Perheenäidin keittiöpuuhasteluja. Tavoitteena tyytyväinen perhe ja lapset, jotka tekevät vihreitä valintoja.
Rakkaat lukijamme,
Tunnelmallisia makuja on nyt myös Windows Puhelimessasi. Nyt te kaikki etuoiketetut tämän puhelintyypin omaavat makumatkailijat voitte ladata Tunnelmallisia makuja -sovelluksen puhelimeenne joko ylläolevaa linkkiä klikkaamalla tai puhelimen sovelluskaupasta hakusanalla Tunnelmallisia makuja.
Tunnelmallisia herkkuhetkiä siis entistä helpommin – missä ja milloin vain!
Melko useasti viikonlopun ruokasuunnitelmia laatiessamme tulee huomaamatta ajatustasolla valmisteltua kokonaisuus, jonka lopulliseen toteuttamiseen hurahtaakin helposti miltei kokonainen päivä. No, tämä ei meitä haittaa, sillä onhan ruoanlaitto yhteinen harrastuksemme, jota ehdimme joka tapauksessa tehdä ainoastaan viikonloppuisin ja loma-aikoina. Emme me kuitenkaan koko viikonloppua keittiössä vietä, yleensä korkeintaan toisen päivän – ja aina emme sitäkään.
Viime viikonloppuna tuntui siltä, että hieman pienempikin määrä keittiötunteja voisi riittää. Tilaukseen laitettiin siis jotakin suhteellisen yksinkertaista. Kun tähän toiveeseen lisättiin vielä minua pitkään vaivannut outo halu valmistaa jotakin siskonmakkaroista, päädyimme seuraavanlaiseen valintaan: cannelloneja siskonmakkara- sekä jauhelihatäyttein. Kahdella tapaa lähinnä sen takia, että kummallekin meistä siskonmakkara oli tuttu ainoastaan keitosta ja näin valmistettuna hiukan epäilytti. Toisaalta on aina sangen mukavaa myös saada lautaselleen muutamaa eri sorttia eli kaikin puolin hyvä valinta.
Miten nämä pastaputket, cannellonit eli suuret ruo’ot tai lehdykät, kuten italialainen sanan ymmärtää, sitten maistuivat? Vallan mainiosti. Siskonmakkaraversio, jonka resepti löytyi Kaisa Sillanpään Reseptikuningatar -keittokirjasta, oli näistä kahdesta erikoisempi ja lihaisampi, mutta sitä päihittikö se K-ruoka -sivustolta bongattua jauhelihareseptiä on lopulta vaikea sanoa. Itse ehkä pidin makkaraputkista hiukkasen enemmän, Aleksi taas taipui jauhelihaversion puoleen sen maukkaan kastikkeen ansiosta. Molemmat olivat kuitenkin hyviä ja molempien kokkien mieleen.
Lisukkeeksi valmistimme vielä lämmintä punakaalisalaattia Glorian Ruoka & viini -lehden reseptillä. Hyvää tämäkin, ehkä himpun verran paremmin se tosin olisi sopinut esimerkiksi osaksi jonkinnäköistä pihviateriaa. Salaatti toimii sekä lämpimänä että kylmänä.
Buon appetito!
5 annosta
10-14 kpl canneloniputkia
Täyte:
400 g siskonmakkaraa
1 kananmuna
1 dl parmesaanijuustoraastetta
0,5 dl korppujauhoja
0,5 dl persiljasilppua
mustapippuria myllystä
(suolaa)
Kastike:
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
500 g tomaattimurskaa
70 g tomaattipyreetä
oreganoa
timjamia
basilikaa
mustapippuria myllystä
suolaa
Pinnalle:
150 g mozzarellaa ja juustoraastetta (hyväksi todettu suhde oli 85 g mozzarellaa ja 65 g juustoraastetta)
tuoreita yrttejä
Tee ensin täyte: Puserra siskonmakkaramassa kuoristaan kulhoon. Lisää kananmuna, korppujauhot, parmesaaniraaste, silputtu persilja ja mustapippuria sekä halutessasi hieman suolaa. Sekoita hyvin.
Pursota massa canneloniputkiin. Vaihtoehtoisesti voit täyttää putket myös ilman pursotinta pienellä lusikalla auttaen, mutta pursotin säästää huomattavasti aikaa.
Tee sitten kastike: Silppua sipuli ja hienonna valkosipulinkynnet. Kuullota sipulit, lisää tomaattimurska, pyree ja mausteet. Anna kiehua hetki. Soseuta sauvasekoittimella.
Lusikoi tomaattikastiketta ohut kerros uunivuoan pohjalle. Laita cannelonit vuokaan ja levitä loput tomaattikastikkeesta cannelonien päälle. Lisää lopuksi juustot pinnalle.
Paista 200 asteessa noin 25 min. Ripottele valmiin ruoan pinnalle tuoreita yrttejä.
5 annosta
15-20 kpl canneloniputkia
Täyte:
400 g jauhelihaa
180 g yrttituorejuustoa
150 g sipulia
1-2 valkosipulinkynttä
250 g porkkanaa
0,75 tl suolaa
0,5 tl mustapippuria
1 tl timjamia
75 g emmental-mozzarellaraastetta
Kastike:
500 g paseerattua tomaattia
2 dl ruokakermaa
0,5 tl suolaa
0,5 tl mustapippuria
1 tl timjamia
Pinnalle:
75 g emmental-mozzarellaraastetta
Hienonna sipuli ja valkosipulinkynnet. Raasta porkkanat karkeaksi raasteeksi.
Kuullota sipuleita hetki paistinpannussa öljyssä. Lisää pannulle jauheliha ja ruskista. Lisää porkkanaraaste, tuorejuusto ja mausteet. Sekoita tasaiseksi. Anna täytteen jäähtyä hetki ja lisää joukkoon juustoraaste.
Voitele uunivuoka öljyllä. Täytä cannelloniputket jauhelihatäytteellä ja asettele riviin vuoan pohjalle.
Sekoita paseerattu tomaatti ja ruokakerma keskenään ja mausta seos suolalla, pippurilla ja timjamilla. Kaada tomaattikastike cannellonien pinnalle. Levitä kastike tasaisesti niin, että sitä menee myös pastaputkien väleihin. Ripottele pinnalle juustoraaste.
Kypsennä 200 asteessa uunin alatasolla noin 25 min.
4-6 annosta
500 g punakaalia
1 pieni punasipuli
1 rkl öljyä
0,75 dl limemehua
0,5 dl vettä
3 rkl sokeria
1 tl suolaa
mustapippuria myllystä
Suikaloi kaali. Kuori ja hienonna sipuli.
Kuullota kaalia ja sipulia öljyssä pannulla muutama minuutti.
Lisää loput ainekset ja hauduta kaali kypsäksi, noin 5 min. riittää, lopputulos saa olla rapea.
Tarjoa lämpimänä (tai kylmänä).
Huomaan viime aikoina laatineeni runsain mitoin artikkeleita, jotka istuvat parhaiten kategoriaan Aamupalat. Niin, kun vapaa-aikaa on ollut tavallista vähemmän, ”virallinen” ruoanlaitto on jäänyt hiukan pienemmälle huomiolle. Mutta ei huolta: minä rakastan aamuja ja aamuvirkkuna ihmisenä olen ehtinyt tutustua uusiin resepteihin ja keittokirjoihin ainakin aamiaisten puitteissa. Ja koska minulla on kotona eräs joka nauttii syömisestä niin aamulla, päivällä kuin illallakin, olen mainiosti voinut valmistaa heti aamulla aterioita, jotka itse ehkä koen enemmänkin brunssi- kuin aamupalasopiviksi.
No, valitkoon kukin itse, mihin aikaan seuraavia ruokalajeja tarjoilee, joka tapauksessa niin minä kuin koekaniinikin olimme tyytyväisiä sekä makuihin että resepteihin, joista ensimmäinen löytyi jo monesti mainitusta Vera Jordanovan Don’t Miss a Bite -keittokirjasta, toinen ja kolmas kirjahyllyni keittokirjaosaston tuoreimmasta tuttavuudesta Reseptikuningatar, jossa Kaisa Sillanpää esittelee palkittua kotiruokaansa sangen mehevin mauin.
Mainittujen kirjojen tarkempia esittelyjä lupaan muuten julkaista lähitulevaisuudessa, olenhan Jordanovankin tuotoksilla jo useamman kerran ilostuttanut pikkuperhettämme.
Mutta sitä ennen: kananmunaa, muffinssia ja jogurttia, siis hyvää huomentapäivää!
2 annosta
2,5 kananmunaa
50 g pekonia
0,3 rkl oliiviöljyä
nokare voita
1 pieni sipuli
0,5 laakerinlehteä
suolaa
30 g juustoraastetta
10 g parmesaaniraastetta
tuoreita timjaminlehtiä
mustapippuria myllystä
(Laita uuni kuumenemaan grillivastuksella noin 250 asteeseen.)
Vatkaa kananmunat ja pane ne syrjään.
Pilko pekoni pieneksi, viipaloi sipuli renkaiksi.
Paista pekoni pannulla rapeaksi ja pane se syrjään. Pyyhi ylimääräinen rasva pannulta talouspaperilla. Mittaa pannulle oliiviöljy ja voi, ja kun voi sulaa, lisää joukkoon sipulirenkaat, laakerinlehti ja ripaus suolaa. Paista miedolla lämmöllä välillä sekoittaen, kunnes sipulit ovat karamellisoituneet. Poista laakerinlehti ja ripottele joukkoon paistettu pekoni. Lisää juustoraaste ja parmesaani. Lisää varovasti joukkoon kananmunat ja ripottele pinnalle muutama timjaminlehti ja mustapippuria.
Paista kannen alla noin 5 min. Tarjoa lämpimänä.
Huom! Halutessasi voit tehdä frittatan valurautapannulla ja siirtää pannun lopuksi 250-asteiseen uuniin grillivastuksen alle muutamaksi minuutiksi.
8 pientä / 6 isoa muffinssia
2,75 dl vehnäjauhoja
0,5 rkl leivinjauhetta
0,25 tl suolaa
mustapippuria myllystä
1 kananmuna
0,25 dl rypsiöljyä
1,25 dl maitoa
0,5 dl juustoraastetta
0,5 dl aurinkokuivattuja tomaatteja / tuoreita kirsikkatomaatteja
0,25 dl pestoa
Yhdistä jauhot ja mausteet.
Vatkaa kananmuna ja öljy, lisää maito ja jauhot, sekoita. Pilko aurinkokuivatut tai tuoreet tomaatit. Lisää juustoraaste sekä tomaatit.
Jaa taikina muffinssivuokiin. Paina öljytyllä sormella muffinsseihin kuoppa keskelle ja laita noin teelusikallinen pestoa koloihin.
Paista muffinsseja 200 asteessa noin 20 min.
2 annosta
yhden sitruunan mehu ja raastettu kuori
0,5 dl sokeria
3 dl (turkkilaista) paksua jogurttia
Raasta hyvin pestyn sitruunan kuori ja purista mehu.
Laita pieneen kattilaan sokeri, sitruunan mehu ja kuoriraaste. Kuumenna kunnes sokeri on sulanut.
Jäähdytä ja sekoita hyvin jogurttiin. Laita hetkeksi jääkaappiin ja sitruunajogurtti on valmista nautittavaksi.
Alkaa tämä meidänkin yhteiselomme olemaan jo siinä määrin iäkäs, että voidaan puhua perinteistä. Takana onkin jo neljä yhteistä joulua ja kolme itsetehtyä jouluateriaa. Mutta, mutta: ei yhtään omapaistoista joulukinkkua – ja perheessä sentään yksi lihamies, henkeen ja vereen. Tähän on tultava pysyvä muutos.
Tänä vuonna oma juhla-ateriamme toteutettiin peruna- ja porkkanalaatikoiden osalta edellisvuosien hyväksi todettuja reseptiikkoja noudattaen ja makaronilaatikko kaavalla, jonka löysimme jo keväällä Verna Kaunisto-Feodorowin Reseptien aarteet -keittokirjaan tutustuessamme. Kaikki hyviä edelleen.
Mitä joulupöytämme uusiin tulokkaisiin tulee sai kinkku, se ensimmäinen itsepaistettu, takuulla sen kaikista suurimman huomion. Ja varmasti eniten lautastilaa perheemme herraedustuksen puolelta. Toki muutama siipale rouvallekin mainiosti maistui. Joka tapauksessa kolme kiloa kinkkua katosi Aleksin sisuksiin sangen sukkelaan ja oma ajatukseni laskiaisen hernekeitosta joulukinkun jäämillä täydellistettynä jäi haaveeksi. No, hyvä näin; ensi vuonna isompi yksilö.
Joulupöydän uutuutena esittelen myös pienet suklaakakut, joihin resepti on poimittu Helsingin Sanomista. Makoisa jälkiruoka, joka valmistuu helposti. Itse emme sellaisiin lukeudu, mutta uskaltaisin väittää, että kyseessä on jokaisen tummasta suklaasta pitävän todellinen pakkotestata -resepti.
Nam ja maiskis, kyllä joulu on vaan herkullinen juhla!
3 kg:n juhlarulla
Kuorrute:
(konjakki)sinappia
korppujauhoja
(tummaa rommia
mustapippuria)
Ota kinkku huoneenlämpöön noin 12 tuntia ennen paistamista, kinkun suositeltava sisälämpötila paistamista aloitettaessa on 4-10 astetta.
Aseta tyhjä uunipelti uuniin alimmalle tasolle. Kaada pellille lasillinen vettä; näin rasva ei pala kiinni uunipeltiin ja uuni saa sopivasti kosteutta. Lisää vettä tarpeen mukaan paiston aikana.
Paina paistomittari kinkun paksuimpaan kohtaan, ei kuitenkaan kiinni luuhun.
Säädä uunin lämpötilaksi 125 astetta ja nosta kinkku ritilän päällä keskitasolle uuniin kypsymään. Paista kunnes kinkun sisälämpötila on 80 astetta, näin saat perinteisen, murean kinkun.
Kolmen kilon kinkun paistoaika on noin 7 tuntia.
Kun kinkku on paistunut, ota se pois uunista ja anna levätä huoneenlämmössä muutaman tunnin.
Poista kinkusta seuraavaksi mahdollinen verkotus ja kamara. Kuori silava pois ja nosta kinkku puhtaalle uunipellille. Kinkun paistinliemi kannattaa säästää kastiketta varten.
Tee sitten kuorrute. Halutessasi pelkkä tavallinen sinappi sekä korppujauhot ajavat asian, mutta tässä ohje hieman pikantimpaan kuorrutteeseen. Sekoita (konjakki)sinappiin oman maun mukainen tilkka tummaa rommia, rouhi sekaan mustapippuria ja lisää vielä korppujauhoja. Sivele seosta kinkun pintaan ja laita kuorrutettu kinkku 225-asteiseen uuniin noin viideksi minuutiksi, jonka jälkeen kauniiksi ruskistuneen kinkun voi asettaa lepäämään.
6 pientä annosta
Mustaherukkasydämet:
50 g tummaa suklaata
0,4 dl kermaa
0,5 dl mustaherukoita
Suklaakakut:
60 g raakasuklaata
70 g voita
70 g sokeria
35 g vehnäjauhoja
2 kananmunaa
Valmista ensin mustaherukkasydämet.
Paloittele suklaa kulhoon. Kiehauta kerma ja kaada suklaan päälle. Sekoita massa tasaiseksi.
Soseuta mustaherukat ja lisää suklaan joukkoon. Sekoita tasaiseksi. Jätä massa kulhoon ja anna kovettua jääkaapissa.
Pyörittele kylmästä massasta peukalonpään kokoisia kuulia. Pane ne odottamaan kylmään.
Valmista sitten kakkutaikina.
Mittaa kulhoon suklaa sekä voi ja sulata vesihauteessa. Nosta kulho hauteesta ja lisää sekaan sokeri. Lisää kananmunat yksitellen joukkoon ja sekoita massa tasaiseksi. Siivilöi lopuksi jauhot taikinaan ja sekoita.
Kaada taikina voideltuihin vuokiin. Täytä noin kolmannes vuoan tilavuudesta. Upota mustaherukkasydämet taikinan keskelle.
Paista 180-asteisessa uunissa noin 10 min.
Tarjoile lämpiminä vaniljajäätelön kera.
Aleksin minulle eräänä marraskuisena lauantaina järjestämä ikimuistoinen yllätyspäivä sai neljäntenä adventtisunnuntaina minun laatimani vastineen, kun kutsuin Aleksin kanssani tunnelmoimaan pian koittavaa joulua; ikimuistoinen tuli tästäkin päivästä. Ja joulubuffeesta Helsingin ravintolatarjonnan korkealuokkaisuuksien huomassa mitä luultavammin perinne – vappuvastaavan tavoin. Tämä ensimmäisemme nautittiin Pörssissä. Suosittelen!
Mutta kuten artikkeli nimellään lupailee, esittelen tällä kertaa aamuaterian, jolla päivä käynnistyy mitä maukkaimmissa merkeissä. Suolaista puolta edustavan annoksen mukailin omalle antisienimiehelleni sopivaksi Vera Jordanovan Don’t Miss a Bite -keittokirjan sisältämästä reseptistä, ohje makeaan pannukakun ranskalaisvastineeseen sen sijaan löytyi Keittiössä, kotona ja puutarhassa -blogista.
Valloittavia aamiaishetkiä!
P.S. Sieni-ihmiset voivat korvata ensimmäisen reseptin sipulin ja paprikan 250 grammalla erilaisia sieniä, mustikoita tai muita marjoja preferoivat taas jälkiruokaherkun mansikat suosikkimarjoillaan.
2 annosta
2 isoa viipaletta maalaisleipää
2 rkl oliiviöljyä
150 g sipulia
100 g paprikaa
6 oksaa tuoretta timjamia
50 g pekonia / pancettaa
suolaa
mustapippuria myllystä
2 kananmunaa
1 rkl voita
Leikkaa kummankin leipäviipaleen leveimpään kohtaan keltuaisen kokoinen reikä pienellä veitsellä.
Kuori ja silppua sipuli ja pilko paprika pieniksi kuutioiksi.
Kuumennä öljy pannulla keskilämmöllä. Lisää pannulle sipuli sekä paprika ja 2-3 timjaminoksaa ja paista noin 5 min. Lisää pekoni ja paista vielä 3-5 min. välillä sekoittaen, kunnes pekoni on rapeaa. Lisää hyppysellinen suolaa – muistaen että pekoni on jo itsessään melko suolaista – ja rouhi päälle mustapippuria.
Siirrä seos lautaselle. Jos haluat seoksen pysyvän lämpimänä aseta esimerkiksi mikrokuvulla peitetty lautanen lieden takalevylle ja käännä levy ykköselle. Tämä toimii hyvin muissakin tilanteissa, kun aterian jo valmiita osia halutaan pitää ateriointia varten lämpiminä.
Erottele valkuaiset keltuaisista varovasti pieneen kulhoon. Jätä keltuaiset munankuoriin. Lisää valkuaisten joukkoon ripaus suolaa ja jäljellä olevien timjaminoksien lehdet ja sekoita.
Sulata voi pannulla keskilämmöllä ja nosta pannulle leipäviipaleet. Käännä ne kerran noin minuutin paistumisen jälkeen ja anna lopun voin imeytyä leipiin ja leipien ruskistua kevyesti. Alenna lämpöä.
Täytä kummankin leivän ”pesä” osalla valkuaisseoksesta ja valauta päälle keltuainen munankuoresta. Osan valkuaisseoksesta voit kaataa leivän päälle. Laita kansi päälle ja paista miedolla lämmöllä, kunnes valkuaiset ovat hyytyneet. Siirrä leivät lautasille ja jaa niiden rinnalle pekoni-kasvishöyste.
2 annosta
voita vuoan / vuokien voiteluun
100 g (pakaste)mansikoita
100 g ranskankermaa
0,25 tl kardemummaa
0,4 dl sokeria
0,5 tl vaniljasokeria
1,5 kananmunaa
60 g vehnäjauhoja
Voitele kaksi pientä tai yksi isompi uunivuoka voilla.
Kaada mansikat vuoan pohjalle. Vatkaa ranskankerma, sokeri, vaniljasokeri, kardemumma ja kananmunat hyvin sekaisin. Lisää jauhot joukkoon vähitellen samalla vatkaten. Kaada taikina mansikoiden päälle.
Paista 180 asteessa puolisen tuntia tai kunnes pinta on saanut kullanruskean värin. Anna jäähtyä hetki ennen tarjoilua.
Caroline Bretherton & Elena Rosemond-Hoerr: Amerikan keittokirja
Docendo, 2014
Suom. Carla-Rose Häkkinen
The American Cookbook : A fresh take on classic recipes, Dorling Kindersley, 2014
Kun vielä joitakin aikoja sitten ajattelin amerikkalaista – ja nyt puhutaan Yhdysvalloista – ruokakulttuuria, en osannut luetteloida siihen lukeutuvia asioita kovinkaan laajasti. Lähinnä mieleen nousivat uppopaistaminen sekä grillaaminen, browniet ja donitsit, majoneesi ja maapähkinävoi sekä tietysti itse iso H, hampurilainen, ranskalaisia ja muita ”herkkuja” unohtamatta. Vaan eivätpä nouse enää, ainakaan pelkästään.
Jo ennen nyt käsillä olevaa teosta olen pikku hiljaa tutustunut Yhdysvaltojen keittiöön hieman syvällisemmin – ja löytänyt itseni mitä erilaisimmista makumaailmoista; hyvistä ja huonoista, yllättävistä ja ennalta-arvattavista. Joka tapauksessa niin makujen kuin raaka-aineiden ja valmistustapojenkin kirjo on laaja, tosin mitäpä muutakaan näin asukkailtaan monenkirjavalta maalta odottaisi.
Amerikan keittokirja esittelee maan makuja sangen monipuolisesti. Mannerta kierretään ilmansuunta ilmansuunnalta alueiden keskeisiä ruokia ja makuja läpikäyden. Reseptejä löytyy niin alkupaloille, keitoille kuin salaateillekin, aamiaisille ja välipaloille, pääruoille ja lisäkkeille, jälkiruokia, leivonnaisia, makeisia ja säilykkeitä poissulkematta. On klassikkoja ja uusia innovaatioita, vaihtoehtoisia toteutustapoja ja tietoiskuja sekä tarinoita makujen menneisyydestä.
Käytännön kokemuksesta: reseptit ovat helppotekoisia ja ainekset helposti saatavilla. Ensimmäisenä valmistuksen alle pääsi klassikkojen klassikko ”mac ’n’ cheese”, jonka teimme raikastettuna versiona kirjan vaihtoehtoisen tavan mukaan. Lopputulos oli vallan maukas, me tosin nautimme juustomakaronimme lisäkkeenä, ihan pääruoaksi emme kyseistä ruokalajia kokeneet. Toisella kerralla paistoimme perinteisiä jauhelihapihvejä, jotka mutustelimme muiden lisäkkeiden rinnalla, emme kirjan tapaan osana hampurilaisia. Toimivat hyvin sekä meidän tavallamme että varmasti myös purilaistyyliin. Tähän mennessä viimeisin kokeilu, suklainen leipävanukas, sitä vastoin kalpeni oman ikisuosikkimme, pappilan hätävaran, rinnalla.
Kaiken kaikkiaan suosituksen arvoinen keittokirja. Toki sitä uppopaistamista ja maapähkinävoitakin näissä ohjeissa harrastetaan, mutta nuo ohjeet voi sivuuttaa, mikäli murkinan sukelluttaminen öljyastiaan tai maapähkinä makuelämyksenä eivät tunnu niiltä omimmista omimmilta. Vaihtoehtoja kyllä löytyy.
Vuosituhannen harmain marraskuu. Helsingissä kolmetoista tuntia aurinkoa, kahden viimeisen viikon aikana kolme. Not so nice, not so easy. Aamulla pimeää, päivällä pimeää, illalla pimeää. Väsyttää.
Mutta nyt se on ohi; on joulukuu ja vuoden tunnelmallisimmat päivät ovat ihan kohta käsillä. Tervetuloa valo ja kirkkaus!
Vaikka pidänkin erittäin fiksuna äitini tapaa noudattaa vuodesta toiseen niin sanottua keittiöjoulukalenteria, siis jakaa joulukuun päivät pienille, yksittäisille joulupuuhille ja välttää näin kaikenlainen joulukiire, en ainakaan vielä koe sitä omalle kahden hengen taloudellemme tarpeelliseksi ja näin ollen joulupuuhat saavat meillä vielä odottaa itseään. Toistaiseksi keskitämme voimamme joulukalentereihimme, huippuhienoihin sellaisiin. Niinpä omistankin tämän artikkelin pienille, suolaisille herkuille – vaikka niille pikkujoulutarjottaville. Lisäksi ujutan joukkoon jälleen yhden aamiais- tai brunssivinkin, joka on napattu Vera Jordanovan keittokirjasta Don’t Miss a Bite, johon tulen varmasti lähitulevaisuudessa pureutumaan tarkemmin.
Sen lisäksi, että seuraavaksi esiteltävät reseptiikat tuottivat makoisan lopputuloksen niitä yhdistää eräs sanapari: Nice ’N Easy, siis mukavaa ja helppoa. Joskus voi mennä sieltä, missä aita on matalin. Varsinkin silloin, kun puoli neljältä päivällä on pimeää, kun aurinko on mennyt nukkumaan – tai lähtenyt kesälomalle.
Valoisaa joulun odotusta itse kullekin!
8 isoa tai 12 pientä annosta
125 g voita tai margariinia
2 kananmunaa
200 g kevyt kermaviiliä
0,5 tl suolaa
2,5 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
50 g meetvurstia tai salamia (itse käytin kinkkua)
50 g aurinkokuivattuja (kirsikka)tomaatteja
1 tl pizzamaustetta
emmental-mozzarellajuustoraastetta
Lisäksi:
8 suurehkoa muffinssivuokaa / muffinssipelti
Sulata rasva ja anna jäähtyä. Vatkaa kierrevatkaimella kevyesti joukkoon kananmunat, kermaviili ja suola. Sekoita keskenään jauhot ja leivinjauhe. Lisää seos taikinaan puuhaarukalla varovasti sekoittaen.
Hienonna kinkku sekä huolellisesti valutetut aurinkokuivatut tomaatit. Lisää ne taikinaan.
Voitele muffinssipelti tai jaa paperiset muffinssivuoat uunipellille. Lusikoi taikina vuokiin.
Ripottele päälle pizzamaustetta ja juustoraastetta.
Paista 200-asteisessa uunissa noin 15 min. Jos teet pieniä muffinsseja, vähennä paistoaikaa noin 10 minuuttiin.
Mikäli haluat kunnioittaa otsikon teemaa, käytä valmista lehtitaikinaa, mutta mikäli tarttuminen kaulimen varteen tuntuu siltä paremmalta vaihtoehdolta, voit toki valmistaa taikinan myös itse. Minä kunnioitin tällä kertaa teemaa.
Sama pätee täytteen 2 ketsupin kohdalla. Voit huoletta käyttää myös valmisversiota, mutta suosittelen joskus kokeilemaan myös ketsupin valmistusta. Hyvää ja helppoa, mutta pienenä varoituksen sanana: sangen aikaavievää.
lehtitaikinalevyjä
kananmuna voiteluun
Täyte 1:
öljyä paistamiseen
sipulia
pakastepinaattia
mustapippuria myllystä
suolaa
fetajuustoa
Täyte 2:
öljyä paistamiseen
sipulia
kinkkua
(itsetehtyä) ketsuppia
mustapippuria myllystä
mozzarellaa
Ota tarvittava määrä lehtitaikinalevyjä sulamaan. Yhdestä levystä saat kolme pasteijaa.
Täyte 1: Kuullota sipulia öljyssä muutaman minuutin ajan, lisää pinaatti ja jatka kypsennystä, kunnes pinaatti on sulanut ja seoksesta on tullut tasaista. Mausta pippurilla ja suolalla.
Täyte 2: Kuullota sipulia öljyssä muutaman minuutin ajan, lisää suikaloitu kinkku ja mausta ketsupilla sekä pippurilla.
Kauli hiukan sulaneita levyjä niin, että saat leikattua kustakin levystä kolme neliön muotoista palaa. Nosta keskelle lusikallinen täytettä sekä muutama palanen juustoa. Taita kolmion muotoon ja painele reunat huolellisesti kiinni kostutetuin sormin. Voitele kananmunalla ja paista 225-asteisessa uunissa noin 15 min.
valmista ketsuppia noin 3-4 dl
1 kg tomaatteja
2 sipulia
1 valkosipulinkynsi
1 tl mausteneilikkaa
hyppysellinen paprikajauhetta
1 tl suolaa
1 tl mustapippuria
2,5 dl sokeria
2 dl viinietikkaa
Paloittele tomaatit ja viipaloi sipulit. Pane paistokasariin tomaatit, sipulit, mausteneilikka, paprikajauhe, suola ja mustapippuri. Murskaa joukkoon valkosipulinkynsi. Hauduta miedolla lämmöllä puolitoista tuntia murskaten tomaatit puolivälissä. Lisää sokeri ja viinietikka ja kypsennä vielä puolitoista tuntia, kunnes seos sakenee.
Valuta kastike siivilän läpi puhtaaseen kattilaan ja keitä ketsuppia kokoon miedolla lämmöllä noin tunnin ajan.
Säilö ketsuppi lasipurkkeihin.
4 annosta
1 rkl oliiviöljyä
0,5 rkl voita
2 purjoa
1 tl sitruunankuorta
suolaa
100 g pancettaa tai pekonia
9 rkl silolehtipersiljaa
8 rkl maustamatonta jogurttia
4 rkl parmesaaniraastetta
8 kananmunaa
mustapippuria myllystä
Huuhtele ja pilko purjot. Pese sitruuna hyvin ja raasta kuorta tarvittava määrä. Pieni pancetta ohuiksi suikaleiksi. Silppua persilja.
Kuumenna oliiviöljy ja sulata voi pannulla. Paista purjot pehmeiksi välillä sekoittaen. Sekoita joukkoon sitruunan kuoriraaste ja ripaus suolaa. Varo kuitenkin käyttämästä suolaa liikaa, koska pancetta on jo itsessään melko suolaista. Kumoa seos pannulta jäähtymään.
Paista pancetta samalla pannulla rapeaksi lisäämättä rasvaa. Nosta se pannulta talouspaperin päälle valumaan.
Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen.
Jaa purjoseos neljään pieneen uunikulhoon. Ripottele päälle 2 rkl persiljaa kuhunkin kulhoon. Lisää seuraavaksi 2 rkl maustamatonta jogurttia ja 1 rkl parmesaaniraastetta. Riko sitten kuhunkin kulhoon 2 kananmunaa ja rouhi hieman mustapippuria. Ripottele päälle pancetta ja loput persiljasta.
Paista uunissa 15-20 min. tai kunnes valkuaiset ovat hyytyneet.
Tarjoa lämpimänä, osana aamiaista tai brunssia.
Ferran Adrià: Perheateria : kokkaa kotona Ferran Adriàn kanssa
Teos, 2014
Suom. Elina Halttunen
The Family Meal : Home Cooking with Ferran Adrià, Phaidon Press, 2011
Yhdessä syöminen on tärkeää. Yleensä tavataan puhua lähinnä perheen keskinäisen aterioinnin merkityksestä, mutta toki sosiaalisuuden yhdistäminen syömiseen on tärkeää muutenkin – esimerkiksi työpaikalla. Tämän ymmärsi erityisen hyvin katalonialainen Ferran Adrià, legendaarisen kolmen Michelin-tähden elBulli -ravintolan pääkokki, joka tarjoili vuosien ajan rakkaalle henkilökunnalleen päivittäin niin sanotun perheaterian. Nuo ateriat hän suunnitteli yhdessä Eugeni de Diegon, ravintolan perheaterioiden vastuuhenkilön ja erään pääkokeista, kanssa.
”Uskomme, että jos syömme hyvin, laitamme myös hyvää ruokaa.”
Tämä teos on kolmen vuoden työn tulos. Ei mitään tähtiruokaa, vaan aivan tavallista kotiruokaa.
Kirjan tarkoitus on tuoda elBullin perheateriat jokaiseen kotiin. Tämä on ruokaa, josta suurin osa ihmisistä pitää. Monipuolista, tasapainoista ja huokeaa murkinaa, hyvin organisoiduin valmistusmenetelmin. Mikä parasta, kirja sopii hieman kokemattomammallekin kokille erittäin selkeiden, vaihe vaiheelta etenevien kuvallisten reseptiikkojensa ansiosta. Lisäksi reseptit on koottu monista muista keittokirjoista poiketen valmiiksi alku-, pää- ja jälkiruokien kokonaisuuksiksi, hyvä tehokeino tämäkin.
Teos lähtee liikkeelle ruoanlaiton perusteista esitellen yleisimpiä raaka-aineita ja niiden käyttötapoja. Tämän jälkeen esittelyyn pääsevät tavanomaisimmat keittiövälineet ja perusruoka-aineet, joita kotikaapeista olisi hyvä löytyä. Sitten sukelletaan perusreseptien pariin. Tämä osio käsittää ohjeita, joita hyödynnetään kirjan reseptejä toteutettaessa toistuvasti, lähinnä kastikkeita ja liemiä. Edellä kuvattua johdanto-osuutta seuraavat ateriat ohjeineen. Kaikki kirjan esittelemät ateriakokonaisuudet käsittävät alku-, pää- ja jälkiruoan. Niitä voi hyödyntää joko sellaisinaan tai yhdistellä erilaisiksi kokonaisuuksiksi.
Mitä itse ruoanlaittoon tulee, ei keittokirja oikeastaan voisi enää olla helpompikäyttöinen. Työvaiheet on sanallisten selitysten ohella kuvattu selkein valokuvin. Lisäksi reseptit on aikataulutettu erittäin tarkasti. Kirjan ohjeilla valmistuu annoskokoja, jotka sopivat niin kahdelle – harvinainen ja mielestäni hyvä lisä – kuudelle, 20:lle kuin 75:llekin ruokailijalle. Eli mahdollisuuksia riittää: pienestä perheateriasta kokonaiseen sukukokoukseen.
Mielestäni Perheateria on monin tavoin suositeltava keittokirja. Se sopii niin kokeneemmalle kokille kuin vasta (koti)keittiöuransa ehkä haparoiviakin ensi askeleita ottavalle. Ainakin itse koin reseptit erittäin selkeiksi ja lopputuloskin miellytti makuhermoja. Vielä en ole päässyt kokonaisten aterioiden makuun, mutta yksittäisiä reseptejä olen testannut muutamia. Ranskalaisklassikko vichyssoise oli oikeastaan ravintolatasoa, eikä annos ilmakuivattua kinkkua ja herneitä huono ollut sekään.
Siis suosittelen; makoisia matkoja ison tai pienen perheen parissa.
Melko päivälleen vuosi sitten kutsuimme joulun ensi kertaa keittiöömme sitten edellisen sellaisen. Nyt oli aika tehdä samoin, viettää sunnuntai-iltaa vaivihkaa lähestyvää joulua tunnelmoiden.
Mitään suureellisia joulumenoja emme vielä suorittaneet, mutta jotakin pientä kuitenkin. Aleksi, joka olisi halunnut tehdä sen jo muutamaa viikkoa aiemmin, sai vihdoin luvan asentaa talvivalot ikkunaan. Tunnelmointikausi on siis virallisesti avattu ja naapurit tehty kateellisiksi. Nyt meitä ei enää voi olla huomaamatta, jos Ulvilantiellä sattuu tallustelemaan… Tämän lisäksi johdattelimme itseämme kohti adventin aikaa Johanna Kurkelan ihastuttavaa joululevyä kuunnellen sekä joulun makuja osana ateriaamme maistellen. Glögikauden olemme avanneet jo joitakin viikkoja aiemmin.
Entäpä itse ateria sitten? Nyhtöpossupurilaisia – taivaallisia – kera rosollin ja piparinmakuista omenapiirakkaa. Hyvää piirakkakin, mutta riivitty possuparka, en tiedä voisiko se oikeastaan olla paljonkaan parempaa. Resepti oli osittain vanha tuttu, joskin maku.fi -sivuston nyhtöpossu -reseptiikasta poimimme siihen uusia vivahteita. Ohje vallattoman hyvään BBQ-kastikkeeseen on peräisin Pastanjauhantaa -blogista. Suuri kiitos tästä! Myös omenapiirakkaresepti löytyi internetin ihmeellisestä maailmasta, tarkemmin sanottuna Liian hyvää -blogista.
Makoisaa pikkujouluaikaa ja adventin odotusta!
6-8 annosta (hampurilaisen välissä)
noin kilo kassleria tai porsaan lapaa (lavan kanssa huomioi luun paino)
Mausteseos:
2 rkl paprikajauhetta
2 rkl fariinisokeria
1 rkl ruokosokeria
1 rkl suolaa
1,5 tl mustapippuria
1 tl sinappijauhetta
2 tl inkivääriä
Liemi:
kuumaa vettä
0,5 dl ruokosokeria
2 punasipulia
öljyä
4 valkosipulin kynttä
kokonaisia mustapippureita
BBQ-kastike:
1 sipuli
25 g voita
1 dl tomaattipyreetä
2 dl vettä
3 dl punaviiniä
1 dl fariinisokeria
1 rkl sinappia
0,5 dl punaviinietikkaa
puolikkaan sitruunan mehu
1 tl suolaa
mustapippuria myllystä
1 pieni punainen chili
2 rkl worcestershirekastiketta
Hiero pintamausteen ainekset sekaisin morttelissa tai sekoita ne keskenään. Hiero maustetta reilusti possun pintaan ja anna maustua, vaikka yön yli. Jos aikataulu on tiukempi, lyhyempikin aika riittää.
Nosta maustettu liha lämpiämään noin tuntia ennen paistamista.
Asettele liha ja liemen ainekset vettä lukuun ottamatta pataan. Kaada kuuma vesi lihan päälle. Nesteen ei tarvitse peittää lihaa, noin puoleen väliin riittää mainiosti.
Paista pataa 110-asteisessa uunissa noin 7 tuntia, kunnes liha hajoaa helposti haarukalla.
Nosta liha padasta ja riivi säikeiksi, kaavi pois ylimääräinen maustekerros sekä rasva.
Valmista BBQ-kastike: Kuori ja silppua sipuli, paloittele chili. Freesaa sipulisilppua voissa. Lisää muut ainekset ja sekoita. Kuumenna kiehuvaksi ja keittele miedolla lämmöllä ilman kantta noin tunnin verran, välillä sekoittaen. Kastikkeen tulee olla sakeaa, mutta jos se tuntuu kuivuvan liikaa, lisää vettä tai viiniä. (Oma lisäilymme käsitti noin desin verran viiniä.) Tarkista maku.
Ennen syömistä sekoita possun joukkoon BBQ-kastiketta ja hauduta pannulla kunnes seos lämpenee. Osa BBQ-kastikkeesta kannattaa jättää tarjolle, jotta kukin voi säädellä lihan makua oman makunsa mukaan.
Nauti esimerkiksi hampurilaisten välissä.
Annoksesta tulee todella suuri piirakka; mikäli haluat tehdä ”tavallisen” kokoisen, suosittelen puolittamaan ainesten määrän
Pohja:
200 g voita tai margariinia
2 dl sokeria
2 kananmunaa
0,5 dl siirappia
4 dl vehnäjauhoja
2 dl kaurahiutaleita
2 tl leivinjauhetta
0,25 tl suolaa
1 rkl vaniljasokeria
2 dl maitoa
Täyte:
2-3 omenaa
0,5 dl fariinisokeria
1 rkl piparkakkumaustetta
Vatkaa rasva ja sokeri vaahdoksi. Sekoita joukkoon kananmunat yksitellen, hyvin vatkaten. Lisää sekaan siirappi ja sekoita hetki.
Yhdistä kuivat aineet ensin keskenään. Lisää jauhoseos vuorotellen maidon kanssa taikinaan ja sekoita ainekset kunnolla.
Kuori omenat ja poista niistä siemenkodat. Viipaloi omenat ohuiksi viipaleiksi ja laita kulhoon. Kaada sekaan piparkakkumauste ja fariinisokeri, sekoittele mausteet kunnolla viipaleiden kanssa, niin että kaikki viipaleet saavat maustekerroksen pintaansa.
Kaada taikina paperoituun uunivuokaan tai pienelle uunipellille. Levitä taikina tasaiseksi. Painele maustetut omenaviipaleet pystyasennossa piirakan sisään. Lado viipaleita melko tiiviisti vieretysten, kunnes koko piirakkavuoka on täytetty omenaviipaleilla.
Paista 190-200 asteessa uunin keskitasolla noin 35 min. Säädä paistoajan pituutta paistovuoan mukaan. Jos teet pienen, mutta paksun piirakan, paista miedommalla lämmöllä pitempään, jopa 45 min. Jos teet ohuen piirakan, paista vain 25-30 min. Älä epäröi paistaa kunnolla tummaksi; meidän versiomme jäi ehkä hiukan vaaleaksi ja parhaita olivat juuri nuo hyvin paistuneet, rapeat kohdat. Lisäksi piparkakkumausteen väri saa piirakan näyttämään tummemmalta. Kokeile tikulla piirakan keskeltä, että piirakka on varmasti kypsää.
Tarjoa jäätelön tai vaniljakastikkeen kera.
Marraskuu = pimeys. Torstai = toivoa täynnä. Vapaapäivä = aikaa. Uusi keittokirja = uusia makuja. Siis aikaa tuoda valoa ja väriä lautaselle ja toivoa, että vielä tuntematon makumaailma osoittautuu rikkaaksi ja kokemisen arvoiseksi. Sellaiseksi johon on miellyttävä sukeltaa ja kutsua toinenkin seuraksi, lopputuloksesta nauttimaan. Minä sain kukkia ja superhienoja lautasliinoja, Aleksi aterian Ferran Adriàn tyyliin. No, ehkä tämä ei ihan kolmen Michelin-tähden ateria ollut, mutta makoisa joka tapauksessa, perheateriaanhan tässä pyrittiinkin.
Reseptit jauhelihapihvejä lukuun ottamatta ovat peräisin legendaarisen katalonialaisen elBulli -ravintolan pääkokin kauhasta, niitä ruokia, joita hän rakkaalle henkilökunnalleen päivittäin ”perheaterian” muodossa tarjoili. Kirjan tulen esittelemään tuonnempana, todettakoon tähän väliin ainoastaan, että kyllä näillä aterioilla työpäivänsä aloittaisi, vieläpä sangen mieluusti, hymy huulilla.
Erityisen maukas makukokemus oli klassinen vichyssoise, jota kehotan ehdottomasti kokeilemaan, vaikka annos ei kovin kuvaukselliseksi osoittautunutkaan. Ja tuo kananmuna, ehdoton kruunu, ehdottomasti löysänä.
Myös hernelisäke kannattaa nostaa kokeilulistalle, mutta kukkakaaligratiinin reseptiikan jätän tällä kertaa kirjoittamatta. Lopputulos oli hiukan liru, johtuneeko sitten liian kevyestä maidostani (käytin sinistä punaisen sijaan) tai ujosta juustokädestäni. Mielestäni ohjeessa kuitenkin oli liian vähän jauhoja. Kokeilkaa itse tai etsikää toinen gratiiniohje, niitä kyllä löytyy vaikka viikon jokaiselle päivälle. Annoskokonaisuuteen gratiini nimittäin sopi hienosti.
Pihvit ovat perusjenkkiläistä tyyliä, niitä jotka sukeltavat mainiosti hampurilaissämpylöiden väliin, kun vietetään amerikkalaista Bbq partya takapihoilla, jotka toistavat toinen toisiaan ja joilla isäukot kilpailevat siitä, kenen grillistä nousee herkullisin tuoksu. Toimii varmasti siellä, toimii suomalaisuuninkin voimin. Kirja, josta tämän pihvireseptin nappasin on Amerikan keittokirja, johon yhtä lailla palaan tarkemmin lähitulevaisuudessa.
Nyt ei kun nautiskelemaan, pöytä on katettu.
4 annosta
1 peruna (n. 130 g)
1 punasipuli
2 pientä / 1 iso purjo
3 rkl voita
8 dl kanalientä
4 kananmunaa
0,8 dl vispikermaa
Pinnalle:
krutonkeja
Kuori ja pilko peruna, laita kylmään veteen odottamaan.
Kuori sipuli, leikkaa ohuiksi siivuiksi.
Poista purjoista tummanvihreä osa ja halkaise jäljelle jäänyt varsi pituussuunnassa. Huuhdo hyvin. Leikkaa purjo ohuiksi siivuiksi.
Kuullota sipuleita voissa, kunnes ne ovat pehmenneet, mutta eivät ruskistuneet. Lisää sipuleiden sekaan purjot ja jatka paistamista miedolla lämmöllä, kunnes molemmat ovat täysin pehmenneet.
Kuumenna kanaliemi kiehuvaksi.
Lisää perunat purjo-sipuliseoksen joukkoon. Kaada päälle kuuma kanaliemi ja anna kiehua hiljalleen 30 min. Kun keitto on kiehunut 30 min, soseuta se sauvasekoittimella pehmeän kermaiseksi. Siivilöi keitto ja anna jäähtyä. Laita jäähtynyt keitto kylmenemään jääkaappiin.
Ennen tarjoilua sekoita keiton sekaan kerma ja lisää maun mukaan suolaa ja mustapippuria.
Keitä yksi kananmuna jokaista ruokailijaa kohden. Keitä niin sanottuja kolmen minuutin munia, jotka jäävät sisältä löysiksi. Säikäytä ja kuori munat.
Laita jokaiselle lautaselle kuorittu, keitetty kananmuna ja annostele päälle keittoa. Ripottele höysteeksi krutonkeja.
4 pientä lisäkeannosta
2 tl oliiviöljyä
1 pieni sipuli
2 siivua ilmakuivattua kinkkua
10 g pekonia (ohjeessa tosin käytettiin silavaa)
300 g pakasteherneitä
1 kanelitanko
muutama oksa tuoretta minttua
5 rkl kasvis-, kana- tai lihalientä
Kuori ja silppua sipuli. Leikkaa kinkku ohuiksi, 3 cm:n pituisiksi siivuiksi ja silppua pekoni.
Kuumenna öljy pannulla, lisää sipulit ja kuullota miedolla lämmöllä pehmeiksi. Lisää kinkku ja pekonisilppu sipulien sekaan. Paista muutama minuutti, kunnes ainesosat ovat kullanruskeita.
Sekoita joukkoon herneet ja jatka kypsentämistä 4 min.
Lisää kaneli ja minttu, laita kansi päälle ja anna kypsyä keskilämmöllä 5 min. Kaada sekaan liemi ja hauduta vielä 5 min. kannen alla, kunnes herneet ovat hiukan pehmenneet.
Nosta pannu liedeltä ja anna seistä 5 min. Soseuta sauvasekoittimella kymmenesosa herneseoksesta. Tähän kohtaan me tunnelmalliset makustelijat haluamme esittää parannusehdotuksemme: koska hernesose on erittäin hyvää, kannattaa harkita suuremman osan soseuttamista. Mitä jos jättäisikin vain tuon kymmenesosan soseuttamatta?
Sekoita seos ja herneet. Mausta tarvittaessa suolalla.
4-6 annosta
400 g naudan jauhelihaa
50 g tuoreita vaalean leivän muruja
1 munankeltuainen
puolikas punasipuli
0,5 tl kuivattua sinappijauhetta
0,5 tl sellerisuolaa
1 tl worcester -kastiketta
mustapippuria myllystä
Kuori ja hienonna sipuli.
Sekoita kaikki ainekset kulhossa tasaiseksi massaksi.
Jaa massa pihvien halutun koon mukaisesti ja muotoile kostein käsin pihveiksi. Paista 225-asteisessa uunissa noin 10 min.
Nämä pihvit voit paistaa myös grillissä. Tällöin laita muotoillut pihvit lautaselle, peitä muovikelmulla ja laita jääkaappiin 30 minuutiksi. Näin ne säilyttävät muotonsa paremmin paistettaessa. Paista kuumassa grillissä 6-8 min. Kääntele tarpeen mukaan, kunnes liha tuntuu joustavalta painettaessa ja reunat ovat hieman hiiltyneet.
Tunnelmallisia makuja 