Nyt kun tuo pitkään ja hartaasti odotettu suuri päivä on jo historiaa, uusi luku elämänkirjassa aloitettu, häämatka onnellisesti loppuunsaatettu, on aika jälleen palata elämän perusasioihin, siis muiden muassa ruokaan, itse tehtyyn sellaiseen.
Yksi niin sanotuista varmoista nakeista on hampurilainen; helppoa ja herkullista, variaatioiden mahdollisuus rajaton. Tällä kertaa hyödynsimme purilaisissamme aiemmin kotlettien kera valmistamastamme savuluukastikkeesta tähteeksi jääneet porsaankylkipalat, jotka olimme jo tuolloin valmistaneet niin sanottuun nyhtömuotoon. Ohjeen voit tarkistaa täältä. Kruunasimme nyhtölihan viinihillolla, jota suosittelemme myös kokeilemaan, mikäli on valmis uhraamaan miltei kokonaisen punaviinipullon tämänkaltaiseen toimintaan; sopii hampurilaisten lisäksi myös esimerkiksi broilerin kera, paholaisen hillon tapaan tai rinnalle.
Kun edellä mainittujen lisäksi tehtailee vielä ikisuosikkiamme valkosipuli-basilika-jogurttikastiketta on hampurilaisnautinto taattu. Itse lisäilin omaani vielä perinteisen salaatti-tomaatti-herkkukurkku-cheddar -nelikon, Aleksi sen sijaan valitsi tällä kertaa miehekkäämmän, epävihreän vaihtoehdon. Hyvää kuulemma tuokin.
Rouva purilainen…… ja lihaisa herransa.
Lopuksi kerrottakoon, että taannoisella häämatkallamme varsinkin Aleksi kunnostautui hampurilaisten syönnissä ja variaatioita kohtasimmekin kiitettävän määrän aina hienon ranskalaisen ravintolan versiosta pubiburgereiden kautta lentoaseman ”Skinny burgeriin”, joka laiheliiniuudessaan ei onnistunut syöjäänsä vakuuttamaan. Pääasiallisesti muut toimivat mainiosti, mutta siitä onnistuivatko ne mehukkuudessaan voittamaan itse tehdyn, en menisi takuuseen…
Kotiruoka paras ruoka, vaikka toki ravintoloitakin tarvitaan – varsinkin kun rouvas- ja herraselämää vietetään!
Pilko salottisipulit pieniksi paloiksi. Kuullota sipulisilppua paistinpannulla voissa muutaman minuutin ajan.
Kaada joukkoon viini ja anna haihtua siitä puolet. Lisää sokeri, keitä kokoon hilloksi ja kaada hillo kulhoon.
Ilja Björs, Antti Ahokas, Jukka Nykänen, Arto Koskelo & Mika Wist: Juuri nyt : suomalaisen keittiön uudet klassikot Kuvat: Riitta Sourander
WSOY, 2014
Juuri nyt on nimensä mukainen opus monella tapaa. Ensinnä tietysti siitä syystä, että sen perimmäinen tarkoitus on saattaa kymmenen vuoden ikään ehtineen ravintola Juuren suosikit ja klassikot kotikokkien ulottuville, siis tehdä reseptiikkojensa myötä mahdolliseksi toteuttaa makumatka yhteen Helsingin ensimmäisistä luomuravintoloista edes poistumatta kotoaan. Toiseksi teoksen nimenmukaisuutta tukee tämän kotimaisia raaka-aineita arvostavan ravintolan ajatus suomalaisen ruoan sesonkivetoisuudesta. Ruokaa tehdään siitä, mitä juuri nyt on saatavilla, tuoreesti, vuodenaikoja mukaillen ja kunnioittaen. Esille pääsevät yhtä lailla niin kevät, kesäiset maut marjoineen, syksy sienineen kuin talvi tuhteine liharuokineen. On myös syytä mainita villiyrtit, jotka ovat teoksessa runsaasti edustettuina. Kertoohan keittiömestari Markus Maulavirtakin esipuheessaan kokeneensa juuri Juuressa ensi kerran nuo ”rikkaruohot”, jotka sen jälkeen ovat ravintola- ja ruoanlaittomaailmassa päätyneet arvoon arvaamattomaan ja todelliseen nosteeseen, voisi ehkä sanoa jopa hifistelyn kohteeksi.
Itse pidän Juuren ruokafilosofiaa erittäin viisaana: se pohjaa perinteisiin, mutta katsoo tulevaisuuteen. ”Ruokakulttuuriin ei tarvitse suhtautua kuin muinaisaarteeseen, jonka muuttumattomuutta tulisi vaalia. Herkullinen ruoka antaa sijaa mielikuvitukselle ja uusille tulkinnoille.” Vaikka haluaisikin syödä perinteistä suomalaista ruokaa, ei välttämättä halua syödä poronkäristystä – tai ainakaan poronkäristystä ja perunamuusia, ainakaan kovin usein, ainakin kun on niin paljon upeita vaihtoehtoja.
Mitä itse reseptiikkaan tulee, teoksen avulla on selvästi tarkoitus valmistaa hieman hienompaa ruokaa, ei sitä jauhelihakastike- ja makaroonilaatikko -osastoa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että tarttuakseen tähän kirjaan olisi oltava jonkin sortin keittiömestari. Ei, kirjan ohjeet ovat selkeitä ja resepteissä käytetyt ainesosat yleisesti ottaen melko helposti hankittavissa. Pelkkä kiinnostus ja viitseliäisyys riittävät, kiireetöntä aikataulua unohtamatta. Ja halua pipertää – sitä vaaditaan ehdottomasti. Siis suosittelen.
Viimeinen viikonloppu ennen astumista avioliiton satamaan, edellisenä päivänä ulkoilmassa vietetty The Sporttipäivä sekä uusi valloittava keittokirjatuttavuus riittävät varmasti selittämään sitä, että kaksi ihmistä ovat valmiita viettämään yhden helteisen sunnuntai-iltapäivän keittiössä. Hyvä ruoka, parempi mieli – onnistunut ateria, vieläkin parempi mieli.
Pitkästä aikaa valmistimme siis yhdessä illallisen pitkän kaavan mukaan. Keittokirjauutukainen, josta reseptiikat napsimme on Juuri nyt : suomalaisen keittiön uudet klassikot, joka nimensä mukaisesti esittelee helsinkiläisravintola Juuren suosikkireseptejä vuosien varrelta. Tässä kohtaa sen enempää opukseen puuttumatta, totean ainoastaan, että kannattaa pureutua Juureen, juurta jaksain. Lisäksi kannattaa kokeilla juuri näitä reseptejä, me ainakin nautimme työmme lopputuloksesta alusta loppuun.
Pienenä sivuhuomautuksena mainittakoon, että mikäli kotletit haluaa valmistaa oikeaoppisesti, ne käsittääkseni tulisi leivittää ja paistaa pannulla kauniin ruskeiksi ennen uuniin laittamista. Me kuitenkin teimme helpomman kaavan mukaan ja paistoimme ainoastaan uunissa. Oikeaoppista tai ei, hyvää joka tapauksessa.
Vinkki savuluukastikkeen toteuttajille: kastikkeen valmistuttua kerää lihat talteen, asettele ne uunivuokaan ja lorauta päälle muutama kauhallinen valmista kastiketta. Paista foliolla peitettynä noin kolme tuntia 100-asteisessa uunissa, kunnes liha on niin mureaa, että se hajoaa helposti haarukalla. Perkaa lihasta ylimääräiset läskireunukset ja riivi liha haarukalla säikeiksi. Nyt edessäsi on annos maukasta ja laadukasta pulled porkia, siis suomalaisittain nyhtöpossua.
Kastikkeesta siivilöitynä…… ja valmiiksi nyhdettynä.
Kukkakaalivanukasta ja kuivattua tomaattia
4 annosta
400 g kukkakaalia
2 salottisipulia
20 g voita
0,5 dl rypsiöljyä
1/3 ruukkua timjamia
7 dl kermaa
100 g sinihome- / vuohenjuustoa
suolaa
6-8 keltuaista
ruokosokeria
Poista kukkakaalista lehtiosat ja pilko loppuosa paloiksi. Kuori ja silppua sipulit.
Laita kattilaan voi ja öljy ja kuumenna. Kuullota kukkakaali, sipulit, yrtit ja kerma voin ja öljyn seoksessa ja anna hautua miedolla lämmöllä noin 8 min. eli kunnes kukkakaali on kypsää.
Lisää juusto ja soseuta sileäksi sauvasekoittimella tai tehosekoittimessa. Mausta tarpeen mukaan suolalla.
Paseeraa massa vielä siivilän läpi ja mittaa sen määrä desilitramitalla. Sekoita massaan keltuaiset, tarvitset yhden keltuaisen jokaista massadesilitraa kohden.
Annostele vanukasmassa sopiviin astioihin ja kypsennä 95-asteisessa uunissa noin 30 min. Jos vanukas vuokaa kevyesti ravisteltaessa heiluu, se kaipaa vielä hetken hyytymistä uunin lämmössä. Anna vanukkaiden jäähtyä huoneenlämpöisiksi.
Ripottele ruokosokeria kukkakaalivanukkaiden päälle siten, että ohut sokerikerros peittää niiden koko pinnan. Paahda sokeri polttopullolla kauniin ruskeaksi, mutta älä polta. Voit myös pitää vuokia uunin grillivastuksen alla noin 30 sekuntia, kunnes sokeri on paahtunut.
Halkaise tomaatit ja laita ne uunipellille leivinpaperin päälle leikkauspinta ylöspäin. Sekoita loput ainekset keskenään ja ripottele osa seoksesta lusikalla tomaattien päälle.
Kuivaa tomaatteja 70-asteisessa uunissa pari tuntia eli kunnes ne ovat kuivahtaneet. Pyöräytä tomaatit öljyseoksessa ennen tarjoilua.
Leikkaa leipä kuutioiksi. Pyöräytä kuutiot öljyn kanssa kulhossa ja laita pellille leivinpaperin päälle. Paahda leipäkuutioita 160-asteisessa uunissa noin 10 min. Suolaa kevyesti. Voit paistaa krutongit myös pannulla.
Laita karitsanliha isoon kulhoon ja lisää keltuaiset, kerma, pippurit, muskotti ja 1,5 tl suolaa ja sekoita ainekset tasaiseksi massaksi käsin tai monitoimikoneessa. Laita massa 15 minuutiksi kylmään vetäytymään.
Silppua lehtipersilja ja sekoita se teelusikallisella suolaa maustettuihin korppujauhoihin lautasella.
Sekoita korppujauhoseos lihamassaan ja muotoile massasta märin käsin kotletteja.
Paista 200-asteisessa uunissa 10-15 min. ja anna vetäytyä folioon käärittynä muutama minuutti ennen tarjoilua.
Savuluukastike
500 g savustettuja porsaanluita tai savustettua porsaankylkeä (itse emme saaneet tätä käsiimme, joten ostimme porsaankylkeä ja marinoimme sen Santa Marian American BBQ hickory -kastikkeella edellisenä päivänä)
2 valkosipulinkynttä
0,5 dl fariinisokeria
0,5 dl sokeria
2 salottisipulia
1/3 ruukkua timjamia
1/4 ruukkua rosmariinia
3 dl punaviiniä
1 dl omenamehua
1 litra lihalientä
(ripaus jauhettua chiliä)
suolaa
maissi-/vehnäjauhoja
Kuori ja viipaloi valkosipulit ja paahda niitä muutama minuutti kuumalla kuivalla pannulla. Ota pois ja jäähdytä.
Kuori ja silppua salottisipulit.
Laita tilavaan kattilaan sokerit ja paahda ne tummanruskeiksi. Lisää sokerin joukkoon sipulit ja savuluut ja karamellisoi niitä noin 2 minuuttia. Kaada joukkoon viini, mehu, lihaliemi, paahdettu valkosipuli ja yrtit. Kiehauta ja keitä, kunnes neste on haihtunut noin puoleen.
Siivilöi pois luut, sipulit ja yrtit (ja mausta kastike chilijauheella).
Liuota jauhot vesitilkkaan ja kaada suuruste kastikkeeseen vähitellen, kunnes se on sopivan sakeaa.
Herne-perunapyree
4 annosta
500 g jauhoista perunaa
125 g voita
250 g tuoreita tai pakasteherneitä
1,5 dl kuohu-/ruokakermaa
0,25 dl rypsiöljyä
hyppysellinen rouhittua valkopippuria
sormisuolaa
Kuori ja pilko perunat ja keitä ne kypsiksi kevyesti suolatussa vedessä. Soseuta perunat lumiraudalla tai perunanuijalla.
Sulata voi kattilassa, lisää loput ainekset perunoita lukuun ottamatta ja kiehauta, mutta älä keitä. Sekoita herneseos kulhossa sauvasekoittimella tai tehosekoittimessa tasaiseksi pyreeksi ja kääntele pyree perunasoseen joukkoon. Mausta tarvittaessa suolalla.
Kun tarkoituksena on järjestää sydämen valitulleen ikimuistoinen yllätyspäivä, on oikeastaan mahdotonta ohittaa aamupalaa. Varsinkin kun toinen on aamupalaihminen.
Silloin tällöin muutenkin tykkään hemmotella Aleksia aamupalan muodossa, olenhan itse ehkä aamuvirkuin tuntemani ihminen ja näin ollen saan mukavaa tekemistä hiljaisiin varhaishetkiini. Usein on kuitenkin yllättävän hankala keksiä sopivaa aamupalamenua; se ei saa olla liian ruokaisa, mutta ei liian köykäinenkään, ei liian makea, mutta jotain herkkuakin se voi toki sisältää. Ensimmäisenä mieleen tulevat kananmuna variaatioissaan, leipä ja erilaiset jogurtti- ja hedelmäjuomat. Näillä on menty ennenkin, mutta toisaalta, mitäpä siitä, mennään taas. Rakkaalla lapsella on monta nimeä…
Kinkkumunakas uunissa
2 annosta
4 kananmunaa
4 rkl kermaa
merisuolaa ja mustapippuria myllystä
8 viipaletta kinkkua
125 g mozzarellaa
125 g minitomaatteja
tuoretta basilikaa
Kuumenna uuni 180 asteeseen.
Vatkaa munien rakenne rikki. Lisää joukkoon kerma, suola ja pippuri. Sekoita hyvin.
Kaada munakasseos uunivuokaan tai pannuun, joka kestää uunin kuumuuden. Hienonna kinkku, pilko mozzarella ja puolita tomaatit. Nosta ne munakkaan päälle.
Nosta vuoka uuniin noin 20 min. tai kunnes munakas on hyytynyt.
Koristele basilikalla.
Lisää kaikki ainekset tehosekoittimeen. Sekoita kunnes juoma on pehmeää.
Vaihtoehtoisesti voit myös sekoittaa ainekset kapeassa kulhossa ja soseuttaa sauvasekoittimella. Toimii näinkin, mutta ainakin omalla sekoittimellani suosin jäädyttämätöntä banaania.
Sangen yksinkertainen mutta silti maukas kahden ruokalajin päivällinen syntyi seuraavilla resepteillä, jotka nojaavat lähinnä klassisiin, varmasti toimiviin makuyhdistelmiin. Avokado ja katkarapu sekä pinaatti, broileri ja vuohenjuusto; kuin luodut toisilleen. Kun jälkimmäiseen lisätään vielä vuohenjuusto ja paholaisen hillo, puhutaan jo klassikosta, jonka kohdalla metsään meno on jo miltei mahdotonta.
Eipä siis muuta kuin klassikkoaineksia käsittelemään, nautinto on jo kulman takana.
P.S. Venosiin oli alkuperäisen reseptiikan mukaan valmistettu graavilohitartaria, mutta itse korvasin lohen katkaravuilla. Toimii hyvin näinkin, mutta ehkäpä katkarapujen mieto maku jäi tässä hieman liiankin miedoksi. Kannattaa siis toki testata lohiveneitäkin.
P.P.S. Vuohenjuuston paistaminen – tai oikeastaan siinä onnistuminen – on taitolaji sinänsä, josta tunnetaan kahta koulukuntaa. Toiset paistavat juustonsa öljyn kera, toiset ilman. Itse lukeudumme (tai paistajaosapuolemme Aleksi) jälkimmäisiin, mutta lopputulos on ollut sangen vaihteleva. Nyt joka tapauksessa törmäsin vallan mainioon niksiin: kauniin ruskean ja rapean paistopinnan saavuttaakseen, ilman että juusto takertuu pannuun, kannattaa vuohenjuusto paistaa pannulla leivinpaperin päällä. Mikäli haluat paistaa molemmat puolet, aseta toinen leivinpaperi juuston päälle ja käännä. Tätä vinkkiä aiomme ainakin itse kokeilla aivan varmasti.
Katkaraputartaria salaattiveneessä
6 annosta
1 (250 g) avokado
1 rkl sitruunamehua
200 g omenaa
50 g puna- tai keltasipulia
200 g katkarapuja / graavilohta
200 g maustettua ranskankermaa (paahdettu sipuli / valkosipuli / pippuri)
6 sidesalaatinlehteä, esim. cosmopolitan
Leikkaa avokadon hedelmäliha pieniksi kuutioiksi. Laita kulhoon ja valuta päälle sitruunamehu.
Kuori ja kuutioi omena pieniksi paloiksi. Hienonna sipuli. Leikkaa katkaravut / graavilohi pieniksi kuutioiksi.
Yhdistä kaikki ainekset kulhossa.
Irrota salaatinlehdet. Nostele päälle tartaria.
Pinaattinen vuohenjuustobroileri
4 annosta
Punainen hillosilmä kateissa. Suositan ehdottomasti lisäämään.
400 g ohuita broilerin fileeleikkeitä
suolaa
ripaus mustapippuria
0,5 dl pinjansiemeniä
2 tl juoksevaa hunajaa
(öljyä vuohenjuuston paistamiseen)
1 iso vuohenjuustokiekko ruokailijaa kohden
Tällä kertaa en esittele ateriaa, vaan pikemminkin pieniä palasia. Haluan antaa teille, rakkaat lukijat, muutaman vinkin, joita ilolla suositan kokeilemaan.
Vinkeistäni ensimmäinen on paeta kotikeittiötä – sitä, joka varmasti tai ainakin toivottavasti on rakas, ehkäpä jopa kodin sydän, mutta jossa joka tapauksessa tulee vietettyä miltei kaikki se aika, joka ruoanlaittoon käytetään – ja lähteä murkinoimaan metsään, sinne luonnon helmaan, jossa ruoka maistuu aina niin vallan hyvältä. Parasta on lähteä grillin kera tai suunnata jonnekin, jossa grilli on käytettävissä. Itse suosimme omaa grilliä, siis omaa rauhaa.
Burgeri viimeisellä piknikillään.
Tällä kertaa grillissämme valmistui hampurilaisia. Tämän tyyppinen ateriointi toki vaatii runsaasti esivalmisteluja, mutta se palkitaan; lopputulos on varmasti maistuva. Hampurilaisia varten teimme valmiiksi jauhelihapihvejä (ihan vaan sipulikeitto-kermaviili-kananmuna pohjalta) sekä valkosipuli-basilika-jogurttikastiketta. Lisäksi pakkasimme mukaan Oululaisen Tosi tummaa Reissumiestä – joka muuten toimii todella maukkaana hampurilaiskuorena – sekä salaattia ja cheddar-, tomaatti- ja herkkukurkkuviipaleita, myös pienesti ketsuppia hampurilaisten alatasolle levitettäväksi. Lisäkesalaatti on hyvä tehdä mukaan annosta piristämään.
Kun kaikki edellä mainittu on tehty etukäteen, ei tulen äärellä tarvitse kuin lämmittää leivät sekä pihvit ja koota mieleisensä herkkuleipä. Grillin tuoksu, metsän siimes ja paras mahdollinen seura. Mitäs sitä muuta nauttiakseen tarvitsee?
Seuraavaksi haluan johdattaa teidät hetkeksi italialaisten makujen maailmaan ja vinkata ihastuttavasta blogista, josta vastikään sattumalta löysin itseni. Blogi on nimeltään Ripaus tryffeliä ja keskittyy hyvän ruoan ja viinin sekä niiden yhdistämisen ilosanoman jakamiseen. Ensimmäinen oma kokeiluni blogin tarjoamasta reseptiarkistosta oli italialainen perunalaatikko, joka sai vakuuttuneeksi: tätä blogia kannattaa seurata. Siis suosittelen!
Perunakakku italialaisittain
4 annosta
Sankarille supersydämellä.
4-5 muussiin sopivaa perunaa
0,5 dl maitoa
35 g voita
suolaa
mustapippuria myllystä
muskottipähkinää
25 g parmesaania
1 kananmuna
puolikas paketti mozzarellaa
35 g parman kinkkua
(35 g mortadellaa tai muuta italialaista leikkelemakkaraa / salamia)
korppujauhoja
Sisältä aitoa Italiaa.
Pese ja kuori perunat, keitä ne kypsiksi.
Lämmitä uuni 200 asteeseen.
Kun perunat ovat kypsiä, soseuta ne joko survimella tai vatkaimella.
Lämmitä maito ja lisää maito sekä voi perunasoseeseen. Sekoita hyvin ja lisää vielä suola, pippuri, muskottipähkinä ja parmesaani. Sekoita taas hyvin, lisää lopuksi kananmuna ja sekoita vielä kerran. Tarkista maku ja tee tarvittavat hienosäädöt. Muskottipähkinä on hyvin olennainen osa makumaailmaa ja toimii hyvin perunan kanssa.
Voitele uunivuoka ja levitä siihen korppujauhoja. Voit käyttää myös irtopohjavuokaa, jolloin kakun tarjoilu on helpompaa. Levitä puolet perunasoseesta vuoan pohjalle. Lisää soseen päälle mozzarellaviipaleet ja parman kinkut (sekä mahdolliset muut makkarat). Nostele loput perunasoseesta vuokaan ja peitä huolellisesti täytteet. Ripottele pinnalle vielä muutama nokare voita ja peitä koko komeus pienellä korppujauhokerroksella tai kuivilla leivänmuruilla.
Paista kakkua uunissa noin 30 min. eli kunnes pinta alkaa saada hieman väriä. Tarkista myös, että kakku on lämmin sisältä. Yleensä lämmetessään se kohoaa, joka on hyvä merkki.
Kakku on helpompi leikata, jos maltat antaa sen rauhoittua vielä kymmenisen minuuttia ennen tarjoilua.
Tarjoile sellaisenaan salaatin kera tai liharuoan lisukkeena.
Vinkeistä viimeisin lienee ehkäpä se ajankohtaisin: syökää mansikoita, ja pakastakaa. Talvi on pitkä, ja se tulee – liian pian. Tällaisen kakun, jonka tarkoituksena on yhdistää suolainen ja makea makumaailma valmistin joitakin viikkoja sitten. Oma mansikkalisäkkeeni ei välttämättä tue tätä yhtälöä, mutta itse en ole suuren suuri sinihomejuuston ystävä, joten koristin kakun omaan tapaani. Kakku sinällään oli hyvää, ei varmasti kenenkään mielestä liian äitelää, mutta voiton veivät tällä kertaa viherpippurimansikat. Niitä suositan ehdottomasti kokeilemaan! Hyviä ”lisäkkeitä” mansikoille ovat esimerkiksi juustokakut, jäätelö ja miksipä eivät myös erilaiset juustot – mikäli näistä haisuleista innostuu.
Nautinnollisia kesäpäivien jatkoja!
Päärynä-kinuskikakku viherpippurimansikoiden kera
10 annosta
Pohja:
150 g kaura- / Digestive-keksejä
50 g voita
50 g suklaapatukkaa (Snickers)
Viherpippurimansikat:
1 l (pakaste)mansikoita
2 dl sokeria
1 dl vettä
1 limetin mehu
24 viherpippuria
(Alkuperäisen ohjeistuksen mukaan viherpippurimansikat korvataan seuraavin koristein:
75 g Aura-juustoa
200 g tummia viinirypäleitä
tuoretta minttua
kinuskikastiketta)
Murskaa keksit. Lisää sulatettu voi ja veitsellä hienonnettu suklaapatukka. Taputa seos leivinpaperilla pohjustettuun irtopohjavuokaan (halk. noin 22 cm).
Laita liivatelehdet kylmään veteen pehmenemään. Vaahdota kerma. Yhdistä rahka ja sokerit. Valuta vesi liivatelehdistä. Sulata ne pienessä kattilassa ruokalusikalliseen kiehuvan kuumaa vettä. Sekoita kuuma liivateseos rahkan joukkoon. Lisää varoen kermavaahto.
Kaada täyte vuokaan. Peitä kelmulla. Anna hyytyä jääkaapissa 4-6 tuntia tai seuraavaan päivään.
Ennen tarjoilua valmista viherpippurimansikat. Mittaa sokeri, vesi ja limetinmehu kattilaan. Murskaa pippurit esimerkiksi kämmenpohjassa toisen käden peukalolla. Lisää pippurit liemeen. Keitä 5 min. tai kunnes liemi muuttuu siirappiseksi.
Kaada mansikat varovasti kuumaan liemeen. Pyörittele niitä sokeriliemessä 2-3 min. Jätä jäähymään.
Irrota kakku vuoasta ja siirrä tarjoiluvadille. Tarjoile viherpippurimansikoiden (tai edellä lueteltujen Aura-juuston, viinirypäleiden, mintun ja kinuskikastikkeen kera).
Mitä tuleva pikkurouva puuhailee kotona lauantai-iltansa iloksi, kun oma jediritari seikkailee valomiekkoineen kaukana poissa? Tietysti ajattelee soturiaan sekä tämän kurnivaa vatsaa, ja valmistaa annoksen poikineen oikeaa miesruokaa.
Eli toisin sanoen kun miekkonen sitten vietiin sen kuuluisan poikamiesillan – tai tässä tapauksessa viikonlopun – viettoon, päätin läpikäydä pakastimemme syövereihin hautautuneet ainesosat ja muuttaa ne valmiiksi ruoka-annoksiksi. Koska löydökseni osoittautuivat pitkälti lihapitoisiksi, muodonmuutos synnytti melko miehekästä murkinaa, sellaista jota ei nautita kynttilänvalossa tai viinilasin kera, sellaista mutkatonta arkiruokaa. Lopputulos oli mielestäni kuitenkin mainio; erityisesti siistimpi pakastin mutta myös aikaansaannosteni maku miellyttivät itseäni, Aleksikin piti ruokia mukiinmenevinä.
Pieni varoituksen sananen lienee kuitenkin paikallaan; mikäli suosit vähäsuolaisempaa elämää, kannattaa vielä tarkistaa reseptiikkoja makusi mukaisiksi: kinkku-meetwurstilaatikkoon suhteessa enemmän kinkkua ja vähemmän meetwurstia, nakki-pekonikastikkeeseen ehkä lihaliemen tilalle vettä tai ainakin miedompi lihaliemi. Joka tapauksessa molempiin kannattaa raikkaamman lopputuloksen saamiseksi lisätä reilusti esimerkiksi paprikaa tai ananasta, mikseipä kokeilla myös tomaattia.
Loistokas vinkki muuten tehdä helposta vieläkin helpompaa on jättää makaronilaatikkoa tehdessä pois turha makaronien keittäminen ennen laatikkoon laittoa, toimivat aivan yhtä hyvin raakoinakin. Kiitos reseptistä ja vinkistä Katariinan keittiöön.
Kinkku-meetwursti-makaronilaatikko
6 annosta
Supersankarin muusa arjen pelastavana enkelinä…
5 dl sarvimakaronia raakana (eli siis sitä ihan tavallista)
230 g kinkkusuikaleita
130 g meetwurstia
1 litra maitoa
3 kananmunaa
1 tl suolaa
Santa Maria Pasta Rossa -mausteseosta
valkosipulirouhetta
mustapippuria myllystä
Kaada noin puolet makaronista voidellun uunivuoan pohjalle, ripottele päälle kinkkusuikaleet ja suikaloitu meetwursti ja näiden päälle loput makaronista. Sekoita maito, kananmunat ja mausteet kulhossa ja kaada vuokaan. Paista 200 asteessa noin tunnin ajan.
Pätki nakit paloiksi. Paloittele pekoni. Kuori sipulit ja silppua pieneksi. Paloittele myös paprika.
Ruskista nakit ja pekoni melko kuumalla paistinpannulla kauniin ruskeiksi ja laita kulhoon odottelemaan.
Ruskista vehnäjauhot pannulla voissa melko tummiksi, mutta älä kuitekaan anna niiden palaa. Lisää ja ruskista sipulit. Lisää lihaliemi hyvin sekoittaen. Mausta ketsuppi-sinappiseoksella ja pippurilla, lisää tarvittaessa suolaa. Anna kiehua hiljalleen noin 10 min. Lisää tarvittaessa hieman vettä, jotta saat kastikkeesta sopivan notkeaa.
Lisää nakit ja kuumenna vielä kiehuvaksi. Halutessasi lisää vielä loraus kermaa.
Tänä vuonna vietimme juhannusta pitkälti jo viime vuodesta tutun kaavan mukaan; Kuolimojärven rannalla, grilliruoan parissa. Erotuksena edelliseen tosin se, että kaunista järvimaisemaa katselimme lähinnä ikkunalasien läpi ja konsertoinnista vastasi radio. Terassiruokailu kuikanlauluineen osoittautui näillä lämpötiloilla mahdottomaksi tehtäväksi.
No, grilliruoka oli joka tapauksessa jälleen erikoisherkullista ja juhannusaaton poutasää antoi meille mahdollisuuden valmistaa juhla-ateria suunnitellun kaavan mukaisesti. Seuraavana päivänä tosin keräsimme loput kylmäkasseihimme ja ajelimme sadetta karkuun kotikolomme lämpöön, jossa hyödynsimme jäljelle jääneet ainesosat ja rakensimme lautasillemme makoisan grillisalaatin. Suosittelen; sekä grillausta että sääolosuhteiden mukaista suunnitelman vaihdosta.
Pitänee myös mainita, että suuren kysynnän vuoksi kariutunut suunnitelmamme ojentaa pyöreitä vuosia vastikään täyttäneelle Päivi-tädilleni kohua aiheuttanutta Hello, my name is Päivi (Räsänen) -olutta sai luovuutemme kukkimaan ja lanseerasimme oman Päivi -oluemme. Tässä idea kaikille paitsi jääneille Päiveille sekä heidän mahdollisille lahjojilleen.
Grillattu nektariini-halloumisalaatti
4 annosta
2 nektariinia
150 g halloumijuustoa
jääsalaattia / salaattisekoitusta oman maun mukaan
3 rkl hienonnettua basilikaa
sitruunamehua
Pese ja halkaise nektariinit. Poista kivet. Viipaloi halloumi.
Sekoita grillauskastikkeen ainekset.
Sivele nektariinien ja halloumin päälle grillauskastiketta. Grillaa ne.
Revi salaatti ja basilika tarjoiluvadille ja nosta päälle grillatut nektariinit ja halloumiviipaleet. Pirskota pinnalle sitruunamehua.
Kylmä kermaviili-kananmunakastike kalalle
1 kananmuna
200 g kevyt kermaviiliä
0,25 dl tilliä
0,25 dl ruohosipulia
1 rkl konjakkisinappia
1 rkl kapriksia
ripaus suolaa
Keitä kananmuna kovaksi, noin 8-10 min. Kuori ja hienonna se. Hienonna tilli ja ruohosipuli.
Sekoita kaikki ainekset keskenään.
Tarjoile esimerkiksi kalan ja uusien perunoiden kera.
Grillisalaatti banaani-jogurttikastikkeen kera
erilaisia salaatteja
tomaattia
nektariinia
halloumijuustoa
keitettyjä uusia perunoita
sipulia
valmiiksi grillattua grillilihaa maun mukaan
Kastike:
turkkilaista jogurttia
banaania (jo hyvin pieni määrää riittää, banaanin maku tulee tässä erittäin dominoivasti esiin)
persikkaa / nektariinia
valkosipulia
(konjakki)sinappia
cayennepippuria
hunajaa
suolaa
Valmista ensin kastike. Soseuta banaani ja persikka, murskaa valkosipuli. Sekoita kaikki ainekset keskenään ja nosta jääkaappiin tekeytymään.
Salaatin yksinkertainen idea on hyödyntää tähteille jääneitä juhannusaterian rippeitä. Tee siis ensin rapea salaattipeti esimerkiksi erilaisista salaateista, tomaatista sekä nektariinista. Tämän jälkeen paista jo keitettyjä uusia perunoita sipulin kera, valmiiksi grillattua broileria (tai muuta lihaa) sekä muutama viipale halloumia ruokailijaa kohden. Kruunaa annos makealla banaani-jogurttikastikkeella.
Viikonloppuna halusin jälleen miellyttää muutamia läheisiäni, Aleksia aamupalan, Suvia läksiäiskakun muodossa. Aleksi sai osakseen melko perinteisen leipäaamiaisen, jota tällä kertaa ryyditin terveellisellä avokadosmoothiella. No, saihan miekkoseni myös oman minikakun, joten ehkä aamiainen ei ihan niin perinteinen ollutkaan… Minä sitä vastoin sain sunnuntaina nauttia ihastuttavasta ja ah, niin kovin makoisasta Aleksin valmistamasta broileri-persikka-vuohenjuustosalaatista. Asiat siis sangen hyvin tällä pikku perheellä.
Vinkki vuohenjuuston paistajalle: suorita paisto puhtaalla, kuumalla paistinpannulla ilman öljyä tai rasvaa.
Mitä läksiäiskakkuun tulee, on sen reseptiikka tuttu ja turvallinen, jo useaan otteeseen hyväksi todettu. Toisaalta, kun sekoittaa valkosuklaata, limeä ja Daim-rakeita, ei kovin helposti taida mitään pahaa saadakaan aikaiseksi. Jättimakea kakku, iloinen mieli, vaikka läksiäisistä onkin kyse. No, onneksi puhutaan ainoastaan työtoveruuden päättymisestä, ystävyys ja yhteydenpito eivät toki tähän kakkuun lopu.
Avokadosmoothie
1 annos
puolikas avokado
paksua maustamatonta jogurttia / rahkajogurttia (esim. Ehrmann)
pakastemarjoja maun mukaan
sokeria
vaniljasokeria
Kuori ja paloittele avokado. Sekoita sopivaksi kokemasi määrä muita ainesosia avokadon joukkoon ja soseuta sauvasekoittimella tasaiseksi. Maista sokerin määrä ja testaa vastaako koostumus mieltymyksiäsi.
Nauti esimerkiksi osana aamiaista.
Daim-valkosuklaa-limejäädyketorttu
8-10 annosta
Valmistetaan halkaisijaltaan 20-22 cm irtopohjavuokaan
1 pötkö Domino-keksejä
2,5 dl vaahtoutuvaa vaniljakastiketta
200 g valkosuklaa-limerahkaa
yhden limetin raastettu kuori
2 tl vaniljasokeria
0,5 dl tomusokeria
200 g Daim-rakeita
Koristeluun:
100 g Daim-rakeita
Murusta Domino-keksit ja laita ne leivinpaperilla vuoratun irtopohjavuoan pohjalle. Vaahdota vaniljakastike ja lisää joukkoon valkosuklaa-limerahka, sekä yhden limetin raastettu kuori, vaniljasokeri, tomusokeri ja Daim-rakeet. Tarkista maku. Kaada täyte vuokaan keksimurujen päälle.
Jäädytä pakastimessa vähintään yön yli. Irroita jäädyke vuoasta ja nosta tarjolle. Ripottele pinnalle Daim-rakeita ja koristele halutessasi limettilohkoilla tai viipaleilla.
Kurkistus sisuksiin nostaa veden jokaisen suklaanystävän kielelle.
Viime viikonloppuna rakas siippani sai mahdollisuuden, joka yleisesti ottaen suodaan varmasti melko harvalle. Kyseessä oli tilaisuus, jonka tarkoitus oli harjoitella polttareita, toisin sanoen varjopolttarit, toisin sanoen illanvietto poikien kesken perimmäisenä tarkoituksenaan – ainakin pääosanäyttelijämme osalta – onnistua lipittelemään erään anniskeluravintolan hanajuomien linjasto läpi, ainakin kerran. No, Aleksi onnistui vähintään kohtuullisesti, ainoastaan lonkero-askel jäi omaehtoisesti ottamatta.
Seuraavana päivänä astuin kuvaan minä, juhlien eräänlainen aiheuttaja. Juhlista kuultuani halusin nimittäin avustaa jonkinnäköisellä todennäköisyydellä seuraavana päivänä normaalia heikommasta olotilasta kärsivää ystävääni valmistamalla hänelle – ja tietysti myös itselleni – asiaankuuluvan aterian. Jotakin dagen efter -kelpoisaa, jotakin makoisaa, mutta mitä?
Päätöstäni helpottaakseni annoin Aleksille pienen tehtävän: valitse kolme ruoka-ainetta, joiden toivot sisältyvän tulevaan yllätysillalliseesi. Vastaukseksi sain avokado, inkivääri ja broileri, joista syntyi seuraava kokonaisuus: broilerihampurilainen olut-avokadokastikkeen kera rinnallaan raikas salaatti sekä inkiväärillä ja siiderillä tehostettu omenapiirakka. Alkuperäisistä ohjeista kiitän lähes 200-vuotiasta Sinebrychoffia sekä Pelkkää valoa -blogin Annaa. Reseptin olut-avokadokastikkeeseen täysi-ikäiset kokit löytävät täältä, omenapiirakan alkuperään taas kaikki voivat tutustua täällä.
Lopputulos oli juuri sitä, mitä olin lähtenyt hakemaan; maukas sekä krapulasopiva – maistui tosin muutenkin – ja mikä tärkeintä, yllätoivotut komponentit istuivat uusiin rooleihinsa mitä parhaiten. Pienenä varoituksen sanasena suurille avokadon ystäville tosin mainittakoon, että tällä tavoin nautittuna hento avokadon maku hieman hukkuu voimakkaampien hampurilaismakujen sekaan ja kehottaisinkin kokeilemaan kastiketta myös toisenlaisten ruokalajien kera tai ihan vain dippinä. Omenapiirakan kohdalla taas toteaisin seuraavaa: tämä oli hyvää näinkin, mutta vielä parempaa se olisi ollut, jos tällä tapaa maustetut omenat olisi käyttänyt ihan tavallisen kaura-omenapaistoksen valmistukseen, esimerkiksi tällaisen. Tai olisi niitä voinut syödä sellaisenaankin, vaniljajäätelön tai -kastikkeen kera.
Olut-avokadokastike (esimerkiksi hampurilaisille tai broilerille)
noin kolmelle hampurilaiselle
kypsä avokado
limemehua maun mukaan
1 valkosipulinkynsi
0,25 dl (Light Beer tai Budweiser) -olutta
0,25 dl paksua maustamatonta jogurttia (ei rasvatonta)
(tuoretta korianteria)
suolaa ja pippuria
Kuori ja paloittele avokado. Sekoita kaikki ainekset tehosekottimessa tai sauvasekoittimen avulla tasaiseksi. Mausta suolalla ja pippurilla.
Omenapiirakka inkiväärillä ja siiderillä maustettuna
4 annosta
Maku hyvä – ulkonäkö huono.
Pohja:
2 dl vehnäjauhoja
0,5 dl tummaa ruokosokeria
ripaus suolaa
75 g voita
1,5-2 rkl vettä
Täyte:
noin 400 g omenoita
12,5 g voita
1-2 rkl sitruunamehua
0,75 dl tummaa ruokosokeria
0,5 tl kanelia
noin 0,5 cm tuoretta inkivääriä (tai maun mukaan jopa tuplaten)
1 rkl vehnäjauhoja
0,25 dl omenasiideriä
Tee ensin pohja. Sekoita kuivat aineet. Nypi kylmä voi joukkoon – paloittele ensin lohkoiksi ja anna hieman pehmittyä, nypi sormin. Lisää lopuksi vesi; arvioi sopiva määrä, niin että taikinasta tulee sopivan notkeaa. Laita taikina lepäämään jääkaappiin puoleksi tunniksi. Tee sillä aikaa täyte.
Kuori ja lohko omenat paloiksi. Kuori inkivääri ja paloittele pieneksi tai raasta pala.
Ruskista voi pannulla tai laakeassa kattilassa ja paista lohkoja siinä muutama minuutti. Lisää sokeri, sitruunamehu, inkivääri ja kaneli ja anna hautua käännellen minuutin verran. Lisää vehnäjauhot suurusteeksi ja sekoita hyvin. Lisää lopuksi siideri ja sekoittele keitosta muutaman minuutin ajan muhennosmaiseksi. Ota pannu pois liedeltä.
Ota esiin pienehkö piirakkavuoka. Ota taikinasta kolmasosa erilleen piirakan kanneksi. Kaulitse taikinan osaset kahden leivinpaperin välissä pyöreiksi kiekoiksi. Mitä ohuemman kiekon saat, sen parempi. Asettele pohjakiekko vuoan pohjalle ja reunoille.
Lisää täytettä pohjakiekon päälle. Asettele lopuksi kansi päälle ja nipistä pohja ja kansi toisiinsa napakasti kiinni. Pistele kanteen muutamia reikiä haarukalla.
Paista 175 asteisessa uunissa alatasolla noin 35 min. tai kunnes kansi on kauniisti ruskettunut.
Anna jäähtyä ja vetäytyä hiukan ennen tarjoamista. Herkuttele vaniljajäätelön tai vaahdotetun vaniljakastikkeen kera.
Nyt kun tuo pitkään ja hartaasti odotettu suuri päivä on jo historiaa, uusi luku elämänkirjassa aloitettu, häämatka onnellisesti loppuunsaatettu, on aika jälleen palata elämän perusasioihin, siis muiden muassa ruokaan, itse tehtyyn sellaiseen.
