Kai kesästä saa ainakin haaveilla?! -salaatti

Kirjoitettu by Kaisa

Elämme vuodenaikaan nähden kylmiä aikoja. (Hmm, koskakohan emme…) Vappu kolkuttelee jo oven takana, mutta silti tuntuu siltä, että toppatakki ei ole vieläkään liioittelua ja kun aamulla uskaltautuu lähtemään ulos ilman pipoa, kylmä viima muistuttaa jo muutaman minuutin päästä, että ei todellakaan olisi pitänyt lähteä soitellen sotaan. Aargh! Onko liikaa pyydetty, että huhtikuun ylitettyä jo puolivälin, voisivat auringonsäteet jo pikkuhiljaa alkaa lämmittää tälläkin puolella palloa?

IMG_1994Kevätsäätä tai ei, ainakin lautaselle on mahdollista jo tuoda ripaus kesän tuntua. Minä tein näin pääsiäisenä, kun tarjoilin ruokavieraillemme alkupalaksi salaattia, jossa fetajuusto sai makuparikseen mansikoita ja mustikoita. Oivallinen yhdistelmä muuten ja voisin kuvitella, että juuri sopiva esimerkiksi grilliruoan kumppaniksi. Tämän K-Ruoka -sivustolta bongatun reseptiikan kruunasi maukas mansikka-vinaigrette. Vinaigreten kanssa onnistuminen ei ainakaan omalla kohdallani ole ollut niinkään varmaa, joten tästäkin syystä koin tällä kertaa suurta onnistumisen tunnetta. Ja sainpa käyttöön myös ihastuttavat uudet kanamunakuppini.

Kyllä se kesä sieltä saapuu – ainakin lautasille.

Mansikka-fetasalaatti

2 annosta (tai 4 pientä alkupalaa)

IMG_199065 g pinaatinlehtiä
250 g mansikoita
125 g pensasmustikoita
100 g fetajuustoa
tuoreita basilikanlehtiä

Mansikka-vinaigrette:
100 g mansikoita
IMG_19932 rkl öljyä
1 rkl valkoviinietikkaa
0,5 tl sinappia
ripaus suolaa ja mustapippuria

Levitä pinaatinlehdet tarjoiluvadille. Poista mansikoista kannat ja viipaloi salaattiin tulevat marjat. Ripottele mansikat ja mustikat salaattipedille. Pilko feta salaatin päälle ja lisää pinnalle reilusti tuoretta basilikaa.
Valmista mansikka-vinaigrette: soseuta mansikat sauvasekoittimella. Lisää öljy, etikka ja sinappi. Sekoita tasaiseksi kierrevatkaimella, kunnes kastike muuttuu sakeaksi. Mausta suolalla ja pippurilla. Tarjoa mansikka-vinaigrette salaatinkastikkeena.

Mämmiä epäileväisille: Mämmirahka

Kirjoitettu by Kaisa

IMG_1982Jos tuokkonen ruskeaa pääsiäisen perinneherkkua, ei sellaisenaan pistä housuja pyörimään jaloissa, on muitakin vaihtoehtoja ainakin kokeilla mämmiä. Harva varmaan syö sitä muutenkaan ihan sellaisenaan, mutta seuraava rahka vie mämmin jatkojalostuksen vielä tavanomaista kerma-sokeri -linjaa pidemmälle.

Itse pidän mämmistä – juuri noiden edellä mainittujen kerman ja sokerin tai vaihtoehtoisesti vaniljakastikkeen kera – joten ihan jäävi en ole sanomaan, mutta uskoisin, että mämmirahkaa voisi yrittää tarjota jopa niille, jotka jättävät mämmin muuten maistelematta. Mikään mämmipiilo tämä ei kuitenkaan ole, mämmi sekä näkyy että maistuu, mutta maku on huomattavasti lempeämpi.

Mielestäni tämä oli todella hyvää, tarjoilen varmasti uudemmankin kerran, ja suosittelen suuresti kokeilemaan tätä Glorian Ruoka & Viini -lehdestä bongattua reseptiä. Meillä tämä sijoittui pieninä annoksina pääruoan ja makeamman jälkiruoan väliin, mutta olisi rahkasta ollut ihan ”oikeaksikin” jälkiruoaksi.

Mämmirahka

4 annosta (tai 8 ”välijälkiruoka-annosta”)

IMG_19812 dl kuohukermaa (minä maustoin hieman vaniljalla)
1 dl maitorahkaa
250 g mämmiä
1 dl lakritsia
1 rkl ruokosokeri-/ tummaa siirappia
0,25 tl sormisuolaa

Vatkaa kuohukerma kuohkeaksi vaahdoksi. Lisää sekoittaen maitorahka ja mämmi.
Pilko lakritsi pieniksi paloiksi. Lisää lakupalat, siirappi ja suola mämmirahkan joukkoon.

Korvapuustia vaiko juustokakkua? Miksei molempia.

Kirjoitettu by Kaisa

IMG_1891Kyllä pulla vaan on pop! Aina ja ikuisesti, näyttävät sitten sen ja sen hetkiset ruokatrendit miltä vain. Pokekulhot ja yhden padan ihmeet tulevat ja menevät, mutta pulla pysyy, sanon minä. Paras pulla on korvapuusti ja paras tapa nauttia se on lämpimänä kylmän maidon kera. Piste.

Edellisestä pullasaarnastani huolimatta tulen leiponeeksi pullaa harvoin. Aivan liian harvoin. Jotenkin minuun on iskostunut jonkinlainen hiivakammo ja tuntuu, että aina kun reseptissä mainitaan hiiva, käännän nopeasti sivua, jatkan toisten ohjeistusten pariin. Kai sitä on tullut niin monta kertaa epäonnistuttua hiivan toimivuuden kanssa; lässähdyksiä ja niin edelleen. No, kunhan Pikku-Kokki pääsee leipojan ikään, parannan varmasti tapani. Oli se niin mukavaa lapsena; leipoa rusinapullia, joista kukaan ei tykännyt. Mutta kun niitä rusinoita vaan oli niin kiva sinne pullaan tökkiä. Palanut rusina ei ole ystävä.

Toinen ikisuosikki juustokakku ei kahvipöydässä ole huono vaihtoehto sekään. Toimii yleensä miltei aina ja kaiken lisäksi on yksi suosikeistani mitä leipomispuoleen tulee.

Kun edellä mainittu kaksikko liitetään yhteen, ei voi tulla kuin hyvää, oli ensimmäinen ajatukseni seuraavaan korvapuustijuustokakun reseptiikkaan törmätessäni. Ja aivan oikein, lopputulos oli todella hyvä, yksi parhaista kakuista lähiaikoina. Kakku maistui vääjäämättömästi korvapuustilta, sellaiselta keskeltä pikkuriikkisen raa’aksi jääneeltä, juuri sellaiselta minkälaisena korvapuusti on mielestäni parhaimmillaan. Sillä mikä on tylsempää kuin kuiva pulla. Eipä paljon mikään.

Koska tätä kakkua tulen varmasti leipomaan uudestaan, täytyy minun antaa pari parannusehdotusta, mitä sen valmistukseen tulee. Itse kokeilisin jättää reunat pois ja leipoa pohjasta joko hieman paksumman tai pienentää pohjataikinan määrää jonkin verran. Ehkä suosiolla voisin valita hiukan suuremman vuoan. Toiseksi uskoisin itsekin ohjetta ja odottaisin kakun kanssa seuraavaan päivään, sillä näin malttamattomana ihmisenä iskin veitseni sen sisuksiin jo muutamaa tuntia uunista ottamisen jälkeen, mikä tarkoitti kakun totaalista murtumista. No, onneksi valtaosa jäi jäljelle seuraavaan päivään, sillä myös maku oli yön aikana parantunut entisestään.

Siis suosittelen vallan paljon ja kiitän reseptistä Makeaa-blogia.

P.S. Mainittakoon vielä, että yleensä en suuremmin innostu paistetuista juustokakuista, mutta tämä tekee siinäkin kohtaa poikkeuksen. Yhtä hyvää kuin hyydytetyt, mutta valmistuu ilman liivatetta, huippua!

Korvapuusti-juustokakku

Vuoallinen (ø 20 cm)

IMG_1888Pohja:
300 g Digestive-keksejä
150 g voita
2 rkl fariinisokeria
1 tl kanelia

Täyte:
600 g maustamatonta tuorejuustoa (suosittelen alkuperäisohjeen mukaisesti Philadelphiaa, ei kevyt-versiota)
150 g ranskankermaa
1 rkl kardemummaa
1 tl vaniljatahnaa tai 2 tl vaniljasokeria
1,5 dl sokeria
2 rkl maissitärkkelystä
4 kananmunaa

Kastike:
50 g voita
1,5 dl fariinisokeria
1 rkl kanelia

Pingota leivinpaperi irtopohjavuokaan. Murskaa keksit ja sekoita joukkoon sulatettu voi, fariinisokeri ja kaneli. Painele seos vuoan pohjalle (ja reunoille). Esipaista pohjaa 160-asteisessa uunissa noin 10 min. Anna jäähtyä täytteen valmistuksen ajan.
Mittaa tuorejuusto kulhoon ja pehmitä sitä sekoittamalla hetki. Lisää ranskankerma, kardemumma, vanilja, sokeri ja maissitärkkelys ja sekoita tasaiseksi. Lisää kananmunat yksitellen, sekoita taikina tasaiseksi aina ennen seuraavan munan lisäystä. Jätä täyte odottamaan ja valmista kastike.
Sulata voi ja sekoita siihen fariinisokeri ja kaneli. Kaada puolet juustotäytteestä pohjan päälle. Lusikoi päälle noin puolet kastikkeesta ja kuvioi pintaa veitsellä, jotta täyte ja kastike sekoittuvat hieman. Kaada päälle loput juustotäytteestä ja kastikkeesta. Kuvioi vielä veitsellä, jotta saat marmoroidun pinnan.
Paista kakkua 160 asteessa 45 min. Sammuta uuni ja jätä kakku vielä tunniksi kypsymään jälkilämmöllä. Anna kakun jäähtyä huoneenlämmössä ja siirrä jääkaappiin vetäytymään seuraavaan päivään.

Pikku-Kokin keittiöstä osa 14: Punaista pataa, nam!

Kirjoitettu by Kaisa

Vaikka edellisessä Pikku-Kokki -kertomuksessani esittelinkin jo sormiruokailuasioita, palataanpa taas asteen verran taaksepäin. Valmistin nimittäin herralle pataa, joka sinänsä olisi sopinut sormiruoaksi ihan hyvin, mutta jonka kuitenkin päätin Pikku-Kokin tapauksessa vielä surauttaa vauvamuotoon, sen verran haparoivaa hänen sormiruokailunsa edelleen on. Harjoitukset etenevät joka tapauksessa.

IMG_1831Pata, jonka muokkasin Puolukkaposki-blogin punaisen kalapadan idean pohjalta oli mielestäni hyvää ja oikeassa muodossaan sekä ripauksella suolaa maustettuna ihan sopivaa meidän suurempienkin kokkien suuhun. Jätin kalan pois, jotta proteiininlähdettä voi halutessaan vaihdella, sillä mielestäni myös liha sopii hyvin padan kumppaniksi. Myös Pikku-Kokki näytti olevan samaa mieltä, niin kala- kuin lihaversiokin maistui ukkelille hienosti.

Punainen pata

8 dl valmista sosetta

IMG_18231 pieni tai puolikas iso bataatti
2 porkkanaa
1 punainen paprika
1 sipuli
1 valkosipulinkynsi
tilkka öljyä
2 rkl tomaattipyreetä
4 dl vettä (koska minä tein padasta sosetta, en lisännyt siihen vettä)
200 g tomaattimurskaa tai paseerattua tomaattia
1 laakerinlehti
1 tl timjamia

Lisäksi:
kalaa, kanaa tai lihaa pikku-ruokailijallesi sopivassa muodossa

Kuori ja paloittele bataatti ja porkkanat. Paloittele myös paprika. Kuori ja hienonna sipuli ja valkosipuli.
Kaada pataan tilkka öljyä ja lisää sipulit sekä tomaattipyree. Kuumenna sekoitellen pari minuuttia.
Lisää (vesi), tomaattimurska, laakerinlehti ja timjami. Kiehauta hetki.
Lisää porkkanat ja paprika. Keitä noin 5 min.
Lisää bataatti ja anna hautua, kunnes kasvikset ovat pehmeitä.
Soseuta tai tarjoile sellaisenaan sormisyötävänä. Lisää annoksiin myös proteiininlähde haluamallasi tapaa.

Kotikolossa tuoksuu taas grilliruoka: Kauden avajaiset ja ”äijien” paluu

Kirjoitettu by Kaisa

Viime vuonna palasimme grillin ääreen kutakuinkin aprillipäivänä. Tänä vuonna se tapahtui huhtikuun yhdeksäntenä, melko samoilla linjoilla siis jatketaan. Sillä niinhän se menee: keväiset auringonsäteet alkavat ujosti lämmittää, grillihammasta alkaa kolottaa. Ou jee, koko kesä ja kausi vielä edessä!

Vaikka kuinka olimme syksyllä sitä mieltä, että talven tulon ei tarvitse merkitä totaalitaukoa grillaamisesta, niin siinä kuitenkin kävi. Talvi tuli, grilli kylmeni. Mutta mitäpä sitä suremaan, ehkäpä ensi talvena sitten – jos siltä sattuu tuntumaan.

Tänä vuonna aloittelimme grillaamista melko kevyesti, sillä Weberimme lämmössä valmistuivat ainoastaan lihat, aterian muut osaset rakentuivat sisällä Kotikolossa. Myös ruokailu patiolla osoittautui vielä asiaksi, joka saa odottaa itseään, niitä oikeasti aurinkoisia päiviä.

Mitäs me sitten grillasimme? Kengurua. Minulla on nimittäin tapana silloin tällöin tehdä tutkimusmatka Lidliin, kauppaan jossa tuntuu ihan siltä, kuin olisi ulkomailla. Joitakin viikkoja sitten bongasin myymälän Deluxe-osastolta pakastettuja kengurunfileitä, joita piti päästä kokeilemaan. Vaikka tämä ei ensimmäinen kengurumaistiaisemme ollutkaan, ei otus ollut vielä pompannut omaan keittiöömme, eikä meillä ollut sen kummempaa tietämystä sen valmistuksesta. Joka tapauksessa siitä tuli maukasta ja paistoastekin muokkautui melko sopivaksi, mediumiksi plussan kera, Aleksin paistettua fileitä kolme-neljä minuuttia kummaltakin puolelta. Kyllä kengurua voisi maistella uudemmankin kerran.

Vuoden takaisiin grillikauden avajaisiimme palatakseni valmistimme tuolloin oivallisia uuniperunoita grillimuonamme rinnalle. Resepti oli peräisin Asia on pihvi -keittokirjasta, joka kantoi alaotsikkoa Äijäruokaa. Muhevia ohjeita muuten, suosittelen tutustumaan. Tämänkertaisissa avajaisissamme marssitimme kengurun rinnalle uuniperunoita niin ikään ja kappas, sattumalta toistamiseen Äijä-ohjeella. Äijäruokaa-sarja on nimittäin saanut toisen osansa Kuumaa kamaa grillistä, joka päätyi vastikään keittokirjastoomme. Hyvältä vaikuttaa tämäkin opus, johon tulen varmasti palaamaan lähitulevaisuudessa tarkemmin. Perunat olivat mallikkaita nämäkin, joten suositukseni Äijäperunoille uudemman kerran. Kokeilkaa molempia.

Tällaista tällä kertaa. Kohti kuumaa kesää – tai ainakin grilliä.

Cheddarilla ja maustekurkuilla täytetyt perunat

4 annosta

IMG_18434 jauhoista perunaa
oliiviöljyä
1 tl suolaa

Täyte:
2 rkl smetanaa
1 pieni punasipuli
100 g (vahvaa) cheddarjuustoraastetta (tai jotakin muuta makusi mukaan)
55 g maustekurkkua
0,5 tl suolaa
0,5-1 tl pippuria

Pese perunat ja laita ne uunipellille. Sivele perunat kauttaaltaan öljyllä ja ripottele päälle suola.
Paista 200-asteisessa uunissa noin tunti tai kunnes kuori tuntuu pehmeältä. Ota perunat uunista ja anna jäähtyä hieman.
Kuori ja pilko punasipuli, kuutioi maustekurkut.
Leikkaa perunat kahtia ja kaavi sisus kulhoon. Survo kevyesti ja lisää mukaan täyteainekset. Sekoita hyvin.
Jaa täyte perunankuoriin ja pane perunat takaisin uuniin.
Paista perunoita noin 10 min. tai kunnes ne saavat vaalean kellanruskean värin ja alkavat kuplia. Tarjoa heti.

Pikku-Kokin keittiöstä osa 13: Vauvan kvinoapihvit

Kirjoitettu by Kaisa

IMG_1724Pikku-Kokin edistyessä elämäntaipaleellaan huimaa vauhtia – ryömiminen on jäänyt pikkuhiljaa konttaamisen varjoon, vaaka-asento vaihtunut pitkälti huojuviin seisontaharjoituksiin – on toki ruokailunkin suhteen otettava uusia askeleita. Pinsettiotetta olemme harjoitelleet jo pitkään, Talk-murot ja Herra Hakkaraisen xylitol-pastillien palaset sujahtavat suuhun ongelmitta, mutta sormiruokailu noin muuten on Pikku-Kokin kohdalla vielä lapsenkengissä. Taidan olla hiukan hysteerinen asian suhteen, mutta jo pienen pieni kakominen saa minut pelon valtaan. Toisaalta ensimmäiset hampaat antoivat odottaa itseään liki kahdeksan kuukautta, joten tästäkään syystä en ole liialti kiirehtinyt Pikku-Kokkia pureskelun pariin. Nyt kuitenkin sauvasekoitin on jäänyt pitkälti taka-alalle ja olen alkanut survomaan ruoan karkeammaksi haarukalla. Ja valmistanut ensimmäiset oikeat sormiruoat.

IMG_1744 - Versio 2Mitä sormiruokailuun tulee, löytyy aiheesta muutamia kirjoja, joihin en vielä ole päässyt käsiksi. Aikomuksenani on perehtyä teemaan myös noiden opusten kautta, mutta koska halusin päästä asiaan käsiksi heti, tutustuin monessa foorumissa esille tulleeseen Simppeli sormiruokakeittiö -blogiin. Sieltä otin ensimmäisenä kokeiluun vauvan kvinoapihvit.

Itselleni tähän asti tuntematon kvinoa osoittautui ihan mielekkääksi tuttavuudeksi, hyväksi vaihtoehdoksi riisille, jonka käyttöä niin eettisistä kuin terveydellisistäkin syistä olisi hyvä rajoittaa. Minä valitsin ensikokeiluuni Risellan Kvinoa Mix -sekoituksen, joka sisältää punaista, mustaa ja valkoista kvinoaa. Runsaan proteiinipitoisuutensa vuoksi kvinoa on myös oiva valinta vauvan kasvisaterian pääraaka-aineeksi.

Pihvit olivat ihan maukkaita minunkin mielestäni ja Pikku-Kokille ne maistuivat niin ikään. Aluksi ukkeli ei tosin ihan ymmärtänyt niiden käyttötarkoitusta, mutta pieninä palasina pihvit sujahtivat pian suuhun jo ihan ominkin sormin. Piakkoin täytyy askarrella muitakin pullia ja pötkylöitä. Hauskaa tämä vääjäämättömän kehityksen tarkkailutyö.

Vauvan kvinoapihvit

12 kpl

IMG_17521 dl kvinoaa (tai 2 dl kypsää kvinoaa)
1 rkl hienonnettua sipulia
1 dl hienoa porkkanaraastetta
1 rkl öljyä
ripaus mustapippuria
timjamia
2 rkl kylmää vettä
2 rkl perunajauhoja

Valmista kvinoa pakkauksen ohjeen mukaan.
Kuori ja hienonna sipuli, tee porkkanaraaste.
Sekoita valmiin kvinoan joukkoon sipuli, porkkanaraaste ja öljy. Lisää seokseen mustapippuri ja timjami.
Sekoita kylmä vesi ja perunajauhot keskenään. Lisää perunajauhoseos muiden ainesten joukkoon.
Muotoile taikinasta palloja, jotta ainekset tarttuvat toisiinsa. Litistä pallot pihveiksi.
Paista 200-asteisessa uunissa noin 15 min.

Lasagne; amatööribloggarin herkullinen painajainen

Kirjoitettu by Kaisa

Alkuun on ihan pakko hieman avautua: Kun me neljä ja puoli vuotta sitten Aleksin kanssa pistimme pystyyn tämän blogin – idea oli muuten Aleksin – en millään muotoa osannut odottaa, kuinka suureksi osaksi elämääni se muodostuisi. Bloggaan useita kertoja viikossa ja teen monesti ruokaa ihan vain siitä syystä, että saisin materiaalia blogiin. No, toki ne aina tulevat syödyksi. Onkin käynyt pitkälti niin, että Aleksin rooliksi on muodostunut juuri tuo syöminen; eipä taida panna pahakseen hänkään. Ja kovaa vauhtiahan täällä kasvaa toinenkin innokas ruokailija eli hyvin ovat Kotikolossa miekkosilla asiat.

Niille, jotka eivät blogiani tunne, kerron vielä, että omien tuotosteni esittelyn lisäksi kirjoitan keittokirja-arvosteluja sekä kuvailen kokemuksiamme ravintolamaailmassa. Tästä ”Tunnelmallisia makuja ravintolamaailmassa” -osiosta, jonka ideoin blogiin muutama vuosi sitten, onkin tullut ehkä se oma suosikkini. Niin paljon enemmän tunnen ravintoloista saavani, kun pureskelen niitä jälkikäteen tietokoneen ruudun edessä. No, miksi pidän niin ikään kirjablogia? Jotta saisin kirjoista enemmän, jotta muistaisin niiden tarinat tarkemmin ja jotta voisin jakaa niiden ilosanomaa eteenpäin. Sama juttu ravintola-arvioideni kanssa.

Koska Tunnelmallisista on kehkeytynyt näinkin tärkeä osa elämääni, haluaisin sen tietysti kehittyvän paremmaksi. Toivoisin sitä luettavan ja toivoisin, että siitä voisi olla hyötyä muillekin kuin itselleni. Toivoisin, että sen resepteistä pidettäisiin ja että sen avulla joku voisi löytää itsensä mukavasta ja itselleen sopivasta ravintolasta. Ehkä jokunen keittokirjakin voisi päätyä kokeiluun suositukseni perusteella.

Mitä kehitykseen tulee, koen että kirjoitusteni laatu on jokseenkin hallussa, kirjoittaminen on minulle helppoa. Ruoanlaiton suhteen ajattelen kehittyväni väistämättä; mitä enemmän sitä tekee, sen paremmaksi siinä tulee, tämä kehitys ei lopu toivottavasti koskaan. Mutta valokuvat, siinä suurin kompastuskiveni, josta juontaa juurensa myös tämän kertaisen postaukseni otsikko. Onnistuneet kuvat ovat useimmiten se hankalin osuus. Kuinka paljon ärsyttääkään, kun tekee hyvää ruokaa, mutta kuvat ovat käyttökelvottomia. Kuinka tylsältä tuntuu, kun nauttii ravintolassa ihastuttavan aterian, mutta huonot kuvat estävät sen esittelyn muille. Sillä kuka nyt viitsii lähteä toisintamaan kuvatonta reseptiä, kuka lähteä ravintolaan ilman minkään näköistä visuaalista ennakko-oletusta. Niin, kuvat ovat tärkeitä.

Myönnän, että kehitystä on tapahtunut. Tätä kuvaa hyvin jo pieni vilkaisu Tunnelmallisten alkuhämärään, jonka voit tehdä tästä. Nuo italialaiset herkulliset maut muistan hyvin, kuvat ovat melko surkuhupaisaa katsottavaa. Näinä päivinä onnistun jo huomattavasti paremmin – ja joskus ihan helpostikin – mutta kaiken kaikkiaan kuvaamiseni on vielä lapsenkengissä. No, katsotaan miltä näyttää, kun toiset neljä ja puoli vuotta tätä touhua ovat takana.

IMG_1785Pitkän ja ironisesti kuvattoman intron jälkeen esittelen teille eilisaamuisen aikaansaannokseni, broilerilasagnen. Lasagne on yksi monista suosikeistani; helppoa valmistaa ja maukasta syödä. Mutta aargh, niin vaikea kuvata. Näinpä en lähtenyt edes yrittämään uunituoreen paistoksen kuvaamista vuoassaan, vaan suunnittelin jo etukäteen sijoittavani sen vain statistiksi johonkin kuvan nurkkaan. Uudet valkoiset kirppiskulhot kuitenkin pelastivat tilanteen ja sain jopa annoksista itsestään ihan onnistuneen otoksen. Täytyykin kokeilla joskus tuollaisia annoskokoisia lasagneja.

Tällä kertaa lasagne valmistui broilerin jauhelihasta ja mielestäni lopputulos oli hyvä. Resepti, jota muokkasin jonkin verran löytyi Kotiliedestä ja sen idea oli tehdä lasagnesta leivoksia. Itse kuitenkin valitsin perinteisen vuokamuodon. Suosittelen kokeilemaan, leivoksina tai perinteisesti.

Aurinkoterkuin!

Broilerilasagne

5 annosta

IMG_177612 lasagnelevyä

Broilerikastike:
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
öljyä kuullottamiseen
400 g broilerin jauhelihaa
1 dl parmesaaniraastetta
100 g tomaattimurskaa (tai -pyreetä)
1 dl viiniä (tai lihalientä)
rouhittua mustapippuria
2 tl suolaa
timjamia

Juustokastike:
50 g voita
1 dl vehnäjauhoja
5 dl maitoa
2 kananmunaa
ripaus suolaa ja valkopippuria
100 g sinihomejuustomurua (minä korvasin halloumilla, joka toi kastikkeeseen ehkä aavistuksen liian miedon maun)

Pinnalle:
juustoraastetta

Tee ensin broilerikastike. Kuori ja silppua sipulit ja kuullota öljyssä. Lisää jauheliha ja ruskista. Lisää muut ainekset ja hauduta noin 15 min.
Valmista juustokastike. Sulata voi kattilassa, kypsennä jauhoja rasvassa, älä ruskista. Lisää maitoa vähitellen ja sekoita hyvin. Lisää kananmunat, mausteet ja juusto.
Voitele uunivuoka. Lusikoi hieman broilerikastiketta vuoan pohjalle. Aseta vuokaan seuraavaksi kerros lasagnelevyjä, niiden päälle juustokastiketta ja sitten taas broilerikastiketta. Toista vielä kaksi kertaa niin, että päällimmäiseksi jää juustokastikekerros. Ripottele pinnalle juustoraastetta.
Paista 200-asteisen uunin alatasolla noin 30-40 min.

Pikku-Kokin keittiöstä osa 12: Kasvisrisotto

Kirjoitettu by Kaisa

Vasta viime viikolla sain tietää, että lasten ei pitäisi syödä riisiä useita kertoja viikossa. Syynä tähän on epäorgaaninen arseeni, jota riisi sisältää muita viljoja enemmän ja jolle lapset ovat pienen painonsa vuoksi herkin ryhmä. Alle 6-vuotiaiden lasten ei pitäisi käyttää riisimaitoa jokapäiväisenä ruokajuomana, imeväisikäiselle sitä ei pitäisi antaa ollenkaan. Ruotsissa suositus on, että alle 6-vuotiaille lapsille ei annettaisi myöskään riisikakkuja, mutta suomalaislapset syövät niitä niin vähän, että Evira katsoo tarpeelliseksi rajoittaa vain riisimaidon käyttöä. Riisipuuro kannattaa pääsääntöisesti korvata muilla puuroilla ja muuten käyttää vaihdellen riisiä, pastaa ja perunaa.

IMG_1620Hyvä tietää, olipa jäänyt itseltäni huomaamatta. Tosin riisimaito ei muutenkaan kuulu käyttötuotteisiimme ja riisipuuroa keitän suurin piirtein kerran vuodessa, jouluna. No, tässä kuitenkin resepti vauvan kasvisrisottoon. Sellainen hyvä pohja, johon on helppo yhdistää lihaa tai kalaa, miksei jotakin kasvisperäistäkin proteiininlähdettä.

Vauvan kasvisrisotto

8 dl valmista sosetta

IMG_11241 dl puuroriisiä
0,5 rkl rypsiöljyä
vettä
2 porkkanaa
pala sipulia
pala kukkakaalia
100 g pakasteherneitä (tai herne-maissi-paprikaa)
20 g tomaattipyreetä
mustapippuria

Kuullota riisi kattilassa öljyssä, älä ruskista. Lisää vettä vähitellen ja keitä riisi kypsäksi pakkauksen ohjeen mukaan. Anna hautua vielä noin 5 min. Vesi imeytyy riisiin.
Kuori porkkanat ja sipuli, leikkaa pieniksi palasiksi, paloittele myös kukkakaali. Keitä kasvikset aivan pehmeiksi. Lisää pakasteherneet keittämisen loppuvaiheessa.
Yhdistä riisi ja kasvikset, mausta tomaattipyreellä sekä miedosti mustapippurilla.
Soseuta lapsesi tarpeen mukaan tai tarjoile sellaisenaan. Lisää tarvittaessa kasvisten keitinlientä, jotta risotto säilyy tarpeeksi kosteana, eikä paakkuunnu liikaa.
Jaa sopiviin annoksiin ja pakasta.

Tunnelmallisia makuja ravintolamaailmassa luku 56: Ravintola Grillsson; mistä on hyvät diilit tehty

Kirjoitettu by Kaisa

Kuten olen kertonut, ovat erilaiset ruokadiilit tarjoilleet meille vuosien saatossa sangen monenlaisia kulinaarisia elämyksiä. Melko ennakkoluulottomasti olemme lähteneet kokeilemaan niin tyylinsä kuin tasonsakin puolesta erilaisia makumatkoja aina lähiöiden burgeripaikoista kovimman tason fine dining -ravintoloihin. Paljon hyviä kokemuksia olemme näiltä retkiltä keräilleet, mutta mukaan on mahtunut myös pettymyksiä, sangen laadutontakin tarjontaa. Tässä se diilien houkutus ja hurma: Koskaan ei oikein voi olla varma, mitä tuleman pitää. Voi iskeä kultasuoneen, voi karauttaa pahemman kerran karille.

IMG_1697Myös ravintola Grillsson on meille tuttu nimenomaan diilikuvioista. Joitakin vuosia sitten päädyimme paikkaan jonkinlaisen pihvidiilin houkuttelemana. Pihvit olivat ihan hyviä, mutta tuolloin enemmän vakuutti itse paikka. Halusimme tulla koittamaan jotakin itse listalta valittua. Se kannatti; pihvidiilin jälkimainingeissa kävimme Grillssonissa muutaman kerran ja lähdimme aina pois tyytyväisin mielin. Tällainen on siis hyvä diili; saa asiakkaan palaamaan. On nimittäin koettu niitäkin, joissa hyvässä maineessa oleva ravintola tarjoaa diiliasiakkaalleen huonoa ruokaa. (Ei ehkä pitäisi, mutta mainitsenpa kuitenkin esimerkin pääkaupunkimme klassikkogenrestä: On valitettavasti käynyt niin, että kahdesta mahdollisuudesta huolimatta lähes kulttimaineessa kylpevä Mannerheimintien ranskalaisvanhus Lyon ei ole koskaan onnistunut vakuuttamaan, ei edes tyydyttävällä tasolla. Joten taitavat kokemukset tämän ravintolan kanssa olla luetut.)

1225Mutta takaisin Grillssoniin, jonne astelimme, nyt jo siis neljättä kertaa. Tällä kertaa olimme jälleen liikenteessä diilimielessä, kun lähdimme maistelemaan paikan kolmen ruokalajin menua, joka tarjoiltiin puoleen hintaan. Kaksi henkilöä ruokaili näin ollen alun, pään ja lopetuksen hintaan 50,00€.

Kuten kerrottua, ensimmäisellä kerralla meidät vakuutti paikan miljöö. Kurvin kupeessa sijaitseva Grillsson on olohuonehenkinen pihviravintola, jonka hämyinen tunnelma takkoineen ja kirjahyllyineen miellyttää silmää. Rento meininki, sellainen johon on mukava päätyä iltana kuin iltana, niin arkena kuin sunnuntaina.

IMG_1686Aloittelemme ruokailua rapujen parissa. Tarjolla on grillattuja jättikatkarapuja ja valkosipuliaiolia. Annos on herkullinen, oikein mallikas aloitus, joka pistää makuhermot sopivasti liikkeelle ja nostaa odotukset tulevasta korkealle.

Myös pääruoka-annos vakuuttaa. Pippuripihvi on omaan makuuni IMG_1691juuri sopivan medium, tryffeliperuna ja kauden kasvikset hyviä niin ikään. Annoksen kruunaa maukas jaloviina-pippurikastike, jota on annoksen kokoon nähden riittävästi; olennainen asia, mitä pihviannokseen tulee – eikä suinkaan aina toivotulla tavalla toteutettu. Täytyy joka tapauksessa todeta, että annoksen listahinta (32,00€) tuntuu hiukan suolaiselta.

IMG_1694Eipä löydy nokan koputtamista jälkiruoastakaan. No, vähän kuitenkin. Suklaabrownie on ihan hyvää – ei erinomaista – samoin sen kanssa tarjoiltava sorbetti. Yhteen ne eivät kuitenkaan minun mielestäni järin hyvin sovellu, mieluummin olisin ottanut brownien rinnalle jotakin vaniljaista tai kermaista.

Kaiken kaikkiaan siis sangen maukas kokemus. Grillsson tarjoilee diiliruokailijoilleen annoksia suoraan senhetkiseltä listaltaan ilman alennetun hinnan tuntua. Tänne tulemme varmasti jälleen tekemään paluun, ihan oikeillakin hinnoilla. Näin sen pitäisi aina mennä, diilin toimia ravintolan positiivisena käyntikorttina.

Ruoka: 4/5
Tunnelma: 3+/5
Palvelu: 3/5

Kokonaisuus: 3+/5

Pestoinen riisi-broileri-kasvispaistos; riperuokaa kerrakseen (ja vauva kainalossa kokattua)

Kirjoitettu by Kaisa

IMG_1671Toisinaan tulee tehtyä oikeita päätöksiä, kuten muutama päivä sitten, kun päätin armahtaa itseni ja olla lähtemättä kauppaan; vain nautiskella kahvista ja omista ajatuksistani Pikku-Kokin tuhistessa ruokalepoaan. Ruoka saisi rakentua Kotikolossa majailevista raaka-aineista sekä rippeistä. Toinen oikea päätös oli valmistaa jotakin niin helppoa, että siitä selviäisi vaikka vauva kainalossa. Sillä niinhän siinä lopulta kävi, että ruoka todella valmistui Pikku-Kokki kainalossa miltei alusta loppuun. (Ja joku vielä ihmettelee, miten näin pieni nainen jaksaa retuuttaa ihan kohtuullisen kokoisia kahvakuulia. Eivät ne ole ne kahvakuulat, vaan Pikku-Kokki, jonka ansiosta tunnen olevani vahvempi kuin koskaan…) Siis eläköön kotiäitiys, tässäkin mielessä!

Seuraava ruoka sai alkunsa siitä, kun keittelin jälleen kerran liikaa riisiä. Sen lisäksi pakastimeen oli varastoitu loput vaahterasiirapilla glaseeratusta broilerista ja jääkaapista löytyi lajitelma erinäisiä kasviksia. Mitäpä näistä? Ensimmäisenä mieleeni tuli paistettu riisi, mutta koska taloutemme oli kananmunaton, täytyi tuo vaihtoehto hylätä. Näinpä päädyin sujauttamaan ainekset uunin lämpöön ja marinoimaan koko komeuden punaisella pestolla. Idean, jota kehittelin varastotilanteellemme sopivammaksi, nappasin Puolialaston kokki -blogista. Kiitos tästä, paistoksesta tuli hyvää ja voin suositella kokeilemaan tällaista tapaa tuhlata riisin rippeitä. Hyvää ja niin helppoa!

P.S. Minun versioni on hiukan hassun näköistä, sillä käyttämäni riisi oli puuroriisiä. Sekin toimi ihan hyvin, mutta suosittelen silti käyttämään esimerkiksi pitkäjyväistä riisiä.

Pestoinen riisi-broileri-kasvispaistos

4 annosta

IMG_16721 sipuli
puolikas kesäkurpitsa
1 paprika
1 tomaatti
oliiviöljyä kuullottamiseen
suolaa
mustapippuria
timjamia
rosmariinia
loraus hunajaa
kypsää broileria
3 dl kypsää riisiä
3 dl ruokakermaa (minulla oli vain 2 dl, joten lisäsin joukkoon 3 rkl turkkilaista jogurttia)
2 rkl punaista pestoa
soijakastiketta
fetajuustoa

Kuori sipuli, pese kesäkurpitsa, paprika ja tomaatti. Paloittele kaikki reiluiksi palasiksi. Kuullottele kasviksia kuumalla pannulla oliiviöljyssä, mutta älä kuitenkaan paista niitä. Mausta suolalla, pippurilla ja reilusti timjamilla sekä rosmariinilla ja pienellä lorauksella hunajaa. Lisää broileri kasvisten joukkoon.
Sekoita riisin sekaan ruokakerma ja pesto. Yhdistä riisiseos kasvis-broileriseokseen ja sekoita hyvin. Maista ja mausta makusi mukaan lisää, soijakastikkeella saa mukavasti lisämakua.
Kaada uunivuokaan ja painele joukkoon kuutioitu fetajuusto, niin että se uppoutuu osittain kastikkeeseen.
Paista 175-asteisessa uunissa noin 30 min.