Kategoria: Kasvisruoat

Huijarin pinaattikeitto on tietysti lehtikaalikeitto

Kirjoitettu by Kaisa

Kuten jotkut teistä lienevät huomanneen, on lehtikaali pikkuhiljaa vallannut keittiössämme alaa. Yhä useammin sille löytyy paikkansa, se rikastaa ja koristaa ruokia mitä erilaisimmin tavoin. Vaikka alun alkaen innostuin lehtikaalista lähinnä sen terveellisyyden tähden, olen nyttemmin rakastunut myös sen makuun. Vielä en kuitenkaan ole niin pitkällä, että osaisin syödä sitä raakana, tämän suhteen makuhermoni vaativat vielä totutteluaikaa.

Mitä lapsiin tulee, he eivät välttämättä ole lehtikaali-innostuksestani aivan samaa mieltä. Lehtikaalisipsejä he tosin popsisivat vaikka pääruokana, mutta muuten vihreät lehdet päätyvät ruoasta huolimatta lautasen reunalle.

Näinpä päätin hiukan huijata ja markkinoida seuraavan lehtikaalikeiton lapsille pinaattikeittona, ulkonäkö nimittäin sopi tähän yhtälöön mitä parhaiten. Mitä makuun tulee, jäin toki petoksestani kiinni, mutta keitto hupeni silti lautasilta mallikkaasti. Lehtikaalin vahva maku olikin maidossa keittämisen myötä taittunut sangen miedoksi, joten lopputulos oli kaiken kaikkiaan hyvin pitkälti pinaattikeittomainen.

Suositan siis kokeilemaan – vaikka ei lehtikaalista muuten erityisemmin innostuisikaan.

Lehtikaalikeitto

4 annosta

200 g lehtikaalia
1 l maitoa
50 g voita
5 rkl vehnäjauhoja
1-1,5 tl suolaa
1 tl sokeria
1 tl raastettua tai jauhettua muskottipähkinää

Tarjoiluun:
keitettyjä kananmunia

Huuhtele lehtikaalit ja leikkaa suikaleiksi.
Lämmitä maito. (Lämmitetty maito estää jauhoja paakkuuntumasta, kun maito lisätään voi-jauhoseoksen joukkoon ja keitosta tulee sileämpää.)
Kuumenna voi pinnoitetussa kattilassa ja lisää jauhot. Kypsennä sekoitellen noin minuutti. Lisää maito voi-jauhoseoksen joukkoon ohuena nauhana koko ajan sekoitellen.
Lisää maidon joukkoon lehtikaalisuikaleet, suola, sokeri ja muskottipähkinä. Keitä miedolla lämmöllä välillä sekoitellen 10 min.
Soseuta lehtikaalikeitto sileäksi tehosekoittimessa tai sauvasekoittimella. Maista ja lisää tarvittaessa suolaa.
Tarjoile esimerkiksi keitettyjen kananmunien kera pinaattikeiton tapaan.

Romesco-kastike, katalonialaisten kalastajien lahja maailmalle

Kirjoitettu by Kaisa

Valikoidessani jälkeen kerran sopivaa käyttökohdetta jääkaapissa turhan panttina oleskeleville paprikoille – kauppojen hävikkihevilaatikoiden vakioasukkaille – muistin mainion paprika-asian, romesco-kastikkeen. Näinpä meillä kohta oli iso purkillinen maukasta tahnaa, joka sopii mainiosti esimerkiksi uunikasvisten ja erilaisten lihojen kumppaniksi. Vapun brunssikattauksessa se löysi niin ikään helposti paikkansa sämpylöiden päältä ja nakkien rinnalta, taisi se kruunata jokusen hodarinkin.

Siis monipuolinen klassikkokastike, joka kannattaa ilman muuta ottaa kokeiluun. Nyt, kun uudet perunat pikkuhiljaa alkavat valloittaa lautasiamme, voisi olla sopiva hetkikin. Ehkä perinteinen silli ei ole romescolle se otollisin makupari, mutta grilliruoka ja perunat aivan varmasti rakastavat tuota katalonialaisten kalastajien lahjaa maailmalle. Enpä tiedä siitä sillistäkään, onhan kastike alun alkaen ajateltu syötäväksi juuri kalan kanssa.

Romesco-kastike

6 annosta

2 punaista paprikaa
3 tomaattia
1 valkosipulinkynsi
0,5 dl oliiviöljyä
1 dl kuorellisia manteleita (Jouduin korvaamaan maa- ja cashewpähkinöillä, jotka toimivat mielestäni hyvin.)
pala maalaisleipää
0,5 dl oliiviöljyä
0,5 dl tomaattipyreetä (Määrää voisi ehkä hiukan niukentaa.)
2 rkl punaviinietikkaa
1 tl savupaprikajauhetta
0,5 tl suolaa
0,5 dl tuoretta lehtipersiljaa

Halkaise paprikat, poista siemenet ja valkoiset kalvot. Nosta paprikat leivinpaperin päälle pellille kupera puoli ylöspäin. Puolita tomaatit paprikoiden viereen. Paloittele valkosipuli kasvisten lomaan ja sivele kasvikset öljyllä. Paahda 225-asteisessa uunissa noin 15 min.
Lisää päälle kokonaiset mantelit ja murennettu leipäpala. Paahda vielä 5 min. Jäähdytä hetki.
Kumoa paahdetut ainekset monitoimikoneen kulhoon tai tehosekoittimeen. Lisää öljy, tomaattipyree, punaviinietikka ja mausteet. Aja ainekset leikkuuterällä karkeaksi tai sileäksi makusi mukaan.
Lisää lopuksi hienonnettu lehtipersilja.

Täytetty paprika: vähän vanhanaikainen, kuitenkin klassikko

Kirjoitettu by Kaisa

Täytetyt paprikat ovat meidän perheessämme eräänlainen klassikko. Niitä ei tehdä usein, oikeastaan ainoastaan silloin, kun paprikoita on jostakin syystä kertynyt, ehkä kerran vuodessa. Joka kerta niitä syödessä mielessä kuitenkin välähtää, että tätä ruokaa kannattaisi tehdä useammin, siitäkin huolimatta, että ne ovat ehkä vähän vanhanaikaisia.

Taitaa olla, että jatkossa meillä tulee olemaan täytettyjen paprikoiden päiviä hieman useammin, lapset nimittäin olivat näistä mielissään. Harmikseni olen näet joutunut kohtaamaan sen tosiasian, että ennen niin epäluulottomasta ja kaikkiruokaisesta Pikku-Kokista on pikkuhiljaa kuoriutunut melkoinen nirso, joka löytää lähes jokaisesta ruoasta jotakin epämieluisaa. Hmm, taidan hieman syyttää tästä päiväkotia – jossa ruoka kuulemma on tosi hyvää – mutta nielen tappioni; eiköhän tämäkin ole ohimenevää. Ja sitä paitsi Neiti-Kokki syö tätä nykyä miltei kaikkea entistä paremmin eli hänestä päiväkoti ei ole onnistunut tekemään yksipuolista nirsoilijaa.

Joka tapauksessa paprikat olivat hyviä ja täyteläinen soijarouhekastike jo sellaisenaan vallattoman maukasta. Tämä kastike onkin kehkeytynyt ehdottomaksi suosikikseni ja vaikka sen resepti löytyykin jo toisista yhteyksistä, lisään sen luettavaksenne vielä kerran. Ja taisin minä sitä taas hieman muuttaakin.

Täytetyt paprikat muuten olivat ensimmäinen ruoka, jota valmistimme Aleksin kanssa yhdessä, silloisessa ensimmäisessä ikiomassa keittiössäni. Siinä mielessä ne ovat siis aivan erityinen osa perheemme ruokailuhistoriaa, joka, kuten tunnettua, on kaikin puolin runsas ja todella tärkeä osa elämäämme. Siis täydet pisteet niille!

Täytetyt paprikat täyteläisellä soijarouhekastikkeella

8 kpl

8 paprikaa
2 annosta pitkäjyväistä, puuroutumatonta riisiä pakkauksen ohjeen mukaan keitettynä
100 g fetajuustoa
1,5 dl juustoraastetta

Soijarouhekastike:
0,5 dl rypsiöljyä
2 dl tummaa soijarouhetta
1,5 dl vettä
4 tomaattia / 400 g tomaattimurskaa
2 porkkanaa
1 sipuli
2-4 valkosipulinkynttä
1 rkl öljyä kuullottamiseen
70 g tomaattipyrettä
1 rkl kasvisfondia / 1 kasvisliemikuutio
2 rkl (punaista) balsamicoa
2 dl punaviiniä
1 rkl sokeria
mustapippuria
(suolaa)
2 rkl kuivattua basilikaa
2 tl kuivattua oreganoa
2 tl kuivattua timjamia

Pese ja poista paprikoista siemenet. Säästä kuitenkin ”hatut”, niin saat kivemman näköisen lopputuloksen.
Valmista soijarouhekastike. Kuumenna öljy paistinpannulla ja lisää soijarouhe. Paista hetki. Lisää vesi muutamassa erässä välillä sekoittaen. Vesi imeytyy soijarouheeseen ja rouhe turpoaa. Siirrä rouhe toiseen astiaan odottamaan.
Jos käytät tomaattimurskan sijaan kokonaisia tomaatteja, tee huuhdeltujen tomaattien yläosaan ristiviilto ja kalttaa ne nopeasti kiehuvassa vedessä. Näin kuori rullautuu pois siististi ja lähes itsestään. Murskaa kuoritut tomaatit sopivaan muotoon.
Kuori ja raasta porkkanat raastimen hienoimmalla terällä, kuori ja hienonna sipuli ja valkosipuli.
Kuullota porkkanaraastetta ja sipuleita pannulla muutaman minuutin ajan, lisää soijarouhe ja jatka kuullottamista vielä hetki. Lisää loput ainekset ja anna hautua kannen alla miedolla lämmöllä noin 30 min.
Sekoita soijarouhekastikkeeseen kypsä riisi sekä murennettu fetajuusto. Jaa täyte paprikoihin. Ripottele täytteen pinnalle juustoraaste ja asettele hatut päällimmäiseksi.
Paista paprikoita 225-asteisessa uunissa noin 25 min. kunnes pinta on saanut sopivasti väriä ja paprikat ovat pehmenneet.

Kiva perunalisäke

Kirjoitettu by Kaisa

Vähän aikaa sitten esittelin perunat, jotka ovat ehkäpä ne tämän hetken herkullisimmat, suorastaan suussa sulavat. Paljon näistä eivät kuitenkaan jää jälkeen seuraavat kermaiset versiot, jotka ovat vähintäänkin mainio kumppani sangen monenlaisille ruoille. Meillä nämä purjehtivat neitsytmatkansa jauhelihapihvien rinnalla ja sopivasti kermaisina tekivät annoksesta kaiken kaikkiaan toimivan.

On aina palkitsevaa löytää tapa tehdä vanhasta tutusta jotakin uutta. Niin kuin nyt esimerkiksi perunasta. Mistään kovin ihmeellisestähän tässä ei tosin ole kyse, mutta siitä viis, maku ratkaisee tälläkin kertaa. Kannattaa siis kokeilla. Ja jos perunajutut muuten kiinnostavat, kannattaa vilkaista resepti edellä mainittuihin suussa sulaviin perunoihin täältä.

Valitettavasti resepti on tällä kertaa mittasuhteiltaan sangen epätarkka, sillä valmistin paistoksen täysin silmämääräisesti. Kerman laadulla ja määrällä sekä juustokerroksen paksuudella onkin helppo säädellä paistosta kevyempään tai vaihtoehtoisesti täyteläisempään suuntaan.

Kermainen perunapaistos

6 annosta

1 kg perunoita
suolaa
kuohu- tai ruokakermaa
juustoraastetta

Keitä kuoritut perunat miedosti suolatussa vedessä.
Tilsi kypsät perunat haarukalla, laita ne voideltuun uunivuokaan ja kaada päälle sopivasti kermaa. Kuorruta paistos juustoraasteella.
Paista 225-asteisessa uunissa, kunnes juusto sulaa ja ruskistuu kauniisti.

Juuresten pelastuspihvit

Kirjoitettu by Kaisa

Lähiaikoina olen tullut tehneeksi kasvispihvejä lähinnä erilaisista kasvisproteiineista, kuten soijarouheesta, härkiksestä ja kasvisjauhiksesta. Näin ihan perinteiset kasvispihvit ovat jääneet miltei tyystin unohduksiin. Nyt kuitenkin jääkaapin vihanneslaatikosta kurkisteli sen verran suuri parhaat päivänsä nähneiden juuresten armeija, että päätin valmistaa vanhoja kunnon raastepihvejä.

Näistä tulikin muuten oikein hyviä. Kun vähän jaksaa kuoria ja raastaa on valmistaminen pitkälti siinä. Tällä kertaa uuni hoiti paistamisenkin, joten homma sujui siltäkin osin täysin vaivatta. Pannulla paistosta syntyvää rapeutta pihvit eivät näin tietenkään saa osakseen, mutta mielestäni sekään ei haitannut. Juusto sitoi ainekset hyvin yhteen ja toi mukavasti lisämakua. Pitääpä siis pitää tämä perinteinen tapa paremmin mielessä.

Juuresten pelastuspihvit

12 kpl

1 sipuli
1 yksikyntinen valkosipuli
1 iso porkkana
70 g perunaa
300 g lanttua
0,5 dl grahamjauhoja
1 tl suolaa
mustapippuria
1 kananmuna
100 g juustoa maun mukaan

(Lisäksi:
jogurttikastiketta)

Silppua sipuli ja valkosipuli hyvin pieneksi. Raasta muut kasvikset mahdollisimman hienoksi raasteeksi. Purista raasteesta ylimääräinen neste ja siirrä kulhoon. Lisää grahamjauhot, suola, mustapippuri ja kananmuna. Sekoita hyvin. Raasta juusto ja lisää taikinaan.
Nostele taikinasta lusikalla kasoja leivinpaperilla päällystetyn pellin päälle. Muotoile pihveiksi ja paista 225-asteisessa uunissa 25-30 min. kunnes pinta on ruskistunut hieman.
Tarjoile esimerkiksi jogurttikastikkeen kera.

Uudet lemppariperunat

Kirjoitettu by Kaisa

Lähiaikoina olen löytänyt muutaman sangen maukkaan tavan valmistaa perunalisäkkeitä. Tällä kertaa esittelen niistä sen, johon törmätessäni taisin ensin vähän nostaa kulmiani, mutta sen verran mielenkiintoiselta resepti vaikutti, että päätin lähteä kokeilemaan. Tämä kannatti; lopputulos oli mainio, suorastaan suussa sulava.

Työvaiheita näissä perunoissa oli ehkä hieman tavallisia uuniperunoita enemmän, mutta nämä ovat varmasti vaivansa väärti – eikä tuo vaiva lopulta ole edes kummoinen. Tärkeintä on muistaa tarpeeksi kuuma uuni ja se, että perunat jätetään viipalointivaiheessa oikeasti paksuiksi. Sen jälkeen lopputulos on taattu. Ja miten ihmeessä ei olisi, jos makuina ovat voi, valkosipuli, timjami ja sopiva suolaisuus?!

Istuu liki ruoan kuin ruoan rinnalle.

Sulavat perunat

4 annosta

700 g perunoita
4 rkl voisulaa
2 rkl tuoretta timjamia
1 tl suolaa
0,5 tl mustapippuria
2 dl kana- tai kasvislientä
3-4 valkosipulinkynttä

Kuori ja viipaloi perunat noin 2,5 cm:n paksuisiksi viipaleiksi.
Kaada perunat kulhoon. Lisää joukkoon sulatettu voi, hienonnettu timjami, suola ja pippuri. Sekoita hyvin ja kaada perunat uunivuokaan yhteen kerrokseen. Paista 250-asteisessa uunissa 15 min. Käännä perunat ja paista toiset 15 min.
Kun perunat ovat paistuneet, lisää vuokaan kana- tai kasvisliemi ja murskatut valkosipulinkynnet. Jatka paistamista, kunnes liemi on jonkin verran haihtunut, noin 15 min.
Tarjoa lämpimänä pääruoan lisukkeena.

Hittiherkkua länsinaapurista: ruotsalainen Liba-pikapizza

Kirjoitettu by Kaisa

Saatuani tarjouksen päästä maistelemaan Ruotsissa jo seitsemännessä sukupolvessa leivottavaa Liba Brödin -ohutleipää en tietenkään laittanut vastaan. Kun leipänäytteet sitten suomalaisen maahantuojansa Europicnicin toimesta saapuivat, mieleni teki heti päästä kokeilemaan. Valmistui ensimmäinen Libapizzani – mutta ei varmasti viimeinen.

Pikaisella ideoiden etsiskely haulla olin törmännyt ajatukseen rikastuttaa valmis Liba-pizza lehtikaalisipseillä, jonka otinkin johtotähdekseni. Rapeiden ja sopivasti suolaisten sipsien alustaksi tuntui sopivan yksinkertainen valkoinen pizza, joten täytteiksi valitsin ranskankermaa, karamellisoitua sipulia, palsternakkaa ja juustoraastetta. Lehtikaalisipsien rinnalle höyläsin vielä reilusti parmesaania.

Ihan mainio kokonaisuus, jonka jälkeen en ihmettele Liba Brödin kuulumista useaan ruotsalaiseen vakio-ostoskoriin. Leipä on koostumukseltaan mainio valmis pizzapohja ja sen sopivuudesta esimerkiksi quesadilloihin tai wrappeihin voin olla vakuuttunut, vaikka henkilökohtainen testi on vielä tekemättä. Tämä kuulunee lähipäivien suunnitelmiin.

Kuten nimi kertonee, ohutleipä on kotoisin alunperin Libanonista ja Liba Bröd -yrityksen takaa löytyy vuonna 1989 Ruotsiin Libanonista muuttanut Nasil Fadel. Yrityksen hän perusti vuonna 1992. Kaikki Liba Brödin leivät ovat vegaanisia ja lisäaineettomia.

Siis suosittelen. Niin Liba Brödiä, sille kehittelemääni täytettä kuin lehtikaalisipsejäkin. Nam, nam ja nam!

Valkoinen liba-pizza lehtikaalisipsien kera

1-2 annosta

1 Liba-ohutleipä
100 g ranskankermaa
juustoraastetta
1 iso keltasipuli
1 rkl voita
1 rkl sokeria
1 rkl omenaviinietikkaa
1 pieni palsternakka
öljyä paistamiseen
suolaa
mustapippuria myllystä

Pinnalle:
lehtikaalisipsejä (ohje alla)
parmesaania
sitruunamehua

Lehtikaalisipsit:
100 g lehtikaalia
1 rkl öljyä
ripaus suolaa

Aloita valmistus lehtikaalisipseistä. Huuhtele lehtikaalin lehdet ja poista lehdistä puiseva varsiosa. Leikkaa lehdet suupaloiksi.
Levitä lehtikaalit pellille leivinpaperin päälle. Kaada päälle öljy ja sekoittele niin, että öljy leviää tasaisesti kaikkialle. Ripottele pinnalle suola.
Kypsennä 150-asteisen uunin keskitasolla noin 20-25 min. Varo polttamasta sipsejä. Kääntele sipsejä lastan avulla paistamisen aikana muutaman kerran. Anna jäähtyä.
Valmista seuraavaksi karamellisoitu sipuli. Kuori ja leikkaa sipuli renkaiksi. Sulata pannulla voi ja kuullota siinä sipuleita, kunnes ne ovat läpikuultavia ja sopivasti pehmenneitä. Lisää sitten pannulle sokeri. Kun sokeri on sulanut, kaada pannulle vielä etikka ja anna porista hetken verran. Mausta suolalla ja pippurilla. Nosta sipulit sivuun odottamaan.
Pese palsternakka, (kuori halutessasi) ja leikkaa hyvin ohuiksi viipaleiksi. Paista viipaleita samalla pannulla, jossa valmistit aiemmin sipulit. Lisää tarvittaessa hiukan öljyä. Muutaman minuutin paistoaika, jossa viipaleet saavat hiukan väriä, on riittävä ohuille viipaleille. Mausta suolalla ja pippurilla.
Aseta Liba-leipä uunipellille leivinpaperin päälle. Levitä ranskankerma leivälle. Sirottele pinnalle seuraavaksi juustoraaste, karamellisoitu sipuli ja palsternakkaviipaleet.
Paista 220-asteisessa uunissa noin 7 min. kunnes juusto on sulanut.
Koristele valmis pizza lehtikaalisipseillä ja parmesaanilla. Viimeistele pienellä tirauksella sitruunamehua.

Rohkeasti ruskea nuudelipannu

Kirjoitettu by Kaisa

Aina ei vaan onnistu. Kuten sinä päivänä, jona lähdin tekemään marokkolaisia vegepyöryköitä, joita olin ajatellut tarjoavani uunifetajuuresten ja vegaanisen majoneesin kera. Aloitin pyöryköistä ja todettuani paistovaiheessa, että jostakin syystä ne eivät yksinkertaisesti pysy kauniisti kasassa käänsin kelkkani kertaheitolla. Syntyi mitäänsanomattoman näköinen, ruskea ruoka, jonka kohdalla ajatus kuvaamisesta tai blogissa jakamisesta ei ensin tuntunut ollenkaan mahdolliselta. Koska maku kuitenkin miellytti, halusin antaa tekeleelleni mahdollisuuden – tällä kertaa reilusti ruskeana. Sillä voi, miten niitä kertoja riittääkään, kun olen puhtaasti värin takia lisännyt ruokaan tai sen rinnalle tomaattia tai maun kannalta täysin epäolennaista yrttiä. Sillä eihän ruskea ruoka ole kaunista. Ehkä ei, mutta hyvää se kuitenkin on, ajatelkaapa vaikka ikisuosikki ruskeaa kastiketta. Ja niin oli tämäkin, kannattaa kokeilla.

Mikäli ajatus nuudelipannusta ei ole juuri sinua varten, mikset sitten tekisi vegepyöryköitä, joita minäkin alun alkaen lähdin valmistamaan. Olihan alkuperäisen pyörykkäreseptin taustalta löytyvä Viimeistä murua myöten -blogin Saarakin onnistunut pitämään pyörykkänsä koossa ja uskon, että ensi kerralla onnistuisin itsekin. Laitan oheen niin ikään pyörykkäreseptin.

Joka tapauksessa olen iloinen, että pääsin jakamaan tämänkin reseptin kanssanne, ruskeasta huolimatta.

nuudelipannu

4 annosta

1 pieni sipuli
2 valkosipulinkynttä
kourallinen lehtipersiljaa
puolikas kiinankaali
100 g herkkusieniä
öljyä kuullottamiseen
275 g vegejauhista
0,5 tl kanelia
1 tl paprikajauhetta
0,5 tl suolaa (Jotkut vegejauhikset sisältävät suolaa valmiiksi, jolloin lisäsuolan voi mielestäni jättää pois.)
mustapippuria
1-2 rkl soijakastiketta
7,5 dl vettä
1 lihaliemikuutio
2 levyä munanuudeleita

Kuori ja hienonna sipuli ja valkosipulinkynnet. Hienonna persilja, suikaloi kiinankaali ja siivuta herkkusienet.
Kuumenna pannulla hiukan öljyä ja lisää sipulisilppu. Kuullota miedolla lämmöllä noin 5 min. kunnes sipuli on läpikuultavaa ja pehmeää. Lisää pannulle vegejauhis sekä kaneli, paprika, mahdollinen suola, mustapippuri ja persilja.
Kun vegejauhis on kypsää, lisää joukkoon kiinankaali, herkkusienet, soijakastike, vesi ja liemikuutio. Odota, että kaali kypsyy jonkin verran ja lisää joukkoon nuudelit. Keitä, kunnes nuudelit ovat kypsiä.

Jos haluat tehdä pyöryköitä, aloita niin ikään kuorimalla ja hienontamalla sipuli sekä valkosipulinkynnet ja kuullota niitä öljyssä pannulla, kunnes sipuli on läpikuultavaa ja pehmeää.
Yhdistä tämän jälkeen kulhossa vegejauhis, sipulit, kaneli, paprika, suola, mustapippuri ja hienonnettu persilja. Sekoita taikina käsin niin, että siitä tulee tasainen. Pyöritä massasta pyöryköitä vedellä kasteltujen käsien avulla. Paista pyörykät öljyssä pannulla kypsiksi melko reippaalla lämmöllä.

Punastuneet soijarouhepyörykät

Kirjoitettu by Kaisa

Kuten useasti olen tullut maininneeksi, meillä syödään paljon erilaisia pyöryköitä ja pihvejä. Tämä muutamastakin syystä: ne ovat helposti valmistettavissa, eivätkä variaatiot taida loppua koskaan, lapset tykkäävät niistä ja paremman puutteessa lisäkkeeksi riittää pelkkä jogurttikastike. Siis mitä mainiointa ”kello viiden ruokaa”.

Punastuneet soijarouhepyörykät ovat tietysti tomaattisia. Niiden maukkaus pohjautuu mukavaan määrään mausteita. Alkuperäisessä reseptissä, jonka löysin Ruokakonttuuri-blogista, taikina oli muotoiltu pihveiksi. Itsekin kokeilin ensimmäisellä kerralla pihvejä ja nyt molempia muotoja testailtuani taidan suositella juuri niitä. Taikina on koostumukseltaan suhteellisen järeää, joten sen paistaminen ohuehkoina pihveinä sujuu pyörykkämuotoa helpommin ja lopputulos on tietysti rapeampi. Mutta kyllä nämä pyörykätkin hyviä ovat.

Tomaattiset soijarouhepyörykät (tai -pihvit)

4 annosta

1 pienehkö yleis- tai kiinteämaltoinen peruna
2 dl soijarouhetta
2 dl vettä
1,5 dl korppujauhoja
70 g tomaattipyreetä
2 rkl soijakastiketta
1 tl rosmariinia tai timjamia
1 tl savupaprikajauhetta
mustapippuria myllystä
chiliä
2+1 rkl rypsiöljyä
1 pieni sipuli
1 valkosipulinkynsi

Kuori ja raasta peruna raastimen hienoimmalla terällä.
Sekoita kulhossa perunaraaste, soijarouhe, vesi, korppujauhot, tomaattipyree, mausteet sekä 2 rkl öljyä. Jätä taikina turpoamaan.
Taikinan turvotessa kuori ja hienonna sipuli ja valkosipuli hyvin hienoksi. Kuumenna 1 rkl öljyä paistinpannussa ja kuullota sipulit pehmeiksi. Sekoita taikinan joukkoon.
Muotoile taikinasta kostutetuin käsin pyöryköitä tai pihvejä ja paista ne öljyssä pannulla kypsiksi.

Härkisstroganoff

Kirjoitettu by Kaisa

Nyt, kun vuoden viimeiset hetket ovat käsillä, on hyvä luoda jo muutama katse tulevaan. Ensi vuonna aika, jonka pystyn blogin kanssa viettämään, on todella paljon edellisiä vuosia rajallisempi. Olen tyytyväinen, jos nykyisen kahden-kolmen postauksen sijaan pystyn julkaisemaan viikossa edes yhden. Toisaalta loppuvuoden luvattoman lupsakoina päivinäni olen onnistunut kokoamaan itselleni melko kattavan artikkelipankin, joten eiköhän tästäkin ihan mallikas blogivuosi taas saada aikaan.

Ensi vuonna haluan jatkaa ruoanlaittoani kasvispainotteisella linjalla. Näinpä tämä mitä todennäköisimmin vuoden viimeisimmäksi jäävä reseptisuositukseni esittelee niin ikään kasvisruoan, itse asiassa todellisen klassikkoruoan kasvisversion.

Nopea, helppo ja herkullinen härkisstroganoff ponnahti ilman muuta uudelleen tehtävien ruokieni listalle. Lopputulos oli odottamaani maukkaampi ja härkis sopi lihan korvaajaksi paremmin kuin hyvin. Suosittelen ilman muuta kokeilemaan – nopeita arkiruokareseptejä ei takataskussa liene koskaan liikaa.

Härkisstroganoff

4 annosta

250 g härkäpapusuikaleita
(oliivi)öljyä kuullottamiseen
3 sipulia
1 keltainen paprika
puolikas maustekurkku
1 tl sinappia
2 tl tomaattipyreetä
2 dl kasvikermaa
(0,5 tl suolaa)
mustapippuria

Tarjoiluun:
perunamuusia

Paista härkäpapusuikaleita niukassa öljyssä, kunnes ne saavat rapean pinnan. Siirrä sivuun.
Kuori sipulit ja leikkaa ohuiksi viipaleiksi.
Leikkaa paprika ohuiksi suikaleiksi ja maustekurkku pieniksi kuutioiksi.
Kuumenna paistinpannulla reilusti öljyä ja karamellisoi sipuleita hiljaisella lämmöllä, kunnes ne pehmenevät ja kuullottuvat, noin 10 min. Lisää joukkoon paprikasuikaleet ja kypsennä, kunnes ne pehmenevät.
Sekoita joukkoon sinappi ja tomaattipyree. Lisää härkäpapusuikaleet sekä kurkkukuutiot ja sekoita.
Kaada joukkoon kerma ja keitä hiljaisella lämmöllä, kunnes kastike sakenee ja saa väriä.
Tarkista maku ja lisää mahdollinen suola sekä mustapippuri.
Tarjoile esimerkiksi perunamuusin kera.