näin, annostele kulhoihin ensin keittoa, päälle jauhelihasipuliseosta.
Tarjoile leivän kera.

Tunnelmallisia makuja ravintolamaailmassa luku 30: Ravintola Macu, hyvää – joskaan ei kuninkuusluokkaa

Kirjoitettu 22 helmikuun, 2016 by Kaisa

Royal-ravintolat ovat tulleet meille tutuiksi pikkuhiljaa. Läheskään kaikissa emme ole vierailleet, käsittäähän ketju tällä hetkellä jo runsaat 30 ravintolaa, mutta melko hyvän käsityksen olemme tästä ”laadukkaan ravintolakulttuurin yhteisöstä” – kuten yritys itse itseään tituleeraa – saaneet. Ne kaikista parhaimmat Royal-kokemuksemme olemme saaneet ravintoloiden buffetpöydissä, joita olemme testailleet jo useina vappupäivinä sekä kahdesti joulunaikaan. Vappumaljoja olemme nostelleet Savoyssa, Sipulissa, Finlandia-talolla sekä Vanhalla Ylioppilastalolla, joulupöytien antimiin taas tutustuneet Pörssissä sekä Kulosaaren Casinolla. Koskaan eivät nämä pöydät ole tuottaneet pettymystä, eivät antimiltaan, mutta eivät myöskään tunnelmaltaan.

À la carte -ruokailua olemme kokeilleet Prestossa sekä Ravintola Teatterissa, sunnuntaibrunssia Töölönrannassa ja ehkäpä muistorikkaimpana kaikista Dinner in the Dark -elämystä Katajanokan Kasinolla. Maukkaita hetkiä nämäkin kaikki tyynni.

Loskaisena lauantai-iltana oli siis vuoro yhdennentoista Royal-retkemme. Valitsimme kohteeksemme Helsingin Crowne Plaza -hotellin ensimmäisessä kerroksessa sijaitsevan ravintola Macun, joka lupailee reiluja ja mutkattomia makuja.

Ensivaikutelma on hyvä. Omalla tavallaan japanilaishenkisyyttä huokuva modernin tyylikäs ja tummanpuhuva sisustus miellyttää silmää, hienoinen hämyisyys mieltä. Kaikki tuntuisi olevan kohdallaan ja kanssaruokailijoitakin on mukavasti. Pian intiimi tunnelma saa kuitenkin vähintäänkin särön osakseen, kun hätäinen ja sangen suorapuheinen tarjoilija purjehtii noutamaan tilaustamme. No, illan mittaan tapaamme heitä useitakin, osaltaan mukaviakin, mutta kaiken kaikkiaan palvelu ei nouse tasolle, jota tällaiselta paikalta uskaltaisi odottaa. Ruoat kannetaan pöytään, kysytään kerran se pakollinen ”Onko täällä kaikki hyvin?” ja siinäpä se, tällä saralla Macu ei tee vaikutusta.

Entäpä sitten ruoka? Aloittelemme molemmat maa-artisokkakeitolla (9,70€), jonka pehmeä kermaisuus yhdistettynä pinnalla kelluviin näkkileivän palasiin on viehkeä makuelämys. Vaikka annos itsessään onkin täysin moitteeton, tuntuu joka tapauksessa oudolta, että jopa alkuruoaksi pienen keittoannoksen kumppanina ei tarjota ollenkaan leipää, jota odottaisi joka tapauksessa saatavan jo ennen virallisten tilausten saapumista. Miinusta siis leivättömyydestä, josta syystä annoksen pienikokoisuus saa sen vaikuttamaan jopa hieman ylihinnoitellulta.

Pääruokien kohdalla teen itse pienoisen virhevalinnan päätyessäni grillatun broilerinrinnan kera tarjoiltuun caesarsalaattiin (16,60€). Annos on ihan hyvä, mutta täysin peruskaavasta poikkeamaton, monia runsaasti mieleenpainuvampia caesarsalaatteja olen ravintoloissa saanut purtavakseni. Ja leivässä säästellään taas; krutonkeja annoksesta löytyy vain jokunen pari. No, alkuperäinen suunnitelmani olikin tilata salaatti hiillostetulla lohella, mutta tarjoilijan kutsuttua annosta vaatimattomaksi, teen tämän pikaisen (virhe)vaihdoksen. Hmm.

Aleksi sen sijaan pitää lammas-vuohenjuustoburgeriaan paahdetun munakoison ja fetan kera (20,90€) oivallisena valintana, jonka kruunaa tarjoilijan ammattitaitoisesti suosittelema maukas punaviini. Tästä siis pisteitä tarjoilijalle. Kuten myös varastosta metsästetystä alkoholittomasta valkoviinistä; onhan ensimmäinen vastaus kyselyyni, että kaikki alkoholittomat viinit ovat loppu. Mutta tässä kohtaa Macu ei suinkaan ole poikkeus: joko alkoholittomat ruokailijat ovat lisääntyneet tai ravintolat eivät vielä(kään) panosta tähän tarpeeksi; erityisesti tämän saran kuohuviini tuntuu hyvin usein olevan loppu – jos sitä sitten koskaan on hankittukaan…

Kun siirrymme jälkiruokaosastolle, minä valitsen suklaajäätelöä kinuskikastikkeen kera (6,10€). Annos on maukas ja molemmat tuntuvat itse tehdyiltä. Ehkä hieman tyyristä pitkälti vain jäätelöpallosta, mutta menköön. Aleksin crème brûlée (9,50€) miellyttää sekin, mitä nyt hieman huvittaa, että listalla annos on nimetty ”crème brûlée ja marinoitua mangoa”, joka käytännössä tarkoittaa, että annoksen pinnalta löytyy muutama pienen pieni mangon palanen. Ehkäpä mangon mainostamista voisi miettiä hieman tarkemmin.

Kaikesta huolimatta kotiudumme tyytyväisinä. Macu on melko pitkälti hintansa väärti, kun laskumme loppusummaksi tulee 86,50€. Palvelussa on kuitenkin vielä parantamisen varaa ja tässä kohtaa Macu vaikuttaa lähinnä ketjuravintolalta. No, sitähän se onkin mutta kuninkaalliselta ketjulta uskaltaisi odottaa hiukan enemmän.

Ruoka: 3/5
Tunnelma: 3+/5
Palvelu: 2+/5

Kokonaisuus: 3/5

All You Need Is Love… ja palasen hyvää leipää myös

Kirjoitettu 16 helmikuun, 201619 elokuun, 2016 by Kaisa

Kun takana on mieletön hääviikonloppu – sen oman sellaisen jälkeen kaikista paras – täynnä rakkautta, ystäviä ja tunteita, tuntuu sateinen ja pimeä maanantaiaamu hieman haasteelliselta. Onneksi meitä ihmisolentoja on kuitenkin siunattu muistilla ja muistelun lahjalla, joten paluu menneisiin päiviin on mahdollinen hetkellä kuin hetkellä; miten ihastuttavaa, miten rikastuttavaa ❤

Avioliiton satamaan saateltiin tällä kertaa rakas siskoni, ihan tuossa kivenheiton päässä asumuksestamme, mikä tarkoitti iloista yövieraiden kuhinaa myös meidän kotikolossamme. Yövieraat taas tarkoittavat yhteistä aamupalaa ja koska täällä tavataan puhua ruoasta, on sen aika nytkin. Kerron siis leivästä jättäen häähumun keinumaan omien muisteloidenne ja kokemustenne aalloille…

Perjantai-iltana käännyin jälleen Teemun ja Markuksen puoleen. Jo kahdesti aiemmin tämä leipurikaksikko on tehnyt minusta tyytyväisen vehnäjuuren omistajan, eikä kolmaskaan kerta tuottanut pettymystä. Valmistunut sahrami-appelsiinileipä oli hyvää ja suosittelenkin kokeilemaan myös tätä ohjetta, vaikka lopputulos ei aivan edellisellä kerralla leipomani kurpitsaleivän tasoa tavoittanutkaan. Valmistusprosessi oli kuitenkin tällä kertaa yksinkertaisempi, joten hieman tavanomaisempi lopputulos lienee ainoastaan selviö.

Kunnia jälleen Teemun ja Markuksen leipäkirjalle, joka jo vihdoin ansaitsisi ihan omankin artikkelinsa. (Lupaan palata asiaan, ennemmin kuin myöhemmin…)

Sahrami-appelsiinileipä

2 leipää

2 appelsiinia
ripaus sahramia

Taikina:
1,5 dl vehnäjuurta
8,5 dl puolikarkeita vehnäjauhoja
3 tl suolaa
11 g kuivahiivaa (jos käytössäsi on hyvä ja elävä juuri, hiivaa ei tarvita)
3 dl vettä

Pese appelsiinit lämpimällä vedellä hyvin. Raasta kuoret ja purista mehu. Lisää mehuun sahrami.
Sekoita vehnäjuuri, jauhot, suola, hiiva, appelsiinin kuori ja mehu kulhossa ja vaivaa taikinaa käsin tai yleiskoneen pienimmällä teholla. Lisää kylmä vesi vähitellen. Taikinan kosteus on oikea, kun se tarttuu hieman kulhon pohjaan.
Lisää sekoitustehoa yhdellä asteella ja vaivaa taikinaa 18 min. kunnes se on kimmoisaa, kiiltävää ja äärimmäisen sitkoista. Anna nousta peitettynä 45 min.
Aseta taikina kevyesti jauhotetulle pöydälle ja jaa kahteen osaan. Muotoile leivät haluamallasi tavalla.
Anna leipien nousta kevyesti jauhotetulla pellillä liinalla peitettynä noin 45 min. kunnes niiden koko on kaksinkertaistunut.
Jauhota leipien pinta kevyesti ja tee pintaan muutamia pitkiä viiltoja siten, että viillot eivät ole aivan leivän keskellä.
Laita uuni kuumenemaan 225 asteeseen ja uunin pohjalle laakeaan astiaan vettä. Näin leipiin tulee rapea kuori. Kun laitat leivät uuniin, lisää uunin pohjalle 2 dl vettä. Paista 10 min. ja alenna lämpötila 210 asteeseen ja paista 20 min.
Ota vesiastia uunista. Paista leipiä vielä 5-10 min.
Jäähdytä leivät ritilällä, ilman liinaa.

Tunnelmallisia makuja ravintolamaailmassa luku 29: Ravintola Wanha Laamanni; kodikkuutta ja takan lämpöä Porvoon vanhan kaupungin sydämessä

Kirjoitettu 8 helmikuun, 20168 helmikuun, 2016 by Kaisa

Harmaa ja loskainen lauantai-ilta, luihin ja ytimiin imeytyvä talvituuli, siis niin sanottu koiranilma. Mutta ei hätää, me olemme juuri astelleet sisään Porvoon tuomiokirkon juurella sijaitsevaan ravintola Wanhaan Laamanniin, jonka kodikas tunnelma ja ravintolasalia hallitseva takan lämpö ottavat vieraansa heti ihastuttavaan syleilyynsä. Tästä paikasta olen kuullut paljon hyvää, enkä ihmettele miksi. Ja niin, on tämä Porvoo vaan uskomaton paikka; kolme kertaa olemme etsineet mukavaa ravintolaa, kolme kertaa olemme astelleet ravintolasta ulos tyytyväisyyttä täynnä. Kaksi edellistä paikkaa olivat jo toisaalle toimintansa siirtänyt pikkuruinen, eräästä tulipalopakkasesta meidät takan ääreen pelastanut El Alba sekä aivan mahtavan kihlapäivän illallisen meille muutamia vuosia sitten tarjoillut SicaPelle. Molempia suosittelisin, jos se vaan olisi mahdollista, mutta näin ollen toivotan teidät tervemenneeksi SicaPelleen.

Mutta takaisin lauantai-iltaan, takaisin Wanhaan Laamanniin, jonka vuonna 1790 valmistuneeseen ravintolarakennukseen olemme juuri yksitoista henkisen seurueemme kera kokoontuneet. Tilaisuus on tärkeä, olemme hetki sitten käyneet laskemassa ukin haudan lepoon. Mutta nimineen kaikkineen tämä tuntuisi olevan tähän hetkeen sopiva paikka, täällä kelpaa nostaa malja hienolle miehelle.

Nyt kun lienee selvää, että sekä miljöö että tunnelma miellyttävät, voimme siirtyä seuraavaan asiaan, ruokaan. Aluksi meille tarjoillun erilaisia leipiä sisältävän tervetuliaiskorin jälkeen siirrymme alkuruokiin. Perinteisin lisukkein koristeltu blini (14,00€) nousee seurueemme suosikiksi ja maku onkin kuulemma maukas, joskin annos on alkupalaksi melko tuhtia tavaraa. Yksi meistä valitsee bliniannoksen pääruokakokoisena (22,00€) ainoaksi suolaisekseen ja pitää annosta liian suurena loppuun asti vietäväksi. Oma alkupalani, pitkään ja mureaksi haudutettu villisika perunarieskalla ja erilaisin kurpitsakommervenkein (13,00€) on todella hyvää.

Pääruoaksi valikoin Laamannin falafelia (21,00€), joka sekä viettelee että tuottaa pienoisen pettymyksen. Falafelia ympäröivät tsatsiki, hummus, linssit sekä erilaiset kaalit ovat viedä kielen mennessään, mutta itse falafel on kuivaa ja hajoaa leikattaessa sirpaleiksi. Se lienee uunissa paistettua, eikä näin ollen sisällä ollenkaan falafelin rapeaa paistopintaa. No, lisukkeet pelastavat annoksen kuitenkin arvosanaltaan hyväksi. Fakta joka tapauksessa on, että ei tämä Levantin tai Fafa’sin falafel-annoksille pärjää, mutta onpahan tullut nyt maistettua myös fine dining -falafelia. Pöytäseurueemme hittiannoksesta, päivän kalasta eli kuhasta (26,00€) ei moitteen sanaa kuulu ja myös vasikan entrecôtea tummalla timjamikastikkeella (26,00€) valinnut kaksikko pitää annostaan varsin maukkaana.

Koska ateria on annoskokojensa vuoksi jo tähän mennessä täyttänyt vatsojamme melko tehokkaasti, päädymme valtaosin valitsemaan jälkiruoaksi sitruunaa ja lakritsia (10,00€), siis raikasta sitruunasorbettia sekä crème brûléetä Brunbergin lakritsilla ja rapealla lakritsirouheella täydellistettynä. Mikä oivallinen lopetus tälle kokonaisuudelle. Muutama valitsee jälkiruokalautaselleen tämän sijaan banaania ja suklaata (10,00€), joka tarkoittaa banaanimaustekakkua erilaisin suklaa- ja banaanilisukkein. Tämä annos ei kuitenkaan kerää sitruunan ja lakritsin tyylistä suosiota, on kuulemma hiukan kuivaa ja kaipaisi jotakin suklaamoussea raikkaampaa rinnalleen.

Takana siis maukas ja täyttävä – annokset ovat ehkä hiukan tavallista fine diningia kookkampia – ateria, jonka hinta-laatusuhde on mukavasti kohdallaan, kun kalleimmatkin vaihtoehdot tuovat kolmelle ruokalajille henkilöä kohden hintaa 52,00€. Ravintolan palvelu on perusystävällistä, joskin melko pienimuotoista – mitään sen suurempia selityksiä ei annoksille anneta – ja ruoat saapuvat juuri sopivin aikavälein.

Siis suosittelen; niin Wanhaa Laamannia kuin koko Porvootakin.

Ruoka: 4+/5
Tunnelma: 4+/5
Palvelu: 3+/5

Kokonaisuus: 4/5

Asia on pihvi : äijäruokaa

Kirjoitettu 6 helmikuun, 2016 by Kaisa

Lincoln Jefferson: Asia on pihvi : äijäruokaa
Gummerus, 2015
Suom. Aatos Nieminen
The Book of Steak : Cooking for Carnivores, Parragon, 2013

Tarkastelun alainen kirja ei ole kasvissyöjille. Tämä asia on pihvi. Mutta termistä ”äijäruokaa” sen kohdalla voidaan mielestäni olla montaa mieltä. En nimittäin pidä itseäni kovinkaan äijämäisenä ruokailijana, mutta tämän kirjan avulla loihdittujen aterioiden ääressä olen viihtynyt sangen hyvin.

Mitäpä tämä lihansyöjän käsikirja sitten tarjoilee? Tässä kohtaa lienee parasta mainita, että Asia on pihvi käsittelee ainoastaan naudanlihaa, siis sianlihan karttelijat, tervetuloa mukaan. Kaikki alkaa pihvilihan valinnasta ja teoksen ensimmäisille sivuille onkin koottu muutaman sivun pikaopas, joka esittelee avaintekijät laadukkaimman lihan valitsemiseen ja ostamiseen sekä lihan säilytykseen. Lisäksi esitellään naudan osat ja niiden käyttötavat ja annetaan vinkit sopivimpiin valmistusmenetelmiin sekä läpikäydään pihvien paistoaikoja haluttujen lopputulosten saavuttamiseksi. Itse reseptiosiot jakautuvat sen mukaan valmistetaanko pihvejä tai paistia naudan etu- vai takaosasta, joiden lisäksi kirjan kolmas luku esittelee annoksia kahdelle sopivaan ateriaan. Viimeinen luku on omistettu lisäkkeille.

Tähän astiset käyttökokemuksemme ovat olleet ainoastaan positiivisia ja vaikka kokonaisia aterioita kirjan pohjalta on syntynyt vasta yksi, se vietteli sen verran syvästi, että kirjaa uskaltaa jo sen perusteella suositella. Lisäksi olemme kahdella kokemuksella todenneet myös lisäkeosion sangen toimivaksi. Lisäkkeet eivät muuten sisällä pihaustakaan lihaa, eli mikäli tämä kirja jostakin syystä sattuisi päätymään kasvissyöjän hyppysiin, ei tämänkään tarvitsisi heittää sillä vesilintua. Päinvastoin.

Koekeittiössämme ovat valmistuneet täytetyt pihvit vuohenjuusto-minttukuskusin kera ja lisäkepuolelta pinaattimuhennos sekä kukkakaalipaistos. Näistä kokemuksista on hyvä lähteä jatkamaan ja olenkin vakuuttunut, että ainakin meidän taloudessamme tälle opukselle riittää kysyntää.

Suosittelen tietysti kaikille kovan luokan lihansyöjille, mutta myös niille, jotka haluavat vain silloin tällöin nauttia laadukkaasta liha-ateriasta. Mikäli taas uskoo siihen, että tie miehen (tai naisen) sydämeen käy vatsan kautta, kirjan ”Kahdelle”-osio tarjoaa varmasti oivan ratkaisun lihaa syövän illallisvieraan tyytyväiseksi tekemiselle. Unohdetaan tuo ”Äijäruokaa” ja todetaan vain, että Asia on pihvi.

P.S. Mikäli joku tosiäijä nyt sattuu pelästymään, niin kyllä tämän teoksen avulla ihan äijämäisiinkin suorituksiin pystyy. Nämä ovat niitä valintakysymyksiä.

Tunnelmallisia makuja ravintolamaailmassa luku 28: Ravintola Ludu, jonka ohitse ei kannata kävellä, mikäli Suomen Turussa sattuu tallustelemaan

Kirjoitettu 26 tammikuun, 2016 by Kaisa

Koska tammikuu on minulle miltei poikkeuksetta yhtä kuin nälkävuosi, on silloin keksittävä erityisen paljon sielua ja ruumista lämmittävää toimintaa. Erinomaisen hyvin tammikuun pakkasiin sopii esimerkiksi retki Karibialle, jollaiselta juuri palanneena naputtelen tätäkin raporttia huomattavasti edellisviikkoista energisempänä. No, meidän Karibiamme oli vaan Caribia, siinä Turun kyljessä nököttävä hotellivanhus, mutta pikkuasiat sikseen, energisempänä elellään tätä nykyä joka tapauksessa.

Kuten arvata saattaa, tämänkin tekstin takana piilee viittaus ruokamaailman asioihin ja juuri nyt tarkoituksenani on jälleen kerran antaa teille ravintolasuositus, tällä kertaa Suomen Turkuun, sinne miltei Aurajoen rannalle. Paikka, joka päätyy kulinaarisen suurennuslasini alle, on reilu vuosi sitten Linnankadulle avattu vanhan maalikaupan tiloihin rakennettu eurooppalaista ruokaa tarjoileva rentohenkinen fine dining -ravintola Ludu.

Sisälle Luduun kylmästä alkuillasta siinä kuuden tienoilla saapuessamme ei paikan viihtyisyyttä tai omalaatuista sisustusta ruutulattioineen ja 120-vuotiaine flyygeleineen voi olla rekisteröimättä. Kanssaruokailijoitakin on jo mukavasti paikalla, joten tunnelma on eläväinen. Paikan suosio on helposti haisteltavissa. Ainakaan näin lauantai-iltana tänne ei tuntuisi olevan varauksetta mitään asiaa.

Palvelu on alusta loppuun ystävällistä ja mitä ruokavalintoihimme tulee, erityistoiveemme huomioidaan pieteetillä. Toki tällaisessa paikassa tämä lienee lähtökohtakin.

Entä se ruoka sitten? Tilaamme molemmat viiden ruokalajin maistelumenun, joskin minä saan tämän hetkisestä ruokavaliorajoitteisuudestani johtuen peruspaketista poikkeavat alkuruoat. Aleksi valitsee palojensa painikkeeksi myös menulle suunnitellun juomapaketin.

Kokonaisuus lähtee liikkeelle lohipastramilla, kampasimpukkakreemillä, porkkanavanukkaalla ja sinappivinaigrettella, jonka tilalta minä saan sipulipiirakkaa, vuohenjuustomoussea, viikunaa ja sipulilientä. Nappisuorituksia molemmat.

Toisena alkuruokana ”virallinen” menu esittelee Aleksille härkätartaria, savustettua keltuaista, puikulasipsejä ja herneenversoa. Minä saan maa-artisokkakeittoa suolatuilla parapähkinöillä ja vihreällä omenalla koristeltuna. Aleksi pitää tartar-annoksestaan kovasti, mutta minä iloitsen erikoisruokavaliostani; kuohkea keitto on oikeastaan täydellistä.

Loppumatkan kuljemmekin samaa polkua. Kalapääruokana saamme siikaa rapu-perunakakun, fenkolipaistoksen ja tillinsiemenvaahdon kera. Taaskaan en keksi pahaa sanaa. Toisena pääruokana menuumme sisältyy sorsanrintaa papujen, paistetun perunan ja herukkakastikkeen kanssa. Lisäkkeet ovat mainioita, myös sorsa sinällään, mutta koska meistä kumpikaan ei erityisemmin ole sorsan ystävä, annos ei onnistu viemään kieltä mukanaan. Lisäksi ihmettelemme, miksi annoksen rintapaloista toiseen on jätetty paksu kerros silkkaa sorsan silavaa.

Kun jälkiruoaksi saamme vielä rapeaa kanelikakkua suussa sulavan valkosuklaamoussen sekä vadelmasorbetin kera, ei tästä ateriasta voi jäädä kuin hyvälle mielelle. Alusta loppuun niin hyvää!

Vaikka jokainen annos ei ollutkaan kaikilta osin täydellinen, löytyi jokaiselta monipuoliselta lautaskokonaisuudelta ainakin jotakin parempaakin parempaa. Koimme kolmituntisen täynnä kulinaristista kutkuttelevuutta, jossa hinta-laatusuhde oli enemmän kuin kohdillaan. Maistelumenun hinta oli henkilöltä 50,00€, juomapaketin 38,00€.

No, jotain nokankoputusta kuitenkin: elävän musiikin, joka ihastutti kovasti, olisi suonut soivan hieman hiljempaa ja juomamenu olisi voinut punaviinimiehen mielestä sisältää tuota punaisuutta jonkin verran enemmän paketin koostuessa nyt kahdesta valkoisesta, yhdestä punaisesta, yhdestä oluesta sekä yhdestä jälkiruokaviinistä. Maukas paketti kuulemma kuitenkin.

Kun tuossa ovat illan korjailukohdat, lienee suositukseni Luduun ilmeinen. Älkää astelko ohi – vaikka siinä vieressä se kuuluisa ja hyväksi todettu pizzeria Dennis majaileekin… On tämä pizzaa parempaa.

Ruoka: 4+/5
Tunnelma: 4+/5
Palvelu: 4/5

Kokonaisuus: 4+/5