Tunnelmallisia makuja

Rommi ja rusina toivottavat hyvää isänpäivää!

Kirjoitettu 10 marraskuun, 201422 kesäkuun, 2015 by Kaisa

Koska kahdelle on paljon tylsempää tehdä kakkuja – annokset ovat liian suuria, täytyy syödä samaa jälkiruokaa monta kertaa – on pikku hiljaa alkanut muodostua tavaksi, että kun kokoonnumme vanhempiemme luokse päivälliselle, minä usein valmistan jälkiruoan. Näin pääsen kokeilemaan koottuja kakkureseptejäni ja koska koekaniineina toimivat suuri ja kokemukseni mukaan melko suorapuheinen perhe, saan samalla helposti todettua joutaako resepti arkistointiin vai roskakoriin.

Tällä kertaa päivällistapaamisemme perimmäinen syy oli isänpäivä. Näinpä halusin makuvalinnoissani ensisijaisesti huomioida oman rakkaan, jo kunnioitettavat 33 vuotta isäuraansa hyvin hoitaneen isäni mieltymyksiä. Päädyin siis rommirusinacharlottaan, sillä muistan hänen useita kertoja jäätelökioskilla valinneen juuri rommirusinan lipomisensa kohteeksi. No, ajattelin minä tietysti myös omaa aviomiestäni, jonka mieltymys rommiin taitaa olla jo yleisesti tunnettu tosiasia, ja totta kai itseäni, joka saatan keittää glögiäkin vain saadakseni syödä rusinoita… Rommi ja Rusina ovat siis löytäneet toisensa, ei ihme että meillä menee niin hyvin!

Charlotta, joka ei tosin ulkonäöllisesti onnistunut nousemaan viimevuotisen isi-kakkuni tasolle, oli kuin olikin makoisa, vaikka ehdin jo pelätä toisin. Täytteen koostumus ei mielestäni nimittäin ollut yhtä miellyttävän pehmeä kuin perinteisemmissä juustokakuissa johtuen varmasti siinä käytetystä mascarponejuustosta. Ehkä suosittelisin kokeilemaan tavallista maustamatonta tuorejuustoa. Lisäksi kehotan ehdottomasti tarjoilemaan kakun jonkin sortin marjakastikkeen kera – itse käytin mansikkaa – josta se saa sangen suotavaa raikkautta.

Huomioithan lisäksi, että tämän kakun valmistus tulee aloittaa jo kaksi päivää ennen h-hetkeä, sillä rusinat vaativat marinoituakseen yhden päivän, itse charlotta toisen.

P.S. Valmistus onnistuu myös valmiista 400 gramman suklaakääretortusta, mikäli kääretortun paistaminen ei syystä tai toisesta tunnu sopivan kuvioon.

Rommirusinacharlotta

10 annosta

Kääretorttu:
4 kananmunaa
1 dl sokeria
1 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
0,5 dl kaakaojauhetta
2 dl hilloa maun mukaan (itse käytin 1 dl:n omena- ja 1 dl:n puolukkahilloa)

Täyte:
1,5 dl rusinoita
0,5 dl tummaa rommia
7 liivatelehteä
2 dl kuohu- / vispikermaa
250 g mascarpone-tuorejuustoa (tai maustamatonta ”tavallista” tuorejuustoa?)
100 g rouhittua (tummaa) suklaata
2 rkl sitruunamehua

Lisäksi:
tuoreita marjoja tai hedelmiä / marjakastiketta
tomusokeria

Anna rusinoiden maustua rommissa vuorokauden ajan.
Tee kääretorttu. Vaahdota munat ja sokeri, lisää vaahtoon jauhot, joihin on sekoitettu leivin- ja kaakaojauhe. Kaada taikina voidellulle leivinpaperille uunipellille ja paista 200-asteisessa uunissa 7-10 min. kauniin väriseksi.
Kumoa kypsä torttu toiselle leivinpaperille, jolle on ripoteltu hieman sokeria. Anna jäähtyä. Levitä hillo torttulevylle ohueksi kerrokseksi. Itse käytin kahta eri hilloa ja levitin toiselle puolelle omena- toiselle puolukkahilloa. Rullaa tiukaksi kääretortuksi ja jätä sauma alaspäin.
Tee sitten täyte. Laita liivatelehdet likoamaan runsaaseen kylmään veteen noin viideksi minuutiksi.
Vaahdota kerma. Sekoita tuorejuustoon rouhittu suklaa ja rommirusinat. Kääntele seos kermavaahtoon.
Kuumenna sitruunamehu ja sulata liivatelehdet kuumaan mehuun. Kaada liivateliemi ohuena nauhana koko ajan sekoittaen juustoseokseen.Ota pyöreäpohjainen, noin kolmen litran muovikulho ja vuoraa se tiiviisti kääretorttuviipalein. Kaada täyte keskelle ja tasoita pinta viipaleiden tasolle. Anna kakun hyytyä jääkaapissa mieluiten seuraavaan päivään.
Kumoa kakku kulhosta tarjoiluvadille. Koristele tuoreilla marjoilla tai tee marjakastike kakun rinnalle ja puuteroi kakku lopuksi tomusokerilla.

Kurpitsa- vai kekrijuhla, marras- vai hallainyö?

Kirjoitettu 4 marraskuun, 201422 kesäkuun, 2015 by Kaisa

On jälleen aika kurpitsalyhtyjen.

Kun lokakuu vaihtuu marrakseksi, päivät ovat pimeimmillään, eikä pikkujouluakaan vielä kehtaa juhlia, on aika kantaa kaupasta kotiin kurpitsa jos toinenkin, virittää ruokamielikuvitus haamutaajuudelle ja etsiä arkistoista ainakin yksi oikeasti pelottava elokuva. Tervetuloa halloween, tervetuloa haamuaatto!

Myös me pääsimme jälleen leikkimään ruoalla, kun valmistimme jo perinteeksi kehkeytyneen kurpitsajuhla-ateriamme, jonka nautimme Aleksin luoman upean Jack O’Lanternin valossa. Lopputulos oli vallan mainio, ainoastaan hot dog -sämpylät tuottivat kuivakkuudellaan pienen pettymyksen. Ensi kerralla täytyy tehdä ihan niitä valkoisia vehnäleipiä, nämä grahamjauhoiset jätettäköön muihin tarkoituksiin.

Näitä ohjeita kannattaa kokeilla ja mikäli kauhumuona kiinnostaa enemmänkin, lisää ohjeita löydät sekä täältä että täältä.

P.S. Se elokuva tänä vuonna oli muuten Paranormal Activity, joka ainakin allekirjoittaneella sai sukat pyörimään jaloissa…

Pehmeä kurpitsakeitto

4 annosta

1 kg myskikurpitsaa
120 g sipulia
20 g voita
4 dl vettä
1 tl suolaa
mustapippuria
4 dl kevytmaitoa
200 g sulatejuustoa

(Pinnalle:
tuoretta persiljaa tai basilikaa
krutonkeja / pähkinä-yrttimurua)

Kuori, poista siemenet ja kuutioi kurpitsa. Kuori ja hienonna sipuli.
Kuullota kurpitsaa ja sipulia rasvassa noin 5 min. Lisää vesi, suola ja pippuri. Keitä kannen alla noin 15 min. tai kunnes kurpitsa on kypsää. Soseuta kasvikset sauvasekoittimella.
Lisää maito ja sulatejuusto. Kuumenna, kunnes keitto on kuumaa ja juusto on sulanut. Soseuta uudelleen kuohkeaksi.
Ripottele pinnalle hienonnettua persiljaa tai basilikaa ja tarjoile krutonkien tai pähkinä-yrttimurun kera.

Kylmät kädet

4 annosta

2 levyä lehtitaikinaa (pakaste)
10 mantelia
1 keltuainen
1 rkl kermaa
1 rkl seesaminsiemeniä

Kuumenna uuni 200-asteiseksi.
Anna lehtitaikinan sulaa hetken; sen on kuitenkin hyvä olla vielä hieman ”napakkaa”, sillä käsiteltäessä se sulaa hyvin nopeasti.
Sekoita keltuainen ja kerma.
Leikkaa levyistä sormien tapaan eri pituisia suikaleita. Paina jokaiseen suikaleeseen yksi manteli kynneksi. Muotoile suikaleet varoen sormiksi.
Sivele sormet keltuais-kermaseoksella. Ripottele pinnalle seesaminsiemeniä ja paina sormet kuvan tavoin uuninkestävän mukin ympärille.
Laita mukit uuniin noin 20 minuutiksi, kunnes lehtitaikina on selvästi kohonnut. Ota varoen ulos uunista.

Hämähäkki-huomio! Jos valmistat käsiä esimerkiksi tomaattikeiton tai muun tummemman värisen keiton kera, on hauska idea valuttaa keiton pinnalle kermasta kolme ohutta rengasta ja yhdistää renkaat seittimäiseksi verkoksi vetämällä puutikkua aina sisärenkaasta kohti ulkorengasta.

Tässä lisäksi eräitä vinkkejä, joilla elävöittää, hurmata ja hauskuuttaa pöytäseuruetta. Sen tarkemmat reseptit lienevät jokseenkin turhia, kuvat varmasti puhuvat puolestaan. Nakeista kuitenkin sen verran, että ne paistettiin uunissa ja mitä kauemmin ”sormien” antaa paiston jälkeen levätä laakereillaan sitä ryppyisemmiksi ne muuttuvat.

Sano muikku [say cheese], pikku-possu!

Kirjoitettu 12 lokakuun, 201422 kesäkuun, 2015 by Kaisa

Viime viikonloppuna teimme makumatkan kivikaudelle valmistaessamme naudan etuselkää suolataikinassa juureslisäkkeen kera. Koska kokeiluamme ei sinällään voinut pitää onnistuneena – makumuistiin se ei oikeastaan jättänyt jälkeä – päätimme tänä viikonloppuna valmistaa jotakin vallan paljon modernimpaa.

Tällä kertaa lopputulos oli hyvä, huomattavasti edellisviikkoista maukkaampi. Siitä kuinka terveellisenä tämän aterian kokee voi toki olla montaa mieltä – meidän mielestämme se oli erittäin epäterveellinen – mutta siitä viis; lauantai on vain kerran viikossa, ja mac ’n’ cheese -lauantai ehkä vain muutaman kerran elämässä.

Tämä ei todellakaan ole ”ruokaa, jota kroppasi on suunniteltu syömään”, kuten tanskalainen kivikautisen ruokakulttuurin puolestapuhuja Thomas Rode Andersen omista reseptiikoistaan toteaa, mutta suosittelemme silti rohkeasti kokeilemaan. Parempaa kuin uskottekaan…

Muutamia lisähuomioita porsaaseen liittyen: Jos fileen leikkaaminen levyksi ei ole tuttua puuhaa, löytyy täältä havainnollinen kuvaesitys aiheesta. Rullaksi sitomiseen sitä vastoin ei kannata suhtautua liian vakavasti; alla olevan reseptiikan sitomisohjeet olivat mielestämme sen verran vaikeasti ymmärrettävissä, että sidoimme rullan täysin omalla tyylillämme. Koossa pysyi, vallan mainiosti.

Ja vielä juustomakaronista: Emme suosittele valmistamaan tätä pääruoaksi, vaikka Amerikan keittokirja, josta tämän ohjeen löysin, sitä koko perheen illallisruokasuosiksi tituleeraakin. On tämä ”mac ’n’ cheese” nimittäin sen verran tuhtia tavaraa, että ihmettelen, jos joku tuntee olonsa hyväksi nautittuaan sitä kokonaisen aterian verran. Tosin taitavat nuo tuolla rapakon toisella puolella melko useasti näin tehdä (siitä kuuluisasta valmispussista käsin)… Mainittuun Amerikan keittokirjaan tulen lähitulevaisuudessa palaamaan tarkemmin.

Jälkiruoasta todettakoon ainoastaan, että huolimatta siitä, että sen teko oli miltei rikollisen helppoa, se oli todella hyvää. Marjat valitkoon kukin makunsa mukaan, itse ajattelin kokeilla myös jonkin sortin hedelmäversiota.

Tuorejuusto-yrttitäytteinen possunfilee

6 annosta

1 kg porsaan ulkofileetä
1 rkl voi-öljyseosta paistamiseen
suolaa
mustapippuria
180 g yrttituorejuustoa (esim. Pirkka Italian yrtit)
1 dl aurinkokuivattuja kirsikkatomaatteja
1 dl basilikaa hienonnettuna
1 dl timjamia hienonnettuna

Ota filee jääkaapista huoneenlämpöön noin tunti ennen kypsentämistä. Leikkaa fileestä rasva ja kalvot pois.
Leikkaa filee levyksi: Leikkaa fileen yläreunaan pitkittäinen viilto melkein loppuun saakka. Leikkaa samanlainen viilto alas vastakkaiselle puolelle siten, että filee jakaantuu ikäänkuin kolmeen yhtä paksuun osaan. Filee muistuttaa sivusta katsottuna tuolloin s-kirjainta. Levitä filee levyksi leikkuulaudalle, peitä kelmulla ja nuiji kevyesti tasaiseksi.
Ripottele fileen molemmin puolin suolaa ja pippuria. Levitä pihvin pinnalle tuorejuusto, valutetut aurinkokuivatut kirsikkatomaatit sekä hienonnetut yrtit. Rullaa kääretortun tapaan tiiviiksi pötköksi.

Sido rulla: Solmi umpisolmulla fileen toiseen päähän rullan ympärimenevä lenkki. Vedä narua noin 3 cm fileetä pitkin itseesi päin. Pidä tästä kohtaa kiinni sormella ja pyöräytä paistinaru rullan ympäri. Kiepauta tämän jälkeen naru sormesi kohdalta narun ali. Jatka samalla tavalla rullaan loppuun saakka. Sido pää tiukasti solmuun.
Ruskista filee pannulla kevyesti voi-öljyseoksessa. Kääri rulla folioon.
Nosta filee uunivuokaan ja työnnä lihalämpömittari reunasta paistin keskelle paksuimpaan kohtaan. Kypsennä 175-asteisessa uunissa, kunnes fileen sisälämpötila on noin 70 astetta. Aikaa kuluu 50-55 min.
Anna fileen levätä folioon käärittynä hetki ennen viipalointia.

Juustomakaroni ”mac ’n’ cheese”

8 annosta (pääruokana 5 annosta)

Tämä siis hieman alkuperäisestä kevennetty ja värikkäistetty versio. Täysmaidon korvasimme kevytmaidolla ja parmesania ripottelimme vain hieman pinnalle. Myöskään kirsikkatomaatit ja basilika eivät sisälly alkuperäiseen ”klassikkoon”.

300 g makaronia
suolaa
mustapippuria myllystä
50 g voita
50 g vehnäjauhoja
4,5 dl maitoa
150 g cheddarjuustoraastetta
(85 g hienoksi raastettua parmesania)
kirsikkatomaatteja
basilikaa ruukusta

Keitä makaroni suolatussa vedessä pakkauksen ohjeen mukaan. Puolita kirsikkatomaatit ja silppua basilika. Valuta makaronit ja siirrä laakeaan uuninkestävään vuokaan. Sekoita joukkoon kirsikkatomaatit sekä basilikasilppu.
Sulata voi kattilassa. Vatkaa jauhot voin sekaan alhaisella lämmöllä ja keitä 2 min. jatkuvasti vatkaten, kunnes seos alkaa kuplia.
Ota kattila liedeltä ja vatkaa sekaan maito vähän kerrallaan. Vatkaa joka lisäyksen jälkeen, kunnes kaikki maito on lisätty joukkoon ja kastike on sileää. Laita takaisin liedelle ja keitä koko ajan sekoittaen, kunnes kastike sakeutuu. Alenna lämpöä ja keitä jatkuvasti sekoittaen 5 min. Varmista, että vatkaat kattilan reunoja myöten, sillä kastike palaa sieltä helposti. Lisää 100 g cheddarjuustoraasteesta ja sekoita kunnes juusto sulaa. Mausta pippurilla.
Kuumenna uunin grillivastus mahdollisimman kuumaksi. Kaada kastike makaronin päälle ja sekoita hyvin. Ripottele päälle loppu cheddarjuusto (sekä parmesan).
Laita makaronivuoka uuniin ja grillaa 5 min. tai kunnes seos kuplii.

Marja-murupaistos

4 annosta

400 g pakastemarjoja
2 rkl sokeria
1 rkl perunajauhoja

Muruseos:
4 dl mysliä
100 g voita / margariinia
3 rkl fariinisokeria
3 rkl vehnäjauhoja
2 rkl maitoa
0,25 tl kardemummaa

Sekoita sokeri ja perunajauhot kohmeisiin marjoihin. Pane marjat voideltuun uunin kestävään vuokaan.
Pilko rasva kattilaan ja päälle muut muruseoksen aineet. Kuumenna hitaasti, kunnes rasva sulaa ja ainekset kiehahtavat. Levitä muruseos marjojen päälle.
Kypsennä 200-asteisessa uunissa 15-20 min.
Tarjoa paistos haaleana jäätelön tai vaniljakastikkeen kera.

Mökkimakuja

Kirjoitettu 26 syyskuun, 201422 kesäkuun, 2015 by Kaisa

Asia jota ei voi mökkilomailusta erottaa on ruoka. Mökillä ruoka – ihan täysin tavallinen sellainen – maistuu mahtavalta. Koska välineistö sekä raaka-ainevarannot eivät useimmiten yllä kotiolojen tasolle, piilee onnistuneen mökkiaterian salaisuus niin sanotussa tietoisessa vaatimattomuudessa. Missään nimessä ei kannata yrittää liikaa – jopa tuiki tavallisen yrttiruukun löytäminen saattaa osoittautua ongelmalliseksi – vaan pysytellä varmoissa valinnoissa. Uusien tvistien kokeilussa ei tietenkään ole mitään pahaa; pikemminkin päin vastoin, ne piristävät entisestään.

Vietimme viimeisen ”kesä”lomaviikkomme Saariselällä ruskaa eli toisin sanoen vähälumista alkutalvea katsellen. Omaa ohjettamme noudatellen valmistimme tuttuja ja turvallisia ruokia, mutta esittelenpä niistä kuitenkin muutaman, jotka puimme uusiin asuihin. Molemmat ateriakokonaisuudet nautimme niin ikään varmojen valintojen, ohrahelmien sekä appelsiinikastikkeen kera.

Broilerit täytimme mozzarellalla ja appelsiinilla, jauhelihamurekkeen paistetulla sipulilla, fetajuustolla ja omenalla. Kuvat varmasti kertovat tällä kertaa tarpeeksi. Mitä murekkeeseen tulee, toimiva tapa on levittää jauhelihataikina (meillä oli tällä kertaa käytössä perinteinen sipulikeitto-kermaviili-kananmuna -kaava) leivinpaperille, asettaa täytteet taikinapohjalle ja kääriä kokonaisuus kääretortun tapaan rullalle. Sen jälkeen ainoastaan hieman juustoraastetta pinnalle ja uuniin paistumaan.

Jälkiruoan roolia näytteli omenapaistos, tällä kertaa italialainen sellainen. Lisäksi liitän oheen erään kehittelemäni aamupalaohjeen, myös hyvin mökkioloihin helppoudessaan sopivan.

Nautinnollisia ruokahetkiä, mökkeillen tai muuten vaan!

Italialainen omenapaistos

4 annosta

400 g hapokasta omenaa
0,5 tl kanelia
75 g margariinia
0,75 dl sokeria
1 kananmuna
0,8 dl vehnäjauhoja

Kuori ja lohko omenat. Levitä ne vuokaan. Ripottele pinnalle kanelia.
Vaahdota huoneenlämpöinen rasva ja sokeri. Vatkaa joukkoon kananmuna. Lisää jauhot ja sekoita tasaiseksi taikinaksi. Nostele pehmeä taikina omenoiden päälle. Taikina leviää paistumisen aikana.
Paista 200 asteessa uunin alatasolla noin 30 min.
Tarjoile jäätelön tai vaniljakastikkeen kera.

Jogurttia sekä herkkuleseitä omenapedillä

1 annos

puolikas / 1 pieni omena
2 rkl kauraleseitä
kanelia
sokeria
vaniljasokeria
voita
100 g jogurttia oman maun mukaan (esim. maustamaton, banaani)
turkkilaista jogurttia

Kuori ja siivuta omena. Paista pannulla voissa kanelilla sekä sokereilla maustettuna, kunnes siivut ovat pehmeitä. Jäähdytä.
Sekoita leseisiin hieman sokeria, paahda seosta hetken aikaa voissa pannulla. Varo kuitenkaan polttamasta sitä. Anna jäähtyä, myöskään paakkuuntumisesta ei ole haittaa.
Sekoita jogurttiin sopivaksi katsomasi määrä turkkilaista jogurttia.
Kokoa annos: alimmaksi omenalohkoja, sitten jogurttia ja päällimmäiseksi kerros leseitä.

Loma-aamun rakkaudentäyteinen tervehdys

Kirjoitettu 24 syyskuun, 2014 by Kaisa

Tämän jutun kirjoitan, sanoittepa mitä vaan. Kerron teille Raksusta, näkymättömästä hahmosta, eräänlaisesta kodin hengettärestä, jonka tarkoituksena on yksinkertaisesti tuottaa hyvää. Eräänä päivänä Raksu lähetti minulle ihastuttavan tekstiviestin, toisena hän taas imuroi asuntomme. Kerran Raksuli pukeutui Aleksi-pukuunsa ja haki minut iltavuorosta. Lauantaiaamuna herätessäni löysin keittiönpöydältä kirjeen: Raksu oli jättänyt minulle terveisensä, joka sisälsi hänen ehdotuksensa, miten herättää makoisalla tavalla aviomieheni tähän ensimmäiseen loma-aamuun.

Kananmuna-pinaattipaistoksen reseptiikan hän oli löytänyt blogista nimeltä Health 360 ja mustikkarahkan – jonka minä kuitenkin uudelleennimesin – taas Kotiliedestä. Modifioin tosin ohjetta muutenkin jonkin verran; vaihdoin puolukat mustikoihin, kreikkalaisen jogurtin rahkaan ja macadamiapähkinät cashewpähkinöihin. Myös kaurakruunun voi oli oma lisäykseni. Tehköön kukin kuten parhaakseen näkee.

Raksun ohjeistuksella tästä lomanavausaamupalasta kehkeytyi vallan makoisa, joten suosittelen ohjeita. Erittäin helppojakin ne ovat, joten aikaakaan ei järin paljon vaadita.

Pinaatti-kananmunapaistos

1 annos

2 kuutiota pakastepinaattia
1 kananmuna
loraus kermaa (tai maitoa)
jauhettua muskottipähkinää
kurkumaa
mustapippuria
suolaa
juustoraastetta

Laita pinaattikuutiot annosvuoan pohjalle. Riko päälle yksi kananmuna. Lorauta joukkoon kermaa tai maitoa. Ripottele päälle hieman muskottipähkinää, kurkumaa ja mustapippuria. Lisää myös suolaa makusi mukaan. Kuorruta paistos juustoraasteella.
Paista kypsäksi 200-asteisessa uunissa, noin 15 min.

Mustikkarahkaa rapean kaurakruunun kera

1 annos

Kaurakruunu:
0,5 dl kaurahiutaleita
0,25 dl pähkinöitä oman maun mukaan (esim. cashew, macadamia)
0,25 dl ruokosokeria
0,25 tl piparkakkumaustetta
voita

Rahka:
reilu 1 dl mustikoita (tai vaihtoehtoisesti puolukoita / mansikoita)
1 rkl tummaa siirappia
100 g maitorahkaa
(sokeria)

Rouhi pähkinät esimerkiksi morttelissa.
Mittaa kaurakruunun ainesosat pannulle ja paahda niitä voissa, kunnes sokeri sulaa. Jäähdytä seos.
Kaada marjat sekä siirappi tehosekoittimeen ja hurauta soseeksi. Voit soseuttaa ainesosat myös sauvasekoittimella.
Sekoita marjasose varovasti rahkan joukkoon. Lisää tarvittaessa hiukan sokeria.
Mittaa lasiin kerroksittain ensin kauraa, sitten mustikkarahkaa ja lopuksi vielä aimo kerros kauraa.

Brunssihuomen!

Kirjoitettu 16 syyskuun, 201422 kesäkuun, 2015 by Kaisa

Seuraajamme ovat ehkä jo huomanneet, että minusta on mukavaa silloin tällöin hemmotella Aleksia erikoisaamiaisen merkeissä – ujosti voisin todeta, että tästä on pikku hiljaa tullut tapa, noin kuukausittain toteutuva…

Viime viikonloppuna aamiaislajitelmani koostui sangen klassisista annoksista, kun pöydässä toisensa kohtasivat munakas sekä kaneliomenalla ryyditetty rahkajogurtti. Munakkaan reseptiikka, jota hieman olen toki varioinut, on bongattu jo aiemmin mainitsemastani Lautasellesi – Sinu taldrikule -blogista. Omena-rahkakerrostelma sen sijaan on täysin oman makuaistini varassa syntynyt hässäkkä, lopputulokseltaan melko mainio sellainen.

Esittelen lopuksi myös aiemmin kesällä valmistamani ”munayllätyksen”, joka tosin edustaa hieman toisenlaista (aamupala)kulttuuria ja suosittelisinkin tätä ruokalajia pikemminkin runsaalle brunssille tai lisäkkeeksi pääruoalle kuin aamupalapöytään. Jopa Aleksin makuun tämä taisi olla hieman liian tuhtia ollakseen ”aamupalaa”. Pääruokana se esitettiinkin sangen hauskassa uudessa blogituttavuudessani Iskä kokkaa, josta löysin nämä vanhan miehen Yllättävät munat. Yllättävän hyviä, yhdyn iskän sanoihin…

Pinaattinen munakas

2 annosta

Huom! Hyvän paistotuloksen saavuttaaksesi suosittelen ensin kuumentamaan pannun hyvin kuumaksi (6) ja heti munakasmassan sinne kaadettuasi laskemaan lämpötilan alhaiseksi (1). Näin kannen alla hauduttamalla syntyy paras lopputulos.

4 kananmunaa
1,5 dl maitoa
40 g (pakaste)pinaattia
3-4 nippusipulin vartta
1 tomaatti
4 kinkkuviipaletta
suolaa
pippuria
oliiviöljyä
muutama oksa persiljaa

Silppua sipulin varret, leikkaa isot pinaatinlehdet paloiksi. Mikäli käytät pakastepinaattia, sulata sitä hieman. Kypsennä sipulia sekä pinaattia hetki keskikuumalla pannulla oliiviöljyssä. Mikäli pinaatinlehdet ovat tuoreita, ne saavat kutistua vähän, mutta vain niin, että ne säilyttävät kauniin vihreän värinsä.

Riko kananmunat kulhoon, lisää maito, suola sekä pippuri ja vatkaa aineet keskenään. Leikkaa kinkku ja tomaatti paloiksi ja sekoita kananmunaseoksen joukkoon. Kaada massa pannulle pinaatin joukkoon ja sekoita vielä pannulla. Lisää munakkaan pinnalle tuoretta persiljaa.

Anna paistua miedolla lämmöllä kannen alla kunnes munakas melkein hyytyy pannulle. Leikkaa munakas neljään osaan ja kääntele palat pannulla. Anna toisella puolella vaan hyytyä.

Tarjoile heti.

Rahka-kaneliomenakerrostelma

1 annos

Rahka-jogurtti:
turkkilaista jogurttia
rahkajogurttia (Ehrmann)
omenahilloa (mieluiten itsetehtyä)
sokeria

Kaneliomenaraaste:
omenaa
kanelia

Raasta kuorittu omena ja sekoita raasteeseen kanelia.

Sekoita rahka-jogurtin ainesosat keskenään sopiviksi katsomillasi suhteilla; mikäli haluat kevyempää, käytä suhteessa enemmän rahkajogurttia, mikäli täyteläisempää, lisää turkkilaisen jogurtin määrää. Omenahillon ja sokerin määrillä säätelet annoksen makeutta.

Kokoa annos: pohjalle omenaraastetta, pinnalle rahka-jogurttia. Toki kerroksia voi olla useampiakin, mutta suosittelen aloittamaan omenalla ja päättämään rahkaan.

Yllättävät munat

4 annosta

800 g perunoita
2 dl maitoa
100-150 g juustoa
60 g voita tai margariinia
4 kananmunaa
1 rkl tuoretta timjamia, persiljaa ja / tai tilliä
suolaa ja mustapippuria maun mukaan

Keitä perunat kuorittuina. Murskaa muussiksi, lisää puolet voista sulatettuna, samoin raastettu juusto ja maitoa sen verran, että syntyy tavallisen perunamuussin koostumusta vastaava seos.

Voitele uunivuoka, korppujauhota se ja taputtele muussi tasaisesti vuokaan. Ota esimerkiksi juomalasi ja painele muussiin neljä kuoppaa. Sulata loppu voi ja jaa se tasaisesti kuoppiin. Riko jokaiseen kuoppaan varovasti yksi kananmuna siten, että keltuainen ei hajoa. Ripottele pinnalle suolaa ja pippuria. Jos haluat, voit jakaa ainekset neljään omaan annoskulhoon jo ennen uuniin laittoa.

Paista 180-200 asteisessa uunissa, kunnes kananmunat ovat kypsiä. Riittää, että ne näyttävät kypsiltä, vaikka keltuaiset olisivatkin vielä löysiä, sillä ne jäykistyvät jossain määrin syödessä ja toisaalta toimivat kastikkeena.

Ennen pöytään nostamista ripottele timjamia, persiljaa ja tilliä pintaan.

Tämä tuntuisi sopivan erityisen hyvin esimerkiksi jauhelihapihvien rinnalle.

Sitruunaiset broilerin koipireidet ja kikherne-pinaattimuhennos

Kirjoitettu 5 syyskuun, 201422 kesäkuun, 2015 by Kaisa

Arkinen vapaapäivä; mikä ihana syy laatia pikku perheelle päivällinen… Vaikka ruoanlaitossa parasta onkin se, että omassa taloudessamme sitä voidaan kutsua harrastukseksemme, yhdeksi meitä yhdistävistä asioista, on myös mukavaa silloin tällöin viettää keittiössä iltapäivä ihan omillaan. Ilahduttaa toista. Ja kun tekee kokonaan itse, saa myös itse päättää, mitä aikoo valmistaa – alusta loppuun.

Broileria teki mieli, sitä siis. Mitä lisäkkeen valintaan tulee, kantavana ajatuksenani oli tällä kertaa kikherne, raaka-aine joka omalla ruoka-aineiden suosikkilistallani sijoittuisi takuuvarmasti melko korkealle, mikäli sellaisen laatisin.

En tiedä, miksi minä niin tykkään taiteilla näiden koipien kera – erityisesti syömisvaiheessa – mutta koska niin on, valmistinpa niitä, jälleen kerran. Uusi resepti, uusi maku; oikein makoisa sellainen. Kikhernejutskasta kiitos Kahden keittiöön.

Lisähuomautuksena mainittakoon, että nämä kaksi ruokalajia yhtäaikaisesti nautittuina eivät välttämättä kaipaa jogurttikastiketta rinnalleen, mutta mikäli koipia haluaa natustella esimerkiksi riisin tai kuskusin kera, suositan ehdottomasti valmistamaan myös kastiketta.

Sitruunaiset broilerin koipireidet (ja jogurtti-kurkkukastike)

annosmäärä riippuu koipien määrästä, 1 koipi / ruokailija

reilu kilo broilerin koipireisiä
1 paistopussi

Mausteseos:
4 tl sitruunankuoriraastetta (1 sitruuna)
20 g persiljaa
2 valkosipulinkynttä
0,5 rkl himalajan suolaa, tavallista hiukan enemmän
0,5 tl valkopippuria
0,5 dl rypsiöljyä

(Jogurtti-kurkkukastike:
200 g ruoanvalmistusjogurttia
puolikas kurkku
1 valkosipulinkynsi
1 rkl sitruunamehua
1 rkl juoksevaa hunajaa
0,5 tl suolaa
0,5 tl mustapippuria
3 tl minttua)

Pane uuni kuumenemaan 175 asteeseen.
Irrottele varovasti sormilla ja pienellä terävällä veitsellä broilerin koipireisien nahka niin, että se jää kiinni koipiluuhun.
Pese sitruuna hyvin ja raasta kuoren keltainen osa. Sekoita kaikki mausteseoksen ainekset keskenään. Levitä seos koipireisien pinnalle ja vedä nahkat takaisin mausteiden päälle.
Pane koipireidet paistopussiin. Sulje pussi ja nosta se uunipannulle. Leikkaa yksi pussin kulma auki, jotta höyry pääsee siitä ulos. Kypsennä broilerin koipireisiä uunissa noin 50 min.

(Sekoita kastikkeen ainekset keskenään. Tarkista maku ja mausta lisää halutessasi.)

Kikherne-pinaattimuhennos

4 annosta

1 keltasipuli
2 valkosipulinkynttä
1 rkl oliiviöljyä
50 g aurinkokuivattua tomaattia
ripaus cayennepippuria / 0,5 tl kuivattua chilimurskaa
1 prk (380 g) kikherneitä
250 g (pakaste)pinaattia
2 dl kookosmaitoa (käytin kevytversiota, mutta suositan kokeilemaan ”täys”maitoa)
1 rkl limemehua
0,5 tl suolaa

Kuori ja hienonna sipuli. Kuullota keltasipulia oliiviöljyssä muutaman minuutin ajan. Lisää pannulle murskatut valkosipulinkynnet, aurinkokuivatut tomaatit suikaleina ja cayennepippuri / chili. Jatka kuullottamista parin minuutin ajan.
Valuta kikherneistä vesi pois ja lisää ne pannulle. Lisää pannulle pinaatti kourallinen kerrallaan. Jos käytät tuoretta pinaattia, lisää uusi kourallinen vasta sitten, kun edellinen satsi pinaatilehtiä on mennyt hieman kasaan. Lisää lopuksi kookosmaito ja limemehu.
Anna kiehua miedolla lämmöllä noin 10 min. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa suolaa.

Suolaista ja makeaa – eli tapoja täyttää muffinssivuokia ilman muffinssitaikinaa

Kirjoitettu 27 elokuun, 2014 by Kaisa

Heti alkuun todettakoon, että minä käytän sanaa muffinssi, vaikka Kielitoimisto suosittaisi mitä (toisin sanoen muffinia). Tässä selitys: muffini kuulostaa pahalta, vähän vohvelikeksiltä, siltä mummoherkulta, ja muffinssi taas hyvältä. Tunnelmalliset maut ovat hyviä, eivät pahoja.

Vuokien ohella tällä tarinalla ei kuitenkaan ole mitään tekemistä muffinssien kanssa, vaan jälleen kerran puhutaan aamupaloista, brunssiherkuista. Mikä sen oivallisempi tapa selättää jälleen yksi sateesta harmaa arkiaamu, kuin kirjoittaa siitä kesäisestä helleaamusta – päivää ennen häitä – jolloin päätin hemmotella tulevaa aviomiestäni näillä makupaloilla.

Suolaisen version ohjeen löysin Helsingin Sanomista ja lopputulos oli maukas, kuten lehden reseptiikoilla yleisesti ottaen on tapana olla. Makea puoli tätä aamuhetkeä taas on peräisin Lautasellesi – Sinu taldrikule -blogista; suosittelen niin Suomen kuin Viron ruokakulttuureista kiinnostuneita tutustumaan. Oiva idea mielestäni kaiken kaikkiaan: paistamalla uunissa pannukakut, jotka muuten amerikkalaiseen tapaan valmistettuina vaatisivat pannulla paistamisesta käryävän keittiön, säästyy niin aikaa kuin vaivaakin ja kaiken lisäksi kaikki pääsevät nauttimaan herkuista samanaikaisesti. Kannatan siis kokeilemaan!

Alkuperäinen resepti pannukakkuihin löytyy täältä. Kuva on huomattavasti omaani herkullisempi, mutta koska kermavaahto ei ole se Aleksin juttu, mitä pannukakkuihin tulee (punainen hillokin tosin vain rekvisiittaa, Aleksi nautti omansa omenahillolla), en viitsinyt kakkuja kermalla kuorruttaa. Itse ottaisin ehdottomasti kerman ja punaisen, makean, hillon kera.

Rinnalle pannu kahvia, niin nautinto on taattu. Hyvää huomenta!

Minimunakkaat uunissa

8 kpl

2 salottisipulia
öljyä
voita
6 kananmunaa
1 dl kermaa
mustapippuria
100 g savulohta / poron kylmäsavupaistia (poroa riittää pienempikin määrä)
2 rkl juustoraastetta

Hienonna sipulit ja kuullota öljyssä.
Voitele kahdeksan koloa muffinssipellistä.
Vatkaa munien joukkoon kerma ja mausta seos mustapippurilla. Jaa seos muffinssipellin voideltuihin koloihin.
Paloittele savulohi / poro. Jaa palat munakkaisiin. Ripottele päälle juustoraaste.
Kypsennä 175-asteisessa uunissa 10-12 min. Munakkaat saavat jäädä keskeltä pehmeiksi.

Amerikkalaiset pannukakut muffinssivuoassa

6 minipannaria

voita
1,75 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
0,5 tl vaniljasokeria
0,5 tl sokeria
ripaus suolaa
1 rkl sulatettua ja jäähtynyttä voita
1 kananmuna
1,5 dl maitoa
1 banaani

Voitele kuusi muffinssivuokaa tai -paikkaa.
Sekoita kulhossa kuivat aineet keskenään. Sekoita toisessa kulhossa maito, kananmuna ja voi, lisää joukkoon kuivat aineet. Sekoita vispilällä tasainen taikina. Paloittele banaani, kääntele palat taikinan joukkoon.
Lusikoi taikina muffinssipaikkoihin ja huomioi, että jokaisessa annoksessa olisi myös banaania.
Paista uunin keskitasolla 200 asteessa 15 min. tai kunnes minipannukakut ovat kypsiä ja saaneet pinnalle kullanruskean sävyn.
Tarjoile mieltymystesi mukaan, esimerkiksi hillon ja kermavaahdon kera.

Jälkeen suuren muutoksen : niin pysyvät nämä kolme: usko, toivo, rakkaus – ja hampurilainen

Kirjoitettu 20 elokuun, 201423 kesäkuun, 2015 by Kaisa

Nyt kun tuo pitkään ja hartaasti odotettu suuri päivä on jo historiaa, uusi luku elämänkirjassa aloitettu, häämatka onnellisesti loppuunsaatettu, on aika jälleen palata elämän perusasioihin, siis muiden muassa ruokaan, itse tehtyyn sellaiseen.

Yksi niin sanotuista varmoista nakeista on hampurilainen; helppoa ja herkullista, variaatioiden mahdollisuus rajaton. Tällä kertaa hyödynsimme purilaisissamme aiemmin kotlettien kera valmistamastamme savuluukastikkeesta tähteeksi jääneet porsaankylkipalat, jotka olimme jo tuolloin valmistaneet niin sanottuun nyhtömuotoon. Ohjeen voit tarkistaa täältä. Kruunasimme nyhtölihan viinihillolla, jota suosittelemme myös kokeilemaan, mikäli on valmis uhraamaan miltei kokonaisen punaviinipullon tämänkaltaiseen toimintaan; sopii hampurilaisten lisäksi myös esimerkiksi broilerin kera, paholaisen hillon tapaan tai rinnalle.

Kun edellä mainittujen lisäksi tehtailee vielä ikisuosikkiamme valkosipuli-basilika-jogurttikastiketta on hampurilaisnautinto taattu. Itse lisäilin omaani vielä perinteisen salaatti-tomaatti-herkkukurkku-cheddar -nelikon, Aleksi sen sijaan valitsi tällä kertaa miehekkäämmän, epävihreän vaihtoehdon. Hyvää kuulemma tuokin.

Lopuksi kerrottakoon, että taannoisella häämatkallamme varsinkin Aleksi kunnostautui hampurilaisten syönnissä ja variaatioita kohtasimmekin kiitettävän määrän aina hienon ranskalaisen ravintolan versiosta pubiburgereiden kautta lentoaseman ”Skinny burgeriin”, joka laiheliiniuudessaan ei onnistunut syöjäänsä vakuuttamaan. Pääasiallisesti muut toimivat mainiosti, mutta siitä onnistuivatko ne mehukkuudessaan voittamaan itse tehdyn, en menisi takuuseen…

Kotiruoka paras ruoka, vaikka toki ravintoloitakin tarvitaan – varsinkin kun rouvas- ja herraselämää vietetään!

Viinihillo

Pieni purkillinen (noin 1-2 dl valmista hilloa)

2 salottisipulia
nokare voita
5 dl punaviiniä
1,75 dl sokeria

Pilko salottisipulit pieniksi paloiksi. Kuullota sipulisilppua paistinpannulla voissa muutaman minuutin ajan.
Kaada joukkoon viini ja anna haihtua siitä puolet. Lisää sokeri, keitä kokoon hilloksi ja kaada hillo kulhoon.

Juuri nyt : suomalaisen keittiön uudet klassikot

Kirjoitettu 30 heinäkuun, 2014 by Kaisa

Ilja Björs, Antti Ahokas, Jukka Nykänen, Arto Koskelo & Mika Wist: Juuri nyt : suomalaisen keittiön uudet klassikot
Kuvat: Riitta Sourander
WSOY, 2014

Juuri nyt on nimensä mukainen opus monella tapaa. Ensinnä tietysti siitä syystä, että sen perimmäinen tarkoitus on saattaa kymmenen vuoden ikään ehtineen ravintola Juuren suosikit ja klassikot kotikokkien ulottuville, siis tehdä reseptiikkojensa myötä mahdolliseksi toteuttaa makumatka yhteen Helsingin ensimmäisistä luomuravintoloista edes poistumatta kotoaan. Toiseksi teoksen nimenmukaisuutta tukee tämän kotimaisia raaka-aineita arvostavan ravintolan ajatus suomalaisen ruoan sesonkivetoisuudesta. Ruokaa tehdään siitä, mitä juuri nyt on saatavilla, tuoreesti, vuodenaikoja mukaillen ja kunnioittaen. Esille pääsevät yhtä lailla niin kevät, kesäiset maut marjoineen, syksy sienineen kuin talvi tuhteine liharuokineen. On myös syytä mainita villiyrtit, jotka ovat teoksessa runsaasti edustettuina. Kertoohan keittiömestari Markus Maulavirtakin esipuheessaan kokeneensa juuri Juuressa ensi kerran nuo ”rikkaruohot”, jotka sen jälkeen ovat ravintola- ja ruoanlaittomaailmassa päätyneet arvoon arvaamattomaan ja todelliseen nosteeseen, voisi ehkä sanoa jopa hifistelyn kohteeksi.

Itse pidän Juuren ruokafilosofiaa erittäin viisaana: se pohjaa perinteisiin, mutta katsoo tulevaisuuteen. ”Ruokakulttuuriin ei tarvitse suhtautua kuin muinaisaarteeseen, jonka muuttumattomuutta tulisi vaalia. Herkullinen ruoka antaa sijaa mielikuvitukselle ja uusille tulkinnoille.” Vaikka haluaisikin syödä perinteistä suomalaista ruokaa, ei välttämättä halua syödä poronkäristystä – tai ainakaan poronkäristystä ja perunamuusia, ainakaan kovin usein, ainakin kun on niin paljon upeita vaihtoehtoja.

Mitä itse reseptiikkaan tulee, teoksen avulla on selvästi tarkoitus valmistaa hieman hienompaa ruokaa, ei sitä jauhelihakastike- ja makaroonilaatikko -osastoa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että tarttuakseen tähän kirjaan olisi oltava jonkin sortin keittiömestari. Ei, kirjan ohjeet ovat selkeitä ja resepteissä käytetyt ainesosat yleisesti ottaen melko helposti hankittavissa. Pelkkä kiinnostus ja viitseliäisyys riittävät, kiireetöntä aikataulua unohtamatta. Ja halua pipertää – sitä vaaditaan ehdottomasti. Siis suosittelen.

P.S. Ensimmäiset omat käytännön kokemukseni teoksesta on dokumentoitu edellä. Kukkakaalivanukas sekä kuivatut tomaatit, luomukaritsan kotletti, savuluukastike ja herne-perunapyree muodostivat valloittavan kokonaisuuden. Suosittelen uudestaan.