Tunnelmallisia makuja

Suolaisia leipomuksia

Kirjoitettu 3 lokakuun, 201516 lokakuun, 2015 by Kaisa

Kun aviomies sivistää itseään ja kasvattaa ammattitaitoaan suuressa maailmassa rapakon (eli tässä tapauksessa Itämeren) takana, on pikku-rouvalla sopiva tilaisuus viettää yksinäisiä iltojaan uunin äärellä ja täyttää pakastinta tulevia juhlia silmällä pitäen.

Tässäpä siis kaksi ehdotusta, joilla täydentää tarjoilupöytää juhlatunnelmissa tai tarjota ihan muuten vain, vaikkapa hieman tavallisuudesta poikkeavaa iltapala-ajatusta etsiskeltäessä.

Ohje bostoniin löytyi Limepippuri-blogista, pinaatti-halloumipiiraaseen taas Kodin Kuvalehdestä. Suosittelen kokeilemaan molempia ja erityisesti tällaisena ikiaikaisena bostonkakkufanina – sen perinteisemmän, makean version – totean, että kyseinen suolainen löydös oli mielestäni huippu. Ja sitten; miksi halloumia pitäisi ainoastaan grillata, kun sitä voi nauttia muutenkin?! Piristävää vaihtelua piirakoiden ainaisille feta- ja mozzarellajuustoille.

Suolainen bostonkakku

Sopiva irtopohjavuokaan, jonka halkaisija on noin 25 cm

Taikina:
3 dl maitoa
11 g kuivahiivaa / 25 g tuoretta
1 tl suolaa
1 rkl sokeria
2 dl grahamjauhoja
4-5 dl vehnäjauhoja
0,5 dl siemeniä, esim. auringonkukan, pinjan, kurpitsan…
0,5 dl ruokaöljyä

Täyte:
125 g pekonia
10 aurinkuivattua tomaattia
180 g fetajuustoa
3 rkl pestoa
3 dl juustoraastetta

Pinnalle:
1 kananmuna
juustoraastetta
siemeniä

Sekoita kuivahiiva jauhoihin. Lämmitä maito reilusti kädenlämpöiseksi (42 astetta) ja sekoita joukkoon sokeri, suola, öljy ja siemenet. Lisää jauhot vähitellen taikinaan vaivaten taikinaa, kunnes se irtoaa kulhon reunoilta. Anna taikinan kohota liinan alla noin tunti.
Taikinan kohotessa pilko pekoni ja paista rapeaksi. Pilko myös aurinkokuivatut tomaatit.
Vaivaa kohonnut taikina ja kauli pellin kokoiseksi levyksi. Levitä täytteet kaulitulle taikinalle, kääri napakalle rullalle ja leikkaa noin 15 osaan. Halutessasi voit jättää palat myös isommiksi, alkuperäisessä ohjeessa puhuttiin kahdeksasta.
Voitele irtopohjavuoka ja asettele rullapalat siihen tasaisesti leikattu reuna ylöspäin. Kohota vielä noin 40 min.
Voitele kananmunalla, ripottele pintaan juustoraastetta ja siemeniä. Paista 175 asteessa noin 35 min.

Pinaatti-halloumipiiras

Vuoallinen

Pohja:
2 dl vehnäjauhoja
1 dl kaura- tai vehnäleseitä
100 g voita / margariinia
2 rkl vettä

Täyte:
2 munaa
2 dl kermaa
100 g tuoreita pinaatinlehtiä
100 g kirsikkatomaatteja
100 g artisokan sydämiä
100-150 g halloumijuustoa
6 aurinkokuivattua tomaattia

Sekoita kuivat aineet kulhossa. Lisää voi sekä vesi ja nypi tasaiseksi taikinapalloksi. Painele taikina piirasvuoan pohjalle ja reunoille. Esipaista pohjaa 200-asteisen uunin alatasolla noin 10 min.
Sekoita kananmunat ja kerma. Kaada piiraspohjan päälle. Levitä pinnalle huuhdotut pinaatinlehdet, halkaistut kirsikkatomaatit, valutetut artisokan sydämet, kuutioitu halloumijuusto ja pilkotut aurinkokuivatut tomaatit. Jatka paistamista uunin keskitasolla vielä 20-25 min. tai kunnes kananmuna-kermaseos on hyytynyt ja juusto ruskistunut.

Tunnelmallisia makuja ravintolamaailmassa luku 22: Ravintola Mamma Rosa; se punainen klassikkodaami, siellä Töölöntorin laitamilla

Kirjoitettu 29 syyskuun, 2015 by Kaisa

Jos Töölössä, siellä Töölöntorin suuntamilla, on yhtään sattunut viimeisten vuosikymmenten aikana tallustelemaan, on melko varmasti pannut merkille ravintola Mamma Rosan, joka punaisissaan on houkutellut nälkäisiä luokseen jo vuodesta 1981. Eikä tuo kutsu ole kaikunut kuuroille korville, pikemminkin päin vastoin; enpä muista koskaan kulkeneeni paikan ohi, niin että sen katettu terassi ei olisi ollut ruokailijoita pullollaan, niin että se ei suorastaan huokuisi elämäntäyteistä tunnelmaa, sitä mitä hyvä ruoka ihmisissä aikaansaa. Jostain muistankin lukeneeni, että Mamma Rosa ei ole trendi vaan käsite. No, aikakaudellamme jolla on enemmän sääntö kuin poikkeus, että menestyksekkäätkin ravintolat hienoine konsepteineen kokevat tuosta vaan äkkikuolemia toisensa perään, 34-vuotista onnistunutta jatkumoa voi todella pitää hatunnoston arvoisena suorituksena.

Mitä omaan kokemukseeni Mamma Rosasta ennen seuraavassa kuvailtavaa tulee, se pohjautui pitkälti ohikulkemuksiini, juuri niihin näkemiini ihmisiin ja heidän annoksiinsa, siinä kutsuvalla, mukavuutta ja lämpöä huokuvalla terassilla. Kerran aiemmin, ehkä viitisentoista vuotta sitten olen myös ruokaillut täällä, toisen kerran pyrkinyt ruokailemaan – hölmönä ilman pöytävarausta. Siihen leikkiin ei kannata lähteä; vaikka Mamma muuten kovin sydämellinen onkin, hän haluaa tietää vieraistaan etukäteen.

Tunnelmallisille melko harvinaiseen tapaan ruokaretkeilemme tällä kertaa hieman suuremman seurueen kera. Meitä on kuusi, olemme matkalla tapaamaan Oopperan kummitusta. Iltaohjelmastamme johtuen olemmekin varanneet pöydän jo puoli viideksi, mutta tästä huolimatta ravintola on jo täynnä, ilmoittautumattomilla ei taida tänäänkään olla tuuria.

Vaikka Mamma Rosa niin esittelytekstiensä kuin ruokalistansakin perusteella on sangen kansainvälisen keittiön omaava ravintola, on se minun mielessäni profiloitunut pitkälti italialaiseksi. Ehkäpä juuri tästä syystä, itselleni harvinaiseen tapaan, kolottaa tällä kertaa pizzahammasta. Näin tekee muillakin ja päädymme kaikki kyseiseen Turtles-murkinaan. Kun tilaamamme kolme ankkaa, kaksi poroa ja yksi parma saapuvat pöytäämme, kohtaavat ne kuusi tyytyväistä vastaanottajaa. Pizzat ovat maineensa veroisia, maukkaita ja täytteiltään hieman tavallisuudesta poikkeavia. Omassa poroversiossani lihan suolaisuus saa mukavasti vastapainoa ranskankermasta, ankansyöjät taas kehuvat ideaa hoisinkastikkeesta. 15,00 € tuntuu näistä pizzoista sangen sopuisalta hinnalta. Paikan maine ei vaikuta muutenkaan kohottaneen sen hintatasoa; alkuruoat tarjoillaan reilulla 10,00 €, pääruoat 20,00 € molemmin puolin ja jälkiruoat hieman alkuruokia huokeammin. Tarjolla on myös kauden kolmen ruokalajin menu reilun 40,00 € hintaan. Hinta-laatusuhde tuntuisi olevan siis vallankin kunnossa. Ja mitä sivu silmällä hieman ehdin vilkuilemaan, annokset myös näyttävät hyviltä. Tänne voisi hyvinkin tulla syömään myös ”oikeata” ravintolaruokaa.

Myös seurueemme kolmea jälkiruoan syöjää kohtaa iloinen yllätys. Suklaafondant on juuri toivotunlainen, jäätelöpallo tarjoillaan maukkaan kreemipallukan kera. Siis makoisaa alusta loppuun, unohtamatta talon punaviiniä, joka ainakin pizzan kera istuu oikein mainiosti.

Palvelu on toimivaa, ei mitään maailmoja mullistavaa, mutta perusystävällistä, sellaista josta jää neutraali mielikuva ja jota ei oikeastaan edes ajattele.

Joka tapauksessa suositan ehdottomasti. Mamma Rosa on paikkansa Helsingin mainitsemisen arvoisten ravintoloiden listalla ansainnut. Näillä vuosilla ei vielä vanhimpien seuraan ole asiaa, mutta kyllä tässä jo klassikosta on kyse.

Ruoka: 4
Tunnelma: 3+
Palvelu: 3+

Kokonaisuus: 3+

Metsän makuja

Kirjoitettu 27 syyskuun, 2015 by Kaisa

Kati Nappa & Simo Moisio: Metsän makuja
Otava 2005, 2015

Metsän makuja on teos, joka sopii monenlaiselle käyttäjälle. Niin niille, jotka nauttivat metsistä marjan- ja sienenmetsästysretkineen kuin niille, jotka mieluummin hankkivat nuo metsiemme aarteet valmiiksi kerättyinä kaupoista tai toreilta. Myöskään erityisiä ruoanlaittotaitoja ei tarvita, sillä ohjeista valtaosa on helppoja sekä yksinkertaisia. Lisäksi kirja sisältää huomattavan laajasti tietoa niin marjojen ja sienten sisältämistä vitamiineista kuin niiden hyödyistä muutenkin keruu-, säilöntä- ja käsittelyvinkkejä unohtamatta, joten lähes yhtä lailla kuin keittokirjana sitä voi pitää terveellisyydestä täyteläisenä tietokirjana. Tutuiksi tulevat puolukka, mustikka, vadelma, karpalo, lakka, juolukka, pihlajanmarja, tyrni sekä variksenmarja, lähes kaksikymmentä ruokasientä ja muutama luonnonyrtti.

Mitä kirjan reseptiikkoihin tulee, niitä tutkaillessa on mielenkiintoista huomata, kuinka erityyppisiin ruokiin samatkin marjat sopivat mainiosti. Ohjeita löytyy aina aamu- ja välipaloista kokonaisiin aterioihin, jälkiruokiin ja leivonnaisiin. Siis sangen kattavaa.

Enemmän kuin monikaan muu keittokirja Metsän makuja pistää ajattelemaan. Me suomalaiset olemme erittäin etuoikeutettuja asuessamme täällä marjametsien keskellä, jossa hyvänä vuonna yksin puolukkaa kasvaa sata kiloa jokaiselle meistä. Kuitenkin terveellisyydessään kullankalliiden metsämarjojen käyttömme hedelmiin ja hedelmävalmisteisiin nähden on sangen pientä, vain noin kymmenesosan luokkaa. Kun marjoja suositellaan syötäväksi 100 grammaa päivittäin, joka vuositasolla tarkoittaisi 36 kiloa, suomalainen jää keskimäärin 8,3 kiloon. Myös itse tunnen piston sydämessäni, kun koko satoajan olen jälleen suunnitellut marjanpoimintaretkeä, joka on kuitenkin jäänyt toteutumatta – eikä suinkaan ensimmäistä kertaa. No, ensi vuonna teen parannuksen – ja tänä vuonna monta retkeä kaupan pakastealtaalle. Ja onhan minulla sellainen ahkerasti marjastava äitikin…

Käytännön kokemusta reseptien osalta minulla on teoksesta vielä niukasti. Kokeiluun ovat ehtineet ainoastaan punainen tuorepuuro sekä mantelikuorrutetut puolukkamuffinssit. Molemmat löytyivät ensimmäisestä, eli puolukkaluvusta, joten mielenkiintoista tehtävää kirjan parissa riittää varmasti pitkään.

Suosittelen suuresti, sekä Metsän makuja -teosta että itse metsääkin. Olen iloinen, että perehdyin tähän kirjaan.

Marjoja, muffinsseja ja marjamuffinsseja

Kirjoitettu 24 syyskuun, 201524 syyskuun, 2015 by Kaisa

Senhän piti mennä niin, että kesällä ei ole aikaa laittaa ruokaa tai viettää rauhallisia kotiviikonloppuja… Niinhän se menikin. Mutta syksyllä… Se näyttäisi menevän aivan samalla tavalla – jos ei aikataulullisesti hieman tiukemminkin, kun töissäkin kuitenkin pitäisi ehtiä käymään. No juu, pääasia että elämä on mukavaa. Eiköhän noita viikonloppujen koti-iltojakin vielä tule, ja ateriapostauksia…

Koska vapaa-aikaa ei siis ole liikaa – ja meillä on nykyään iso pakastin – aloitin jo hyvissä ajoin valmistautumisen tuleviin suuriin juhliimme, Tupaantulijaisiin vol. 2, leipomalla muffinsseja niin suolaiseen kuin makeaankin makuun. Tarkoituksenani on h-hetkellä täydellistää puolukkaversiot jo tutuksi tulleella suolaisella kinuskikastikkeella ja pinaattiset taas jonkinlaisella tuorejuustokuorrutteella, mutta jaan ohjeet jo tässä vaiheessa, sillä olivat nämä hyviä näinkin. Lisäksi esittelen jälleen yhden tuorepuuron, näihin kun olen tällä hetkellä kovastikin koukussa.

Marjaisat reseptit ovat peräisin Metsän makuja -keittokirjasta, jonka esittelen varmasti jo seuraavassa postauksessani ja johon tutustumista suosittelen suuresti, niin iloinen olen itse tästä kirjallisesta metsäretkestäni. Ja pinaattimuffinssit, näiden pariin minut ohjasi maitomestarimme Valio.

Metsäretkiä, marjoja ja muffinsseja toivotellen!

Pähkinäkuorrutetut puolukkamuffinssit

12 isoa tai 18 pienempää muffinssia

4,5 dl sämpyläjauhoja (minä korvasin sekoittamalla 2 dl vehnäjauhoja ja 2,5 dl grahamjauhoja)
1 dl sokeria
2,5 tl leivinjauhetta
1 tl inkivääriä
3 dl (noin 200 g) puolukoita
2 kananmunaa
2 dl piimää
1 dl juoksevaa tai sulatettua margariinia / voita

Kuorrutus:
vajaa 1 dl pähkinärouhetta tai mantelilastuja
2 rkl sokeria
1 rkl sämpylä- tai vehnäjauhoja
1 tl inkivääriä
1,5 rkl juoksevaa tai sulatettua margariinia / voita

(Tarjoiluun:
kinuskikastiketta)

Tee ensin kuorrutus sekoittamalla kuorrutuksen aineet hyvin keskenään.
Sekoita sitten toisessa kulhossa taikinan kuivat aineet ja lisää joukkoon tuoreet tai jäiset puolukat.
Vatkaa kananmunat kevyesti ja lisää niiden joukkoon piimä ja juokseva rasva. Sekoita seos kuivien aineiden joukkoon nopeasti vaivaamatta, ettei taikina sitkisty.
Jaa taikina voideltuihin muffinssivuokiin tai paperivuokiin. Nosta jokaisen muffinssin päälle kuorrutusta ja paina sitä pikkuisen, jotta se uppoaa taikinaan.
Kypsennä 200-asteisessa uunissa 15-18 min. koon mukaan.
Tarjoile sellaisinaan tai kinuskikastikkeella kruunattuna.

Pinaattimuffinssit

15 pientä muffinssia

50 g pinaattia
50 g voita
180 g salaattijuustoa
2 dl maitoa
2 kananmunaa
4 dl vehnäjauhoja
2 rkl kauraleseitä
2 tl leivinjauhetta

Pinnalle:
2 rkl kurpitsan- / pinjansiemeniä

Huuhtele ja valuta pinaatit lävikössä. Sulata voi, anna jäähtyä.
Mittaa tehosekoittimeen pinaatinlehdet, voisula, salaattijuusto, maito ja kananmunat. Sekoita tasaiseksi seokseksi. Tämä onnistui hyvin myös sauvasekoittimella.
Yhdistä kuivat aineet kulhossa.
Yhdistä pinaatti- ja jauhoseokset nuolijalla kevyesti nostellen. Sekoita vain sen verran, että taikinasta tulee tasaista.
Jaa taikina vuokiin. Ripottele pinnalle kurpitsan- tai pinjansiemeniä.
Paista 200 asteessa uunin alaosassa noin 17 min. tai kunnes muffinssit ovat kypsiä.

Punainen tuorepuuro

2 annosta

2 dl (puolukka)survosta (itse käytin mustikka-vadelmaseosta)
0,75 dl ruskeaa tai tavallista sokeria
1 dl talkkunajauhoa
0,25 dl pellavansiemenrouhetta
0,25 dl ruiskorppurouhetta tai ruishiutaleita
2 tl vaniljasokeria
1,5 dl viiliä, jogurttia, piimää tai kevyt kermaviiliä

Pinnalle:
juoksevaa hunajaa
0,5 dl viiliä, jogurttia, piimää tai kevyt kermaviiliä
kokonaisia marjoja

Sekoita kaikki aineet keskenään ja anna turvota hetken aikaa kylmässä. Tarkista maku.
Jaa tarjoiluastioihin.
Sekoita hunaja valitsemasi lisukkeen joukkoon ja jaa se annosten pinnalle. Koristele marjoilla.

Huom! Kun valmistat tuorepuuron aamupalaksi, sekoita kaikki aineet edellisenä iltana ja anna puuron turvota yön yli jääkaapissa.

Tunnelmallisia makuja ravintolamaailmassa luku 21: Ravintola King’s Crown

Kirjoitettu 21 syyskuun, 2015 by Kaisa

Kuopio on ihastuttava kaupunki; erityisesti kesällä, mutta erotuksena moniin muihin kivoihin suomalaisiin KESÄkaupunkeihin, se vaikuttaa mukavalta muulloinkin – ja varsinkin silloin, kun saa asustaa hotellissa, jossa ”yllättäen” kohtaa aamiaispöydässä suurimman osan rakkaita sukulaisiaan ja tietää, että kohta päästään niihin maailman parhaisiin juhliin, eli häihin. Mutta juu; kyllä Kuopio on oikeasti kiva kaupunki, ihan sellaisenaan.

Muutama vuosi sitten teimme kesäretken Kuopioon. Kuten sanottu tämä vierailu jätti monenlaisia mukavia muistijälkiä ja näinpä esimerkiksi häiden aattoillaksi ravintolaa valikoidessamme poimimme joukosta sen yhden, johon viime kerralla olimme saaneet suosituksen. Hyvä suositus, pistänpä siis kiertoon.

Kuninkaankadulla maukasta valtikkaa heiluttaa musiikkikahvilaksi itsensä tituleerannut ravintola King’s Crown. Jo ulkopuolella vierailijat vastaanottavilla musiikkimiekkosilla on tietysti osansa asiaan, mutta ilman heitäkin paikan atmosfääri on sangen musiikillinen teemaan sopivine taustatahteineen ja pienine yksityiskohtineen. Varsin miellyttävää.

Runsaasti alku-, pää- ja jälkiruokavaihtoehtoja sisältävä ruokalista vaikuttaa kattavalta, joskin tämänkertaiset mielihalumme tekevät valinnasta helppoa. Minä suunnittelen itselleni salaattibaarista sopivan version Aleksin taas päätyessä talon burgeriin, ekstrapekonilla. Ranskalaiset vaihtuvat lisäkesalaattiin.

Itse olen annokseeni erityisen tyytyväinen, vaikka 18,90€ salaatista ehkä hiukkasen kalliilta tuntuukin. Kahdesta vaihtoehdosta valitsen salaatin pohjaksi monipuolisen vihersalaatin, päätäytteiksi paistettua lohta, jättiravunpyrstöjä sekä parsaa ja kastikkeeksi limeraitaa. Tästä yhdistelmästä todettakoon, että maut ovat vähintäänkin balanssissa. No, itsehän minä tämän suunnittelinkin. Aleksin tilanne on astetta heikompi chilimajoneesin jäädessä pitkälti mauttomaksi, pekonin juuri ja juuri paistetuksi ja lisäkesalaatin kastikkeettomaksi. Lopputulos on vain ”ihan hyvä”.

Mitä jälkiruokiin tulee Aleksi taitaa tällä kertaa viedä voiton fondanttinsa kera. Hiukan kateellisena katselen lusikan suklaalähteessä aikaansaamaa purkausta omaa kahden pallon annostani popsiessani, vaikka Peltolan jäätelöt toki maukkaita ovatkin. Varsinkin mangojäädyke miellyttää, suklaajäätelöä taitaa leimata se lajilleen tavanomainen, tylsyys.

Siis suosituksen arvoinen makumatka kaiken kaikkiaan; letkeän rento, hintatasoltaan keskiverto, kun kaksi ihmistä ruokailee pää- ja jälkiruoat hintaan 50,80€. Kun edellä kerrottuun lisätään parin vuoden takainen sekä ehdottoman mainitsemisen arvoinen ravintolakokemuksemme tästä kalakukkojen kaupungista, on vähintään yksi asia saanut selvyytensä: osaavat ne muutakin valmistaa, kuin niitä lentäviä leipomuksia.

Ruoka: 3+
Tunnelma: 3+
Palvelu: 3+

Kokonaisuus: 3+

P.S. Se toinen ravintola kantoi muuten nimeä Kummisetä.

Tunnelmallisia makuja ravintolamaailmassa luku 20: Ravintola Sandro – toinen kerta toden sanoo

Kirjoitettu 15 syyskuun, 2015 by Kaisa

Kun suuntaamme ravintola Sandron paljon puhutulle sunnuntaibrunssille, ovat odotukseni kieltämättä korkealla; muutama vuosi sitten koettu lounas on jättänyt makumuistiini herkullisen merkinnän, enkä sen koommin muista kuulleeni paikasta poikkipuolista sanaa, kehuja kylläkin.

Sitten viime kokemani huippusuosittu, alkuvuodesta 2013 avautunut Sandro on laajentanut toimintaansa ja käsittää nykyään kaksi ravintolaa, kun Kallion keidas on saanut rinnalleen Eiran Tehtaankadulla sijaitsevan vastaavanlaisen. Tämänkertainen vierailumme kohdistuu viimeksimainittuun, jossa tunnelma tuntuisi olevan pitkälti esikoisen kaltainen: tiivis ja täyteläinen, värikäs aina sisustuksesta lautaselle päätyviin ”asioihin” asti. Johtuneeko sitten Eiran ja Kallion vai brunssin ja lounaan välisestä erosta, en osaa sanoa, mutta tällä kertaa yleisilmapiiri on huomattavasti lounashetkeämme rauhallisempi, vaikka tyhjiä paikkoja on taaskin turha etsiä. Ilman varausta ei tänne kannata pyrkiä, eikä myöskään mikäli tavoitteena on nauttia intiimistä, kahdenkeskisestä ravintolatuokiosta, sillä hajurakoa naapuriin ei täällä pahemmin tunneta. Ehkäpä muutaman pöydän vähennys toisi hieman lisämukavuutta näin asiakkaan näkökulmasta…

Ruoka, joka Sandrossa noudattelee lähinnä pohjoisafrikkalaista ja lähi-itämaista linjaa, täyttää odotukset tai oikeammin jopa ylittää ne, sillä lounaskokemuksen perusteella, en osannut odottaa näin kattavaa jälkiruokavalikoimaa, joka käsittää kahdenlaista juustokakkua, suklaakakkua, omenapiirakkaa, rahkaa sekä Rocky Road -tyyppistä herkkua, joiden lisäksi löytyy kattava valikoima juustoja sekä herkkuja erikoisruokailijoiden tarpeisiin.

Ennen jälkiruokia tulevat kuitenkin salaatit, tahnat, leivät ja kasvikset, joiden runsaus jo yksin riittäisi tekemään tästä brunssista käymisen arvoisen, puhumattakaan siitä, kun palettiin lisätään lämpimät ruoat. Pitkään haudutettu lammas on suussasulavaa, lohen kuorrutus maukkaampaakin maukkaampaa, kasvismunakas sekä linssit toimivat myös. Kun näiden lisäksi hintaan (26,50€) kuuluvat vielä kahvi, minttutee sekä lasi kuohuvaa alkaa paketti olla aika lailla täydellinen. Samalla ajatus Lähi-idän keittiöstä sinä maailman parhaana saa taas mielessäni vahvistusta. Tänne on tultava uudestaan!

Ainoana miinuksena mainittakoon paremmin juomaan kuin syömään paikalle saapunut naapuripariskuntamme, jota luonnollisesti ei voida laittaa ravintolan piikkiin, kuten ei myöskään sitä, että kotimatkan saa taittaa tuli-syötyä-hieman-liikaa -olotilassa. Tai voipas: tekevät liian hyvää ruokaa!

Suositus siis selkeä.

Ruoka: 5
Tunnelma: 3+
Palvelu: 4

Kokonaisuus: 4

Aamuihminen

Kirjoitettu 14 syyskuun, 2015 by Kaisa

Minä olen todellinen aamuihminen. En oikeastaan ikinä herää kellon soittoon – vaan jo tuntikausia aikaisemmin – ja aamun ensihetket ovat minulle ehkä niitä kaikista hedelmällisimpiä aikoja, mitä luovuuteen tulee. Samoin liikuntasuoritukseni sijoitan oikeastaan poikkeuksetta aamuun.

Siitäkin huolimatta, että aamuisin minulla ei koskaan ole kiirettä, minuuttiaikataulutettua aamuohjelmaa pidän suoranaisena kauhukuvana, haluan asioiden tapahtuvan melko samalla tavalla; samanlainen aamupala – toki lukuisine hieman poikkeavine variaatioineen – Helsingin Sanomien seurassa Aleksin viettäessä vielä laatuaikaa höyhensaarilla, sitten erilaisia kirjoitustöitä ja tämän jälkeen päivästä riippuen joko töihin, kuntoilemaan tai muihin rientoihin. Näin ne seuraavat toisiaan, ihastuttavat, rutiinientäyteläiset aamuni.

Aamupalani keskeiset elementit ovat vuosia olleet jogurtti, erilaiset kuitujen lähteet sekä hedelmät, puuroista olen pitänyt aina. Huolimatta jo melko pitkään suosiotaan kasvattaneen raakaruokailun puitteissa vahvasti esilletuoduista tuorepuuroreseptiikoista en ole tullut kokeilleeksi ”virallista”, siis jääkaapissa yön yli, tapaa valmistaa sitä, vaan sekoittanut jogurttiini mitä milloinkin ja syönyt suihini samoin tein. Nyt asiaan on tullut muutos ja jo joitakin viikkoja olen metsästänyt herkullista tuorepuuroreseptiä, sangen vaihtelevin lopputuloksin. Samalla olen löytänyt tieni chia-siementen ihmeelliseen maailmaan ja todella tykästynyt noihin superterveellisiin pikkuruisiin muodonmuuttajiin.

Koska kyseessä on niin sanottu uuselintarvike, toisin sanottuna tuote, jonka käyttö ihmisravinnoksi on ollut vähäistä EU-alueella ennen toukokuuta 1997, suositellaan chian siemeniä käytettäväksi maksimissaan ruokalusikallisen verran vuorokaudessa – ymmärtääkseni lähinnä tuotteen vähäisen tutkimuksen vuoksi. Niin tai näin, itse uskon tämän tuotteen terveellisyyteen, mutta ehkäpä ruokalusikallista enempää ei päiväänsä tarvitsekaan yrittää sulloa, vaikutukset varmasti saavutetaan suhteellisen pienelläkin määrällä.

Eipä siis muuta, kuin chia-siementen kanssa leikittelemään!

Tässä muutama resepti, joista kaksi ensimmäistä löytyivät Karita Tykän Hyvää huomenta -raakaruokakeittokirjasta, kolmannen mukailin Uusia tuulia -blogin tarjoilemasta ohjeistuksesta. Kirjasta sen verran, että sen raikkaus vaatii ehdottomasti tulevaisuudessa tarkempaakin huomioimista, mikä sopii hyvin siihen, että ajatus raakaruoan valmistamisesta on alkanut kiehtoa ja kiinnostaa minua huomattavasti entistä enemmän. Näissä merkeissä tulen siis varmasti kirjoittelemaan vastaisuudessakin.

Kätevä kaurapuuro

1 annos

kaurahiutaleita
chiansiemeniä
mieleistäsi maitoa

Lisäksi:
kuivahedelmiä, kookosrouhetta, marjoja, kanelia, vaniljaa, raakakaakaota jne.

Kaada kannelliseen purnukkaan noin desi kaurahiutaleita. Lisää ruokalusikallinen chiansiemeniä ja sekoita. Kaada päälle maitoa sen verran, että hiutaleet peittyvät selvästi. Lisää mieleisesi lisukkeet ja sulje kansi. Jätä jääkaappiin yöksi.
Aamulla lisää halutessasi maitoa, sekoita ja nauti.

(Mustikka)hillo

reilu 2 dl valmista hilloa

2 dl mustikoita tai muita marjoja (itse tein sekoituksen mustaherukoista, mansikoista ja vadelmista)
1 rkl vettä
2 rkl chiansiemeniä
0,5 tl jauhettua vaniljaa
1 tl limetin mehua
0,5 rkl hunajaa

Pane marjat puhtaaseen kannelliseen lasipurkkiin, riko haarukalla ja lisää joukkoon vesi. Lisää joukkoon loput raaka-aineet ja sekoita huolellisesti. Sulje kansi ja pane jääkaappiin hyytymään. Chia sakeuttaa hillon hyytelöityessään.

Huom! Voit käyttää pakastettuja tai tuoreita marjoja, lisää tuoreiden kanssa noin 2 rkl vettä.

Vaniljainen tuorepuuro

1 annos

1 dl kaurahiutaleita
1 rkl chia-siemeniä
0,5 tl vaniljajauhetta
2 rkl maustamatonta jogurttia
1,5 dl (manteli)maitoa
lisukkeita oman maun mukaan, itse kokeilin Pirkan marja-gojimarjasekoitusta, joka toimi mainiosti

Sekoita edellisenä iltana kulhossa kaurahiutaleet, chia-siemenet ja vaniljajauhe. Lisää jogurtti ja maito ja sekoita tasaiseksi. Anna puuron turvota jääkaapissa yön ylitse. Tarjoile aamulla esimerkiksi hedelmien, marjojen, pähkinöiden ja/tai hunajan kera. Myös lakattoman lakkahillo sopii hyvin tuorepuurolle kumppaniksi.

Hellannupit kaakkoon

Kirjoitettu 10 syyskuun, 2015 by Kaisa

Lauri Tähkä: Hellannupit kaakkoon
Otava, 2015

Täytyy myöntää, että tällainen keittokirja, jonka reseptien takaa löytyy muusikko tai yhtä lailla joku muu täysin ruokaympyröiden ulkopuolelta tuleva julkisuuden henkilö, herättää minussa aina tietynlaisen varauksen. Sitä miksi näin on, en oikeastaan osaa sanoa, sillä lopulta nämä kirjat ovat useimmiten osoittautuneet mukaviksi vaihtoehdoiksi. Ohjeet ovat selkeitä, helppoja ja letkeitä, lopputulokset usein herkullisia. Ei välttämättä mitään viiden tähden gourmet-ruokaa, mutta väliäkös tuolla, tällaisiin tarpeisiin on helppo löytää omat teoksensa.

Tuore tapaus keittokirjarintamalla on Hellannupit kaakkoon, jossa keittotaitojaan esittelee muusikko ja lauluntekijä Lauri Tähkä. On hauska huomata, kuinka paljon henkilöstä oikeastaan kertookaan hänen tapansa laittaa ruokaa. Tähkä tuntuisi olevan terveellisen ruoan ystävä; kasviksia ja keittoja on paljon ja useiden reseptien kohdalla neuvotaan, kuinka niistä saa luotua kevyempiä versioita. Mutta ei tämä kuitenkaan mikään fitness-kirja ole, herkkuja sekä raskaampia liharuokia löytyy yhtä lailla. Siis toisin sanoen mukavan monipuolinen kattaus.

Hellannupit kaakkoon -teoksen lähtökohtana on miehen omien sanojen mukaan ollut ”enemmänkin tekemisen ilo ja rakkaus ruokaan kuin huippukikkailu tai supertaidokas osaaminen”. Mielestäni tämä pyrkimys tulee hyvin ilmi teosta lukiessa ja sen parissa puuhaillessa. Laurin omat ruokamuistot ja monessa kohtaa esiintuotu pohjanmaalaisuus tekevät siitä persoonallisen rakastavaisten madekeittoineen, unohtelijan rucola-uuniperunoineen ja ropsuineen. Viimeiseksi jätetty eräänlainen ylistys Nutellalle taas taitaa olla esimerkki ruoanlaiton ja reseptien luomisen yhtäläisyyksistä laulujen kirjoittamiseen… Mainittakoon vielä, että ei Tähkältä osaamistakaan puutu, löytyyhän taskusta myös ravintolakokin koulutus.

Mitä käytännön kokemuksiini tulee olen nyt testannut Förintien avokado-jokirapuleipää, poro-mozzarellaleipiä sekä täytettyjä munakoisoja. Kaikkia hyvällä menestyksellä. Näiden lisäksi Aleksi valmisti herttuan makaronilaatikkoa, joka toimi sekin oivallisesti.

Uskallan siis suositella ja ulottaa suositukseni kotikokeille sangen laajalla skaalalla: nuorille ja vanhoille, enemmän ja vähemmän ruoanlaittokokemusta omaaville, herkuttelijoille ja hieman kevyempää ruokavaliota suosiville. Laurin kanssa kannattaa kääntää hellannupit kaakkoon.

P.S. Näin keitto-ihmisenä odotan erityisesti tarkempaa tutustumista teoksen laajimpaan, ”nesteytystä”-osioon, jossa esitellään muiden muassa kolme erilaista sipulikeittoa. Näitä täytyy päästä vertailemaan…

Päivällinen Laurin lailla, Tähkän tyyliin – gerberoiden katveessa

Kirjoitettu 8 syyskuun, 201527 joulukuun, 2015 by Kaisa

Vaikka kesä tänä vuonna harmillisen lyhyeksi jäikin, taitavat suomalainen sielu ja ruumis olla siihen tapaan rakennettu, että syyskuun saapuessa pimenevine iltoineen, tuntuvat syksyiset enemmän arkiset ja paremmin viileneviin olosuhteisiin sopivat asiat jälleen omalla tavallaan miellyttäviltä. Illat omassa lämpimässä kotikolossa muuttuvat laatuajaksi, kynttilät ja kääriytyminen vilttiin pieniksi luksusmomenteiksi. Vapaapäivän viettää mielellään keittiössä, mielessään illallinen, jolla tehdä arjesta juhlaa.

Näinpä tein minäkin ja tällä kertaa innoittajanani toimi kukapa muukaan kuin Jarkko Tapani Suo, joka paremmin Lauri Tähkänä tunnetaan. Täytyy myöntää, että aivan heti en olisi osannut miestä keittokirjailijaksi veikata, mutta hyvinpä tuntuu sujuvan häneltä ruoankin kanssa taiteilu. Ateriamme maittavien alku- sekä pääruokien reseptit löytyivät nimittäin Tähkän tuoreesta opuksesta Hellannupit kaakkoon. Jälkiruoka, meille niin kovin mieluisa pappilan hätävara, sen sijaan syntyi Reseptikuningatar Kaisa Sillanpään Tähteistä tähdiksi -keittokirjan ohjeistuksen mukaan. Hyvää ja vielä entistäkin helpompaa sekä ekologisempaa, kun meille tutun tavan vastaisesti herkku valmistui tällä kertaa ilman uunia. Kerrottakoon lisäksi, että porkkanakakun pohjapalat toimivat tässä vallattoman hyvin, samoin samaisen kakun valmistuksen yhteydessä ylitse jäänyt kinuskikastike.

Toivottelen onnellisia arki-iltoja kynttilänvalossa. Pimeyden karkottaminen on yllättävän helppoa ja palkitsevaa; hymy toiselta riittää, silloin tällöin kotiin saattaa kävellä myös kaunis kukkapuketti.

Poro-mozzarellaleivät

2 annosta

50 g kylmäsavustettua poroa
0,5 rkl kurkkusalaattia
75 g kermaviiliä
pieni nippu tuoretta lehtipersiljaa
salaattia maun mukaan
muutama siivu mozzarellaa
rucolaa
2 viipaletta valinnaista leipää

Hienonna poro. Sekoita poro, kurkkusalaatti, kermaviili ja hienonnettu lehtipersilja keskenään.
Asettele leipäviipaleille salaattia, poroseosta ja mozzarellaviipaleet. Kruunaa rucolalla.

Täytetyt munakoisot

4-6 annosta

3 keskikokoista munakoisoa
450 g maustamattomia kanasuikaleita
1 sipuli
2 rkl oliiviöljyä
70 g tuoretta pinaattia
25 g kapriksia
200 g fetajuustoa (osan voit korvata mozzarellalla)
mustapippuria
suolaa
juustoraastetta

Pese ja halkaise munakoisot. Levitä ne uuninkestävään astiaan tai pellille leivinpaperin päälle.
Ripottele suolaa halkaistujen munakoisojen päälle ja itketä niitä noin 20 min. Siirrä sitten munakoisot 200-asteiseen uuniin 15 minuutiksi.
Valmista täyte. Hienonna sipuli, pinaatti sekä kaprikset, kuutioi feta.
Freesaa sipuli pannulla oliiviöljyssä ja paista kanasuikaleet siinä. Lisää muut ainekset.
Koverra paistetut munakoisot, lisää sisus pannulle täytteen joukkoon ja sekoita.
Mausta suolalla ja mustapippurilla.
Annostele täyte munakoison puolikkaille. Lisää päälle juustoraaste ja kypsennä munakoisoja 200-asteisen uunin keskiosassa noin 25 min.

Pappilan hätävara

2 annosta

2 dl pullaa tai kuivakakkua paloina
0,4 dl maitoa
0,2 tl vaniljasokeria
0,8 dl kuohukermaa / vaniljajäätelöä
0,2 rkl sokeria (mikäli valitset yllä olevista kuohukerman)
0,5 dl hilloa (osan tästä korvasin pakastamallani itsetehdyllä kinuskikastikkeella)

Kostuta pulla- tai kakkupalat vaniljasokerilla maustetussa maidossa.
Mikäli käytät kuohukermaa, vaahdota se ja mausta sokerilla. Muuten paloittele vaniljajäätelö.
Kokoa kerroksittain kaikki ainekset jälkiruokamaljoihin tai laseihin ja anna maustua jääkaapissa hetki ennen tarjoilua.

Mummoilua ja makumuistelua

Kirjoitettu 6 syyskuun, 201510 syyskuun, 2015 by Kaisa

Syksy. Aikaa pimenevien iltojen, aikaa kotitouhujen, aikaa hillopurkkien ja viimeisten kesän makujen. Hillohiiri on innoissaan!

Tällä kertaa esittelen teille kaksi tapaa säilöä kesäisiä herkkuja talvivarastoihin sekä muutaman jatkokäyttötavan näille aikaansaannoksilleni. Minulle nämä maut ovat jo lapsuudestani tuttuja ja mielessäni ne yhdistyvät vain ja ainoastaan omiin mummi-ihmisiini. Molemmat ovat valmistukseltaan helpompaakin helpompia, joten on hassua, että ne päätyivät käytännön toteutukseeni vasta nyt. No, ehkä pitää olla jo lähellä 35 ikävuotta, että tällaisiin mummo-juttuihin tuntee kutsumusta lähteä mukaan…

Lisäksi tähän yhteyteen sopii mielestäni mainiosti myös ohje vallan maukkaaseen porkkanakakkuun, jota tarjoilin vieraillemme viime viikonloppuna. Jotenkin porkkanakakkukin kuulostaa sellaiselta mummola-materiaalilta, vaikka ainakaan tämä Kodin Kuvalehdestä silmään pistänyt ohje ei miltään retroruualta lopulta tuntunutkaan.

Muistoissani – ja yhä edelleen – lakattoman lakkahillo sijoittuu Kätkänjoelle Lea-mummin pöydän ääreen, mummon kurkkuja sen sijaan valmisti Tuulikki Helsingissä sekä Suomenniemellä. Ohjeen valkosuklaa-kermahyytelöön löysin Kotilieden ruokatoimittajien kokoamasta Maan parhaat : herkkuja Suomesta -keittokirjasta, kurkkuja taas käytin lisänä Lauri Tähkän ideoimia ”Förintien avokado-jokirapuleipiä”, joiden ohje valikoitui toteutukseni alle miehen Hellannupit kaakkoon -keittokirjaa selaillessani. Monipuolinen mies tuo Pohjanmaan poika; kirjaan tulen palaamaan hyvinkin pian tarkemmin…

Onnea ovat makumuistot – sekä tietenkin mummit ❤

Lakattoman lakkahillo

(jonka hassun nimen merkityksen ymmärsin vasta vuosia tätä herkkua popsittuani, vaikka maku sangen lakkamainen onkin – siis ainakin karviais-porkkanahilloksi)

500 g porkkanoita
1 l (vihreitä) karviaisia
300-400 g hillosokeria
Kuori ja raasta porkkanat. Laita raaste perattujen karviaisten kanssa kattilaan. Lisää tilkka vettä, mutta vain tilkka, sillä kiehuessa raaka-aineista lähtee hyvin nestettä.
Kypsennä miedolla lämmöllä noin tunti eli kunnes ainekset ovat kunnolla pehmeitä. Soseuta ja lisää hillosokeri. Keitä vielä noin 10 min.
Säilö puhdistettuihin, kuumennettuihin lasipurkkeihin.

Valkosuklaa-kermahyytelö

20 ”shottia” / 4 isompaa annosta

2 liivatelehteä
2 dl kuohukermaa
1 kanelitanko
4 rkl sokeria
100 g valkosuklaata
4 dl piimää

Pinnalle:
marjoja tai hilloa oman maun mukaan

Laita liivatelehdet kylmään veteen ja anna liota 10 min. Paloittele valkosuklaa.
Kiehauta kerma ja kanelitanko, anna seisoa 5 min. Poista kanelitanko ja sekoita joukkoon sokeri ja paloiteltu valkosuklaa.
Purista liivatelehdistä vesi ja sulata ne valkosuklaa-kermaseokseen. Kaada seos piimään ja sekoita tasaiseksi.
Jaa seos tarjoiluastioihin ja anna hyytyä jääkaapissa vähintään 4 tuntia tai yön yli.
Koristele hyytyneet annokset marjoilla tai hillolla.

Mummon- eli hölskytyskurkut

1 iso kurkku / 4 avomaankurkkua
2 rkl tilliä hienonnettuna
1 tl hienoa merisuolaa
2 rkl väkiviinaetikkaa
2 rkl sokeria

(Kuori) ja siivuta kurkku.
Nosta siivut purkkiin yhdessä muiden ainesten kanssa. Sulje purkki ja sekoita voimakkaasti.
Nosta kurkut jääkaappiin tekeytymään. Voit myös tarjoilla kurkkuja heti, mutta kylmässä seisoessaan niistä irtoaa nestettä ja ne maustuvat paremmin.

Förintien avokado-jokirapuleivät

4 annosta

4 viipaletta leipää oman maun mukaan
200 g jokirapuja
1 avokado
0,5 punasipulia
1 valkosipulinkynsi
2 rkl turkkilaista jogurttia
2 rkl kermaviiliä
1 rkl limen mehua
ripaus suolaa
ripaus mustapippuria

Koristeluun:
mummon kurkkuja / tuoreita yrttejä

Halkaise avokado, poista kivi, kuori ja kuutioi hedelmäliha kulhoon. Valuta ja lisää jokiravut.
Kuori ja hienonna punasipuli sekä valkosipulinkynsi. Sekoita sipulit sekä loput raaka-aineet avokado-rapuseoksen joukkoon. Mausta suolalla ja mustapippurilla.
Nostele seos (paahdettujen) leipäviipaleiden päälle ja koristele annokset haluamallasi tavoin.

Porkkanakakku ja suolainen kinuskikastike

14 annosta
Huom! Voit hyvin tehdä kakkupohjan jo edellisenä päivänä jääkaappiin tai jo aiemmin pakastimeen ja näin säästää aikaa tarjoilupäivän mahdollisille muille puuhille.

3 kananmunaa
2,5 dl sokeria
4 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
0,5 tl suolaa
2 tl kanelia
1 tl vaniljasokeria
1 dl kookoshiutaleita
0,5 dl maapähkinärouhetta
4 dl hienoksi raastettua porkkanaa
2 dl rypsiöljyä

Kuorrutus:
400 g maustamatonta tuorejuustoa
2,5 dl tomusokeria
3 rkl sitruunamehua

Suolainen kinuskikastike:
Mielestäni tätä oli huimasti liikaa, mutta toisaalta itse pakastin ylimääräisen tulevia herkkuhetkiä varten ja nyt on jo tullut todistetuksi, että kinuskikastike kestää hyvin pakastuksen.
2 dl kermaa
1 dl fariinisokeria
1 dl siirappia
0,5 tl suolaa
50 g voita
0,5 tl sormisuolaa

(Koristeluun:
saksanpähkinöitä)

Kuumenna uuni 200 asteeseen.
Kuori ja raasta porkkanat. Vatkaa kananmunat ja sokeri vaahdoksi.
Sekoita vehnäjauhojen joukkoon kuivat aineet.
Lisää kananmunavaahtoon vuorotellen öljyä, jauhoja ja porkkanaraastetta.
Kaada taikina irtopohjaiseen kakkuvuokaan (halkaisija noin 26 cm).
Paista uunin alatasolla 40-45 min. Kokeile kypsyyttä puutikulla; jos tikkuun ei jää taikinaa, kakku on kypsää. Anna kakun jäähtyä ja mikäli paistat sen jo etukäteen, jatka seuraavaan vaiheeseen vasta tarjoilupäivänä.
Tee sitten kuorrutus. Notkista tuorejuusto ja sekoita sen joukkoon siivilöity tomusokeri ja sitruunamehu. Laita kylmään odottamaan.
Laita kattilaan kerma, fariinisokeri, siirappi ja suola. Keitä kinuskia kasaan noin 8-10 min. niin, että se paksunee. Ota pois liedeltä. Lisää kylmä voi kuutioina. Sekoita hyvin.
Lisää hiukan jäähtyneen kinuskin joukkoon sormisuolaa niin, että osa sulaa ja osa jää kokonaisina hileinä joukkoon.
Levitä tuorejuusto kakun päälle ja reunoille. Valuta päälle runsaasti kinuskia. Halutessasi voit tarjota osan siitä erikseen, mutta mielestäni runsas päällikerros riittää mainiosti. Mikäli et halua valmistaa kinuskia jatkokäyttöä varten, voit hyvin valmistaa reseptistä vain puolikkaan annoksen.
(Koristele kakku saksanpähkinöillä.)