Kaisa

Burgeri joka makuun : yli 60000 yhdistelmää

Kirjoitettu 16 maaliskuun, 2016 by Kaisa

Vicki Smallwood: Burgeri joka makuun : yli 60 000 yhdistelmää
Docendo, 2015
Suom. Anna Maija Luomi
Build Your Own Burger, Sellers Publishing, 2015

Burgeri joka makuun on nimensä mukainen opus, johon kannattaa tutustua oli sitten liha-, kala- tai kasvissyöjä – oikeastaan sen käyttö ei edellytä edes halua popsia burgereita. Siis jotakin joka makuun!

Teoksen reseptit jakautuvat neljään kategoriaan: sämpylät, päällysteet, pihvit ja kastikkeet. Klassisimmassa muodossa lukija valitsee kustakin osiosta yhden ja valmistaa näin esimerkiksi seesaminsiemensämpylään kiedotun yrttisen naudanlihaburgerin, joka päällystetään sipulirenkailla ja kruunataan chilimajoneesilla. Toki yksinomaan klassikkoja ei synny tälläkään tavalla, sillä kirjan resepteillä on luotavissa yhteensä 60 000 erilaista yhdistelmää. Miltäpä kuulostaisi esimerkiksi naan-sämpylän sisään soviteltu kookoskanaburgeri kesäkurpitsaspagetilla ja mangochutneylla koristeltuna?

Kirjan sivut on leikattu neljään suikaleeseen, mikä tekee eri kategorioiden samanaikaisesta tutkimisesta sekä yhdistelmien suunnittelusta helppoa. Tutustuin joitakin vuosia sitten samalla tekniikalla toimivaan ateriakokonaisuuksia esittelevään teokseen. Kyseisessä tapauksessa tekniikka ei palvellut tarkoitusta erityisen hyvin, jonka takia suhtauduin aluksi skeptisesti tähän Burgeri-opukseenkin. Epäluuloni olivat onneksi turhia.

Kuten sanottu halu valmistaa purilaisia ei ole edellytys tämän kirjan käyttelylle. Vaikka käytännönkokemukseni ei teoksen parissa vielä olekaan valtaisa, olen jo ehtinyt testata sitä myös toisenlaisen aterian yhteydessä. Kirjan ensimmäisellä kokeilukerralla syntyi rosmariinifocacciasämpylöitä, jotka toimivat vallan mainiosti niin burgeri- kuin aamupalaleipinäkin sekä Bourbon-kastiketta, joka niin ikään säväytti sekä hampurilaisen välissä että muidenkin ruokien kumppanina. Toisella kerralla taas valmistui kermassa muhennettua maissia, joka maistui verrattoman hyvin lisäkkeenä munakoisopizzoille sekä broilerille. Hampurilaisista ei tuolla aterialla ollut tietoakaan.

Suosittelen siis suuresti ja olen aivan varma, että ainakin meidän keittokirjakirjastossamme tälle opukselle löytyy paljonkin käyttöä.

Jo vihertää!

Kirjoitettu 13 maaliskuun, 2016 by Kaisa

Ulkona jo miltei vihreää… No, tuo taisi olla melko pitkälti liioitelmaa, mutta ainakin pääsiäinen rairuohoineen on jo kulman takana. Näinpä ajattelin tällä kertaa omistaa artikkelin kahdelle vallattoman viekoittelevalle vihreälle, jotka sopivat lisäkkeeksi miltei lautaselle kuin lautaselle.

Pääraaka-aineina ovat kesäkurpitsa ja herneet, joita maustetaan lempeästi yrtein ja öljyin. Valmisteluihin tai valmistukseen ei aikaa liiemmin tarvita ja lopputuloksista voi nauttia joko kylmänä tai lämpimänä, joten nämä herkut sopivat moneen tilanteeseen. Itse tarjoilin näitä sienitäytteisten kaalikääryleiden kera ja yhdistelmä toimi mutkattomasti.

Korealaista alkuperää oleva kesäkurpitsaresepti, joka kantaa nimeä Hobak bokkeum, on peräisin korealaista ruokaa suomalaisesta näkökulmasta tarjoilevasta Pöytä koreaksi -blogista. Herneet taas valkosipuli-minttuhuntuunsa puin Virpi Mikkosen ohjeella, joka löytyi jo aiemmin esittelemästäni Kiitos hyvää Pikaruokaa -opuksesta.

Kuten tunnettua vihreää voidaan pitää yhtenä ruokamme väripaletin terveellisimmistä väreistä. Erityisesti se viestii keveydestä, joka sopii varmasti ainakin näin keväällä lähes jokaisen ruokafilosofiaan. Tässä siis muutama vinkki kohti vihreämpää lautasmallia.

On aika aloittaa matka kohti kesää…

Hobak bokkeum eli paistettua kesäkurpitsaa lisukkeeksi

2 annosta

1 pieni kesäkurpitsa tai puolikas isosta
1 tl suolaa
1 valkosipulin kynsi
0,5 tl seesamiöljyä
ruokaöljyä paistamiseen
1 tl (paahdettuja) seesaminsiemeniä

Pese ja viipaloi kesäkurpitsa ohuiksi viipaleiksi. Ripottele viipaleiden päälle noin teelusikallinen suolaa ja kääntele niin, että suolaa on viipaleilla kauttaaltaan. Suola ”vetää” kesäkurpitsasta nestettä ulos, jolloin lopputuloksena on kiinteämpi ja maukkaampi paistettu kesäkurpitsa. Jätä suolatut viipaleet vetäytymään 15-30 minuutiksi.
Pyyhi suolatuista kesäkurpitsoista ylimääräinen neste pois. Kuori ja hienonna valkosipulin kynsi pieneksi.
Kuumenna loraus ruokaöljyä paistinpannulla ja lisää kesäkurpitsaviipaleet sekä hienonnettu valkosipuli pannulle. Paista noin viiden minuutin ajan, kunnes kesäkurpitsaviipaleet ruskistuvat.
Siirrä pannu pois liedeltä ja lisää viipaleiden joukkoon seesamiöljy sekä halutessasi paahdetut seesaminsiemenet ja sekoita kevyesti.
Tarjoile Hobak bokkeum kuumana tai kylmänä lisukkeena.

Valkosipuli-minttuherneet

4 annosta

4 rkl voita
1 valkosipulinkynsi
0,5 dl tuoreita mintunlehtiä
hyppysellinen merisuolaa
4 dl (pakastin)herneitä
1 tl hunajaa tai kookossiirappia
mustapippuria

Pehmitä voita hiukan. Kuori ja murskaa valkosipulinkynsi ja silppua mintunlehdet.
Sekoita voi, valkosipuli, minttu ja hyppysellinen merisuolaa pienessä kulhossa.
Laita pieneen kattilaan vettä ja hieman suolaa, kiehauta. Lisää sekaan herneet ja anna kiehua noin 3 min. Kaada vesi pois ja jätä herneet kattilaan. Sekoita joukkoon hunaja, (ehkä vielä pikkuisen merisuolaa) ja mustapippuria makusi mukaan.
Lisää reilu puolet tekemästäsi voiseoksesta ja hämmennä joukkoon.
Nosta tarjoiluastiaan, lisää jäljelle jäänyt voinokare annoksen päälle ja koristele mintunlehdillä.

Kaali + sieni = kaalikääryle vailla vertaa

Kirjoitettu 8 maaliskuun, 2016 by Kaisa

Minä olen kaalin ystävä. Pidän kaalista melkein muodossa kuin muodossa, miltei lajista huolimatta. (No, kiinankaali saakoon jäädä toisten syötäväksi.) Keräkaalia popsin usein ihan sellaisenaan, parsakaali, ruusukaali ja kukkakaali maistuvat myöskin ilman sen kummempia kommervenkkejä – tosin keitettyinä. Erilaiset kaaliruoat, kuten kaalilaatikko ja -keitto miellyttävät myös makuaistiani ja muistuipa taas mieleeni yksi lapsuudenkotini klassikoista, kaalipata, jonka olimme nimenneet syystä tai toisesta ”liukkaaksi ruoaksi”. Hmm, täytyypä palata liukkaaseen ruokaan jokunen kerta uudelleen…

Yksi on kuitenkin ylitse muiden, kaalikääryleet. Nuo ihastuttavat rullat, jotka varmasti asettaisin listalleni, mikäli parhaimmista kotiruoista puhuttaisiin. Koskaan aiemmin en ole niitä kuitenkaan omassa kotikeittiössäni valmistanut ja syitä tähän taitaa olla kaksi: ensinnäkään kaalikääryleet eivät kuulu Aleksin listalle laisinkaan, toiseksi ne ovat tuntuneet jotenkin vaivalloiselta toteuttaa – vaikka eihän meillä muutenkaan ruoanlaittoon kulutetussa ajassa säästellä, pikemminkin päinvastoin…

Mutta: vihdoinkin päätin ottaa härkää sarvista ja toteuttaa kaalikäärylesuunnitelmani ja koska joka tapauksessa tiesin, että saan nautiskella lopputuloksesta itsekseni, tai sain minä ruokaseuraa ystävästäni, tein kaikkia Aleksin ruoanlaittotaiteen sääntöjä vastaan ja täytin kääryleet sienillä. Sienet ja kaali, mikä täydellinen yhdistelmä.

Myönnettäköön, että eivät nämä todellakaan mitään pikaruokaa ole, mutta suosittelen joka tapauksessa kokeilemaan. Maku oli kerrassaan kohdallaan. Valmistusprosessi oli mukavaa piperrystä, joskin sitä hankaloitti hiukan tarpeeksi suuren kattilan puuttuminen. Lisäksi uskon, että alkuperäisessä reseptissä suositeltu savoijinkaali olisi ollut huomattavasti helpompi tähän tapaan käsiteltäväksi, mutta joutuessani tällä kertaa turvautumaan lähikaupan valikoimaan, valmistin kääryleeni valkokaalista.

Täytettä minulla ainakin jäi hurjasti yli, mutta tämä voi johtua siitä, että sain kaalista irroteltua etukäteen vain 12 lehteä. Täyte olisi varmasti riittänyt miltei 20 kääryleeseen eli suositan kokeilemaan savoijinkaalilla, josta lehdet varmasti irtoavat sulavammin ja teen näin seuraavalla kerralla itsekin – ja seuraavaa kertaa en aio odottaa ehkä kovinkaan pitkään. Ylimääräinen täyte ei tosin minua haitannut, tein siitä lounasannoksia keitettyjen kasvisten rinnalla popsittavaksi.

Reseptistä, jota käytin pienin muunnoksin, kiitän Epätrendikästä ruokablogia ja kumppaniksi kääryleille suosittelen esimerkiksi puolukka-punasipulihilloketta.

Askartelun iloa!

P.S. Kääryleitä on järkevä valmistaa kerralla aimo annos, sillä ne vain paranevat, kun syömisen jättää seuraavaan päivään ja lämmittää ne voissa paistinpannulla. Loput sitten pakastimeen odottelemaan.

Sienitäytteiset kaalikääryleet

noin 20 kpl

1 savoijinkaali / valkokaali
vettä
suolaa
1 iso sipuli
1 rkl voita
1 dl ohrasuurimoita
1 lihaliemikuutio (itse käytin kasvislientä)
250 g suolarouskuja
1 kananmuna
0,5 dl kermaa
0,75 tl suolaa
1 rkl tuoretta timjamia
1 rkl tuoretta timjamia
1 rkl soijakastiketta
1 rkl tummaa soijakastiketta
1 tl valkoviinietikkaa
0,25 tl mustapippuria rouheena

Lisäksi:
voita
tummaa siirappia
liha- / kasvislientä

Keitä ohrasuurimot kypsiksi kasvis- / lihaliemessä ja anna jäähtyä. Kuori sipuli, leikkaa se pieniksi kuutioiksi ja kuullota pienessä määrässä voita.
Irrota savoijinkaalista niin paljon isoja lehtiä kuin siitä sopivasti irtoaa. Kaiverra samalla kaalin kova kantaosa pois. Keitä lehtiä isossa kattilassa runsaalla suolalla maustetussa vedessä noin 5 minuuttia kunnes lehdet hiukan pehmenevät. Valuta kaalinlehdet ja ohenna varovasti niiden lehtiruoti (varo ettei kaalinlehtiin tule reikiä). Keitä loput kaalin sisuksesta pehmeäksi ja leikkaa kohtalaisen hienoksi.
Huom! Mikäli kuitenkin käytät keräkaalia, lienee seuraava valmistustapa parempi: Koverra kaalista kanta pois. Nosta kaali kattilaan kiehumaan suolalla maustettuun veteen. Irrota kaalista lehtiä sitä mukaan, kun ne pehmenevät. Jäähdytä lehdet kylmässä vedessä ja nosta ne keittiöpyyhkeen päälle kuivumaan. Säästä keitinliemi. Valuta loput kypsästä kaalista ja pilko hienoksi.
Hienonna sienet sekä yrtit pieneksi silpuksi.
(Tee kattilaan noin puoli litraa kasvis-/ lihalientä käyttäen kaalin keitinvettä sekä liemikuutiota. Tätä lientä käytetään kääryleiden valelemiseen uunissa.) Itse valelin kääryleitä ainoastaan kaalin keitinliemellä ja sekin mielestäni toimi hyvin.
Sekoita keskenään kaikki täytteen ainekset ja tarkista maku.
Kääri jokaisen kaalinlehden sisälle sopiva lusikallinen täytettä ja aseta kääryleet voideltuun uunivuokaan saumapuoli alaspäin. Tee mahdollisimman tiukkoja kääryleitä, sillä löysät tuppaavat aukeamaan paistettaessa.
Valuta päälle siirappia ja sinne tänne muutama voinokare. Kypsennä kääryleitä uunissa 200 asteessa noin tunti. Valele kuumalla liemellä muutaman kerran paiston aikana.
Tarjoile (paistinpannulla voissa lämmitettynä seuraavana päivänä) esimerkiksi puolukka-punasipulihillokkeen kera.

Kiitos hyvää Pikaruokaa : helppoja ruokia terveelliseen arkeen

Kirjoitettu 7 maaliskuun, 2016 by Kaisa

Virpi Mikkonen: Kiitos hyvää Pikaruokaa : helppoja ruokia terveelliseen arkeen
Otava, 2016

Ruokakirjailija ja reseptitaiteilija Virpi Mikkosen kahdesta uudempi keittokirja on valloittava teos monella tapaa. Ensinnäkin minua kiehtovat sen esittelemien reseptien puhtaus ja ravitsevuus, jonka lisäksi pidän sen ajatuksesta pikaisesti valmistuvasta, mutta silti maukkaasta ja terveellisestä arkiruoasta. Myös kirjan ulkonäkö on puoleensavetävä; asetelmat suhteellisen luonnollisia ja ruoat kauniita, niitä alkaa tehdä mieli.

Vaikka itse en olekaan kasvissyöjä, eikä minusta luultavasti koskaan tulekaan sellaista, rakastan hyviä kasvisruokia. Oikeastaan valtaosa siitä ruoasta, jonka valmistan vain omiin tarpeisiini, on kasvisruokaa, ja vaikka en erityisesti tähän pyrikään, sisältyy viikkooni useimmiten enemmän kasvis- kuin liharuokapäiviä. Ja näitä tämä teos on pullollaan, aivan ihastuttavia kasvisherkkuja, joista useat ovat täysin vegaanisia.

Ollakseen tällainen hyvän mielen ja olon keittokirja, on hauska huomata, että siinä missä kirjan kansien välistä löytyvät ehkä perinteisemmin kategoriaansa kuuluvat puurot ja keitot, kätkee se sisäänsä yhtä lailla ohjeistusta niin pizzojen, hampurilaisten kuin lasagnenkin tekoon. Siis varmasti jokaiselle jotakin. Sieltä täältä löytyvä merkintä ”lasten suosikki” kertoo myös selkeästi oman viestinsä.

Sen lisäksi että tämän kirjan filosofian vastaisesti syön myös lihaa, en myöskään tietoisesti pyri ruoanlaitossani välttämään gluteenia tai valkoista sokeria. Koska niiden vaikutukset toki ovat tiedossani, on erittäin piristävää löytää vaihtoehtoja näillekin raaka-aineille. Kääntöpuolena tälle edellyttävät monet kirjan tavallisistakin resepteistä minulta kauppareissua, sillä kotimme perusvalikoimaan eivät ainakaan tähän asti ole kuuluneet raaka-aineet, kuten ravintohiiva tai psylliumkuitujauhe. No, ehkäpä näihinkin olisi järkevää tutustua ja tästäkin huolimatta suurin osa reseptien raaka-aineista on tuiki tavallisia.

Siis suosittelen; niin perheellisille kuin perheettömille, niin kiireisille kuin kiireettömillekin. Osa ohjeista on suunniteltu yhdelle tai kahdelle ruokailijalle, osa hieman suuremmalle joukolle. Kuten jo mainittu erityiset lasten suosikit on merkattu erikseen. Ja vaikka teos kantaakin jo nimessään termiä pikaruoka, mikä estää ottamasta näitä herkkuja myös osaksi pidemmän valmistuskaavan vaativaa ateriakokonaisuutta, kun sopivia ruokalajejakin löytyy aina aamusta iltaan.

Henkilökohtaisella kokemuksella voin jo nyt suositella munakoisopizzoja ja linssi-kurpitsakeittoa, joiden lisäksi ainakin portobellohampurilaiset, kukkakaali-currykeitto ja kolmen raaka-aineen omenapiiras, ynnä monet muut, kuuluvat lähitulevaisuuden kokeilulistalleni.

Toisin sanoen siis vakuutuin; täytynee tutustua tekijän edelliseenkin opukseen, Kiitos hyvää : herkkuja ilman sokeria ja gluteenia.

Helppo mutta herkullinen vapaapäivän päivällinen

Kirjoitettu 6 maaliskuun, 2016 by Kaisa

Minulla vapaapäivä ja Aleksilla jo kulman takana kolkutteleva matka rapakon taakse, tuonne todellisten pelimiesten Mekkaan, Las Vegasiin – ja vielä poikaporukassa. Hmm, mitenkäs muutenkaan siis viettää vapaapäivää, kuin läksiäisaterian merkeissä.

Seuraava maukas kokonaisuus syntyi varsin vaivattomasti sekä pikaisesti ja taasen on reseptiikoista kiittäminen jo tutuksi tulleita opuksia Burgeri joka makuun ja Kiitos hyvää Pikaruokaa. Näistä tulen muuten lähitulevaisuudessa varmasti kertomaan tarkemmin, sen verran miellyttäviä kokemuksia molemmat teokset ovat tuoneet tullessaan ruokapöytämme ääreen.

Alkuruoaksi makustelimme jo kesällä esittelemääni avokadokeittoa, tällä kertaa savupororouheella koristettuna, joka kylmyydestään huolimatta toimi hyvin näin viileämmälläkin säällä. Savuporo viimekertaisen katkarapu-tomaatti”salaatin” korvikkeena toi keittoon sopivaa alkukevään tuntua.

Pääruoka-annos koostui Virpi Mikkosen reseptillä valmistetuista munakoisopizzoista sekä burgerimestarin kermassa muhennetusta maissista, joita nautimme paistettujen broilerin koipireisien kera. Mums! Maisseista mainittakoon, että alun perin reseptin laatija on ajatellut ne burgerin väliin valmistettavaksi, mutta myös näin lisäkkeenä ne toimivat mainiosti.

Jälkiruoka kuului tällä kertaa ”hävikistä herkuksi” -osastoon, kun kaivelin pakastimen uumenista annoksen riisipuuroa. Helppo muodonmuutosloitsu ja meillä oli pellillinen Ahvenanmaan pannukakkua. Sanokaa mitä sanotte, mutta minun mielestäni pakastaminen on yksi parhaita keittiökeksintöjä.

Tällaista siis tähän vapaapäivään. Molemmat mahat ja mielet poistuivat pöydän äärestä tyytyväisinä. Suosittelen tarttumaan ideoihin!

Munakoisopizzat

2 annosta

1 iso munakoiso
karkeaa merisuolaa
1 rkl oliiviöljyä
kuivattuja yrttimausteita tai oreganoa
suolaa
mustapippuria

Täyte:
tomaattikastiketta / -pyreetä
kirsikkatomaatteja
tuoretta basilikaa
mozzarellaa

Leikkaa munakoiso noin 1 cm:n paksuisiksi siivuiksi pituussuunnassa. Mikäli haluat poistaa munakoisoista mahdollisen kitkeryyden, levitä siivut keittiöpyyhkeelle tai talouspaperille ja hiero niiden pintaan karkeaa suolaa. Itketä munakoisoja noin 15 min. jonka jälkeen pyyhi pinnat kuiviksi.
Lämmitä uuni 200 asteeseen. Sivele (itketettyjen) munakoisoviipaleiden päälle oliiviöljyä ja mausta ne pippurilla, suolalla ja haluamillasi yrttimausteilla. Paista siivuja uunissa tai grillaa noin 15 min. tai kunnes ne alkavat pehmetä.
Lisää pinnalle tomaattipyree, viipaloidut kirsikkatomaatit, basilika ja mozzarella. Paista vielä noin 5 min. kunnes juusto on sulanut.
Ota uunista ja tarjoile heti.

Kermassa muhennettu maissi

4 annosta

2 rkl voita
3 kevätsipulia / 1 keltasipuli
1 mieto punainen chili
225 g purkkimaissia
3 rkl kuohukermaa

Viipaloi kevätsipulit hienoksi tai kuori ja hienonna keltasipuli. Poista chilistä siemenet ja silppua se.
Sulata voi paistinpannulla. Paista sipulia ja chiliä keskilämmöllä, kunnes ne ovat pehmenneet.
Sekoita maissit ja kerma joukkoon ja kuumenna varoen, aina välillä sekoittaen, kunnes maissi on kuumaa.
Tarjoile joko lisukkeena tai esimerkiksi burgerin välissä.

Ahvenanmaan pannukakku

6 annosta

3 kananmunaa
1 dl sokeria
5 dl maitoa
2 dl vehnäjauhoja
0,5 tl kardemummaa
0,5 tl suolaa
300 g valmista riisipuuroa

Vatkaa kananmunien rakenne rikki kulhossa. Sekoita joukkoon sokeri, maito, vehnäjauhot, mausteet ja riisipuuro.
Kaada taikina noin 25 x 35 cm:n kokoiseen leivinpaperoituun uunivuokaan.
Paista pannukakkua 225-asteisen uunin keskitasolla noin 30 min.
Tarjoile hillon ja jäätelön kera tai perinteiseen ahvenanmaalaiseen tapaan luumukiisselillä ja kermavaahdolla kruunattuna.

Lämmittävä linssi-kurpitsakeitto

Kirjoitettu 5 maaliskuun, 2016 by Kaisa

Vaikka viime päivät ovatkin osoittaneet jo joitakin merkkejä keväästä – ja nyt on jo maaliskuu! – jatkan silti läpi talven kulkemaani keittopolkua, joka on johdattanut minut jo useiden maukkaiden makujen ääreen. Lämmittävät keittohetket ovat aina tervetulleita.

Tämänkertaiseen keittokokeiluuni, linssi-kurpitsakeittoon, resepti löytyi Virpi Mikkosen kirjauutuudesta Kiitos hyvää Pikaruokaa. Tämä oli ensikosketukseni kyseiseen opukseen ja jätti ilman muuta positiivisen jäljen. Keitto oli mausteisen maukasta ja kirjan lupauksen mukaisesti pikaisesti valmistuvaa – joskaan täysin Virpin 20 minuutin aikataulussa en pysynytkään. Lisäksi mainittakoon, että ainakin näillä nestemäärillä kutsuisin tätä pikemminkin muhennokseksi kuin keitoksi ja näenkin sen istuvan hyvin myös lisäkkeen rooliin.

Kokeilkaa ihmeessä; linssien, kurpitsan ja kookoksen liitto on mukaansatempaava.

Linssi-kurpitsakeitto

4 annosta

1 myskikurpitsa
400 ml kookosmaitoa
3 dl vettä
2,5 dl punaisia linssejä
1 sipuli
1 valkosipulinkynsi
öljyä kuullottamiseen
1 tl kanelia
1 tl curryjauhetta
1 tl jauhettua kurkumaa
0,5 tl kardemummaa
0,5 tl jauhettua inkivääriä
0,5 tl jauhettua muskottia
muutama rouhaus mustapippuria myllystä
1 tl merisuolaa
1 limen mehu

(Pinnalle:
kookosmaitoa
limen mehua
kanelia)

Kuori ja paloittele sipuli ja valkosipulinkynsi. Kuori kurpitsa ja leikkaa se pieniksi, noin 1 cm x 1 cm:n kuutioiksi.
Kuullota sipuleita pienessä määrässä öljyä kattilan pohjalla noin 5 min. Lisää kurpitsakuutiot kattilaan ja kaada sekaan kookosmaito ja vesi. Lisää linssit ja mausteet. Anna kiehua hiljalleen noin 15 min. kunnes kurpitsapalat ovat pehmenneet ja linssit kypsyneet. Purista sekaan limen mehua ja sekoita. Tarkista maku ja lisää halutessasi jotain mausteista.
Annosteluvaiheessa voit lusikoida keiton pinnalle hieman kookosmaitoa, puristaa siihen limestä mehua ja ripotella päälle kanelia.

Riistaa, rosmariinia ja rommia

Kirjoitettu 2 maaliskuun, 2016 by Kaisa

Jo muutamaan otteeseen, lähinnä laivamatkoilla, olemme tarkastelleet tölkissä myytävää karhunlihasäilykettä. Vuodenvaihteen Tallinnan matkaltamme sitten mukaan tarttui muutama paikallinen tölkkierikoisuus: 240 g sekä karhun- että hirvenlihasäilykettä Linnamäen tapaan. Heti alkuun todettakoon, että mistään sataprosenttisesta riistaelämyksestä ei ole kyse; karhutölkistä itse mesikämmentä löytyi 87%, hirviversiossa sitä itseään oli 68%. Loput oli korvattu sianlihalla.

No, karhu maistui erikoisemmalta, siinä oli jonkinlainen ominaismaku, jonka perusteella uskallan kuvitella, miltä aivan ”oikea” kontio maistuisi. Taidan kuitenkin edelleen luokitella itseni neitsyeksi, mitä karhunlihaan tulee. Hirveä sen sijaan olen maistanut aikaisemminkin, joten tämä tölkkikokeilu – joka muutenkin oli prosentuaalisesti melko vähähirvinen – ei sinänsä tuonut mitään uutta tälle saralle. Joka tapauksessa ainakin karhua kannattaa maistaa tälläkin tavalla, mikäli ei juuri ole saanut kutsua karhupeijaisiin.

Halkaisimme lihanpalaset kahtia, jolloin saimme annoksesta sopivasti neljä pihviä. Valmistustavaksi valitsimme yksinkertaisesti uunissa paistamisen ja nautintamuodoksi eräänlaisen leipä- tai hampurilaissysteemin, toisin sanoen söimme puolikkaalta hampurilaissämpylältä hirveä ja toiselta puolikkaalta karhua. Kuvia näistä hökötyksistä ei valitettavasti ole, mutta kaava leivissä oli kutakuinkin tämä: alimmaiseksi leipä, sitten Havana Club-kastike, maustekurkut, salaatti, tomaatti, chilimajoneesi, pihvi ja kaiken kruunuksi cheddar. Nam ja maiskis, kylläpä pääsivät karhu ja hirvi maukkaaseen seuraan.

Reseptiikoista sen verran, että viimeisimpänä kotiimme purjehtinut keittokirja, Burgeri joka makuun, vakuutti heti ensikoettamalla, sillä sen sivuilta löysimme ohjeet niin riistapurilaisissa käyttämiimme rosmariinifocacciasämpylöihin kuin Havana Club -kastikkeeseenkin. Molemmat näistä päätyvät varmasti myös uusintakierroksille ja erityisesti Havana Club -kastike teki vaikutuksen maukkaudellaan. Suosittelen lämpimästi kokeilemaan erilaisten liharuokien kera, burgerien ohella passeli käyttökohde voisi olla esimerkiksi grilliruoka, mikseivät muutkin pihvikokonaisuudet, kastike kun toimii mielestäni myös oivallisena korvikkeena tai vaihtoehtona ketsupille. Ja niin, kirjassa tämä oli Bourbon-kastiketta, mutta me korvasimme viskin rommilla.

Tämä oli tällä kertaa tässä. Eipä muuta, kuin runsaita burger-hetkiä!

Rosmariinifocacciasämpylät

8 kappaletta

560 g vehnäjauhoja
1 tl suolaa
1,5 tl kuivahiivaa
3,5 dl lämmintä vettä
3 rkl oliiviöljyä, lisäksi 4 tl pirskotteluun
karkeaa merisuolaa
2 isoa rosmariininoksaa

Sekoita jauhot ja suola yhteen isossa kulhossa (mikäli käytät taikinan tekoon yleiskonetta, sen taikinakulho toimii tässä parhaiten). Sekoita toisessa kulhossa yhteen hiiva ja vesi, mutta jätä vedestä 4 rkl myöhempää käyttöä varten. Sekoita, jotta hiiva sulaa ja anna tekeytyä 5 min.
Tee jauhojen keskelle kuoppa ja kaada hiivaseos ja oliiviöljy siihen. Kääntele taikinaa joko muovisella kaapimella tai käsin. Lisää loppu vesi vähitellen niin, että taikinasta tulee tahmeaa. Kaikkea vettä ei välttämättä tarvita.
Yleiskoneella tehtäessä: sekoita keskinopeudella noin 5 min. kunnes taikina on sileää ja joustavaa. Taikinan kuuluu jäädä tahmeaksi.
Käsin vaivattaessa: kaada taikina kevyesti jauhotetulle tai öljytylle työtasolle. Vaivaa taikinaa noin 10 min. Aluksi taikina vaikuttaa märältä, mutta pikkuhiljaa sen pinnasta tulee sileää ja joustavaa.
Jätä koneella vaivattu taikina kulhoonsa tai nosta käsin vaivattu öljyttyyn taikinakulhoon. Peitä muovikelmulla ja pane lämpimään paikkaan kohoamaan 1-2 tunniksi.
Jauhota työtaso kevyesti ja kaada taikina varovasti tasolle. Taikinan ilmakuplien ei tule tyhjetä. Leikkaa taikina kahdeksaan yhtä suureen osaan ja muotoile varoen palat pyöreiksi sämpylöiksi. Pyri edelleen olemaan päästämättä ilmakuplia tyhjiksi.
Aseta sämpylät varoen uunipellille. Pane pelti muovipussiin ja jätä nousemaan noin tunniksi tai kunnes koko on kaksinkertainen.
Kuumenna uuni 220 asteeseen. Ota pelti muovipussista. Ripottele kullekin sämpylälle 0,5 tl oliiviöljyä ja hieman rakeista merisuolaa. Riivi lehdet irti rosmariininoksista ja työntele lehdet sämpylöihin sisälle.
Paista 15 min. tai kunnes sämpylät ovat pinnalta kullanruskeita ja pohja kuulostaa koputtaessa ontolta.

Havana Club / Bourbon-kastike

4-6 annosta

3 rkl voita
1 punasipuli
3 dl ketsuppia
2 rkl Havana Club -rommia / Bourbon-viskiä
1 rkl worcestershire-kastiketta
3 rkl tummanruskeaa sokeria
2 tl savustettua paprikajauhoa

Kuori ja silppua sipuli. Sulata voi, lisää sipuli pannulle ja paista se pehmeäksi.
Lisää loput ainekset. Sekoita ainekset kunnolla. Kiehauta, vähennä lämpöä niin, että kastike poreilee hieman ja anna kiehua 5 min. ajan.
Nosta hellalta, lisää mausteita maun mukaan ja anna jäähtyä.
Kastike säilyy jääkaapissa ilmatiiviissä astiassa kaksi viikkoa.

Vietnamilainen pho-keitto lihapullilla parannettuna

Kirjoitettu 28 helmikuun, 2016 by Kaisa

Muutamia vuosia sitten äkkäsin reseptin tähän keittoon, jonka peruskivenä toimii sen maukas liemi. Alkuperäisversiossaan keitto on lihaton, mutta tarjoilin sitä muutamia kertoja paistetun jauheliha-sipuliseoksen kera, joka toimi mielestäni mainiosti.

Tällä kertaa halusin valmistaa helposti töissä syötävää lounasruokaa, joten tein jauhelihasta lihapullia ja sekoitin ne keittoon suoraan.

Maukas, kevyt keitto, joka mielellään ottaa rinnalleen leipäviipaleen jos toisenkin.

Vietnamilainen pho-keitto

5 annosta

2 l vettä
1 lihaliemikuutio
0,5 tl valkosipulirouhetta
1 kanelitanko
2 cm tuoretta inkivääriä
300 g parsakaalia ja 200 g vihreitä pakastepapuja, jotka voit halutessasi korvata esimerkiksi mieleisilläsi wok-vihanneksilla
0,5 dl soijakastiketta
0,5 dl limetin mehua
200 g nuudeleita

Lisäksi:
400 g lihapullia valitsemallasi tavalla valmistettuina; maukkaita taikinoita ovat esimerkiksi tämä italialainen taikka tämä välimerellinen.

Mikäli päädyt lihapullaversioon, valmista ensin lihapullat.
Kiehauta vesi kattilassa. Lisää liemikuutio, valkosipuli ja kanelitanko. Kuori ja raasta inkivääri joukkoon. Keitä 5 min.
Leikkaa parsakaali nupuiksi. Lisää keittoon parsakaali, pakastepavut, soijakastike ja limetin mehu. Lisää nuudelit hieman paloiteltuina. Keitä 5 min.
Lisää viimeiseksi valmiit lihapullat. Keitto on valmista tarjoiltavaksi, kun lihapullat ovat lämpimiä.
Halutessasi voit myös lihapullien sijaan paistaa pannulla jauhelihaa ja lisätä joukkoon ruskistuksen loppuvaiheessa hienonnetun sipulin. Mikäli teet näin, annostele kulhoihin ensin keittoa, päälle jauhelihasipuliseosta.
Tarjoile leivän kera.

Tunnelmallisia makuja ravintolamaailmassa luku 30: Ravintola Macu, hyvää – joskaan ei kuninkuusluokkaa

Kirjoitettu 22 helmikuun, 2016 by Kaisa

Royal-ravintolat ovat tulleet meille tutuiksi pikkuhiljaa. Läheskään kaikissa emme ole vierailleet, käsittäähän ketju tällä hetkellä jo runsaat 30 ravintolaa, mutta melko hyvän käsityksen olemme tästä ”laadukkaan ravintolakulttuurin yhteisöstä” – kuten yritys itse itseään tituleeraa – saaneet. Ne kaikista parhaimmat Royal-kokemuksemme olemme saaneet ravintoloiden buffetpöydissä, joita olemme testailleet jo useina vappupäivinä sekä kahdesti joulunaikaan. Vappumaljoja olemme nostelleet Savoyssa, Sipulissa, Finlandia-talolla sekä Vanhalla Ylioppilastalolla, joulupöytien antimiin taas tutustuneet Pörssissä sekä Kulosaaren Casinolla. Koskaan eivät nämä pöydät ole tuottaneet pettymystä, eivät antimiltaan, mutta eivät myöskään tunnelmaltaan.

À la carte -ruokailua olemme kokeilleet Prestossa sekä Ravintola Teatterissa, sunnuntaibrunssia Töölönrannassa ja ehkäpä muistorikkaimpana kaikista Dinner in the Dark -elämystä Katajanokan Kasinolla. Maukkaita hetkiä nämäkin kaikki tyynni.

Loskaisena lauantai-iltana oli siis vuoro yhdennentoista Royal-retkemme. Valitsimme kohteeksemme Helsingin Crowne Plaza -hotellin ensimmäisessä kerroksessa sijaitsevan ravintola Macun, joka lupailee reiluja ja mutkattomia makuja.

Ensivaikutelma on hyvä. Omalla tavallaan japanilaishenkisyyttä huokuva modernin tyylikäs ja tummanpuhuva sisustus miellyttää silmää, hienoinen hämyisyys mieltä. Kaikki tuntuisi olevan kohdallaan ja kanssaruokailijoitakin on mukavasti. Pian intiimi tunnelma saa kuitenkin vähintäänkin särön osakseen, kun hätäinen ja sangen suorapuheinen tarjoilija purjehtii noutamaan tilaustamme. No, illan mittaan tapaamme heitä useitakin, osaltaan mukaviakin, mutta kaiken kaikkiaan palvelu ei nouse tasolle, jota tällaiselta paikalta uskaltaisi odottaa. Ruoat kannetaan pöytään, kysytään kerran se pakollinen ”Onko täällä kaikki hyvin?” ja siinäpä se, tällä saralla Macu ei tee vaikutusta.

Entäpä sitten ruoka? Aloittelemme molemmat maa-artisokkakeitolla (9,70€), jonka pehmeä kermaisuus yhdistettynä pinnalla kelluviin näkkileivän palasiin on viehkeä makuelämys. Vaikka annos itsessään onkin täysin moitteeton, tuntuu joka tapauksessa oudolta, että jopa alkuruoaksi pienen keittoannoksen kumppanina ei tarjota ollenkaan leipää, jota odottaisi joka tapauksessa saatavan jo ennen virallisten tilausten saapumista. Miinusta siis leivättömyydestä, josta syystä annoksen pienikokoisuus saa sen vaikuttamaan jopa hieman ylihinnoitellulta.

Pääruokien kohdalla teen itse pienoisen virhevalinnan päätyessäni grillatun broilerinrinnan kera tarjoiltuun caesarsalaattiin (16,60€). Annos on ihan hyvä, mutta täysin peruskaavasta poikkeamaton, monia runsaasti mieleenpainuvampia caesarsalaatteja olen ravintoloissa saanut purtavakseni. Ja leivässä säästellään taas; krutonkeja annoksesta löytyy vain jokunen pari. No, alkuperäinen suunnitelmani olikin tilata salaatti hiillostetulla lohella, mutta tarjoilijan kutsuttua annosta vaatimattomaksi, teen tämän pikaisen (virhe)vaihdoksen. Hmm.

Aleksi sen sijaan pitää lammas-vuohenjuustoburgeriaan paahdetun munakoison ja fetan kera (20,90€) oivallisena valintana, jonka kruunaa tarjoilijan ammattitaitoisesti suosittelema maukas punaviini. Tästä siis pisteitä tarjoilijalle. Kuten myös varastosta metsästetystä alkoholittomasta valkoviinistä; onhan ensimmäinen vastaus kyselyyni, että kaikki alkoholittomat viinit ovat loppu. Mutta tässä kohtaa Macu ei suinkaan ole poikkeus: joko alkoholittomat ruokailijat ovat lisääntyneet tai ravintolat eivät vielä(kään) panosta tähän tarpeeksi; erityisesti tämän saran kuohuviini tuntuu hyvin usein olevan loppu – jos sitä sitten koskaan on hankittukaan…

Kun siirrymme jälkiruokaosastolle, minä valitsen suklaajäätelöä kinuskikastikkeen kera (6,10€). Annos on maukas ja molemmat tuntuvat itse tehdyiltä. Ehkä hieman tyyristä pitkälti vain jäätelöpallosta, mutta menköön. Aleksin crème brûlée (9,50€) miellyttää sekin, mitä nyt hieman huvittaa, että listalla annos on nimetty ”crème brûlée ja marinoitua mangoa”, joka käytännössä tarkoittaa, että annoksen pinnalta löytyy muutama pienen pieni mangon palanen. Ehkäpä mangon mainostamista voisi miettiä hieman tarkemmin.

Kaikesta huolimatta kotiudumme tyytyväisinä. Macu on melko pitkälti hintansa väärti, kun laskumme loppusummaksi tulee 86,50€. Palvelussa on kuitenkin vielä parantamisen varaa ja tässä kohtaa Macu vaikuttaa lähinnä ketjuravintolalta. No, sitähän se onkin mutta kuninkaalliselta ketjulta uskaltaisi odottaa hiukan enemmän.

Ruoka: 3/5
Tunnelma: 3+/5
Palvelu: 2+/5

Kokonaisuus: 3/5

All You Need Is Love… ja palasen hyvää leipää myös

Kirjoitettu 16 helmikuun, 201619 elokuun, 2016 by Kaisa

Kun takana on mieletön hääviikonloppu – sen oman sellaisen jälkeen kaikista paras – täynnä rakkautta, ystäviä ja tunteita, tuntuu sateinen ja pimeä maanantaiaamu hieman haasteelliselta. Onneksi meitä ihmisolentoja on kuitenkin siunattu muistilla ja muistelun lahjalla, joten paluu menneisiin päiviin on mahdollinen hetkellä kuin hetkellä; miten ihastuttavaa, miten rikastuttavaa ❤

Avioliiton satamaan saateltiin tällä kertaa rakas siskoni, ihan tuossa kivenheiton päässä asumuksestamme, mikä tarkoitti iloista yövieraiden kuhinaa myös meidän kotikolossamme. Yövieraat taas tarkoittavat yhteistä aamupalaa ja koska täällä tavataan puhua ruoasta, on sen aika nytkin. Kerron siis leivästä jättäen häähumun keinumaan omien muisteloidenne ja kokemustenne aalloille…

Perjantai-iltana käännyin jälleen Teemun ja Markuksen puoleen. Jo kahdesti aiemmin tämä leipurikaksikko on tehnyt minusta tyytyväisen vehnäjuuren omistajan, eikä kolmaskaan kerta tuottanut pettymystä. Valmistunut sahrami-appelsiinileipä oli hyvää ja suosittelenkin kokeilemaan myös tätä ohjetta, vaikka lopputulos ei aivan edellisellä kerralla leipomani kurpitsaleivän tasoa tavoittanutkaan. Valmistusprosessi oli kuitenkin tällä kertaa yksinkertaisempi, joten hieman tavanomaisempi lopputulos lienee ainoastaan selviö.

Kunnia jälleen Teemun ja Markuksen leipäkirjalle, joka jo vihdoin ansaitsisi ihan omankin artikkelinsa. (Lupaan palata asiaan, ennemmin kuin myöhemmin…)

Sahrami-appelsiinileipä

2 leipää

2 appelsiinia
ripaus sahramia

Taikina:
1,5 dl vehnäjuurta
8,5 dl puolikarkeita vehnäjauhoja
3 tl suolaa
11 g kuivahiivaa (jos käytössäsi on hyvä ja elävä juuri, hiivaa ei tarvita)
3 dl vettä

Pese appelsiinit lämpimällä vedellä hyvin. Raasta kuoret ja purista mehu. Lisää mehuun sahrami.
Sekoita vehnäjuuri, jauhot, suola, hiiva, appelsiinin kuori ja mehu kulhossa ja vaivaa taikinaa käsin tai yleiskoneen pienimmällä teholla. Lisää kylmä vesi vähitellen. Taikinan kosteus on oikea, kun se tarttuu hieman kulhon pohjaan.
Lisää sekoitustehoa yhdellä asteella ja vaivaa taikinaa 18 min. kunnes se on kimmoisaa, kiiltävää ja äärimmäisen sitkoista. Anna nousta peitettynä 45 min.
Aseta taikina kevyesti jauhotetulle pöydälle ja jaa kahteen osaan. Muotoile leivät haluamallasi tavalla.
Anna leipien nousta kevyesti jauhotetulla pellillä liinalla peitettynä noin 45 min. kunnes niiden koko on kaksinkertaistunut.
Jauhota leipien pinta kevyesti ja tee pintaan muutamia pitkiä viiltoja siten, että viillot eivät ole aivan leivän keskellä.
Laita uuni kuumenemaan 225 asteeseen ja uunin pohjalle laakeaan astiaan vettä. Näin leipiin tulee rapea kuori. Kun laitat leivät uuniin, lisää uunin pohjalle 2 dl vettä. Paista 10 min. ja alenna lämpötila 210 asteeseen ja paista 20 min.
Ota vesiastia uunista. Paista leipiä vielä 5-10 min.
Jäähdytä leivät ritilällä, ilman liinaa.