Tunnelmallisia makuja ravintolamaailmassa luku 56: Ravintola Grillsson; mistä on hyvät diilit tehty

Kirjoitettu by Kaisa

Kuten olen kertonut, ovat erilaiset ruokadiilit tarjoilleet meille vuosien saatossa sangen monenlaisia kulinaarisia elämyksiä. Melko ennakkoluulottomasti olemme lähteneet kokeilemaan niin tyylinsä kuin tasonsakin puolesta erilaisia makumatkoja aina lähiöiden burgeripaikoista kovimman tason fine dining -ravintoloihin. Paljon hyviä kokemuksia olemme näiltä retkiltä keräilleet, mutta mukaan on mahtunut myös pettymyksiä, sangen laadutontakin tarjontaa. Tässä se diilien houkutus ja hurma: Koskaan ei oikein voi olla varma, mitä tuleman pitää. Voi iskeä kultasuoneen, voi karauttaa pahemman kerran karille.

IMG_1697Myös ravintola Grillsson on meille tuttu nimenomaan diilikuvioista. Joitakin vuosia sitten päädyimme paikkaan jonkinlaisen pihvidiilin houkuttelemana. Pihvit olivat ihan hyviä, mutta tuolloin enemmän vakuutti itse paikka. Halusimme tulla koittamaan jotakin itse listalta valittua. Se kannatti; pihvidiilin jälkimainingeissa kävimme Grillssonissa muutaman kerran ja lähdimme aina pois tyytyväisin mielin. Tällainen on siis hyvä diili; saa asiakkaan palaamaan. On nimittäin koettu niitäkin, joissa hyvässä maineessa oleva ravintola tarjoaa diiliasiakkaalleen huonoa ruokaa. (Ei ehkä pitäisi, mutta mainitsenpa kuitenkin esimerkin pääkaupunkimme klassikkogenrestä: On valitettavasti käynyt niin, että kahdesta mahdollisuudesta huolimatta lähes kulttimaineessa kylpevä Mannerheimintien ranskalaisvanhus Lyon ei ole koskaan onnistunut vakuuttamaan, ei edes tyydyttävällä tasolla. Joten taitavat kokemukset tämän ravintolan kanssa olla luetut.)

1225Mutta takaisin Grillssoniin, jonne astelimme, nyt jo siis neljättä kertaa. Tällä kertaa olimme jälleen liikenteessä diilimielessä, kun lähdimme maistelemaan paikan kolmen ruokalajin menua, joka tarjoiltiin puoleen hintaan. Kaksi henkilöä ruokaili näin ollen alun, pään ja lopetuksen hintaan 50,00€.

Kuten kerrottua, ensimmäisellä kerralla meidät vakuutti paikan miljöö. Kurvin kupeessa sijaitseva Grillsson on olohuonehenkinen pihviravintola, jonka hämyinen tunnelma takkoineen ja kirjahyllyineen miellyttää silmää. Rento meininki, sellainen johon on mukava päätyä iltana kuin iltana, niin arkena kuin sunnuntaina.

IMG_1686Aloittelemme ruokailua rapujen parissa. Tarjolla on grillattuja jättikatkarapuja ja valkosipuliaiolia. Annos on herkullinen, oikein mallikas aloitus, joka pistää makuhermot sopivasti liikkeelle ja nostaa odotukset tulevasta korkealle.

Myös pääruoka-annos vakuuttaa. Pippuripihvi on omaan makuuni IMG_1691juuri sopivan medium, tryffeliperuna ja kauden kasvikset hyviä niin ikään. Annoksen kruunaa maukas jaloviina-pippurikastike, jota on annoksen kokoon nähden riittävästi; olennainen asia, mitä pihviannokseen tulee – eikä suinkaan aina toivotulla tavalla toteutettu. Täytyy joka tapauksessa todeta, että annoksen listahinta (32,00€) tuntuu hiukan suolaiselta.

IMG_1694Eipä löydy nokan koputtamista jälkiruoastakaan. No, vähän kuitenkin. Suklaabrownie on ihan hyvää – ei erinomaista – samoin sen kanssa tarjoiltava sorbetti. Yhteen ne eivät kuitenkaan minun mielestäni järin hyvin sovellu, mieluummin olisin ottanut brownien rinnalle jotakin vaniljaista tai kermaista.

Kaiken kaikkiaan siis sangen maukas kokemus. Grillsson tarjoilee diiliruokailijoilleen annoksia suoraan senhetkiseltä listaltaan ilman alennetun hinnan tuntua. Tänne tulemme varmasti jälleen tekemään paluun, ihan oikeillakin hinnoilla. Näin sen pitäisi aina mennä, diilin toimia ravintolan positiivisena käyntikorttina.

Ruoka: 4/5
Tunnelma: 3+/5
Palvelu: 3/5

Kokonaisuus: 3+/5

Pestoinen riisi-broileri-kasvispaistos; riperuokaa kerrakseen (ja vauva kainalossa kokattua)

Kirjoitettu by Kaisa

IMG_1671Toisinaan tulee tehtyä oikeita päätöksiä, kuten muutama päivä sitten, kun päätin armahtaa itseni ja olla lähtemättä kauppaan; vain nautiskella kahvista ja omista ajatuksistani Pikku-Kokin tuhistessa ruokalepoaan. Ruoka saisi rakentua Kotikolossa majailevista raaka-aineista sekä rippeistä. Toinen oikea päätös oli valmistaa jotakin niin helppoa, että siitä selviäisi vaikka vauva kainalossa. Sillä niinhän siinä lopulta kävi, että ruoka todella valmistui Pikku-Kokki kainalossa miltei alusta loppuun. (Ja joku vielä ihmettelee, miten näin pieni nainen jaksaa retuuttaa ihan kohtuullisen kokoisia kahvakuulia. Eivät ne ole ne kahvakuulat, vaan Pikku-Kokki, jonka ansiosta tunnen olevani vahvempi kuin koskaan…) Siis eläköön kotiäitiys, tässäkin mielessä!

Seuraava ruoka sai alkunsa siitä, kun keittelin jälleen kerran liikaa riisiä. Sen lisäksi pakastimeen oli varastoitu loput vaahterasiirapilla glaseeratusta broilerista ja jääkaapista löytyi lajitelma erinäisiä kasviksia. Mitäpä näistä? Ensimmäisenä mieleeni tuli paistettu riisi, mutta koska taloutemme oli kananmunaton, täytyi tuo vaihtoehto hylätä. Näinpä päädyin sujauttamaan ainekset uunin lämpöön ja marinoimaan koko komeuden punaisella pestolla. Idean, jota kehittelin varastotilanteellemme sopivammaksi, nappasin Puolialaston kokki -blogista. Kiitos tästä, paistoksesta tuli hyvää ja voin suositella kokeilemaan tällaista tapaa tuhlata riisin rippeitä. Hyvää ja niin helppoa!

P.S. Minun versioni on hiukan hassun näköistä, sillä käyttämäni riisi oli puuroriisiä. Sekin toimi ihan hyvin, mutta suosittelen silti käyttämään esimerkiksi pitkäjyväistä riisiä.

Pestoinen riisi-broileri-kasvispaistos

4 annosta

IMG_16721 sipuli
puolikas kesäkurpitsa
1 paprika
1 tomaatti
oliiviöljyä kuullottamiseen
suolaa
mustapippuria
timjamia
rosmariinia
loraus hunajaa
kypsää broileria
3 dl kypsää riisiä
3 dl ruokakermaa (minulla oli vain 2 dl, joten lisäsin joukkoon 3 rkl turkkilaista jogurttia)
2 rkl punaista pestoa
soijakastiketta
fetajuustoa

Kuori sipuli, pese kesäkurpitsa, paprika ja tomaatti. Paloittele kaikki reiluiksi palasiksi. Kuullottele kasviksia kuumalla pannulla oliiviöljyssä, mutta älä kuitenkaan paista niitä. Mausta suolalla, pippurilla ja reilusti timjamilla sekä rosmariinilla ja pienellä lorauksella hunajaa. Lisää broileri kasvisten joukkoon.
Sekoita riisin sekaan ruokakerma ja pesto. Yhdistä riisiseos kasvis-broileriseokseen ja sekoita hyvin. Maista ja mausta makusi mukaan lisää, soijakastikkeella saa mukavasti lisämakua.
Kaada uunivuokaan ja painele joukkoon kuutioitu fetajuusto, niin että se uppoutuu osittain kastikkeeseen.
Paista 175-asteisessa uunissa noin 30 min.

Kun vähemmän on enemmän: Bebe-piirakka

Kirjoitettu by Kaisa

Siskon valmistujaiset siintävät jo muutaman päivän päässä, joten niin ikään minun leivontaurakkani on saamassa päätöksensä. Jotakin helppoa ajattelin kuitenkin vielä pakkaan lisätä ja niinpä päädyin Bebe-leivoksiin, noihin voin ja sokerin aateloimiin vaaleanpunaisiin ”unelmiin”. Vaikka Bebet leivoksinakaan eivät ole suinkaan sieltä vaikeimmasta päästä valmistaa, päätin tehdä touhusta vieläkin helpompaa ja leipoa Bebe-piirakan – tai yhden ison leivoksen, ihan kuinka asian haluaa ajatella.

IMG_1604Mielestäni Bebe toimii piirakkana vallan mainiosti. Koska niin taikina kuin erityisesti kreemitäytekin, ovat ”melko” tuhtia tuumailtavaa, on varmasti monen mieleen maistaa vain pieni palanen, varsinkin jos tarjolla on muutakin makusteltavaa. Beben kohdalla vähemmän onkin yllättäen enemmän.

Tällä kertaa valitsin sankarin mukaan tyttömäisen perhosteeman, mutta Bebe-piirakalla voi juhlistaa yhtä hyvin monenlaisia muitakin juhlia. Itse ajattelin kokeilla sinistä tai vihreää versiota tulevissa 1-vuotisjuhlissamme. Niin, huomaan itsekin kuulostavani siltä, että vannoisin tyttöjen ja poikien värien nimeen, mutta näin ei kuitenkaan ole, Pikku-Kokki pukeutuu kyllä punaiseenkin. Vaaleanpunainen Bebe-piirakka Super-Ukkelin superjuhlissa ei kuitenkaan taida sopia kuvioon…

Bebe-piirakka (tai leivokset)

Annoksesta riittää yhteen piirakkaan (ø 25 cm) ja 6 leivokseen tai 24 leivokseen

IMG_1609Taikina:
200 g voita
1,5 dl sokeria
1 kananmuna
4,5 dl vehnäjauhoja

Täyte:
0,5 dl sokeria
IMG_16081 rkl perunajauhoja
2 keltuaista
1,5 dl kuohukermaa
150 g voita
2 tl vaniljasokeria

Kuorrutus:
Huom! Itse jouduin tekemään kuorrutusta muutaman kerran lisää, joten kannattaa ehkä tehdä jo alkajaisiksi hieman suurempi annos.
4 dl tomusokeria
2,5 rkl kuumaa vettä
muutama tippa nestemäistä punaista elintarvikeväriä
(nonparelleja)

Vatkaa pehmeä voi ja sokeri vaahdoksi. Vatkaa joukkoon kananmuna. Lisää jauhot neljässä erässä välillä sekoittaen. Painele taikina voidellun piirakkavuoan pohjalle ja reunoille.
Paista pohjaa 175 asteessa noin 12 min. Isoa piirakkapohjaa voit joutua paistamaan jonkin verran kauemmin. Jäähdytä hetki ja irrota varovasti vuoastaan.
Sekoita täytteen sokeri, perunajauhot, keltuaiset ja kerma keskenään kattilassa. Kuumenna seosta samalla koko ajan sekoittaen, kunnes se sakenee. Älä kiehauta. Anna jäähtyä hetki ja nosta kiisseli jääkaappiin.
Vatkaa pehmeä voi vaahdoksi. Lisää joukkoon kylmä kiisseli ja vaniljasokeri. Vatkaa täyte tasaiseksi.
Täytä piirakkapohja kreemillä ja tasoita pinta. Nosta piirakka jääkaappiin odottamaan täytteen jähmettymistä.
Sekoita tomusokeri ja vesi tasaiseksi seokseksi. Värjää kuorrute vaaleanpunaiseksi. Levitä kuorrute piirakan päälle ja koristele pinta halutessasi nonparelleilla.
Säilytä Bebe-piirakka jääkaapissa. Sen voi myös pakastaa.

Pikku-Kokin keittiöstä osa 11: Kasvispata

Kirjoitettu by Kaisa

Ei tarvitse sukeltaa kovinkaan kauas historiaan, kun käsillä ovat jo ne päivät, kun vauvan tutustuttaminen kiinteisiin ruokiin aloitettiin miltei poikkeuksetta perunalla. Ja harva vauvahan siitä piti. Nyt kun sosetouhun aloitus on niin sanotusti vapautunut, voidaan startata vaikka niinkin eksoottisella herkulla kuin bataatilla, saadaan luultavasti jo paljon nopeammin nähdä iloisia pikku syömäreitä, jotka aukovat malttamattomana sosesuitaan. Näin on käynyt ainakin meillä; Pikku-Kokista on kasvanut sangen reipas pikku nautiskelija, jonka lautanen tyhjentyy käytännössä joka kerta – jos ei aamupuurolautasta lasketa.

IMG_1492Perunaan palatakseni taitaa meidän perheessämme juuri tuo jokaisen entisajan vauvan ensi”herkku” olla jäänyt kasviksista kaikista huomaamattomimpaan rooliin. Toki Pikku-Kokille perunaa on tarjoiltu, mutta vähemmän. Johtuneeko sitten siitä, että itsekin tulee syötyä sitä suhteellisen vähän, en tiedä. Mutta yksi syy lienee varmasti se, että pakastettuna peruna käyttäytyy muita kasviksia nihkeämmin, muuttuu koostumukseltaan rakeiseksi. Yhdistettynä muihin perunankin pakastus kuitenkin onnistuu.

Tällä kertaa esittelen teille vauvan kasvispadan, jota voi hyvin tarjoilla heti soseruokailun alkumetreiltä. Yhdistettynä lihaan, kalaan tai kanaan siitä saa helposti kokonaisvaltaisen aterian.

Vauvan kasvispata

6 dl valmista sosetta

IMG_15063 perunaa
pala purjoa
puolikas kesäkurpitsa
2 porkkanaa
1 rkl rypsiöljyä
0,5 dl vettä
1 tl rakuunaa
ripaus valkopippuria
tomaattipyreetä

Kuori ja suikaloi perunat. Leikkaa puhdistettu purjo renkaiksi ja pesty kesäkurpitsa kuutioiksi. Kuori ja raasta porkkanat karkeaksi raasteeksi.
Keitä perunasuikaleet kypsäksi vähässä vedessä.
Kuumenna öljy pannulla, lisää purjo, kesäkurpitsa sekä porkkanaraaste ja kuullottele niitä, kunnes kasvikset pehmenevät. Lisää vesi ja hauduta kannen alla 5 min.
Sekoita yhteen kypsät perunasuikaleet ja kasvisseos. Mausta rakuunalla ja valkopippurilla. Tomaattipyree antaa väriä ja pirteän maun, lisää sitä maun mukaan.
Soseuta ruoka vauvasi tarpeiden mukaan, jaa annoksiin, jäähdytä ja pakasta.

Ylistys arkiruoalle: Lempeä curry-broilerikeitto

Kirjoitettu by Kaisa

Mummin kanssa vietetty viikko sai minut innostumaan aivan uudella tavalla tuiki tavallisesta kotiruoasta. Tottahan toki minä olen siitä aina pitänyt, syönyt ilolla, mutta jotenkin itse ruokaa valmistaessani pyrin hyvin usein uimaan vastavirtaan, kokeilemaan uusia ja ihmeellisiä juttuja. Tietysti haluankin pysyä tällaisena kokeellisena ruoanlaittajana ja yrittää löytää aina vaan parempia reseptejä tai omilla taidoillani kehitellä sellaisia. Läheskään aina nämä ihmeellisyydet eivät kuitenkaan tuota toivottua – tai edes hyvää – lopputulosta, joten olisi hyvä koota takataskuun sopiva arsenaali ”varmoja nakkeja”, sellaisia arkipäivän sankarireseptejä. Toisaalta myös se tosiasia, että Pikku-Kokki varttuu päivä päivältä ja pian olemme kaikki sen kuuluisan ”saman padan” äärellä, on saanut minut ajattelemaan arkiruokaa yhä enemmän. Toivoisin, että kuten minä nyt, myös Pikku-Kokki voisi aikuisena muistella niitä herkullisia kotiruokia, joita hänen lapsuudessaan kotona syötiin.

IMG_1586Tällaista arkiruokapaatosta siis tällä kertaa. Ja tässäpä oiva resepti nupullaan olevaan arkiruokasuosikkieni kansioon liitettäväksi, miedosti currylla maustettu broilerikeitto, joka valmistuu miltei silmänräpäyksessä. Suosittelen!

Curry-broilerikeitto

5 annosta

IMG_1581700 g perunaa
250 g porkkanaa
1 sipuli
500 g kukkakaalia
2 tl currya
1 rkl rypsiöljyä
500 g maustamattomia broilerinsuikaleita
10 dl kanalientä
0,5 tl suolaa
100 g tuorejuustoa

Kuori kasvikset. Paloittele perunat ja viipaloi porkkanat. Hienonna sipuli. Irrottele kukkakaalin kukinnot pieniksi suupaloiksi ja paloittele varsi.
Kiehauta curry öljyssä pannulla. Ruskista broilerisuikaleet. Lisää sipuli kuullottumaan.
Kumoa ainekset isoon kattilaan. Lisää kattilaan kanaliemi ja suola. Kuumenna kiehuvaksi.
Kumoa joukkoon perunat, porkkanat ja kukkakaalin varret. Keitä miedolla lämmöllä kannen alla 10 min. Lisää kukkakaalin kukinnot ja keitä broilerikeittoa vielä 5 min.
Liuota broilerikeittoon tuorejuusto, älä enää keitä. Tarkista maku.

Sisilialainen lihapullakeitto ja uusi ystäväni orzo

Kirjoitettu by Kaisa

Harvemmin ostan broilerin jauhelihaa. Nyt sitä kuitenkin Pikku-Kokkia varten tulin hankkineeksi ja kun muonitussuunnitelmani sitten muuttuivat, oli lihalle keksittävä uutta käyttöä. Kun samanaikaisesti kaapissa houkutteli uusi tuttavuuteni orzo, iskin heti kiinni muistaakseni Glorian Ruoka & Viini -lehdestä bongaamaani sisilialaisen lihapullakeiton ohjeeseen.

IMG_1530Keitosta tuli hyvää ja samalla tuli todetuksi, että hauska riisinjyvän muotoinen orzo-pasta sopii keittoihin vähintäänkin mainiosti. Sitä kannattaa siis suosia keitoissa laajemminkin. Lisäksi – toisin kuin jostakin syystä odotin – keiton pinnalla uiskentelevat broileripullat olivat yllättävän maukkaita. Kun edellä mainittuihin lisätään, että keitto valmistui miltei huomaamattoman helposti, ei tätä voi kuin suositella kokeilemaan.

P.S. Orzon löytäminen saattaa tuottaa hiukan ongelmia. Itse onnistuin löytämään sitä Mankkaan K-Supermarketista ja jostakin luin, että ainakin Stockmannin Herkussa sitä olisi saatavilla.

Sisilialainen lihapullakeitto

4 annosta

IMG_1527Broilerilihapullat:
400 g broilerinjauhelihaa
1 kananmuna
2 rkl korppujauhoja
1 tl kuivattua oreganoa
2 rkl sitruunamehua
0,5 tl rouhittua mustapippuria

Keitto:
1 (salotti)sipuli
2 valkosipulinkynttä
200 g myskikurpitsaa (Korvasin porkkanalla, mutta suosittelen käyttämään kurpitsaa. Myös bataatti voisi toimia hyvin…)
1 rkl oliiviöljyä
12 dl kanalientä
400 g tomaattimurskaa
1,5 dl orzo-pastaa
200 g kesäkurpitsaa

Pinnalle:
parmesaaniraastetta

Sekoita kulhossa jauheliha, kananmuna, korppujauhot ja oregano. Lisää sitruunamehu. Mausta suolalla ja pippurilla ja sekoita tasaiseksi. Siirrä taikina kylmään odottamaan keiton valmistumista.
Hienonna kuoritut sipuli ja valkosipuli. Kuori ja leikkaa kurpitsa noin sentin kuutioiksi. Kuutioi myös kesäkurpitsa. Kuullota sipuleita ja kurpitsaa kattilassa oliiviöljyssä muutama minuutti. Lisää kanaliemi, tomaattimurska ja pasta. Keitä hiljalleen noin 5 min. ja lisää sitten kesäkurpitsakuutiot. Keitä vielä toiset 5 min. tai kunnes pasta on juuri ja juuri kypsää.
Keiton kiehuessa pyörittele lihapullataikinasta kostutetuin käsin pieniä, noin 2 senttiä halkaisijaltaan olevia pullia. Lisää pullat liemeen, nosta lämpöä ja anna keiton kiehua vielä noin 5 min. niin että lihapullat kypsyvät.
Maista keittoa ja lisää suolaa tarvittaessa. Tarjoa keiton kanssa raastettua parmesaanijuustoa.

 

Pikku-Kokin keittiöstä osa 10: Mangolla hedelmöitetty kasvispasta

Kirjoitettu by Kaisa

Usein tuntuu siltä, että netistä on vaikea löytää vauvanruokaohjeita. Sinänsä jännä juttu, kun se kuitenkin tulvii ruokaohjeita ja -blogeja noin muuten. On vaikea edes keksiä sellaista ruokavaliota, jolle ei löytyisi omaa blogiaan – tai useita sellaisia – puhumattakaan kuinka paljon meitä tavallisia ruoka- ja leivontabloggareita piisaa. Silti ainakaan suomeksi vauvanruokaan perehtyviä blogeja ei ole kovinkaan paljon, pikemminkin päin vastoin. Ja vauvoja kuitenkin riittää, sellaisia ihan tavallisia, tavallista vauvanruokaa popsivia ihanuuksia.

IMG_1452Onneksi aiheesta sentään on tarjolla joitakin kirjoja. Sillä vaikka voisi ajatella, että vauvanruoka nyt syntyy tuosta vain, kunhan vain vähän keittelee ja survoo, niin ainakin minä olen sitä mieltä, että vauvatkin ansaitsevat vähän monimutkaisempaa muonitusta ja tulevat näin paremmin tutuksi laajemman makumaailman kera. Näinpä olenkin kerännyt hyväksi havaitsemiani reseptejä Pikku-Kokin keittiöstä -artikkeleihin kategoriaan Vauvanruoat toivoen, että jokunen piltilleen kokkaileva löytää näistä apua. Kannattaa tutustua, ainakin Pikku-Kokille ovat tehneet hyvin kauppansa.

Tällä kertaa esittelyyn pääsee mangolla hedelmöitetty kasvispasta, joka sopii hyvin myös broilerin tai lihan kumppaniksi. Reseptiin osviittaa antoi jo aiemmin mainitsemani Aila Paganuksen ja Helena Voutilaisen teos Herkullista kotiruokaa lapselle.

Mangolla hedelmöitetty kasvispasta

8 dl valmista sosetta

IMG_1472puolikas pienehkö kesäkurpitsa
1 pieni tai puolikas iso paprika
1 porkkana
pala purjoa
1,5 rkl rypsiöljyä
1 tl basilikaa
ripaus valkopippuria
2 dl spagettia tai muuta pastaa
1 purkki mangososetta

Pese ja suikaloi kasvikset. Leikkaa puhdistettu purjo renkaiksi.
Kuumenna pannulla öljy, lisää kasvissuikaleet sekä purjo ja kuumenna, kunnes kasvikset ovat pehmenneet. Mausta basilikalla ja valkopippurilla.
Keitä pasta kypsäksi tai hiukan ylikypsäksi. Valuta keitinvesi pastasta ja sekoita pasta kasvisseokseen. Lisää lopuksi mangosose.
Soseuta ja jaa sopiviin annoskokoihin pakastusta varten.

Kylmä kahvi kaunistaa : latte-suklaajuustokakku

Kirjoitettu by Kaisa

IMG_1434Reilu viikko sitten juhlittiin iki-ihanan mummini 80-vuotispäiviä. Juhlissa kaikki oli kohdallaan: ihmiset, tunnelma, ohjelma – ja tietysti ruoka; sitä oli riittävästi ja se oli hyvää. Mitä tarjoiluihin tulee, erityismaininnan ansaitsevat kuitenkin kakut, kaikki viisi tätini loihtimaa ihanuutta. Näistä viidestä itse pidin parhaimpana latte-suklaajuustokakkua ja näinpä en voinut vastustaa kiusausta tehdä siitä toisintoa siskoni tuleviin valmistujaisjuhliin, joiden kakut täyttävät vaivihkaa pakastintamme. No, uskoisin että tämä herkku maistuu sukulaisille uudestaankin, sillä kävipä ainakin minulle niin, että himoittu santsipala jäi mummin juhlissa saamatta.

Siis hyvä kakku, joka maistuu takuuvarmasti ainakin kaikille kahvin ystäville. Lisäksi tätä tehdessä tuli mieleen, että tässäpä myös oivallinen pohja lähes minkä sävyiselle suklaajuustokakulle tahansa. Itseäni kiinnostaisi – yllättäen – kokeilla jotakin lakritsaista, mutta uskoisin myös mintun maistuvan monille. Testatkaa ihmeessä, pelkkä suklaalevyn vaihdos riittää.

Tällä kertaa ei muuta. Paitsi tietysti vielä kerran: Onnea Mummi!

P.S. Ohje on peräisin Kakkuviikarin vispailuja -blogista, johon täytyykin ehdottomasti paneutua lähitulevaisuudessa tarkemmin… Kakkuviikarilta löydät ohjeen myös tämän juustokakun kiilteeseen, jonka itse jätin tekemättä, koska en sen kummemmin noista kiilteistä perusta.

Latte-suklaajuustokakku

Vuoallinen (ø 25 cm)

IMG_1468Pohja:
200 g suklaa-kaurakeksejä
70 g voita

Täyte:
7 liivatetta
3 levyä (à 75 g) Cloettan Latte-suklaata
5 dl kuohukermaa
200 g maustamatonta (Philadelphia-)tuorejuustoa
0,5 dl sokeria
200 g mascarponea

Hienonna keksit hienoksi muruksi. Sulata voi ja sekoita se keksimurujen kanssa. Painele seos leivinpaperilla vuoratun irtopohjavuoan pohjalle tiiviisti.
Laita liivatteet likoamaan kylmään veteen.
Sulata suklaa ja anna jäähtyä hetki. Vatkaa kerma vaahdoksi ja lisää sekaan tuorejuusto, sokeri ja mascarpone. Lisää lopuksi jäähtynyt suklaasula ja sekoita tasaiseksi.
Kuumenna tilkka vettä ja lisää siihen liotetut, puristellut liivatteet. Lisää liivateseos massaan varovasti samalla sekoittaen. Kaada massa vuokaan keksipohjan päälle.
Anna hyytyä jääkaapissa yön yli kelmulla peitettynä.

Tunnelmallisia makuja ravintolamaailmassa luku 55: Il Gabbiano; Italiaa ilmeessä, miksei makumaailmassakin

Kirjoitettu by Kaisa

Kun lauantaina ruoka-aika on jo pitkälti todellisuutta, emmekä vieläkään ole tehneet elettäkään ruoanlaiton eteen, alkaa uhkaavasti vaikuttaa siltä, että ainoaksi vaihtoehdoksi jää ulkoruokinta. Mitäpä siis? Koska haluamme pysytellä kotikonnuilla ja nauttia jotakin helpohkoa, tarkoittaa tämä näin espoolaisnäkökulmasta katsottuna ajelua johonkin ympäröivistä kauppakeskuksista. Pikaisesti pähkäiltyämme suuntaamme Selloon ja hampurilaisten kuvat silmissämme valikoimme kohteeksemme ravintola Retron. Koska paikka kuitenkin on harvinaisen täynnä ja jonoakin keittiössä riittää, päätämme jatkaa matkaa päätyen naapurissa sijaitsevaan italialaisravintola Il Gabbianoon.

IMG_1415IMG_1414 - Versio 2Puna-valkoruudulliset pöytäliinat, seinällä komeileva Aatamin luominen sekä saapasmaan kuuluisimpia kohteita kuvaavat valokuvat toivottavat vieraat tervetulleeksi sellaisella Italia-buustilla, että ravintolan kohdekeittiöstä ei voi erehtyä. Tuntuu, että tasoltaan ravintola sijoittuu jonnekin La Famiglian ja Mamma Rosan välimaastoon. No, katsotaan.

Koska tarkoituksena on nauttia ainoastaan suhteellisen yksinkertainen päivällinen, jätämme alkupalalistan tällä kertaa huomiotta ja hyppäämme suoraan pääruokien pariin. Minä valikoin listalta kana-pinaattisalaatin, jossa grillattu kanafilee saa seurakseen salaattipedille herkkusieniä, avokadoa, paprikaa, kurkkua, pinaattia, sekä hunajakastiketta (16,50€). Sieniä olisi saanut olla enemmän ja luvatut leipäkuutiot puuttuvat kokonaan, mutta muuten annos on kelpo, mielestäni täysin hintansa väärti ja sellainen mukava salaattiannos, jonka jälkeen tuntuukin siltä, että on syönyt salaattia. Niin ikään Aleksin kana-pestorisotto chilillä ja paprikalla maustettuna (16,50€) on hyvää ja jättää jälkeensä sopivan pikku poltteen.

Näin. Pääruoat saavat osakseen positiivista palautetta ja toisiin pöytiin purjehtivat pasta-annokset sekä pizzat näyttävät maukkailta niin ikään. Luulen, että paluu lienee tulevaisuudessa paikallaan. Kun jälkiruoaksi nautittu yksi pallo italialaista suklaajäätelöä lisänään kinuskikastiketta (4,50€) osoittautuu kokonaiseksi kulholliseksi, päättyy ateria tyytyväiseen olotilaan.

Kauppakeskusravintolaksi Il Gabbiano on hyvin miellyttävä ja hinta-laatusuhde on kohdallaan. Voin suosittaa!

Ruoka: 3+/5
Tunnelma: 3/5
Palvelu: 2+/5

Kokonaisuus: 3/5

Kaalikeittoa, mummonam!

Kirjoitettu by Kaisa

Mummolassa minulle tulee aina jostakin syystä mieliteko valmistaa kaikkein tavallisimpia ruokia. Tällä kertaa viikon ruokalistalla olivat muiden muassa siskonmakkarakeitto, silakkalaatikko ja kaalikeitto. Siihen, miksi näin tapahtuu – ajaudun mummoruokamoodiin – ei tosin ole järin vaikea löytää vastauksia: Toinen niistä torkkuu sohvalla virkeän kahdeksankymppisen ruokalepoaan, toinen viettää kotona lomalesken lepoviikkoaan. Siis toisin sanoen: Mummi sanoo tykkäävänsä kaikesta – mutta arastelee kuitenkin heti, jos ruokaan lisätään jotakin vähänkin epäilyttävää, kuten banaania broileriin tai pinaattia kalaan, ja Aleksi sitä vastoin kavahtaa kauhusta, jos puhutaankin herkuista, kuten kaalikääryleet tai silakkapihvit. Näin ollen kaikki voittavat: Minä saan mummoherkkujani, mummi hyvää sekä turvallista kotiruokaa ja Aleksi ei joudu kärsimään perinneruokamieliteoistani. Oivallista!

IMG_1406IMG_1390Eilen vuorossa oli kaalikeitto, jonka keittelimme kaksissa naisissa vuorotellen niin keittäjän kuin lastenhoitajan rooleja. Olipas muuten maukasta keittoa, varmasti tulen keittelemään uudemmankin kerran, ainakin sitten minulle ja Pikku-Kokille, jos Aleksi on sitä mieltä, että kaalikeitto ei tunnu mieleiseltä vaihtoehdolta.

Iso annos syntyi alta aikayksikön ja kuten sanottua maku oli maukas. Kun tähän yhtälöön lisätään se, että ainekset eivät paljon kukkaroakaan rasita, voisi tätä pitää oikeana lapsiperheen arkiaterian malliesimerkkinä. Siis suositan! Kyytipojaksi mielileipää ja se on siinä.

P.S. Ihastuttava pata, peräisin pappa-vainaani sekatavarakaupasta.

Kaalikeitto

6 annosta

IMG_1396800 g valkokaalia
1 sipuli
3 valkosipulinkynttä
250 g porkkanoita
400 g sika-nautajauhelihaa (myös naudan- tai lampaanjauheliha sopii mainiosti)
1 tl suolaa
1 tl paprikajauhetta
1,3 l vettä
2 lihaliemikuutiota
10 kokonaista maustepippuria
2 laakerinlehteä
2 tl meiramia

Pinnalle:
persiljaa

Suikaloi kaali. Kuori ja hienonna sipuli ja valkosipulinkynnet. Kuori ja paloittele porkkanat.
Ruskista jauheliha isossa kattilassa. Lisää joukkoon sipuli, valkosipuli ja porkkanat. Kuullota hetki. Mausta suolalla ja paprikajauheella.
Kaada vesi kattilaan ja kiehauta. Mausta lihaliemikuutioilla, pippureilla ja laakerinlehdillä. Sekoita joukkoon kaalisuikaleet.
Anna kiehua kannen alla puolesta tunnista tuntiin, kunnes kaali on kypsää.
Mausta lopuksi meiramilla ja tarkista maku. Ripottele pinnalle tuoretta persiljaa.