Tekijä: Kaisa

Ihanasti makea ja tulinen kurpitsaleipä sopii jouluun sekä joulunodotukseen – ja saa miettimään, miksi leipää ei tule leivottua useammin

Kirjoitettu by Kaisa

Oletko sinä niitä, jotka tykkäävät joka joulu kokeilla jotain uutta: tarjoilla laatikoiden sijaan perunakakkuja tai juuresmuffinsseja, korvata rosollin pikkelöidyillä punajuurilla tai jättää koko kinkun kauppaan? Minä en. Olen joulun suhteen vankkumaton – siitä kinkusta tosin olisin valmis luopumaan – ja meillä syödään aina sangen perinteinen jouluateria. Aika lailla samanlainen, johon olen lapsesta asti tottunut. Lähes joka joulu haluan kuitenkin tuoda pöytään yhden uuden kokelaan. Useimmiten ne tulevat ja menevät, hyvin harva on päässyt seuraavalle kierrokselle. Mutta aina on hauska antaa mahdollisuus.

Tänä vuonna ajattelin kutsua jouluvieraaksemme kurpitsaleivän, jonka testiversion leivoin pyhäinpäivän alkukeittomme kumppaniksi. Leipä on kurpitsan ansiosta ihanan pehmeä ja mehevä, kauniin värinen ja hiukan makea. Paahdetut siemenet tuovat siihen aivan erityistä makua. Alkuperäisessä, Viimeistä murua myöten -blogista löytämässäni ohjeessa, jota hieman toki muokkailin, taikinaan oli lisätty vielä chilihiutaleita, mutta jätin ne pois, koska halusin lastenkin pääsevän nauttimaan leivästä. Pinnalle uskalsin niitä kuitenkin jonkin verran ripotella.

Lopputulos hurmasi ja sai jälleen kerran ajattelemaan, miksi ihmeessä leivon leipää niin harvoin. Suosittelen siis ilman muuta kokeilemaan reseptiä. Nyt eletään parhaimman kurpitsakauden loppua, joten kokeilu kannattaa suorittaa piakkoin. Tai vaikka keittää leipään tuleva kurpitsasose valmiiksi ja pakastaa. Jos sitten jouluna haluaa tarjoilla uunituoretta.

Kurpitsaleipä

Huom! Voit valmistaa leivän joko kohottamalla sitä tunnin huoneenlämmössä tai yön yli hitaammin kohottamalla.

500 g kurpitsasosetta (noin 600 g pala kurpitsaa)
3 rkl auringonkukansiemeniä
1 pussi (11 g) kuivahiivaa (Jos valmistat yön yli taikinan, käytä vain puoli pussia.)
0,9 dl oliiviöljyä
3 rkl siirappia
11 dl vehnäjauhoja
(1 tl chilihiutaleita)
1,5 tl suolaa
3-4 rkl vettä

Pinnalle:
1 rkl seesam- tai oliiviöljyä
2 rkl tummaa siirappia
chilihiutaleita
kurpitsan- ja seesaminsiemeniä

Jos teet itse kurpitsasoseen, aloita sen valmistamisesta. Kuori ja paloittele kurpitsa. Keitä kypsäksi, valuta vesi ja soseuta.
Rouhi auringonkukansiemeniä hieman pienemmäksi veitsellä. Paahda kuumalla kuivalla pannulla, kunnes siemenet hiukan ruskistuvat. Varo kuitenkin polttamasta niitä.
Sekoita kurpitsasose, hiiva, öljy, siirappi ja jauhot leivontakulhossa. Vaivaa hetki ja lisää sitten auringonkukansiemenet, mahdolliset chilihiutaleet ja suola. Vaivaa taikinaksi käsin tai yleiskoneella. Vaivaa 5-10 min, kunnes taikina on kimmoisaa. Lisää vettä 1 rkl kerrallaan. Taikinan kuuluu olla melko pehmeää, ei liian jämäkkää.
Jätä taikina kohoamaan noin tunniksi pöydälle. Jos valitset yön yli taikinan ja käytät vähemmän hiivaa, nosta se jääkaappiin.
Letitä tai muotoile kohonnut taikina valintasi mukaan. Voit tehdä taikinasta myös sämpylöitä, mutta muista tällöin lyhentää paistoaikaa huomattavasti.
Peittele liinalla ja anna kohota vielä noin 20 min. huoneenlämmössä.
Sekoita öljy ja siirappi yhteen. Voitele leipä siirappi-öljyseoksella. Ripottele pinnalle siemeniä ja halutessasi chilihiutaleita.
Paista leipää 180-asteisen uunin keskitasolla noin 40 min.

Satokausikalenteri 2024

Kirjoitettu by Kaisa

Tuote saatu: Satokausikalenteri

Enää reilu kuukausi jouluun, puolitoista kuukautta vuodenvaihteeseen – ja uuden Satokausikalenterin käyttöönottoon.

Kun Satokausikalenteri tänä vuonna täyttää jo kymmenen vuotta, otan minä sen ensi kertaa käyttööni. Ihmettelen itsekin, miten tässä näin on päässyt käymään. Olenhan ollut tietoinen sen olemassaolosta ehkä jopa alusta alkaen, harkinnut sen hankkimista lähes yhtä monta kertaa. Mutta nyt se kuitenkin on vihdoin keittiössämme ja odotan innolla yhteistyömme alkua. Vähän olen sen sisältöäkin jo etukäteen kurkkinut, tarkistanut lopusta löytyvältä listalta muutamia sesonkeja, todennut sen taatusti juuri minun tarpeisiini sopivaksi. Tulen varmasti hyötymään kalenterista suunnattomasti.

Jos Satokausikalenteri on sinulle vielä tuntematon, lyhykäisyydessään sen idea on tuoda ensisijaisesti kotimaiset hedelmät ja vihannekset kotitalouksiin kalenterivuoden aikana satokausi-ajattelua mielessä pitäen. Näin kotiin kulkeutuvat kauppojen hevitiskien sen hetkiset hitit, jotka usein ovat sesonkiaikanaan myös hinnoittelultaan huokeimmillaan. Jokaisen kuukauden kohdalla on esitelty kunkin kuukauden hedelmät, vihannekset sekä juurekset ja valikoitu kuukauden kasvis. Lisäksi on erilaisia tieto-osuuksia sekä reseptejä. Lopusta löytyy laaja lista, jossa raaka-aineet on lueteltu aakkosjärjestyksessä, jossa on kerrottu niiden sesonki, säilytyslämpötila, etyleeni herkkyys tai tuottoisuus sekä raaka-aineen soveltuvuus FODMAP-ruokavaliota noudattaville henkilöille. Kalenterin 10-vuotis juhlavuonna esiin on nostettu kauppojen valikoiman ja tarjonnan lisäksi luonnonantimet, kuten villiyrtit, sienet ja kalat.

Itse olen jo pitkään suosinut satokausi-ajattelua ja todennut sen olevan liki välttämättömyys kasvispainotteista ruokaa suosivan kokin keittiössä. Toivottavasti mahdollisimman moni muukin osaisi tarttua tähän ajattelutapaan. Satokausikalenterin avulla tämä on tehty sen verran helpoksi, että uskon hieman vähemmänkin kasvisruokaa valmistavan onnistuvan sen avulla hienosti.

Siis lämmin suositukseni Satokausikalenterille, joka tulee varmasti vilahtelemaan blogissa, kunhan ensi vuoden puolelle päästään. Ja hei, omasi voit tilata täältä:

Satokausikalenteri 2024

Helppo ja herkullinen banaanileipä (tai kakku) on oiva hävikkiherkku

Kirjoitettu by Kaisa

Kukapa ei olisi joskus löytänyt itseään tilanteesta, jossa ensin mukavasti tummuneet banaanit alkavat jo näyttää siltä, että käytön olisi hyvä tapahtua pian. Tällaiseen tilanteeseen herkullisen vaihtoehdon tarjoilee banaanileipä, johon saa helposti uppoamaan reilut puoli kiloa banaaneja. Kakusta on helppo tehdä minun tyyliini vegaaninen ja näin monen ruokavalioon sopiva. Kaiken muun hyvän lisäksi taikina valmistuu yksinkertaisesti sekoittamalla eli tämä kakku onnistuu helposti vähän yksinkertaisemminkin varustetussa keittiössä. Sillä kakkuahan tämä ilman muuta on – vaikka leivästä puhutaankin.

Vegaaninen banaanileipä

8-10 annosta

3 (450 g) kypsää banaania
100 g margariinia
3 rkl aquafabaa eli kikhernetölkin lientä (Voit halutessasi korvata 1 kananmunalla, mutta silloin leipä ei tietysti enää ole vegaaninen.)
1 dl fariinisokeria
0,5 dl sokeria
3 dl vehnäjauhoja
2 dl kaurahiutaleita
(1 dl pekaanipähkinöitä)
1 dl rusinoita
2 tl vaniljasokeria
1 tl kanelia
1 tl kardemummaa
1 tl ruokasoodaa
1 tl suolaa

Pinnalle:
2 rkl siirappia
1 banaani
(0,5 dl pekaanipähkinöitä)

(Tarjoiluun:
kauravispiä)

Voitele litran vetoinen, suorakaiteen muotoinen leipävuoka.
Muussaa banaanit haarukalla. Sulata margariini. Vaahdota aquafaba sähkövatkaimella vaahdoksi omassa kulhossaan.
Sekoita kulhossa hieman jäähtynyt voisula, sokerit, vaahdotettu aquafaba (tai kananmuna) ja banaanisose.
Sekoita kuivat aineet keskenään ja kääntele taikinaan.
Kaada taikina vuokaan. Valuta leivän päälle siirappia ja koristele leipä halkaistulla banaanilla ja halutessasi pähkinöillä.
Paista banaanileipää 175-asteisen uunin keskitasolla noin 50 min. Peitä leipä tarvittaessa leivinpaperilla, jos se tummuu liikaa.
Anna banaanileivän jäähtyä ennen kuin irrotat sen vuoasta. Tarjoile esimerkiksi kauravispin kera.

Kurpitsarisotto

Kirjoitettu by Kaisa

Kuten olen useaan otteeseen tullut viime viikkoina todenneeksi, olen tällä kaudella tutustunut erityisen hyvin erilaisiin kurpitsoihin. Koska juuri nyt eletään kurpitsajuhlien kovinta sesonkia, tarjoilen teille jälleen yhden aiheeseen kuuluvan reseptin.

Kurpitsarisotto herätti itsessäni ensialkuun pienen epäilyksen. Lopputulos oli kuitenkin mainio, voin ilman muuta suosittaa kokeilemaan. Kurpitsarisotto toimii ihan sellaisenaan, varsinkin jos lisukkeeksi paahtaa siemenet ja pikkelöi pienen määrän kurpitsaa. Mikään ei tietysti estä tarjoilemasta sitä vaikkapa kanan tai kalan kumppanina. Pääasia, että tarjoilee.

Resepti voi ensisilmäykseltä vaikuttaa monimutkaiselta, kun vaiheita ja komponentteja on muutama, mutta kurpitsarisoton voi mainiosti valmistaa myös arki-illan iloksi. Tee tällöin vaan pikkelöidyt kurpitsakuutiot ja paahdetut siemenet etukäteen. Ja muutenkin vinkkinä, Meal prepping eli ruoan esivalmistelu, todella kannattaa. Lasagne valmistuu pikana, kun jauhelihakastike on tehty jo etukäteen, kasvikset voi pilkkoa jo edellisenä iltana, mitä ikinä niistä valmistuukaan ja niin edelleen. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, hyvin prepattu vielä sitäkin paremmin.

Kurpitsarisotto

4-6 annosta

700 g kurpitsaa
1 kasvisliemikuutio
4 salottisipulia
4 valkosipulinkynttä
2 rkl oliiviöljyä
3 dl risottoriisiä
8 dl kasvislientä
2-4 dl valkoviiniä maun mukaan (Viinin voit korvata 1 rkl valkoviinietikkaa.)
1 tl suolaa
mustapippuria
100 g parmesania (Tällä määrällä lopputulos on vallan juustoinen, ensi kerralla aion itse pienentää määrää hiukan. Kokeile.)
(loraus ruokakermaa)

Pikkelöidyt kurpitsakuutiot:
1 dl kurpitsaa (Voit erottaa määrän risottoon tulevasta kurpitsasta.)
0,75 dl vettä
0,5 dl etikkaa
0,25 dl sokeria
ripaus suolaa

Paahdetut kurpitsansiemenet:
2 dl kurpitsansiemeniä
1 rkl öljyä
ripaus suolaa

Halkaise ja kuori kurpitsa, kaavi siemenet ja rihmat pois lusikalla. Jos valmistat myös siemenet, erottele rihmat siemenistä ja huuhtele siemenet huolellisesti. Paloittele kurpitsa noin 2 cm:n kuutioiksi.
Koska risotto on parasta syödä tuoreena, aloita valmistamalla pikkelöidyt kurpitsakuutiot ja paahdetut siemenet. Ruoan valmistumisen nopeuttamiseksi voit hyvin valmistaa ne jo edellisenä päivänä.
Pikkelöityjä kurpitsakuutioita varten leikkaa edellä kuutioidusta kurpitsasta noin desilitran verran mahdollisimman pieniä kuutioita. Mittaa pieneen kattilaan vesi, etikka, sokeri ja suola. Keitä, kunnes sokeri on sulanut. Nosta pois liedeltä ja lisää kurpitsakuutiot kuumaan liemeen. Anna tekeytyä risoton valmistamisen ajan tai yön yli jääkaapissa.
Siemenet voit valmistaa joko uunissa tai pannulla. Kuivaa huuhdellut siemenet talouspaperilla. Uunissa valmistettaessa pyörittele joukkoon öljy ja kaada leivinpaperoidulle uunipellille. Paahda siemeniä 175-asteisessa uunissa 10–15 min. Vahdi siemeniä paiston ajan etteivät ne pääse palamaan. Mausta suolalla. Jos valmistat siemenet pannulla, paahda niitä öljyssä keskilämmöllä ja tarkkaille etteivät ne pääse palamaan. Mausta lopuksi suolalla.
Aloita risoton valmistus. Keitä edellä paloittelemasi 2 cm:n kurpitsakuutiot kypsiksi vedessä, johon on lisätty kasvisliemikuutio. Soseuta.
Kuori ja hienonna sipulit ja valkosipulinkynnet. Kuullota sipuleita oliiviöljyssä kasarissa miedolla lämmöllä noin 5 min. Lisää pannulle risottoriisi. Paista hetki riisiä kasarissa, kunnes se muuttuu läpikuultavaksi. Keitä samalla kasvisliemi omassa kattilassaan.
Kaada valkoviini kasariin ja anna sen imeytyä riisiin. Viinin imeydyttyä ala lisätä lämmintä kasvislientä noin desilitra kerrallaan riisin joukkoon. Pidä levy miedolla lämmöllä ja hämmennä hiljalleen koko ajan.
Jatka kasvisliemen lisäämistä, kunnes risotto on al dente eli pinnalta pehmeää, mutta sisältä vielä napakkaa, hieman pureskeltavaa. Tämä vie riisistä riippuen noin 15-25 min.
Raasta parmesan ja sekoita se risoton joukkoon. Jätä kuitenkin osa sivuun odottamaan ruokailuhetkeä. Sekoita joukkoon vielä kurpitsasose ja mahdollinen loraus ruokakermaa, jos haluat koostumuksesta vieläkin pehmeämmän.
Tarjoile mahdollisimman tuoreena. Lisää annosten päälle pikkelöityjä kurpitsakuutioita, paahdettuja kurpitsansiemeniä ja parmesanraastetta.

Lihamureke tomaatti-fetatäytteellä ja paahdetut kirsikkatomaatit

Kirjoitettu by Kaisa

Viime päivät ovat monesta syystä olleet hiukan tavallista täyteläisempiä. Töiden tekemistä ja arjen askareita on täytynyt rytmittää hieman tavallisesta poikkeavalla tavalla. Uusien juttujen keksiminen on jäänyt vähemmälle ja olen tehnyt paljon ihan tavallisia ruokia.

Yksi perinteisistä kotiruoista, jonka olen ihan päässyt unohtamaan, on lihamureke. Näin ehkä siitäkin syystä, että pyrin käyttämään jauhelihaa vain harvoin, mutta nyt mureketta teki pitkästä aikaa mieli. Lihamureke on mielestäni parasta täytettynä, joten tein sen tälläkin kertaa niin. Paistamisen lopussa viimeistelin sen ketsuppiglaseerauksella ja tarjoilin uunissa paahdettujen kirsikkatomaattien kera. Kerrassaan maukasta!

Lihamureke tomaatti-fetatäytteellä

6 annosta

1 sipuli
6 oksaa tuoretta/1 tl kuivattua timjamia
2,5 dl kaurahiutaleita
1 dl maitoa
2 kananmunaa
2 tl suolaa
1 tl mustapippuria
1 tl sinappijauhetta
800 g jauhelihaa

Täyte:
6 aurinkokuivattua tomaattia
10 kirsikkatomaattia
200 g fetajuustoa

Glaseeraus:
(Kastikkeen määrä on suuri, mutta lopun voi käyttää kypsän murekkeen kanssa.)
0,8 dl ketsuppia
2 rkl dijonia
1 rkl tummaa sokeria
2 tl worcestershire-kastiketta
(1 tl chilikastiketta, esim. Tabascoa)

Kuori sipuli ja raasta se raastimen isoimmalla terällä isoon kulhoon. Nypi timjaminoksista lehdet ja lisää kulhoon ne tai kuivattu timjami. Sekoita joukkoon kaurahiutaleet, maito, kananmunat, suola, mustapippuri ja sinappijauhe. Lisää jauheliha ja vaivaa se hellästi käsin taikinan joukkoon.
Tee massasta leivinpaperin päälle noin 30 x 30 cm levy.
Pilko aurinkokuivatut tomaatit ja kirsikkatomaatit. Levitä ne jauhelihalevyn keskelle ja murustele päälle feta. Käännä reunat täytteen päälle leivinpaperin avulla. Sulje sauma sormin. Aseta täytetty mureke pellille leivinpaperin päälle sauma alaspäin.
Paista mureketta 190-asteisen uunin keskitasolla noin 30 min. Valmista sillä välin glaseeraus: sekoita kulhossa ketsuppi, dijonsinappi, sokeri, worcestershire-kastike ja mahdollinen chilikastike.
Ota mureke uunista ja levitä glaseeraus sen päälle lastan tai sudin avulla. Laita mureke takaisin uuniin vielä noin 10 minuutiksi, kunnes kastike on karamellisoitunut ja mureke sisältä kypsää.
Anna murekkeen vetäytyä hetki ja leikkaa se viipaleiksi. Tarjoile paahdettujen kirsikkatomaattien (ohje alla) kera.

Paahdetut kirsikkatomaatit

500 g kirsikkatomaatteja
0,5 dl oliiviöljyä
3 valkosipulinkynttä
4-5 timjamin oksaa
suolaa ja mustapippuria

Pese tomaatit ja asettele ne uunipellille.
Kaada öljy tomaateille.
Kuori ja viipaloi valkosipulinkynnet pieniksi paloiksi tomaattien sekaan.
Nosta timjamin oksat päällimmäiseksi.
Mausta hyppysellisellä suolaa ja mustapippuria.
Kääntele tomaatteja hiukan, että mausteet ja öljy sekoittuvat.
Paahda 150-asteisessa uunissa noin tunnin verran, ehkä pidempäänkin. Tavoittele kuvassa näkyvää rypistynyttä pintaa, joka kertoo tomaattien tulleen ihastuttavan makeiksi.

Pehmeän täyteläinen kurpitsakeitto ja paahdetut kurpitsansiemenet

Kirjoitettu by Kaisa

Päivien jatkaessa lyhentymistään ja ilmojen kylmenemistään jatkan minä hyväksi todettujen keittoreseptien esittelyä. Tällä kertaa ollaan satokausiajattelun ytimessä, kun kauniin keltaisen keiton pääraaka-aineena toimii kurpitsa.

Vielä joitakin aikoja sitten olin sitä mieltä, että kurpitsa ei kuulu suosikkeihini. Tänä syksynä olen kuitenkin opetellut käyttämään sitä entistä enemmän ja todennut, että siitähän saa tehtyä tosi maukkaita juttuja. Kuten tätä nyt esiteltävää supersimppeliä kurpitsakeittoa, johon oman hauskan lisänsä tuovat paahdetut kurpitsansiemenet. No, omasta mielestäni ne ehkä tuovat keittoon enemmänkin esteettisyyttä kuin makua, mutta lapset tykkäsivät niiden jyrsimisestä. Siementen paahtamista täytyy ehkä opiskella vielä hieman lisää.

Erityisen hauskaa tässä keitossa on, että valmistin sen oranssista eli säilöntäkurpitsasta, jonka olen mieltänyt lähinnä kurpitsalyhtyjen rakennusaineeksi. Tänä vuonna täytynee siis ottaa sisällys talteen. Kurpitsalyhdyn valossa voisi olla hauskaa nautiskella pyhäinpäivän aterian alkajaisiksi samaisesta kurpitsasta keiteltyä keittoa.

Edit. Näin sitä ihminen oppii. Eipä kurpitsani ollutkaan se ”Halloweenkurpitsa” vaan Japanista kotoisin oleva hokkaidokurpitsa, joka on yksi parhaista kurpitsoista ruoanvalmistukseen. Näin ollen suositukseni keittää pyhäinpäivän keitto kurpitsalyhtykurpitsasta pitää toistaiseksi vetää takaisin. Ehkä kokeilen sitä itse kuitenkin.

Kurpitsakeitto ja paahdetut kurpitsansiemenet

2-4 annosta

500 g (hokkaido)kurpitsaa (muutkin talvilajikkeet käyvät)
Huom! Kurpitsaa olisi hyvä olla 500 g kuorittuna eli todellinen alkupaino on suurempi
1 sipuli
1 valkosipulinkynsi
1 rkl öljyä
5 dl kana- tai kasvislientä
kourallinen tuoretta/1 tl kuivattua persiljaa
kourallinen tuoretta/1 tl kuivattua timjamia
1 dl ranskankermaa/kuohukermaa
(0,5 tl suolaa)

Paahdetut kurpitsansiemenet:
2 dl kurpitsansiemeniä
1 rkl öljyä
ripaus suolaa

Halkaise ja kuori kurpitsa, kaavi siemenet ja rihmat pois lusikalla. Jos valmistat myös siemenet, erottele rihmat siemenistä ja huuhtele siemenet huolellisesti. Kuutioi kurpitsa noin muutaman sentin kokoisiksi paloiksi.
Kuori ja silppua sipuli ja valkosipuli. Kuullota sipulia öljyssä kattilassa, lisää jonkin ajan päästä valkosipuli ja jatka hetki kuullottamista. Lisää myös kurpitsakuutiot, liemi ja yrtit. Kiehauta, alenna lämpöä ja jätä poreilemaan noin 30 minuutiksi ilman kantta. Sekoittele välillä ja lisää tarvittaessa lientä.
Valmista tässä välissä siemenet. Voit valmistaa ne joko uunissa tai pannulla. Kuivaa huuhdellut siemenet talouspaperilla. Uunissa valmistettaessa pyörittele joukkoon öljy ja kaada leivinpaperoidulle uunipellille. Paahda siemeniä 175-asteisessa uunissa 10–15 min. Vahdi siemeniä paiston ajan etteivät ne pääse palamaan. Mausta suolalla. Jos valmistat siemenet pannulla, paahda niitä öljyssä keskilämmöllä ja tarkkaille etteivät ne pääse palamaan. Mausta lopuksi suolalla.
Kurpitsoiden kiehuttua puolisen tuntia ota kattila liedeltä ja aja keitto tasaiseksi sauvasekoittimella. Sekoita lopuksi joukkoon (ranskan)kerma. Kuohkeimman lopputuloksen saamiseksi voit käyttää sauvasekoitinta hetken keitossa vielä kerman lisäämisen jälkeen.
Maista ja lisää tarvittaessa suolaa.
Tarjoile paahdettujen siementen kera.

Italialaishenkinen broileri-linssikeitto

Kirjoitettu by Kaisa

Nyt kun erikoisen lämpimästä syksystä huolimatta ei todellisen syksyn saapumista enää voi olla huomaamatta, kääntää keittiössäkin ihan huomaamattaan uuden vaihteen silmään. Ruoat muuttuvat täyteläisemmiksi, keho kaipaa lämmikettä luihin ja ytimiin pureutuvan kostean viileyden keskellä. Kun tuuli meinaa temmata meren rannassa asuvan mukaansa ja pimeys sulkee sisäänsä päivä päivältä aikaisemmin, on ihana istua lämpimän keittolautasen ääreen.

Ehdotukseni onkin, että seuraavalla kerralla, kun kaipaat keittoateriaa, kokeile tätä maukasta italialaishenkistä broilerikeittoa, josta linssit tekevät ruokaisan ja mahdollinen chililisä lämmittävän. Pinnalle kannattaa vielä puristaa sitruunaa, jonka ihana raikkaus viimeistelee makunautinnon. Kyllä tähän pimeyteenkin taas tottuu. Voi vaikka alkaa odottaa joulua.

Broileri-linssikeitto

4 annosta

1 iso sipuli
300 g erilaisia keittojuureksia, kuten porkkanaa, palsternakkaa ja/tai lanttua
1,5 dl punaisia linssejä
300 g (maustamatonta) broilerin fileetä (Myös miedohkosti chilillä pintamaustettu toimii tässä mainiosti.)
2 rkl öljyä
8 dl kanalientä
2 tl kuivattua basilikaa
0,5 tl rouhittua mustapippuria
2 dl ruokakermaa
(1 dl tuoretta persiljaa
1 sitruuna)

Kuori ja silppua sipuli. Kuori ja kuutioi juurekset. Huuhtele linssit ja paloittele broileri suupaloiksi.
Ruskista suuressa kattilassa öljyssä broilerinsuikaleet. Lisää loppuvaiheessa sipuli ja pian sen jälkeen juurekset.
Lisää kohta kanaliemi ja huuhdotut linssit. Anna kiehua 15 min.
Mausta basilikalla ja mustapippurilla.
Lisää ruokakerma ja kiehauta nopeasti.
Hienonna halutessasi pinnalle tuoretta persiljaa ja purista annosten päälle sitruunaa.

Vegaaninen pehmeä punajuurikakku

Kirjoitettu by Kaisa

Kun leivontamieli iskee, on silloin tällöin käytettävä luovuuttaan. Tämä pätee varsinkin silloin, kun kauppareissu ei houkuttele, eikä kaapeista oikein löydy raaka-aineita kovinkaan kummoiseen leivontahetkeen. Tällaisina hetkinä on hyvä muistaa vegaaninen leivonta, josta usein selviää hiukan yksinkertaisimmilla ainesosilla, kun esimerkiksi voi korvautuu helposti öljyllä.

Muutama jääkaapissa käyttöön pääsyä odotteleva punajuuri sai minut tarttumaan vegaanisen punajuurikakun ohjeeseen. Muistan kerran aiemmin leiponeeni punajuurikakkua ja tällöin, kuten nytkin todenneeni punajuuren oivalliseksi kakun mehevöittäjäksi. Tämän lisäksi se tietysti tuo kakkuun kauniin värin. Itse tosin leivoin tällä kertaa ruskealla kookossokerilla, jonka vuoksi kakusta ei tullut ihan niin kauniin värinen kuin valkoista sokeria käytettäessä. Mitä kauneuteen tulee, sain jälleen kerran todeta, että koristelu ei ole minun alaani ja tyydyin suosiolla jättämään tyllat ja muut pursotusvälineet kaappiin ja tyytymään rustiikkiseen veitsellä toteutettavaan koristeluun, jossa eri väriset täytteet yksinkertaisesti suditaan kakun päälle. Punajuuren mukanaan tuoma väri toimi tässäkin armollisena apurina ja kakusta tuli kaikesta huolimatta ihan nätti. Sellainen vaahtokarkkiunelma.

Vaahtokarkkisesta ulkonäöstään huolimatta kakku ei ollut kovinkaan makea, joten sitä voi suositella niillekin, jotka eivät toivo kahvipöytäänsä liian imelää seuralaista. Tämä yhdessä kakun pehmeän mehevyyden kanssa keräsi kiitosta, kun vein sen tarjolle saatuamme kutsun lauantailounaalle.

Kannattaa ilman muuta kokeilla, vaikka punajuurikakku ei jokaisen korvaan välttämättä niin herkulliselta kuulostakaan. Utelias ja epäluuloton kokki usein löytää ne mielenkiintoisimmat herkkupalat.

Pehmeä punajuurikakku

Vuoallinen (ø 16-18 cm)

Pohja:
3 dl vehnäjauhoja
1 dl sokeria
1 tl leivinjauhetta
0,5 tl ruokasoodaa
ripaus suolaa
150 g punajuurisosetta
0,75 dl öljyä
0,5 dl valinnaista kasvimaitoa
1 tl omenaviinietikkaa

Täyte:
1,5 dl kauravispiä
50 g maidotonta tummaa suklaata
1 rkl punajuurisosetta

Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää päälle loput pohjataikinan aineet ja kääntele sekaisin. Älä sekoita turhaan ylimääräistä, ainoastaan niin, että ainesosat sekoittuvat.
Levitä taikina 16-18 cm irtopohjavuokaan, jonka pohjalle on pingotettu leivinpaperi. Tasaa taikinan pinta.
Paista pohjaa 175-asteisessa uunissa 30-35 min. Kokeile kypsyys puutikulla. Anna kakun jäähtyä täysin.
Valmista täyte. Vatkaa kaurakerma vaahdoksi. Jaa vaahto kahteen osaan. Lisää toiseen sulatettu suklaa ja toiseen punajuurisose.
Leikkaa kakkupohja kahteen osaan. Levitä noin kolmasosa täytteistä kerrosten väliin. Levitä sen jälkeen erivärisiä täytteitä kakun päälle sekaisin. Halutessasi voit myös pursottaa kuorrutteen haluamallasi tavalla.

Pikkelöidyt suppilovahverot

Kirjoitettu by Kaisa

Yhtäkkiä tuntuu, että joka puolella säilötään. Erityisesti sienistä olen ollut huomaavinani julkaistun sangen paljon säilöntäreseptejä. Ihan yksin en ajatukseni kanssa tunnu olevan, sillä äskettäin huomasin myös lehtiartikkelin, jossa S-ryhmästä todettiin lasipurkkien myynnin kasvaneen. Yksin säilöntä ei tätä selitä – ihmiset ovat myös tykästyneet kotoiluun, jonka yksi muoto on järjestellä jauhot ja muut kuiva-aineet kauniisti lasipurkkeihin – mutta on säilönnällä varmasti osansa lasipurkkien myynnin räjähdysmäisessä kasvussa. Kunniaan isoäitien vanhat hyvät perinteet!

Saatuani ystävältä juuri sopivan määrän suppilovahveroita päätin myös minä kokeilla niiden säilömistä. Ja voin olla varma, että tämä kerta ei jää viimeiseksi. Niin hyvää ja helppoa. Tällä viikolla olen jo ehtinyt maistella sieniäni monien eri ruokien kanssa ja todennut, että ne sopivat miltei mihin vaan. Vähän tylsä pasta-ateriakin nousi ihan toiselle tasolle, kun tarjoilin sen itselleni pikkelöityjen suppilovahveroiden kera. Sillä itsehän minä saan nämä herkut nauttia, muut meillä eivät lukeudu sienien ystäviin.

Ehdoton suositukseni. Ja hei, voit pikkelöidä myös kuivattuja sieniä ja näin valmistaa annoksen silloin, toisen tällöin. Kätevää.

Pikkelöidyt suppilovahverot

1 l tuoreita/iso kourallinen kuivattuja suppilovahveroita
1 dl väkiviinaetikkaa
1 dl sokeria
2 dl vettä
10 mauste- tai mustapippuria (Minä laitoin 5 molempia.)
1 rkl sinapinsiemeniä
1-2 laakerinlehteä

Mittaa kattilaan etikka, sokeri ja vesi. Kuumenna kunnes sokeri sulaa nesteen sekaan.
Laita sienet puhtaaseen lasipurkkiin. Kaada etikkaliemi päälle ja painele sienet nesteen sekaan.
Sekoita joukkoon myös mausteet.
Sulje ja viilennä purkit. Nosta jääkaappiin tekeytymään.
Tuoreet sienet tekeytyvät parissa päivässä, kuivatut jo puolessa tunnissa.

Mehevä omenakakku kruunaa kotimaisen omenakauden

Kirjoitettu by Kaisa

Kotimaisten omenoiden satokausi kannattaa hyödyntää kaikin mahdollisin tavoin. Yksi herkullinen vaihtoehto on leipoa mehevä omenakakku. Kakun runsas omenatäyte piiloutuu taikinakuoren alle luoden hurmaavan kokonaisuuden, jossa pehmeä täyte ja rapea kuori liittoutuvat yhteen mitä parhaiten. Lopputulos on ilman muuta suosituksen arvoinen ja mikä parasta, kakku on helppo leipoa vaikka yhdessä lasten kanssa. Vaniljakastikkeen tai jäätelön kumppanina tätä herkkua kehtaa tarjoilla vaikka hienommankin aterian päätteeksi. Tai ihan vaan nopeana vierasvarana.

Omenakakku

Vuoallinen (ø 24 cm)

noin 15 kotimaista omenaa (tai noin 5 Granny Smith -omenaa)
3 kananmunaa
2,5 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
2,5 dl vehnäjauhoja

Pinnalle:
tomusokeria
kanelia

Leivinpaperoi 24-senttisen irtopohjavuoan pohja. Öljyä tai voitele vuoan reunat ja päällystä myös ne leivinpaperilla. Öljyn avulla saat paperin pysymään paremmin paikoillaan.
Pese ja leikkaa omenat ohuiksi viipaleiksi ja levitä ne vuokaan. Omenoita on riittävästi, kun ne täyttävät vuoasta noin puolet.
Vaahdota kulhossa kananmunat ja sokeri. Lisää vaniljasokeri ja jauhot varovasti käännellen. Levitä paksu taikina vuokaan omenoiden päälle.
Paista kakkua 175-asteisen uunin alatasolla ensin 20 min. ja sitten keskitasolla 25-30 min. Jäähdytä.
Kumoa kakku tarjoiluvadille. Voit tarjoilla kakun joko näin tai keikauttaen sen toisin päin, jolloin rapea taikinakerros jää pinnalle ja murtuu kauniisti viimeistään kakkua leikattaessa.