Tunnelmallisia makuja

Tunnelmallisia makuja ravintolamaailmassa luku 48: Ravintola Tiiliholvi; tunnelmaa lattiasta kattoon, makuja siltä väliltä

Kirjoitettu 1 tammikuun, 2017 by Kaisa

Seikkailumme Tampereella jatkuvat. Tällä kertaa vierailun teema oli uudenvuoden vastaanottaminen, majapaikkana hotelliklassikko Tammer. Niin ikään ravintola valikoitui tällä kertaa klassikko-osastolta, kun valitsimme kohteeksemme jugendtalossa vanhan pankin kellarikerroksen pankkiholvissa sijaitsevan ravintola Tiiliholvin. Siitä, kuinka vanhasta ravintolasta tarkalleen ottaen on kyse, en täysin eksaktia tietoa pysty antamaan, mutta noin viisikymppisestä käsittääkseni on turvallista puhua. No niin, sukelletaanpa sisään.

Uudenvuodenaattoiltana kuuden tietämissä Tiiliholvi heräilee pikkuhiljaa juhlaan. Osa pöydistä on jo kansoitettu, toiset odottavat vielä varaajiaan saapuviksi. Ex tempore -ruokailijoille ei sijaa tänä iltana ole tarjota, jota en kyllä ihmettelekään, miljöö sopii mitä parhaiten tällaisen talvijuhlan viettoon. Ah, miljööstä haluankin turista heti enemmän, se nimittäin ihastutti, lattiasta kattoon. Paikan punatiilinen ilme kruunautuu kynttilöillä, kattokruunuilla ja hämyisyydellä. Hämyisyydellä siinä määrin, että ottamani ruokakuvat jäävät tällä kertaa pitkälti julkaisematta. Kauniita annoksia ei mielestäni ole tarkoitettu esiteltäväksi epäonnistunein otoksin.

Ruokakuvien uupumisesta huolimatta halusin kuitenkin kirjoittaa tämän tarinan, Tiiliholvi on sen ansainnut; mukava paikka, ensiluokkainen palvelu, ravintola jossa nauttii kuuden ruokalajin illallisen vauvan kanssa tuntematta itseään missään vaiheessa epätoivotuksi vieraaksi, pikemminkin päinvastoin. Itse olenkin valmis antamaan kaiken kiitokseni ravintolan henkilökunnalle, josta sieltä sun täältä lueskeltuani olen ammentanut kovinkin erilaisia mielipiteitä.

Kuten sanottua, päädymme kuuden ruokalajin yllätysmenuun (69,00€) viineineen (58,00€). Ehkä ensimmäistä kertaa yllätysmenu ei sisällä mitään ravintolan à la carte -listalta eli huolimatta etukäteisestä menun tutkistelusta yllätykset todella ovat yllätyksiä. Hyvä näin.

Pienen ja maukkaan palsternakkaisen keittiöntervehdyksen jälkeen liikkeelle lähdetään hanhen seurassa. Ensimmäinen alkupala, hanhea niin rillettenä kuin rintapalanakin tarjoiltuna, on hyvä. Hanhi itsessään on todella maukasta, kumppanina lautaselle marssitettu palsternakka sen sijaan oudon mautonta, jopa osittain raakaa. Annoksen viimeistelevä karviaiskastike viettelee.

Alkuruoka-annoksista toinen, kampelaa, kampasimpukkaa ja risotto neroa, on hyvä sekin. Erityismaininta risotolle, josta löytyy juuri sopiva purtavuus. Mitä kolmanteen alkuruokaan tulee, pienen yllätyksen tuottaa se, että hyvältä kuulostava annos possun niskaa, kannetaan eteemme liian vähän paistettuna. Lopputulos on koostumukseltaan läskinen ja päällekarkaava savupaprikan maku sekin omaan suuhun epämiellyttävä. Annokseen sisältyvät puikulasipsit ynnä puikulamuusi sen sijaan ovat maukkaita, paprikapyree mielestäni suorastaan pahaa. Possuannos ei siis kerää meiltä pisteitä.

Pääruoaksi keittiömestari on yllätysmenuunsa valinnut entrecôteta. Minä pidän lihasta, Aleksi on hieman epävarmempi asiasta. Tosin siitä meneekö tämä lisäkkeen piikkiin, Aleksi ei ole täysin varma. Itse pidän punajuuriohrattoa siinä määrin maukkaana, että sulatan sen myös entrecôten kumppanina, Aleksi on asiasta eri mieltä. No, myös minun mielestäni annokseen lisäksi sisältyvät punajuuripyree sekä sellerin palaset olisi voitu jättää keittiön puolelle. Punaviinikastikkeesta pidämme molemmat isosti. Eli nokkaa täytyy koputtaa pääruoankin kohdalla.

Välijuustot ovat juustoja, me nyt emme mitään juustoihmisiä ole, joten jätetään niiden arvioiminen asialle paremmin vihkiytyneille. Hilloke on hyvää. Mutta se jälkiruoka; nam ja maiskis. Eteemme tuodaan lautanen, jossa kauniiseen riviin on istutettu vaniljavaahtoa, suklaamoussea, suolaisen pähkinäistä jäätelöä (extranam!) sekä mustikkaa. Aivan ihastuttava rivistö ja itse asiassa illan tähtihetki, josta en poistaisi palaakaan.

Tällainen ruokaretki tällä kertaa. Lopullinen tuomio on kuitenkin se, että parasta Tiiliholvissa on sen miljöö. Lisäksi henkilökunta ansaitsee maininnan ammattitaitoisuudestaan sekä ystävällisyydestään (etenkin isoisäkuumeilevaa herrasmiestä muistetaan varmasti pitkään). Hyvistä hetkistä ja yksityiskohdista huolimatta ruoka kokonaisuutena jätti päällimmäiseksi tuntemukseksi pienoisen pettymyksen. Annokset kärsivät monella kohtaa pienemmistä ja suuremmista epäonnistumisista, eivätkä raaka-aineet olleet kovinkaan yllätyksellisiä. Näiden päivien fine dining -kentällä Tiiliholvi jää armotta jalkoihin, kun sitä verrataan esimerkiksi saman kaupungin tuoreempiin helmiin, Ravinteli Berthaan, Hellaan ja Huoneeseen tai C:hen. Senpä takia illallisen lopullinen hinta, 225,00€, tuntuu hiukan suolaiselta, vaikka onkin toki linjassa muiden vastaavien kanssa. Nykyään sitä vaan jo tahtomattaankin odottaa jotakin uutta ja ihmeellistä mitä tämän tason paikkoihin tulee.

No, klassikot ovat klassikkoja, eikä niitä pitäisi rinnastaa alati syntyviin ja muuttuviin uutuuksiin. Sama juttu se on ollut useasti Helsingissäkin, kun klassikoita lähdetään vertailemaan tuoreempiin tulokkaisiin. Varmasti silti faninsa näilläkin, siis klassikoilla.

Eilistä vuodenvaihteen ravintolailtaa voin joka tapauksessa kehua varsin onnistuneeksi. Voin myös suosittaa Tiiliholvia, ainakin mikäli klassiset makumaailmat kiehtovat. Ja romantiikan nälkäisille paikka on tietysti omiaan. Paljon hyviä asioita, joskin sitä parannettavaakin. Tiiliholvi painii kovassa luokassa, Tampere on maamme ehdottomia makumekkoja.

Ja vielä, mitä menun viinipakettiin tulee, se oli nappi. Paljon pisteitä viinivalinnoista etenkin Aleksilta, joka meistä on kuitenkin se suurempi viinitietäjä.

Ruoka: 2+/5
Tunnelma: 5/5
Palvelu: 4+/5

Kokonaisuus: 3+/5

Vuosi 2016: Pikku-Rouvasta niin ikään Pikku-Äidiksi, siis ruokavuosi päättyköön perheystävällisesti

Kirjoitettu 31 joulukuun, 2016 by Kaisa

Huih, mikä vuosi onkaan takana! Eittämättä elämäni paras. Näin siitäkin huolimatta, että menneenä vuonna en ole tehnyt yhtäkään ulkomaanmatkaa (tänään tulee kuluneeksi tasan vuosi siitä, kun viimeksi ulkomaanmatkailin – Tallinnaan), kärsin enemmän kuvotuksensekaista pahoinvointia, kuin milloinkaan aiemmin, olin väsynyt jo useimmiten ennen iltauutisia, itkin varmasti eniten sitten vauvavuosieni – enkä aina edes ilosta – panikoin ja googletin erilaisia pelottavia asioita vuoden ensimmäisen puoliskon lähes päivittäin, juhlin siskoni sekä veljeni häissä ynnä isäni 60-vuotisjuhlissa ilman kuohuviinin tippaakaan – joo, eihän se alkoholi, mutta… kyllä se vaan – ja kärsin suurempaa kipua kuin koskaan aiemmin. Niinpä niin, paras vuosi ikinä. Ja siinä se tuhisee vieressä, tuo rakkauteni kohde: Super-Ukkeli ja Pikku-Kokki.

Tuon ylle kirjatun Facebook-päivitykseni myötä sinetöin myös blogivuoteni. Joulukuun viimeisen päivän postauksen kohde saa niin ikään kunnian olla sangen tavallinen perheruoka, ei mitään maailmanmullistavaa juhlallista gurmeeta. Vaikka juhlaa ja juhlaruokaa meillä tänään onkin tiedossa, tosin toisten valmistamaa sellaista. Mutta palataan tähän myöhemmin, sitten ensi vuonna, kun pääsen vuoden viimeistä ravintolailtaamme ruotimaan.

Nyt esiteltävä broileri-pastakeitto maistui makoisalta ja sopi hyvin välipäivien ateriaksi, joulun ja uudenvuoden rientoja keventämään. Helppoudessaan se oli voittamaton, siis senkin puolesta sopii suositella, jos ruoanlaitto joulun jälkeen ei tunnu siltä houkuttelevimmalta vaihtoehdolta.

Hyvää vuoden viimeistä päivää toivotellen!

Broileri-pastakeitto

4 annosta

1 porkkana
puolikas (puna)sipuli
1 rkl rypsiöljyä
300 g maustamattomia broilerinsuikaleita
1 tl inkivääriä
0,5 tl suolaa
0,5 tl kurkumaa
1 l kanalientä
200 g (pakaste)maissia
250 g tuorepastaa (tortellini)
50 g pinaattia

Kuori ja pilko porkkana sekä sipuli.
Kuumenna öljy kattilassa ja paista siinä broilerinsuikaleet kypsiksi. Mausta broilerit ja lisää kanalientä sen verran, että lihat peittyvät.
Lisää porkkanat sekä sipuli. Anna kiehua noin 5 min. ja lisää maissit, tortellinit ja pinaatti. Lisää tarvittaessa lientä. Anna kiehua muutama minuutti ja tarjoa.

Jäähyväiset joulukinkulle vm. 2016 osa 1: ainakin hiukan ranskalainen kinkkupiiras

Kirjoitettu 30 joulukuun, 2016 by Kaisa

Viime vuonna puuhastelin erilaisten jouluisten riperuokien parissa pitkälle kevääseen valmistaen laatikoista ja kinkusta mitä erilaisimpia uusioruokia. Tänä vuonna tilanne on hiukan toinen; laatikoita ei jäänyt tähteille yhtään, kinkkuakin vain suhteellisen vähän. Olemme siis oppineet arvioimaan tarpeemme.

No, koska kinkkua kuitenkin jonkin verran jäi, päätin aloittaa sen parissa hetimiten. Ensimmäisestä osasta valmistui piirakka, alkuperäisohjeessaan K-Ruoka -sivustolla harhaanjohtavasti Quiche Lorraineksi nimetty kinkku-juustopiirakka. Harhaanjohtavasti siinä mielessä, että klassinen Lorraine ei sisällä juustoa laisinkaan, vaan koostuu kinkun ohella pekonista, kananmunista ja kermasta. No, pilkunviilaus sikseen, pääasia että quiche saa mehevän ja runsaan täytteen. Seuraavaa ohjeistusta noudattamalla näin tapahtuu.

Pohjasta sanottakoon, että siitä tuli varsin maistuva. Siitäkin huolimatta, että pelkäsin suoraan sanottuna katastrofia sen jälkeen, kun olin ajattelemattomuuksissani pohjataikinan jauhovalintoja tehdessäni päätynyt muiden muassa korppujauhoihin. Taikina maistui raakana arveluttavalta, mutta kypsänä yhdistelmä miellytti niin maullisesti kuin koostumuksensakin puolesta. Talkkunajauhot taas toivat pohjaan mukavaa tummasävyisyyttä ynnä runsaasti lisää kuitupitoisuutta. Suosittelen siis kokeilemaan tätäkin erikoista piirakan kivijalkaa.

Maukas välipäiväherkku, jota voi hyvin valmistaa vaikkapa uudenvuoden rientoihin.

”Quiche Lorraine”

Vuoallinen (ø noin 26 cm)

Pohja:
1 dl talkkunajauhoja
1 dl vehnäjauhoja
1 dl korppujauhoja
0,5 tl leivinjauhetta
0,5 tl suolaa
100 g voita
kylmää vettä

Täyte:
200 g kypsää (joulu)kinkkua
1 pieni sipuli
0,5 dl tuoretta persiljaa
0,5 dl tuoretta timjamia
150 g juustoraastetta
2 kananmunaa
2 dl (ruoka)kermaa
1 dl maitoa
0,5 tl mustapippuria
suolaa

Sekoita keskenään jauhot, suola ja leivinjauhe. Lisää voi nyppimällä se jauhoseokseen. Lisää murumaiseen seokseen hieman kylmää vettä ja vaivaa taikinaksi.
Painele taikina voideltuun vuokaan. Pistele haarukalla ja paista 200 asteessa noin 10 min.
Leikkaa kinkku pieniksi kuutioiksi. Hienonna kuorittu sipuli ja tuoreet yrtit. Sekoita ainekset kulhossa ja lisää joukkoon vielä puolet juustoraasteesta. Levitä seos esipaistetulle pohjalle.
Vatkaa kananmunien rakenne rikki. Sekoita joukkoon ruokakerma, maito ja loput juustoraasteesta. Mausta mustapippurilla sekä suolalla ja kaada seos piirakkavuokaan.
Paista uunin alatasolla noin 25 min. kunnes täyte on hyytynyt ja pinta saanut kauniin ruskean värin.

Pekoni-perunapiirakka, ei niin kaunis, mutta rakkaudella leivottu

Kirjoitettu 22 joulukuun, 2016 by Kaisa

Eilen huvituin taas tekemään niin sanottua riperuokaa, siis ruokaa, jonka valmistukseen ainesosaset kerätään kodin sen hetkisistä varannoista. Nyt nimittäin alkavat joulumuonat olla valmiina ja pakastin saanut tulevan juhlan myötä sen verran syödäkseen, että on hyvä laittaa vanhemmat varastot kiertoon. Näin syntyi – yllätys, yllätys – piirakka, tuo jämäkokin ainainen oljenkorsi.

Oudoin kokeilu tässä piirakassa oli taannoin kokkailemamme lihapadan valmistuksen sivutuotteena syntynyt kasvissilppu, jonka otin tuolloin talteen ja soseutin nyt sauvasekoittimella hienoksi. Mikäs siinä, ihan mukavasti tuo oheistuote toi makua ja koostumusta piirakkapohjaan ja jauhoja sai laittaa hiukan normaalia niukemmin. Ohjeeseen passaavat hyvin muuten myös laatikoiden rippeet, mikäli niitä sattuu joulusta jäämään yli. Samoin täyte, joka sisälsi tällä kertaa kirjaimellisesti purkkien ja pussien pohjallisia, onnistui sekin mainiosti. Mitä piirakoihin tulee kannattaa rohkeasti siis kokeilla melko erikoisiakin yhdistelmiä.

Pekoni-perunapiirakka

Vuoallinen (ø noin 23 cm)

Pohja:
1,5 dl jotakin ”ripettä”, kuten kastikekasviksia soseutettuna, sosekeittoa tai joululaatikkoa
1,5 dl jauhoja (mitä nyt sattuu olemaan)
40 g voita
1 tl leivinjauhetta
(ripaus suolaa)

Täyte:
2 isohkoa perunaa (valmiiksi keitetyt tähdeperunat käyvät mitä parhaiten)
10 kuivattua luumua
140 g pekonia
1 sipuli
puolikas paprika
80 g turkkilaista jogurttia
1 dl (kuohu)kermaa
Huom! jogurtin ja kerman voit korvata ranskankermalla
1 kananmuna
2 dl juustoraastetta
ripaus suolaa ja rouhittua mustapippuria

Nypi voi, jauhot ja leivinjauhe murumaiseksi seokseksi. Lisää ripe ja mahdollisesti ripaus suolaa. Taputtele taikina voideltuun piirakkavuokaan ja nosta jääkaappiin odottamaan.
Mikäli perunat ovat raakoja, keitä ne kypsiksi. Kuori ja pilko perunat. Pilko myös luumut.
Paloittele pekoni, sipuli ja paprika.
Paahda pannulla pekonia, kunnes se saa hieman väriä. Lisää perunat, taatelit, sipulit ja paprika. Kääntele kunnes kasviksetkin saavat väriä. Siirrä jäähtymään.
Sekoita jogurtti, kerma, kananmuna, juustoraaste ja mausteet.
Pistele taikinapohja haarukalla ja valuta päälle puolet kananmunaseoksesta. Levitä päälle pekoniseos ja valuta päälle loppu kananmunaseos.
Paista 175-asteisessa uunissa noin 45 min.

Lanttulaatikko, elämäni ensimmäinen sellainen

Kirjoitettu 20 joulukuun, 2016 by Kaisa

Hmm. Jos joululaatikot pitäisi laittaa järjestykseen, ei ensimmäisestä olisi epäilystäkään: imelletty perunalaatikko. Seuraavat sijat eivät sitten olisikaan niin helposti jaettavissa. Kaikista kuitenkin pidän, joten hassua on, että vasta nyt, kun puuhastelen jo viidettä kertaa joulua Kotikoloon, päätin ensimmäistä kertaa valmistaa lanttulaatikkoa. No, siitäpäs tuli hyvää eli jäänee varmasti jouluvakioihin.

Tip tap, enää neljä yötä!

Lanttulaatikko

8-10 annosta

1 kg lanttua
2 dl kuohukermaa
2 kananmunaa
1 tl suolaa
1 tl inkivääriä
0,25 tl maustepippuria
0,25 tl muskottipähkinää
0,75 dl siirappia

Pinnalle:
korppujauhoja
voita

Kypsennä kuoritut ja lohkotut lantut suolalla maustetussa vedessä pehmeiksi. Vettä tarvitaan sen verran, että lantut juuri peittyvät. Kaada keitinvesi pois, mutta säästä noin 1 dl. Soseuta lantut.
Yhdistä kaikki aineet keskenään. Tarkista maku ja paksuus. Lisää mausteita ja keitinlientä tarvittaessa. Varo kuitenkaan maustamasta liikaa. Etenkin muskottipähkinän maku voimistuu kypsennyksen aikana.
Kaada voideltuun uunivuokaan ja ripottele pinnalle korppujauhoja sekä voinokareita.
Kypsennä 175 asteessa noin 2 h.

Kolmen sortin sipulirisottoa possulla ja kirsikkatomaateilla kuorrutettuna

Kirjoitettu 16 joulukuun, 2016 by Kaisa

Hmm. Aina ei ole se paras päivä, ei kai kenelläkään. Ei edes vaikka kotona seuraa pitää maailman suloisin karhuherra. Joskus voi jopa olla niin, että juuri tuo karhuherra pistää hiukan pakkaa sekaisin. Näin meillä tällä kertaa.

On nimittäin niin, että näinä päivinä Kotikolon yllä leijailee melkomoinen unipilvi, jonka ominaispiirteenä on sekoittaa kokeista pienimmän muutenkin olematonta unirytmiä entisestään. Näinpä elän itsekin päivästä toiseen jonkinasteisen väsymysverhon sumentamana, toisinaan ohuemman toisinaan paksumman. Mutta kuulunee asiaan, onhan se kuitenkin hyvä, että nallukkamme ei ole talviuneen vajonnut, pikemminkin päinvastoin.

No, ei tästä mitään tilitystä ole postautumassa, saattelinhan teidät vaan seuraavassa esiteltävän risoton maailmaan. Tarkoituksenani oli nimittäin valmistaa fiiniä risottoa, jonka rinnalla olisi ollut mukava nautiskella vaikkapa tilkkanen valkoviiniä. Mutta toisin kävi; syntyi arkinen pikarisotto, johon erilaiset sipulit sekä mausteet toivat kuitenkin mukavasti makua. Eli ihan hyvä torstairuoka tämäkin.

Helppo tapa muuten käyttää monia loppusuoralleen siirtyneitä asioita, kuten viimeisiä käyttöpäiviään läheneviä leikkeleitä tai hiukan nahistuneita kasviksia on lisäillä niitä risottoihin. Näin syntyi tämäkin, riperisotto.

Kolmen sipulin possurisotto

4 annosta

1 iso sipuli
hillosipuleita
kirsikkatomaatteja
oliiviöljyä kuullottamiseen
1 yksikyntinen valkosipuli
2 rkl voita
3 dl risottoriisiä
5 dl lihalientä
5-7 dl kasvislientä / vettä, tai mahdollisesti valko-/ roséviiniä, myös kuivaa siideriä olen onnistuneesti käyttänyt risotoissa (Mikäli et lisää viiniä tai siideriä, pieni tilkka valkoviinietikkaa tuo mukavasti hapokkuutta.)
2-3 tl chilirouhetta
2-3 tl kurkumaa väriä antamaan
ripaus muskottipähkinää
150-200 g kinkkua
(aavistus suolaa tai soijakastiketta)

Kuori ja silppua sipuli, halkaise kirsikkatomaatit.
Kuullota suuressa kasarissa oliiviöljyssä sipulia muutama minuutti ja lisää sitten hillosipulit ja kirsikkatomaatit. Paista seosta muutama minuutti, mausta kevyesti suolalla ja nosta pannulta odottelemaan.
Kuori ja silppua valkosipuli.
Laita kasariin voi sekä valkosipulisilppu. Pyörittele hetki, älä kuitenkaan paista. Lisää riisiä vähän kerrallaan niin, että se kuullottuu ja voi ehtii imeytyä riisiin kauttaaltaan. Lisää tarvittaessa vähän voita, mikäli riisi näyttää kuivalta.
Aloita nesteen, lihaliemen ja viinin tai sen korvikkeen, lisääminen pikkuhiljaa. Aina kun neste näyttää imeytyneen riisiin, lisää jompaa kumpaa. Pienennä lämpöä hauduttavaksi, tässä vaiheessa menee riisilaadusta riippuen noin 15-20 min.
Suikaloi kinkku. Lisää risottoon mausteet ja paistettu sipuli-tomaattiseos sekä kinkku.
Maista suola ja lisää tarvittaessa hiukan sitä tai soijakastiketta.
Mikäli ruoka vaikuttaa kuivalta, lisää vielä hiukan nestettä.

Kurkistus matkakohteeseen nro 4, siis Algerian makuinen jauheliha-riisirulla

Kirjoitettu 14 joulukuun, 2016 by Kaisa

Eilen minun oli tarkoitus jatkaa Matkailu avartaa -haasteeni parissa ja sukeltaa algerialaiseen keittiöön. Ainekset pinaattilihapulliin sekä kesraan, algerialaiseen leipään, olivat päätyneet jo keittiöömme, mutta kuinkas ollakaan, saamattomuus iski. Näinpä kävikin niin, että lihapullista tuli jauhelihakastiketta, leipäjauhot jäivät toistaiseksi pusseihinsa odottamaan tulevaa. No, vaikka tässä näin kävikin, saimme kuitenkin jo aavistuksen algerialaisesta makumaailmasta, käytinhän kastikkeeseen kaikki lihapullareseptiikkaan neuvotut ainesosat, vain tuotoksen lopullinen muoto muuttui.

Niin tai näin, jauhelihan maku oli siinä määrin hyvä, että loppuun asti vietynä annos olisi varmasti miellyttänyt. Mutta miellytti se näinkin, varsinkin kun rakentelin kastikkeen ympärille riisirullan ja muodostui oiva kokonaisuus. Suosittelen kokeilemaan niin kastiketta – joka toimii yhtä lailla yksinkertaisemminkin, vaikkapa spagetin tai riisin kera – kuin jauheliharullaakin. Ohjeen rullaan löysin jo kuopatusta Ruokaohjeita ja herkkuja à la Marie -blogista ja ajattelin, että tätä voisi hyödyntää myöhemminkin, ehkäpä erilaistenkin kastikkeiden kumppanina.

Siis tällainen makumatka tällä kertaa. Tästä en vielä pistettä haasteeseeni nappaa, mutta palaan asiaan tuossa tuokiossa, uusi yritys onkin mielessäni jo toteutusta vaille valmiina.

Jauhelihakastike algerialaiseen tapaan maustettuna

150 g pakastepinaattia / suuri kimppu tuoretta pinaattia
1 iso sipuli
3-6 valkosipulinkynttä maun mukaan
oliiviöljyä kuullottamiseen
400 g lampaan tai naudan jauhelihaa
1 tl suolaa
0,5 tl mustapippuria
0,5 tl paprikajauhetta
0,5 tl jauhettua kuminaa
100 g tomaattipyrettä
0,5 liha- tai kanaliemikuutiota

Mikäli käytät pakastepinaattia, sulata se. Jos taas käytät tuoretta, huuhtele, kuivaa ja pilko pinaatti. Tuore kuullotetaan oliiviöljyssä, pakastetun voi lisätä sellaisenaan sulatettuna.
Kuori ja silppua sipuli sekä valkosipulinkynnet.
Kuullota sipulia hetki oliiviöljyssä pannulla. Lisää pannulle jauheliha, valkosipuli ja mausteet sekä pinaatti.
Laimenna tomaattipyrettä hiukan vedellä ja lisää se seokseen.
Anna hautua kannen alla jonkin aikaa ja viimeistele maustaminen puolikkaalla liha- tai kanaliemikuutiolla.

Jauheliha-riisirulla

Pohja:
3 kananmunaa
6 dl maitoa
2 dl vehnäjauhoja
4-5 dl (lihaliemikuutiolla) keitettyä riisiä (1,5 dl raakaa riisiä)
0,5 tl suolaa
1 tl sokeria

Täyte:
jauhelihakastiketta noin 300 grammasta jauhelihaa, esim. yllä ohjeistettu kastike sopii rullaan mainiosti

Keitä riisi kypsäksi lihaliemikuution kanssa.
Vatkaa kananmunat kulhossa. Lisää puolet maidosta ja kaikki jauhot. Vatkaa tasaiseksi taikinaksi. Lisää loput maidosta, riisi, suola ja sokeri.
Kaada leivinpaperilla vuoratulle uunipellille. Levitä riisiä hieman niin, että sitä tulee tasaisesti joka kohtaan.
Paista 200-asteisessa uunissa noin puoli tuntia tai kunnes pinta on kauniin kullanruskea.
Anna pohjan viilentyä hiukan ja levitä sitten jauhelihakastike tasaisesti pohjan päälle. Rullaa pohja kääryleeksi leivinpaperin avulla.
Tarjoile lämpimänä tai kylmänä salaatin kera.

Fetaa, pinaattia ja pastaa

Kirjoitettu 11 joulukuun, 2016 by Kaisa

Jääkaapissa kolmen juuston komppania käyttöä kaipaillen. Kuivakaapissa pastaa ja tomaattimurskaa. Pakastimessa pinaattia. Mitäpä siis? Tällä kertaa jotakin arkista – mutta tietysti maukasta – pastavuokaa fetalla ja pinaatilla kruunattuna.

Laittakaapa testiin. Makoisa vaihtoehto vaikkapa joulupuuhien pyörteissä, juhla-aterioita odotellessa.

P.S. Rinnalla maistuu tottahan toki raikas salaatti, johon kehotan näin sesonkiaikana sujauttamaan persimonia supersuloista makeutta tuomaan.

Feta-pinaattipastavuoka

4 annosta

300 g pastaa
4 dl valmista tomaattipastakastiketta (minä kehittelin korvikkeen tomaattimurskasta, aurinkokuivatuista tomaateista, sipulista, valkosipulista ynnä yrteistä)

Fetapinaattikastike:
0,5 dl vettä
150 g pakastepinaattia
100 g tuorejuustoa
200 g fetajuustoa
2-3 rkl vihreää pestokastiketta
ripaus suolaa ja rouhittua mustapippuria

Pinnalle:
1 dl juustoraastetta

Keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan.
Valmista pastan kypsyessä fetapinaattikastike. Kuumenna vesi kattilassa. Lisää jäiset pinaatit ja kääntele, kunnes pinaatti sulaa. Lisää joukkoon tuorejuusto ja murenna fetajuusto. Lämmitä niin, että juustot sulavat. Mausta pestolla, suolalla ja mustapippurilla.
Lado vuokaan kerroksittain feta-pinaattikastiketta, keitettyä pastaa ja tomaattikastiketta. Jätä feta-pinaattikastiketta päällimmäiseksi.
Ripottele pinnalle juustoraastetta. Kypsennä uunissa 225 asteessa noin 15-20 min. kunnes juusto sulaa ja saa hieman väriä.

Itsenäisyyspäivän illallinen, se joka alkoi ja päättyi vallan mainiosti

Kirjoitettu 9 joulukuun, 2016 by Kaisa

Suomi ysi ysi… ja meillä tietysti asiaankuuluva juhlaillallinen kahden kynttilän valossa. Niin, ja olihan kyseessä myös Pikku-Kokin ensimmäinen itsenäisyyspäivä, jona hän osoitti kohteliaasti kunnioitustaan vanhempiaan kohtaan vetelemällä sikeitä raikkaassa ulkoilmassa meidän nautiskellessa alku- sekä pääruoista. Jälkiruoan ajaksi saimme hänestä jo iloista seuraa. Satavuotisjuhlia vietetäänkin sitten jo saman pöydän ääressä.

Illallisemme, joka syntyi tällä kertaa alku- ja pääruokien osalta uusimman Glorian Ruoka ja Viini -lehden innoittamana, oli alku- sekä jälkiruokien juhlaa pääruoan jäädessä armotta tässä vertailussa kolmanneksi. Harmillista sikäli, odotukset kreikkalaista lihapataa, stifadoa, kohtaan olivat suhteellisen korkealla. No, padan parannelluista tähteistä muutamaa päivää myöhemmin syntynyt paimenen piiras oli joka tapauksessa maukasta ja vaikka en taidakaan teille stifadon reseptiikkaa jakaa, esittelen toki piiraani.

Alkuruoaksi keittelin juuriselleri-valkopapukeittoa, jota suosittelen ehdottomasti kokeilemaan. Niin helppoa ja hyvää. Rinnalle istui mukavasti pakastimesta esiin kaivettu glögileipä, joka toi ateriallemme jo tervetulleen joulun henkäyksen. Jälkiruoaksi taas kehittelin pienen ”sotkun” – hienommin sanottuna triflen – jonka mahdollisuus epäonnistua oli jo yksin ainesosiensa vuoksi lähes olematon. Siis kahta erilaista kakkupohjaa, kinuskikastiketta, suklaakreemiä ja piparkakkumausteesta pontta saanutta kermavaahtoa kerroksittain sulassa sovussa viinilasin pohjalta nautittuna. Nam ja maiskis! Ei epäonnistunut, ei. Ja taas, kiitos pakastettujen tähdetähtien, jälkiruoka syntyi lähes huomaamatta.

Kohti kolmatta kynttilää jo kovaa vauhtia, iloisin mielin!

Juuriselleri-valkopapukeitto

6 alkuruoka-annosta

350 g juuriselleriä
1 sipuli
1 tlk (400 g) isoja valkoisia papuja
2 rkl öljyä
6 dl kasvislientä
2 dl soija- tai kaurakermaa (myös kuohukerma toimi mainiosti)
10 salvianlehteä (itse jätin nämä pois, joten makutakuuta tällä tavoin maustettuna ei ole)
1 tl suolaa
0,25 tl valkopippuria

Kuori ja kuutioi juuriselleri ja sipuli. Valuta pavut.
Kuumenna öljy kattilassa. Paista sipulia keskilämmöllä 2 min. Lisää sellerikuutiot ja paista 2 min. Lisää pavut ja kaada kasvisliemi kattilaan. Keitä 15 min.
Soseuta keitto. Sekoita joukkoon kerma. (Hienonna salvianlehdet ja lisää ne keittoon.) Mausta suolalla ja valkopippurilla. Kuumenna kiehuvaksi.

Paimenenpiiras

Perinteisesti paimenenpiiras käsittää muhevaa jauhelihakastiketta perunamuusilla kuorrutettuna, mutta minä valmistin piiraan pieleen menneestä stifadosta ja uskoisin minkä tahansa lihakastikkeen sopivan käyttöön hyvin.

annos liha-/ jauhelihakastiketta
annos perunamuusia
(maitoa)
1 kananmuna
(parmesaani)juustoraastetta

Levitä lihakastike uunivuoan pohjalle.
Mikäli perunamuusi on kovin paksua, vetreytä sitä hiukan maidolla. Riko joukkoon myös yksi kananmuna ja lisää seokseen juustoraastetta makusi mukaan.
Paista 225-asteisessa uunissa noin 20 min.

Koska joka joulu on kokeiltava jotakin uutta: bataattilaatikko (sekä entistä maukkaampi porkkanalaatikko)

Kirjoitettu 4 joulukuun, 2016 by Kaisa

Kuten yllä sanottu, haluan joka joulu tuoda juhlapöytäämme jotakin uutta. Toisinaan nuo kokeilut jäävät elämään, toisinaan yksi kerta riittää. Itse asiassa, kun joulupöydästä on kyse, vaaditaankin jatkopaikan saamiseen melkomoista erityislaatuisuutta, ei sinne millä tahansa keitoksella ole asiaa.

Viime vuonna kokeilin punajuurilaatikkoa, joka ei vakuuttanut. Lähtöpassi oli siis selvä. Tänä vuonna tulikokeeseen päätyi bataattilaatikko, joka ainakin ensipuraisulta vaikutti sangen maukkaalta tuttavuudelta. Taitaapa jopa olla, että bataattilaatikon kanssa tapaamme uudemmankin kerran. No, lopullinen päätös tehdään vasta virallisen jouluaterian jälkeen, kun selviää, miten bataatti istuu noiden perinteisempien laatikkoherkkujen seuraan. Joka tapauksessa uskallan jo suositella kokeilemaan. Samalla esittelen porkkanalaatikon, joka mielestäni tuotti aiempina vuosina käyttämääni ohjetta paremman lopputuloksen, vaikka erot reseptiikoissa hienon hienoja ovatkin.

Ou jee, enää kolme viikkoa jouluun!

Bataattilaatikko

8 annosta

1 kg bataattia
2 dl kuohu- / ruokakermaa
0,5 dl korppujauhoja
0,5 siirappia
1 kananmuna
1 tl suolaa
0,5 tl inkivääriä
0,25 tl valkopippuria
0,25 tl muskottipähkinää

Pinnalle:
1 rkl korppujauhoja
2 rkl voita

Kuori ja lohko bataatit. Keitä tai höyrytä palat kypsiksi. Valuta vesi pois ja survo bataatit.
Lisää loput aineet ja vatkaa seos sähkövatkaimella kuohkeaksi.
Kumoa seos voideltuun uunivuokaan. Ripottele päälle korppujauhoja ja vuole päällimmäiseksi vielä voinokareita.
Kypsennä 175-asteisessa uunissa noin tunti.

Porkkanalaatikko

10 annosta

Riisipuuro:
2 dl vettä
1,5 dl puuroriisiä
5 dl maitoa

1 kg porkkanaa
5 dl vettä
0,5 tl suolaa
2 kananmunaa
2 rkl siirappia
1,5 tl suolaa
0,25 tl valkopippuria
0,25 tl muskottipähkinää

Pinnalle:
1 rkl korppujauhoja
2 rkl voita

Aloita puuron keittämisestä. Kuumenna vesi kiehuvaksi ja lisää riisi. Keitä, kunnes vesi on imeytynyt riisiin. Lisää maito. Kuumenna kiehuvaksi ja hauduta puuroa miedolla lämmöllä kannen alla noin 40 min.
Kuori ja paloittele porkkanat. Keitä ne kypsiksi suolalla maustetussa vedessä. Valuta ja survo tai soseuta porkkanat.
Sekoita porkkanasose puuron joukkoon. Jäähdytä.
Lisää kananmunat ja mausteet. Kaada seos voideltuun uunivuokaan. Ripottele pinnalle korppujauhoja ja voinokareita. Paista 150-asteisessa uunissa noin 2 tuntia.